Anna-Kaisa Ikonen jo ottikin hatkat, vaikka hänelle ensin pikapikaa ”sävellettiin” kaupunginjohtamisen professuuri, ja sitten nimitettiin yliopstojen yhdistämishankkeenkin ”johtoon” muutamiksi viikoiksi.
TTY:n rehtori Mika Hannula jättää Tampereen – Uusi työ alkaa syyskuussa Turussa
Hän siirtyy Turun yliopistoon johtamaan perustettavaa Teknologiakampus Turkua, jonka tarkoituksena on lisätä tekniikan alan koulutustarjontaa ja tutkimusta sekä yritysyhteistyötä.
Uutiset09.05. 10.00
Jaana KerolaAamulehti
Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) rehtorina kaksi vuotta toiminut Mika Hannula, 50, siirtyy johtamaan Teknologiakampus Turkua. Hän aloittaa uudessa työssään syyskuun alussa.
Teknologiakampus Turun tarkoituksena on lisätä tekniikan alan koulutustarjontaa ja tutkimusta sekä yritysyhteistyötä.
Hannula on ollut mukana Tampere 3 -korkeakouluyhteistyön suunnitte- lussa ja toteutuksessa vuodesta 2015 alkaen viime kesään saakka.
–Strategisen johtoryhmän toiminta lakkautettiin kesällä 2017, hän kertoo.
Kun Hannula nimitettiin vuonna 2016 rehtoriksi, hänelle annettiin pääteh- täväksi viedä yliopisto hallitusti osaksi uutta Tampere 3 -korkeakouluyhteisöä.
Yhteisöön liittyen Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyvät ensi vuoden alussa uudeksi säätiöyliopistoksi. Lisäksi säätiö harjoittaa ammattikorkeakoulutoimintaa sen pääosin omistamassa Tampereen ammattikorkeakoulussa.
Yhdistyminen varmistui joulukuussa 2017, jolloin eduskunta hyväksyi ja tasavallan presidentti vahvisti Tampere 3:een liittyvät lait. Yhdistymistä viedään nyt eteenpäin voimaanpanolain määräämässä tahdissa.
Miten tämä tehtävä Turussa löytyi, TTY:n rehtori Mika Hannula?
–Suora rekrytointi. Minuun otettiin yhteyttä viime joulukuussa.
Miltä yhteydenotto kuulosti tuolloin?
–Kiehtovalta. Tuolla alueella on selkeä tarve parantaa nykyisestään kil-pailukykyä tekniikan koulutusta ja tutkimusta kehittämällä. Siellä on vahva yhteisymmärrys asiassa alueen neljän korkeakoulun, kaupungin ja elinkeinoelämän kesken.
Millä tavalla tämä osaamiskeskittymä poikkeaa Tampere 3:n tulevista kuvioista ja tavoitteista?
–Alkuperäinen tavoite oli Tampere 3:ssa lähteä tekemään ihan uuden- laista yliopistokonseptia, mutta siitä on tullut kahden yliopiston fuusio ja ikään kuin konserni, johon tulee 1–3 ammattikorkeakoulua.
–Fuusiointi on nyt korostunut Tampereella valtataisteluineen. Turussa huomio on hyvien asioiden tekemisessä yhdessä, jotta saadaan aiempaa parempaa aikaiseksi.
Mikä on tärkein oppi, jonka viette Tampereelta matkassanne uuteen työhön?
–Vien yliopiston luontevan vuorovaikutuksen ympäröivän yhteiskunnan ja yritysten kanssa.
Onko nyt helpotuksen hetki päästä tekemään yhteistyötä omille ajatuksille ideaalilla tavalla?
–Turku näyttää tällä hetkellä tarjoavan hyvät edellytykset sen kaltaiseen työhön, mitä haluan tehdä ja mihin uskon.
Missä vaiheessa Tampere 3 lähti suuntaan, joka ei enää sopinut omiin ajatuksiinne?
–Vuoden 2016 alussa vararehtorityöryhmän visio alkoi murentua. Silloin alettiin kyseenalaistaa säätiöyliopistoa ja siihen liittyvää johtamismallia sekä yhdessä siihen mennessä rakennettua.
–Säätiöyliopisto on minulle paljon muuta kuin vain juridinen yliopiston hallintomalli, ja siihen liittyy aito henkilökunnan ja opiskelijoiden mukaan ottaminen niin, että voi olla myös eri mieltä ja tehdä myös virheitä.
Millaiset toivotukset jätätte Tampere 3:lle?
–Toivoisin, että huomio pystyttäisiin kohdistamaan hyvän tutkimuksen ja koulutuksen rakentamiseen, ja siihen, miten voidaan palvella yhteis- kuntaa parhaalla mahdollisella tavalla ja toimia ympäristön ja ihmisen edun mukaisesti. Ei pitäisi tuijottaa sulkeutuneena instituutiona liiaksi omaan napaan.
Onko edessä muutto Turkuun?
–Muutamme Turun seudulle niin, että perheemme olisi syksyllä siellä.
Juurille Säkylään on Turusta tunnin ajomatka. Onko sillä merkitystä ja jos on niin millaista?
–On se sillä tavalla mukavaa, että Turku on minulle kovin tuttu kaupunki nuoruudesta. Siellä tuli liikuttua paljon ja suoritin varusmiespalvelukseni siellä.
Onko Tampereessa tai tamperelaisuudessa jotain sellaista, jota ette ole oppinut vuosikymmenien aikana ymmärtämään?
–Ei, en koe sillä tavalla. Tampere on hieno kaupunki, jossa tapahtuu hur- jan paljon hyviä asioita, ja täällä on menty eteenpäin monessa asiassa.
–Jään kaipaamaan kaikkein eniten Hervannan henkeä ja hyviä työkave- reitani. Hervannan henkeen kuuluvat tekemisen meininki ja välittömyys sekä tuloksellisuus.
Luin tuon aluksi vilistävältä videoltapieneltä ruudulta useaan kertaan väärin ”ihmisjattelun ja keinoälyn liitäntöjä” (Human Thought and AI interfaces) eli sitä mitä olin hakemassakin,un sellaisesta on jauhettu helvetisti paskaa.
Sellaisiahan ei tule koskaan eikä missään. Ne ovat periaatteellisesti mahdottomia. Ja siitä olin ensin räjähtämässä…
”HUMAN UI” on kuitenkin avoimen koodin projekti, joka luo interfeissejä ohjelmoimatta. Ei sano mulle juuri mitään. Tutkimus on kuitenkin vahvasti kiinni vapaaehtoisten työstä ainakin tuolta osin.
Human UI is a new interface paradigm for Grasshopper. Create professional looking Grasshopper apps with custom user interfaces without writing any code.
Note: Human UI is now an open source project. It was originally developed at NBBJ by the Design Computation Leadership Team over the course of about 10 months in 2015-2016.
Gone are the days of faking a user interface by laying out sliders and text panels and hiding wires on the Grasshopper canvas. Human UI interfaces are entirely separate from the Grasshopper canvas and leverage the power of Windows Presentation Foundation (WPF), a graphical subsystem for rendering user interfaces in the Windows environment.
Suomen Akatemian uuden lippulaivaohjelman kaksi ensimmäistä tutkimushanketta sai yhteensä 18,5 miljoonan euron rahoituksen huhtikuun puolivälissä.
Oulun yliopiston tutkimuksen ohella toinen rahoituksen saanut osaamiskeskittymä on Aalto-yliopiston ja VTT:n biotalouden tulevaisuuden ratkaisuihin ja materiaaleihin perehtyvä CERES.
6Genesis-osaamiskeskittymässä viedään 5G teknologiaa kaupallistamisvaiheeseen yhteistyössä eurooppalaisten kumppanien kanssa. Samalla kuitenkin kehitetään jo seuraavana sukupolven langatonta 6G-perusteknologiaa (www.6genesis.org).
6G-verkko olisi entistä nopeampi ja tehokkaampi. Se mahdollistaisi ihmisten välisen kommunikoinnin entistä rivakammin, mutta myös laitteiden, prosessien ja asioiden välisen yhä nopeamman tietoliikenteen.
6Genesis-ohjelman esittelyvideo löytyy tästä linkistä.
Videolla nähdään monenlaisia futuristisia visioita siitä, mitä uusi teknologia voi tuoda mukanaan kaikkien ihmisten arkeen.
Uusi teknologia, uudet haasteet
6Genesis-ohjelman vetäjänä on Oulun yliopiston akatemiaprofessori Matti Latva-aho. Hän näkee 6G-teknologian kehittämisessä valtavia haasteita.
– Ensinnäkin kapasiteettia viedään ihan fysiikan äärirajoille. Se vaatii uusia radioteknisiä ratkaisuja, uusia elektronisia ratkaisuja, uusia kokonaissovellusratkaisuja, jotta pystytään se koko paketti ratkaisemaan.
6G-verkon tuloa tutkitaan eurooppalaisessa Terranova-hankkeessa. Siinä kaavaillaan 6G-tekniikkaa, jossa käytettäisiin terahertsialueelle yltäviä taajuuksia ja päästäisiin jopa 400 gigabitin sekuntinopeuksiin.
Akatemiaprofessori Matti Latva-aho johtaa 6Genesis-ohjelmaa, joka tutkii 6G-teknologian tuloon liittyviä haasteita..Oulun yliopisto
Tavoitteena on saada älykäs verkko tulevaisuudessa toimimaan saumattomasti, reaaliaikaisesti ja luotettavasti.
– Meidän täytyy tuoda tekoälymaailmassa kehitettyjä algoritmejä, jotka mahdollistavat nämä fiksut tulevaisuuden sovellutukset, mahdollisimman lähelle loppukäyttäjiä ja loppusovelluksia mobiililaitteisiin, tukiasemiin ja laajasti langattomaan verkkoon, sanoo professori Matti Latva-aho.
Kuudennen sukupolven tekniikka toisi mukanaan suuremmat taajuudet, kaistat ja siirtonopeudet, joiden avulla akatemiaprofessorin mukaan mahdollistuisi langaton tekoäly.
Se taas olisi pitkälle automatisoidun yhteiskunnan perusedellytys.
Nyt 5G-teknologiassa viive on kutistettu pieneksi, mutta se on edelleen liian iso esimerkiksi automatisoidun liikenteen toimimiselle. Kritiikkiä on esitetty myös langattoman tietoliikenteen turvallisuudesta.
Väheneekö operaattorien valta?
Uusi teknologia mahdollistaa myös erilaisten yksityisten verkkojen luomisen, joissa on omistajiensa haluamia palveluita, sovelluksia ja määrätyt käyttäjät. Tämä voi vähentää nykyisten tietoliikenneverkkojen omistajien ja operaattorien valta-asemaa tulevaisuudessa.
– Operaattorit ovat tietenkin se verisuonisto koko tälle langattomalle teknologialle, mutta heidän lisäkseen me tarvitsemme niin sanottuja privaattiverkkoja, sanoo Matti Latva-aho.
– Tähän tarvittaisiin kipeästi omat toimintataajuudet, ja valmistelu on tällä hetkellä Viestintävirastossa työn alla. Tämän vuoden aikana saadaan päätöksiä siitä, että mahdollistuvatko tämäntyyppiset toimintamallit Suomessa, jotka muualla maailmassa ovat selkeästi nyt tulossa operaattoriliiketoiminnan rinnalle.
Suomi ja Oulu kehityksen kärjessä
Oulun yliopistossa langatonta tietoliikennettä on kehitetty jo yli 20 vuotta.
Nyt rahoituksen saaneen 6Genesis-ohjelman verkostoissa työskentelee jopa 500 tutkijaa ja akatemiaprofessori Matti Latva-aho näkee uuden teknologian kehittelyssä suuria mahdollisuuksia.
Suomessa esimerkiksi 5G-testiverkkoja on kehitetty jo neljä vuotta, kun Yhdysvalloissa vasta lanseerattiin kaksi hanketta.
… ”
En olisi juurikaan varmempi kuin UMTS-aikaan, että Suomi ja Oulu todella olisi minkään kehityksen kärjessä…
Näin ovat eräät hollantilaiset ”keksineet”. Teoria on ongelmallinen: mitä isompia aivosoluja, sitä vähemmän niitä on, sillä kaikilla on suurin piirtein samankokoinen pääkoppa…
Suurten hermosolujen viestintä sujuu nopeammin, esittävät hollantilaiset tutkijat.
Ihmisen älykkyys on monimutkainen kokonaisuus, jota ei ymmärretä vielä lainkaan hyvin. Tiedetään, että älykkyyteen vaikuttavat lukuisat ympäristötekijät ja geenit, mutta lopputulos on lukemattomien asioiden summa.
Nyt hollantilaistutkijat ovat havainneet, että yksi älykkyyteen vaikuttava tekijä saattaa olla aivosolujen koko.
Amsterdamin vapaan yliopiston tutkijat saivat aivokudosnäytteitä 35 ihmiseltä, jotka olivat menossa aivoleikkaukseen joko kasvaimen poistoa tai vakavan epilepsian hoitoa varten.
Leikkauksen yhteydessä poistettiin ja otettiin talteen pieni pala aivojen ohimolohkoa, joka säätelee esimerkiksi näkö- ja kuulohavaintojen tulkintaa.
Ennen leikkausta koehenkilöt suorittivat tavanomaisen älykkyystestin.
Kun ryhmä sitten tutki henkilöiden aivokudosta, selvisi, että testissä korkeampaan älykkyysosamäärään yltäneillä oli huomattavasti isommat aivosolut kuin huonomman tuloksen saaneilla.
Heidän aivosoluissaan oli myös enemmän dendriittejä eli tuojahaarak- keita, jotka yhdistävät hermosoluja toisiinsa. Isommat solut ja useam- mat piuhat auttaisivat soluja viestimään tehokkaammin, ryhmä uumoilee.
Tutkijat testasivat myös, miten nämä solut johtavat sähköä. He johtivat soluihin virtaa ja huomasivat, että sekä isot että pienemmät aivosolut selviytyivät hyvin matalista taajuuksista.Mutta kun taajuutta nostettiin, pienemmät aivosolut alkoivat väsyä. Isompien solujen toiminta ei sen sijaan hidastunut.
Aivosolujen toimintaa tarkastelevan tietokonemallin perusteella tutki- jat arvelevat, että fiksumpien ihmisten aivoissa signaalit yksinkertaises- ti kulkevat nopeammin. Tämä kävisi yksiin sen kanssa, että älykkäillä ihmisillä näyttää olevan hieman paremmat reaktioajat, vaikka refleksien ja älykkyyden yhteys on vielä epäselvä.
Kyse on vasta alustavasta havainnosta, ja tutkimus on vielä esijulkaisuvaiheessa. Se on luettavissa bioRxiv -palvelusta.
”Tämä on kaunis tutkimus. Tiedämme, että aivojen koolla ja älykkyy- dellä on jokin yhteys, ja nyt ryhmä onnistuu viemään tämän yksittäisten hermosolujen tasolle”, Koch sanoo. Hän ei osallistunut tutkimukseen.
Kochin mukaan älykkyydestä neljäsosa selittyy aivosolujen fyysisillä ominaisuuksilla. Aivojen toimintaan ja älykkyyteen vaikuttavat sadat geenit, joilla jokaisella on hyvin pieni osa kokonaisuudessa.
Myös älykkyystutkija Richard Haier Kalifornian yliopistosta Irvinessä pitää tutkimusta kiinnostavana. Hän pohtii, löytyisikö eri aivoalueiden solujen koosta ja muista ominaisuuksista yhteys siihen, miksi jotkut ihmiset ovat hyviä joillain älykkyyden osa-alueilla ja jotkut toisilla.
Tutkimus ei kuitenkaan pysty osoittamaan, onko joillain ihmisillä synty- jään isommat aivosolut vai kehittyvätkö ne tehokkaammiksi muiden tekijöiden vaikutuksesta.
35 henkilöä kattanut tutkimus on myös varsin pieni, ja löydökset pitää vahvistaa jatkotutkimuksissa. Jotta aivosolujen koon ja älykkyyden vä- linen linkki voitaisiin uskottavasti osoittaa, pitäisi tutkia tuhansia kudos- näytteitä, huomauttaa älykkyyttä tutkinut professori Wendy Johnson Edinburghin yliopistosta New Scientist -lehdessä. ”
RK: Tätä ei paljon kannattasi noteerta, ellei teoria olisi aika VANHA, ja sillä olisi myös kusetettu – yhteen ja toiseen suuntaan…
Tämähän on oikeastaan vanha, ja jo ehkä hieman vanhentunutkin ”tieto”…
” … Kaiser Wilhem -Instituutin ”jättiläismäisiä erikoisneuroneita”…
Mitä tulee yrityksiin selittää tavallista aivotoimintaa (eikä sen poikkea- vuuksia), niin Binswangerin ryhmän jäsen Korbinian Brodmann jakoi ai- vokuoren nimeään kantaviin ”erikoisalueisiin” anatomisin perustein. Saksalaiset eivät tunteneet Fridtjof Nansenin teoriaa (28. 4. 1888) sitä, että gliasolut ovat aivojen todellinen ohjausmekanismi. Sen sijaan Venä- jällä ja Neuvostoliitossa se tunnettiin hyvin,ja Nansen oli myös kutsuttu ja nimetty Venäjän/NL:n eläintieteen kunnia-akateemikoksi,joka oli pro- tokollassa akateemikon korkein taso, eikä edellyttänyt välttämättä työtehtäviä. Kunnia-akateemikko oli usein ikämies, jonka suuruus oli oi- vallettu aktiivitutkijanuran jälkeen, kuten Pavlovin opettaja Ivan Setše- nov. Juuri sellainen oli myös Nansen, ja sellaisena hänet myös säilytettiin.
Ennakkoluulottoman kansainvälisen ja ”vasemmistolaisen”, puoliksi tanskalaisen Oskar Vogtin (1870 – 1959) eräs tutkimusongelma [Ernst] Haeckelin innoittamana oli löytää ”nerouden lähde” aivoista. Hän oli väi- tellyt Binswangerin johdolla ja ryhtynyt toimimaan hypnoterapeuttina. Hänen vaimonsa oli ranskalainen neurofysiologi Cecile Vogt-Mugnier, jonka nimellä pariskunta mieluiten julkaisi, tutkimusaiheinaan mm. thalamus ja selkäytimen eri osat.
Vuonna 1914 keisari Wilhelm II kutsui Vogtin Berliinin perustamaan Kai- ser Wilhelm instituuttiin aivotutkimusosastoa (nykyistä Max Planck -aivoinstituuttia, luultavimmin Bergerin suosituksesta). Myös Brodman siirtyi sinne 1915, mutta kuoli jo 1918 keuhkotulehdusperäiseen verenmyrkytykseen.
Instituutti verkostoitui maailmalle paitsi Ranskaan myös mm. USA:an, NL:on, Englantiin, ja Suomeen.
Sen kanssa pelattiin ”huippuyksikkögeimejä”: venäläiset mm. tutkitut- tivat hänellä näytteitä Leninin aivoista, ja Vogt kertoikin ”tulokse- naan” mm. ”niistä löytyneen erityisen suurikokoisia erikoisneuroneja”.
Tämä ”kelpasi loistavasti” myös NL:lle, vaikka mm. Ivan Pavlov, hänen assistenttinsa Anatoli Ivanov-Smolenski, Lokakuun vallankumouksen aloittaneeseen Pietarin neuvostoonkin kuulunut Leningradin sähköi- sen aivotutkimuksen instituutin johtaja Aleksei Uhtomski tai Fieldsin mekanismin ensimmäinen julkinen esittäjä Ivane Beritashvili (Beritov 1932) ja Kansainliiton pakolaiskomissaari Fridtjof Nansen vain muuta- man mainitakseni tiesivät erinomaisesti, että kollega etsii ”nerouden ai- volähteitään” (joka ei toki ollut hänen ainoa tutkimuskohteensa) täysin väärien ilmiöiden ja rakenteiden piiristä.
Hänet kutsuttiin Moskovaan konsultiksi perustamaan uutta Aivoinsti- tuuttia,vaikka maailman parhaat aivoinstituutit olivat jo valmiiksi NL:s- sa: Leningradissa ja Tbilisissä (eikä todellista tarkoitusta panna niistä paremmaksi, ainakaan Vogtin konstein, ollut…). Eli NL, USA ja jopa itse Kansainliitto syöttivät ”yhteistyön” varjolla Saksalle paskaa ja vakoili- vat sitä, ihan oikein sille… paitsi että samalla ne vahvistivat Bergeriä…).
Natsijohtoakaan sen nimenomaisen instituutin asiat eivät suuresti häirin- neet tai ilahduttaneetkaan: natsitieteen ”valo” ei kumottanut sieltä, vaan Jenan persereiästä!
Tämä oli vielä Weimarin Saksan aikaa. Vogt keräsi instituuttiin tutkijoi- ta eri puolilta maailmaa, myös Neuvostoliitosta. Vuonna 1936 hänet ero- tettiin, kun hän poltti päreensä siihen, että 1935 valtaan nousseet natsit vainosivat hänen ulkomaisia työntekijöitään ja heidän perheitään. Mutta hän vain siirtyi täysin Kruppin leipiin. Osa vainotuistakin, myös neuvostoliittolaisista, jäi. Myös USAlainen Ford Foundation rahoitti miljoonalla dollarilla hänen uutta tutkimuslaitostaan natsi-Saksassa.
Sodan jälkeen pari jatkoi uraansa keskittyen keskiaivojen sairauksiin. DDR kunnioitti Vogtia ulkomaisen kunnia-akateemikon tittelillä. Vogtin pariskunnan kaksi tytärtä olivat Englannissa ansioituneita lääketieteili- jöitä, Marguerite Vogt (1913-2007) polioviruksen veljelymenetelmän kehittäjä.
Jari Ehrnroothin kolumni: Onko koskaan oikein ryhtyä vallankumoukseen?
Valistuksen ja vapauden ajan suurin poliittinen voitto, kansanvaltainen hallitusmuoto, saavutettiin kumoamalla kuninkaanvalta. Mutta onko sen jälkeen ollut oikeutettuja vallankumouksia? Miten Suomi ja vuosi 1918, kysyy Jari Ehrnrooth.
3.5.2018 klo 06:45päivitetty 3.5.2018 klo 11:09
”Onko vallankumous koskaan oikeutettu?”
Pysähdyin tähän lukijani kysymykseen, joka osuu liberaalin demokratian ydinongelmaan sata vuotta Suomen sosialistisen vallankaappauksen ja sen kukistamisen jälkeen.
Valistuksen ja vapauden ajan suurin poliittinen voitto, kansanvaltainen hallitusmuoto, saavutettiin kumoamalla kuninkaanvalta ensin Amerikan Yhdysvalloissa ja sitten Ranskassa 1700-luvun lopulla. ”
RK: Ameriikoissa kumottiin kuninkaanvalta, mutta pystytettiin orjuus, joka oli pahempaa kuin Englannin ja Irlannin maaorjuus koskaan.
Englannissa taas kumottiin orjuus ja ja kriminalisoitiin Englannin kansa- laisilta siihen sekaantuminen miissään päin maailmaa, mutta maa säilyi monarkiana, jossa parlamentin rooli oli periaatteessa neuvoa-antava. Kuitenkin saatiin sellainen suuri ja pysyvä edistysaskel (vaikka se ei taida vieläkään tiukasti lakiin perustua), että parlamentti eikä kunigas nimittää pääministerin, joka taas ehdottaa ja käytännössä valitsee muut ministerit.
Asiasta ja tekijöistä tarkemmin täällä niin USA:n kuin Englanninkin osalta:
JE: ” Nämä vallankumoukset olivat oikeutettuja, koska ne aloittivat ke- hityksen, jossa kirkolliseen pyhitykseen nojaavan yksinvallan, säätyoi- keuksien ja rakenteellisen sorron tilalle luotiin vapaaseen ihmisyyteen nojaava edustuksellinen demokratia, kansanryhmientasa-arvo sekä perustuslain suojaamat yksilöiden vapaudet ja oikeudet. ”
RK: ”Vapaaseen ihmisyyteen”? USA:ssa?
Myös Englannissa kaadettin monarkia, kaatajana Oliver Cromwellin johtama Parlamentti. Se ei kuitenkaan lakkauttanut keskitettyä valtaa.
Ja Ranskankin ”ihmisyyteen perustuva demokratia” vaihtui ensin Napo- leonin diktatuuriin ja lopulta restauraatioon. Monet vaikutusvaltaiset toimijat palvelivat niin Ludvigia, Kansankokousta, Napoleonia kuin edelleen restauraatiotakin.
JE: ” Autonomisessa Suomessa tämä ratkaiseva askel ihmisyyden va-pauttamisen suuntaan otettiin melko onnekkaasti vuoden 1905 suurla- kon jälkeen, kun emämaa Venäjän keisari määräsi maahan yleisen ja yh- täläisen äänioikeuden ja yksikamarisen eduskunnan sekä kokoontumi- sen-, yhdistymisen- ja sananvapauden kaikille kansalaisille. ”
RK: Se oli tuolloin vielä monarkistisen suuriruhtinaskunnan neuvoa anta- va lainsäädäntöelin, jonka jokainen lakipäätös vaati keisari-suurituhtinaan vahvistuksen.
Tuolla lailla ei olisi ollut juuri mitään merkitystä, ellei Wienin kongressi olisi 1815 määritellyt Suomen eri valtioksi kuin Venäjä, tämän kanssa personaaliunionissa Romanovin hallitsijahuoneen kautta. Nyt keisarin- huoneen lakatessa olemasta Suomen eduskunta oli silloisen kansain- välisen oikeuden mukaan Suomen korkein valtioelin. Sellaiseksi se myös julistautui heinäkuussa 1917.
JE: ” Oikeastaan suurlakko olikin maamme kansanvaltaistumishistorian merkittävin vallankumous, joka sai lopullisen sinetin, kun vapaissa vaa- leissa valittu eduskunta ja senaatti vuoden 1917 joulukuussa – otollisen tilaisuuden tarjoutuessa – antoivat itsenäisyydenjulistuksen, joka vapautti meidät Venäjän imperialistisen hallituksen orjuudesta. ”
RK: TUO eduksunta oli laiton ”Venäjän maakuntaparlamentti”…
Naapurimaan Kerenskillä ei ollut mitään oikeutta hajottaa Suomen eduskuntaa.
JE: Mutta entä sen jälkeen? Onko edustuksellisen demokratian vallitessa koskaan oikein ryhtyä vallankumoukseen? ”
RK: On, jopa velvollisuus. Ensimmäinen tapaus on, että kansainvälinen YK-oikeus katsoo edustuksellisen vallan rikolliseksi ja laittomaski: esimerkiksi haistapaskantiedehallinnoksi. Mutta on muitakin tapauksia.
JE: ” Oliko Suomen Sosialidemokraattisen puolueenpuoluetoimikunnan päätös ryhtyä aseelliseen vallankaappaukseen tammikuussa 1918 millään tavoin oikeutettu? ”
RK: TOTTA HELVETISSÄ OLI!
Mannerheim oli jo aloittanut oman kaappauksensa valehtelun ”oikeuttamana”!
JE: ” Vastausta voidaan etsiä useimpien Yhdysvaltain osavaltioiden perustuslaeista tai paljon myöhemmästä YK:n ihmisoikeuksien julistuk- sesta, joihin on kirjattu kansan oikeus kumota sitä sortava hallitus.
RK: MITÄ HELVETIN TEKEMISTÄ USAN OSAVALTIOLLA TÄMÄN ASIAN KANSSA ON!!!!
YK:n Ihmisoikeuksien julistus taas on kymmeniä vuosia myöhempi paperi.
JE: ”Tämä vapaista yksilöistä muodostuvalle kansalle kokonaisuutena kuuluva oikeus pohjautuu filosofi John Locken teokseen Kaksi tutkielmaa hallitusvallasta (1689). ”
RK: Valtakunnanaivopiereskelijä Ehrnrooth on yllättäen oikeilla jäljillä, mitä tulee porvarillisen yhteiskuntasopimusteorian lähteisiin.
Tuon teorian perustaja John Locke oli kuitenkin monarkisti eikä tasaval- talainen formaalinen demokraatti. Mutta teoria soveltuu sellaisellekin.
JE: ” Vallankumouksen pätevinä perusteina mainitaan vallan luovuttami- nen vieraalle vallalle, kansan sortaminen, elämän, turvallisuuden, hyvin- voinnin, oikeuksien ja vapauksien loukkaaminen, ja joskus vain se, että hallitus katsotaan yksilöiden luonnollisen vapauden kannalta väärämieliseksi. ”
RK: IHAN JUST KAIKKEA SITÄ, MITÄ HALLITUS NYT TEKEE!!!
JE: ” Olennaista onkin se, että johdonmukaisesti ajatellen edustukselli- sen demokratian idea sisältää jatkuvan oikeuden vallankumoukseen vapai- den vaalien kautta. Siinä mielessä sitä ei tarvitsisi perustuslaissa erikseen mainitakaan.
On kuitenkin yksi tapaus jossa suora vaalien ulkopuolinen kapina demo-kraattisesti valittua hallintoa vastaan on oikeus ja velvollisuus. Jos tyranni tai harvainvaltainen hallitus pääsee valtaan vapaiden vaalien kautta – kuten Saksassa vuonna 1933 – on vallankumous ja sen ulkopuolinen tukeminen täysin oikeutettua. ”
RK: Kuka sen päättää, kuka on ”tyranni”? Minusta Sale ja Sippilä ovat tyranneja.
Siinä ei voida välttää tiedettä.
JE: ” Vuonna 1918 Suomessa tilanne oli päinvastainen. Kansan kiihko-mieliseen vähemmistöön nojautuvat vallankumoukselliset ajoivat ylhäältä käsin pakotettua sosialismia. ”
RK: Kansanvaltuuskunnan valtiosääntö perustui parlamentaariselle demokratialle ja oli määrä tulla hyväksytyksi kansanäänestyksessä.
Sen sijaan Mannerheimin joihtamat valkoiset ajoivat monarkiaa ja viraan maan valtaa.
JE: ” Ensin sosialidemokraattisen puolueen puoluetoimikunta äänesti keskuudessaan ja päätti sitten ryhtyä aseelliseen vallankumoukseen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja hallitusta vastaan. Tämän puh- taasti valtapoliittisen operaation tarkoituksena oli kaapata valtiovalta ja siirtää Suomi tuotantovälineiden yhteisomistukseen, joka oli sosiali- demokraattien vuonna 1903 vahvistetussa Forssan ohjelmassa korkein historiallinen tavoite. ”
RK: Juu….
Yksityisomistusta ei ollut tarkoitus hävittää.
JE: ” Suomalaisen vasemmiston on ollut vaikea niellä sitä histo- riallista tosiseikkaa,että vuoden 1918 työväenvallankumouk- sen hallitus – Kansanvaltuuskunta – edusti harvainvaltaa. Punai- sessa Suomessa yksi puolue katsoi oikeudekseen väkivalloin alistaa muut puolueet ja koko kansakunta sosialistiseen ihannejärjestelmään. ”
RK: Kansa päätti järjestelmästä. Ja siitä omaisuudesta kuten teollisista tuotantovälineistä päätettiin myös paikallisesti demokraattisesti.
JE: ” Kyseessä oli sekä juridisesti että moraalisesti oikeudeton vallankaappaus, joka täytti valtiopetoksen tunnusmerkit. ”
RK: Kissan pissat. Mannerheimin komento sellaiset tuntomerkit täytti.
JE: ” Suomen Sosialidemokraattinen puolue syyllistyi pahimpaan mahdolliseen rikokseen aloittaessaan sodan kansanvaltaa vastaan vastaan. ”
Mannerheim sekä aloitti sodan kansanvaltaa vastaa että yritti myös aloittaa sodan Venäjää vastaan.
Hän oliksi viime kädessä Saksan ja joidenkin Venäjällä vaikuttaneiden piirien, valkoiten FEODAALIEN asialla…
JE: ” Harvainvaltaisen kapinan ja sen kukistamisen hinta oli hirmuinen.
Jari Ehrnrooth
Kirjoittaja kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. ”
Keski-Puolasta löydetty koristeltu poronsarvisauva on peräisin Pohjois-Skandinaviasta. (KUVA: Google Maps, Twitter)
[Suomi ei ole Skandinaviaa, tämä on Suomesta.]
https://www.is.fi/tiede/art-2000005396973.html
Puolasta löytyi 10 000 vuotta vanha muinaissuomalainen sauva – tekivätkö esihistorialliset suomalaiset tuhansien kilometrien kauppamatkoja?
Keski-Puolasta löytynyt koristesauva osoittaa, että muinaissuomalai- silla oli kauppayhteyksiä tuhansien kilometrien päähän. Esihistorialliset suomalaiset matkustivat mahdollisesti jopa tuhansia kilometrejä Eu- rooppaan kaupatakseen ja vaihtaakseen esineitä muiden kulttuureiden kanssa, osoittaa tuore puolalainen tutkimus.
.
Plos One -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan vuonna 2013 kalalammesta Keski-Puolasta löydetty koristeltu poronsarvisauva on peräisin Pohjois-Skandinaviasta.
Nicolaus Copernicus -yliopiston tutkimusryhmä ajoitti sauvan 11 700–8 000 vuotta vanhaksi.
Aiempien tutkimusten mukaan villipeurojen, eli porojen levinneisyys- alue sijaitsi tuolloin Pohjois-Skandinaviassa ja Luoteis-Venäjällä. Sarven isotooppianalyysi tarkensi esineen alkuperän nyky-Suomen Pohjois-Karjalaan tai eteläiseen Lappiin. Sarvi oli siis matkannut Suomesta 1 400 kilometriä Puolaan.
Jos yllä oleva twiitti ei näy, voit käydä katsomassa sen täältä.
Tutkimusryhmän johtaja Grzegorz Osipowicz kertoo, että on ”mahdo- tonta määritellä lopullisesti” miten tai miksi koristesauva päätyi nyky-Puolan alueelle, mutta se osoittautuu ”ensimmäiseksi suoraksi todis- teeksi siitä, että keräilijä-metsästäjäryhmien välillä on kulkenut esineitä alkuholoseenisellä (viimeisimmän jääkauden jälkeisellä) ajalla pitkienkin etäisyyksien päähän”.
Koristeltujen luisten sauvojen tarkoituksesta on väitelty paljon. Tavalli- sesti ne ovat 15–20 senttiä pitkiä ja niihin on porattu yksi tai kaksi reikää. Alunperin niiden on oletettu olleen ”komentajan sauvoja”, mutta käyttötarkoituksesta ollaan muutakin mieltä.
Ruotsin Lapissa ei ollutkaan sivilisaation alkukoti
Ilkka Ahtokivi | – päivitetty
Muinaistutkijoita yli 300 vuoden ajan askarruttanut Käymäjärven kiven arvoitus on ratkaistu.
1600-luvun lopulla Pajalasta Ruotsin Lapista löydettiin merkillinen kivi, jota pidettiin vuosisatojen ajan riimukivenä ja jopa todisteena sivilisaation alkukodin sijainnista Euroopan pohjoisreunalla.
Oulun yliopiston arkeologian ja historian tutkijoiden uusissa tutkimuk- sissa kivi on osoittautunut luonnon muovaamaksi kalkkikivilohkareek- si, jonka pinnan kuviot ovat jälkiä erilaisista geologisista prosesseista, eivät riimukirjoitusta. Tutkimuksessa analysoitiin kiveä suhteessa paikalliseen geologiaan ja maisemaan sekä liitettiin kivestä tehtyjä aiempia havaintoja ja tulkintoja laajempaan asiayhteyteen.
Tutkimus yhdisti geologian, arkeologian ja historian tutkimusmenetelmiä.
– Kyse ei kuitenkaan ole vain kivestä itsestään vaan siitä,miten pohjois- ten alueiden merkitys esihistorian ja historian suurissa kertomuksissa on ymmärretty, Oulun yliopiston tutkimusryhmän johtaja, arkeologian professori Vesa-Pekka Herva kertoo.
Pohjoinen on esiintynyt eurooppalaisten mielissä antiikin Kreikan ajoista lähtien tuntemattomana ja taianomaisena maana.
– Käymäjärven kiven tarina valaisee oleellisesti esimerkiksi Lapin ny- kyisten kaivos- ja maankäyttökiistojen historiallisia juuria aikana, jol- loin ilmastonmuutoksen luomat uhkat ja mahdollisuudet ovat nosta- neet arktiset alueet globaalin taloudellisen ja poliittisen keskustelun keskiöön, Herva kertoo.
Suomessa on vasta hiljattain alettu tiedostaa näitä syvältä historiasta kumpuvia ongelmia, joiden syntyä tutkimusryhmä tarkasteli Käymäjär- ven kiven kautta. Vaikka kyse on luonnonoikusta, Käymäjärven kivi on kiehtova ja tärkeä esimerkki kulttuuriperinnön merkityksestä osana eri aikojen laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.
Käymäjärven kivi on kiinnostanut tutkijoita ja suurta yleisöä 1600-lu- vulta lähtien. Löytö herätti aikanaan myös kuningas Kaarle XI:n kiin- nostuksen ja hän rahoitti tutkimusretken pohjoiseen aikansa huippututkijan, professori Olof Rudbeckin suosituksesta.
Vuonna 1731 paikalla vierailivat ranskalainen tiedemies Pierre Louis Maupertuis ja ruotsalainen professori Anders Celsius kykenemättä selvittämään, oliko kyse vain erikoisesta luonnonoikusta vai maailman vanhimmasta kirjoituksesta.
Tutkimuksen julkaisi arvostettu Cambridge Archaeological Journal.
Lähden seuraavassa siitä,että suomen paikan- ja heimonnimet Sai- maa, Saame, Häme ja Suomi tulevat eri kautta tässä aikajärjestyk- sessä samasta kantabalttilaisesta juuresta kuin liettuan sana žemė = maa, maaperä, sisämaa, alamaa. Tämän (paitsi Saimaan) on yllättävää kyllä esittänyt myös Jorma Koivulehto, joskin hänen suuhunsa on sitten myöhemmin pantu myös aivan muuta.
Olen katsonut että tämä sana on z-äännealkuinen, sen sijaan kantain- doeuroopassa,sikäli kuin tämä sana lainkaan on sieltä,on periaatteessa saattanut olla g-äänne. Vain yhdessä IE-kielessä, heetissä, jossa gim(ma)ran = viljelysmaa, joka on mahdol- lisesti lainaa kartvelikielten (svaneetin) samaa tarkoitytavasta sanasta gim.Heetin (puolustettavaa, hallittavaa) maa-aluetta tarkoittava sana on tekam. Näillä ei ilmeisesti- kään ole synnyltään tekemistä keskenään. Näin ainakin nyt oletetaan. Indoeurooppalaisten alkuperästä tässä noudatetaan Marija Kimbutasin kurgaanihypoteesia ottaen kuitenkin huomioon, että jos źem-sanalla saattaa olla ”anatolialainen”, alun perin peltoviljelykseen liittyvä lainaetymologia IE (ja SU-) -kielten ulkopuolelta.
Lähteissä etymologia on sekoitettu enemmän tai vähemmän tahallaan aivan toisen sanan,liettuan šeima = perhe, kiemas = piha, vasarakirves- laina kaimas = kylä,maaseutu, kanssa,suomen kaima,joka on varmasti IE-sama ja tunnetaan hyvin. Nämä pyritään erottamaan toisistaan.
… Se voi olla absolutisoidun muodollisen logiikan ääni, mutta järki (reason, razum, Vernunft, raison, ratio) ei ole samaa kuin varsinkaan absolutisoitu muodollinen logiikka.
Enqvistin pitäisi esimerkiksi tietää, että todella suuret fysikaalisen maa-ilmankuvan edistysaskelet ovat aina vaikuttaneet ensi alkuun ”järjettö- miltä”: pyöreä pyörivä Maa avaruudessa, jatkavuuden laki, ”homogeeni- nen maailmankaikkeus”, gravitaatiolaki, energia, sen säilyvyys, valonno- peuden vakioisuus kaikkien havaitsijoiden suhteen, kvanttimekaniikka, alkuräjähdys…Vaikka nuo ovat ”sotineet järkeä vastaan”,ne on toisaalta myös johdettu nimenomaan muodollista logiikkaa rikkomatta, mutta tavallista perstuntumista poikkeavista aksioomista. Julkilausuttujen tieteellisten aksioomien lisäksi on usein ideologisia piiloaksioomia. Sellaiset on paljastettava ja otettava myös tieteellisen tarkastelun eikä vilpillisen julistuksen alaisiksi.
Luonnontieteilijät leimataan kuitenkin kapea-alaisiksi erityisasiantun- tijoiksi ikään kuin he eivät muusta tietäsi mitään. Heidän puhevaltansa typistetään mieluusti heidän tieteellisen kompetenssinsa rajoihin, kirjoittaa Kari Enqvist.
18.4.2018 klo 06:45
.
Edesmennyttä Stephen Hawkingia on muisteltu tieteen yleistajuista- jana. Hän ei kuitenkaan kääntänyt luonnontieteiden väittämiä tavallisen ihmisen ymmärrettäviksi. Ei ainakaan samassa mielessä kuin vaikkapa yleistajuistamisen supertähdet, amerikkalainen Neil deGrasse Tyson ja englantilainen Brian Cox. ”
RK: Ei kauhean hyvältä näytä ainakaan Tyson…:
” Tyson on arvioinut, että maailmankaikkeus on 50 prosentin todennäköisyydellä jonkin korkeamman voiman tai sivilisaation tuottama simulaatio, jossa ihmiskunta elää. [4]
KE: ” Sen sijaan Hawking toi nimikkeet ”teoreettinen fysiikka” ja ”kos-mologia” tavallisen ihmisen kielenkäyttöön. Hän antoi näille vaikeille tieteenaloille helposti tunnistettavan hahmon. Omansa. ”
RK: Kyllä ne ennestäänkin tiedettiin; Einstein tiedettiin sekä teoreetti- seksi fyysikoksi että kosmologiksi. Myös eräs Paul Kustaanheimo tiedettiin, joka oli ratkaissut matemaattisesti kosmologiassa tärkeän kolmen kappaleen ongelman, mm. osoittanut, että tämä paketti ei ole stabiili, mikä johti myös kaaosteoriassaedistykseen. Hänelle kävi myö- hemmin Helsingin yliopistossa samoin kuin Ragnar Granitille. Harrasta- neissa piireissä tunnettiin ukrainalainen englantiin siirtynyt kosmologi Georgi Gamov Mr. Tompkins -popularisoinneistaan. Harva osasi arvata, että juuri hän oli laskenut ratkaisevan ennusteen, josta Big Bang -teorian kehitys lähti vyörymään.
Teoreettinen fysiikka on EKSAKTI tiede aivan kuten rakennusstatiikka- kin, joka on sovellettua, teknistä fysiikkaa. Se ei tarkoita, että nämä täysin tarkasti kuvaisivat kohdettaan just niin kuin se on (se taas on ob- jektiivisuutta eli objektilähtöisyyttä), vaan se tarkoittaa sitä, että nämä koostuvat loogistesti ristiriidattomista tulkinnallisista matemaat- tisista teorioista, joista lasketaan yksikäsitteisesti asioita, ja niitä ”seurauksia” (ja siten myöe itse aksioomia) kokeellisesti testataan.
Nämä teoriat ovat aina abstrakteja:ne ei vät kuvaa koskaan tutkimien- sa olioiden KAIKKIA ominaisuuksia, ja niissä tuodaan myös kohteiisiin ”uutta”, nimenomaan malliin kuuluvaa, ainakin se muodollinen logiikka! Matematiikka on periaatteessa kohteessa, muodollinen logiikka vain kielessä, jolla sitä kohdetta ja ”sen matematiikkaa” kuvataan ja käsitellään.
KE: ” Niinpä Hawking oli tieteen pikemmin kuin tiedon lähettiläs. Sitä oli myös Albert Einstein. Kaikki näet tietävät Einsteinin tiedemieheksi ja fyysikoksi. Me tunnistamme hänet helposti valokuvista: Einsteinin hul- muava hiuspehko, Einstein ilman sukkia, Einstein joka näyttää kieltään kameralle.
Sekä Einstein että Hawking ovat muodostuneet eräänlaisiksi kuvak- keiksi. En yllättyisi, jos molemmista olisi jo olemassa emoji, jolla tekstareissa voisi korvata käsitteen ”teoreettinen fysiikka”.
Molempiin liittyi outous ja toismaailmallisuus, ikään kuin he eivät olisi olleet aivan normaaleja ihmisiä. Tämän ansiosta teoreettisista fyysikoista on suurelle yleisölle muodostunut mielikuva, joka on osin vahingollinen.
Ajatellaan, että teoreettiset fyysikot ovat kummajaisia. Että heidän ajatuksensa liikuskelevat ainoastaan toisilla planeetoilla ja muissa ulottuvuuksissa.
Hawking tosin kommentoi ilmastonmuutosta ja varoitteli yhteyden- otoista avaruuden muukalaisiin. Tämä hänelle sallittiin, koska hän oli kuin omaa rotuaan. Hänen tiedettiin asuvan salaisuuksien verhon toisella puolella. Hänen kuviteltiin omaavan muilta piilotettua tietoa. ”
RK: Hawking myös filosofoi, ja hörhöilikin: hän on esittänyt hyvinkin kummallisia ideoita, kuten että aika voisi kulkea taaksepäin, mikä muu- ten edellyttäisi jonkinlaista ”informaation säilymisen lakia”, jollaisesta hän itse ei ole avoimesti spekuloinut tietääkseni. Hän on ollut satun- naisesti joukon jatkona myös joissakin muiden alojen ja huijareidenkin pölhöhankkeissa, kuten ”Cambridgen Mustekalojen tietoisuuden julistuksessa”.
KE: ” Minua on ystävällisesti kehotettu pitäytymään kirjoitelmis- sani vain universumin ensimmäiseen sekuntiin, josta jotakin tiedän. ”
RK: Sikäli kuin sellaista todella on tapahtunut…
KE: Tavallisesti luonnontieteilijät leimataan kuitenkin kapea-alaisiksi erityisasiantuntijoiksi. Heidän puhevaltansa typistetään mieluusti hei- dän usein käsittämättömän tieteellisen kompetenssinsa määrittämiin rajoihin. Fyysikolla ei saisi olla mielipidettä arkielämästä. Tämän olen kokenut monta kertaa omakohtaisesti, kun minua on ystävällisesti kehotettu pitäytymään kirjoitelmissani vain universumin ensimmäiseen sekuntiin, josta jotakin tiedän.
Outoa tässä on se, että tietämättömyys ei yleisesti ottaen tunnu estä- vän keitään muita laukomasta erilaisia kommentteja. On kuin vieläkin olisi elossa häivähdys kahdesta kulttuurista, josta englantilainen C.P. Snow kirjoitti kuutisenkymmentä vuotta sitten. Siinä humanisteille, yhteiskuntatieteilijöille ja ylipäätään ei-luonnontieteilijöille on varattu yleisasiantuntijan rooli. Sukupuolesta riippumatta he ovat tämän pallon setämiehiä. He kertovat laajalla pensselillä, miten asiat ovat. Heidän ymmärryksensä on syvää ja pidäkkeetöntä. Luonnontieteilijät vain näpertelevät laput silmillä yksityiskohtien parissa. Näin siis ajateltiin Snown aikoihin ja ajatellaan ehkä vieläkin.
Mutta jos fyysikko eroaisi toimestaan, jättäisi yliopiston ja ilmoittaisi ryhtyvänsä vapaaksi toimittajaksi, yhtäkkiä hänen olisi hyväksyttävää kirjoittaa mistä hyvänsä. ”
RK: Kyllä. Toisin toimittaja ei saa kirjoittaa mitä hyvänsä ainakaan Suo- messa, vaan hänen pitää kirjoittaa nimenomaan paskaa. VAIN PASKASTA MAKSETAAN.
Minä olen muuten tehnyt noin, tosin olen jättäytynyt vain pätkätöistä, joita olen tehnyt ikäni. ja olen niitä tehdessänikin kirjoittanut esimerkiksi filosofiasta just siten kuin olen tarkoittanutkin. HYVÄVÄSYTT(ÄV)YY- DESTÄ en tiedä… Se ei mun asiani tieteilijänä oikeastaan olekaan, pääsia että on asiaa ja totta!
KE: ” Siitä huolimatta, ettei mikään olisi oikeasti muuttunut. Tutkijan erottaa toimittajasta vain käytävä, selän takana kolahtanut ulko-ovi ja kadulle vievät rappuset. ”
RK: On siinä ero. Virassa istuvalla perutieteiden tai filosfiatieteiden pro- fessorilla on velvollisuus olla puhumatta paskaa tuolinsa arvovallalla (joka on hupaa myös haihtumaan…), sillä perustieteiden ja filosofiatie- teiden tehtävänä on MYÖS luoda ideologista maailmankuvaa, esimer- kiksi fysikaalista maailmankuvaa tai tieteellistä ihmiskuvaa.Meillä sovel- lettujen alojen ihmisillä sellaista velvoitetta ei ole: huomattavan monet rakennusstaatikot ovat kreationisteja professoreja myöten (aivan kuten monet matemaatikotkin). Ja muitakin hörhöoppeja esiintyy…
Myöskään virassa oleva tai instituutiensa nimissä esiintyvä FILOSOFI ei saa jauhaa mitä tahansa paskaa erityistieteistä kuten fysiikasta, biologiasta tai sosiologiasta, eikä sovelletuistakaan tieteistä!
KE: ” Kaiken lajin sanominen näkyy olevan sallittua myös satunnaisille näyttelijöille ja viisunikkareille, taloustieteilijöistä nyt puhumattakaan.
Jos luonnontieteilijä ryhtyisi poliitikoksi, hänen olisi lupa puhua mistä tahansa. En ole nimittäin huomannut, että esimerkiksi kasvatustieteen maisteri Laura Huhtasaarta vaadittaisiin pidättäytymästä lausumasta mistään muusta kuin kasvatustieteen asioista. ”
RK: Hän ei puhu valtiollisen tieteen ”arvovallalla” mistään asiasta. Hän on luterilainen uskonnonopettaja, ja hänelle on sallittua uskoa siten kuin tuossa Suomen kirkossa on sallittua – myös kreationistisesti – sillä se on luterilaisille sallittua mutta ei suinkaan pakollista, eikä kovin tavan- omaistakaan. Uskonnonopettaja pastori Ilari Kuuliala selitti tuon asian lukiossa perusteellisesti, ja paljasti myös, ketkä silloiset teologisen professorit olivat kreationisteja: taisi olla vain yksi sillä kertaa: arkelogi Aapeli Saarisalo.
KE: ” Kaiken lajin sanominen näkyy olevan sallittua myös satunnaisille näyt- telijöille ja viisunikkareille, taloustieteilijöistä nyt puhumattakaan, jotka mieluusti esiintyvät olemisen, elämisen ja korkeamman opetuksen armoitettuina asiantuntijoina.
Tämä on tietysti aivan oikein. Jokaisella meistä on rajoittamaton sanan- vapaus – myös vapaus puhua puuta heinää. ”
RK: Paitsi eräillä professoreilla ja muilla – ei ainakaan pitäisi olla…
Eikä pitäisi tulla valituksikaan, jos kannattaa esimerkiksi irrationalsitisa ja antirationalistisia pölhöoppeja… (Ruvetkoon sitten vaikka luonntieteenopettajaksi…)
KE: ” On tärkeää, että julkinen keskustelu on mahdollisimman moniää- nistä. Jokainen mielipide on potentiaalisesti arvokas. Korvataan siis mediassa edes joskus yhteiskuntatieteilijä vaikkapa insinöörillä!
Myös luonnontieteilijöiden ääni voisi kuulua vahvempana. Emme tiedä kaikkea kaikesta, mutta lähtöasenteemme on työn puolesta kriittinen, analyyttinen ja pohdiskeleva. Edustamme usein järjen inhorealistista ääntä, mutta tietysti myös järkevä ihminen voi olla täysin väärässä. ”
RK: Monadologinen, muodollisen logiikan itse luonnon ominaisuudeksi kirjoitteva, metafyysinen (antidialektinen, antiemergentti) ”fysikalismi” EI OLE ”Järjen Ääni”, vaan yksi HUUHAA-oppi muiden joukossa…
KE: Muistettakoon kuitenkin, että on parempi erehtyä kiinnostavalla tavalla kuin olla oikeassa tylsällä tavalla. Uskon, että tässä suhteessa me fyysikot olemme taitavia.
Kari Enqvist
Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokir- jailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä. ”
PS:Periaatteessa olisi tietysti mahdollista,että luonto olisi jollakin taval- la ”digitaalinen”,eli olisi olemassa jossakin jokin sellainen todellisuuden- taso, joka olisi jaettavissa sellaisiin ”pisteisiin”, joissa jokin perusominai- suus (joista voitaisiin periaatteessa johtaa muut) joko täysin olisi , tai sitä ei olisi lainkaan. Tämä olisi juuri sen monadologian peruaksiooma, jonka tunnetuin edustaja on kai edelleen Gottfried Wilhelm von Leibniz, mekaanisen energiakäsitteen keksijä ja differentiaalilaskennan kehittäjä Isaac Newtonin ohella, fanaattinen fundamentalistinen luterilainen kreationisti muuten.
MUTTA MISSÄÄN TAPAUKSESSA TUOLLAISTA FILOSOFISTA EKSENTRISTÄ ÄÄRIASENNETTA EI PIDÄ HUUTAA MUKA ”TODISTETTUNA FYSIIKKANA” SEN ALAN PROFESSORIN ”VIRKALAUSUNTONA”, joka esimerkiksi valtion pitäisi uskoa, ja tehdä sen mukaan ”laillisesti” virkamiespäätöksiä!!!!
” PÄIVÄN PAINI: PERIMMÄINEN TIETO MAAILMASTA, Tieteen päivät 8.1.2009 klo 15.00−16-00
Mattotuomari: professori Leila Haaparanta (Tampereen yliopisto) Painijat: professori Kari Enqvist (Helsingin yliopisto) vs. dosentti, akatemiatutkija Timo Kaitaro (Helsingin yliopisto)
Kun uskonnoton kosmologi ja uskonnollinen kielitieteilijä alkavat kes- kustella elämän tärkeistä asioista, totutut käsitykset keikahtavat päälaelleen.Muodostuuko todellisuus hiukkasista vai sanoista? Ovatko gravitaatioaallot tärkeämpiä kuin värit? Oliko elämä keskiajalla parempaa? Enqvistiä ja Saarikiveä yhdistää usko tieteellisen tutkimuksen merkitykseen, mutta heitä erottaa käsitys tiedon luonteesta, uskonnosta ja edistyksestä. He pyrkivät olemaan avoimia kaikelle inhimilliselle – sille mikä on järkevää ja liikuttavaa. Enqvist ja Saarikivi kirjoittavat henkilökohtaisesti ja räväkästi – toisiaan haastaen ja ymmärtämään pyrkien. Tuloksena on nautinnollinen lukukokemus elämän suurien kysymyksien äärellä.Professori Kari Enqvist on palkittu kosmologian popularisoija ja tieteen lähettiläs, jonka kirjoja lukevat myös he, joille kaunokirjallisuus on sanomalehtien tiedesivuja tutumpaa luettavaa. Enqvist on häikäisevä kirjoittaja ja itsensä likoon paneva ajattelija. Hän havainnollistaa vaikeatkin asiat sekä hilpein että osuvin sanankääntein. Janne Saarikivi on kielitieteilijänä, joka toimii tutkijana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Saarikivi on yhteiskunnallinen keskustelija, joka on tullut tunnetuksi yliopiston puolestapuhujana ja on yksi Yle Aamu-TV:n Jälkiviisaiden keskustelijoista. Hän on toiminut myös Ultra Bra -yhtyeen sanoittajana, ja esimerkiksi klassikkokappale Hauki on lähtöisin hänen kynästään. ”
Molemmilla on myös perin kiero käsitys tieteestä ilmiönä – ja olemattoman pieni potti mitään kestäviäomakohtaisia tieteellisiä löytöjä: paljon pulinaa – vähän villoja.
Intian hallitus satuilee muinaisen kulttuurin lentokoneista ja geenitekniikasta – hindunationalistit haastavat myös tiedeyhteisön tulkinnan intialaisten alkuperästä ja Euroopan kielten synnystä
Indus-kulttuurin huipputuntija Asko Parpola ja muut valtavirran tutkijat tyrmäävät hindunationalistien näkemykset.
Metrojuna kulki apinankasvoisen hindujumalan Hanumanin 33 metriä korkean patsaan ohi Jhandewalanin aseman vieressä Delhissä tammikuussa. (KUVA: Adnan Abidi / Reuters
Intiaa johtavilta hindunationalisteilta kuulee poskettomia väitteitä. Viime vuosina he ovat vakuutelleet, että muinaisilla intialaisilla oli käytössään lentokoneita, geenitekniikkaa ja plastiikkakirurgiaa.
Jopa Intian pääministeri Narendra Modi on perustellut tulkintoja sillä, että Mahabharata-eepos kertoo soturikuningas Karnan syntyneen äitinsä kohdun ulkopuolella ja hindujumala Ganeshalla on norsun pää ihmisen ruumiissa.
Tripuran osavaltion pääministeri Biplab Deb väitti vastikään, että intialaisilla oli tuhansia vuosia sitten internet ja tietoliikennesatelliitteja.
Tällaiset poliitikot johtavat 1,3 miljardin asukkaan maata eli kuudesosaa maailman ihmisistä. Uskovatko he itsekään esittämiinsä fantasioihin?
”Ainakin heidän kannattajakunnastaan löytyy ihmisiä, jotka voivat uskoa. Luulen, että osa ministereistäkin saattaa uskoa”, hindunationalismiin erikoistunut kulttuuriantropologi Tapio Tamminen sanoo.
Poliitikkojen jutuille on helppo nauraa, mutta lausunnoilla on kirkas tavoite ja mahdollisesti vakavat seuraukset. Hindunationalistit haluavat kuvata Indusjoen laakson muinaisen kulttuurin hindulaisena ja maailman vanhimpana korkeakulttuurina, vanhempana kuin Mesopotamian Sumer tai faaraoiden Egypti.
Se tukisi heidän näkemystään Intiasta hinduille kuuluvana maana. Tulkinta sisältää ajatuksen, että maa tulisi puhdistaa muista uskonnoista, eritoten islamista.
Modi on nimittänyt erityisen tutkijakomitean ajamaan asiaa.
”Minulta on pyydetty raporttia, joka auttaa hallitusta kirjoittamaan uusiksi tietyt seikat muinaishistoriasta”, komitean puheenjohtaja K. N. Dikshit vahvisti aiemmin keväällä uutistoimisto Reutersille.
Intian kulttuuriministeri Mahesh Sharma sanoi, että ”nyt on hetki” palauttaa Intian mennyt suuruus todistamalla muinaisten hindutekstien olemassaolo.
Hindunationalistien teorioita ujutetaan koulukirjoihinkin. Niitä rummuttaa myös puolisotilaallisista leireistään tunnettu jättimäinen vapaaehtoisjärjestö Rashtriya Swayamsevak Sangh (RSS), jota pidetään valtapuolue Bharatiya Janatan (BJP) taustaliikkeenä. Modi liittyi sen riveihin kahdeksanvuotiaana.
Hindunationalistien historiantulkinta on kuitenkin pahasti ristiriidassa tiedemaailman valtavirran kanssa. He väittävät myös, että indoeurooppalaiset kielet olisivat saaneet alkunsa nykyisen Intian alueelta ja levinneet sieltä muualle.
”Nykytietämyksen valossa aika älytön joskin ymmärrettävä ajatus”, Helsingin yliopiston klassisen indologian emeritusprofessori Asko Parpola sanoo.
Indologi Asko Parpola kertoo, että 1800-luvun alussa sanskritia arveltiin kaikkien indoeurooppalaisten kielten alkukieleksi. ”Kielitiede hylkäsi ajatuksen aika nopeasti, mutta äärihindut ovat omaksuneet tämän näkemyksen.” (KUVA: Jukka Gröndahl / HS)
Parpola on arvostetuimpia Indus-kulttuurin tutkijoita. Hän edustaa vallalla olevaa käsitystä, jonka mukaan Indus-kulttuuri kukoisti nykyisen Pakistanin ja Luoteis-Intian alueella noin vuosina 2600–1900 eaa. eli paljon myöhemmin kuin hindunationalistit väittävät.
Indoeurooppalaiset kielet syntyivät luultavimmin Mustanmeren pohjoispuolisilla aroilla. Indoeurooppalaisia kieliä puhuneita kansoja alkoi saapua nykyisen Intian alueelle vuoden 2000 eaa. jälkeen.
Parpola näyttää karttaa indoeurooppalaisten kielten levinneisyydestä noin vuonna 500 eaa. Induslaakso on kielikunnan maantieteellisellä äärilaidalla.
Se ei ole ainoa valtavirran tulkintaa puoltava asia.
Indoeurooppalaisista kielistä on säilynyt sanskritia vanhempia tekstejä paljon lännempää anatolialaisista kielistä.
Toisekseen Parpola toteaa, että jo indoeurooppalaisessa kantakielessä oli yli kymmenen vaunuihin liittyvää sanaa, jotka ovat indoeurooppalaista alkuperää, eivät jostain muusta kielestä saatuja lainoja. Vaikuttaa siis siltä, että indoeurooppalaisen kantakielen puhujat keksivät vaunut. ”
[RK: Näin ei ole asian laita. Tuon on vanhentunut teoria. Liettuan kielstä paikannettu indoeurooppalaisille kielille yhteinen hevosvaunusanasto (mm. ratas = pyörä, áiža = aisa, kuorimisen jälkeinen puu, ašis = akseli, hevosjumalatar Ratainyčia ”Rattaiska”, ašva = hevonen, tamma < PIE (kantaindoeuroopan) *hekʷ´o) OVAT LIETTUAN VASARAKIRVESLAINOJA.
Niillä on usein omat säännölliset merkiktykseltään sinne päin muissa yhteyksissä olevat vastineet.
Suomen sana hevonen (hepo), viron hobune, kreikan hippos, latinan equus [ekvus], voi tulla tästä kahdella eri tavalla:
a) suoraan kantaindoeuroopasta siten, että kʷ´ -> p (p´) > *hepo, kutentapahtuu iranilaisissa kielissä ja kreikassa ja joskus myös latviassa, tai
b) kantabaltin kauttasiten, että h- putoaa, kʷ´ jakautuu ḱ:ksi ja w:ksi, joistedellinen satemisoituu (t)š:ksi, ja alun lyhyt tavu * èš- metetoituu šè:ksi josta > suomen he-. Tuo on eirttäin tavvallinen ilmiö ja johtuu siitä, lyhyt painoinen tavu on todella lyhyt ja vakaali lähinnä antaa oman sävyn painokkaasti äännetylle konsonantille, jolloin vaikkapa éḱ– ja ḱe– ääntyvät lähes samoin, varsinkin ulkopuolisen, lainaajan korvaan, korvan suosiessa avotavua.
род. п. -я́, укр. кiнь, род. п. коня́, блр. конь, ст.-слав. конь ἵππος, болг. ко́нят, сербохорв. кȍњ, род. п. ко̀ња, словен. kònj, род. п. kónja, чеш. kůň, род. п. koně, слвц. kôň, польск. koń, в.-луж. kóń. Из *komnь от древнего *kobnь; ср. кобы́ла, комонь (см.); ср. Богач, LF 33, 106 и сл.; Фасмер, ZfslPh 9, 141 и сл.; иначе Бернекер 1, 561 и сл. Рискованны сравнения Лёвенталя (KZ 47, 146) с греч. κημός «намордник», нем. hemmen «тормозить, сдерживать», лит. kãmanos мн. «кожаная узда». [Мошинский («Zasiąg», стр. 235) объясняет konь из *kорnь : *skорnь: skopiti, т. е. первонач. «кастрированный жеребец». Иначе см. Трубачев, Слав. названия дом. животных, стр. 47 и сл. — Т.]
кобы́ла кобы́лка, также «скамья для телесных наказаний арестантов; деталь струнного инструмента; приспособление для снятия сапог; саранча», укр. коби́лка «грудная кость у птиц; название ряда инструментов», коби́ла «кобыла», ст.-слав. кобыла ἵππος, болг. коби́ла, сербохорв. ко̀била, словен. kobíla, чеш., слвц. kоbуlа, польск. kоbуɫа, в.-луж. kоbɫа, н.-луж. kоbуɫа, полаб. küöbö́la. Разграничение слов кобыла, конь и комонь неоправданно. Праслав. *koby — по-видимому, стар. основа на -n, соответствующая лат. саbō, -ōnis «caballus»; см. Богач, LF 33, 102 и сл.; Брандт РФВ 22, 139; Фасмер, ZfslPh 9, 141. Образование *koby-la аналогично mоgу-lа, а основа на -у — как ст.-слав. камы. Далее можно говорить о родстве с лат. caballus «конь, мерин», греч. καβάλλης ̇ἐργάτης ἵππος (Гесихий); Э. Маас (Rhein. Мus. 74, 469) и Кречмер («Glotta», 16, 191 и сл.; 20, 248; 27, 232; здесь же опровергается другое объяснение Грегуара-Вуzаntiоn 11, 615) толкуют эти слова как бродячие названия, восходящие к языку какого-то народа в Малой Азии или на Дунае; ср. этноним Καβαλεῖς, Καβηληες в районе Меандра и греч. κάβηλος, κάληβος ̇ἀπεσκολυμμένος τό αἰδοῖον (Гесихий). Однако из κάβηλος нельзя объяснить kobyla (вопреки Кречмеру, там же, 16, 191 и сл.). Неприемлемо сближение с лит. šebélka «старая кляча», вопреки Агрелю (BSl. L. 41), Петерссону (ArArmSt. 97), или с др.-инд. c̨aphás «копыто», др.-исл. hófr, д.-в.-н. huof — то же (Вальде-Покорный 1, 346; см. Вальде-Гофм. 1, 125 и сл.), а также с фин. hеро «лошадь», эст. hobu — то же (Лескин, Bildg. 277). Совершенно невероятна попытка Неринга («Sрrасhе» 1, 168 и сл.) объяснить kobyla фрак. или скифск. посредством, причем с точки зрения фонетики он предлагает отнюдь не убедительное сравнение с перс. kаvаl «быстроходная лошадь», ср.-тюрк. käväl «лошадь» (у Махмуда аль-Кашгари). Фин. hеро, hevonen, эст. hobune «лошадь» тоже нельзя объединять с kоbуlа. Ошибочно Марков (РФВ 75, 157); против см. Малеин, РФВ 76, 129 и сл. [Иначе см. Трубачев, Слав. названия дом. животных, стр. 52. — Т.]
копы́то укр. копи́то, болг. копи́то, сербохорв ко̀пито, словен. kорítо, чеш., слвц. kоруtо, польск., в.-луж., н.-луж. kоруtо. От копа́ть, ср. польск. kора[’]с[/’] «копать, рыть; пинать, бить копытом»; см. Бернекер 1, 565 и сл.; Траутман, Germ. Lautges. 54; иначе у Шпехта (85). Др.-исл. hófr, д.-в.-н. huof «копыто» скорее связано с др.-инд. c̨aphás, авест. sаfа- «копыто»; напротив, др.-русск. копысати «лягаться» следует отнести к копыто; ср. Уленбек, Aind. Wb. 301.
Parpola ei osaa balttikieliä eikä tunne sikäläistä tutkimusta ja kierrättää vanhentunutta settiä. Se on havaittavissa myös veljesten sumeriteoriasta.]
” Ensimmäiset pyörillä liikkuvat kulkuneuvot keksittiin todennäköisesti vuosina 3700–3600 eaa. Varhaisimmat vaunuihin viittaavat löydöt ovat Tripoljen kulttuurista nykyisestä Etelä-Ukrainasta. Vaunuja oli myös sitä seuranneissa nuorakeraamisissa kulttuureissa, jotka levisivät Hollantiin ja Suomen rannikolle asti, samoin kuin Jamna– eli kuoppahautakulttuureissa 3600 – 2200, jotka ulottuivat Ukrainasta Uralille. ”
[RK: Noin varmaan on. Niiden vaan ei heti tarvinnut olla sotavaunuja. Lisäksi tarvittiin muun aseistuksen viilaamista vaunukäyttöön. Sovanukansa lähti liikkelle vasta n. 2200 e.a.a. eli samaan aikaan kuin Jamnan kulttuuri lakkasi entisillä alueillaan olemasta.
Itäbalttilainen vasarakirveskansa, parikin eri heimoa sellaista, oli tulle Suomeen jo 1000 vuotta ennen sotavaunukans/a/oje/n ilmaantumista. Sotavaunukansat EIVÄT hyökänneet koskaan Suomeen, mutta vasarkirveskansa oli vahvasti mukana sotavaunukansojen kokoonpanossa. Myös liettualaiset ja preussilaiset ainakin olivat olleet Baltiassa jo ennen sotavaunukansaa. Mahdolliset germaanit eivät ilmeisimmin osallistuneet lainkaan sotavaunukansan kokoonpanoon. Heitä ehkä saatteiin jopa vähän jyrätä näiden toimesta. Sen sijaan keltit/romaanit ja iranilaiset Itämeren etelärannikon entiset kimbrit, teutonit ja ambronit osallistuivat siihen. Jälkimmäisten kieli oli huomattavan putkisuoraan kantaindoeuroopasta.]
”Näistä kulttuureista voidaan suoraan johtaa ne kulttuurit, joissa tunnetut indoeurooppalaiset kielet ilmestyivät ensi kertaa historiaan”, Parpola sanoo.
”Äärihindujen väitteelle, että indoeurooppalaiset kielet tulevat Intiasta, ei ole samanlaista arkeologista jatkumoa. Ei ole intialaista kulttuuria, josta muiden indoeurooppalaisten kielten kulttuurit olisivat johdettavissa.”
[RK: Näin on. Parpola tietää parhaiten! Mitään intialaista lähdettä ei ainakaan tarvita minkään ongelma selittämiseksi. Suomen ”sanskriittisanat” kuten kana, pelto, hanhi, patja eivät ole voineet kulkeutua Intiasta.]
Hindunationalistien teorioita puolustavat silti myös jotkut vakavasti otetut intialaiset tutkijat. Intian valtiollisen arkeologiaviraston entinen johtaja B. B. Lal, 96, on Parpolan mukaan arvellut Indus-kulttuuria ja myöhempää, sanskritinkieliset Veda-tekstit tuottanutta Veda-kulttuuria samaksi asiaksi.
Kansainvälinen tiedeyhteisö on erimielisempi siitä, mitä kieltä Induslaaksossa puhuttiin ennen indoeurooppalaisten tuloa. Indus-kirjoituksia on säilynyt vain vähän, eikä niitä ole onnistuttu tulkitsemaan aukottomasti.
Indus-kirjoituksiin vuosikymmenten ajan perehtynyt Parpola on varma, että kyse on dravidakielestä. Saman kielikunnan nykykieliä puhuu Etelä-Intiassa yli 200 miljoonaa ihmistä.
Hindunationalistit eivät halua myöntää, että hindulaisuuden pyhien kirjoitusten sanskrit ja siitä polveutuva hindi olisivat tuontitavaraa ja että Indus-kulttuurissa olisi puhuttu jotain ihan muuta.
Parpola on saanut Intiasta jopa tappouhkauksia.
Toisaalta Intian edellinen presidentti Pranab Mukherjee palkitsi Parpolan tämän sanskrit-tutkimuksista. Mukherjee edusti nykyhallitusta maallisempaa Intian kongressipuoluetta, joka on johtanut Intiaa suurimman osan maan itsenäisyydestä.
Intiassa asuu noin miljardi hindua ja 200 miljoonaa muslimia. Hindunationalistit kuvaavat hindut todellisuutta yhtenäisempänä joukkona, sillä hindulaisuus on sateenvarjokäsite, jonka alla toimii paljon värikkäämpi kirjo suuntauksia kuin kristinuskossa tai islamissa.
Hindut viettivät värien juhlaa holia temppelissä Nandgaonin kylässä Uttar Pradeshin osavaltiossa helmikuussa. (KUVA: Adnan Abidi / Reuters)
Uskonto selittää muutenkin vain osan Intian kulttuurisista jaoista. Olennaisempia ovat kielet, joita maassa puhutaan useita satoja. Hindi on selvästi suurin kieli, mutta hieman laskutavasta riippuen Intiassa on noin kymmenen kieltä, joita puhuu äidinkielenään vähintään kymmeniä miljoonia ihmisiä.
Omat jakolinjansa kaiken päälle sälyttää kastijärjestelmä.
Tamminen korostaa, että kulttuurierot ovat Intian sisällä huomattavasti suurempia kuin Euroopan maiden välillä.
Hindujen ja muiden uskonryhmien välit ovat selvästi kiristyneet Modin BJP:n noustua valtaan vuonna 2014. Jännitteiden symboliksi ovat nousseet naudanlihan syömisestä epäiltyjen muslimien lynkkaamiset. Lehmä on hinduille pyhä, ja hindunationalistit haluaisivat kieltää lehmien teurastamisen koko maassa. Nykyisellään määräykset vaihtelevat osavaltioittain.
Arvostelijoiden mielestä Modi ei ole riittävästi tuominnut väkivallantekoja ja siten hiljaa hyväksyy ne, mikä rohkaisee uusiin hyökkäyksiin.
”Hindunationalisteille on poliittisesti edullista ruokkia vastakkaisuutta, ja lehmäkysymys on yksi vahvimmista poliittisista symboleista. Tämäntyyppisten ennakkoluulojen ja pohjavirtojen ruokkiminen on poliittista dynamiittia”, Tamminen sanoo.
Tamminen ja Parpola liittävät hindunationalismin nousun kansallismielisen populismin voimistumiseen ympäri maailmaa, kuten yhä autoritaarisemmiksi käyneissä Puolassa, Unkarissa ja Turkissa sekä Donald Trumpin Yhdysvaltoissa.
”Vähän liioitellen voi sanoa, että nationalistiset piirit pyrkivät omimaan historiaa maassa kuin maassa”, Tamminen sanoo.
PÄINVASTOIN: toimittajaa koskee ALEMPI RIKOLLISEN VALEH- TELUN RAJA kuin tavallista kansalaista, sillä TOIMITTAJA HYÖTYY VALEHTELUSTAAN ja aiheuttaa vaikeasti todennettavaa vahinkoa ainakin todennäköisemmin ja enemmän!
Valehtelu ja harhauttaminen pelkästään sellaisinaan eivät ole yksityiselle kansalaiselle rikoksia, sillä kansalsisilla ei ole ehdotonta todenpuhumisvelvoitetta.
Kuitenkin on joukko rikoksia kuten petos, väärän merkinnän aiheutta- minen viranomaisrekisteriin, ammattitukinnon väärentäminen (jos siitä hyötyy, tai aiheuttaa vaaraa tai vahinkoja), jossa valehtelu on aivan keskeinen osa rikosta. Tavallisen kansalaisen kaljapuheista ja juoruista nämä erottaa mitattavat hyödyt tekijälle ja ja vahingot muille.
Miten tässä kuviossa pitää nähdä haistapaskantoimittajan, vaikka täy- sin pöntön ”NATO-trollin” Jees-Sika Aron tai YLEn (muotoaan muutta- neen) rotumurhapeilineurooni-PRISMA Studion toiminta? Minä vain kysyn?
Toimittajille erikoisvalehtelunsuojaa vaatineen julistuksen allekirjoittajat olivat niitä, jotka pakottavat heidät valehtelemaan.
Listalla trolli-Jessin ohella nimeltä mainitun Rebekka Härkösen uhkailu siitä, että hän otsikoi maahanmuuttjan auttaneen Turussa ISIS-puukot- tajan uhreja oman henkensä uhalla, lienee noiden oikeiden trollien itse masinoimaa, sikäli kuin on kovin tottakaan.
Toimittajien uhkailulle loppu
Journalisteihin kohdistuva uhkailu kohdistuu suomalaiseen demokratiaan. Toimittajan vainoaminen pitää säätää lakiin rangaistuksen koventamisperusteeksi, kirjoittaa Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho.
Hanne Aho
Työtään tekevän vainoamisen on oltava rangaistava teko. ”
RK: VAINOAMISESTA ON JO LAKI!
VALEHTELEVA HAISTAPASKAN ”JESSI-JOURNALISMI” EI OLE TYÖTÄ VAAN RIKOSTA!
HA: ” Lännen Median palkittu toimittaja Rebekka Härkönen joutui muuttamaan kotikaupungistaan pitkäkestoisen uhkailukampanjan vuoksi. Ylen niin ikään palkittu toimittaja Jessikka Aro on työskennellyt vuosia nettivainon kanssa kamppaillen.
Kohteeksi joutumista edesauttaa, jos on toimittaja, nainen ja kirjoittaa maahanmuuttoa edes sivuavista asioista tai Venäjästä. Vihakampanja saattaa silti saada alkunsa melkein mistä tahansa. ”
RK: Vihakampanjaa Venäjää (ja montaa muuta maata USA:ta myöten…) TEKEE HAISTAPASKANMEEDIA!!!!
NYT SEN OIKAISEMISTA VAADITAAN ”KRIMINALISOITAVAKSI”!!!!
HA: ” Osansa uhkailusta ovat saaneet niin lasten leluista kuin rockmu- siikista kirjoittaneet toimittajat. Vainon ja uhkailun tavoitteena on hiljentää journalisteja ja rajoittaa heidän näkökulmiaan.
Journalistien kokemasta uhkailusta on puhuttu paljon. Keskustelu on ar-vokasta, mutta todellinen ongelma on, että lainsäädäntö laahaa kauka- na vallitsevan todellisuuden perässä. Tuoreena esimerkkinä valtakun- nansyyttäjä ei katsonut yleisen edun vaativan, että Rebekka Härkösen uhkailusta nostettaisiin syytteet ilman hänen omaa vaatimustaan. Viesti valtiolta siis on, että uhkailu on hyväksyttävää. ”
RK: Valtasdyyttäjä teki siinä oikein, koska asianomainen ei halunnut syytettä, eikä ollut myöskään kerännyt tutkintaa varten materiaalia, minkä hän yksin olisi voinut asianmukaisesti tehdä.
Härkösen jutut aiheesta olivat hyviä ja tarpeen tiedonvälityksen tasa-painottamiseksi sisnänsä epäolennaisen seikan suhteen, että asianomaiset olivat ulkomaalaisia ja islamia tunnustavia.
.
HA: Kahdenkeskisissä keskusteluissa päättäjät ovat yksimielisiä siitä, miten ensiarvoisen tärkeää sananvapauden turvaaminen on. Tekoja on toistaiseksi nähty vähemmän. Toimittajien vainoaminen on uhka sekä sananvapaudelle että myös demokratialle, puhumattakaan kohteiksi joutuneiden journalistien elämästä. Siksi valtiovallan on muutettava suhdettaan vainoamiseen. Asian ymmärtämisessä ei ole mitään hankalaa. Euroopassa on jo useita esimerkkejä siitä mitä tapahtuu, kun vainoaminen ja vihan suoltaminen saavat ylivallan.
RK: Toimittajat vainoavat myös meitä tavallisia kansalaisia, poliitikkoja, toisia toimittajia, urheilijoita, ulkomaalaisia, milloin keitäkin päätoimittajiensa käskystä!!!
Ja me muut vainotaan takaisin!!!
HA: Journalisteihin kohdistuva uhkailu on lisättävä lakiin rangaistuksen koventamisperusteeksi. Jos uhkailu ei olisi asianomistajarikos, esitut- kinta voitaisiin käynnistää myös työnantajan tekemän rikosilmoituksen perusteella. Tämä antaisi työyhteisölle konkreettisen työkalun tilanteeseen puuttumiseksi.
RK: EI PIDÄ LISÄTÄ!!!!
Tarvittavat lakipykälät löytyvät.
TArvittavat kansalliset ja kansaonmväliset pykälät köytyvät myös terrorititioimittajien panemiseksi edesvastuuseen levittämästään ja väärentämästään haistapaskasta!!!
NE PITÄÄ VAIN OTTAA KÄYTTÖÖN!!!!
HA: Sosiaalisen median alustat on säädettävä vastuuseen niiden kautta jaetuista vihasisällöistä.
EI AINAKAAN MEEDIOIDEN KRITIIKISTÄ, SAATANA!!!!
Meedioilla kuten Aam,iupasl
Meedioilla kuten ”Aamupaskalla” on ALENTUNUT ”yksityisyydensuoja” (jonka piiriin tavallisen kansalaisen tavallinen valehtelu pääasiassa kuuluu)!
HA: Viranomaisille on myös turvattava riittävät resurssit näiden lakien valvomiseen.
RK: Se llaisia lakeja EI ole EIKÄ TUILE!
Tulee vähän muita lakeja… si ONJO!
HA: Valheiden ja vihan levittämisen sekä työtään tekevän ihmisen uhkailemisen on oltava rangaistavaa.
RK: Valehtelu ei ole työtä… EI AINAKAAN TUOSSA MIELESSÄ!!!
HA: Uhkailu ja vaino koskevat journalistien lisäksi monia muitakin ammattiryhmiä. Useimmiten kohteena on nainen.
RK: Se johtuu siitä on on haistapaskanoikeus ja haistapaskanpoliisi, jotka johtuvat haistapaskantieteestä!
Kun kansalinen ei saa oikeutta HÄN PUOLUSTAUTUU ITSE, mihin hänellä on tällaisessa tapauksessa kansainvälisen oikeuden suoma oikeus – JOPA VELVOLLISUUS!!!
HA: Journalisteihin kohdistuva uhkailu kohdistuu suoraan kansalaisten oikeuteen saada tietoa. Näin se kohdistuu koko demokratiaamme.
RK: Hölynpölutoimittajien SUORITTAMA uhkailu on vaarallisempaa kuin heidän kokemansa!
LISÄKSI HE SAAVAT SIITÄ RIKOLLISTA RAHALLISTA HYÖTYÄ!
HA: Yhteiskunnallinen keskustelu ja tiedonvälitys on mahdotonta, jos seurauksena on viharyöppy omaan ja pahimmassa tapauksessa myös perheen ja lähipiirin niskaan.
RK: Meedia sen on vienyt niillä keinoin tapahtuvaksi!!!!
HA: Sosiaalisessa mediassa ja valesivustoilla vihaa kylväville on jo syntynyt oma yleisönsä, joka uskoo mieluummin sitä, joka huutaa äänekkäimmin.
Massachusetts Institute of Technologyn tutkimuksessa valheellista tietoa välittänyt twiitti jaettiin 70 prosenttia todennäköisemmin kuin totuutta välittänyt. Vastuu on siis meidän kaikkien. Valheellista tietoa ei pidä jakaa.
RK: MIT ON TERRORISTINEN HAISTAPASKANTIEDEOPISTO!!!!
HA: Suuri vastuu on meillä journalisteilla. Meidän on kannettava vas- tuumme tiedonvälityksen oikeellisuudesta, faktojen tarkistamisesta ja virheiden suoraselkäisestä oikaisemisesta.
RK: NO MUTTA KUN TE SAATANAN NILVIÄISET ETTE KANNA SITÄ, VAN IANA VAAN VALEHTELETTE KUIN HARMAANTUNEET RUUNAT!!!”
HA: Journalismin tulevaisuus mietityttää alan opiskelijoita.
RK: He tekevätkin vielä käänteen…
HA: On menetys yhteiskunnalle, jos lahjakkaat nuoret journalistit päättävät hakeutua toisille aloille, kun mahdollisuus sylkykupiksi joutumisesta ei innosta.
Jos keksityt faktat voittavat journalismin eli tarkistetun tiedon, olemme vaarallisessa tilanteessa.
RK: NE TEKEVÄT JUURIIN HAISTOPASKANMEDIASSANNE KUTEN AAMUPASKASSA!!!
HA: Vaarana ei ole niinkään se, että kaikki uskoisivat valheeseen vaan se, että pian kukaan ei usko enää mihinkään.
RK: NO MUTTA ONHAN ULKOMAINEN MEDIA: XINHUA, GAZPROM MEDIA, The Guardian, Al Jazeera, RT News, Ural Times…
HA: Suomi on kauan ja syystäkin ylpeillyt hyvällä sijoituksellaan Toimit- tajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapautta mittaavassa indeksissä. Indeksi mittaa sitä, miten vapaasti ja ennalta estämättä journalistit voi- vat tehdä työtään. Se osoittaa, miten totuudenmukaista ja sensuroi- matonta tietoa kansalaiset saavat. Jos uhkailuun ja vainoon ei puututa, Suomen sijoitus putoaa edelleen.
Journalistien uhkailuun on tartuttava lainsäädännössä nopeasti. Kansalaisilla on oikeus saada heille kuuluva tieto.
Kirjoittaja on Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja. ”
RK: TE (haistapaskanmeedia) olette KANSALAISEN TIEDONSAANNIN ESTE!!!
***
Kuka näistä on muka joku sananvapauden taidemokratian puolustaja?
Emme hyväksy suomalaisen yhteiskunnan muuttumista sellaiseksi, jossa kuka tahansa julkisuudessa esiintyvä ja avoimuutta osoittava henkilö voidaan alistaa kiusaamiselle ja mustamaalaukselle ilman keinoja siihen puuttua.
Arno Ahosniemi, Kauppalehti ja Päätoimittajien yhdistys
Jaana Ala-Lahti, Jurvan Sanomat
Jarkko Ambrusin, Kankaanpään Seutu
Tommi Berg, Uusi Lahti
Marit af Björkesten, Svenska Yle
Alberto Claramunt, Nykypäivä, Verkkouutiset
Heidi Ekdahl, Kymen Sanomat
Mats Ekman, Syd-Österbotten
Eija Eskola-Buri, Uudenkaupungin Sanomat, Laitilan Sanomat
Ville Hakala, Seutuneloset
Sari Heinilä, Järviseutu
Mikko Heino, Helsingin Uutiset, Länsiväylä, Vantaan Sanomat
Arto Henriksson, Loviisan Sanomat
Marina Holmberg, Västra Nyland
Marja Honkakorpi, Kuntalehti Markku Huusko, Uusi Suomi
Susanna Ilmoni, Hufvudstadsbladet Jouko Jokinen, Yle
Päivi Kallo, Länsi-Uusimaa
Karri Kannala, Tamperelainen
Petri Karjalainen, Kouvolan Sanomat
Kyösti Karvonen, Kaleva
Perttu Kauppinen, Etelä-Suomen Sanomat
Jouni Kemppainen, Maaseudun Tulevaisuus
Kari Kivelä, Iltalehti
Janne Koivisto, Turkulainen
Pasi Koivumaa, Karjalainen
Vesa Koivumäki, Ikkuna
Antti Kokkonen, Lapin Kansa
Sirpa Kortet, Pyhäjokiseutu
Emilia Kullas, Talouselämä
Virpi Kupiainen-Ämmälä, Epari
Helén Kurri, Östnyland
Timo Kyllönen, Kuhmolainen
Anne Lahnajärvi, Uusimaa
Marianne Lähde, Komiat
Timo Laitakari, Länsi-Savo
Pekka Lakka, Kaakon Viestintä
Tomi Lähdeniemi, Satakunnan Kansa
Sari Merilä, Somero-Lehti
Pekka Mervola, Keskisuomalainen
Kenneth Myntti, Österbottens Tidning
Juha Määttä, Suomenmaa
Jari Niemi, Itä-Häme
Kaius Niemi, Helsingin Sanomat
Ella Nurmi, Viiskunta
Niklas Nyberg, Vasabladet
Antti Oksanen, Taloustaito
Mari Pajari, Uutisvuoksi
Kauko Palola, Keskipohjanmaa Ville Pernaa, Suomen Kuvalehti
Mika Pettersson, STT
Markus Pirttijoki, Kainuun Sanomat
Ville Pohjonen, Salon Seudun Sanomat Matti Posio, Lännen Media
Olli Pursiainen, Suupohjan Sanomat
Janne Rantanen, Länsi-Suomi
Sirkku Rautio, Ylä-Kainuu
Jaana Rautio-Teijonmaa, Itä-Savo
Joonas Romppainen, Keski-Uusimaa
Seppo Rönkkö, Savon Sanomat Tapio Sadeoja, Ilta-Sanomat
Mikko Salmi, Demokraatti
Eeva Sederholm, Etelä-Saimaa
Tom Simola, Åbo Underrättelser
Mikko Soini, Hämeen Sanomat
Riikka Suominen, Vihreä Lanka
Tiina Suutari, Koti-Kajaani
Satu Takala, Ilkka
Mari Teinilä, Kotimaa
Taina Tukia, Kunnallislehti, Kaarina-lehti
Nina Tuomikoski, Raahen Seutu
Martti Turunen, Forum24 Jussi Tuulensuu, Aamulehti
Kati Uusitalo, Loimaan Lehti
Kari Vainio, Turun Sanomat
Toni Viljanmaa, Pohjalainen
Asko Virtanen, Auranmaan Viikkolehti
Lasse Virtanen, Aamuset Merja Ylä-Anttila, MTV Uutiset
Laura Ääri, Aamuposti
Totuusmedian™ päätoimittajat ovat ahdistuneet alaistensa saamasta asiakaspalautteesta, joka on koettu johdonmukaisena painostuksena ja suoranaisena uhkailuna. Asiakaspalaute ”vaikuttaa masinoidulta ja järjestelmälliseltä”; päätoimittajat eivät usko asiakaspalautteen antajien toimivan sananvapauden tai muiden vapaan yhteiskunnan hienoimpien periaatteiden nimissä, vaikka sellaista esittävätkin.
”Vainoaminen on uhka sananvapaudelle myös Suomessa. Toimittajan on vaikeaa jatkaa yhteiskunnallisen perustehtävänsä eli normaalin työnsä tekemistä parhaalla tavalla. Vainoaminen uhkaa aiheuttaa itsesensuuria” joten ”toimittajien ja muiden julkisuudessa ammatillisesti toimivien ihmisten oikeusturvaa parannetaan. Tarvittaessa on oltava rohkeutta muuttaa lainsäädäntöä ja tarkastella uudelleen vallitsevia oikeuskäytäntöjä.”
Tämä kaikki kuulostaa hyvältä ja oikealta, puolustamisen arvoiselta — kunnes ottaa toisenlaisen tarkastelukulman päätoimittajien kevätpörriäiseen.
Lehdistöllä on siinä kuin muillakin markkinatoimijoilla kirittäjänään kil-pailupakko, tulostavoitteet ja muut markkinatyrannian vaatimukset. Kilpailupakko synnyttää tarpeen monopoliaseman tavoitteluun.
Kehnoon uutisointiin kyllästyneiden lukijoiden kaikotessa mediasektori on kääntynyt valtion puoleen tukia hakien. Voiko valtion tukia nauttivaa mediaa sanoa vapaaksi?
Valitettavasti mediasektorin monopolivoima synnyttää totuuden mo- nopolin, jossa toisiaan tarvitsevat media ja poliitikot – jotka mahdol- listavat lainsäädännöllä monopolivoimaantumisen ja sen tarvitsemat instituutiot – kehittävät molempia hyödyttävän yhteisnarratiivin. Yhteinen hyöty on vahva motivoija. Yhteisnarratiivin totuudellisuuden kyseenalaistavat joutuvat erilaisuuteen kohdistuvan sorron kohteiksi, heidät toiseutetaan.
Hasbara
Hasbara on moniulotteinen ja hyvin digitaaliaikaan soveltuva, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussuhde, jossa valtio johtaa ja asialle omistautuneet vapaaehtoiset seuraavat toteuttamalla informaatio- strategiaa. Hasbara pyrkii myös aktiivisesti istuttamaan mieleen poliit- tisesti korrektia sanomaa niin kotimaassa kuin ulkomailla tavalla joka edistää itsesensuuria. Hasbara toisin sanoen pyrkii minimoimaan suuren yleisön halua harkita sellaista tietoa,joka yhdistetään näkökulmiin, yksi- löihin tai ryhmiin, jotka on määritelty poliittisesti ei-hyväksyttäviksi.”
Toisin sanoen hasbaran avulla suoritetulla itsesensuurin istuttamisella rajoitetaan myös vaihtoehtoisen tiedon leviämistä sosiaalisessa medi- assa, sen harkitseminen estetään niin, ettei kohde ymmärrä joutuneen- sa manipuloiduksi. Hasbara kytkee informaatiosodankäynnin kanssa yhteen samaan aikaan monta tavoitetta.
Näitä yhdistettyjä tavoitteita ovat
1) valtion strategiset pyrkimykset luoda yhtenäisyyttä kotirintamalla
2) varmistaa liittolaisten tuki
3) murtaa yritykset muodostaa vastarintaa
4) päättää tavasta, jolla asiat esitetään ja määritellään mediassa, älymystön keskuudessa ja sosiaalisessa mediassa
5) määritellä ne rajat ja suuntaviivat, joiden sisällä poliittisesti korrektin keskustelun annetaan tapahtua
6) viedä ”laillisuus” kriitikoilta ja heidän esittämiltään argumenteilta sekä
7) muovata yleistä mielipidettä ja suuren yleisön tekemiä tulkintoja kansainvälisten neuvottelujen tuloksista.
”Vaikka hasbara sisältääkin yrityksiä estää tiedon virtaus informaatio- teknologian eri sovellusten kautta,se keskittyy kuitenkin rajoittamaan yleisön kykyä tiedon vastaanottamiseen.Tässä viitekehyksessä hasba- ra tunnistaa kerronnan kontrollin potentiaalisena aseena. Kerronta on retoriikan (puhetaito) elementti; perusosa. Se määrittelee ja rajaa viite- kehyksen sekä asiayhteyden.Kun sitä menestyksekkäästi tyrkytetään, se tuottaa kognitiivisen suotimen, havainto- ja mielipidefiltterin. Nar- ratiivi; kerronta, tarina tarjoaa kattavan, sisältöpitoisen runkorakenteen, viitekehyksen jossa yhdistellä ja tulkita tapahtumia. Tarinankerronta vahvistaa ”ryhmäajattelua”, osoittaa sen ”todeksi” perustamalla ja vakiinnuttamalla yhdenmukaisuuden, ja siten myös eristämisen, ulkopuolelle sulkemisen lähtökohdan.”
Sanan ja mielipiteen vapaus kansalaisyhteiskunnan takeena
Vahva, osallistuva ja keskusteleva kansalaisyhteiskunta takaa kansa- laisten kontrollin pakkovaltaa käyttävää valtiota, hallitsemattomia sosiaalisia prosesseja ja ihmisten hallinnointipyrkimyksiä vastaan.
Tästä vinkkelistä päätoimittajien pyrkimys rajoittaa sananvapaus ”vain sopiville henkilöille” so. virallista liturgiaa levittäville toimittajille on pyr- kimystä ”rajalliseen demokratiaan”, se on pyrkimystä paaluttaa hyväk- sytty mielipide- ja tunneilmastoalue, jonka ulkopuolelle vaeltavat tai paalut- tamisen mielekkyyden kyseenalaistavat ovat ”epänormaaleja”, kaiken oikean ja hyvän vihollisia. Päätoimittajat pyrkivät siten margi- nalisoimaan osan yhteisöä, ja lainsäädännöllä myös pitämään heidät mielipiteineen ulkopuolella. Onko tämä ns. vapaan lehdistön tehtävä?
Jos jollakulla on jotain sydämellään, hän vaientakoon sydämensä äänen, niinkö?
Sanan vangitseminen tuo mukanaan ajatuksen vankeuden, hengen tyhjyyden – sillä me ajattelemme sanoilla.
Kuka näistä on muka joku sananvapauden taidemokratian puolustaja?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005635531.html
Emme hyväksy suomalaisen yhteiskunnan muuttumista sellaiseksi, jossa kuka tahansa julkisuudessa esiintyvä ja avoimuutta osoittava henkilö voidaan alistaa kiusaamiselle ja mustamaalaukselle ilman keinoja siihen puuttua.
Arno Ahosniemi, Kauppalehti ja Päätoimittajien yhdistys
Jaana Ala-Lahti, Jurvan Sanomat
Jarkko Ambrusin, Kankaanpään Seutu
Tommi Berg, Uusi Lahti
Marit af Björkesten, Svenska Yle
Alberto Claramunt, Nykypäivä, Verkkouutiset
Heidi Ekdahl, Kymen Sanomat
Mats Ekman, Syd-Österbotten
Eija Eskola-Buri, Uudenkaupungin Sanomat, Laitilan Sanomat
Ville Hakala, Seutuneloset
Sari Heinilä, Järviseutu
Mikko Heino, Helsingin Uutiset, Länsiväylä, Vantaan Sanomat
Arto Henriksson, Loviisan Sanomat
Marina Holmberg, Västra Nyland
Marja Honkakorpi, Kuntalehti
Markku Huusko, Uusi Suomi
Susanna Ilmoni, Hufvudstadsbladet
Jouko Jokinen, Yle
Päivi Kallo, Länsi-Uusimaa
Karri Kannala, Tamperelainen
Petri Karjalainen, Kouvolan Sanomat
Kyösti Karvonen, Kaleva
Perttu Kauppinen, Etelä-Suomen Sanomat
Jouni Kemppainen, Maaseudun Tulevaisuus
Kari Kivelä, Iltalehti
Janne Koivisto, Turkulainen
Pasi Koivumaa, Karjalainen
Vesa Koivumäki, Ikkuna
Antti Kokkonen, Lapin Kansa
Sirpa Kortet, Pyhäjokiseutu
Emilia Kullas, Talouselämä
Virpi Kupiainen-Ämmälä, Epari
Helén Kurri, Östnyland
Timo Kyllönen, Kuhmolainen
Anne Lahnajärvi, Uusimaa
Marianne Lähde, Komiat
Timo Laitakari, Länsi-Savo
Pekka Lakka, Kaakon Viestintä
Tomi Lähdeniemi, Satakunnan Kansa
Sari Merilä, Somero-Lehti
Pekka Mervola, Keskisuomalainen
Kenneth Myntti, Österbottens Tidning
Juha Määttä, Suomenmaa
Jari Niemi, Itä-Häme
Kaius Niemi, Helsingin Sanomat
Ella Nurmi, Viiskunta
Niklas Nyberg, Vasabladet
Antti Oksanen, Taloustaito
Mari Pajari, Uutisvuoksi
Kauko Palola, Keskipohjanmaa
Ville Pernaa, Suomen Kuvalehti
Mika Pettersson, STT
Markus Pirttijoki, Kainuun Sanomat
Ville Pohjonen, Salon Seudun Sanomat
Matti Posio, Lännen Media
Olli Pursiainen, Suupohjan Sanomat
Janne Rantanen, Länsi-Suomi
Sirkku Rautio, Ylä-Kainuu
Jaana Rautio-Teijonmaa, Itä-Savo
Joonas Romppainen, Keski-Uusimaa
Seppo Rönkkö, Savon Sanomat
Tapio Sadeoja, Ilta-Sanomat
Mikko Salmi, Demokraatti
Eeva Sederholm, Etelä-Saimaa
Tom Simola, Åbo Underrättelser
Mikko Soini, Hämeen Sanomat
Riikka Suominen, Vihreä Lanka
Tiina Suutari, Koti-Kajaani
Satu Takala, Ilkka
Mari Teinilä, Kotimaa
Taina Tukia, Kunnallislehti, Kaarina-lehti
Nina Tuomikoski, Raahen Seutu
Martti Turunen, Forum24
Jussi Tuulensuu, Aamulehti
Kati Uusitalo, Loimaan Lehti
Kari Vainio, Turun Sanomat
Toni Viljanmaa, Pohjalainen
Asko Virtanen, Auranmaan Viikkolehti
Lasse Virtanen, Aamuset
Merja Ylä-Anttila, MTV Uutiset
Laura Ääri, Aamuposti