Vuosikaudet meille on tuputettu noita kassikaloja hyvien rasvahappojen saamiseksi. Lueskelin tuossa aamusella näistä ”kassipossuista” ja niistä muka saatavista runsaista hyvistä rasvahapoista. Melkoista mainostamista.
Kasvatetut kalat ruokitaan nimittäin soijapitoisella rehulla, johtuen siitä, että merien kalavarannot ovat ryöstökalastuksen vuoksi tyhjenemässä rasvaisista rehukaloista, kuten esim villakuore.
Geenimuunneltu soija on korvannut kalajauhon ja kalaöljyn, siis mm norjalaiset kassikalat ruokitaan vegaanisti ja siitä seurannaisena yli puolittuneet kalarasvamäärät. Kotimaista, rehusilakkaan perustuvaa kalajauhoa on mutta senkin käyttöä rajoittavat kiintiöt ja kasvaneet ympäristömyrkkyjen määrät.
Miksi ihmeessä emme käytä kotimaisia rasvaisia kaloja; muikku, särkikalat, niistä mm lahna ja toutain. Ankerias on poissuljettu, koska se ei enää vuosikymmeniin ole ollut mikään villikala sisävesissä, samaan kategoriaan kuuluu luonnonvesiin istutetun kirjolohen kanssa.
Muikkua saa ympäri vuoden ja on hyvä valinta, toutainta en kuin en isoa särkeäkään kalatiskissä ole nähnyt aikoihin, vähissä on lahnan tarjontakin ollut.
Kuluttajiin iskostettu ns pannuvalmiin kalan tarjonta on valitettavasti syrjäyttänyt esim sisävesien ns pyöreän kalan tarjonnan pl hottamuikku. Emännät eivät ole enää vuosikymmeniin osanneet kalankäsittelyä. 70-luvulla jo kiertelin kertoilemassa emännille kalankäsittelyn perusasioita, kuten verestämistä, kylmäsäilytystä, perkausta ja fileointia.
En enää kovinkaan hämmästele einesruokien suosiota, jos en valmiita kalajalosteitakaan. Ruuanlaitto on eräänlaista taidetta, ei ajantuhlausta ja onnistuessaan tuo sekin tyydytystä; toisin kuin joku raaka-aineiden kypsennys, sekoittaminen ”hehtaariannoksiin” ja sitten mikrossa lämmittäminen; ei ole mielestäni ruuanlaittoa.
Kyllä tääällä kesustassa on ruuhkaa ja kurjaa !