Venäjä käy informaatiosotaa kaiken aikaa – Georgia

Tänään oli ”Viron Hesarissa” Postimees-lehdessä kirjoitus, jonka mukaan Ukrainan alueella taistelee Ukrainaa vastaan 30 000-40 000 Venäjän sotilasta.

Sen jutun kommentiksi oli joku ”Pietarin trolli” kirjoittanut täysin juttuun liittymättömän kommentin, jonka mukaan Georgia olisi muka hyökännyt 080808 (päivälleen 9 vuotta sitten) ns. Etelä-Ossetian kimppuun. Se oli puhtaasti Kremlin propagandaa. Minäkin kirjoitin vastauksen kyseiseen kommenttiin.

Postimiehen toimitus oli niin fiksu, että poisti sen Venäjän propagandakommentin – mukana poistui myös minun faktaa oleva vastaukseni.

Nyt siellä oli taas ”Pietarin trollin” vastaava paskakirjoitus. Nyt minä en vastannut siihen kirjoitukseen, vaan kirjoitin oman faktakommenttini erikseen, ettei kommenttini katoaisi mahdollisen trollikommentin poiston yhteydessä.

Se vuoden 2008 Georgian sotahan alkoi todellisuudessa Venäjän panssarijoukkojen laittomalla tunkeutumisella Georgian alueelle Rokin tunnelin kautta. Georgian joukot tekivät sitten vastahyökkäyksen omalla alueellaan pysäyttääkseen Venäjän joukkojen tunkeutumisen Georgian lailliselle alueelle. Sen Georgian vastahyökkäyksen kuluessa Venäjän 58.Armeijan (nimenomaan armeija, eikä esimerkiksi armeijakunta) komentaja kenraali Anatoli Hruljov haavoittui vakavasti Georgian laillisella alueella. Mitähän ne ryssät oikein tekivätkään Georgian laillisella alueella?

Kannattaa huomata, että nimenomaan Venäjä hyökkäsi Georgian alueelle lännestä (Abhasia, Zugdidi), pohjoisesta (Rokin tunneli), etelästä (maihinnousuja Georgian alueelle Mustalta mereltä), ilmasta (pommituksia, laskuvarjojoukkoja, rynnäkkökoneiden rynnäkköjä). Ei suinkaan Georgia Venäjän alueelle.

Olen kirjoittanut omalle kotisivulleni useita artikkeleita Georgian historiasta – kuinka ollakaan sieltä näkyy useat Venäjän hyökkäykset Georgiaan.

Kuhaa

Huomenna lähden veskulle uistelemaan jos on edes kohtalaisen hyvä sää. Tavoitteena on saada kuhaa, mutta hauki ja ahvenetkin kelpaa. Sähköperämoottori on voimanlähteenä ja samalla reissulla käydään enonsaaressa paistamassa nuotiomakkarat.

Tuo kuha on minulle vieraampi saaliskala, kun meidän kesämökkijärvessä, jossa pääasiassa kalastan, ei sitä ole ollenkaan.

Niinpä, jos huomenna ahti antaa kuhaa, niin otan mielellään vastaan herkullisia valmistusohjeita esimerkiksi Pohjolan Kallelta, Putkisen Jussilta ja kaikilta muilta.

Mistä on mukava lomapäivä tehty?

Tulipa eilen vietettyä oikein viimeisen päälle mukava lomapäivä.

Ohjelmassa oli visiitti suolle, joka tarjosi sen verran hillaa, että saa suun makeaksi jäätelön kanssa. Samoilla seuduilta upposi suuhun kourakaupalla isoja ja makeita mustikoita. Löytyipä yhden pikkukastikkeen verran ruokasieniäkin.

Päivän ruokailu sisälsi nuotiomakkarat Metsähallituksen upealla laavulla kristallinkirkkaasta vedestään tunnetun erämaalammen rannalla. Kuikkapari uiskenteli kuvioita tyynellä lammella, kun makkarat tykötarpeineen täyttivät vatsaa. Juotiinhan siinä tietysti vielä kahvitkin.

Kotimatkalla piipahdus kauppaan nappaamaan kotiin tuotavaksi huippulaadukkaita Leppävirran mansikoita.

Päivä oli sopivan pilvipoutainen ja vähätuulinen: ei kylmä muttei kuumakaan.

Omistaja-ohjaus

Olen kuvitellut, että omistaja ohjaa ja vastaa?

Mikä onkaan se poliittinen vastuu – sitä odotellaan?

 

EU-kriittisyys – mitä se tarkoittaa?

Perussuomalaisten puolue on ainoa puolue, joka on avoimesti ja reilusti EU-kriittinen. Miksi? Siksi, että EU:n valtaelimet pyrkivät kaikin tavoin syventämään EU:n integraatiota, jonka tien päässä on liittovaltio.

Integraatiota on nyt syvennetty jo vuosia, mutta ei julkisesti, vaan salassa EU:n jäsenmaiden kansoilta. Kaikki on tapahtunut pienten askelten politiikalla, jolla on pyritty hillitsemään levottomuutta jäsenmaissa.

Suomenkin itsemääräämisoikeudesta on jo iso pala nakerrettu pois Brysselin byrokraateille. Nyt on EU:ssa tultu siihen vaiheeseen, että olisi otettava iso askel kohti liittovaltiota.

EMU ja yhteisvaluutta euro perustettiin siksi, että sen avulla voidaan osoittaa, että EU tarvitsee yhden yhteisen talousjärjestelmän. Siksi nyt puhutaan, että että EU:n pitää saada yksi yhteinen valtiovarainministeri, joka yhdenmukaistaa euromaiden taloudet. Käytännössä se tarkoittaa, että velat ja rahat pannaan yhteen. Persaukiset valtiot,kuten esim. Kreikka tuo pöytään vain velkoja, kun taas esim. Suomi tuo pöytään rahat, joilla velkoja maksellaan. Suomella on vain menetettävää ja edessä siintää mieron tie.

Muun muassa em. syistä Perussuomalaiset ovat EU-kriittisiä. Ja uskoakseni kansan enemmistö myös suhtautuu kielteisesti EU:n nykykehitykseen.

Siksi Perussuomalaiset haluavat Suomen säilyvän itsenäisenä, että me saamme itse päättää miten haluamme elää.

Kysymys ei siis ole siitä onko joku kriittinen, vaan siitä, että ollaan myönteisiä Suomen tulevaisuuden suhteen pysymällä itsenäisenä valtiona. Yhteistyö muiden maiden kanssa, myös EU-maiden kanssa , on selviö, mutta vain itsenäisenä valtiona voi Suomi parhaiten selviytyä.

Vai uskooko joku, että Brysselin byrokraatit ajaisivat Suomen etuja?

Selkokielellä sanottuna Suomi käy nyt jälleen kerran itsenäisyystaistelua. Ero aikaisempiin itsenäisyystaisteluihin on siinä, että nyt on vastapuolella liian paljon valtaeliittiin kuuluvia henkilöitä. Muun muassa Kepun presidenttiehdokas Matti Vanhanen on sanonut, että ”Suomi voisi hyvin luovuttaa lisää valtaa EU:lle”.

 

YLE valehteli Neuvostoliiton atomipommivakoilun 2. maailmansodassa useita vuosia todellista myöhemmäksi.

 .
Atomipommin kehitys ei suinkaan alkanut USA:n Manhattan-projektis- ta vuonna 1941, vaan se alkoi Englannissa kolme vuotta aikaisemmin saksalaisen Rudolf Peierlsin johdolla.
 –
Atomipommin idea ei olut varsinaisesti mikään salaisuus edes saksa- laisilta. Saksalaisille oli kuitenkin jäänyt käteen lähinnä umpiteoreetti- nen Werner Heisenberg ja joukko tiedevihamielisiä kokeellisen natsi- tieteen laboratorioteknikoita. Myös uraaniatomin yksi halkaisija Otto Frisch oli livahtanut Englantiin ja Lise Meitner Ruotsiin.
 .
 .
” World War II
 .
In 1939, he started working on atomic research with Otto Robert Frisch and James Chadwick. Ironically, both Peierls and Frisch were excluded from working on radar (then known as RDF) as it was considered too secret for scientists with foreign backgrounds. Peierls naturalised as a British subject on 27 March 1940. [4]
 .
 .
In March 1940, he co-authored the Frisch–Peierls memorandum with Otto Robert Frisch. This short paper was the first to set out how one could construct an atomic bomb from a small amount of fissionable uranium-235. They calculated that about 1 kg would be needed.  [5] Until then it had been assumed that such a bomb would require many tons of uranium, and consequently was impractical to build and use. The paper was pivotal in igniting the interest of first the British and later the American authorities in atomic weapons.
 .
1939 viisaat päänsä yhteen lyöneet Frisch ja Peierls laskivat, että uraa- nipommiin tarvittaisiin ehkä vain noin yksi kilo uraania, kun aikaisemmin oli luultu tarvittavan tonnikaupalla.
 .
Tätä ennen sekä Frisch että Peierls olivat hakeneet TUTKA:n kehitys- projektiin, mutta todettiin ”liian vaaralliseksi ottaa ulkomaalaisia siihen”. Projektit olivat niin lähellä toisiaan olevia kvanttimekaanisia hankkeita, että ne ”kilpailivat samasta työvoimasta”. USA:n puolella tutkaprojektin johdossa oli  John G. Trump, Donaldin setä. En suotta rinnastanut taannoin näitä projekteja hänestä kirjoittamassani blogissa.
 .
Täsmälleen samoja asioita: metallien ominaisuuksien ennustamista ato- mien kvanttimekaanisten ominaisuuksien avulla, vain eri metellilla (kupa- rilla) tutki samoissa ympyröissä saksalainen Klaus Fuchs, joka väitteli 1936. Hän oli mestari tuollaisissa laskelmissa. Sodan syttyessä Saksan kanssa hänet kuitenkin internoitiin tutkimuksia varten, ettei hän ollut Saksan vakooja. Hän oli ”rodullinen juutalainen”, vaikka isä olikin luterilainen pappi (joka sittemmin kääntyi kveekariksi, joka on ns. skot- tilaisen valistuksen kirkkoja). Hänen kolme lähisukulaistaan: mummun- sa, äitinsä ja sisarensa oli tehnyt itsemurhan välttyäkseen natsien kuolemanleiriltä.
 .
Kukaan ei ilmeisesti voinut kuvitellakaan, että hän voisi olla Neuvosto- liiton kaaderivakooja. Sitä hän kuitenkin ainakin Pavel Sudoplatovin mukaan oli.
 .
Sudo väitti myös Oppenheimerin, joka USA:ssa alkoi suunnitella atomi- pommia jo vähän ennen kuin uraaniatomia oli halkaistukaan, siltä va- ralta, että halkaisu mene nappiin just kuten on ennustettu, kuten sitten kävikin. (Tällä muuten vasta todella todistettiin erityinen suhteellisuusteoriakin ainakin lokaalisesti, pienillä välimatkoilla.)
 .
 .
Tuolloin 1940 alussa oli takana pitkät tutkimukset aiheesta atomiaseen mahdollisuudet ennen kuin asiasta voitiin tehdä strateginen valtiollinen poliittinen päätös. Neuvostoliitto oli selvillä näistäkin tutkimuksista ja teki sellaisia itsekin.
 .
Toki oli merkitystä silläkin, että päästiin seuraamaan, miten USAn-Eng- lannin projekti etenee, varsinkin sitten kun välit alkoivat kiristyä, kun Saksa alkoi olla lyöty.
 .
NL tiesi myös, että USAlla ja Englannilla oli koira haudattuna Liittoutu-neiden yhteistyössä: tarkoitus oli tarvittaessa jyrätä Saksa ja Japani atomipommilla – ja samalla pelotella NL hiljaiseksi ja nöyräksi ”alusmaaksi”.
 .

YLE:n valehtelun tarkoitus on jankuttaa EU:n ääliömäistä ”historianseli- tys”-aivopierua muka ”Neuvostoliiton ja natsi-Saksan liittolaisuudesta” … että NL ”olisi aidosti liittoutunut” VARMAKSI HÄVIÄJÄKSI TIETÄ- MÄNSÄ roistofasistivaltion kanssa! Hyökkäämättömyyssopimushan ei edes ole mikään liitto, vaan vihamielisten sotilasliittojen ”normaalitila” silloin, kun ne eivät sodi!

.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/12/sodanaikainen-luotettava-lahde-saksa-yllytti-nl-a-hyokkaamaan-suomeen-1939

Tasa-arvolain tulkintaa femakkoperinteen mukaisesti

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201708042200305657_pi.shtml

”Näkökulma: Tasa-arvoministeri Annika Saarikko pyyhkii pöytää tasa-arvolain hengellä

– Valinnanvapauslain valmisteluun nimitetty virkamiestyöryhmä ei ole tasa-arvolain 4a-pykälän tarkoittama toimielin, vaan tavanomainen virkamiehistä koottu valmisteluryhmä.”

Onko todella niin, että tasa-arvoperustetta käytetään vain silloin, kun se on ”naisten edun” mukaista?

Ei löydy venymistä suomalaisurheilijoilta

En minä tuohon kolmiloikkaajaan uskonutkaan, vaan arvasin että karsiutuu. Ainoa loppukilpailupaikka taitaa olla Tero Pitkämäen varassa. Siinäkin sitten on himmeinkin mitali tiukassa, kun keihään taso on tällä kaudella ollut tosi hurja. No, aika näyttää.

Halla-Aho ja Kärnä sanasodassa IL

No aihe löytyy maahanmuutosta.

Mitä enemmän tulijoita sitä suuremmat kulut ja velaksi.

No aina joku hyötyy velanotostakin sillä kepu saattaa hyvinkin ajatella lisätienestiä maakuntien tyhjien tilojen asuttamisessa ja mahdollisesta halpatyövoimasta tiluksilleen.

Säästöjä valtion menoihin haetaan kaikin keinoin, mutta onko aloitteen tekijä väärästä puolueesta?

 

Facebook on saatana? Toinen osa

Maanantaisin ilmestyvässä lyhyessä blogisarjassani esitän villin teorian parhaiden lööppiotsikoiden hengessä: Onko Facebook aikakautemme suurin pahuus? Ensimmäisessä osassa kerroin somen ulkopuolelta käsin tekemistäni havainnoista. Tällä kertaa käsittelen somekuplan vaikutusta ihmisen psyykkeeseen.

Teoria huumeista

Ainoat kokemukseni huumeista ovat pieni paketti panacodeja, hitosti liikaa kahvia sekä pieni pino alan kirjallisuutta ja journalismia. Väitän tietäväni perusidean, mutten tietenkään ole ammattilainen. Metaforaksi ehdotan että baarikeskustelu oman piirin kesken on kuppi teetä, perinteiset keskustelufoorumit muki suodatinkahvia ja somekuplat kofeiinia suoraan suoneen. Kofeiini on huumeista miedoimpia mutta jo se tarjoaa opit vierotusoireista ja toleranssista. Vuosia kahvia kitannut on viimeistään toisena kahvittomana päivänä jäätävän päänsäryn vallassa. Samainen henkilö myös jatkaa kahvin juontia vaikkei se enää aamuisin herätä, eikä pidemmän päälle oikeastaan edes hidasta väsymistä. Pahaan hetkeen kitataan neljä espressoa ja purkki energiajuomaa mutta vaikutus on lähinnä sama kun sahdilla: väsymys kasvaa ja huussi kutsuu. Silti unien jälkeen kupponen taas maistuu.

Ihminen on mukavuudenhaluinen. Mukavuus on mitä subjektiivisinta mutta lopulta iso osa kaikesta tekemisestä on henkilökohtaista hyvän olon tavoittelua. Facebookin algoritmit tietävät tämän ja syöttävät hyvänolontunnetta tehokkaasti. Se saa meistä jokaisen tuntemaan olonsa hyväksi, sitten oikeutetuksi, sitten aatteessaan ylivertaiseksi ja niin edelleen. Mitä syvemmälle tässä kaivaudumme, sitä kovempi on toleranssimme. Sisällön on oltava kovempaa, rajumpaa, sitä on oltava enemmän. Vähä kerrallaan eri mieltä oleva muuttuu vastapuoleksi, vastapuoli muuttuu ikävästä ihmisestä viholliseksi, pahiksesta eeppisestä pahikseksi ja lopulta pelkäksi maalitauluksi. Oma puoli taas fokusoituu ydinasiaansa kuin tehokas organisaatio ikään, vaatien ehdottomuutta, luoden tiukkoja sääntöjä ja nostaen esiin uusia kuninkaita. Kuten huumetutkimuksesta tiedämme, ensin niitä otetaan jotta voitaisiin hyvin ja lopulta jottei voitaisi aivan niin huonosti. Lopulta sitäkään vaikutusta ei enää saada ja jäljellä on vain riippuvuus. Kuten myös tiedämme, some on jo pitkään aikaa sitten luokiteltu päihteeksi ja tutkimus etenee. Kansantaudiksikin joku kutsuu, mutta en haluaisi tätä allekirjoittaa.

Teoria huumeiden käyttäjistä

Huumeiden käyttäjälle on ominaista vetää mukaansa myös muita ihmisiä. En ymmärrä täysin mistä tämä lähtee psykologisesti mutta ilmiö on tosi. Ilmiön huomaa myös somekuplassa. Ystävät ja tuttavat on saatava siihen mukaan. Sellaiset jotka eivät liity samaan someyhteisöön tai ehkäpä edes koko someen pidetään sivummalla. Itse olen ihmeen kaupalla kärsinyt tästä kovin vähän, mutta esimerkkien haku ei tuota päänvaivaa. Aiemmin avoimesti sovittuja asioita siirretään suljettuun someryhmään. Jos et voi osallistua ryhmään, et voi enää osallistua kaveriporukan harrastuksiin, kerhotoimintaan tai moneen muuhunkaan. Jos yrityksen someyhteisöä ylläpitää pahasti someaddiktoitunut henkilö, hän voi rajata myös yrityksen kampanjoinnin vain yrityksen someyhteisön sisälle ja siten aiheuttaa haittaa liiketoiminnalle. Mediatalotkin ihan Yleä myöten alkavat vaatia yhä useammin yhteydenpitoa somekuplan ehdoilla. Aniharvoin tässäkään on kyse pahansuopaisuudesta, ainoastaan laiskuudesta, opituista tavoista ja tiedostamattomista valinnoista.

Somekupla toimii myös monelle tärkeimpänä tai jopa ainoana ajankohtaistiedon lähteenä. Miten suuri osa uutisista voikaan tulla oman somekuplan kautta? Tämä kertoo oppimistamme tavoista, eikä sinänsä kerro paljoa – joku kuulee kaiken yhdeltä radionkanavalta, toinen luottaa vain tuttuun sanomalehteen. Haastavaksi kysymys tulee kun pohtii voisiko metodia vaihtaa. Itselläni on säännöllinen tapa seurata jotain uutta, eri mediaa ajoittain aktiivisemmin ja samalla jättää jokin aiempi seuraamatta. Se tuntuu vaikealta, mutta lopulta yleensä palkitsee. Moniko kokee ongelmattomana ajatuksen luopua somesta viikoksi ja sen korvikkeeksi kuunnella radiota, lukea lehtiä tai katsoa tv-uutisia – siis ihan kokonaisina, ei vain niitä juttuja mitä kupla eteesi onkii? Entäpä mitkä mediat valitsisit somen korvikkeeksi? Oletko tottunut johonkin oman sektorisi pienempään toimijaan somen myötä? Mikä johtaa päätöksentekoasi mediavalinnassa? Kuinka kuplassa olet jopa kuplan ulkopuolella? Tai sama toisin muotoillen, ovatko huumekaverisi ainoa jäljellä oleva yhteisösi?

Vaikutukset ovat samoja

Minulla ei ole kompetenssia vertailla huumeiden vaarallisuutta, mutta sekä subjektiiviset havainnot että lukuisat tieteellisesti pätevät artikkelit tuntuvat puhuvan yhtä ja samaa: somekupla on totta ja some on huume. Tarinat tästä huumesta vieroittumisesta ovat myös aikamme pieniä sankaritarinoita. Onko yhtään syytä olettaa, etteivät tähän huumeeseen pätisi samat kriteerit kun muihinkin? Ensi kerralla on aika jatkaa johtopäätöksillä.

Linkit kaikkiin sarjan osiin:

  1. Osa 1/5
  2. Osa 2/5
  3. Osa 3/5
  4. Osa 4/5
  5. Osa 5/5