Israel ampui alas Syyrian hävittäjän

Syyrian hävittäjä lensi 2 km Israelin puolella, joten Israel ampui koneen alas. Se putosi Syyrian puolelle.

Kone ammuttiin alas Patriot ilmatorjuntaohjuksella.

Lähde.

Näin pitääkin tehdä kun vihamielisen valtion kone tunkeutuu ilmatilaan.

Venäjä valloitti Groznyin 1995

Venäjän joukot tunkeutuivat Tshetsheniaan kolmesta suunnasta 11.12.1994. Ensimmäinen Tshetshenian sota oli virallisesti alkanut. Venäläisen kenraali Troshevin muistelmista: ”Tshetshenian pääkaupunkia ympäröi kolme puolustusrengasta. Seurasi yksi Venäjän armeijan kaikkein raskaimmista tappioista Toisen maailmansodan jälkeen. Hävitettiin kokonaiset keskustan suuntaan liikkuneet kolonnat. Maikopin prikaati kaatui lähes täysivahvuisena, mutta Pavel Gratshov (Jeltsinin Venäjän puolustusministeri – jp) julisti, että Venäjän sotilaat kuolevat ”hymy huulilla”.”

Viron Puolustusvoimien Sõdur lehdessä 4/2004 on pitkä artikkeli Venäjän vuodenvaihteen 1994/1995 hyökkäyksestä Groznyyn. Artikkelin kirjoittaja joutuu kuitenkin toteamaan, ettei täsmällisiä numerotietoja ole mahdollista antaa, koska eri lähteistä saa erilaisia tietoja: ”Varmasti voi sanoa, että 131. prikaati lakkasi olemasta taistelujoukko. Venäläiset ovat yksimielisiä panssariajoneuvojen menetyksistä, siten lasketaan, että 131. prikaati menetti kaupunkiin tunkeutuessaan 26 panssarivaunusta 20 ja 120 panssaroidusta ajoneuvosta 102 (Knezys &Sedlickas 1999: 101; Antipov 1998: 151; Novitshkov ja toiset 1995: 52; Kulikov & Lembik 2000: 88).

1. tammikuuta oli selvää, että Venäjän armeija oli kärsinyt hävittävän tappion. Rynnäkköön Groznyitä vastaan oli osallistunut lähes 6 000 miestä ja 350 panssariajoneuvoa. Taistelujen kuluessa tshetsheenit olivat lyöneet rivistä 200 panssariajoneuvoa, joista 25 sotasaaliiksi (Knezys & Sedlickas 1999: 102-103).

Shamil Basajev vahvisti, että tshetsheenit olivat uudenvuodenyön taisteluissa ottaneet 150 vankia ja hävittäneet 221 Venäjän panssariajoneuvoa (Gall & de Waal 1997: 387-388). Venäjän puolustusministeri Gratshov tiedotti myöhemmin, että Venäjän menetykset kaatuneina operaation siinä vaiheessa nousivat 534:n.

Vaan 1.1. illalla Tshetshenian pääesikunnan päällikkö Aslan Mashadov tiedotti, että 800-1 000 venäläistä sotilasta sai surmansa ja 81 otettiin vangiksi Groznyin taisteluissa (Knezys & Sedlickas 1999: 103). Kenraali Kulikovin tietojen mukaan Venäjän menetykset uudenvuodenyönä olivat 1 500 miestä kuolleina ja kadonneina (Kulikov & Lembik 2000: 88).

Myös Venäjän kansanedustajat Groznyissa arvioivat Venäjän menetyksiä uudenvuodenyönä 1 500 kaatuneeseen. Kaatuneiden määrä saattoi olla vieläkin suurempi, Venäjän joukoissa puhuttiin paikan päällä 2 000 kaatuneesta (Gall & de Waal 1997: 15-16). – – Venäläisten tuli vielä käydä kaksi kuukautta kovia taisteluita, ennen kuin he kykenivät lopuksi valloittamaan Groznyin.

Kaupunki oli siihen mennessä pommitettu raunioiksi. Yksi tarkkailija laski 4 000 pomminräjähdystä tunnissa – se oli voimakkain pommitus Toisen maailmansodan jälkeen. Viimeinen osa Groznyista (Tshernoretshje) valloitettiin 6.3.1995, sen jälkeen kun tshetsheenit olivat päättäneet vetää viimeisen aktiivisen (Shamil Basajevin) yksikön kaupungista.”

Huomioitakoon vielä, että venäläisten lähteiden mukaan tähän hyökkäykseen lähteneisiin joukkoihin kuului kaiken kaikkiaan yli 15 000 miestä, noin 200 panssarivaunua, yli 500 BMP:tä ja BTR:ää, 200 kenttätykkiä ja kranaatinheitintä. Gratshovin mukaan koko Tshetshenian valloitusoperaatioon lähti alun alkaen 23 800 miestä, mutta joukkojen määrä kasvoi maaliskuuksi 58 000 mieheen (Faurby & Magnusson 1999: 76-77).”

Edellä oleva on lyhyt pätkä pitkästä artikkelistani. Se löytyy täältä tarkkoine lähdeviitteineen.

Suur-Suomi

Pravdassa 3.12.1939 oli koko sivun kokoinen kartta, jossa näytettiin uudet Suomen rajat. Se oli Suur-Suomi, josta Venäjä oli tehnyt sopimuksen Suomelle asettamansa nukkehallituksen kanssa. Vinoviivoitettu alue kartassa oli uutta Suomelle lahjoitettua aluetta – viralliseen Tarton rauhan rajaan nähden.

Ajatuksena Venäjällä oli tietenkin liittää Suomeen Vienan-Karjala ja Aunuksen-Karjala, mutta samalla liittää koko se Suur-Suomi Venäjään – Moskovasta johdetuksi kommunistiseksi diktatuuriksi.

”Neuvostohallitus ja kansanhallitus solmivat olosuhteisiin nähden uskomattoman ripeästi valtiosopimuksen, jossa tehtiin laajakantoisia alueellisia järjestelyjä. Moskovassa joulukuun toisena päivänä allekirjoitetun sopimuksen mukaan Neuvostoliitto luovutti Suomelle Itä-Karjalan pääasiallisesti karjalaiset osat, toteuttaen näin ’Suomen kansan vuosisataisen toiveen’. Suomi puolestaan luovutti hyvää maksua vastaan tiettyjä alueita Kannakselta, Suomenlanden saaria sekä Hangon vuokralle. Sopimukseen sisältyi myös tärkeä pykälä sotilaallisesta avunannosta ja yhteistyöstä ja se oli määrä ratifioida Helsingissä mahdollisimman pian.”

Niin, Venäjä solmi hienon Avunannon ja Ystävyyden sopimuksen ”Suomen kansanhallituksen” kanssa, luovutti sille suuren määrän suomenheimoista aluetta – ja samaan aikaan kävi imperialistista valloitussotaa Suomen laillista hallitusta ja oikeaa Suomen kansaa vastaan.

”Krasnaja Zvezdan pääkirjoitus ’Ystävyys ja rauha’ joulukuun neljäntenä päivänä julisti jo, että ennen taisteluita oli väitetty Suomen armeijan kykenevän pitkäaikaiseen vastarintaan. Jo ensimmäiset taistelupäivät olivat kuitenkin osoittaneet tämän väitteen hiekalle rakennetuksi. Tuskin olivat Puna-armeijan sotilaat ylittäneet rajan, kun Suomen kansa nousi ja kansanhallituksensa johdolla siirtyi Neuvostoliiton ja muiden Baltian maiden rinnalle Itämeren rauhaa ja turvallisuutta ajavien valtioiden joukkoon. Puna-armeijalla oli vapautustehtävä ja se auttoi vapauttamaan Suomen kansan ’vararikon tehneiden helsinkiläisten vallanpitäjien likaisista käpälistä’.”

Tarkat lähdeviitteet löytyvät täältä.

Siis, Suur-Suomea ei suinkaan halunnut Suomen valtiojohto, vaan kommunistit ja Venäjä. Toki vain työkaluna Suomen liittämiseksi Venäjään.

Marski pysäytti Talvelan salamasodan 21.7.1941 saavutuksiin

21.7.1941 Karjalan Armeija vapautti Salmin – kävi todellista salamasotaa Laatokan pohjoispuolella. Marski esti salamasodan jatkamisen siellä antamalla 24.7. käskyn pysäyttää eteneminen Tuuloksen ja Vieljärven itäpuoliselle tasalle. Varsinkin VI Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Paavo Talvela oli pysäytyksestä erittäin pahoillaan ja yritti saada lupaa jatkaa etenemistä (samoilla lämpimillä eteneminen olisi ollut helppoa ennen kuin vihollinen ennättää pureutua puolustukseen). Talvela on kirjoittanut asiasta perusteellisessa päiväkirjassaan useassa kohtaa, esimerkiksi. ”Me jäämme siis edelleen paikoillemme. Se on harmillista ja kiusallista, sillä jokainen päivä vahvistaa vihollista, ja hyökkäys on sitä verisempi ja vaikeampi, mitä myöhemmin se tehdään.”

Talvela yritti vähän väliä saada lupaa jatkaa hyökkäystä, mutta tuloksetta.

Elokuun 16. päivä: ”Olemme saaneet käydä ikävää puolustustaistelua. Kun tappiomme komean hyökkäyksen aikana olivat yhteensä 3 500 miestä, ne ovat nousseet nyt puolustustaistelussa 7 000 mieheen. Paljon näitä pienemmillä menetyksillä olisimme saavuttaneet lopullisen tavoitteemme, jos meidän olisi vain annettu hyökätä sinne.”

Koko artikkelini Laatokan Karjalan vapautuksesta Venäjän miehityksestä on luettavissa tarkkoine lähdeviitteineen täältä.

Punakapina oli poliittinen järjettömyys

”Puolustusministeri Jussi Niinistön mielestä punakapinan aloittaminen oli suurin viime vuosisadalla tehty virhe: – Se oli suoraan sanottuna poliittinen järjettömyys. Kapina kansanvaltaa vastaan johti tuhansien suomalaisten kuolemaan, mittaamattomiin inhimillisiin kärsimyksiin ja suuriin taloudellisiin vahinkoihin.” (Vapaussoturi 3 (310) 2018, sivu 51)

Se punakapina tapahtui Suomen Vapaussodan aikana.

Merisodan pikkujättiläinen (kirja)

Vuonna 2015 on ilmestynyt kirja Suomen Merisodan pikkujättiläinen. Kirjan on kirjoittanut Jyrki K. Talvitie ja kuvittanut Kalevi Keskinen.

Kirjassa on runsas kuvitus merisotaan liittyvästä kalustosta ja henkilöistä. Yksittäisistä taisteluista ja muista tapahtumista on kohtalaisen hyviä kuvauksia.

Valitettavasti suuremmista ja tärkeämmistä tapahtumista kuten itse sodista on kirjoitettu sitä samaa suomettunutta venäjämielistä jargonia, johon on saatu tottua pitkän, syvän ja synkän suomettumisen aikana.

Vapaussodasta käytetään nimiä Vapaussota ja Sisällissota, viimeksi mainittua selvästi enemmän – vaikka kyseessä oli nimenomaan Suomen ja Venäjän välinen sota, joka päättyi pitkien ja vaikeitten rauhanneuvottelujen jälkeen Suomen ja Venäjän välillä solmittuun Vapaussodan rauhansopimukseen.

Talvisodan syttymisestä kerrotaan taas valhe siitä kuinka Venäjä irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen ennen hyökkäystään. Valhe siksi, ettei kerrota totuutta, ettei hyökkäämättömyyssopimusta, jatkosopimuksineen voinut noin vain irtisanoa ja heti hyökätä. Oikein olisi ollut kertoa:

Venäjä hyökkäsi rikollisesti Suomen kimppuun 30.11.1939 rikkoen Suomen ja Venäjän välillä voimassa ollutta hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta ja sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä – esittämättä minkäänlaista uhkavaatimusta ja julistamatta sotaa.

Jatkosota kirjan mukaan vastaavasti vain syttyi, eikä sen syttymisestä kerrottu oleellisimpiä yksityiskohtia, joiden mukaan Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota.

Oikeastaan kaikkein törkeintä on pitkin koko kirjaa toitottaa Venäjän motiiviksi rikoksilleen ”Pietarin turvallisuus”. Ei puolella sanallakaan mainita Venäjän olleen ja olevan imperialistinen valtio ja sen olevan sotien todellinen syy. Venäjän tavoitteista tällä suunnalla voi lukea täältä.

Positiivista on, että kirjassa sentään todetaan Suomen saavuttaneen Jatkosodassa torjuntavoitot ja siksi jääneen itsenäiseksi valtioksi. Torjuntavoitoista voi lukea hyvät kuvaukset täältä, täältä ja täältä.

Sataispa vettä – vaan ei sada

Lämpötila on varjossa 29,6 astetta, ilmankosteus 29%.

Sään kiroamisesta ei ole mitään hyötyä, se on mikä on. Kuivaa on taas ollut pitkään ja näyttää jatkuvankin kuivana.

Sade olisi hyvä asia myös marjojen ja sienien kannalta.

On kuitenkin niin tukalan kuumaa ulkona, ettei viitsi mennä edes tanssimaan sadetanssia. 🙂

Sattumavoima lopetettava ja ydinvoimaa lisää

Aamulla kurkistin paikallissääennusteen ja näytti, ettei Suomessa juurikaan tuule. Niinpä sitten vilkaisin miltä Sähkömarkkinoiden tila oikein näyttääkään.

No sehän näytti mitä arvasinkin. Tuulivoiman tuotto 13.7.2018 klo 8.33 oli peräti 7 MW. Kun Suomeen on valitettavasti rakennettu sitä sattumavoimaa nimellisteholtaan yli 1500 MW, niin tuulivoiman ”hyötysuhde” oli alle 0,5%. Surkeinta on, että sitä haitallista sattumavoimaa rakennetaan yhä lisää suomalaisten veronmaksajien ja sähkön kuluttajien riesaksi.

Sähkön kulutus Suomessa oli kyseisenä hetkenä 8557 MW ja sähkön tuonti Suomeen 2371 MW. Sähkön markkinahinta oli 57,05 €/MWh.

Tämä kesä on ollut melkoisen kuiva vesivoiman kannalta. Jos Norjan vesialtaisiin ei sada kunnolla vettä syksyllä, niin talvella sähkön hinta nousee pilviin ja voi aivan hyvin tulla hirmuinen puute sähköstä.

Kannattaa huomata sekin, että Norjassa jo joka toinen myyty auto on sähköauto. Niiden lataamiseenkin tarvitaan sähköä, eikä Norjasta välttämättä aina liikene sähköä myyntiin kysyntää vastaavasti.

Suomeen pitää ehdottomasti rakentaa lisää ydinvoimaa jo rakenteilla olevien lisäksi vähintään Loviisa 3, OL4 ja Vaasa 1.

Latvia nostanee puolustusmäärärahat yli 2%n

Latvian puolustusmäärärahat olivat vuonna 2017 1,7% BKTstä. Tänä vuonna ne täyttävät vaaditun 2% rajan. Latvian puolustusministerin mukaa puolustusmäärärahoja on korotettava edelleen yli sen maagisen kahden prosentin, sillä yksinkertaisesti rahaa tarvitaan enemmän.

Esimerkiksi Adazin harjoitusalueelle pitää rakentaa uuden kansainvälisen Pohjoisdivisioonan pääesikunta. Sen rahoitus ei mahdu kahden prosentin sisään.

Lähde.

Haavekuvissa elävän Suomen puolustusmäärärahat ovat jopa alle 1,3% BKTstä. Grrr…

Kirjoitin varmaankin vuonna 2010 artikkelin vuoden 2011 puolustusmäärärahoista. Se on edelleen ajankohtainen.

Historia toistaa itseään

Jokseenkin otsikon tapainen sanonta on melko yleinen. Sen mukaan ihmiset eivät opi virheistään, mitä on tullut tehtyä aiemmin, vaan tekevät vastaavat virheet yhä uudelleen.

Ehkä historia ei toista itseään, mutta ainakin päättäjiemme tekemät virheet näkyvät toistuvan yhä uudelleen – eli virheistä ei ole opittu. Ei vaikka meidän väitetään olevan ”homo sapienseja”, eli viisaita ihmisiä. Tosin ei siltä näytä jos katsotaan Suomen maanpuolustuksen sektoria.

Esimerkiksi ennen Talvisotaa Suomi laiminlöi maanpuolustuksen ihan perusteellisesti. Koko asekelpoista väestöä ei oltu koulutettu sotilaiksi, ainakaan kunnolla. Modernista raskaasta tykistöstä voitiin vain unelmoida. Tykistön ammustilanne oli katastrofaalisen heikko. Merivoimien modernein pinta-aluskalusto oli kaksi panssarilaivaa, joista ei sitten Talvisodassa, eikä juuri Jatkosodassakaan ollut merkittävää hyötyä Suomen maanpuolustukselle. Jne., jne.

Entäpä sitten nykytilanne

Nytkään Suomi ei ole liittoutunut, joten ei ole minkäänlaisia takeita siitä, että kukaan auttaisi Suomea mitenkään merkittävästi kun Venäjä taas hyökkää Suomen kimppuun yrittäen jälleen valloittaa koko Suomen.

Erilaiset ammukset ja ohjukset loppuvat alta aikayksikön ja lisää ei saada mistään kun Suomi ei ole NATOn jäsenmaa. Kun Venäjä hyökkäsi Tshetsheniaan vuonna 1994, niin mikään valtio ei toimittanut aseita hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Tshetshenialle. Sama asia uudelleen 1999.

Kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuona 2008, niin mikään valtio ei toimittanut aseita hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Georgialle.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuona 2014, niin mikään valtio ei toimittanut aseita hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Ukrainalle.

Tällä menolla kun Venäjä taas hyökkää Suomen kimppuun, niin mikään valtio ei toimita aseita myöskään Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Suomelle.

Parhaillaan Suomen Merivoimille rakennetaan neljää korvettiluokan alusta – samaa kokoluokkaa kuin ne kaksi lähestulkoon hyödytöntä panssarilaivaa ennen Talvisotaa. Minun mielestäni olisi ollut parempi hankkia suurempi määrä hyvin nopeita, liikehtimiskykyisiä, pienempiä veneluokan aluksia.

—–

Toki on eroavaisuuskin. Ennen Talvisotaa Suomella oli onneksi Suojeluskunnat ja Lottajärjestö, jotka pelastivat Suomen itsenäisyyden. Nyt niitäkään ei valitettavasti ole.