Conit verkkoon osa 5: uusia mahdollisuuksia jatkuu

Conit verkkoon -blogisarja käsittelee yleisötapahtumien, kansankielellä conien, muuntautumista verkkotapahtumiksi koronakriisin keskellä. Uusi osa ilmestyy joka toinen päivä. Tässä ja edellisessä osassa käsitellään verkkotapahtuman tekemistä erillisenä tapahtumana.

Kenelle

Tämä on yksinkertainen asia, mutta siihen voi harkita pysähtymistä pieneksi hetkeksi. Verkkotapahtumasi on suunnattu mitä varmimmin samalle yleisölle kuin peruuntunut fyysinen tapahtumasikin. Pohdi kuitenkin kävijäkuntaa hetken ajan.

Jos käytettävissäsi on kävijäkyselyjä ja tietoa kävijöittesi iästä sekä muista tiedoista, pyri soveltamaan tätä verkkolähetyksen tyyliin. Käytä sellaisia verkkotyökaluja, joita kävijäsikin todennäköisesti käyttävät. Vaikka tekisit täysin erillisen ja erilaisen verkkotapahtuman, pyri vastaamaan sillä kävijöiden toiveisiin. Pidä mielessä ketkä tapahtumaa seuraavat ja katso asiaa heidän silmin, jos vain mahdollista.

Voit aina harkita kävijöiden aktivointia verkkotapahtuman osalta vaikka pienillä kyselyillä tai kommentoinnille avoimilla somejulkaisuilla. Kuten fyysisen tapahtumankin osalta, muista ylläpitää hypeä. Nostata vesi kielelle ennen varsinaisen aterian tarjoilua.

Keskimäärin verkkotapahtumaa seuraa pienempi määrä ihmisiä kuin mitä fyysiseen tapahtumaan heitä tulisi. Tähän on useitakin selityksiä. Toisaalta verkkotapahtuma ei tunnu niin suurelta jutulta kuin matkaaminen tapahtumapaikalle ja siten siihen ei innostuta samalla tapaa. Toisaalta moni ajattelee että sen voi joka tapauksessa katsella jälkikäteen kiinnostavilta osin, koska suoran lähetyksen katselusta ei ehkäpä koe saavansa sellaista etua kuin paikan päällä olemisesta. Lopulta ihmisten yleinen taisteluväsymys kriisin äärellä myös painaa.

Poikkeuksia edelliseen on, mutta keskimäärin verkko houkuttelee vähemmän yleisöä. Toisaalta, yleisö verkkotapahtumassa voi olla erityisen aktiivista, tapahtumasi ja harrastusaiheesi ydinyleisöä joille verkkolähetys on erityisen tärkeä kokemus. Huolehdithan siis, että kävijäsi kokevat olonsa tervetulleiksi myös verkossa.

Miten

Perinteinen tapahtuma kokoaa ihmiset saman katon alle päiväksi tai muutamaksi. Verkkotapahtumallakin on syytä olla tietty aika ja avainhetki, jolloin ohjelma esitetään. Sopivassa osassa ohjelmaa on hyvä olla ainakin jonkin asteen interaktiota yleisön kanssa, jotta ns. virtuaaliaplodit toteutuvat. Merkittävän osan voi kuitenkin taltioita ennalta, kunhan vaan voi luottaa sisällön pysymiseen valtionsalaisuutena esityspäivään asti.

Edelliseltä tieltä löytyy myös kompromissi. Oletetaanpa ohjelmanumeroksi vaikkapa luento tai paneelikeskustelu. Siihen on voitu kysyä ennalta yleisön kysymyksiä ja se on voitu toteuttaa nämä huomioiden hyvissä ajoin mukavassa sijainnissa, kaikessa rauhassa. Ohjelma voidaan lähettää nauhalta verkkoon haluttuna päivänä, mutta sen lopuksi voidaan pitää vielä pieni etäyhteyksin järjestettävä Q&A-tilaisuus. Näin pääosa ohjelmasta on voitu toteuttaa hyvin vapaamuotoisesti, mutta tilaisuus interaktiolle jää yhä. Mikään ei myöskään estä ottamasta yleisön live-kommentteja katsojien näkyville ohjelman lähetyksen aikana.

Yksinkertaisia ohjelmanumeroita voi rakentaa myös nimenomaan tietoisena kriisitilanteen yleisöön luomista poikkeusoloista. Kun asioita on pitänyt tehdä kotioloissa ja jopa yksin aiemman tiimityöskentelyn sijaan, se on voinut luoda melkoisen resurssipoolin toisaalta hyviä kysymyksiä, toisaalta niksipirkkamaisia villejä ideoita. Pelkästään tällaisten tilanteiden puiminen tietyn harrastuskentän aiheiden sisällä voi saada aikaan hyvin mielenkiintoista sisältöä, josta on iloa pitkäksikin aikaa.

Missä-kysymystä lähelle liippaa myös hajautetun toteutuksen malli. Ehkäpä ohjelman tuotannon voi jakaa pienemmille tiimeille, joista kukin toteuttaa omaa osa-aluettaan tietyssä sijainnissa, tietyllä porukalla? Keskitetystä toimintamallista voi luopua laajemminkin, kunhan välttämättömistä budjetti ym. kysymyksistä vaan sovitaan. Voit antaa sisällöntuottajille aiempaa vapaammat kädet toimia ja samalla rohkaista myös aiempaa enemmän uusia kasvoja mukaan. Hyvässä lykyssä sekaan löytyy muutama uusi nimi, joista on apua tulevina vuosinakin.

Kuka

Fyysisen tapahtuman järjestäjät ja sisällöntuottajat ovat toivon mukaan halukkaita osallistumaan myös verkkolähetyksen tekoon. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja joskus fyysiset välimatkat voivat myös rajoittaa tuttujen henkilövalintojen tekemistä. Ensimmäinen neuvoni on olla armelias. Moni on väsynyt, eikä intoa nettitapahtuman tekoon ole. Älä anna kieltäytymisen luoda kenellekään pahaa mieltä. Älä tiputa ketään kelkasta, vaan pidä lippu korkealla tulevaa, perinteistä tapahtumaa varten. Jos porukka on vähänkin suurilukuisempi, joukosta ja lähipiireistä löytyy varmasti myös niitä, jotka haluaisivat tulla kokeilemaan jotain uutta.

Nettitapahtuman tekeminen vaatii huomattavasti työtä ja vaivannäköä, jossain määrin jopa perinteistä tapahtumaa enemmän. Kaiken kaikkiaan kynnys on kuitenkin monelta osin matalampi. Pienempi budjetti, pienempi vastuualue ja pienempi liikkuvien osien määrä tarkoittaa poikkeuksellisen hyvää mahdollisuutta tarjota uusille ihmisille tilaa. Mahdollisuus kokeilla vastuullista tehtävää pienemmissä puitteissa voi tarjota tien tulevaan pienemmän paniikkikertoimen kera.

Järjestävästä organisaatiosta riippuu myös tekemisen mallin avoimuus. Joillekin tapahtumille on luontevaa ja mahdollisen sisällön yllätyksellisyyden vuoksi myös erittäin tärkeää tehdä toteutusta pienessä ryhmässä. Toisissa oloissa suunnittelemisen ja ehkä toteutuksenkin avaaminen suuremmallekin yleisöjoukolle voi olla uniikki mahdollisuus. Koska perinteisiä kokouksia ei kuitenkaan pidetä, vieraiden kutsumisen kynnys on poikkeuksellisen matala.

On myös melkoisen suuri todennäköisyys, että edustamasi harrastuskentän aktiiveissa on oma yhteisösi lisäksi myös muita toimijoita. Eri toimijoiden eri fyysiset tapahtumat ovat toimineet luonnollisena erottimena, mutta tätä rajaa ei tällä hetkellä ole. Voit aivan hyvin lähteä rakentamaan vaikka koko nettitapahtumaa yhdessä rakkaan kilpailijasi kanssa. Voit kenties löytää kumppaneita aivan eri puolelta kulttuurikenttää. Kyse voi olla myös pelastusrenkaan heittämisestä. Omalla tapahtumallasi voi olla hieman resursseja käytettävissä nettitapahtuman tuottamiseen, kun toinen saman aiheen tapahtuma on saattanut päätyä vararikon partaalle kriisin vuoksi.

 

Blogissarjan selaus:
<<< edellinen osa: uusia mahdollisuuksia
>>> seuraava osa: tekniikka

Rikas rikastuu korona-aikanakin

Noin sitä rikkaat rikastuvat korona-aikanakin. Ja kun korona vähentää tai lopettaa hommia työmies saa painua kortistoon. Näin kertoo Kansan Uutiset=

Yhdysvaltain miljardöörien omaisuuden arvo on kasvanut maaliskuun 18. päivän ja toukokuun 19. päivän välisenä aikana peräti 434 miljardia dollaria (395 miljardia euroa). Tämä vastaa suunnilleen seitsenkertaisesti Suomen valtion vuosibudjettia.

Samaan aikaan on lähes 40 miljoonaa amerikkalaista joutunut hakemaan työttömyyskorvausta pahimmassa talouskriisissä sitten 1930-luvun suuren lamakauden.

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4263987-samassa-veneessa-yhdysvaltain-miljardoorit-rikastuneet-satoja-miljardeja-

Hyväntekeväisyys ei ole monopoli, onneksi

Jo tuhat ja yksi kertaa ylikäsitelty, markkinoinniltaan vähän epäonnistunut ns. verovälttelykampanja on sammuttanut aika monen poliitikon järjenjuoksun, tuttuun tapaan. Esimerkiksi sinänsä fiksu ja aktiivinen Iiris Suomela (vihr) on todennut, että jos joku lakkaa tukemasta em. poliittiseen kampanjaan ryhtyneitä hyväntekeväisyysjärjestöjä, kyse on uhrien rankaisemisesta. Iiris hyvä, tämä on sitä pölhöpopulismia josta meidän pitäisi päästä eroon.

Hyvä ei ole tavaramerkki

On totta, että tässä kampanjassa on mukana puhtaasti poliittisten ryhmittymien lisäksi myös poliittisesti ohjattuja järjestöjä, joiden tehtäväksi on kirjattu erinäisiä hyväntekeväisyyden muotoja. Siten voidaan esittää teoria, että avustuksen poistaminen näiltä järjestöiltä vähentää heidän resursseja hyväntekeväisyyteen. Totuus on paljon monimutkaisempi, sillä palasia raha-avustuksen ja hyväntekeväisyyden välillä on hurjasti, mutta tuossa väitteessä voi olla totuuden jyvää. Yksiulotteisesti katsoen osa Iiriksen väitettä on faktaa.

Sen sijaan vaatii aika paljon röyhkeyttä väittää, että jos vaikkapa yritys poistaa avustuksen kohteelta A, se tarkoittaa että yritys ei enää auta ketään tai mitään. Useimmiten se vain tarkoittaa avustuksen siirtoa kohteelle B. Ensinnäkin, millään yhdellä järjestöllä ei ole monopolia hyväntekeväisyyteen tai sen tiettyyn muotoon. Toisekseen, missään ei ole sanottu että poliittisesti ohjattu hyväntekeväisyysjärjestö olisi tehokkain tapa hoitaa hyväntekeväisyyttä. Väittäisin että merkkejä täysin päinvastaisestakin on aivan riittämiin, esimerkiksi palkkiokeskustelujen muodossa (aiheesta myös puolueellisempi Suomen Uutisten näkökulma).

Tämä johtaa siihen, että avustuksen poistaminen em. kampanjaan kuuluvalta laitokselta voi jopa parantaa hyväntekeväisyyttä tarvitsevien uhrien asemaa, vähentää välissä olevia turhia kuluja ja suunnata suuremman määrän apua sinne missä sitä tarvitaan. Korostan toki konditionaalia, tämä ei ole sanottua ja päinvastainenkin voi olla totta. Kallistun kuitenkin positiiviseen puoleen, sillä keskustelu on jo herännyt hyväntekeväisyysjärjestöjen rahavirroista, poliittisista sitoumuksista ja kampanjoista sekä avustusten nettotehokkuudesta. Mitä enemmän tehdään hyvää ja mitä vähemmän ostetaan kampaviinereitä, sen parempi. Tämä on keskustelu jota on kaivattu jo pitkään.

Järjestötkin paisuvat

Suomeen, kuten moniin muihinkin maihin, on syntynyt monia hyväntekeväisyysjärjestöjä vuosikymmenten varrella. Osasta on muodostunut yhteiskunnallisia instituutioita, joiden asema on lähes pyhä, kiistaton. Mikään ihmisen luoma organisaatio ei kuitenkaan ole immuuni inhimillisyyden ikäville puolille ja pahinta onkin jumittuminen asemaan, jossa itsetutkiskelua ei tarvitse tehdä. Kun sekä valtiojohto että organisaation oma johto uskoo sokeasti omaan paremmuuteensa, ei rakentavaa kritiikkiä yksinkertaisesti esiinny. Pahimmillaan Suomessakin järjestöt käyttävät hurjia summia palkatakseen juristeja tilkkimään heihin liittyvien ikävien uutisten paljastumista. Siitä on hyvän tekeminen kaukana.

Maassamme on lukuisia järjestöjä, jotka tekevät hyvää. Tässä kampanjassakin on järjestöjä, joita voi kehua hyvän tekemisestä. Millään heistä ei kuitenkaan ole siihen monopolia. Ottakaamme tästä skismasta tilaisuus tutkia hyvän tekemisen muotoja ja sen tekijöitä. Etsikäämme tältä kentältä tapoja tehdä niin paljon hyvää kuin mahdollista.

Puopolo lienee hieman pihalla

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ivan-puopolon-kolumni-finnwatchin-kampanja-naamioi-veronkiristykset-oikeudenmukaisuudeksi-ja-kohtasi-yrittajien-raivon/7827926#gs.74wek0

”Ivan Puopolon kolumni: Finnwatchin kampanja naamioi veronkiristykset oikeudenmukaisuudeksi ja kohtasi yrittäjien raivon”

”Mikäli verojen maksamisen jälkeen jotain jää, Harri saa jakaa itselleen tiettyyn rajaan saakka osinkoa 7,5 prosentin verolla joka vuosi. Sitä kutsutaan huojennetuksi osingoksi.”

”Kun Harri ei mene töihin Mehiläiseen vaan perustaa oman yrityksen, hän luopuu mahdollisuudestaan sairastaa työnantajan piikkiin, joutuu palkkaamaan kirjanpitäjän ja menettää palkansaajan työttömyysturvan.”

Puopolo lienee hieman pihalla.

Mikäli firmasta jotain jää jaettavaksi, on nuo kirjanpitäjän kulut jo maksettu sitä ennen.

Toisekseen ”Harri” saa hyvillä tuloilla ja pienellä verolla yhteiskunnan terveydenhuollon ja kaikki muut palvelut halvemmalla kuin tavallinen palkansaaja pienemmällä palkalla.

Kaiken kaikkiaan tuo kansainvälinen ”verosuunnittelu” pitäisi kieltää ja erityisesti korkeakorkoisten ”lainojen” käyttäminen tulonsiirroissa.

Verot pitäisi maksaa ennen konsernisiirtoja siihen maahan, missä tulot on tienattu ja vasta sitten nuo siirrot olisivat sallittuja.

Ilo pintaan, vaik syän märkänis.

Kun Väiskiltä kysyttiin, että mitä hän teki ensimmäiseksi, kun palasi Talvisodasta, niin Väiski sanoo rakastelleensa muijansa kanssa. No niin no, entäs sitten toiseksi, Väiskiltä kysytään, niin hän sanoo rakastelleensa uudestaan muijansa kanssa ja kun kysytään mitä kolmanneksi, niin Väiski sanoo ottaneensa sukset pois jaloistaan.

Kaksi vanhaa ikäloppua ukkoa, jotka olivat olleet persuja ja kaikkien yllätykseksi olivat vielä ehtoopuolellaan liittyneet kommunistipuolueen jäseniksi, niin syytä sille ukoilta kyseltiin, johon ukot sanoivat, että parempi on kun kommunistit kuolee kun persut.

 

 

 

Mitä hallitus yrittää salata?

https://www.aamulehti.fi/a/f50cef02-399c-499f-8756-8ca2ad430d43?c=1522737894164

”Lue kaikki koronasta: Pirkanmaalla ei yhtään uutta koronavirustartuntaa – Hallitus salaa koronaryhmän asiakirjat”

”Hallitusohjelman mukaan julkisen tiedon avoimuuden pitäisi olla tietopolitiikan kantava periaate, mutta osa koronapandemian ratkaisussa käytetystä tiedosta jää yhä julkisen arvioinnin ulkopuolelle. STT on pyytänyt valtiosihteeri Mikko Koskisen johtaman koronakoordinaatioryhmän asiakirjoja julkisuuslain perusteella, mutta valtioneuvoston kanslia salaa ryhmän asiakirjat lukuun ottamatta esityslistoja.”

Mikä on syy siihen, että hallitus haluaa salata asiakirjat?

Onko niissä jotain sellaista, mikä osoittaisi hallituksen selkeästi munineen koronan hoidossa?

On vaikeata keksiä mitään muuta syytä tällaiseen käsittääkseni lain vastaiseen toimintaan.

Toivottavasti STT vie asian oikeuteen.

Kesä – 22.5

 

 

Lämmin päivä tiedossa. Taivas on pilvetön ja mieli sen mukainen. Polvet vähän juonittelee, mutta onneksi siihen on jo tottunut. Ulkona tulee vietettyä varmaan koko päivä. On tämä Suomen kesä ihmeellinen. Yöllä kahden aikaan laskin Vilman ulos ja oli ihan valoisaa.

 

Ennen liikkeelle lähtöä täytyy hampaat pestä, huomatkaa paino sanalla täytyy. Miksi se on niin vastenmielistä, ollut jo lapsesta saakka. Olen yrittänyt perustella pesemättömyyttä sillä, että kuitenkin puhun päivän aikana suuni puhtaaksi.

 

Ei maar, kai tästä on hivuttauduttava lähteen. Maurintorilla poikkean katsomassa, josko lohi olisi tarjouksessa? Mitä tuumaatte jos pelaan Kenoa? Menen kauppaan etukenossa ja sitten kun se mahtava voitto pullottaa lompakossa, kävelen takakenossa kuin herrat ikään.

 

Ensitöikseen Mirjam leikkasi tukkani. Nauraa aina kun valitan hiusten valuvan silmille. Nytkin taisi peräti kaksi hiusta olla hieman pitempiä. Linnut ovat solidaarisia. Tiaisen hiukset leikattiin pihalla, josta kirjosiepot ja muut hakivat ne pesäntekoon. Kierrätys on poikaa, vaikka ei järin paljoa hiuksistani jaettavaa jäänyt.

 

Päivä oli aurinkoinen ja saimme aikaan kaikennäköistä. Majavan patoja kävin purkamassa, jotta vesi laskisi. Muuten täytyy kumisaappaat jalassa mennä laiturille. Katiskalla kävimme myös. Rannalla Tiainen ja Metso tapasivat, eikä yhtään höyhenet pölisseet. Oli mukava juttutuokio Erkin kanssa.

 

Kotiin tultua luin surukseni uutisen, että Veijo Niemensivu oli menehtynyt. Veijo oli pitkään Parkanon kaupunginvaltuutettu Vasemmistoliiton ryhmässä. Surunvalittelut omaisille.

 

Korona havaintoja:

  • jos ei uutisia seuraisi, ei täällä maaseudulla tiedettäisi koronasta enää hölkäsen pöläystä. Elämä jatkuu kuin entiseen malliin. Ihmiset tekevät pihatöitä, laittavat hautoja kuntoon, liikkuvat luonnossa jne.
  • Trumppi meinaa ostaa kaikki rokotteet pois kuleksimasta. No, testatkoon ihan rauhassa siellä valtameren takana kuinka rokote alkaa vaikuttaa.
  • presidentti Sauli Niinistö kertoo virassaan tottuneensa rajoituksiin. Niinistö tunnettiin puolivallattomana poikamiehenä ennen Jennin tapaamista. Oletan rajoitusten syynä osan olevan myös Jennin käsialaa, ei passaa Saulin enää riekkua miten tahtoo.

 

Pitkään on puhuttu punavihreästä kuplasta. Mikähän se sellainen kupla mahtaa olla, olen miettinyt. Nyt sekin selvisi. Kotiin ajellessa luonto oli alkanut mukavasti vihertää. Naamani punoitti auringossa olosta. Siinä sen täytyy olla. Vihreä luonto ja punainen naama, vihdoinkin elän punavihreässä kuplassa.

 

Kevennys:

Kerroin aiemmin teeveden keitosta. Nyt kuulemma ympäristönsuojeluihmiset ovat antaneet ohjeita veden säästämiseen. Jos keittää liikaa teevettä, eikä kaikkea tule juotua, niin kannattaa loppu vesi pakastaa, josta sen voi sitten kätevästi käyttää.

Saara leipoo.

Näinhän se meidän emäntä taiteili ja maistuvaa. Ruispuolukkasurvoksella täytettyjä karjalanpiiraita; on muuten ja mielestäni maailman paras karjalanpiirakkaversio ja perinteinen.

Moni sekoittaa tämän kainuulaiseen rönttöseen; rönttösen ulkonäkö on hieman samanlainen mutta täyte koostuu imelletystä perunasta ja  puolukkahillosta; oikein maukas tämä kainuulainenkin perinneleivonnainen.

Puolukkahillo on sokerin kanssa säilötty mutta puolukkasurvokseen ei lisätä sokeria ja teollinen puolukkahillo ei minulle  maistu, vaan puolukkapiiras kyllä maistuu.

Pientä tilastoa muusta kuin koronasta

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/7b15af18-ada7-47e0-a312-8bfe8b05cb93

”Tilastokeskus: 38 prosentissa raiskausrikoksista epäiltynä tekijänä ulkomaalainen vuonna 2019”

”Kyseisen tutkimuksen mukaan maahanmuuttajien väestöön suhteutettu rikollisuustaso oli raiskausrikoksissa keskimäärin lähes 8-kertainen kantaväestön kokonaisrikollisuustasoon verrattuna.”

Tilastolliset tosiasiat eivät näytä muuttuvan kuin pahempaan suuntaan, vaikka kuinka nämä elintasoturistit koitetaan pestä ”valkoisiksi”.

Kepu istuu kusiaispesässä.

Kulmuni ja kepu koittaa, prosenttejaan nostattaa, koska ilman perälautaa, sontakärryt vuotajaa.

Ulkoisesti Katri johtaa, Sannaa ”rinnan mitalla”, mutta Sannaa voiteta ei, ”hinkeilläkään” isoilla.

Kulmuninkin perinteitä, kepun pitää puolustaa, että saadaan siltarumpu, pitkospuita koristaan.

Kepun veret seisautti, tappio niin kamala, sitten tuli ”soliratti”, hirttoköyden tuojana.

Saapa nähdä kuinka pitkään, kepu kestää saunassa, jossa löylyn heittäjänä, häärii Marin kamala..

Kolme vuotta vielä pitäis, kepun kestää hengissä, jospa silloin uskaltaisi, katkoo kahleet renkinä.

Katrilla on kylmä rinki, kankkujensa puolella, Saarikko ei kauaa katso, kepu kentän tuhoa.

Joutuukohan kepulaiset, jälleen pyytään Paavoa, pelastamaan puolueensa, vasemmiston vallalta.

Katumusta julkista ei, kukaan vaadi kepulta, kunhan muistaa jatkos olla, oikealla kaistalla.