Kaikki blogaukset

”Jos aiemmin sovittua ryhdytään laveasti tulkitsemaan, on vahva yleensä vahvimmillaan. Ja heikko heikoimmillaan. Tulkinnan tie on ongelmallinen myös koko kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän kannalta.” (Presidentti Sauli Niinistö diplomaattipäivien puheessaan 25.8.2020)

Niinistö totesi mm EU:n hylänneen käytännön josta aiemmin oli sovittu, eli velalla ei aleta elämään. Nyt se on enemmän sääntö kuin poikkeus EU:ssa.

Samalla huomataan että olemme kohta kuin 30-luvulla, tilanteessa missä isot valtiot myllää ja pienet jää niiden jalkoihin, niin kauppasodissa kuin muissa toimissa. Yhdysvaltojen turva Euroopan muurina on murenemassa, kiitos Trumpin. Kiina ottaa kokoajan jalansijaa ja shakaalimainen Venäjä kyttää päästä haaskalle.

Veikkaan että Venäjä kyttää ja valmistelee joukkojaan, se maa ja sen diktaattori ei muuta ”työkseen” teekkään.

Näille heikko EU on kuin riistapelto…. tähtäät vaan kun kohdalle sattuu ja  käyt vain saaliin hakemassa.

 

Kun luin äsken verkkouutisista, että heinäkuussa Helsinkiin muutto oli vilkkaimmillaan kymmeneen vuoteen.

Joten olin taas oikeassa, kun epäilin täälläkin olevia kirjoittajia, jotka sanoivat pyörän kääntyneen maaseutua kohti koronan vaikutuksesta.

Tekisi mieleni sanoa että mitäs minä sanoin, mutta jätän sen sanomatta.

Kun kepu koki viime eduskuntavaaleissa veretseisauttavan vaalitappion, niin yksi putoajista oli Kimmo Tiilikainen joka oli neljännen kauden kansanedustaja ja ympäristöministeri Sipilän hallituksessa.

Hän oli ehdolla Helsingissä ja kuviteltiin, että hän nyt ainakin kepulle tuo yhden kansanedustajanpaikan pääkaupungista, mutta nöyryytys oli suuri kepulle ja etenkin Tiilikaiselle itselleen, kun jäi rannalle ruikuttamaan, joten se siitä kepu-cityläisyyden maihinnoususta ruuhkasuomeen.

Tosin, kyllä kepu palkitsi pudonneen Tiilikaisen puolueelle tekemästään työstä, nostamalla hänet nykyisen hallituksen kepuministereiden valtiosihteeriksi.

Mutta ei auttanut Tiilikaista tittelit eikä prenikat rintapielessä, kun hän koki varsinaisen nöyryytyksen, kun pienen kotipaikkansa Ruokolahden kunnanjohtajuutta hakiessaan ei tullut valituksi.

Valituksi tuli nainen Imatralta ( Anu Sepponen )

Ruokolahdella taidettiin nyt ottaa kunnanjohtajaksi pätevä sopivan sijasta ja siellä ei kuvia kumarrettu.

 

 

Nyt on Marinilla yksi askel otettuna lisää politiikan taivaaseen, hänen eilinen valintansa SDP puolueen johtoon on merkittävä saavutus sinänsä. En tiedä miten paljon sitä saavutusta arvostetaan, kun vastassa ei ollut yhtään ehdokasta. Nyt on kuitenkin hoidettavana monta vastuullista virkaa niin oman puolueen, kuin valtakunnan politiikassakin.

Jäljet jättää ihan varmasti häneen tämä nyt vallassa oleva Koronaepidemiakin vaikka kaikki päätökset onkin tehty virkamiesportaissa, sekä terveysalan asiantuntijoiden toimesta.

Marin on tietääkseni ollut Tampereen kaupunginvaltuutettu, mutta se ei tee hänestä politiikan asiantuntijaa, ei valtakunnan eikä ulkovaltojen politiikassa. Hän on joutunut, toisin kuin moni edeltäjänsä, jos sanotaan, suoraan myrskyn silmään EU rahoitusneuvotteluissa joita yötä päivää käytiin vuorokausikaupalla.

Kaikesta huolimatta Marin on politiikassa uransa alkutaipaleella, kyllähän hänellä innostusta riittää, joskus hiukan liiankin kanssa. Hänellä on aina vastaus valmiina, kysyttiin mitä tahansa, meni sitten syteen tai saveen. Alkuaikoina nolasi itsensä eduskunnassa, jopa useammankin kerran. Kerran erehtyi sanomaan Kokoomuksen puheenjohtaja Orpolle koko eduskunnan kuullen ”HÄVETKÄÄ KOKOOMUS”

Marinissa on hiukan sitä ”kloppipojan vikaa”, kun nykyään ei tytötellä saa.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/a247b313-f47f-47f8-8d95-93c922c121c0

”Pääministeri Marin vaatii lyhyempää työaikaa: ”Yksi tapa jakaa vaurautta on tehtyjen työtuntien vähentäminen siten, ettei palkkataso heikkene””

Samariinin logiikka on tyypillistä demarien loistavaa ideologiaa.

Sama työtulos, mutta enemmän palkkakustannuksia työnantajalle eli kalliimpaa tuotantoa.

Kyllä se kilpailijoita kalliimpi tavara ilmeisesti menee kaupaksi, kun takana on demarien ideologia…

Olen tasa-arvon kannattaja, enkä aseta toista sukupuolta toisen edelle siksi, että hän on nainen/mies.

Mutta yhdessä asiassa haluan ”syrjiä” naisia, sillä ”pakollinen” asepalvelus kuuluu vain miehille. piste.

Tämä on minun rakkaudentunnustukseni kaikille suomen naisille ja ilman teidän kotirintamaanne, etulinjakaan ei kykene isänmaata puolustamaan.

Näin se oli vuosina 39- 45 ja niin se on oleva myös vastakin.

Vapaaehtoinen asepalvelus naisille on ollut jo vuosikymmeniä voimassa, joka tähän haluaa osallistua se sallittakoon, mutta pakko on huono isäntä tässäköhtaa.

 

 

Helsingin Sanomat kirjoittaa varmana tietona, että Antti Rinne tahtoo palata takaisin valtioneuvoston jäseneksi ( työministeriksi )

Ja jos Kulmunikin vaihtuu Saarikkoon, niin on yksi ”kylänvaiva” pois tieltä.

Ja eihän se Antin paluu ministeriksi olisi mitään ennenkuulumatonta, Vanhasestakin tuli vielä valtakunnan rahasalkun vartija, vaikka oli valtakunnansyyttäjän tutkinnassa, kun oli kuvitellut nuorisosäätiön yleishyödyllisten varojen kuuluvan kepun vaalityöhön.

Eihän Rinne ole mitään laitonta tehnyt ministerintoimessaan, kepu halusi vain Jäätteenmäen kohtalon Rinteen kohtaloksi ja kusti polki sopivasti avuksi ( tekosyyksi )

Enpähän sitten tiedä, olisiko entisestä lakkokenraalista apua tämän solmun aukaisijaksi, jossa vastakkain ovat AY ja EK.  Hallitus nyt pääasiassa elvyttää ja ottaa lisää syömävelkaa julkisen talouden rattaisiin, mutta jos yhteiskunnassa ei ole työtä, joka kansantalouden kakkua kasvattaisi ( vientituloja ) niin loppuu se leipä ennenpitkää myös niiltä, joiden levän sanotaan olevan pitkä ja kapea.

Mutta totuuden nimessä on sekin sanottava, että olipa maamme tilanne koronan osalta kuinka valoisa tahansa, niin eihän ne tuotteet mene kaupaksi muihin maihin, jossa korona määrää kaapinpaikan.

Nythän olisi hyvä aika lähteä toden teolla purkamaan ylisuurta julkisen talouden sektoria priorisoimalla, mutta pahaa pelkään, että sitä kasvatetaan entisestään, kun ideologia sanelee marssijärjestyksen.

 

 

 

 

Kreikan tilanne piti olla rauhallinen nyt se on syöksymässä kaaokseen. Maahan elää turismista, mutta matkailijoiden löyhä käyttäytyminen on saanut covid viruksen leviämään ruton lailla.

Koko Suomea ympäröi ns punainen vyöhyke (eli tartunnat lisääntyneet)

Jos nyt on ihmisillä vähänkään järkeä niin pitäkää ne etäisyydet. Välttäkää turhaa matkailua. Tai jos saatte sen taudin niin jääkä mätänemään sinne minne menitte ettei se enää muihin tartu.

 

 

 

Uusi viikko alkaa minkäpä muun kuin korona varjolla. Suomea piirittää tulipunainen kartta, joka kertoo kuinka ympärillämme virus jyllää voimakkaana. Olemme taas kerran tilanteessa jossa punnitaan suomalaisten kyky voittaa yllämme leijuva pandemia.

 

Viime viikolla pistin merkille kuinka koronan vaikutukset alkavat näkyä. Kerroin aiemmin Myllyniemen rantalavan tukikonsertista – ihan mahtava tilaisuus. Väkeä ei kuitenkaan tullut sitä määrää jota odotettiin. Koronan pelko sai mitä ilmeisimmin jättäytymään osan pois. Täysin ymmärrettävää on huoli omasta ja muiden terveydestä.

 

Teimme viikolla retken ystäväpariskunnan luo Peräseinäjoelle. Tutustuimme leirintäalue Kalajärveen. Kovin oli hiljaista vaikka oli vielä elokuun helteet. Johtuiko koronasta, sitä en tiedä. Mutta voi voi lapset ja nuoret. Poikkesin keskustan kaupassa. Koululaisia parveili iso määrä kaupassa ja kaupan alueella, eikä tietoakaan turvaväleistä tai käsien desinfioinneista.

 

Kunnan elinvoimatoimikunta teki työvierailun Ähtäriin ja Kivijärvelle. Kyllä, se oli mitä suurimmassa määrin työvierailu. Karisi ennakkoluulot kuinka kunnan ”herrat” reissailee kuntalaisten rahoilla. Raskas mutta antoisa päivä, saimme paljon tietoa ja ideoita.

 

Noissa kahdessa kunnassa koronalla oli kaksijakoinen vaikutus. Koronan pahimpaan aikaan näytti synkältä, mutta kesällä väkeä oli liikkeellä ennätysmäärät. Näin on myös valtakunnallisesti kerrottu. Onko siis korona uhka vai mahdollisuus? Totta kai molempia, mutta päättäväisesti ja oikein torjuen voitamme uhan ja samalla antaa mahdollisuuden kehittää kotimaan matkailua ja näin elvyttää hiipuvaa maaseutua.

 

Koronahuomioita:

• keväällä usein päiväkirjassani varoittelin liiasta pelottelusta koronalla. Samaa haluan toistaa nytkin. Iltapäivälehtiä lukemalla herkästi saa kuvan, että korona riehuu joka puolella ja milloin missäkin löydetään tartuntapesäkkeitä. Tietysti on oltava tarkkana ja noudatettava ohjeita, mutta paniikkiin ei ole syytä. Pidetään huoli toinen toisistamme hyvässä hengessä.
• Suomi aikoo ostaa koronarokotetta. Rokotteesta nousee varmaan valtaisa keskustelu sen vaikutuksista. Hyvä niin, kunhan sekin pysyy ns. aisoissa, eikä lähdetä lietsonnan tielle.
• ymmärrän tuskan jota korona jo nyt aiheuttaa lapsiperheille kun koulut ja päiväkodit todenteolla alkoivat. Enää ei ole normaaleja syksyn nuhia ja yskiä. Nyt koronan varjo iskee heti ja sen mukaiset reagoinnit. Ei käy kateeksi heitä jotka tuohon oravanpyörään joutuvat.

 

Tällä kertaa kirjoitukseni painottui melkein kokonaan koronaan. Syksy saapuu kuitenkin myös asemanperälle. Pienoinen elämänmuutos itsellenikin on kun saan uudet naapurit. Mika ja Sonja perheineen muuttavat kirkolle. 12 vuotta naapureina saimme kokea monenlaista hyvässä hengessä ja yhteistyöllä. Haikea olo, kieltämättä, mutta näin se elämänkulku jatkaa taivaltaan.

 

Toki asiaa helpottaa saadessani mukavat ja tutut Jukan ja Jennin lapsineen naapuriksi. Olemme saaneet kylällemme uusia asukkaita ja nuoria pareja lapsineen, joten puheet syrjäkylien kuolemisista ovat ennenaikaisia ainakin Kihniön osalta.

 

Pieni kevennys:

Mirjam jo suunnitteli ensitalven ohjelmaa ja ehdotti kaksipäiväistä reissua Helsinkiin helmikuun lopulla. Minä torppasin asian oitis. Ei se vaan käy, helmikuussa ei ole kahta viimeistä päivää?