On kiistatonta, että polttoainekäyttöisten autojen väheneminen lisää painetta autoilun verotuksen muutokseen. Yhtä kiistatonta on, että jokainen lobbari, ja heidän kissansa, ja heidän kissansa purulelut ovat valppaana, kun tulee tilaisuus tarjota miljardiluokan ratkaisua. Nyt tarkkana, ystävät: verotuksen muutos ja miljardien hassaaminen roskaan ovat kaksi eri asiaa. Käyn tämän läpi ihan rauhassa.
Mitä tarvitaan
Tarvitsemme verotusratkaisun, joka huomioi autolla ajetun määrän, eli sen mitä polttoainevero on käytännössä aiemmin tehnyt. On mielekästä yleisestikin nähdä verotuksen painopiste auton käytössä, ei hankinnassa.
Mistä voisi myös hyötyä
Toissijaisena etuna voi olla huomioida autoilun tarpeellisuuden erot kaupungissa ja maaseudulla, sekä mahdollisesti autoilun suorat ja välilliset päästöt. Myös ydinkeskusta-alueiden autoilun vähentäminen voi olla esillä.
Mistä tieto saadaan?
Ajettujen kilometrien määrän saa katsastuksesta. Väärentämisen mahdollisuus toki on, kuten melkein joka viranomaisprosessissa, mutta Suomessa niistä jäädään herkästi kiinni ja se tulee kalliiksi. Lisäksi yksityisen autokaupan yhteydessä kilometrien määrän voivat varmistaa ostaja ja myyjä, kukin riippumattomasti osaltaan, suoraan sähköiseen luovutuskirjaan merkittynä.
Mistä toissijaisten kohtien tieto saadaan?
Kirjoitin gps-seurannan vaihtoehdoista sijaintikohtaisen verotuksen keräämiseen yksitoista vuotta sitten näin:
[…] määräytymiskriteereinä voidaan hyvin käyttää eri tapoja jakaa ihmisiä maantieteellisen hajautuksen mukaan. Myös muuta, jo valmiina olevaa tietoa voidaan käyttää. Sellaisia voisivat olla asuinkunta, työpaikan kunta, em. kuntien julkisen liikenteen tila, perheen koko, perheen autojen määrä ja perheen tulotaso.
Eipä ole asian ydin muuttunut, vaikka tuolloin puhe oli bensaverotuksesta ja nyt fokus on sähköautoissa. Voimme niin halutessamme huomioida verotuksessa tietoa, joka verottajalla joka tapauksessa jo on. On täysin mahdollista kohtuullistaa verotusta niille, joille autoilu on välttämättömyys. Sama data antaa mahdollisuuden käsitellä ammattiautoilijoita eri tavoin. Poikkeustapauksista voidaan säätää, mutta kaikki pohjautuu kuitenkin viranomaistietoon. Esimerkki poikkeuksesta voisi olla oma tai perheenjäsenen liikuntarajoite tai muu terveyshuomio. Tällaisen voisi siirtää henkilön omalla valtuutuksella ainoastaan kuittausdatan (ilman terveystietoja) Omakannasta suoraan verottajalle.
Muutos toki on, että katsastuslaitoksella pitäisi käydä tätä varten vuosittain. Lukemien ottaminen ei kuitenkaan montaa hetkeä vie. Valtuutus tähän voisi olla täyttä katsastusta kevyempi ja esimerkiksi renkaanvaihtofirmat voisivat hankkia valtuutuksen. Niissä käy leijonaosa autoilijoista pari kertaa vuodessa, joten lisäreissuja ei tule ja kulut lienisivät korkeintaan vitosen luokkaa. Moderneimmissa autoissa, joissa on optio etädatankeruuseen, voidaan harkita myös rajapintamallia tiedon siirtämiseen automaattisesti, jos auton omistaja niin haluaa. Jos tietoa ei vuoden aikana ilmoita, silloin verotus menee automaattisesti kovimman oletuksen mukaan.
Mitä tulee päästöjen verottamiseen, mielestäni lisäkeinoja ei tarvita. Isosti päästävä auto käyttää enemmän energiaa, josta maksamme jo veroja. Sähköautojen tapauksessa auton painoa voidaan tuttuun tapaan käyttää verotuksen kriteerinä suoraan tai toisen määreen kertoimena, sillä painava auto kuluttaa tien pintoja enemmän.
Mitä tulee ydinkeskustojen autoilun hallintaan, selkein ratkaisu on viisas kaupunkisuunnittelu. Pysäköinnin hinnan korottaminen piikkiaikoina on toimivaa ja myös työpaikkapysäköinnin verotukselliset kulmat voidaan nostaa esiin. Maksuton ja/tai aikarajaton pysäköinti voidaan kieltää muilta kuin asukkailta tietyllä alueella.
Kaikkea em. dataa voi soveltaa mitä moninaisimmin tavoin halutessaan, vaikkapa progressiolla. Pieni määrä ajoa tekee halvempia kilometrejä, kun taas tietyn rajan yli kilometreista tulee kalliimpia – toki edelleen suhteutettuna asuinpaikkaan.
Järjestelmä perustuu 95% jo olemassaolevaan tietoon, vaatien ajoneuvorekisteriin ja verolainsäädäntöön vain pieniä muutoksia. Se on koko ratkaisu avain: maksimaalinen hyöty minimaalisilla kustannuksilla veronmaksajille.
Miksi ei vain monitoroida satelliittijärjestelmällä?
Yksinkertaisin syy: maksaisimme miljardeja järjestelmästä, jolla kerätään miljoonia. Järjestelmä on järkyttävän kallis paitsi ottaa käyttöön, mutta myös ylläpitää ja jatkokehittää. Tämä on myös syy, miksi tätä lobataan innolla. Jopa Apotti jää korruptiolistalla kakkoseksi.
Toisekseen, kuten yllä on helposti osoitettavissa, se on tarpeetonta. Kyllä, tiedon tarkkuus menisi hieman pidemmälle, mutta minimaalinen tiedon lisäys maksimaalisella kulujen lisäämisellä on huono kauppa. Vaikka tarkkuus lisääntyisi, laatu heikkenisi. Tarkka tieto, jonka luottamusaste on huono, ei ole hyödyllinen tieto.
Edelleen, järjestelmä on monimutkainen ja altis sekä vioille että häirinnälle ja väärennöksille, jotka ovat järjestelmän monimutkaisuuden takia vaikea havaita. Väärinkäytösten valvontaan menisi siten huomattava rahasumma.
Huomioiden eri automallien erilaiset tarpeet, tekniikat, asennusratkaisut, sekä standardien ja uhkien nopean kehittymisen, järjestelmästä tulisi itse itseään ruokkiva jatkuva päivityssuo. Meillä on yli 7 miljoonaa autoa joista liikennekäytössä yli viisi miljoonaa. Viisi miljoonaa pikkutietokonetta, jatkuvasti kiinni gps- ja mobiiliverkoissa, jatkuvasti päivityksiä vailla.
Yksityisyyden menetys on myös merkitsevä tekijä. Suomessa jaetaan vuosittain jopa satoja tuomioita poliiseille yksityisten tietojen vakoilemisesta. Ei kyse ole siitä, että isoveli valvoo – sen he voivat tehdä jo kännyköillämme. Kyse on siitä, että pikkuserkku valvoo ja tieto päätyy äärimmäisen herkästi myös rikollisten käyttöön. Kivempi käydä ryöstämässä koti kun voit helposti tarkistaa järjestelmästä omistajan olevan viidensadan kilometrin päässä.
Entäpä ruuhkamaksut?
Ruuhkamaksujen kunniaksi on sanottava se, että ne ovat eri kaupungeissa kyllä vähentäneet liikennettä. Sama perusongelma kuitenkin on: järjestelmä maksaa enemmän kuin tuottaa, kuten esimerkiksi Tukholmassa opittiin. Järjestelmä on myös epätarkka. Voidaan mielestäni argumentoida, että haluttu lopputulos saavutetaan yksinkertaisimmin muilla keinoin, joita ylläkin on mainittu.
On myös syytä havaita jo tapahtuva kehitys: yhä useampi täysi-ikäinen ei syöksy autokouluun ja -kauppaan. Kaupunkialueilla asioinnin hoituminen ilman autoa on vuosi vuodelta helpompaa. Positiivista kehitystä on tuettava.
Entäpä sähkön hinta?
Mielestäni vallanpitäjän on hyvä pitää näppinsä poissa markkinatalouden säätelystä. Sähkö, kuten bensakin, maksaa mitä maksaa ja päällä on ennakoitava määrä veroja. Sähköveron nostaminen sähköautoilun verottamiseksi on pölhö idea. Paitsi että se rankaisisi läjäpäin sivullisia jotka käyttävät sähköä kaikkeen muuhun, se ei olisi kovin tehokas vero eikä se ole myöskään ympäristökulmalla perusteltavissa Suomessa. Toimiva sähköverkko, hyvät energian saatavuus ja ennakoitava verotus ovat erinomaisia käyntikortteja maailmalle. Sähköverkkomme kestäisi jo nyt, vaikka yön yli kaikki autot muuttuisivat sähköautoiksi. Moniko maa voi sanoa samaa?
Entäpä muuta?
Seuraan aiheen keskustelua ja tarvittaessa teen tästä päivitetyn laitoksen. Pidän selkeästä ja tehokkaasta verotuksesta ja olen syvästi huolissani yrityksistä muuttaa järjestelmää tarpeettomasti vaikeaksi. Autoilu muuttuu ja kehittyy, verotuksen on kehityttyvä mukana, mutta verotuksen periaatteita ei saa unohtaa. Voitte olla varmoja, että osoitan vastakin sormella hyvävelikerhon jäseniä, jotka yrittävät tehdä aiheella sivutuloja, kuten Vanhanen ja Berner aikanaan.
