Pääministerimme Sanna Marin saa minulta kouluarvosanan seitsemän tällä hetkellä, siinä missä edeltäjänsä Rinne jäi taakse. Marin on ollut erinomainen puhuja, mutta hieman ailahteleva johtaja. Kritiikki häntä kohtaan ei kuitenkaan pienin varauksinkaan tarkoita, että väittäisin jonkun muun pystyvän näissä oloissa parempaan.
Ne kaksi eri asiaa
Aloitetaan siis pääasiasta. On yksi asia sanoa, että hallituksemme ei ole parhaalla tapaa hoitanut kriisiä. On aivan toinen asia väittää, että toisilla puolueilla varustettu hallitus olisi pystynyt parempaan. Ensimmäisen näistä asioista olen valmis sanomaan, toista en. Se on iso ero aina tarpeellisen demokraattisen kritiikin ja hallituksen toimintakyvyn sabotoinnin välissä.
Minä annan miinuspisteitä oikeastaan kahdesta pääkohdasta. Ensimmäinen on asiantuntemuksen ja tieteen väheksyntä – asia, josta voin syyttää aivan joka ikistä maamme hallitusta koko sen itsenäisyyden ajan. Poliittinen intressi on aina faktojen edellä, eikä se ole nykyhallituksen yksinoikeus. Se on silti ikävää ja näinä aikoina siitä koitui normaalia suurempi haitta. Toinen asia on muiden jatkuva syyttäminen. Yhdestä, ja vain yhdestä virheestä on hallituksemme ja Marin ottanut osan syystä niskoille, mutta kaiken muun osalta virheet ovat aina vain muiden syytä. Se on jotain mitä odotan Trumpilta, en suomalaiselta eduskuntapuolueelta. Se on ala-arvoista, se on typerää.
Uusi vihollinen
Kun Suomi sai niskaansa Neuvostoliiton kohta jo vuosisata sitten, vastassa oli irrationaalinen, alkoholisoitunut ja psykopaattinen diktaattori. Tiede ei pysty kertomaan mitä psykopaatti ajattelee. Pari edellistä lamaa, vastassamme oli pörssivetoinen talous, joka on yhtä lailla irrationaalinen. Koronavirus sen sijaan on kvantifioitavissa oleva vihollinen ja vain äärimmäisen puhdas tiede voi olla sitä vastaan tehokas vihollinen. Maamme ykkösvihollisena ei ole lukuisiin sukupolviin ollut tahoa, jota vastaan puhdas tiede toimii. Siksi tilanne on uusi. Se on uusi pääministeri Marinille, mutta olisi ollut yhtä uusi niin Orpolle kuin Halla-ahollekin.
En pidä todennäköisenä, että Suomi lähtisi käyttämään tiedettä ensisijaisena aseenaan, vaan jatkamme matkaa demaripolitiikka edellä. Se on tapamme. Tietenkin voin toivoa, että Marin on ensimmäinen itsenäisen Suomen pääministeri, joka on valmis heittämään vanhan mallin romukoppaan ja toimimaan toisin. Se tarkoittaisi myönteistä asennoitumista teknologiaan, kylmäpäistä faktoihin tuijottamista, halua minimoida reaaliset haitat ja kykyä joustaa asioista mitä on pidetty poliittiseen pyhään kirjaan kultaisin kirjaimin kirjattuna. Siinä kohtaa maan pelastamisen hintana voisi olla puolueen tuhoaminen.
Tuetaan mutta tutkitaan
Minulla ei ole aikomustakaan alkaa huutamaan Marinia vastaan ärhäkkäästi tai vaatimaan hänen eroa. Nyt ei ole aika riehua ja oikea aika vaihtaa hallitusta on vaalien jälkeen. Annahan mennä kesään 2021 kun iso osa kansaa on rokotettu, sitten alkaa olemaan aika metelille. Nyt on se aika, kun Marin voi päättää jääkö hän historiaan pääministerinä joka teki perinteisen mallin mukaan parhaansa muiden länsimaisen johtajien tavoin – vai pääministerinä, joka murtautui irti roolistaan löytääkseen laatikon ulkopuolelta tavan nostaa yhteiskuntamme Euroopan kirkkaimmaksi valopilkuksi.
Vaikka iso pyykki pestään myöhemmin, voi hyvin olla että hallituksen pyykkikori paisuu jo lähiviikkoina ikävin tavoin. Virkamiehiä on jo heitetty bussin alle. Media ei hiljene, eikä sen pidäkään. Kasvaako paineessa uusi timantti?