Kyuu Eturautti

7.11.2018

Politiikan puhepaketit

DNA, Telia ja Elisa koittavat kilpaa myydä minulle paketteja. Saan tuhat minuuttia, tuhat megagigaa ja tuhat tekstiviestiä. Vaan entäpä jos lähetän kaksi tekstiviestiä vuodessa, saisinko pakettini ilman sitä? Ei onnistu, sanoo myyjä ja ihmettelee miten tyhmä asiakas voi olla. Noh, unohdetaanpa operaattorit, mitenkäs sama käy kun liittymän sijaan hankitaan puoluetta äänestettäväksi?

Venäjä

Suomi lienee siitä outo maa, kun täällä kansallismielisen puolueen kärjessä ei ole Putinin parasta kaveria. Toki, vaikka Jussi Halla-aho onkin yksi maamme määrätietoisimpia Venäjä-kriitikoita, hänen puolueessaan lähipiireineen on runsas määrä Putinin kavereita. Toisin sanoen, vahvan itsenäisyyden puhepaketissa tulee lähes automaattisesti Venäjän alamaisuus.

Yrittäjyys

En toki jätä kotipuoluettani pois listalta. Kokoomuksella on maine yrittäjämyötämielisenä toimijana. Toisaalta, jos äänestän heitä, saan vahvan sidoksen pienimpiä yrittäjiä ankarasti vastustavaan EK:hon ja annan sananvaltaa suuryrityksille jotka pitävät pieniä toimijoita markkinahäirikkönä. Toisin sanoen, yrittäjämyönteinen puhepaketti sisältää myös yrittäjävastaisuuden.

Työ

Ei liene väärin puhua demareista perinteisenä työn puolueena. Vaan jos äänestän työntekijöiden perään katsovaa puoluetta, äänestän samalla sodan liian pienissä firmoissa työtä tekeviä sekä yksinyrittäjiä vastaan. Toisin sanoen, työn puhepaketissa tulee samalla työn vastustaminen.

Ympäristön puolellako?

Vihreät ovat ansainneet kovalla työllä ympäristöpuolueen maineen. Vaan jos äänestän heitä, saan samalla sokean vihan ydinvoimaa vastaan ja toissijaisena suuren myötämielisyyden ympäristölle kovin haitallista lemmikkibisnestä vastaan. Toisin sanoen, ympäristön puhepakettiin sisältyy tekoja ympäristöjä vastaan.

Porvarikommunismia

RKP:lla on muun lomassa maine kovan porvariluokan puolueena. Bisnestä ja vapaata kauppaa, sanovat. Vaan samalla he vastustavat tasaista veronkeruuta, kannattavat suljettuja monopoleja ja toimivat valtiontalouden tarkastusvirastoa vastaan. Toisin sanoen, vapaan liiketalouden puhepaketilla vastustetaan vapaata liiketaloutta.

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus

Loppuun sekavin paketti. Jos haluaisin ajaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja seksuaalivähemmistöjen etuja, pitäisi äänestää vihreää tai vasenta. Tämä seksuaalioikeuksien puhepaketti kuitenkin sisältää myös laajennetut oikeudet vähemmistöuskonnoille jotka pitävät seksuaalivapauksia uhkana ja toimivat niitä vastaan jopa väkivalloin. Toisaalta, jos äänestän vähemmistöuskonnoille kuria pitäviä persuja, äänestän samalla myös voimia änkyräkonservatiiviselle ajatukselle jonka mukaan seksuaalivähemmistöön kuuluminen on sairaus jota yhä useampi haluaa hoitaa nyrkillä.

Aika lailla mitä tahansa äänestänkin, pitää hyväksyä että sen mukana tulee myös sen täysi vastakohta. Ei voi sekä syödä että saada kakkua, sanovat, ja se pätee turhankin hyvin politiikan puhepaketeissa. Jonotat ensin pitkän aikaa epämukavasti puolueen teltalle tai teleoperaattorin tiskille, kerrot mitä haluat, saat vastineeksi hymyn ja kieltävän vastauksen. Silti sinun on pakko ostaa, koska muutakaan et voi. O tempora, o mores.

3.11.2018

Seurataan jokea ylävirtaan

Aloitan taas pisteillä Ylen suuntaan, sillä keskiviikon politiikkaradio oli erinomainen tunnin tiivistelmä Yhdysvaltain nykypolitiikkaan. Sopivan laajalla katseella voimme nähdä myös Euroopan politiikan trendejä – vasemmisto tekee sitä, oikeisto reagoi noin, vasemmisto siihen niin. Vaan mistä se sai alkunsa, mitä on joen yläjuoksulla? Kenen syytä tämä kaikki on?

Mistä se alkoi?

Perinteinen poliittinen analyysi puhuu siitä, miten puolueet reagoivat kilpailijoidensa liikkeisiin. Aikanaan se johti poliittisiin linjanvetoihin, nyttemmin sen yleisin esiintymismuoto on uhriutuminen. Metodi muuttuu, ilmiö on sama: joku tekee jotain, johon reagoidaan tekemällä muuta, johon edelleen reagoidaan. Tämän päivän ilmiö on melko väkevä polarisoituminen. Globaalissa mittakaavassa voimakkaampien mielipiteiden nousu perinteisten kustannuksella on myös selvä ilmiö. Joku määrittäisi heidät äärioikeiston tai -vasemmiston tittelillä, minä en, koska en pidä niitä termejä tarkkoina tai hyödyllisinä.

Katsokaapa kommentteja tässä Uuden Suomen uutisessa. Merkittävä osa niistä on ehdottoman absoluuttisesti jommalla kummalla puolella debattia, joka jo itsessään on varsin latautunut. Ottamatta kantaa mainitun dosentin väitteiden faktuaalisuuteen, hänen ulosantinsa oli rajua. Hän myös osoittaa miten politiikan lisäksi myös mediassa pärjätään. Ei pidä kertoa havainnot ja perustella, vaan pitää huutaa mielipiteensä ja jos aikaa piisaa, viitata sivulauseessa että perusteet ovat kirjan sivulla 182.

Niin, mutta mistä se alkoi?

Edelleen, kuka aloitti ja mitä? Otetaan vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeudet joita kannatan varauksetta. 1990-luvulta alkoi linja, joka vähitellen teki homoseksuaaleista ihmisarvoisia ja 2010-luvulla lakikin seurasi. Oikeastaan transihmisiä lukuun ottamatta lainsäädäntö on nyt yllätyksettömän asiallinen. Juridinen ja myös henkinenkin ilmapiiri ovat siis parempia, mutta ulosanti on koventunut ja ongelmat esitetään monin verroin hirveimpinä. Miten ihmeessä tilanteen parantuminen tosielämässä on voinut johtaa sen huonontumiseen puheissa?.

Tärkeää asiaa ajaneiden ryhmien silmissä sukupuoli nyttemmin on sosiaalinen konstruktio, seksuaalinen sorto on yhtäkkiä massiivista, vääränlainen katse on seksuaalista hyväksikäyttöä ja rotuoppeja vaaditaan takaisin nostamaan sorretuksi nähtyjä ryhmiä eri asemaan pelkästään geneettisin perustein. Tämä on tapahtunut nopeasti, se on ilmaistu rajusti, ja se on aiheuttanut vastareaktion. Se on jopa johtanut tosi outoon ilmiöön ainakin halki Euroopan, jossa perinteisesti seksuaalitasa-arvoa ajaneet puolueet nähdään pahimpana uhkana seksuaalitasa-arvolle. Melkoinen voltti on hypätty, kun Marine Le Pen kerää Ranskan sateenkaariääniä laariinsa.

Änkyröinnin kriittinen massa

Toisaalta moni änkyräkonservatiivi pitää jo naisten äänioikeutta niin vakavana loukkauksena elintilaansa vastaan, että jo se saa heidät huutamaan. Aina on tyytymättömiä, mutta milloin heidän määränsä riittää äänestämään valtaan Trumpin tai Bolsonaron? Onko merkittävä osa kansaa yhtäkkiä muuttunut äärimielisiksi hulluiksi, vai onko se reaktiota toisen puolen kuplaantuneeseen intoon? Milloin vasemmisto muuttui mahdollisuudesta uhaksi?

Entäpä sen jälkeen? Nyt on rääväsuisia ihmisiä äänestetty valtaan ja voi kauhistus! Vastapuoli on taas äänekkäästi reagoinut ja puskee läpi kovasti. Suomessa odotetaan vaaleissa punaista jytkyä, jolloin vaihteeksi Sipilän huutoänkyröinnin sijaan saamme Rinteen huutoänkyröintiä. Tätä seuraavan askeleen voi kukin päätellä.

Oikeastaan voisimme vain syyttää ihmisiä. Olemmehan aika tyhmiä kun äänestämme aina vastavoimia. Kuuntelemme järjen sijasta moraalia, joka näkee vain yhden askeleen eteenpäin. Äänestämme vastavoimat eduskuntaan ja puolueiden sisällä äänestämme äänekkäimmät puolueen johtoon. Lähes joka puolueesta löytyy kuitenkin niitä, jotka näkevät ykkösongelmana huudon, eivät vastapuolen olemassaoloa. Koskakohan oppisimme reagoimaan huutoon muutoin kuin entistä kovemmalla huudolla?

Voidaan sanoa, että olemme kaivaneet kuoppaa aika kauan. Ja kas tässä tulee yksi ongelma. Kun olet tarpeeksi kauan kaivanut kuoppaa, sinulla on itse asiassa kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on toki pitkä matka pinnalle. Toinen on se, että kaivettuasi kuoppaa vuosikausia, et enää muuta osaakaan kuin kaivaa kuoppaa. On yksi asia haluta takaisin pinnalle, toinen asia on opetella kiipeämisen jalo taito jälleen nollasta.

En tiedä syyllistä, siihen kuka teki mitä ensin johon reagoi joku muu. Etsintä voisi vaatia vuosisatojen matkan historiassa eikä tulosta ehkä tulisi. Osaan kuitenkin kuvailla ongelmaa. Ongelmallisia ovat sanat kuten äärioikeisto, äärivasemmisto, natsi, kuten myös yleistämiset kuten ”kaikki persut”, ”kaikki vihervassarit” ja niin edelleen. Viisautta on ymmärtää että voit olla vihreä, vassari, kokkari, demari tai persu, olematta vain sen takia automaattisesti hyvä tai paha ihminen.

1.11.20182.11.2018

Multsun Kickoff -päivä 2.11.2018

Tämä blogaus on tapahtumablogaus eli päivittyvä artikkeli erillisessä osoitteessa. Sen tarkoitus on tarjota helppo linkki tapahtumassa käyneille, jotta he voivat löytää tapahtumaa koskevat kuvat ja muun materiaalin.

Multsun kickoff-päivä on Me-säätiön, Tampereen kaupungin, seurakuntien ja muiden toimijoiden yhteinen tempaus, jossa halutaan koota alueen asukkaita yhteen. Tarkoituksena on kehittää yhdessä alueen toimintaa ja suunnitella Multisillankatu 2:n kiinteistölle uutta, yhteistä käyttöä asukkaille. Ideoinnin lomassa on tarjolla ohjelmaa monen ikäisille – kasvomaalausta, jalkapalloa, graffitityöpaja, trubaduuriesitys ja illan huipentava tulishow. Kahvia, pullaa ja makkaraakin on tarjolla. Paikka on Multisillan nuorisokeskus, Multisillankatu 2 ja aika on perjantai 2.11. klo 14-20.

Valokuvat tapahtumasta löydät Google-albumista. Kaikki kuvat on nyt julkaistu. Voit käyttää kuvia vapaasti, kunhan mainitset kuvaajan nimen siinä yhteydessä (juridinen pikkupräntti: CC-BY-4.0)

Kysyttävää? Jos kuvista on kysyttävää, sähköpostittele valokuvaajalle kyuu(ät)conikuvat.fi tai vastaa kommentilla tähän blogaukseen.

Artikkeli pidetään pysyvästi näkyvillä tapahtumajuttujen sarjassa osoitteessa pirkanblogit.fi/tapahtumat.

Lue lisää kokeellisesta tapahtumat-blogien ideasta edellisen tapahtumajutun alareunasta.

28.10.2018

Saudeille sopivia pakotteita

Saudi-Arabian sikailu on tiettävästi – muutaman vuosikymmenen ihmisoikeusrikosten jälkeen – saavuttamassa sen vaiheen että jotkut länsimaat jopa harkitsevat meinaavansa jonkin asteisten pakotteiden pohtimista. Nyt pitäisi jotain tehdä, kunhan ei vaan lakata aseita myymästä tai aleta rauhaa tekemään. Meillä on muitakin keinoja pakotteisiin, kunhan tutkimme saudien ulkopoliittisia tavoitteita.

Isku ideologiaa vastaan

Sinänsä ymmärrän skeptisyyden asekauppojen rajoittamista vastaan, vaikkakin eri syistä kuin Trump. Jos me emme myy aseita, kyllä Kiina ja Venäjä myyvät. Ostamme paremmat yöunet itsellemme koska onhan se nyt aivan eri asia murhata siviili venäläisellä kuin ranskalaisella aseella. Näin ihmisoikeudet toteutuvat, hurraa! Allekirjoitan tietenkin moraalisen dilemman, ei asehullulle pidä antaa aseita, mutta meiltä puuttuvat globaalit keinot tällaisen pakotteen tekemiseen. Se, mikä on mahdotonta, on parempi jättää tekemättä.

Saudien ns. pehmeämpi (muttei pehmeä) maailmanpolitiikka liittyy ultrakonservatiivisen wahhabismin levittämiseen. Sitä ei tehdä aseilla vaan rahalla, Internetillä ja painokoneilla. Olen itsekin tutustunut heidän jakamaan uskonnollisen materiaaliin ja se on aika jäätävää. Miksi emme iskisi tätä vastaan? Voisimme helposti sopia EU:ssa täyskiellon heidän ajamalleen uskontopropagandalle. Kiitos tutkivan journalismin tiedämme, että valtio sallii ja jopa tukee tällaisia toimijoita pitkin Eurooppaa, jopa Pohjoismaissa. Voisimme pysäyttää sen. Voisimme kieltää saudirahoitteisen uskonnollisen toiminnan, voisimme sulkea EU:n perustason ihmisoikeuksia vastustavat moskeijat ja ainakin pyrkiä sulkemaan niitä tukevat verkkopalvelut.

Positiivisessa sanomassa on voimaa

Oli keinona sitten sota tai sairas käsitys uskonnosta, saudien tarkoitus on vallata maailmaa ideologiallaan. Toimet ovat koventuneet samalla kun euroislamin kaltaiset ilmiöt saavat tilaa. Saudien on helppo YK:nkin kautta esittää uhria niin kauan kun kaikki islam-kritiikki on kännipäisten ukkojen vihaista huutoa. Tilanne muuttuu täysin kun kritiikki onkin rakentavaa, uuteen rohkaisevaa ja sanomaltaan positiivista. Se on sanoma johon sisältyy kaikki eurooppalaisten arvojen parhaat puolet, se on sanoma jota haluamme vahvistaa ja se on samalla isku Muhammad bin Salmanin väkivaltaista maailmanvalloitusta vastaan.

On ideologisesti kaunista vaatia aseita pois maailmasta ja niin kovasti toivoisin että se auttaisi tässä kohtaa. Niin ei kuitenkaan käy. Asevientikiellot ovat länsimainen aate ja kuvittelemme vain sokeasti että se mikä tepsii meihin, tepsisi myös täysin erilaiseen kulttuuriin. Se on strateginen virhe. Tämän vihollisen kukistamiseksi on ymmärrettävä heidän heikkoutensa. Siten peruskysymys on tämä: haluammeko rapsutella omaa ideologiaamme, vai haluammeko saudiväkivallan loppuvan?

25.10.2018

Salaliittoteoria tarinasta hallitus vs AY

Arvon lukijat, tämä on salaliittoteoria jota ei pidä ottaa vakavasti sitä lukiessa, koska en ottanut sitä kovinkaan vakavasti kirjoitellessa. Halusin kuitenkin haastaa itseni lähestymään tätä viime viikkojen ykkösuutista hieman toiselta kantilta. Täältä siis pesee.

Paljon on sanottu, kaikkeen on uskottu

On sanottu useallakin suulla, että Sipilän toimet olisivat olleet Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäisen sanelemia ja että nyt olisi kova tahtotila tehdä nimenomaan mikroyrittäjille (1-9 hlö) suotuisaa politiikkaa. Kyseenalaistan jälkimmäisen vahvasti.

Mikäli katsotaan Sipilän valta-ajan toimia mikroyrityksiä kohtaan, ei näin yrittäjävihamielistä hallitusta ole ollut vuosikymmeniin. Jos katsotaan uusia velvoitteita, uusia tapoja kiusata juuri pienimpiä yrityksiä, uusia papereita, uusia maksuja, uusia rajoitteita, tämä on ollut aivan täysi katastrofi. Isojen elämä on helpottunut, pienten vaikeutunut. Raha on tullut rahan luo.

Vaan eihän Pentikäinen tai Suomen Yrittäjät aja mikroyritysten asemaa. Koko organisaatiohan julistaa olevansa 11-250 hengen yritysten asialla. Sipilän kaikki yritystaustat ennen pääministeriyttä olivat tuossa kokoluokassa. Kaikki Sipilän ajamat helpotukset ja tuet ovat osuneet nimenomaan tuon kokoluokan yrityksiin. Joten mistä siis nyt täydellinen linjan muutos jonka väitetään kovasti olevan 1-9 hengen firmoille tehty?

Niin, väitetään. Toisaalta, leijonaosa julkisuuden kommentteja juuri tämänkokoisten yritysten toimijoilta ovat olleet Sipilän ehdotukseen kriittisesti suhtautuvia. He eivät tätä halua. Isot työnantajaliikkeet ovat olleet AY:n vastatoimien kohteena ja heille on ilmoitettu että heidän pitää kärsiä koska mikroyritykset niin haluavat. Osa on uskonutkin. AY on jäsenistölleen myös myynyt tätä pienten yritysten saatanallisuutta. AY:tä ja mediaa yhdistää se, että heistä on molemmista tehty tarinan hyödyllisiä idiootteja.

Tarkoitus on ihan muuta

Tuntuukin siltä, että tämä koko show on oikeastaan vain yritys lisätä maassamme yrittäjävihamielisyyttä. Mikroyrittäjät on syyllistetty kaikesta. Kaikki, mitä Sipilä on pääministerinä tehnyt, on saanut aikaan lisääntyvää vihaa ja vastustusta heitä kohtaan. Ensin hyökättiin heidän arkeen, sitten kukkaroon ja nyt Sipilä on laittanut sanoja heidän suuhun. Ei hän ymmärrä mikroyrittäjiä, ei hän tiedä miten ne toimivat eikä häntä kiinnostakaan. Ei hän sieltä sektorilta saa ääniä.

Iso on meteli, iso on tappelu, kovat ovat panokset. Pieniä on helppo lyödä siinä, eivät ne lapset näin ison pesuveden matkassa tunnu missään. Leijonaosa kansasta ostaa tarinan syyllisestä purematta. Onko Sipilä siis varsin metodisessa, julmassa sodassa mikroyrittäjiä vastaan? Siltä se näyttää. Vaan miksi? Noh, voittajiahan ovat Yrittäjien keskisuuret yritykset ja EK:n jättiyritykset. Ja mistäs ne Sipilän vaalirahat tulivatkaan…

24.10.2018

Kiitos, Touko Aalto

En ole vihreiden tukijaksi aikoihin julistautunut muuta kuin presidentinvaaleissa, mutta olen aina seurannut heitä mielenkiinnolla. Niin tein myös tänään tien päältä työmatkoilla, kun kuulin Touko Aallon ratkaisusta siirtää johtotehtävät edelleen. Näin vihreän politiikan sivustaseuraajana pitää todeta, että jään kaipaamaan Toukon aikaa lämmöllä.

Rajansa kullakin

Minulla ei ole aikomustakaan lähteä osoittamaan sormella nimiä, mutta kyllähän suuri linja on huutelun puolella. Vihreiden kärkikahinoissa pyörineiden ja pyörivien nimien ympärillä on paljon ikäviä poliittisia ilmiöitä. Populismi on välillä niin vahvaa, että jopa perinteiset populistipuolueet kuten vasemmisto ja persut jäävät taakse. Touko perusteli asiansa lisäämällä faktoja, ei äänenvoimakkuutta. Hän kertoi miksi hänen ehdotus on parempi, eikä sitä miksi vastapuolen edustaja on ihmisenä huonompi.

Selvähän se on että nykypolitiikassa pärjää vaarallisen hyvin olemalla töykeä ja luomalla viholliskuvia. Se on ajan henki josta en pidä, mutta jolle en paljoa yksin voi. Paljoa ei voinut Toukokaan. Hänellä oli kaunis ajatus, jota hän toteutti aina vähintään tyydyttävästi, ajoin erinomaisesti. Hän muistutti minua vihreistä vuosikymmenen tai parin takaa, kun kärjessä oli tiede, järki ja dialogi. Uusien vihreiden tuulien syystä tai niistä huolimatta se aika on laajalti unohtunut. Asiallisen politiikan paluu jäi varmaankin hetkelliseksi.

Touko teki kovaa työtä, mutta kukaan meistä ei ole vailla inhimillisiä rajoja. Häneltä petti terveys. Se ei ole synti, se on sattumus. Hän joutui koville median toimesta ja vielä kovemmin hän joutui ottamaan vastaan omiensa jatkuvia iskuja. Se ei voinut olla satuttamatta syvälle. Tietenkin huipulla tuulee ja kritiikkiä on kestettävä, mutta aivan jokaisella meillä on rajamme. Jokainen meistä voisi pohtia jokainen päivä jotta mitä tuli sanottua. Olinko ilkeä? Sanoinko toisesta ihmisestä turhan pahasti? Sama sairaus voi iskeä meistä jokaiseen, politiikassa ja sen ulkopuolella.

Keskeltä halki, tai sitten ei?

Tämän maan pitäisi kuulemma olla todella polarisoitunut. Haluan kuitenkin ottaa Toukon sekä puoluekollegansa Pekka Haaviston tyylistä sen verran koppia, että uskon elämään ääripäiden ulkopuolella. Puhuimme sitten irtisanomislaista, maahanmuutosta, luonnonsuojelusta tai mistä vaan, meidän pitäisi uskoa keskusteluun ennen huutoa. Jos ei muuta niin kokeiltaisiin edes keskustelua ennen, ettei hosuta polttamaan siltoja kahta puolen jo ennen kättelyä. Sillä ei näemmä voiteta gallupeja tai someriitoja, mutta sillä voitetaan sielunrauha. Kumpi lie tärkeämpi?

Kiitos sinulle, Touko, kun marssit politiikan valtavirtaa vastaan ja rauhoitit sodan retoriikkaa rauhan sanomalla. Huolehdi itsestäsi, parane pian ja palaile sitten uusiin haasteisiin uusilla voimilla.

23.10.2018

Verot ovat kokonaisuus

En ole ottamassa mitään suoraa kantaa AY-maksujen verovapauteen tai heidän vastapuoleenkaan. En ole myöskään ottamassa kantaa yritysverotukiin tai erikoisiin ALV-kantoihin, tai muihinkaan verotuksen yksityiskohtiin. Sen sijaan olen esittämässä tapaa katsoa näitä(kin) asioita kokonaisuutena. Haluaisin tarjota näkökulman keskusteluun veroalennuksista.

Yksi kakku

Verorahojen saaja on aina yhteiskunta. Kunta tai valtio, ei väliä, lopulta aivan sama laari. Asiat eivät ole ilmaisia siksi, että valtio maksaa kunnan sijaan. Verovaroja on käytettävissä tietty määrä ja vaikka toki velalla joustetaan, lopulta sisään tuleva rahamäärä toimii suoraan pohjana. Tämä, sama loppusumma, on se josta ostetaan niin Hornetit kuin hoitajatkin.

Yhteiskunnassamme on merkittävä määrä asioita, jotka ovat joko verovapaita tai alennetun verotuksen piirissä. Jokainen osittainenkin vapautus veroista on pois yhteisestä kakusta. Oli se sitten alennettu energiavero, AY:n tai työnantajaliikkeen verovapaus, verottomat osingot, alennettu ALV-kanta kaupassa tai mikä vaan, se osuu siihen samaan kakkuun.

Poikkeukselle tarvitaan vahva peruste

Mielestäni jokainen tällainen alennus pitää perustella laajalla yhteiskunnallisella välttämättömyydellä. Perusteen pitää olla vähintään tasoa ”kansalaisten perustarpeet ovat vaarassa ilman tätä alennusta”. Jos tuota köykäisempiä perusteita käytetään, ne pitää mielestäni perustella jo pitkän kaavan kautta, akateemisesti, epäpoliittisesti.

Kirsikkana kakun päälle tulevat nimittäin pykälät. Jokainen veroalennus on lisää pykäliä. Se on lisää lakitekstiä, lisää valvontaa, lisää matopurkkien avaamista jotka johtavat pohjattomaan suohon. Kun yksi saa, viisi muutakin tarvitsee. Lopulta siitä ei koskaan saa tasapainoista, vaan poikkeuspykälien viidakossa pärjää yleensä vain röyhkein.

Puhumme yhäkin meidän yhteisistä verorahoista, meidän yhteiskunnasta. Oman edun pitäisi aina väistää yhteisen edeltä.

20.10.2018

Etsintäkuulutus: diplomaatti

Sipilä sitä, AY-liike tätä, enkä edelleenkään tiedä kuka on oikeassa. Vaatisi melko isoa lapiota kaivautua kaiken tämän surun, vihan ja epäluulon läpi. Siinäpä siis haaste: haussa diplomaatti, välittäjä, rauhantekijä, osapuoli joka voisi auttaa. Mistäpä sellainen?

Valtakunnansovittelija?

Valtakunnansovittelija on sinänsä hyvä toimija ja arvostettu instituutti. Tämä ei kuitenkaan ole hänen repertuaariin kuuluva asia. Olisi ehkäpä parasta suojella tätä instituutiota politiikalta ja antaa suutarin pysyä lestissään.

Akateemikko?

Akateemiselta puolen voi löytyä viisautta ja kykyä neuvottelujen johtoon, mutta toisaalta maamme akateemisesti näkyvät hahmot ovat erittäin voimakkaasti poliittisia ja omat puolet on valittu. On toki hyvä että poliittiset kannat tuodaan avoimesti esiin, siitä hatunnosto. Tuskinpa kuitenkaan löytyisi tahoa, joka kelpaisi kaikille osapuolille puolueettomana. Ehkä olen väärässä.

Paneeli?

Ehkäpä yhden hengen sijaan pitäisi olla pieni pyöreä pöytä, kolme henkeä vaikkapa. Haaste on varmistaa ketä tässä pöydässä on. Ketkä tässä ovat osapuolia? Kuka taho edustaa AY-liikettä? Vielä vaikeampaa on pohtia kuka edustaa työnantajia? Edustaako hän alle 10 hengen yrityksiä? Jos näin, mikä se taho olisi, koska sen paremmin EK kuin Suomen Yrittäjätkään eivät virallisesti edusta näin pieniä yrityksiä? Siinä taitaakin olla se kovin kysymys. Kuka voi edustaa tahoa jota ei kukaan virallisesti edusta? Tässä lienee myös yksi riidan tämän hetken yleisongelmista.

Kunniallinen pakin painaja?

Kuka olisi tarpeeksi kunnioitettu, arvostettu taho, että voisi pyytää nöyrästi mutta vakavan uskottavasti että kaikki osapuolet hengähtävät? Presidentti astuisi tässä yli virkansa, mutta toisaalta tilanna on poikkeuksellinen. Ehkäpä presidentti tai jokin muu taho voisi kutsua hys-hys-kokouksen, josta voisivat astua ulos niin hallitus kuin AY:kin, lausuen yhteen ääneen että nyt molemmat osapuolet astuvat pari askelta takaisinpäin menettämättä kasvojaan? Pystyisivätkö he siihen ilman vaistonomaista tarvetta naljailuun?

Kansan syvät rivit

Villi kortti voisi nousta kansojen syvistä riveistä. Toiveikas puoleni ajattelee, että leijonaosa kansaa on jo väsynyt tähän kalliiksi käyvään machoiluun ja toivoisi vain rauhaa, ottamatta vahvasti puolia. Voisiko tästä syntyä uusi kansanliike, joka laittaa luokan tappelupukarit hautaamaan sotakirveet? Muutama vuosi sitten kansanliike tahtoi uudistaa avioliittolakia. Ehkäpä tänä vuonna kansanliike tahtoisi rauhaa? Ei olisi ensimmäinen (poliittinen tai muu) sota joka pysäytetään kansalaisten joukkovoimalla.

18.10.2018

Ilja pääsi vähällä

Joku kaunis päivä on mahdollista, että jokin tutkija ottaa tehtäväkseen massiivisen työn: selvittää kattavasti mitä kaikkea pahaa Ilja Janitskin temppuineen ja julkaisuineen sai aikaan, välilliset ja oikeudesta pois jääneet tapaukset mukaan lukien. Se päivä ei ole tänään. Tänään joudumme tyytymään siihen että rangaistus tuli lain mukaan, mutta vähän ontto olo silti jäi.

MV on seuraus, ei syy

Korostan, että minun tehtäväni ei ole tuomita Janitskinia. En ole oikeuslaitoksen yläpuolella, en tue oman käden oikeutta enkä hyväksy sitä muiltakaan. Tämä herra itse päätti toisin. Olen yksi tuhansista niistä, joista Iljan vittuilutehdas kirjoitti viha-artikkelin. Onneni on se, että Suomen mv-mieliset äärioikeistolaiset, vapautusrintamalaiset, odinit ja sen semmoiset ovat pitkälti saamattomia, juoppoja idiootteja. Pääsin aika vähällä, muutaman kuukauden yöunien menetyksellä mutta elinikäisellä opilla aiheesta. Moni joutui pahempaan. Paljon, paljon pahempaan.

Kuten on uutisoitu, viharikollisuus on nyt tähtäimessä. Viha ei ole poistunut mihinkään ja sitä esiintyy kovin monessa paikassa ja monella tekosyyllä. Ongelma ei ole yksin Ilja Janitskin. Ongelma ei ole yksin rasismi, Venäjä, journalistien vaino tai mikään muukaan tekosyy. Ongelma on somekratian aikana syntynyt ajatus siitä, että mielipiteiden on oltava äärimmäisiä. Ei pidä puhua, pitää huutaa. MV-lehti on yksi seuraus, ei syy. Olematon rangaistus siitä on myös yksi seuraus. Henkinen väkivalta on väkivaltaa. Nyt on tehty massiivista, harkittua väkivaltaa hurjalle määrälle uhreja. Minä näen tuon törkeänä pahoinpitelynä, mutta kuten totesin, en säädä tai valvo lakeja.

En halua vain valittaa, joten otetaanpa ehdotuksia. Ehdotan ratkaisuksi tällaista: ilmaistaan mielipiteitä! Keskustellaan mietteitämme – pakkoruotsi, maahanmuutto, ay-liike, lemmikit – kaikki arat aiheet. Mutta miten näistä puhumme, siinä avain. Oikea vastaus on keskustelu. Sinulla on mielipide, mainiota! Tiedät varmasti jonkun joka on toista mieltä. Nyt toista itsellesi tarvittava määrä kertoja, että tämä toista mieltä olevakin on ihminen, ehkä mukavakin ja osaa perustella kantansa. Onko tämä nyt mielessä? Hyvä. Nyt olet valmis ilmaisemaan mielipiteesi viisaasti.

Hiljeneminen ei ole hoitoa

Voitaneen argumentoida, että jotkut MV:n esille nostamista aiheista poliittisen korrektiuden tilasta omasivat kosketuspintaa totuuteen. Toisaalta, samalla MV:n tyyli likasi kaiken perustellun kritiikin maineen pitkäksi aikaa. Muistutan itselleni, että maassamme on Matias Turkkilan kaltaisia tahoja, jotka osaavat ilmaista kritiikin ilman vihanpurkauksia, uhkauksia tai henkistä väkivaltaa. Teemme viisaasti jos emme tuomion myötä mykistä korviamme vastakkaisille mielipiteille, vaan haastamme ne avoimeen, rehtiin debattiin.

Tänään on annettu tuomio ajallemme tyypillisen henkisen väkivallan harjoittamisesta. Toivon, että se nähdään ja muistetaan pitkään. Vielä enemmän toivon, että se nähdään tuomiona teosta, ei tekosyystä. MV:n toimet olivat traagisia. Toipuminen siitä edellyttää keskusteluyhteyden palauttamista haastaviin asioihin.

14.10.2018

Ne työmarkkinat, joita ei edusteta

Tällä hetkellä Sipilä johtaa pyhää taistoa mikroyrityksissä työskenteleviä ihmisiä vastaan, perusteena Suomen Yrittäjien lobbaus ja vastassa AY-liike. Edellinen lause on täysin absurdi, sillä Yrittäjät edustavat vain yli 10 hengen yrityksiä ja AY-liike vain yli 20 hengen yrityksissä työskenteleviä. Taistoa käyvät tahot joille taistelu ei edes kuulu.

Pieni suuri musta aukko

Suomen Yrittäjät on järjestö, joka ilmoittaa edustavansa yritysten kokoluokista pieniä ja keskisuuria, eli siis 11-250 hengen yrityksiä. EK edustaa sitten tuota suurempia. AY-liike puolestaan sopii työntekijöiden asioista pääosin yli 20 hengen yrityksille; tätä pienemmät noudattavat yleissitovuutena osaa AY-liikkeen sopimista asioista mutta eivät voi noudattaa koko sopimusta tai osallistua keskusteluun, eivät työnantajat eivät -tekijät. Työntekijä toki voi olla liiton jäsen, mutta se on melko turhaa sillä hän ei voi hyödyntää liiton sopimia mahdollisuuksia työpaikalla.

Unohdetaan hetkeksi tämä Sipilän ja SAK:n välinen pyhä sota ja puhutaan vain neuvottelun lähtökohdasta. On kiistatonta että suuri osa työpaikoista syntyy nyt ja vastedes juuri mikroyrityksiin. Nykyiset neuvotteluosapuolet, poliittiset ja juridiset, on luotu paljon ennen tätä lähtökohtaa. Toisin sanoen, sen paremmin maamme lait kuin käytännötkään eivät tiedosta ajatusta jonka mukaan mikroyrityksillä on jotain merkitystä maallemme. Vaan kun nyt on. Syystä tai toisesta asiasta puhutaan korkeintaan sivulauseissa ja kiertoilmaisuin.

Tämä maa kaipaisi siis ehdottomasti edustusta tältä sektorilta. En sen paremmin suosita kuin vastustakaan ajatusta, että AY-liike keksisi itsensä uudestaan ja ryhtyisi neuvottelemaan tasavertaisesti myös pienempien yritysten kanssa. Työnantajaliikkeen pitäisi tietenkin tehdä sama muutos. Mikroyrityksillä tulisi olla ääni joka perustuu heidän tilanteeseen, kuten myös mikroyritysten työntekijöiden pitäisi tuoda oma näkökulmansa esiin.

Naapuri hoitaa homman

Vasta kun meillä on neuvottelussa ne osapuolet joita asia koskee ja jotka edustavat asianomaisia, voidaan edes vaatia kolmikantaista neuvottelua lakimuutoksista. Tämän hetken tilanne on vähän sama kuin jos naapurisi sopisi parturisi kanssa sinun lääkäriasiasi. Juuri niin hullu tilanne kuitenkin nyt on. Kaksi asiaan liitymätöntä tahoa kiistelee asiasta joka ei heitä koske ja jonka ratkaisemiseen heillä ei ole mandaattia.

Ei ole hallituksen vika että mainituilla tahoilla ei ole järjestäytynyttä edustusta, mutta sen pitäisi olla myös heidän huoli. Ehkäpä he voisivat pienessä sivuroolissa myötävaikuttaa ilmapiiriin, jotta edustajat löytyisivät. Ehkäpä sitten löytyisi myös sopu työlainsäädännön kehittämiseen.