Kannattaako taistella (Halsti)

Yleisesikuntakapteeni Wolf H. Halsti (myöhempi eversti), kirjoitti vuonna 1938 kirjan Suomen puolustaminen. Puolustusvoimain johto hyväksyi kirjan julkaisemisen tammikuussa 1939, mutta kustantaja Otava lähetti kirjan tarkastettavaksi ulkoministeri Erkolle, joka kauhistui kirjaa ja kielsi sen julkaisemisen. Siitä sensuroitiin 38 sivua ennen julkaisua, eli Suomen kansalta pimitettiin juuri ennen Venäjän hyökkäystä tärkeä tutkimus.

Halsti käsittelee nimenomaan Suomen puolustautumista Venäjän hyökkäykseltä – myös sanoen koko ajan Venäjää Venäjäksi kuten on aivan oikein. Venäjä itse harhautti maailmaa käyttämällä itsestään nimeä Neuvostoliitto.

Kirjan kirjoittamisesta on kulunut tätä artikkelia kirjoitettaessa 80 vuotta, silti kirja on tänäänkin ajankohtainen.

 

Onko taisteltava?

”Kysytään: Kannattaako siis tällaisessa tapauksessa lainkaan taistella? Eikö ole parempi säästää kansaa kärsimyksiltä, alistua ja luottaa siihen, että tulevaisuus tuo uusia mahdollisuuksia?

Vastaamme siihen jyrkästi: ei! Tällaista väitettä on perusteltava ja lisäksi erittäin vakavilla syillä. Esitämme tärkeimmät. Ne ovat osaksi aineellisia, osaksi henkisiä.

Esitämme ensiksi aineelliset:

1) Sodassa on kaikki epävarmaa, niin myös vastapuolen taistelukyky ja sen joukkojen taistelutahto. Etukäteen emme milloinkaan voi tietää, millä hetkellä ne luhistuvat. Kansojen historiasta voimme lukea monta kertomusta siitä, kuinka lukumäärältään paljon pienempi, häviön partaalla oleva, mutta epätoivoisesti kamppaileva puoli aivan yllättävästi on masentanut ylivoimaisen hyökkääjän taistelutahdon ja pelastunut varmalta näyttävästä tuhosta. Henkinen lamaannus ei näet ole riippuvainen lukumäärästä. Asia on päinvastoin niin, että lukumääräisesti ylivoimainen usein ryhtyy sotaan enemmän tai vähemmän ylimielisenä, odottaen pääsevänsä päämääräänsä aivan helposti. Kiivas ja sitkeä vastarinta on hänelle yllätys, joka nopeasti muuttuu pettymykseksi ja epäluottamukseksi omia helppoa saalista luvanneita johtajia kohtaan. Tästä on vain askel toivottomuuteen ja omiin johtajiin suunnattuun vihaan. Nämä yhdessä murtavat taistelutahdon, ja lukumäärä menettää merkityksensä. Samaan suuntaan vaikuttaa se seikka, että poliittisen hyökkääjän (valloittajan) johtajien motiivi on itsekäs. He voivat naamioida ja naamioivatkin tämän motiivin jollakin aatteella, se voi aluksi heille onnistua, mutta puolustajan toiminnan sitkistyessä, tappioiden kasvaessa, alkavat yksilöt ajatella ja totuus alkaa paljastua heille. Seurauksena on jälleen taistelutahdon väheneminen ja luhistuminen. Puolustajalla on tässä suhteessa moraalinen yliote.

2) Emme myöskään tiedä, miten ja millä hetkellä poliittinen tilanne yllättäen voi muuttua. Jokin muu valta voi todeta hetken itselleen edulliseksi ja ryhtyä auttamaan meitä välittömästi tai välillisesti. Tällainen mahdollisuus on aina olemassa taistelun pitkittyessä, mutta ei koskaan silloin, kun vastarinnatta laskemme aseemme.

Nämä aineellista laatua olevat perustelut on myönnettävä sitoviksi. Eräs kuuluisa ranskalainen sotapäällikkö on sanonut: »Vain sellainen taistelu on menetetty, jonka itse uskoo menettäneensä. »

Sitten henkistä laatua olevat perustelut:

1) Antautuminen taistelutta saa aina väheksyviä tunteita muiden kansojen keskuudessa, jopa siinä määrin, että ne tukahduttavat myötätunnon. Kunniakas kaatuminen taas herättää ihailua. Tämän merkitystä ei pidä väheksyä. Se voi antaa uuteen vapauteen pyrkivälle sukupolvelle uskomattomia voimia. Väheksyminen sen sijaan voi myös rajoittaa muiden valtojen halua antaa tulevaisuudessa aineellista apua, vaikka se ehkä muuten olisi niiden etujen mukaista. Luottamus todelliseen tahtoomme ja kykyymme puuttuu, ja se on kuitenkin loppujen lopuksi kaiken tuen edellytys.

2) »Kunniakas kaatuminen kantaa itsessään tulevan ylösnousemuksen siemenen.» Se antaa kansamme jäsenille velvoittavan esimerkin, perinteitä, joihin he voivat nojautua vaikeina aikoina, voimaa uuteen nousemiseen. Taistelutta antautuminen synnyttää sen sijaan välinpitämättömyyttä ja voimattomuutta. Suomen kansalla on tästä erittäin valaisevia kokemuksia. V:n 1808-09 sota päättyi täydelliseen tappioon. Se käytiin toivottomissa olosuhteissa, mutta kunnialla. Ajan täyttyessä se innostutti suuren runoilijan luomaan suurimman teoksensa. Aktivistien, jääkärien ja vapaussotureiden henki pohjautui »Vänrikin tarinoihin». Kansamme oli kahlehdittu, mutta sen sielu oli vapaa, senvuoksi kansakin aikanaan vapautui. Yhtä varmaa on, että sielultaan orjamainen kansa menettää vapautensa joutuessaan hyökkäyksen alaiseksi.”[i]

——

[i] Wolf H. Halsti – Suomen puolustaminen; 1939/2006; sivut 63-65

Miksi hallitus panttaa tietoa soten potilasmaksuista?

Paljon on puhuttu siitä kuinka paljon valtio säästää soteuudistuksessa. Ja yhtä paljon on puhuttu siitäkin, että valtio ei säästä mitään päinvastoin kustannukset karkaavat käsistä.

Siitä ei ole vielä puhuttu mitään kuinka paljo me kansalaiset joudumme maksamaan päästäksemme lääkääriin ja tutukimuksiin. Syy on se, että vieläkään ei hallitus ole jättänyt eduskunnalle lakiehdotustaan potilasmaksuista. Miksi ei ole jättänyt? Siksi, että todennäköisesti potilasmaksut nousevat heti kättelyssä ja sitä ei ole haluttu kertoa, koska se voi aiheuttaa vielä suuremman vastustuksen koko sotea kohtaa, kun nyt jo on.

Hallitus siis pimittää kansalaisilta heidän kannaltaan tärkeimmästä asiasta potilasmaksuista, jotka lankeavat heidän suoraan maksettaviksi.

 

Mitä Vihreiden tavoiteohjelmasta puuttuu?

Tutustuin viikonloppuna Vihreiden tavoiteohjelmaan (myös: koko teksti). Touko Aalto on löytänyt paikkansa, sillä ehdotus ei ole kauttaaltaan pölhöpopulistista taivaanrannan maalausta, vaan varsin monissa kohdissa on järkeä ainakin varauksin. Vaan mitä tästä jäi puuttumaan?

Maahanmuuton suunnitelma

Otetaan se vaikein alkuun. Maahanmuutosta on hyvin vähän tekstiä, eikä oikeastaan yritystäkään korjata ongelmia. Vasemmalta oikealle joka puolue voi myöntää nykytilanteen ongelmalliseksi, mutta vihreät tuntuvat työntävän pään lähinnä pensaaseen. Se on sääli, sillä kuulisin mieluusti heidän konkreettiset ehdotukset. Moni heistä on tutkinut ilmiötä läheltä ja kaukaa, luulisi löytyvän ratkaisumalleja.

Työ

Työn tekemisestä tai työntekijöistä ei uskalleta puhua paria ympäripyöreyttä enempää. Lisäksi osa ehdotuksista on jo tulossa muutoinkin. Työttömille luvataan paljon mutta pätkätyöläisiä ei edes taputeta päälaelle, vaikka heitä on vihreiden kannattajissa reilusti. Koitetaanko tässä olla kilttejä demareille ja välttää skismaa ensi hallitukseen mukaan tulevan AY-liikkeen kanssa?

Autoilun tulevaisuus

Vihreät eivät liene kuulleet että sama moottori joka toimii maakaasulla, toimii myös biokaasulla joten tästä ei nyt ota selvää että pitäisikö kaasulla toimivat autot kieltää vai pitäisikö niitä halata. Myöskään yhtään konkreettista neuvoa ei ole autoilun vähentämiseen. Sen pitäisi tapahtua mutta miten? Tästäkin haluaisin mieluusti lukea lisää konkretiaa. Autonomiset/robottiautot eivät ole mahtuneet edes sivulauseeseen. Kamoon nyt, teknologiapuolue vielä!

Kielivapaus

Vihreät ovat historiallisesti olleet valmiita kehittämään kielitaitoa ja lukuisia puheenvuoroja on tullut pakkoruotsin lakkauttamisesta monipuolisen kieliosaamisen tieltä. Se on menneen talven lumia, nyt heidän opuksessaan ylistetään pakkoruotsia lukuisissa kohdissa. Kävikö Lipponen konsultoimassa vai tehtiinkö RKP:n kanssa diili tulevasta hallituksesta?

Hyvä julkaisu

Kaiken diipadaapan ja mitäänsanomattomuuksien jälkeenkin tekstissä on paljon hyvää ja monia ehdotuksia joita voi täysin siemauksin kannattaa. On myös tärkeää että tällaiset asiat julkistetaan eikä vain mennä lööppien ja välihuutojen tasolle. Aivan sama meinaako Vihreitä rakastaa vai vihata, on se paljon mukavampi tehdä faktojen perusteella. Tässä on konkretiaa ja vakavaa yritystä tehdä politiikkaa. Se on varsin piristävää nähdä pitkästä aikaa.

Lopulta olisin myös voinut antaa vähän uskottavuuspisteitä lisää puolueelle joka puhuu yksityisyyden puolesta, jos heidän tavoiteohjelman lataaminen ei edellyttäisi amerikkalaisen palvelun käyttöä ja aktiivista valvontaa. Hups?

Suomen lippu täyttää tänään 100 vuotta!

Oma lippu on kansakunnan tärkein symboli. Se kokoaa kansakunnan yhteen. Sen äärellä herkistymme. Se on meille rakas ja tärkeä.

Kun suomalainen voittaa esim olympiakisoissa kultamitalin ja Suomen lippu kohoaa pisimpään salkoon, niin siinä ei jää kuivaksi yhtäkään silmäparia.

Nyt on kuitenkin tullut EU:n lippu usein siihen Suomen lipun rinnalle ikään kuin uhkaamaan Suomen lipun asemaa. Se on väärin. Jos halutaan liputtaa muillakin, kuin Suomen lipulla, niin Suomessa ainakin pitää Suomen lipun olla suurin ja kaunein ja muut liput sitten pienempiä.

Suomen kansa on sitkeää sorttia. Tunnettu kirjailija ja historioitsija Kaari Utrio sanoi joitakin vuosia sitten, että ”me olemme selviytyjäkansaa”. Me olemme selviytyneet historian saatossa monesta pahasta. On ollut isoa vihaa ja pikku vihaa, jossa ryssät tappoivat ja raiskasivat. On ollut suuria nälkävuosia, joista viimeinen oli vuosina 1863-64.  On ollut Suomen sota, joka itse asiassa oli Ruotsin sota, kun Ruotsi  menetti SuomenVenäjälle. On ollut kansalaissota jossa tapoimme toisiamme kymmeniä tuhansia. Ja on ollut Talvi -ja Jatkosota, jossa olimme tosi kovilla , mutta selvisimme tosin suurin uhrauksin ja kiitollisina sotiemme veteraaneille ja saimme kohottaa Suomen lipun salkoihin itsenäisyyspäivinä.

Toivottavasti saamme vastakin kohottaa Suomen lipun salkoihin, vaikka EU-intoilijat haluavatkin liittää Suomen liittovaltioon, jonka lippu ei ole sinivalkoinen.

Tänään kuitenkin kunnioitamme omaa sinivalkoista Suomen lippua ja Suomen itsenäisyyttä, josta emme hevin luovu.

Eläköön Suomi!

 

Italia, Garibaldi ja Liikanen

Pari vuotta sitten ollessani vanhempieni haudalla Kuhmalahdella tuli luokseni seurue, joka tiedusteli Garibaldin sotilaan ja suomalaisuusmiehen, Herman Liikasen haudan sijaintia. Vaikka Liikanen olikin kuollut vajaan kilometrin päässä, Kuhmalahden entisessä pappilassa, nykyisessä Taidepappilassa, niin hänet on haudattu Helsingin Hietaniemeen.

Garibaldi taisteli Italian vapauden puolesta ja suomalaisuusmies, Kuhmalahden entisen papin, Knut Fabian Saarenmaan eno, Herman Liikanen taisteli useammankin kansan vapauden puolesta. Hänen rintakuvansa on Roomassa lähellä Garibaldin patsasta.

Giuseppe Garibaldi – Wikipedia

Giuseppe Garibaldi (Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?; 4. heinäkuuta 1807 Nizza, Sardinian kuningaskunta2. kesäkuuta 1882 Caprera) oli italialainen nationalisti ja Italian yhdistäjä. Hän osallistui jokaiseen suurempaan taisteluun Italiassa kolmen vuosikymmenen aikana ja taisteli sekä Euroopassa että Etelä-Amerikassa. Garibaldi nousi ensimmäiseksi kansainväliseksi vallankumoussankariksi, ja oli aikoinaan ehkä maailman kuuluisin mies.[1] Häntä kunnioitetaan etenkin Italiassa. ”

Herman Liikanen – vapaustaistelija – Kolumnit – Turun Sanomat

Seuraavassa pappi Saarenmaan tytär muistelee isänsä enoa Herman Liikasta:

Salme Strandman kertoo Ristiinan Liikasista

——————————–

Arvelisin, että lähiaikoina Garibaldin muiston kunnioittaminen tulee kokemaan Italiassa melkoisen nousun, joka puolestaan panee housunlahkeet lepattamaan liittovaltiofanaatikoilla ympäri Euroopan unionia.

 

Mannerheim erosi 27.5.1918 – 100 vuotta sitten

Mannerheimilla ja poliitikoilla ”meni sukset ristiin”, joten Mannerheim esitti eronpyyntönsä ylipäällikön tehtävästä 20.5.1918 (neljä päivää paraatin jälkeen), uusi eronpyyntönsä 27.5.1918, sai eron 29.5.1918[i] ja matkusti ulkomaille 31.5.1918[ii] – eli Mannerheimilla ei ollut mitään tekemistä niiden nälkään ja tauteihin kuolemisten kanssa. Rikoksistaan kuolemantuomion saaneet taas olivat ansainneet tuomionsa.

Koko artikkelin, lähdeviitteineen, voi lukea täältä.

Ajatukseni… Neuvostoliitossa.

Elämä Neuvostoliitossa ei ollut sellaista hektisyyttä, mitä elämäni on nyt Suomessa, tai monen muunkin.

Elämä on nauttimista varten, yhteiskunta ihmistä varten.

Neuvostoliitossa oli aikaa työn (opiskelin) lomassa miettiä, tai seurustella muiden kanssa.

Työ oli jokaiselle toimeentulon lähde, jokaisella on oikeus työhön (1934 alkaen) oli perustuslakiin merkitty, ja siitä pidettiin kiinni lujasti, Neuvostoliitossa.

Työ oli inhimillistä, eikä pakkotahtista, kuten Suomessa yleensä aina.

Neuvostoliitossa oli jokaiselle työtä kykyjensä mukaan. pakko ei ollut tehdä työtä, jota jotkut kyllä vieroksuikin, tehden pahojaan, varastaen, ryöstäen, tekemällä petoksia, huijaten jne… Jotka Suomen valtamediassa leimattiin ihmisoikeuksiksi, Neuvostoliitossa, mutta Suomessa tietenkään niin ei saanut tehdä, koska se oli rikollista, Neuvostoliitossa ne olivat ihmisoikeustaistelijoita…

Näin se propaganda menee ihan tänäkin päivänä Suomessa.

Venäjällä ei yhtään mikään ole oikein ja Putin on lähinnä konna (vaikka onkin porvari).

Suomi on taas mukana koettamassa ilmeisesti jakamassa Venäjän suurta maata uudelleen, nyt kumppanina USA, 1939-44 se oli Hitlerin Saksa.

Veikkaako Suomen porvaristo taas väärää hevosta?

 

Auvoisen ja oikeudenmukaisemman Neuvostoliiton tilalla on kovan kapitalismin Venäjä, kuten Suomessa.

Ei ollutkaan yhteiskuntajärjestyksestä kyse, vaan kapitalismin jatkuvasta laajentumispyrkimyksestä, uudelleen jaosta.

Venäjästä on tehty vihollinen, ja uhka Suomelle, joka sitä ei todellakaan ole, eikä ole ollut.

Verukkeita tehtaillaan liukuhihnalta: Ukraina, Krim, tai tässä taannoin myrkytys tapaus Iso- Britanniassa.

Totuudella ei ole mitään väliä, vaan se syötetään valtamediassa, kuin totuutena…”näyttää siltä, ehkä, voi olla…”. Propagandaa tulee tuutin täydeltä Suomessa jonka trollitehdas onUSA:ssa.

Kaikki käy eikä totuudella ole väliä.

Syyrian myrkkykaasu isku leimattiin Venäjän tekemäksi, tai Syyrian hallituksen, joka olisi muka saanut sen Venäjältä. Täysin järjettömiä väitteitä.

Kummallekaan ei ollut pätkääkään hyötyä iskusta, mutta USA:lle oli.

Jälleen yksi syy boikotoida Venäjää ja  USA jatkoa omalle sodalle Syyriassa, jossa mukana on käsittämättömällä tavalla sotaisa ja aggressiivinen Israelkin, Irania vastaan.

 

Maailmaa jaetaan uudellaan, sitä kapitalismi tarvitsee, sijaissotaa käydään, kaksi suurvaltaa USA ja Venäjä, Syyriassa.

Sodan alkuunpanija oli yksinomaan USA, kuten monessa muussakin maassa: Libya, Afganistan, Irak…suoraan tai välillisesti.

USA on sotkeutunut Venezuelan sisäisiin asioihin pahasti…jne.

Neuvostoliittoa eikä sosialistista leiriä ole enää.

NATO perustettiin aikoinaan estämään sosialismin saastan leviäminen maailmalla.

NATO leviää edelleen, jostain syystä Venäjän ympärille, vaikka Neuvostoliittoa ja sosialismia ei ole enää, vaan kapitalistinen Venäjä.

 

Sota on rakennettu kapitalismiin: kilpailu, yksityinen omistus, voitontavoittelu, jatkuva laajentumisen tarve, jatkuvan kasvun tarve, oman edun tavoittelu, ahneus, itsekkyys ym. ovat niitä sodan siemeniä kapitalismissa.

 

Kotiuduin juuri mökkireissulta Lahteen.

Olisin viihtynyt pitempääkin, kuin viikon, mutta minulla on huomenna asioita Lahdessa.

Tuli ainakin syötyä hyvin todellista lähiruokaa. Veli fileroi katiska-ahvenet ruodottomiksi ja niiden kanssa oli korvasienikastiketta ja varhaispottuja. Tuli siinä herkutellessa mieleen, paljonkohan tuommoinen ateria olisi maksanut jossain hienossa ruokaravintolassa?

Hyttysiä oli, mutta ei annettu sen asian häiritä, kun muuten ilmat olivat loistavat.

Tuli käytyä ”lelukaupassa” – Canon PowerShot SX60 HS.

Tai no oikeastaan en käynyt kuin postissa hakemassa paketin, kun lelun tilasin verkkokaupasta.

Olen pitkään vältellyt ns. superzoom-kameran hankintaa syystä, että en ole oikein keksinyt sille omassa käytössä mitään tarvetta. En tiedä onko sitä tarvetta vieläkään, mutta sain hyvän tarjouksen ja päätin tarttua syöttiin.

Tuli hankittua Canon PowerShot SX60 HS kompaktikamera entisten järkkäreiden ja pokkareiden kaveriksi ja nyt aamulla tuli pikaisesti käytyä kokeilemassa tätä ”superzoomia” sen ääripäissä.

Tuulimyllyt:

Satama, huomio ”nelijalkanosturin” alaosaan.

Kuvat on otettu ilman jalustaa.

Syy miksi päädyin juuri tähän kameraan oli kohtuullisen zoomin lisäksi tallennus myös raw-formaattiin.

Pitää tutustua laitteeseen paremmin tässä lähipäivinä ja käydä kokeilemassa vaikkapa lintukuvausta.

Nyt alkoi Sipilän hallituksen kaataminen

Sen aloitti yllätys, yllätys Petteri Orpo eli hallitus -ja lehmänkauppakumppani. Orpo sanoi jo aiemmin edellisellä kerralla, kun sote-esitys torpattiin perustuslakivaliokunnassa, että ”jos ei tule valinnanvapautta, ei tule maakuntaudistustakaan”.

Nyt kun näyttää siltä vuotojen perusteella, että perustuslakivaliokunta ei vieläkään hyväksy valinnanvapautta esitetyssä muodossa, vaan vaatii siihen huomattavia muutoksia se tarkoittaa, että lehmänkaupoissa sovittua valinnanvapauta ei tule. Se vesittyy niin paljon, että lehmänkauppa peruuntuu ja Kookomus äänestää maakuntauudistusta vastaan. Nyt jo on ilmaantunut uusia vastustajia Kokoomuksen riveissä ja saattaa olla, että Kokoomuksen edustajat saavat vapaat kädet äänestykseen.

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto sanoi tänään, että ei tule maakuntavaaleja, tulee eduskuntavaalit.

Elämme jännittäviä päiviä. Kuinkahan pääministeri Sipilän huono sydän kestää tämän jännityksen? Pianhan hän pääsee pitkälle lomalle, kun hallitussavotta päättyy tosi nolosti.

Ja kansa on tyytyväinen, kun päästään mm. sinisistä loikkareista. Jos siniset haluavat säilyttää edes vähän kannatustaan, heidän täytyy erota hallituksesta nyt heti. Jos he kaatuvat yhdessä Sipilän kanssa, heidän tarunsa on loppu.