Avainsana: eduskuntavaalit

Julkaistu

Ilmastonlämpenemisvouhotusvaalit

On aivan käsittämätöntä miten Suomen eduskuntavaalit ovat liukuneet ilmastonlämpenemisvouhotusvaaleiksi.

Olisi Suomen ja suomalasten kannalta erittäin paljon tärkeitä asioita, joista pitäisi olla kiinnostuneita valittaessa eduskuntavaaleissa puoluetta ja ehdokasta – mutta jotka tärkeät asiat ovat hautautuneet tyhjänpäiväisen ilmastovouhotuksen alle.

Listaan omasta mielestäni tärkeitä unohdettuja teemoja:

  1. Puolustusmäärärahojen taso – eli valtion kaikkein tärkeimmän tehtävän, maanpuolustuksen tila. Vaikka naapurina on aggressiivinen imperialistinen roistovaltio Venäjä, jonka tavoitteena on valloittaa Suomi ”takaisin”.
  2. Mihin Suomen suuret kehitysapumäärärahat käytetään ja pitäisikö rahoituksen tasoa muuttaa. Vaikka esimerkiksi Afrikassa syntyvyys on aivan sietämättömän korkealla tasolla ja sitä on pakko saada alennettua nopeasti ja pysyvästi.
  3. Suomen julkinen sektori on aivan sietämättömän suureksi pöhöttynyt ja sitä on pakko leikata ”moottorisahalla”, eikä ”juustohöylällä”. Ei keskustella lainkaan siitä mistä julkisista palveluista luovutaan.
  4. Suomen ay-mafia pitää murskata, että työllisyysastetta saadaan nostettua ja sitä myöten työttömien ja syrjäytyneiden määrää alennettua.
  5. Koulutusta pitää suunnata työmarkkinoiden tarpeen suuntaan ja vähentää ihanneammatteihin kouluttamista, joka tarkoittaa kouluttamista työttömyyskortistoa varten.
  6. Jne. suuri joukko tärkeitä asioita, jotka nyt ovat jääneet kokonaan typerän ilmastonlämpenemisvouhotuksen alle.
Julkaistu

Vaalirauhaa: kiviä ja pelastusrenkaita

Haluan jatkaa positiivisten vaaliblogausten kirjoittamista vaalirauhan nimissä, koittaen etsiä neutraalimpaa kantaa eri puolueisiin. Siten haluan tarjota vinkin aivan jokaiselle puolueelle jotka ovat kiinnostuneita kannatuspohjan laajentamisesta. Se on vanha tarina, mutta viime viikkojen uutiset vinkkaavat tarvetta kertaukselle.

Hädässä huudetaan

Kansalaisilla(kin) on tunteet. Tunteet nykyistä hallitusta kohtaan eivät ole keskimäärin kovin lämpimiä, mutta on sitä muutakin murhetta tarjolla. Yhden mielestä ongelmana on ilmastohysteria, toisen mielestä maahanmuuttopolitiikka suuntaan tai toiseen, kolmannen mielestä hoivapalveluiden yksityistäminen, ym. Yhtä kaikki, ihmisillä on hätä ja huoli, ajoin jopa paniikki. Tämä saa monet heistä äänestämään ns. väärin, eli siis kuullen populistisia sanomia. Mainittakoon, että tässä kohtaa en tarkoita populismilla vain yhtä puoluetta.

Kun ihmisellä on hätä ja hän kuulee lupauksen paremmasta, hän saattaa näyttää suoraan sanoen idiootilta toista mieltä olevan silmin. Tällöin tulee herkästi haukuttua nämä populistien äänestäjät aika ikävin sanoin. Vaan mietipä hetki tilannetta jossa sinä olisit hädässä, veden virran viemänä, jolloin populisti ojentaa kättä ja haluaisi auttaa sinut rantaan. Sitten tulee joku toiselle puolen rantaa ja raivoaa ”älä pelastaudu, pelastajasi on idiootti ja niin olet sinäkin jos otat hänen kädestä”. Toisin sanoen, tämä moraalisesti oikeaa mieltä oleva taho käskee sinua hukkumaan kuin kiltin kansalaisen kuuluu. Kumman otat – populistisen pelastuksen vai moraalisesti korrektin, kivuliaan hukkumisen? Tiedostan mielikuvan olevan vahvasti karrikoitu, mutta älyllinen keskustelu edellyttää eri näkökantojen pohtimista.

Mielestäni siis ei ole viisas idea haukkua hädässä olevia ihmisiä vääristä valinnoista, toisin sanoen heitellä heitä kivillä. Jos haluat heidät sinun puolelle rantaa, heitä kivien sijaan pelastusrengas. Kuule heitä. Älä pidä hätää kärsivää pilkkanasi ja jos satut hallituspuoluetta edustamaan, ole valmis ottamaan kritiikkiäkin vastaan. Tuo ymmärryksesi puolitiehen, tiedosta murheen syyt. Ei tarvitse nöyristellä vaikka olisi vähän nöyräkin, eikä pelkkään inhimilliseen keskusteluun tarvitse myydä puolueensa aatteita. Se on todellinen tie populismia vastaan. Ei alentuminen populismin tielle, vaan reitin näyttäminen parempaan. Osoita, että sinun puolellesi rantaa on vähän pidempi matka, mutta rannasta löytyy myös lämmin tupa jossa voi kuivatella.

Ylpeys asuu lähellä

Vanha perisynti nimeltä ylpeys on lähellä samaa ilmiötä. Jos puolueesi menestyy tuoreessa gallupissa, pahin virhe on lähteä julistamaan omaa hyvyyttään. Ole nöyrä ja jatka työtä, älä hukuttaudu omaan ylemmyyden tunteeseen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun ylpeilevä asenne poliittiseen menestykseen on ollut mitä varmin tie pikaiseen alamäkeen. Muista, että politiikkaa ei tehdä gallupien takia, ei edes vaalitulosten takia, vaan asioiden parantamiseksi.

Voin luvata sinulle, ystäväni vaaliehdokas, äänestäjä tai tarkkailija, että maailmassa on vastakin idiootteja. Elät heidän kanssa samalla pallolla. Idiotismi ei parane käskemällä, vaan kuten mikä tahansa tauti, se tarvitsee aikaa parantumiseen. Ihmisissä on kyky toimia viisaasti ja tyhmästi. On meistä jokaisesta kiinni kumpaan suuntaan ystävää autamme.

Julkaistu

Hyviä ehdokkaita

Olen muutamien vaalien alla kirjoittanut blogauksen muutamista hyvistä ehdokkaista, erilaisista puolueista. Minulle on hyvin tärkeää nähdä että hyvää työtä tekeviä ihmisiä löytyy puoluekentän eri laidoilta, joten jatkan tapani mukaan. Ohessa neljä Pirkanmaan ehdokasta neljästä puolueesta, jotka ansaitsevat hatunnoston. Järjestys on arvottu.

Olli-Poika Parviainen, vihr

O-P Parviainen on esimerkillinen vihreiden edustaja sanan parhailla merkityksillä. Hän on kova argumentoimaan, mutta ei huutamaan. Hän näkee modernit arvot perinteisiä arvoja täydentävinä, ei vastakohtana. Hän kykenee sivistyneeseen keskusteluun vastapuolten kanssa ja pyrkii etsimään ratkaisuja pelkkien ongelmien sijaan.

Anna-Kaisa Ikonen, kok

Anna-Kaisa ei pelkää työn tekemistä. Hänet on Tampereen alueella keitetty monessa sopassa ja hän on tehnyt selväksi että tulevaisuuteen pitää uskaltaa katsoa. Hän on aina valmis etsimään uusia haasteita ja mahdollisuuksia yhdistäen ammattiylpeyden ja nöyryyden ihailtavasti. Hän ei julista vaan keskustelee ja osaa vastata kysymykseen asiallisesti, ei vain poliittisia julistuksia ladellen.

Heikki Luoto, ps

Hessu on nähnyt elämää ruohonjuuritasolta ja toisaalta myös hallinnon himmeleitä ja kaikkia sen likaisia puolia. Hän on aina oppimassa uutta ja selvittämässä ongelmien taustoja – ja kun kaikkea hän ei osaa, hän ei pelkää kysyä apua eli yhteistyötaidotkin löytyvät. Hän osaa puolustaa konservatiivisia arvoja hyökkäämättä liberaalimpaa mieltä olevien päälle tai kiusaamatta ketään.

Anna Kontula, vas

Anna on yksi niitä harvoja nimiä jonka voi sanoa kääntäneen äärettömän määrän kiviä sen puolesta että ihmiset saavat olla mitä ovat. Hän hyväksyy ihmisen ihmisenä ja koittaa löytää jokaisesta erilaisesta, erikoisesta ihmisestä jotain kaunista. Hänen maailmassa ei tarvitse elää paperipussi päässä.

Tie jatkuu eteenpäin

Yksikään ehdokas, myöskään ylläolevat, eivät ole vailla virheitä tai haasteita. Niistä kuitenkin kirjoitetaan jo liialti joten jätän ne tässä väliin. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys että eteenpäin mennessä pitää kehittyä. Jokaisessa meissä on virheitä ja viisaimmissa meistä on halua oppia niistä jotta huomenna toimisimme vieläkin fiksummin.

Ja lopuksi sitten haaste keskusteluun: kertokaapa itse kukin jostain hyvästä ehdokkaasta. Jos vaikka tällä kertaa jätetään se ikävän puoleinen osuus vähemmälle, kyllä sitä blogeissa piisaa.

Julkaistu

Viroon yritetään synnyttää uutta hallitusta

Homma näyttää kuitenkin menevän pihtisynnytykseen tai keisarinleikkaukseen. Lisää kätilöitä ei ainakaan tarvita.

Kaja Kallaksen Reformipuolue voitti eduskuntavaalit, joten hänellä oli etuoikeus yrittää saada hallitus synnytettyä. Kaja kävi reippaasti toimeen aloittaen hallitustunnustelut välittömästi vaalituloksen selvittyä.

Toki Viron Tasavallan Presidentti Kersti Kaljulaid antoi myöhemmin virallisesti Kajalle hallitustunnustelijan tehtävän.

Kaja kuvitteli voivansa helposti synnyttää hallituksen Viron kepuleiden kanssa (Venäjämielinen puolue, jota venäläiset yleisesti äänestävät). Virolaisella kepulla on virallinen kirjallinen yhteistyösopimus Venäjän (Putinin) Yhtenäinen Venäjä ”puolueen” kanssa. Puolue on lainausmerkeissä, sillä ei se aikuisten oikeasti vastaa läntisiä puolueita, vaan ennemminkin mafiaa.

Kaja oli täysin oikeassa siinä, että kepulit halusivat välttämättä pysyä vallassa – mutta ei suinkaan siten, että Kaja Kallas olisi pääministeri.

Reformipuolue ei edes halunnut keskustella Viron jossakin määrin persuja vastaavan puolueen EKRE kanssa, vaikka EKRE sai veret seisauttavan vaalivoiton (kannatuksen valtava kasvu – ei kuitenkaan suurin puolue).

Se, sitten siitä ainakin toistaiseksi. Kaja Kallas odottaa, että joku olisi kiinnostunut neuvottelemaan hänen kanssaan ja sillä aikaa kepulit, EKRE ja Isänmaa-puolue käyvät keskenään vakavia hallitusneuvotteluja jo ainakin neljättä kierrosta ja ovat päässeet ratkaisuihin useissa asioissa.

Reformipuolue on hakenut apua ongelmaan Brysselistä ja sieltä onkin kantautunut varoituksia kepuleille, että EKREä ei saisi ottaa hallitukseen. Ehkä Suomen eduskuntavaalien jälkeen nähdään samankaltainen näytelmä, jossa Brysselistä varoitetaan ottamasta persuja hallitukseen – kukapa tietää.

Minun mielestäni olisi hyvä, että Kokoomuksen veljespuolue Isänmaa olisi hallituksessa – olkoonpa muu kokoonpano millainen hyvänsä. Isänmaa on nimensä mukaisesti Viron etua ajava puolue – kuten veljespuolueensa Kokoomus on Suomessa.

Isänmaa ei hyväksynyt Viron liittymistä YKn pakolaishölmöilyyn. Isänmaa haluaa tehostaa Viron maanpuolustusta. Isänmaa haluaa pitää Viron verotuksen kohtuullisena, eikä suostu progressiiviseen verotukseen. Isänmaa haluaa että Virossa koulutus on vironkielinen – eikä sallita erillistä venäjänkielistä koulutusta.

Myönnän, että olen Virossa äänestänytkin Isänmaa-puoluetta vaaleissa. Se on lähinnä minun arvojani, aivan kuten Kokoomus on Suomessa.

Julkaistu

Rauhoittukaa, ne ovat vain vaalit

Noiden kanssa en ainakaan leiki, sanoo joka ikinen vaaliehdokas yhteen ääneen. Viimeksi sanallista painia harjoittivat Rinne ja Häkkänen. Onko tulevaisuus tosiaan sellainen että mistään ei saada sopua, hallitusta ei synny ja maa lamaantuu? Ei hätää ystävät hyvät, vaalikuume paranee kuten flunssakin, eli levolla.

Vaan miksi se myy?

Poliitikko ei vaalien alla juuri suutaan avaa ilman hyvää syytä. Jokin saa puoluejohtajan toisensa jälkeen asettamaan tiukkoja ehtoja ja rajoja vaalien jälkeiseen maailmaan. Lukijan on hyvä hengittää syvään ja muistaa vaalien jälkeisen ajan olevan terra incognita, tuntematon maa. Tiedämme sinne matkaavamme, tiedämme koska olemme perillä, mutta emme tiedä mitä siellä odottaa. Emme tiedä ketä sitä maata johtavat, emme tiedä mitkä ovat sen päivän haasteet, emme tiedä millä keskustelutuulella he ovat emmekä tiedä miten ihmisillä synkkaa. Näin ollen kovin varman kuuloiset puheet tulevan ajan päätöksistä ovat veteen piirrettyjä viivoja. Se on ihan okei. Demokratian lahja on juuri tuo tuntemattomuus. On ilo marssia kohti vaalien jälkeistä aikaa mysteerin verho yllä, muu olisi diktatuuria.

Se tarinaan kuuluva hyvä kysymys sen sijaan on vaalikuumeen oireiden pohdiskelussa. Miksi on niin tärkeää heittää ilmoille pöhköjä väitteitä, joiden lausuja itsekin hyvin tietää niiden olevan vailla pohjaa? Vika on tietenkin kovin hajautettu jos syyllistä etsittäisiin. Vaaleissa halutaan kovia, selkeitä, tiiviitä lausuntoja ja näihin tavoitteisiin päästään ehdottomuudella. Toisaalta, kun yhteisesti sovituista tavoista tulee jumiutuneita ja tylsiä, jää aina tilaa yllättäjälle. Tapojen haastaminen vaatii taitoa, mutta aina voi löytyä paikka puolueelle tai ehdokkaalle joka näkee ympärillään mahdollisuuksia haasteiden sijaan. Jussi Halla-aho selkeästi tätä yritti taannoin, hän ei sulkenut ovia ennalta, mutta ei hän kyllä kovin ahkerasti niitä availlutkaan. Ehkä sekin on vaalistrategiaa, tai halua pelata hieman sekä vanhoilla että uusilla säännöillä samaan aikaan. Nostan hattua valmiudesta kyseenalaistaa harmautta, mutta tyylipisteitä ei tipu.

Olen nostanut esille vaaleja edeltävän ajan ilmiöitä useasti. Haluaisin haastaa meidät näkemään vaalien ympärillä mahdollisuutta muutokseen, terveempään ajatteluun. Jatkuvasti koventuva kamppailu ja ilkeämmät lausahdukset poliittisille vastapuolille eivät katoa muistoista vaalipäivänä. Ikävät sanat ja teot jäävät leijumaan, vaanimaan, mieltä musertamaan pitkäksikin aikaa. Se on kuin huonosti loppunut ihmissuhde, joka ei mielessä koskaan löydä päätöstä vaan jää satuttamaan. Politiikassa on toki kestettävä kovaa debattia, mutta onko sen tarpeen olla ilkeää? Miksi ongelmat on aina käsiteltävä syyllisyyden kautta? Miksi asia ei voi olla asia, vaan siihen on aina saatava ihminen tähtäimeen? Moni mediassa esiintyvä poliitikko voisi kysyä itseltään: haluaisinko itseäni kohdeltavan tällä tavoin? Moni toimittaja voisi myös pohtia ilkeyden tarpeellisuutta.

Hyviä pelaajia putoaa pelistä

Suomessa ja maailmalla on lukuisia pelin jättäneitä ansioituneita poliitikkoja. Heistä moni puhuu henkisestä väsymyksestä, stressistä ja/tai huonosta keskusteluilmapiiristä. Liian moni hyvää tekevä jättää pelin kesken. Voisi jopa sanoa että juuri parhaat heistä väsyvät herkimmin, he kun haluaisivat tehdä politiikkaa eikä mielenterveyshoitoa. Syy saattaa löytyä tästä ilmiöstä. On toki viisasta jättää kipua aiheuttava työ- tai ihmissuhde taakse, mutta vielä parempi on jos sitä kipua ei alunperinkään pääsisi syntymään.

Viime USA:n presidentinvaaleissa pelattiin kovilla ja ilkeästi, mutta hetkeksi se pysähtyi. Yhdessä vaalitentissä ehdokkaiden piti kehua toisiaan. Se kuulosti hyvältä ja siitä tuli ratkaisuidea tähän: mitä jos edes yksi vaalitentti pelattaisiin eri säännöillä, sellaisilla jossa rakennetaan maata yhdessä?

Julkaistu

Hyvä vaalihaastattelu – ottakaa opiksi

Viron ”Hesari” – Postimees-lehti teki virolaisen puolueen EKRE puheenjohtajasta Mart Helmestä loistavan haastattelun.

Suomalaisten toimittajien pitäisi ottaa tästä oppia.

Toimittaja esittää kriittisiä, jopa ilkeitäkin, kysymyksiä – mutta antaa haastateltavan rauhassa vastata kysymyksiin pitkältikin jos haastateltava niin haluaa.

Tällä tavoin tulee lukijoille selväksi sekä henkilön ominaisuudet, että puolueen kannat tärkeisiin kysymyksiin.

Itse en ole EKREn kannattaja, mutta tämä haastattelu oli aivan loistava, sitä lukiessani välillä jopa nauroin itsekseni.

EKRE on tiukka maahanmuuton vastustaja ja Mart Helme mm. kannattaa kuolemanrangaistusta raskaisiin rikoksiin syyllistyneille. EKREllä on jopa puolustusministerikanditaatti valmiina ennen vaaleja – tuttavani everstiluutnantti Leo Kunnas.

EKRE haluaa, että Viro jää virolaisten kansallisvaltioksi, eikä Virosta tule kolmannen maailman ylijäämien roskakoria.

EKRE haluaa tehostaa Viron maanpuolustusta. Tarvitaan kauas kantavaa ilmatorjuntaa, jne., jne. Kun Viro on pitkän Venäjän miehityksen vuoksi köyhä, niin Viron pitäisi EKREn mielestä pyytää aseapua USAlta.

Tätä kirjoittaessani minä katsoin koko haastattelun – niin hyvää haastattelua on minun mielestäni ihan turha odottaa suomalaiselta medialta – aivan loistava.

Julkaistu

Sanna Marin omilla poluillaan

Nyt on Tampereen kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja, sekä SDP;n 1. varapuheenjohtaja lähtenyt tulkitsemaan talouspolitiikan arviointineuvoston lausuntoa omalla tavallaan. Lausunnossahan nimenomaan sanottiin, että hallituksen ansioksi voidaan sanoa työllisyyden lisääntyminen. Siis suomennettuna, että todellisia työpaikkoja on tullut lisää.

Marin kuitenkin sanoo, että se ei ole nykyisen hallituksen ansiota, vaan tätä edellisen.

Sanna Marin @MarinSanna

”Talouspolitiikan arviointineuvosto toteaa, että pääkiitos työllisyyden paranemisesta menee edelliselle eikä nykyiselle hallitukselle.”

Tässä lausunnossan hän ei vääristele asiaa, vaan suoranaisesti valehtelee.

Onko tämä linjassa SDP puolueen nykypolitiikan kanssa, sehän on valmistautumassa suureen vaalivoittoon. Niin kuin Marin toisaalla sanoo, että häntä ei kiinnosta mitkään kallupit totuus ja voitto näkyy vaaleissa. Sehän on ihan totta, mutta mikä puolue sen kärkipaikan vie, sekin ratkaistaan vaaleissa.

Julkaistu

Eduskuntavaalit ovat samalla pääministerivaalit

Seuraaviin eduskuntavaaleihin ei ole enää paljon aikaa.

Suomessa eduskuntavaalit ovat samalla käytännössä pääministerivaalit. Eniten kansanedustajia saanut puolue saa nimittäin automaattisesti aloittaa hallitustunnustelut.

Oikeastaan kaikki asiantuntijat ja gallupit pitävät selvänä, että pääministeripuolueen paikasta kilpailevat nimenomaan Kokoomus ja demarit. Jompikumpi niistä on saamassa eniten kansanedustajapaikkoja.

Jos tulee demarijohtoinen hallitus, niin siitä tulee väistämättä suuri uhka Suomen tulevaisuudelle, niin turvallisuuspolitiikan kuin myös talouden puolesta.

Jos tapahtuisi sellainen ihme (hyvin pieni todennäköisyys, mutta kuitenkin mahdollista), että persut saisivat eniten eduskuntapaikkoja, niin se ei suinkaan tarkoita että persuista tulisi pääministeripuolue. Suomessa on näet tapana perustaa enemmistöhallituksia, ja monikaan ei halua leikkiä samalla hiekkalaatikolla persujen kanssa. Minulla ei sinänsä ole antipatioita persujen suuntaan, mutta fakta on että monilla on. Siten ääni persuille voi käytännössä olla ääni demarihallituksen puolesta.

Persut ovat mielestäni oikeassa vastustaessaan jyrkästi haittamaahanmuuttoa. Hyvä, siinä asiassa persut ovat oikeassa. Persut ovat varmaankin oikeassa monessa muussakin asiassa – mutta aivan kuten Ruotsissa vastaavan puolueen kanssa muut eivät halua leikkiä samalla hiekkalaatikolla.

Toivon äänestäjiltä tarkkaa harkintaa mitä puoluetta kannattaa äänestää Suomen turvallisuuden takaamiseksi ja mitä puoluetta ei ainakaan kannata äänestää, sillä se voi johtaa täydelliseen katastrofiin. Seuraava hallitus/eduskunta joutuu päättämään esimerkiksi Hornetit korvaavien monitoimihävittäjien hankinnasta. Demarit ovat Tuomiojan ja Halosen vaikutuksesta olleet ja ovat USA-vastaisia ja NATO-vastaisia – demareiden linja voi johtaa Suomen itsenäisyyden menettämiseen.

Julkaistu

Minkä aamu toi, sen ilta vei

Sininen tulevaisuus ja kansalaispuolue tiedottivat sunnuntaiaamuna [16.12.] yhteisestä vaaliliitosta kevään eduskuntavaaleissa Kaakkois-Suomen vaalipiirissä. Iltapäivällä sinisten 1. varapuheenjohtaja, työministeri Jari Lindström ilmoittikin lähettämässään sähköpostiviestissä, ettei vaaliliittoon lähdetä.

— Puoluehallitus päätti, keskustelun jälkeen, että puolue ei lähde vaaliliittoon Kaakkois-Suomessa kansalaispuolueen kanssa. Lopullisen päätöksen asiassa tekee tämän tehdyn sopimuksenkin mukaisesti Sinisen Tulevaisuuden puoluehallitus ja sitä mandaattia se on nyt käyttänyt.

Vaaliliiton perumisen syistä Lindström oli vähäsanainen.

Kouvolan Sanomat

 

Julkaistu

Kevään eduskuntavaalien voittaja on… Venäjä?

Cambridge Analytica ehti kaatua ennen Suomen vaaleja, mutta informaatiovaikuttamisen konstit ovat monenlaiset. Liekö niissä selitystä viime päivien puheissa, joissa vaalivoittajaksi arvioitu SDP on ehtinyt vastustamaan Venäjän saktioita, korostanut Ukrainan syyllisyyttä tuoreessa kriisissä ja vaatinut Supoa luopumaan tiedusteluvaliokunnan jäsenten Venäjä-kytkösten selvityksistä. Haistan palaneen käryä.

Ei tutkita, mutta hutkitaan kyllä

En sinänsä pitäisi mitenkään huonona ajatusta sinipunahallituksesta. On kaikki syyt epäillä, että sillä väriskaalalla voitaisiin aivan oikeasti kehittää kankeita työmarkkinoita. Muutokset olisivat ehkä pieniä, mutta kun ne tulevat AY-liikkeen puoluejaostolta, ne todennäköisesti menevät läpi. Pieni muutos parempaan on parempi kuin ei mitään. Paljon toki riippuu tukipuolueista, onko siellä halua työntää eteenpäin vai taaksepäin. Demarit voi kuitenkin olla hallituspuolue ja se voisi olla terve muutos nykytilaan.

Toki tiedän demarien olleen Venäjän puolella vuonna 1917, mutta paljon on laineita rantaan iskenyt sen jälkeen. Joillain vanhoilla demareilla on ymmärrystä idän suuntaan, mutta sellaista Hjallis Harkimon mittaluokkaista savuavaa asetta en ole nähnyt, kyllä hän on aivan suvereenisti saanut olla Putinin edustaja numero yksi eduskunnassa. Vaan onko demareilla ollut viime aikoina lähempiä suhteita – ja jos on, miten näkyviä ne ovat? Harkimo on esitellyt suhteitaan ylpeydellä, mutta paljon vaarallisempia ovat ne joiden suhteet vieraseen valtioon pysyvät visusti piilossa. Mitä siis tapahtuu lööppien ulkopuolella demarileirissä? Onko kyse suorasta vaikuttamisesta demaripäättäjiin, vaiko kenties vain pöhköstä ideologiasta? Tulos voi toki olla aivan sama.

Suomalaisten kansalaisten massavakoilu on edelleen surkea idea, mutta siitä tulee yhä surkeampi jos toiminnan valvonnassa ei ole mitään kontrollia. Supo ei ole virheetön organisaatio, mutta heillä on kohtuullisen hyvä kyky löytää päättäjien kytkökset vieraisiin valtioihin. Koko operaatio on jo nykyisellään melkoisen vesitetty, sillä selvityksen tulosta ei paljasteta kuin puhemiehelle, eikä selvityksen johtopäätöksiä tarvitse noudattaa. Tämäkin on demareille liikaa, eikä heille riitä vähempi kuin Supon tutkimusten täysi kieltäminen lain voimalla. Kun puolue määrätietoisesti vastustaa ulkopolitiikalle kriittisen asioiden tutkintaa, minulla soivat hälytyskellot. Kun vielä seuraavana päivänä vastustetaan pakotteita ja moititaan Ukrainaa Kertsinsalmen kaaoksesta, en voi olla laskematta yksi ynnä yksi.

Lyö vetoa tyhmyyden puolesta

Ehkäpä mielikuvitukseni laukkaa liialti ja kyse on vain nyansseista tai asian katsomisesta toisin. En toki kannata tarpeetonta aggressiota Venäjän suuntaan, on parempi olla fiksu naapuri. Siitä on kuitenkin pitkä matka siihen, että hyväksyisin vakoilua tai varjoista vaikuttamista heidän toimesta. Pelko Venäjän ohjaamasta pääministeripuolueesta on melkoisen voimakas. Se tuntuu uskomattomalta, mutta joka päivä siihen viittaavat yhä useammat merkit. Moni ehkäpä juhlistaa EU:n heikentymistä joka olisi mitä varmin seuraus, mutta kun se vaihtoehtokaan ei tunnu niin idylliseltä. Matka voisi kulkea ojasta allikkoon.

Aivopesukoneena Facebook on täysin ylivertainen, mutta ei suinkaan ainoa. Älkäämme aliarvioiko ihmisten tyhmyyttä tai ahneutta. Tavalla tai toisella Venäjän ääni eduskunnassa voimistuu ja vähin mitä voimme tehdä on pohtia sen vaikutuksia. Toki kansahan sen lopulta päättää. Olisi hyvä, että tämän päätöksen pohjana olisi ehdokkaiden todelliset kasvot.