Takseista on kerrottu ihan riittävästi, mutta otetaan hiukan eri näkökulmasta, eli omasta kokemuksesta niin ei olla huhujen varassa.
Maanantaina minä menin Taysiin kutsuttuna pieneen päiväoperaatioon. Vaimo kyyditsi minut ja jäi kaupungille odottelemaan. Päivä oli melko varhainen kun piti jo 7.30 olla paikalla. Aikataulussa kuitenkin edettiin ja minun piti iltapäivän alussa päästä pois. Kävi kuitenkin niin, että minulle tyypillisesti tapahtui jotakin, eli jotain meni pieleen. Lääkäri ilmoitti pois pääsyn siirtyvän seuraavalle päivälle. Vaimo jäi yöksi tyttären luo odottelemaan minua seuraavaksi päiväksi.
Sama kuitenkin toistui tiistaina, keskiviikkona, vielä torstainakin, eli lääkäreiden vastatoimet eivät onnistuneet kaikista yrityksistä huolimatta. Vaimo tietysti poistui kaupungista ilmoittaen, että tule millä tulet se on sinun asiasi. Tämä on kuitenkin sivujuonne, eikä suoraan liity takseihin.
Eilen ei sitten lääkärit tehneet mitään ja tämän aamun röntgenkuvan mukaan asia olikin korjaantumassa ihan itsestään, ilman toimenpiteitä. Silloin alkoi selvittely millä minä lähden pois Tampereelta. No onhan olemassa edullinen KELA-kyyti, jota ennen en ole kokeillut. Sanoin ottavani sen sairaalan pihasta pirun pitkästä jonosta, ei se sitten kuulemma menekään niin, se pitää sairaalan sihteerin tilata. Sihteeri ilmoitti sen tilanneensa ja tulee klo. 13.00. Sanoin taas meneväni pihalle vastaan, sekään ei sitten onnistunut, pitää odottaa huoneessa kuski tulee hakemaan. Ihan ajalleensa se kuski tuli ja me menemme peräkanaa pihalle ison pikkubussin viereen jossa on täydellinen invavarustus. Ei hitto, tuleeko meitä montakin ja joku pyörätuoliasiakaskin vielä. Eikun sinä ole ainoa kuskattava, muita ei ole siihen suuntaan tulossa.
Matkalla juttelimme kuskin kanssa, minä kun olen kova höpöttämään enkä saa pidettyä suutani kiinni vieraankaan kanssa. Hän kertoi olevansa Pälkäneeltä ja aikansa odottanut siellä noin kello kymmeneen, mutta yhtään kyytiä ei tullut. Siirtyi sitten Tampereelle sairaalan jonoon, jossa hän oli silloin 60;s kyytiä odottava taksi. Minä olin sen päivän ensimmäinen asiakas, jolloin hän ajatteli tekevänsä edes jotakin. Minua kuskaaminen hänen mielestään ei ollut alkuunkaan kannattavaa, heidän palkkionsa Kelakilpailutuksensa jälkeen oli noin 20% halvempaa kuin hänen laskemansa kannattavuushinta.
Auton varustelua ihmettelin, se oli kuin tietokonetoimistossa. Siinä oli kaksi kännykkää, joista toinen oli puhumista varten, toinen toimi navigaattorina. Oli kortinlukija, sekä tulostin ja pakollinen taksamittari. Johan niiden operaattorimaksut tekevät kuukaudessa jotakin. Itse auto on kallis niillä invavarusteilla. Minun kuskaaminen ei taatusti ollut kannattavaa.
Minua kuskaaminen ei varmasti ollut kannattavaa, koska meiltä hän ajoi tyhjänä Tampereelle takaisin. Hän olisi voinut jäädä odottelemaan paluukyytiä, mutta se olisi voinut olla vaikka kohti Turkua, jolloin hän olisi ollut aina vaan kauempana Tampereesta.
Palvelu häneltä oli ihan ensiluokkaista, mutta joku mättää pahasti näissä nykysäännöissä. Hän itse sanoi, että näillä säännöillä ei sen ammatin harjoittaminen kannata pitkän päälle, ei yksi kannattamaton kyyti päivässä elätä.
Minun omavastuuosuuteni oli siitä matkasta 25 euroa. Siis yhteiskunta maksoi todella paljon, taidan edelleenkin kulkea omalla autolla.
Sairaalan palvelut ja hinnat ovat muuttuneet sitten viimenäkemän, mutta se on ihan oma tarinansa.
Hiilinanopartikkelin rakenne muistuttaa munkkirinkilää. Pietarin polyteknillinen yliopisto
https://yle.fi/uutiset/3-10689278
Puun uudet ominaisuudet voivat mullistaa puurakentamisen Suomessa – nanopinnoitteiden avulla syntyy palamatonta puuta ja kevyttä betonia
Palamatonta puuta voidaan käyttää esimerkiksi rakennusten pintamateriaalina. Se toisi merkittävän parannuksen paloturvallisuuteen.
Yliopistotutkijat kehittävät puuta, jota on käytännössä mahdoton saada syttymään. Tavoitteena on käsitellä puuta niin, että sille saataisiin rakennusmateriaalien vaativin paloluokitus A tai B. Sellaisia ovat tällä hetkellä muun muassa vuorivilla tai lasi.
Palamattomalle puulle on paljon käyttökohteita. Sitä voitaisiin käyttää nykyistä enemmän vaikkapa julkisten tilojen pintamateriaalina.
– Voimme parantaa palonkestoa, ja tälle ominaisuudelle on puukerrosrakentamisessa kova tarve, sanoo professori Timo Kärki Lappeenrannan–Lahden teknillisestä yliopistosta.
Palamaton puu osa isompaa tutkimusta, jota tekevät yhdessä Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto ja Pietarin polyteknillinen yliopisto. Tutkijat kehittävät nanorakenteiden avulla tutuista rakennusmateriaaleista aiempaa kestävämpiä ja kevyempiä tuotteita.
– Perustana on nanohiili, josta valmistettua pintakäsittelyainetta sivellään esimerkiksi puuhun, sanoo professori Timo Kärki.
Nanopinnoite pohjautuu venäläisen fyysikon Zores Alfjorovin ja tutkijoiden löytämästä nanorakenteesta, joka muistuttaa munkkirinkilää. Yleensä nanorakenteet ovat pitkulaisia ja putkimaisia – tai jalkapallon muotoisia.
Erikoinen rinkilämäinen rakenne tuo ainutlaatuisia lisäominaisuuksia esimerkiksi betoniin.
… Nanohiilen poikkeuksellinen rakenne tuo lujuuden
Nanohiilen valmistusprosessi on patentoitu, mutta Pietarin ja Lappeenrannnan–Lahden teknilliset yliopistot kehittävät sille kaupallista käyttöä ja markkinoita EU-alueella.
– Teemme tuotehyväksyntään liittyviä mittauksia puupuoleen liittyvissä hankkeissa. Vastaavia on venäläinen kumppani tehnyt betonin osalta, sanoo professori Timo Kärki.
Nanorakenteen löytäjä fyysikko Zores Alfjorov tunnettiin elinaikanaan paremmin työstään nykyisen informaatioteknologian kehittäjänä. Siitä hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 2000.
Alfjorov ehti käydä luennoimassa työstään Lappeenrannassa järjestetyssä EU-Venäjä-innovaatiofoorumissa vuonna 2012. Alfjorov menehtyi (siirryt toiseen palveluun) 88-vuotiaana Pietarissa maaliskuussa 2019.