Menin pitkästä aikaa kirjaston hyllyille, joissa on sotamuistelmia ja -elämänkertoja.
Vanhojen tuttujen kirjojen joukossa havaitsin ensimmäistä kertaa uudehkon (suomeksi ilmestynyt vuonna 2018) kirjan: Richard von Rosen – Panssariässä.
Kirjailijan nimi ei tuntunut tutulta panssarisodankäynnin yhteydessä, joten otin kirjan käteeni ja saman tien olin varma, että tämä kirja kannattaa lainata ja lukea. En ole katunut päätöstäni, kirja on todella hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Se ei ole panssaridivisioonien, panssariarmeijoiden, jne. yhtymien operaatioiden ja sotatoimien kuvausta vaan noin 18-vuotiaana Toisen Maailmansodan kurimukseen joutuneen saksalaisen aatelisen kuvausta näkemästään, tuntemastaan, kuulemastaan, lukemastaan ja ennen kaikkea kokemastaan. Kyseessä on tavattoman hyvin kirjoitettu kirja, jossa on hyvin runsaasti kuvia.
Kirja on ilmestynyt saksaksi vuonna 2013 nimellä: Als Panzeroffizier in Ost und West – Im Panzer III, Tiger und Königstiger in Russland, Frankreich und Ungarn. Kirjoittaja ei suinkaan väitä olevansa ”Panssariässä”, vaan se on suomalaista keksintöä.
Vapaaherra Richard von Rosen syntyi 28.6.1922 ja pääsi alokkaaksi Panssaritäydennyspataljoonaan 35 Bambergissä 25.10.1940 – vähän sen jälkeen kun oli täyttänyt 18 vuotta. Silloisessa Saksassa aateluus ei ollut meriitti, vaan pikemminkin painolasti. Kouluttajakorpraalit höykyttivät nuorukaista ihan perusteellisesti.
1.3.1941 von Rosen sai ylennyksen kadetti-korpraaliksi – noin kolmen kuukauden upseerikoulutuksen jälkeen. Karkeasti puolen vuoden sotilaskoulutuksen jälkeen hän oli jo mukana panssarivaunun (Pz III lyhytputkisella 50 mm kanuunalla) ampujana operaatio Barbarossan alkutaisteluissa. Hän sai ylennyksen kadetti-alikersantiksi 1.7.1941, taistelussa osoitetun urhoollisuuden perusteella.
1.6.1942 von Rosen ylennettiin samana päivänä kadetti-vääpeliksi ja heti perään luutnantiksi.
Luutnantti von Rosen toimi taisteluissa panssarivaunupuolijoukkueen johtajana, joukkueenjohtajana, komppanianpäällikkönä ja taisteluosaston ”komentajana”. Hän haavoittui sodassa viisi kertaa – oli todella hyvää onnea, että selvisi hengissä. Sodasta hän kotiutui miehitettyyn Saksaan vaikeasti haavoittuneena yliluutnanttina, kokien miehittäjien toimesta monenlaisia ”iloja”.
Myöhemmin von Rosen astui Bundeswehrin palvelukseen yleten kenraalimajuriksi – hän siirtyi eläkkeelle 30.9.1982.
Suosittelen kirjaa lämpimästi. Siitä löytyy lisää yksityiskohtia mm. Saksan ennakoivaan iskuun Venäjälle, Operaatio Zitadelleen, Unkarin taisteluihin, jne. On mukana erinomaisia huomioita myös eri siviiliväestöjen suhtautumisesta saksalaisiin sotilaisiin. Richard von Rosen joutui myös pelastamaan lukemattomia kertoja Tiikereitään uponneina pehmeään maastoon – usein vihollistulen alla.
Pienenpieniä puutteitakin on. Nimittäin von Rosen pitää myös Ukrainaa Venäjänä ja ukrainalaisia venäläisinä. On huomattavissa myös suomettumista, kun kerrotaan sodan yleistilanteesta – von Rosen ei ollut natsi, joten on selvää natsivastaisuutta ja SS-vastaisuutta. Richard von Rosen luulee ja uskoo, että Saksa olisi hyökännyt Venäjälle ilman sodanjulistusta – se ei pidä paikkaansa. Silti kyseinen kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Itselläni on tarkoitus ostaa von Rosenin kirja saksankielisenä.
