Tekijä: htiainen

 

seison pihamaalla

vettä vihmoo, kastellen hartiat

synkkä pimeys ympärilläni

himmeä ulkovalo luo tainomaisen

salaperäisen tunnun

heristän korviani

tunne vahvistuu, joku vaanii pimeässä

yhtäkkiä, kuin tyhjästä

vierelläni seisoo kissani

karvat pörhöllään

häntä paksuna

sydämeni on pakahtua

mitä kummaa tapahtuu

syksyisen mustassa yössä

riennän rapuille

kissa livahtaa salamana sisälle

hyppää ikkunalle, tarkkaillen pihapiiriä

olemme turvassa sisällä

kissani tietäessä

synkän yön salaisuuden

katsoo minua silmiin

naukaisten kuin ilkkuen

mieti nyt pimeyden arvoitusta

oliko kettu hettu vai mikä lie peto

kismittää, äsh, olkoon

ryömin peiton alle, huokaisten

voihan kissan viikset sinua Vilma

 

Ihmetellään, eivätkö ihmiset todella usko ilmastomme olevan hätää kärsimässä. Missä syy, ettei ilmastotalkoot saa tuulta purjeisiin, varsinkaan ns. tavallisen kansan parissa. Olisiko niin, että sanat ja teot eivät kohtaa?

Sotateollisuus, sodat, sotaharjoitukset, ohjuksien testaukset, uudet asehankinnat. Näistä visusti vaietaan, puhuttaessa ja vaatiessa kansalaisilta ilmastotekoja. Viime viikolla käytiin Ruska sotaharjoitus maassamme. Ikkunat helisivät sotakoneiden lentäessä yllämme. Sulkiko tai yrittikö sulkea Elokapinalliset lentokentän, jotta ilmaa saastuttavat sotakoneet pysyisivät maassa?

Eiväthän sodat ja sotateollisuus ole rikoksia maapalloa vastaan, eihän! Mutta pienyrittäjän nostama pala turvetta ja hänen kalusto tuhoaa ilmastoa, niin, että linnaan joutaisi.

Me punaisen lihan syöjät tuhoamme telluksemme. On vähennettävä lihan syöntiä tai hukka perii meidät. No, Atria riemuitsi muutama päivä sitten, kuinka huipputuloksen se teki. Eikö tässä koeta ristiriitaa? Talous kasvaa kohinalla. Kauppojen hyllyt notkuvat lihatuotteitta ja mainostajat yllyttävät, osta, osta, osta.

Me uskomme ja ostamme. Kaikkea mitä jättimarketit meille tyrkyttävät. Heissä ei nähdä mitään pahaa, vaan meissä kuluttajissa, jotka lankeamme mainosten uhreiksi. Näinhän se menee, vai kuinka? Meidän niskaamme kaadetaan syyllisyydet, mutta jättimarketit nyt vain kuuluvat osana markkinatloutta.

Nyt kauhistellaan kun rekkaralli Euroopasta Englantiin Brexitin takia on hiipumassa. Bensiiniasemilla tankit ovat tyhjinä. Mediassa taivastellaan Englannin eroa Unionista ja kuinka kurjaa on kun kansalaiset eivät voi kuluttaa.

Oletteko kuulleet medioissa sanaakaan siitä kuinka paljon ilmasto hyötyy rekkarallin hiljentymisen myötä? En ole minäkään. Markkinatalouden pyörien kuuluu kapitalistisessa järjestelmässä pyöriä, tuottaa maailmaan tokuttomasti krääsää.

Mutta hei, eihän kapitalismia sovi arvostella. Samoin kuin sotia tai sotateollisuutta. Miten muuten voisimme elää, perustellaan.

Ja sitten ihmetellään kirkkain otsin, kuinka vaikeaa kansalaiset on saada uskomaan, että ilmastomme on hätää kärsimässä.

Taas kerran koetellaan mielenterveyttäni käynnistäessäni vanhan bensavehkeisen Skodan ja lähden ajamaan armaani luokse Virroille. Kaiken huippuna illalla Tampereelle kirjasto Metsoon tilaisuuteen, koskien aluevaaleja. Olen minä paha ihminen.

 

Alkaa kipukynnys ylittyä tai on jo ylittynyt bensavehkeellä kulkemiseen. Joukkoliikenettä ei ole, töissä on pakko käydä kaukanakin, tai asioimassa. Kyllä taas maaseudun väkeä koetellaan.

Pitäisikö siis hallituksen laskea polttonesteiden veroa? Millä lasku korvattaisiin budjetin tasapainon säilymisessä?

Valtion velan kasvattamisesta on jo nyt oppositon toimesta kova älämölö? Se ei siis käy.

Entä hyväosaisten verotuksen nostaminen? Sehän nyt ei ainakaan käy. Kokoomus nosti jo kovan metelin, hallituksen arvonnousuverosta. Pääomatuloja ei kuulemma sovi nostaa, koska menetetään kilpailukykyä.

Nyt siis kaksi verotusta on pois suljettu? Mitä jää jäljelle? Leikkauslistat, joilla rokotetaan palkansaajia ja ennen kaikkea pienillä tuloilla eläviä. Julkista sektoria rokotetaan urakalla, jolloin terveydenhoito rapautuu yhä enemmäm, tiestöt jäävät hunningolle ja koulujärjestelmät joutuvat nuukuuskierteeseen. Ei käy, sanotaan vasemmistossa, kuten kuuluukin sanoa.

Nostetaan muita kulutusveroja, kuten lääkkeitä, savukkeita, elintarvikkeita, tehdään tietulleja ja mitä vain uusia veromuotoja. Pistetään köyhät kyykkyyn. Ei missään nimessä, sanovat työväenpuolueet ja ovat oikeassa.

Hei, mutta sanoudutaan irti kansainvälisistä sopimuksista! Heitetään kaikki maahanmuuttajat ulos tapettaviksi omiin kammottaviin maihinsa. Jätetään nälästä, janosta ja kurjuudesta olevat kehitysmaiden lapset kuolemaan, mitäs ovat sinne syntyneet. Inhimillisesti jo järjetön ajatus.

Onhan meillä jäljellä vielä yksi hyvä keino, nimittäin hävittäjähankinnoista luopuminen tai ainakin odottaminen parempia aikoja. 10 miljardia tuosta vaan rahaa käyttöön ja lisää hankintojen jälkeisistä kustannuksista.

Ja tämän jälkeen meillä kaikilla olisi niin mukavaa, eikö vaan! Paitsi tietysti Nato ja sotaintoilijoilla sekä Venäjän vihaajilla, mutta senhän me kestäisimme.

 

Niin kauas kuin muistini yltää, on kulttuurin rahoituksesta väännetty kättä. Eduskuntapaikoista kamppailevat poliitikot ovat olleet hätää kärsimässä, kun niin sanottujen kansan syvien riveissä ei ole ymmärretty taiteilija-apurahoja, Elokuvasäätiön, oopperatalon, teattereiden avustuksia.

Viime päivinä käydyt ”sapelien kalistelut” kulttuurin tukemisesta, on laittanut pohtimaan, ymmärretäänkö kulttuurin merkitystä yhteiskunnan kokonaisuudessa, ylläpitämisessä ja sen jatkuvuudessa?

Paraikaa olemme tekemässä valtavaa uudistusta sosiaali-ja terveyspalveluihin sekä pelastustoimeen. Uusilla Hyvinvointialueilla halutaan tuoda säästöjä yhä kasvaviin menoihin väen ikääntyessä jne. Arvellaan menojen aluksi kasvavan, mutta pitkällä aikajanalla säästöjä tulisi saada aikaan.

Yksi keskesimmistä säästöjen saamisen kohteista nähdään ennaltaehkäisevän työn merkityksessä. Kuitenkin liikunnan, kulttuurin edistämiset jäävät valtion ja ennen kaikkea kuntien kontolle. Valitettavasti ennalta ehkäisy on vieläkin lapsipuolen asemassa ja se ensimmäinen säästökohde kuntien budjetteja laadittaessa.

Ennaltaehkäisevän työn ammattilaiset, me vapaaehtoiset tiedämme esimerkiksi kulttuurin merkityksen syrjäytyneille, kuntoutuville, vanhuksille ja muille eri tahoille. Taide on oiva keino monin erilaisin tavoin nostaa ihmisiä takaisin osaksi yhteiskuntaa.

Taide – ja teatteriharrastukset, kuorolaulut, tanssi, työväen -ja kansanopistot, bänditreenit, erilaiset liikunnalliset tapahtumat, kirjastot, lukeminen, kirjalliset piirit

ja mitä kaikkea niitä onkaan. Taidenäyttelyissä tai teattereissa käynnit antavat voimia päästä irti ankeasta arjesta.

Vapaaehtoisessa mielenterveystyössä olen saanut kokea, mitä merkitsee yhteisöllisyyden vahvistaminen, mielen virkistäminen järjestämällä taidetapahtumia tai mahdollisuuksia osallistua itselle mieleiseen harrastukseen.

Miten käy jos kulttuuriin aletaan jakaa varoja valtion budjestista veikkausvarojen ehtyessä. Hallitukset vaihtuvat ja voi tulla kulttuuriin vastentahtoisesti suhtautuva hallitus? Jos halutaan saavan säästöjä aikaan, ja jos valtion ja kuntien taholta näytetään punaista valoa ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen, kierrämme yhä samaa kehää? Hyvinvointialueiden, valtion ja kuntien yhteistyön täytyy olla saumatonta. Taiteen ja kulttuurin rahoitus on turvattava tavalla tai toisella.

Täytyy muistaa, että ilman taidetta ja monipuolista kulttuuria, kansakunta voi pahoin, eikä sillä ole tulevaisuutta.

 

Anteeksi hyvät ystävät ja lukijat. Lupasin aiemmin pitää päiväkirjaa polvioperaatiosta ja ensimmäinen käynti Coxassa oli jo 23.9 2021. On vaan ollut kaikenlaista hässäkkää ja leikkausajankohta siirtyi ensivuoden puolelle, niin jotenkin vain jäi kirjoitus tekemättä. Korjataan asia tässä ja nyt.

Minä kun olen ennakolta hermoilija, niin totta kai taas piti lähteä hyvissä ajoin liikkeelle Virroilta. Aika oli siis 23.9 klo. 12.15. Ensin röntgeniin Radiustaloon ja sen jälkeen Coxaan. Virroilta ajaa noin puolessatoista tunnissa Taysiin. Minä poika starttasin auton jo aamuyhdeksältä, Mirjamin huokailuista huolimatta.

Olin siis varma, että auton rengas hajoaa matkalla, siihen pitää varautua. Todennäköisesti myös Taysin alueella eksymme ja haahuilemme ties missä parkkipaikka etsiessämme ja kello käy huolestuttavan nopsaan. Hikipisarat vain otsalta alkavat sumentaa silmälaseja miettiessäni kuinka edes osaan maksaa jos joskus löydämme maksullisen parkkipaikan.

Huoli oli jälleen kerran turhaa. Matka taittui rattoisasti, ilman hirvien kohtaamisia tai muita vastoinkäymisiä. Ihme ja kumma, myös heti huomasimme riviparkin johon pysäköimme. Tietty tuskanhiki nousi pintaan miten osaan maksaa? Ei voi olla totta, sekin kävi sutjakasti.

Niinpä olimme Radiustalossa jo hieman ennen yhtätoista. Minä poika ilmoittautumaan tulleeksi paperit kourassa. Ystävällinen henkilö kysyi kävisikö heti mennä röntgeniin vaikka olettekin näin aikaisin. Sehän passaa, sanoin.

Nuori mies otti vastaan ja pyysi riisuutumaan. Taas kerran kiittelin hiljaa miellessäni Mirjamia, joka illalla saunan jälkeen oli todennut: Nyt kyllä vaihdat puhtaat kalsarit. On se kuulkaa tarkkaa puuhaa se kuvaaminen. Varpaat piti olla millilleen oikeassa asennossa ja makuulla myös haettiin oikeaa kohtaa kuvalle.

Radiustalosta päästiin suoraan Coxan puolelle. Ai ai miten upeaa palvelua oli heti ovella. Maalaispoikaa ohjattiin paikasta toiseen ja kysyjälle vastattiin asiallisesti ja ystävällisesti. Hyvissä ajoin jäimme odottamaan ortopedin kutsua. Muitakin vastaanottoaulassa oli ja suomalaiseen tapaan hiljaisina kengänkärkiä katsellen tai lehtiä selaillen.

Paitsi Mirjam, joka heti viritti keskusteluja. Eikö olekin kummallista? Mirjam hämäläinen, minä karjalaispoika ja hän on äänessä? Pitäisikö tarkastaa puheet hitaista hämäläisistä ja vilkkaista karjalaisista?

Meidät otti vastaan koripalloilijan kokoinen miellyttävä ortopedi. Kävimme eri vaiheet läpi ja olimme samaa mieltä tekonivelen tarpeellisuudesta. Mietimme aikataulua. Lähes vuosi sitten saamani laskimotukos mietitytti. Onhan leikkauksissa aina veritulpan vaara. Koska olen käynyt verikokeissa, olenko altis tukoksille, niin päätimme lykätä leikkausta helmikuulle.

Totesin minulle sopivan hyvin siirto, kun nuo aluevaalitkin on tulossa ja teettää töitä. Ortopedia huvitti kun kerroin aikovani tosissani hänelle työnantajaksi hyvinvointialueen valtuutettuna. Toivotti onnea.

Eipä aikaakaan kun pääsimme kohti kotimatkaa. Matkalla piti, kuinkas muuteen poiketa Terälahdella kirpputorilla. Mukava paikka, mukavat pitäjät, poiketkaa ihmeessä.

Nyt siis vietän syksyä polttopuita tehden. Käymme tanssimassa kun vielä voimme. Kaikki tämä kipulääkkeiden voimalla ja aika hyvin olen voinut.

Hei, mutta tähän sopiikin pieni vitsi kun kävin siinä röntgenissäkin:

-Jaahas, teidän jalkanne täytyy lähettää röntgeniin.

– Tuota, pääsenkö itse myös mukaan?

No niin, palataan sitten helmikuussa asiaan kun leikkaus on ajankohtainen. Hyvää syksyn jatkoa ja joulua odotellen.

 

Tampere ja monet isot kaupungit ovat tehneet aina kuntavaalien jälkeen puolueiden välisiä sopimuksia, niin sanottuja koalitioita. On neuvoteltu koko vaalikauden kestäviä ohjelmia tai raameja jonka mukaan kuntapolitiikkaa toteutetaan. Samaan tapaan kuin tehdään valtakunnan hallitusta muodostettaessa hallitusohjelma.

Eivätkö ihmiset varsinkin kuntavaaleissa äänestä nimenomaan omaa tuttua ehdokasta, jonka uskotaan ajavan juuri heidän asiaa? Miten se toteutuu, jos koalition myötä valtuutettujen mahdollisuudet vaikuttaa ovat olemattomat valtuustokaudella? Yksittäisten valtuutettujen tekemät valtuustoaloitteet eivät kyllä korvaa koalitioiden myötä tulevia demokratiavajeita.

Entä tulevat Hyvinvointialueiden vaalit ja uudet valtuustot? Kiinnostaisi tietää, tekevätkö isot puolueet koalitioita, joiden tahdissa marssitaan? Sidotaanko pienten kuntien mahdollisia läpimenevien valtuutettujen käsiä, vastoin tahtoa tekemään oman kunnan osalta ikäviä päätöksiä valtuustosopimuksilla?

Olen lupautunut ehdokkaaksi aluevaaleihin. Pidän kiinni siitä, että jos tulen valituksi, ajan totta kai koko hyvinvointialueen kehittämistä ja palveluiden entistä parempaa toimivuutta. Olen kuitenkin oman alueeni äänitorvi ja puolestapuhuja, sekä lähipalveluidemme turvaamisen ajaja. Enkä hyväksy pelkästään koalition pillin mukaan toimimista. Se taas ei tarkoita sanotumista irti yhteistyöstä. Näen tärkeänä yli puoluerajojen kasvukeskusten ulkopuolisten kuntien edustajien yhteistoiminnan palveluidemme turvaamisina.

Olemme ottamassa sosiaali – ja terveyspalveluissa ison askeleen ja siinä demokratian täytyy toimia, etteivät isojen puolueiden pienet klikit pääse kävelemään muiden päättäjien ja alueiden asukkaiden yli.

Hannu Tiainen

Kihniö

 

 

Kiitos kommenteista. Hieman vielä omia ajatuksiani. Heidän jotka minun kirjoituksiani ovat lukeneet, täytyisi tietää ajatukseni ilmastonmuutoksesta ja sen hoitamisesta. Olen aina painottanut, ettei sitä saa kaataa vähiväkisten niskaan. Kaikki toimet täytyy tehdä oikeudenmukaisesti ja niin ettei esim. turveyrittäjille ja vastaaville koidu suhteettomia ongelmia. Olen aina pienen ihmisen ja maaseudun puolella. Se siitä.

Mitä sitten tulee Elokapinallisiin, niin olen iloinen nuorison ”heräämisestä”. Nuorison kuuluu kapinoida, haastaa vallassa olevia instansseja, kysenalaistaa yhteiskuntaa, sen toimintoja. Niin on kautta historian ollut. Muistamme Erkki Tuomiojan, Ilkka Taipaleen, heidän vastustaessaan Persian shaahin vierailua ja joutuivat putkaan. Miten oli Vanhan valtaus? Silloinkin nuorisoa syytettiin, menisivät töihin, mitähän noistakin tulee jne. Olin muuten itsekin Josafatin kallioilla -70 luvulla jakamassa Tiedonantajaa ja menin kalloilta kadulle ihmisille tarjoamaan lehteä ja jouduin poliisiautoon.

Se hämmästyttää kuinka Elokapinnallisten kimppuun hyökätään, mutta presidentti Niinistö tai rikkaan suvun Ilkka Herlin on jätetty rauhaan, vaikka he puhuvat samasta asiasta eli ilmastohätätilasta. Muuten, jos luitte huolelliseti kirjoitukseni, en itse vaatinut ilmastohätätilan julistamista.

Kirjoitukseni on tahallaan tai tahattomasti käsitetty osin väärin. Toin vain esille kuinka Elokapinallisia vastaan hyökätään tavallaan ”irtopisteiden” keruun varjolla. Ajatelkaa nyt, tänä viikonloppuna on suljettuna iso osa Jyväskylää, rallin toimesta. Missä ovat katujen tukkijoiden vastustajat? Jyväskylässä näemmä pystytään kiertämään katujen sulkemiset ilman ongelmia, mutta kun Mannerheimin tie on vähän aikaa tukossa, on koko valtakunta paniiksissa, paitsi helsinkiläiset jotka osaavat ennakoida ja kiertää sulut.

Entä Tampere? Perhana kuinka tukossa keskusta on aitauksineen ja ajokieltoineen.

Lopuksi: Puhuin politiikan pitkäjänteisyydestä, joka sekin alkaa olla populismin aikakaudella lähes kuopattu, omien puolueiden kannatuksen hiipumisen pelossa. Minun ikäpolveni muistaa Metallin lakon – 70 luvun alussa. En ihan vielä ollut mukana siinä koska olin vasta opiskelemassa. Mikä ryöpytys sitäkin vastaan oli, mutta tänä päivänä on itsestään selvää nauttia niistä saavutuksista joita lakolla saatiin aikaan. Tahdon sanoa, että päivän politiikan ohella käytiin kamppailua myös kauas tulevaisuuteen. Vaan miten on tänään? Kaikki tehdään vain silmälläpitäen seuraavia vaaleja, kun täytyisi myös rakentaa tulevaisuutta.

Minusta Elokapinan tavoite on avata keskustelua ja herätellä meitä ihmisiä todellisuuteen jonka edessä olemme. Nyt pitäisi avoimesti ja reiluilla avauksilla saada vilpitöntä keskustelua aikaan, mitkä kunkin puolueen ja ihmisten ajatukset ovat ilmastoasiassa ja luonnon pelastamisessa? Ilman typeriä irvistelyjä ja toisten halveksumisia.

Maalla asuvana ja köyhänä, minulla on omat mielipiteeni, jotka olen rohkeasti tuonut ilmi. Kunnioitetaan toisten vakaumuksia ja annetaan arvo heille, vaikka kuinka olisimme eri mieltä. Kait me nyt sentään olemme yhtä mieltä, että luonto ei anna armoa, jos me kohtelemme sitä kaltoin. Suojelkaammme kukin ilmastoa ja luontoa kykyjemme mukaan, eikö vaan.

 

Suomalaiset ovat urputtajakansaa. Kuljetaan nyrkit taskussa ja hoetaan; ”kyllä kirveellä olisi töitä”, ”pitäis lähteä eduskuntaan ja näyttää herroille”, ”muualla maailmassa pysäytetään joukkoliikenne, kerran muu ei auta” ja ”otettas vaikka Ranskan keltaliiveistä mallia”.

Eli suomalaiset ovat sisäänlämpiäviä murisijoita, kun muualla tartutaan toimeen, onko näin? Vai onko niin, että protestin ja mielenosoituksen kohde on väärä tai liian kaukainen omasta elämästä tässä ja nyt?

Elokapina, jolla halutaan hallituksen julistavan ilmastohätätilan, luulisi olevan ”mannaa” eduskunnan oppositiolle. Oppositio kun on yrittänyt kaataa hallituksen päälle kaiken mahdollisen maan ja taivaan välillä. Eikö siis kansanedustaja Sebastian Tynkkysen ja muiden puoluetovereiden olettaisi riemusta kiljuen olevan mukana istumassa Mannerheimin tiellä!!

Käsittääkseni Sebastian oli peukuttamassa kyseisen tien tukkimista turverekkamiekkarin ja autoilijoiden protestissa, miksi, jos kerran liikenteen pysäyttäminen noin kovin riepoo Elokapinan osalta? Eräs syy on aiheen ”käsinkosketeltavuus”. Ihmisten on vaikeaa hahmottaa asioita kauas tulevaisuuteen. Toinen syy on poliitikkojen ”irtopisteiden” kalastelu ja tämän tietää aivan hyvin myös Tynkkynen aatetovereineen.

On helpompaa vastustaa valtion velan kasvua, kuin suurta tuntematonta, josta ei edes olla yksimielisiä ja olemme jo maan povessa kun ja jos ilmastonmuutos toteutuu. Politiikka on vaikea laji. Tehdä poliittisia ratkaisuja päivänpolttaviin ongelmiin, niiden ratkomisiin oikeudenmukaisesti. Toisaalta taas hahmottaa tulevaisuutta kauas huomisesta.

Mikä on luonnon kantokyky? Entä jos/kun maapallo ei kestä nykyistä kulutusta? Alueet kuihtuvat ja kansainvaellukset alkavat kohti pohjolaa elinkelpoisuuden toivossa? Kykeneekö kapitalismi enää uusiutumaan niin, että se löytää keinot kääntää kelkkaa kestävävään kehitykseen? Ei kykene, väitän.

Ei politiikan kauaskantoisuuteen näkeminen ja toimiminen tarkoita, etteikö pidä olla ajan hermolla ihmisten ongelmissa, heidän taloudellisissa tuskissa ja monissa yhteiskunnan byrokraattisten vaikeuksien ratkomisissa.

Palatakseni vielä Elokapinaan. Me vanhat jäärät syytämme ja arvostelemme passiivisia nuoria, jotka on pilattu tietotekniikalla, eikä liikkuminen saati yhteiskunnalliset asiat heitä kiinnosta. Eikö me tätä ole kaivattu, että nyt kiinnostaa ja ovat ryhtyneen tuumasta toimeen!

PS:

Olen koko aikuisikäni ollut mielenosoituksissa tukkimassa Mannerheimin tietä, milloin mistäkin syystä. Ei yhteiskunta tai Helsinki ole niihin kaatuneet. Olen onnellinen, että olen mielenosoituksienkin kautta voinut vaikuttaa hyvinvointivaltion kehittämisessä. Ja kuulkaa, olin viime valtuustokaudella taustalla ja myös mukana mielenosoituksessa oman sairaalamme puolesta. Kaduttaa vain, ettemme hoksanneet pysäyttää liikennettä istumalla Kihniön raitilla – olisimme ainakin yhden tai kahden autoilijan mielen pahoittaneet. Mutta näkyvyyttä totta tosiaan olisimme saaneet ja sehän asian viemiselle eteenpäin on se tärkein kohde.

.

 

Työnantajat ajavat kiivaasti ammattiyhdistysliikettä nurkkaan. Samaan aikaan oikeistopuolue kokoomus etunenässä hehkuttaa työperäisen maahanmuuton välttämättömyyttä. Sattumaako? Vahvasti epäilen.

Mikä sen helpompaa on marssittaa maahan uusia työntekijöitä, jos ay-liike ei ole kiusana estämässä palkkojen ja muiden työehtojen polkemisessa. Kuka valvoo yritys ja yksilötasolla sovittuja työehtoja kun nykyisinkin paljastuu orjatöiden teettämisiä.

Niin että eduskuntako lailla määrittelisi esim. minimipalkkatason? Hoh hoijaa sanon minä. Sitä varmasti elinkeinoelämä ja kokoomus odottavat kuin kuuta nousevaa.

Tälläkin hetkellä alueellamme pörrää thaimaalaisia marjanpoimijoita. Ajoitpa mihin aikaan tahansa liikenteessä, niin aina on heidän autoja peräkärryineen teidenvarsilla. Aamuyöstä iltamyöhään. Näitäkö halutaan eri aloille, jotka painavat töitä niskat limassa ympäri vuorokauden?

Jos luottamusmies ja työturvallisuusjärjestelmät ajetaan alas ammattiyhdistysliikkeen ulottumattomiin, mitä siitä seuraa? Työntekijöiden mielivaltaisia kohteluita. Tätäkö ihan oikeasti halutaan?

Vasemmiston on käytävä vastahyökkäykseen ay-liikkeen murentamistavoitteita vastaan. Jos tänne halutaan työperäistä maahanmuuttoa, on oltava vahva ammattiyhdistysliike, johon työperäiset maahanmuuttajat ohjataan. Siellä kerrotaan työehdoista kattavasti, kuten myös se, että ay-liike turvaa työntekijöiden oikeudet ja muut vastaantulevat asiat. Miettikää, mihin muualta uusi uppo-outo työperäinen maahanmuuttaja turvatuisi, kuin työntekijöiden edunvalvojaan, ammattiyhdistysliikkeeseen.

Hyvät lukijat, jos ette minua usko, mihin oikeisto pyrkii ja tavoittelee, niin kysykää itseltänne, milloin itsenäisyytemme historiassa oikeisto on ollut työväen ja vähäväkisen puolella. Niinpä, en muista minäkään.

Ei ole ensimmänen kerta kun kokoomus ja oikeisto yrittää syöttää pajunköyttä ketunhäntä kainalossa.

 

Pöyristyttävää? Eduskunnan kyselytunnilla saimme nähdä, kuinka pääministeri Sanna Marin oli leikkauttanut hiuksensa, ilman, että oppositiolle ja kansalle olisi asiasta tiedotettu. Miksi tällainen salailu? Kyllä tässä nyt on ainakin välikysymyksen paikka!

Kenen rahoilla pääministeri on ajattanut hiuksensa? Kuitteja näkyviin ja sassiin. Kansa on oikeutettu tietämään, missä välissä Sanna Marin on istunut kampaamossa, kun maa suorastaan huutaa tekoja hallitukselta?

On myös perin pohjin selvitettävä oliko kampaamo maahanmuuttajan pitämä. Jos oli, oliko siinä pääministerin ja koko hallituksen viesti, jolla houkutellaan maahanmuuttajia Suomeen? Eduskunnan oppositio, kansa ja iltapäivälehdet vaativat tietää, oliko kampaamo kantasuomalaisen pitämä, vai ulkomaalaisen.

Ilmiselvästi palaneen käryä on ilmassa. Miksi juuri nyt oli aika lyhentää hiuksia? Halusiko pääministeri näin ”pottuilla” opposition vaatimille leikkauslistoille? Jos kerran halu leikkauksiin on kova, niin aletaan leikata sieltä hyväosaisten päistä. Tätäkö Sanna Marin kertoi kokoomukselle, lyhentämällä hiuksiaan? Mautonta ja halpamaista kuiskutellaan jo kokoomuslaisten kansanedustajien taholta eduskunnan käytävillä.

Tämä asia ei saa jäädä tähän. Nyt iltapäivälehtien politiikan toimittajat, hihat heilumaan. Nyt on kyse hallituksen uskottavuudesta. Onko hallitus kaatumassa, kun esim. opetusministeri Li Andersson ei ole ole lähtenyt lyhentämään hiuksiaan. Hallituksesta suorastaan huokuu sisäiset ristiriidat.

Sydän kylmänä odotan, jos iltapäivälehdet saavat selville, että pääministerin hiukset ovatkin leikannut oma puoliso? Se olisi törkeyden huippu, kun parturit toimettomina napsuttelevat saksiaan, odotellassa asiakkaita ja pääministerimme leikkuutta hiuksiaan aviomiehellään. Kenties vielä maksoi pimeästi puolisolle valtioneuvoston myötämästä pääministerille kuuluvasta rahasta.

Onko pääministerilla ja koko hallituksella enää uskottavuutta? Siitä varmasti ottaa selvää politiikan toimittaja Timo Haapala ja johon sitten tarttuvat eduskunnan oppositiopuolueet. Tulemme elämään mielenkiintoisia aikoja.