Oheinen ilmoitus pomppasi esiin sosiaalisessa mediassa.
Siinä myyjä tietää mihin vedota. Onhan Espoon keskus maahanmuuttajatiheintä asumisympäristöä Espoossa.
Onko maapallomme nyt vetämässä viimeisiään?
Kauan liian kauan on puhuttu ja kirjoitettu paljon maapallomme ilmaston tilasta ja siitä, jos ei mitään tehdä, niin ilmaston saastuminen ja sen seurauksena ilmaston lämpeneminen tuhoaa vähitellen elämän maallolta. Monet varoitukset ovat kaikuneet kuuroille korville. Paljon on pidetty konferensseja ja monen kirjavia sem inaareja ilmaston puhtauden puolesta. Mutta kuitenkin liian vähän.
Nyt on täällä pohjoisella napapiirilläkin saatu konkreettista näyttöä siitä mitä tuleman pitää jos ei nyt vihdoinkin ryhdytä tositoimiin maapallon ilmaston puolesta.
Kun pohjoisen napapiirin tuntumassa alkaa olla samanlaista tropiikin tunnelmaa, kuin päiväntasaajalla, niin pitäisi jokaisen yksilönkin tajuta, että jokainen meistä voi tehdä jotain ilmaston puolesta.
Me täällä pohjan perukoilla olemme nyt saaneet tuntea , mitä on elämä , kun öisinkin varoitetaan yön kuumuudesta.
On niitäkin, jotka pitävät puheita ”maailmanlopusta” ennenaikisina. Mutta kun tosiasiat kertovat, että esim. kuivuus haittaa jo maapallon eri osia mm. Afrikkaa siinä määrin, että maa ei enää tuota ruokaa ja ihmisten on pakko sankoin joukoin lähteä etsimään ruokaa, niin tosi on kysymyksessä.
Kunhan Afrikasta tulee Eurooppaan etsimään ruokaa miljoonia ihmisiä, niin leikki on kaukana. Nyt on tullut pakolaisia vasta kymmeniä tuhansia ja Euroopan päättäjät ovat jo neuvottomia.
Onhan toki hellekesiä ollut Suomessa ennenkin, mutta ei näin pitkäkestoisia ja niin kuumia, että öisinkin mittari näyttää yli 20 astetta lämmintä.
Ilmaston lämpenemistä saastumisen seurauksena on verrattu kasvihuone-ilmiöön. Nyt meillä suomalaisillakin on ollut pakko totuttautua elämään kasvihuoneessa erilaisten tuulettimien hieman helpottaessa tukalaa oloa.
Markkinatalous – hyvä renki, mutta huono isäntä
Markkinatalous on osoittanut, että kaikki muut talousjärjestelmät häviävät sille. Viimeisin osoitus oli, kun Neuvostoliitto romahti ja sen mukana suunnitelmatalous.
Mutta markkinatalous ei sovi kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Siitä on osoituksena mm. hoivayhtiö Pihlajarinne, joka luopui sote-kokeilusta, kun siitä maksettavat korvaukset eivät riittäneet Pihlajarintelle. Se oli kova isku vasten Orpon ja Sipilän kasvoja, jotka ovat markkinoineet valinnanvapautta innokkaasti.
Kun kohteena on ihminen, kuten hoiva-alalla, niin siihen ei sovi markkinatalous. Hoivabisnestä pyörittäville yriyksillä on kaksi tärkeätä sidosryhmää, on asiakkaat ja osakkaat. Kumpaa sidosryhmää hoivabisneksen johtajat suosivat? Osakkaat, jotka ovat sijoittaneet rahojaan hoivayritykseen odottavat mahdollisimman korkeita osinkoja sijoittamilleen pääomille. Asiakkaat taas odottavat, että he saavat hyvää hoitoa ajallaan.
Mitä hoivayrityksen johto tekee, kun vaatimukset osingoista vaan tiukkenevat? Muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin vähentää väkeä ja/tai korottaa hintoja. Jos hinnat ovat jo korkeita, kuten Suomessa on yksityisellä puolella, jota hallitsee muutama hoivayritysketju, niin jää keinoksi parantaa tuottoja vain väen vähentäminen. Siitä on seurauksena se, että palvelu huononee, josta kärsivät asiakkaat, jotka viulut maksaa.
Kun palvelu menee tarpeeksi huonoksi on vaarana jo asiakkkaiden turvallisuus. Kysymyksessähän ovat iäkkäät ja sairaat ihmiset.
Näin ollen hoiva-ala ei sovi markkinatalouden piiriin, sillä se on huono isäntä. Valtiovalta ja kunnat ovat tehneet suuren virheen, kun ovat alasajaneet vanhusten hoidon tyystin ja luovuttaneet sen riistokapitalistien haltuun.
Vastoin hihhuleiden odotuksia suomalaiset eivät olekaan ratkenneet ryyppäämään – mitä aletaan hysteerisesti pelätä prosentin vapautuksen jälkeen?
https://www.aamulehti.fi/uutiset/alkoholi-tyollistaa-paivystyksissa-odotettua-vahemman-sairaaloissa-on-kuitenkin-helteella-vilkasta-kun-kuumuus-rasittaa-ikaihmisia-ja-sairaita-201099883/
”Raju alkoholinkäyttö ei ole lisääntynyt
Tuuli Löfgren kertoo hieman yllättyneenä, että raju alkoholinkäyttö ei ole näkynyt ensiavussa tavallista enempää, vaikka helteet ovat jatkuneet ja Tampereella on heinäkuun puoliväliin mennessä nähty erilaisia festivaalejakin.
–Juopottelupuolella on ollut rauhallista. Olisi voinut kuvitella, että terassit olisivat ihan täysiä. Se ei ole kuitenkaan niin revennyt käsistä, hän pohtii. ”
On se hirveetä, kun suomalaiset eivät ratkeakaan ryyppäämään holtittomasti.
Pitäisikö tehdä uusi vapautus alkoholisäännöksiin, jotta se ”ratkeaminen” saataisiin tapahtumaan………………………..
Lisää ”koppakuoriaiskulttuuria” täysin turhaan
https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/uskaltaisitko-maistaa-paistettuja-koirasmehilaisia-kuhnureissa-olisi-ainesta-uudeksi-herkkusuiden-trendiruoaksi-201100334
”Kuhnurien tuottaminen ihmisruoaksi voisi muodostaa suomalaisille mehiläistarhoille mielenkiintoisen sivubisneksen. Ongelmaksi saattaa muodostua kallis hinta ja kuhnurisadon pienuus.”
Milloin tuo typeryys loppuu?
Suomessa ei ole pulaa ruuasta eikä maailma pelastu sillä, että suomalaiset alkavat syödä ötököitä.
Ituhipit jauhavat, kuinka naudan lihakilon kasvattaminen kuluttaa vettä 15 500 litraa/kg. Ilmeisesti ituhippien mielestä se vesi katoaa silloin maailmasta…
Tosiasiassa naudan lihakilossa on vettä se n. vajaat 70%, mikä on ihmisessäkin.
Loppu vesi poistuu hikoilemalla ja kusemalla ja palautuu sen jälkeen luontoon joko kasvien imemänä tai valuen maakerrosten läpi, kunnes puhtaana vetenä päätyy pohjaveteen.
Maassa, jossa vettä on yllin kyllin, asialla ei ole mitään merkitystä muualla kuin ituhippien korvien välissä kuumentamassa niitä paria siellä toisiaan etsivää atomia.
Maissa, missä on yleensäkin pulaa juotavasta vedestä, sitä ei pitäisi käyttää paljon vettä vaativien kasvien, kuten appelsiinien, kasvattamiseen Israelin tapaan.
Aamulehti etsii persujen todellisia motiiveja
Aamulehden pääkirjoitus kysyy tänään persujen ja vastaavien puolueiden todellisia motiiveja. Jutussa on hyviä näkökulmia sekä kysymyksiä ja se noudattaa AL:n pääkirjoituslinjaa, jossa joka puoluetta kyseenalaistetaan säännöllisesti. Hitusen tuo haiskahtaa kuitenkin ylianalysoinnilta. Joskus sikari on vain sikari.
Todelliset ongelmat, todelliset reaktiot
Vaikkakin persuista on Timo Soinin lähdön myötä poistunut mielestäni pahin aines ainakin sukupuolisyrjinnän osalta, en allekirjoita heidän maailmankuvaa purematta. Yhtä kaikki ymmärrän mistä se tulee. Duunarit ovat kärsineet. EU:n ulkorajat eivät ole pitäneet. Globalisaatio on rikastuttanut harvoja ja taannut pahimmille talousrikollisille vastuuvapauden. EU on ollut turhan kyvytön kaikessa muussa paitsi rahan tuhlaamisessa. Aamulehti väittää persuja demokratian vastustajiksi. Olen valmis väittämään heitä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden vastustajiksi, mutta on mielestäni asiatonta tehdä aasinsilta koko demokratian viholliseksi. Nähdäkseni he pyrkivät lainmukaiseen poliittiseen vaikuttamiseen, populistisin äänensävyin mutta perustavat sen kuitenkin todellisiin, kansalaisten arjesta löytyviin ongelmiin.
Oikeastaan kysymykseni on tämä: kuinka kauan media voi vielä netota lukijoita tästä vastakkainasettelusta jossa toisella puolella on demokratia ja hyvyys, toisella puolella persut? En edelleenkään ole persu tai heidän kannattaja, mutta olen erittäin suuri tieteen ystävä. Tiede haastaa näkökulmia. Tiede toivottaa tervetulleeksi debatin. Tiede oppii ja mukautuu. Ennen kaikkea tiede etsii parempia ratkaisuja. Persut ja heidän aateveljensä tuovat pöytään aika paljon pöhköä aatetta ja suoraan sanoen mielikuvituksen tuotetta, mutta myös todellisia ongelmia. He tarjoavat siihen omia ratkaisujaan. Typerys tuomitsee koko keskustelun koska ratkaisuideat ovat huonoja. Viisas hyväksyy ongelmista ne jotka voidaan asiallisesti osoittaa ja pyrkii etsimään niihin parempia ratkaisuja.
Mielestäni ei ole olemassa asiaa kuten persujen todellinen motiivi. Ei ole myöskään vasemmiston, vihreiden tai kepun todellista motiivia. Eduskuntapuolueessa on niin paljon ihmisiä ja särmiä että motiiveja lienee useita. Sangen monelle motiivi lienee kuitenkin melko kansantajuinen huoli havaitusta ongelmasta ja halu muuttaa asia. Riippuen havainnon laadusta se voi kestää kriittistä tarkastelua paremmin tai huonommin. Toki seassa on pyrkyreitä, näyttelijöitä, takinkääntäjiä ja väärinymmärtäjiä. Se johtuu ennen muuta siitä surullisen iloisesta seikasta, että politiikkaa tekevät ihmiset – erilaiset, epätäydelliset ihmiset. Siten voinkin luvata että jokaisesta puolueesta löytyy kovin monilla kriteerillä sekä fiksuja ihmisiä että täysiä idiootteja.
Pää pois, pensas kuoli jo
Joka toisessa EU-politiikkaa käsittelevässä tekstissä tai keskustelussa viitataan vuoden 2015 siirtolaiskriisiin. Tästä huolimatta itse asiaan ei tartuta. Emme ole valmiita tutkimaan ongelman taustoja, emme ole valmiita kysymään miksi siihen ei valmistauduttu vaikka se oli ennalta tiedossa. Täysin saman voisi todeta vuoden 2008 talouskriisistä. Nämä molemmat aiheuttivat huomattavia inhimillisiä haasteita ja inhimilliset haasteet ovat omiaan vaikuttamaan äänestyskäyttäytymiseen. Aivan liian moni journalisti ja päättäjä kiirehti työntämään päänsä pensaaseen jo vuosia sitten, vaan kun siitä pusikosta ei ole jäljellä enää juuriakaan. Toimenpide näyttää tätä nykyä melko nololta.
Jos persut tarjoavat vastuuttomia ehdotuksia ja tekevät vastuutonta politiikkaa, he tekevät sen kuitenkin kansan mandaatilla. Paraskaan toimittaja ei voi estää kansaa äänestämästä väärin. Näin ollen esitetyt ongelmat on vain paras nostaa pöydälle ilman aatelatausta ja lähteä etsimään sellaisia ratkaisuja joista ei mene aamukahvi väärään kurkkuun. Annan yhden vinkin alkuun: älkää ehdottako mahdottomia. Tiedän, että se on paljon vaadittu.
No, näitä helteitä.
Vaimo pyysi aamusella, josko noilta viinimarjapensaiden juurilta kasvustoa lyhentelisin. Oitis lupasin ja siinä kun kalahommani selvittelin, aloin hommiin.
Tankkasin raivurin ja aloin pyyhkiellä oksia ja ruohoja pis pensaiden juurilta. Puolen tunnin kuluttua raivuri alkoi ”ryytyä”, lopuksi sammui, yritin nykäistä käyntiin vaan yhtä puuta tuntui olevan, mäntä ei liikahtanutkaan.
Käyttöbensani on normaalia pienkonebensiiniä, joten öljyäkin kone sai.
Laitoin tuonne saunan seinustalle ”jäähtymään”, josko suostuisi myöhemmin yhteistoimintaan. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Puolustusmäärärahat ja puolustusmäärärahat.
Jos vain yksisilmäisesti tuijotetaan valtion bkt/puolustusmäärärahaprosentti, ollaan täysin hakoteillä.
Suomi vs Eesti, bkt%, ei mitään merkitystä, muuttakaa se euromääräiseksi, silloin alkaa totuus paljastua; kenelle alkaa.
Meidän puolustukseemme satsaamat eurot ovat aivan eri tasoa kuin Eestin vastaavat. Eesti tuskin juuri ja juuri pystyy tekemään asehankintoja kun suurin osa rahasta kuluu vanhojen varuskuntien modernisointiin. Leijonan osan vielä vie NATO-kelpoiseksi muutettujen lentokenttien kunnostaminen yms infrastruktuurin kunnostamiseen. Asevelvollisten määrä/asevelvollisuus, vain n 35-40% suorittaa asevelvollisuuden. Korkeakouluissa opiskelijat ovat vapautetut.
Kaiken kaikkiaankin Balttien puolustusvoimat olivat niin retuperällä Neuvostovallan jäljiltä, että NATO lienee maanpuolustuksen suhteen ainut vaihtoehto ja NATO:han tarvitsi vain maaperää.
Kun ei ole merivoimia, ilmavoimia ja muukin kriisitilanteessa kokoon saatavat joukot ovat n yksi jalkaväkiprikaati, ei edes mekanisoitu; NATO-joukot sitten erikseen mutta heitäkin vain esim Eestissä vain yksi mekanisoitu pataljoona.
Kun puhutaan puolustusmäärärahat/bkt; Saksa ja ranska ovat aivan omilla eurolukemillaan.
Toveri Hitler – vakaumuksellinen sosialisti
Lainaan Anatoli Gordijenkon kirjaa Kuoleman divisioona. Alkuperäinen kirjoittaja oli vanhempana politrukkina 18.divisioonassa, joka tuhoutui Talvisodassa.
Tämä lainaus on kirjoitettu nälkään kuolemaisillaan olevan divisioonan rippeiden ollessa suomalaisten piirittämänä motissa Lemetissä 19.2.1940:
”Sitten sateli kysymyksiä: Auttaako Englanti Suomea ja mitä mieltä Saksa on tästä sodasta? Pitkä poika, jolla oli iso itsepäinen leuka, kysyi: Onko Adolf Hitler meidän ystävämme vai ei?
– Totta kai on, meidän uskollinen ystävämme ja liittolaisemme, Saša vastasi reippaasti ja minä nyökyttelin myöntävästi mukana. – Toveri Hitler onnitteli toveri Stalinia veljellisesti syntymäpäivän johdosta. Ja mitä toveri Stalin vastasi hänelle? Kuulkaapas: ”Verellä vahvistetulla Neuvostoliiton ja Saksan kansojen ystävyydellä on kaikki perusteet muodostua vahvaksi ja kestäväksi.”
Joku pioneereistä epäili yhä: Onko toveri Hitler todellakin meille toveri?
– Tietysti on. Ei ainakaan herra, Saša Samoznajev vastasi. – Hänhän on sosialistisen työväenpuolueen tunnustettu johtaja. Työväenpuolueen, ymmärrättekö? Kuinkas muuten…” (sivu 249)
Adolf Hitler – vannoutunut sosialisti
Adolf Hitler piti 22.6.1941 historiallisesti merkittävän puheen Saksan kansalle. Siinä varsin pitkässä puheessa Hitler puhuu myös Saksan sosialismista.
Kannattaa muistaa sen Saksan sosialistisen puolueen koko virallinen nimi: Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue. Myös se kertoo kyseisen puolueen olleen sosialistinen, että kyseiseen puolueeseen liittyi saksalaisia kommunisteja huomattavia määriä.
Alla lainaan kyseisestä pitkästä puheesta sosialismia koskevan pätkän:
Valtakunnankansleri Hitlerin julistus Saksan kansalle 22.6.1941
Saksalaiset! Kansallissosialistit! – –
Yksinomaan sisäisen eripuraisuutensa vuoksi Saksa joutui vuonna 1918 tappiolle. Seuraukset ovat olleet pelottavat. Kun ensin oli valheellisesti selitetty, että taistelua oli käyty vain keisaria ja hänen hallitusjärjestelmäänsä vastaan, ryhdyttiin Saksan armeijan laskettua aseensa määrätietoisesti hävittämään Saksan valtakuntaa. Samaan aikaan kuin erään ranskalaisen valtiomiehen ennustelut, että Saksassa oli 20 miljoonaa ihmistä liikaa — että ts. nämä oli nälällä, taudeilta tai siirtolaisuudella poistettava —, näyttivät kirjaimellisesti toteutuvan, aloitti kansallissosialistinen liike työnsä Saksan kansan yhdistämiseksi ja samalla valtakunnan nostamiseksi uuteen kukoistukseen. Tämä kansamme uusi nousu ylös hädästä, kurjuudesta ja häpeällisen halveksunnan alaisuudesta tapahtui sisäisen uudestisyntymisen tietä. – –
Kansallissosialistit! Te olette varmaan kaikki tunteneet, että tämä askel oli minulle katkera ja raskas. Koskaan ei Saksan kansassa ole vallinnut vihamielisiä tunteita Venäjän kansoja kohtaan. Mutta jo kolmatta vuosikymmentä juutalais-bolshevistinen vallanpitäjäryhmä on ponnistellut Moskovasta käsin sytyttääkseen paloon ei ainoastaan Saksan vaan koko Euroopan. Ei Saksa ole koskaan koettanut viedä kansallissosialistista maailmankatsomustaan Venäjälle, vaan Moskovan juutalaisbolshevistiset vallanpitäjät ovat lakkaamatta pyrkineet alistamaan meidät ja Euroopan muut kansat yliherruuteensa, eivätkä ainoastaan henkisesti, vaan ensi sijassa nimenomaan sotilaallisessa mielessä. Mutta tämän hallitusjärjestelmän toiminnan tuloksena on kaikissa maissa ollut vain sekasorto, kurjuus ja nälänhätä. Minä puolestani sitä vastoin olen kahden vuosikymmenen ajan ponnistellut saadakseni mahdollisimman vähäisellä sekautumisella ja ollenkaan aiheuttamatta häiriöitä tuotantotoiminnallemme Saksassa aikaan uuden sosialistisen järjestyksen, joka ei ainoastaan poista työttömyyttä, vaan yhä lisäytyvässä määrässä päästää työtä tekevän ihmisen osalliseksi työn tuloksesta. —
Adolf Hitler[i]& kuva kirjan kannesta[ii]
[i] Bolshevikkien valhepolitiikka – Saksan bolshevisminvastaista sotaa koskevia asiakirjoja
Mikä on Suomen prioriteetti?
Välillä pitäisi pysähtyä miettimään erilaisia prioriteetteja.
Esimerkiksi sitä, että onko Suomen prioriteetti numero yksi säilyttää itsenäisyys, vaiko olla maailman vähiten velkaantunut maa. Vaiko ehkä onnellisimmalta näyttävä maa?
Suomen pääministerinä toimi vuosina 1932-1936 T. M. Kivimäki. Kivimäen ”kitsaana” valtionvarainministerinä toimi H. M. J. Relander. Samaan aikaan Suomen pankin pääjohtajana toimi myöhempi tasavallan presidentti Risto Ryti.
Tällä kaudella olisi, nyt jälkiviisaasti, tullut panostaa Suomen puolustuskykyyn tulevaa Talvisotaa varten. Siis suunnitella miten Suomea tullaan tarvittaessa puolustamaan, millaisia materiaalisia resursseja tullaan tarvitsemaan ja tehdä tilauksia – mm. tykistöä ja tykistön ampumatarvikkeita. Ne olisivat sitten olleet olemassa kun oli tarpeen puolustaa Suomen itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta mm. Kollaalla, Summassa ja Taipaleessa. Miehet olisi myös ennätetty kouluttaa käyttämään uutta varustusta tehokkaasti.
En halua tässä syyttää pelkästään edellä mainittuja henkilöitä – pois se minusta – myös jatkossa mm. valtiovarainministeri Väinö Tanner ja pääministeri Cajander ovat toki osasyyllisiä, mutta maanpuolustus on rakennettava pitkäjänteisesti. Puolustuskykyä ei polkaista esiin hetkessä.M. Kivimäki kertoo muistelmissaan Suomalaisen poliitikon muistelmat seuraavasti: ”Pysyvän luottotarpeen tyydyttämiseksi oli välttämätöntä, että myös muita entisiä valtion velkoja maksettiin, ja Suomen Pankki menettelikin tässä suhteessa niin, että Suomi alkoi ennen pitkää olla vähimmin velkaantunut maa maailmassa.
Oman talouspolitiikkamme ja maailmantaloudessa ilmenevän jatkuvan helpottumisen ansiosta pulakausi oli vähitellen siirtymässä historiaan.”[i]
Oliko Suomen prioriteettina olla ”vähimmin velkaantunut maa maailmassa”, vaiko säilyä itsenäisenä valtiona säilyttäen alueellisen koskemattomuutensa?
Entäpä nyt – mikä on Suomen prioriteetti? Pyrimmekö jälleen olemaan vähiten velkaantunut maa maailmassa, pyrimmekö näyttämään rikkailta rakentamalla pröystäileviä pytinkejä, pitääkö meillä kaikilla olla uudet suuret hienot autot (yms.), vai pitäisikö meidän panostaa enemmän rakkaan isänmaamme puolustukseen – varsinkin kun itänaapuri jälleen varustautuu voimakkaasti, siellä ei ole demokratiasta tietoakaan ja se pullistelee sen kuin ennättää?
Tämä kysymys on sitäkin aiheellisempi kun Suomi valitettavasti hävittää parhaillaan täysin käyttökelpoista puolustusmateriaalia valtavia määriä ja on tehnyt idioottimaisen päätöksen luopua jalkaväkimiinoista.
Lainataan vielä Kivimäkeä: ”Puheena olevan esityksen lopullisesta hylkäämisestä sain sen opetuksen, että taloudellisesti vaikeiden aikojen varalta perustettiin sittemmin 1 miljardiin kasvanut suhdannerahasto. Jatkosodan aikana se jouduttiin kuitenkin käyttämään loppuun, eikä sellaista ole myöhemminkään saatu monista puheista huolimatta edes korkeasuhdanteiden vallitessa perustetuksi.”[ii]
Entäs jos sekin suhdannerahasto olisi käytetty ennen Talvisotaa Suomen puolustuskyvyn kohottamiseen – olisiko arvokas Karjala meidän hallussamme, vai Venäjän miehittämänä kuten se nyt on?
—–
[i] T. M. Kivimäki, Suomalaisen poliitikon muistelmat, 1965, sivut 78-79
[ii] T. M. Kivimäki, Suomalaisen poliitikon muistelmat, 1965, sivu 81