Kun on pitkään ollut ”kotoa” pois, niin silmät katsovat ympäristöä ja itseään hiukan toisin kuin sitä ihteään ”junttian seinässä”.
Helsinkiläiset: ovat kylmän viileitä, itseään täynnä, nenä pytyssä ja leveitä, muut ovat junalla tulleita maalaisia.
Turkkulaise: ovat niin sisäänpäin lämpiäviä, että polttoainetta ei riitä valoa antamaan ympärilleen wattiakaan, ellet on Nauvossa ja Houtskarissa käynyt ja mnä e tirä mittää.
Poholaaset: ovat niin totisia torvensoittajia, jotta osaavat vaan yhren nootin elämäs ja senkin väärin päin kirootettuna harmoonille ja vaietuissa viuluissa.
Lappilaiset: ovat niin auvoista väkeä, ainoastaan kello puuttuu ajan laskijana.
Savolaeset: ovat kierompia kuin korkkiruuvi väärin päin; ettei tiedä aukeaako vai meneekö kiinni.
Tammmperelaiset: ovat vain täällä asuneita umpipunaisia naamaltaan, jos mää nääs oon asunu Rajaporttia pidemmällä tai kateellisempia kuin naapuri, mitä sukkatehtaan hierarkia määrää.