Esperin asiakkaat ovat ns. kahden kerroksen väkeä. Tämä on asia, jolla on merkitystä Esperin palvelutuotantoon.
Esperin asiakkaista on osa sellaisia, jotka maksavat itse kaiken. Kunnat myöntävät palveluseteleitä vanhusten hoitoon, mutta ne ovat tulosidonnaisia. Jos on keskimääräistä parempi eläke on palveluseteileiden osuus hoidoista vain noin 10-20 %.
Sitten osa asiakkaista on kuntien tai valtion piikkiin olevia ihmisiä. Valtion piikkiin ovat esim. sotainvalidit, joita on enää melko vähän. Kunnat kilpailuttavat hoivayrityksiä ja lopputuloksena on, että kuntien piikkiin olevat Esperin asiakkaat maksavat vähemmän, kuin omalla kustannuksellaan olevat asiakkaat. Siitä seuraa, että Esperin on jostain saatava se tuotto, jonka osakkaat vaativat. Omalla kustannuksellaan olevat asiakkaat joutuvat kompensoimaan kuntien lähettämien asiakkaiden halvemmat hinnat korkeammilla hinnoilla samasta huonosta palvelusta.
Huom. palvelutaso on kaikille sama. Onko siis oikein, että kunnat saavat halvemmalla hoivakotien palvelut, kuin omalla kustannuksellaan elävät asiakkat? Mikä merkitys tällä asialla on nyt meneillään olevaan kohuun hoivayhtiöiden ala-arvoisesta palvelusta? Jos palvelutaso on mitoitettu kuntien maksamien hintojen perusteella, niin miksi omalla kustannuksellaan elävät ihmiset joutuvat maksamaan korkeampia hintoja samasta huonosta palvelusta?
Kun nyt joudutaan uudistamaan moni asia vanhusten hoidossa, niin tämä hinnoittelu palveluista on myös uusittava. Hoivayhtiöllä ei voi olla, kuin yksi hinnasto, joka perustuu viranomaisten hyväksymään kustannusarvioon. Se yksi hinnasto on siis myös kuntien hyväksyttävä. Ei vanhusten hoivaa voi ja saa kilpailuttaa. Se on kuin hevosmarkkinoilla.




