Tekijä: Kalle Pohjola

Asian tiimoilta kun tuon avauksen ynnä kommentit lueskelin; heräsi kiinnostus tuon ”roiskeläpän” hintaan ja ”laatuun”.

En ollut tietoinen edes sen hinnastakaan mutta tutkiskelemalla se selvisi; alle 1€ siis 200g;  voiko tuohon hintaan saada edes jonkinlaista laatua, kyllähän se selvisi. ”Jauheliha” puolalaista, rasvana palmuöljyä, … . Sellainen se ”pizza” jos sitä nyt ylipäätään voi sillä nimikkeellä edes kutsua. Kyllähän ehkä siitä nälänpoistajan saa kunhan kuorruttaa 3 – 5€:n päälisin ja lämmittää sen yli 200 asteisella uuninritilällä, alatasolla. Mikrossa se vähäinenkin ”laatu” tuhoutuu.

Mainos; äitien leipomaa?? … Hm?

Kuten olemme monesti lukeneet, nämä palvelutalot, ovatko ihan oikeasti palvelutaloja.

Mielestäni ne eivät palvele ketään, vaan ovat raakaa bisnestä. Tästähän olemme lukeneet vaikka kuinka paljon.

Mikseivät kaupungit ja kunnat ylläpidä esim rivitalotyyppisiä asuntoja, joissa olisi helppo järjestää hyvin ikääntyville hoivapalveluita, ympärillä kuitenkin olisi ”omillaan” toimeentulevia ikääntyneitä ihmisiä.

Tämä lisäisi aktiivisuutta sekä lisäisi hoivapalveluita tarvitsevien ehkä aktiivisuutta, voisi  jopa  vähentää hoivapalveluiden tarvetta, ehkä jopa jonkin verran..

Me elämme omassa talossamme, emmekä mitään yhteiskunnan ns ilmaisia palveluita saa. Kuitenkin, tämmöinen ajatuskuvio minulle, ehkä jopa rajoittuneeseen mieleen noin vain tuli.

Viikko Mokan kuolemasta, yhä aamuisin vilkaisen kopin ovelle, mitä vanha herra, kuurokin oli vaan ei kaikille äänille.

Tänä aamuna vaimo oli kuorinut juustoa kanoille ja kun sanoin; eivät nuo kanat syö. Tähän vaimo sitten, no Moka syö. Minulta kysyvä katse, johon vaimo aivan nolostui; ai niin.

Niin ne vuodet hitsaavat erilaiset perheenjäsenet yhteen, minäkin aina vieläkin vilkaisen sinne Mokan kopille; aamuisin kun kanat ulos päästän, refleksihän  se on.

Niin se elämä soljuu sinne jonnekkin.

Olen aina ollut tietoinen noiden ”roskaruokapaikkojen” henkilökunnan palkkauksesta, ravintoloita sen en oikeastaan niin tiedostanut koskevankaan. Nyt tiedostan.

Miksi pohjoisen turistikeskuksiin ei saada ammattihenkilökuntaa?

Asia selvisi kun tyttären nuorimmainen valmistui ravintolakokiksi Perhosta. Työpaikkoja oli tarjolla vaikka minkä verran, aivan valittavaksi asti. Lähti kuitenkin Rovaniemelle töihin. Järkytyin kun kertoi minulle palkkauksestaan, työsopimuksesta ja työn vaatimuksista. En yhtään ihmettele, että kautta maan kokeista on huutava pula koko maassa. Palkka ja työn vaativuus eivät kyllä kohtaa.

Näistä pienistä tuloista kun vielä vähennät asuinkulusi; turha puhua säästämisestä.

MaRa on kyllä onnistunut karsimaan mittavasti henkilöstökuluja, tosin vaihtamalla sen ainakin osittain työvoimapulaan.

Meillä sitten meni kymmeniä kiloja kirjoja kartonki/paperijätteeseen.

Vuosien ja vuosikymmenten aikana noita kirjoja vaan ollut ja tullut hyllymetreittäin täyteen,

Siispä; kannet irti ja kartonkiin, kannettomat paperikeräykseen.

Varmaan satakunta kiloa on nyt mennyt. Meillä kun sotakirjoja ei ole, sotahistoriallisia kovin vähän niitäkin.

Sinne menevät uusiokäyttöön.

En halua mitään kansakuntaa aliarvioida mutta kuitenkin.

Meillä oli eräänä kesäaamuna seuraavanlainen seurue; kaksi turkkilaista, yksi intialainen, yksi nigerialainen, yksi eestiläinen, yksi kreikkalainen, minä ainut suomalainen.

Väittelimme, minkämaalaisen sanaan uskaltaa edes vähintäkään luottaa. Molemmat turkkilaiset olivat sitä mieltä; älä nyt ainakaan turkkilaiseen luota. Kreikkalainen oli sitä mieltä, että riippuu asiasta, intialainen oli sitä mieltä, ettei se intialainenkaan aina luotettava ole. Mutta voi ollakkin.  Nigerialainen naureskeli; ei ottanut kantaa.

Eestiläinen sanoi; kyllä hän ainakin luottaa suomalaiseen ja minä mainitsin samoin luottaisin eestiläiseenkin. Toisaalta, osin tilanteeseen riippuvainen.

Heikki kyllä henkilökohtaisesti tietää millaisesta palaverista oli kyse.

Mukana hindu, muslimeita, ortodoksi ja minä ei mitään; kaikille maistui brändi.

Tämmöiset miitingit muuten saattavat olla varsin hedelmällisiäkin ajatusten vaihtoja.

Nyt kolmatta päivää ovat ulkoilleet kanalan ulkopuolella.

Uskomattoman terhakoita ovat. Harakatkin, niitähän meidän pihassa riittää. Niitähän nämä reippaat pikkuiset häätävät syömisiltään kiitettävän tehokkaasti.

Yllättävän hyvin nämä kuukausi sitten tulleet integroituivat meidän vanhojen kanojen joukkoon; toki se hierargia vallitsee mutta kuitenkin.

Ovat ne näin ikkunasta seurailtuna ja muutenkin todella mielenkiintoista porukkaa.

Tässä nyt näyttää menneen hieman ”vellit ja puurot sekaisin”. Autuaasti sotkettiin asioita alkaen ”noottikriisistä”, Prahan keväästä  ja päätyen A Kosyginin vierailuun sotalaivalla Hangon vesille.

Olin jo tuolla 60-luvulla palveluksessa ja peruskoulutukseni suorittanut ammattisotilas, jotenkin hieman enemmän ymmärsin tapahtumista kuin mitä tästä uutisoinnista googlaamalla ja asioita huhupuheiden mukaan ja mutkat suoriksi vetäen luulisi.

Suomessa vallitsi pv:n piirissä määräys, että mitään liikekannallepanoon viittaavia toimia ei saa käynnistää, ainoastaan etukäteen jo käsketyt harjoitukset toimeenpantiin.

https://yle.fi/uutiset/3-10236727

Tuo linkki kannattaisi lukea kokonaisuudessaan ja huolellisesti sekä ajatellen. Käsittelee koko 60-luvun tapahtumia aika perusteellisesti.

Erityisen hyvänä pidän tri Pekka Visurin kirjaa; Pekka Visuri: Idän ja lännen välissä – puolustuspolitiikka presidentti Kekkosen kaudella, Saarijärvi 2010