Amerikan fiiliksiä: kaukainen Ukraina

Lippujono

Perustuen toiveeseen X-viestipalvelussa, julkaisen lyhyen blogisarjan Amerikan fiiliksiä. Sisältö perustuu pääosin muistiinpanoihini matkasta Virginiaan ja lähialueille loppuvuodesta 2022, mutta osa on myös uudempaa. Tavoite on avata arkisia mielenmaisemia.

Tämän osan teema on Ukraina-tuntemus.

Kaukainen ja sotkuinen

Sota Ukrainassa ei ole koskaan ollut kovinkaan suuren luokan uutinen Yhdysvalloissa. Uutiskanavia plärätessä aiheesta kyllä mainitaan ja tehdään minuutin pätkiä niin liberaalimman puoleisilla kanavilla (NBC, CNN) kuin konservatiivimedioissakin (Fox News). Liberaalimediat tyytyvät kertomaan mitä tapahtuu, siinä missä konservatiivimediat kritisoivat vielä 2022-2023 Bidenia liian hitaasta aseavun antamisesta. ”Jos olisimme antaneet kunnon apua heti, olisi sota jo ohi” oli tuolloin yleisin näkökulma konservatiivileirissä. Kuten tiedämme, sittemmin Trump palasi valokeilaan ja änkyräleirin sanoma on muuttunut toivottomammaksi. Reilu vuosi sitten merkit tästä olivat kuitenkin jo ilmassa.

Maailmasta kiinnostuneet paikalliset euraavat aihetta, mutta minun oli julmetun vaikea saada heistä irti mitään kovinkaan väkevää näkökulmaa. Jos joku laajalti pätevä paikallisten yleisfiilis vaikkapa Venäjästä pitäisi sanoa, se on etäisen neutraali. He eivät juuri tunne Venäjää, välitä siitä tai ajattele siitä mitään suuntaan tai toiseen.

Tämän olen kuullut ennenkin

Eräs maailmaa erittäin laajalti kiertänyt eläkeläismies halusi keskustella aiheesta enemmän. Hän olisi tullut erään suomalaisen kohudosentin kanssa todella hyvin juttuun. Hän ei pitänyt Naton laajentumisesta. Hän kertoi Donbasin asukkaiden kärsineen Ukrainan kansanmurhasta vuosien ajan, kunnes heidän oli pakko pyytää Venäjältä vihdoin apua. En lähtenyt väittelemään suoraan, mutta haastoin hieman näkökulmia. Hän oli valmis myöntämään että Venäjälläkään ei asiat ole hyvin, heidän armeija tai yhteiskunta ei ole hääppöisiä, eli kentällä oli tavallaan kaksi paskiaista.

Hänellä oli iso litania esimerkkejä Ukrainan fasistihallinnosta, pitkälti siteeraten Azov-rykmenttiin liitettyjä enemmän ja vähemmän todenmukaisia kertomuksia. Hän pystyi seikkaperäisesti selittämään miten kahden prosentin kannatusta omaava joukko pystyy ruohonjuuritasolla tehokkaasti eliminoimaan venäläistaustaisten identiteetin, oikeuden omaan kieleen, kouluun ja niin edelleen. Yllättäen hän kehui EU:ta muistuttaessaan että juuri tämän fasistijoukon takia EU ei suostunut ottamaan Ukrainaa jäseneksi.

Toisenlaisenkin Venäjä-kulman sain kuulla. Eräs keski-ikäinen mieshenkilö osoitti syvää surua Venäjän kansalaisyhteiskunnan tilasta. Hänen kulmansa lähti uskonnosta, sillä hän kuului jehovantodistajiin ja toimi yhteisössä paikallisena aktiivina. Venäjän Kuten heidän ryhmässä usein, hänkään ei ollut halukas ottamaan kantoja politiikasta yleisesti muutoin.

Huhut riittävät

Näistä keskusteluista pystyi ottamaan irti saman mikä pätee laajalti ympäri maailman. Kun perinteiseen mediaan ei ole luottamusta, saavat monet henkilöt juttujensa lähteet sosiaalisesta mediasta. Sillä ei ole sitten väliä missä päin näiden propagandistien yleisö on. Yhdysvaltojen liittovaltion sietäisi ehkä olla aiheesta hieman enemmän huolissaan, sillä laajalti levitessään tällaisella propagandalla voi olla tuhoisia vaikutuksia maan ulkopoliittiseen asemaan.

Vaan kuten olemme huomanneet, huolet valheista eivät päättäjiä paljoa heilauta. Soppa on tosi sakea: toisaalta ulkopolitiikka ei kiinnosta äänestäjiä, joten ei paljoa poliitikkojakaan. Tällöin päättäjät eivät ohjaa keskustelua ja kaikki tila jää venäjän propagandakoneistolle, jolla on kissanpäivät. Opportunistit ja populistit ovat kernaasti siinä operaatiossa hyödyllisiä idiootteja. Jos päättäjä koittaisi puhua heitä vastaan, häntä haukuttaisiin siitä ettei keskity tärkeämpiin asioihin. Oi ja voi.

Sodasta kärsivät kaikki

Tuorein jakso Maailmanpolitiikan arkipäivää käsitteli Ukrainan naisten ja lasten kärsimyksiä. Tältä osin jakso oli erinomaista taustoittavaa journalismia. Lopulta mentiin kuitenkin väitteeseen, että sodassa kärsijöitä ovat naiset ja lapset mutta eivät muut. Tämä ei tunnu oikealta.

Kukin kykyjensä mukaan

En hae vastakkainasettelua. Ukrainassa tehdään hieman samoin kuin Suomessa lähes vuosisata sitten. Miehet lähtivät rintamalle tappamaan ja kuolemaan, kun naisille jäi tehtäväksi tehdä kotona sekä miehen että naisen työ. Ei tässä kumpikaan pääse vähällä, vaan molemmilla on epäkiitollinen, hirveä tehtävä, jolle ei vain ole vaihtoehtoja. Siviilit, jotka jäävät venäjän jalkoihin, joutuvat kokemaan sanoinkuvaamattomia hirveyksiä. Venäläiset tappavat, raiskaavat ja kiduttavat. He tekevät niin siviileille, he tekevät niin sotilaille. Ei Ukrainassa kukaan ole turvassa. Sotilaat ja siviilit tekevät kaikkensa selvitäkseen, kukin kykyjensä mukaan.

On hyvin tyypillistä länsimaista, virheellisesti liberaaliksi kutsuttua mediaa, jossa haetaan väkeviä vastakkainasetteluja sukupuolten välille. Se on turhaa, se on tuhoisaa. Naiset kokevat sodassa ja monessa muussakin paikassa hirveitä asioita, joita ei voi hyväksyä, joita ei saa sietää ja joita pitää vastustaa viimeiseen hengenvetoon. Se, että myös miehet kokevat hirveitä asioita, ei tippaakaan poista naisten kärsimystä. Molemmat voivat olla tosia. Osa kärsimyksistä on jaettuja yli sukupuolirajojen, osa ei ole. Tämä ei ole kilpailu. Toisen ihmisen tahallinen vahingoittaminen on väärin, piste.

On tervettä ja positiivista, että tänä päivänä perinteiset sukupuoliroolit eivät ole länsimaissa ehdottomia. Ukrainassa on runsaasti naispuolisia sotilaita. Naiset ovat olleet jokaisessa johtavassa roolissa, pois lukien uskonnot – asia, johon turhaan toivon muutosta. Vastaavasti mies voi olla naisvaltaisella alalla töissä, tai aseistakieltäytyjä. Todennäköisyys sanoo, että mies tekee tiettyjä asioita ja nainen tiettyjä, mutta se ei ole sataprosenttinen. Kykymme joustaa tästä on esimerkki ymmärryksen kasvusta.

Autetaan ihmisiä

En halua kuulla enää yhtään väitettä siitä, että Ukrainan sota on naisten sota ja naisten tehtävä on kantaa kärsimys yksin. Ukrainan vahvuus on halu kantaa sodan taakka yhdessä. Jokainen mies ja nainen, siviili ja sotilas, puhaltavat yhteen hiileen. He tarvitsevat niin soppaa kuin patruunoitakin, yhtä lailla koteja kuin pasejakin. Sotilas taistelee perheensä puolesta, ja perhettä hoitamaan jäänyt huolehtii perheestä jotta sotilas saa voimaa. Yksi ei toimi ilman toista. Yhden auttaminen auttaa myös toista.

Sota Ukrainassa ei ole kilpailua siitä kuka kärsii enemmän tai millä tavalla. Se on taistelua siitä, että perheet pääsevät taas elämään elämää, tekemään töitä, kasvattamaan lapsia. Joidenkin perheiden tarinat tulevat kertomaan äidistä rintamalla kun isä hoiti lapsia, toisissa perheissä se on päinvastoin. Jokainen näistä tarinoista tulee olemaan arvokas, täysin riippumatta sukupuolista.

Venäjä yrittää tehdä ukrainalaisista vapaan Ukrainan kyydittämällä ukrainalaisia Venäjälle

Tähän mennessä Venäjä on kuljettanut Ukrainasta Venäjälle (mm. Siperiaan) yli 1,3 miljoonaa ukrainalaista, joista 223 000 lasta.

Lähde.

Onneksi ukrainalaiset ovat pistäneet kunnolla hanttiin ryssille, joten kyyditettyjen osuus ukrainalaisista on vielä suhteellisen pieni.

Venäjän suodatusleireillä (keskitysleiri), joissa ukrainalaisia kidutetaan ja kuulustellaan, on noin 3000 Mariupolin asukasta.

——

Kannattaa muistaa historiasta, että Venäjän oli tarkoitus Talvisodan ja Jatkosodan yhteydessä pistää suomalaiset kävelemään Siperiaan.

Lähestyvä Suomen NATO-jäsenyys on hyvä asia.

Kumpi on hyödyllisempää: soitella puheluita ympäriinsä, vai toimittaa hyökkäyksen uhrille aseita, jotta tämä voi paremmin puolustautua

Niin, otsikossa esitin ns. retorisen kysymyksen koskien nykyistä turvallisuuspoliittista tilannetta.

Imperialistinen roistovaltio Venäjä yrittää valloittaa ”takaisin”: Suomen, Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Ukrainan, Georgian, jne., jne.

Joidenkin mielestä Venäjän kanssa pitää keskustella, neuvotella, tehdä myönnytyksiä, tehdä sopimuksia, jne.

Minun mielestäni Venäjän kanssa ei pitäisi neuvotella sen esittämien uhkavaatimusten pohjalta ollenkaan, vaan osoittaa Venäjälle ”keskisormea” ja olla valmis panemaan kova kovaa vastaan.

Edelleen, minun mielestäni Englanti toimii oikein, kun toimittaa Ukrainalle moderneja panssarintorjuntaohjuksia ja kouluttaa ukrainalaisia sotilaita käyttämään niitä ohjuksia.

Myös Viro, Latvia ja Liettua toimivat täysin oikein kun:

– Viro toimittaa Ukrainalle erinomaisia, moderneja pitkän kantaman panssarintorjuntaohjuksia Javelin;

– ja Latvia, sekä Liettua toimittavat Ukrainalle erinomaisia, moderneja olalta ammuttavia ilmatorjuntaohjuksia Stinger.

Virossa todetaan korkeilla tasoilla aivan oikein, että on parempi tuottaa imperialistisen Venäjän joukoille tappioita jo Ukrainassa kuin vasta Virumaalla.

Ukraina viisi vuotta sitten

Kirjoitin Ukrainasta viisi vuotta sitten, otan sen vanhan kirjoitukseni tähän:

Ukraina on parhaillaan (12.12.2013) tienhaarassa, eikä ole tiedossa kumpaan suuntaan Ukraina lähtee/joutuu.

Katsotaan hieman historiallista taustaa, niin ehkä on helpompi ymmärtää nykytilannetta.

Ukraina itsenäistyi vuonna 1918 samassa rytäkässä kun esimerkiksi Suomi, Viro ja Latvia itsenäistyivät sekä Liettua ja Georgia palauttivat itsenäisyytensä voimaan. Suomi, Viro, Latvia ja Liettua voittivat vapaussotansa Venäjää vastaan jääden itsenäisiksi. Georgia hävisi vapaussotansa Venäjää vastaan ja joutui Ukrainan kanssa uudelleen Venäjän miehittämäksi.

Venäjä teki ukrainalaisten kansanmurhan miehittäessään Ukrainaa. Itäisessä Ukrainassa Venäjä teki käytännössä etnisen puhdistuksen ukrainalaisista ja asutti tilalle venäläisiä.

Toisen Maailmansodan yhteydessä ja pitkään sen jälkeenkin ukrainalaiset taistelivat uljaasti Venäjää vastaan saavuttaakseen itsenäisen Ukrainan, mutta Venäjä miehitti jälleen Ukrainan alistaen ukrainalaiset orjuuteensa. Myös Viro, Latvia ja Liettua joutuivat jälleen Venäjän miehittämiksi maiksi.

Neukkulan romahtaessa mahdottomuuteensa mm. Viro, Latvia, Liettua, Georgia, Tshetshenia ja Ukraina palauttivat jälleen itsenäisyytensä voimaan.

Oikeasti itsenäiseksi Ukraina pääsi kuitenkin vasta Oranssin vallankumouksen yhteydessä vuonna 2005. Venäjä puuttui kuitenkin edelleen törkeästi Ukrainan asioihin kiristäen Ukrainaa mm. katkaisemalla kaasutoimituksia. Presidentti Viktor Justshenko ajoi Ukrainaa kohti länttä (tavoitteena mm. EUn ja NATOn jäsenyys). Kuinka ollakaan länsimielinen Justshenko yritettiin murhata myrkyttämällä hänet dioksiinilla ja hän jäi henkiin vain ihmeen kautta. Justshenko tuki Georgiaa Venäjän hyökätessä Georgiaan vuonna 2008. Venäjä toimi riidankylväjänä, joten presidentti Justshenko ja pääministeri Julia Timoshenko riitautuivat keskenään.

Venäjä auttoi venäjämielisen Viktor Janukovitshin valtaan Ukrainassa. Kiitokseksi avusta Janukovitsh jatkoi venäläisen sotilastukikohdan vuokrasopimusta Sevastopolissa aivan käsittämättömän pitkäksi ajaksi.

Janukovitshin aikana ukrainalaisten elintaso ei ole noussut, joten etniset ukrainalaiset hyvin laajalti ovat halunneet ja haluavat lähestyä länttä ja tehdä vapaakauppasopimuksen EUn kanssa. Ukraina on kuitenkin edelleen jakautunut lähinnä venäläisten asuttamaan itäiseen Ukrainaan ja lähinnä ukrainalaisten asuttamaan läntiseen Ukrainaan. Periaatteessa Dnjepr-joki on rajalinjana. Karkeasti ottaen Ukrainan venäläiset kannattavat venäjämielistä venäläistä Janukovitshia, mutta ukrainalaiset vastustavat. Ihan tarkasti etnisellä perusteella jako ei tietenkään toteudu.

Janukovitsh on vähintäänkin näytellyt, että Ukraina lähestyy länttä. Näytelmää tai ei Venäjä on käytännössä painostanut, uhkaillut ja kiristänyt Ukrainaa luopumaan vapaakauppasopimuksesta EUn kanssa ja sen sijaan liittymään tulliunioniin Venäjän kanssa – Venäjän tavoitteena on saavuttaa Euraasian liitto (ensi askel neukkulan palauttamiseksi).

Kun Janukovitsh ilmoitti, ettei Ukraina allekirjoita vapaakauppasopimusta Vilnassa, niin ukrainalaiset ovat nousseet osoittamaan mieltä vapaakauppasopimuksen puolesta ja Janukovitshia vastaan sadoin tuhansin mielenosoittajin.

On vähintäänkin viitteitä siitä, että nimenomaan venäläiset ovat järjestäneet mielenosoitusten yhteydessä provokaatioita, jotta rauhalliset ukrainalaisten mielenosoitukset saataisiin näyttämään mellakoilta. Ehkä Venäjän tavoitteena on saada aikaan tekosyy sotilaalliseksi hyökkäykseksi Ukrainaan.

Kun EUn ja USAn korkeat edustajat ovat vierailleet nyt Ukrainassa ja antaneet jyrkkiä lausuntoja väkivaltaa vastaan, niin tällä hetkellä Ukrainan viranomaiset eivät käytä julkisesti väkivaltaa mielenosoittajia vastaan.

Saa nähdä miten Ukrainan oikein käy. Toisessa haarassa, tosin kaukana, siintää lähentyminen länsimaita ja hyvinvointi. Toisessa haarassa siintää paluu Venäjän miehittämäksi rutiköyhäksi orjaksi.

Poroshenko piti hyvän puheen YKssa

Ukrainan presidentti Petro Poroshenko piti vallan erinomaisen puheen YKssa.

Poroshenko keskittyi puheessaan imperialistiseen roistovaltioon Venäjään. Sanoma on kiteytettynä aivan oikein, että Venäjä on suuri sotilaallinen uhka kaikille naapureilleen – toki muillekin kuin naapureille, mutta naapureille ennen kaikkea.

Poroshenko: ”Kreml ei luovu aggressiivisesta laajentumispolitiikastaan, ellei kansainvälinen yhteisö asetu yhtenäisenä rintamana sitä vastaan, ja ellei kansainvälisen oikeuden vastaisista toimista rangaista.” Juuri näin asia on.

Ukrainan itsenäisyyspäivä

Ukraina itsenäistyi Venäjän romahduksen yhteydessä samalla kuin Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Georgia ja moni muukin. Ukraina kuitenkin hävisi vapaussotansa Venäjää vastaan ja menetti pian itsenäisyytensä. Suomi, Viro, Latvia ja Liettua kuitenkin voittivat vapaussotansa Venäjää vastaan jääden itsenäisiksi. Georgia hävisi vapaussotansa Venäjää vastaan joten se menetti Ukrainan tavoin itsenäisyytensä.

Venäjä kansanmurhasi ukrainalaisia suuruusluokkaa 10 000 000.

Ukraina taisteli Toisen Maailmansodan yhteydessä ja sen jälkeenkin Venäjää vastaan saavuttaakseen taas itsenäisyytensä.

Kun Venäjän imperiumi (neukkula) romahti uudelleen noin vuonna 1991, niin Ukraina vapautui taas Venäjän brutaalin miehityksen alta.

Ei ole Ukrainalla ollut helppoa sen jälkeenkään. Venäjä yritti murhata Ukrainan länsimielisen presidentti Jushtshenkon myrkyttämällä. Venäjä kaappasi Ukrainalta Krimin ja käy Ukrainaa vastaan sotaa Donbasissa.

Onnea ja sitkeyttä Ukrainalle pyrkimyksissään estää Venäjää valloittamasta Ukrainaa takaisin orjuuteensa.

USA tukee Ukrainaa taloudellisesti ja asein

Vuodelle 2019 on suunniteltu annettavaksi Ukrainalle turvallisuuspuolen tukea 250 miljoonaa USD, mukaan luettuna aseita. Kaikkiaan tukea 691 miljoonaa USD.

Lähde.

On hyvä, että USA tukee imperialistisen roistovaltion Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen kohteena olevaa Ukrainaa.