Juuri tulleen tiedon mukaan

Valheet siivittivät Hussein al-Taeen eduskuntaan.

Kysymys Antti Rinteelle. Ovatko nyt arvot kohdallaan, kun tämä valehtelija voi edustaa Suomen eduskunnassa somalidemareita?

Arvokeskustelu jatkuu.

Suomen Ev.Lut. kirkko on ryhtynyt politikoimaan

Kirkko on asettunut rintamaan persuja vastaan. Samalla se syrjii yli puolta miljoonaa persujen äänestäjää, joten he voivat hyvin erota kirkosta.

Kysymyksessä on keskustelu piispa Laajasalon ja Halla-ahon kesken jossain kirkon tilaisuudessa.Mutta se ei sovi  isolle osalle kirkon väkeä, joukossa mm. pappeja ja lukkareita.

Jussi Halla-ahon on kutsunut keskusteluun piispa Laajasalo.

Syy siihen,että iso osa eli 259 henkilöä vaatii, että keskustelu pitää perua on Jussi Halla-ahon persoona.  Hän on heidän mielestään paha ihminen, jolla on menneisyydessään kaameita tekoja, kuten muuan blogikirjoitus 15 vuoden takaa.

Nyt kirkko antaa itsestään kaamean kuvan. Jumala ei olekaan anteeksiantavainen. Ja lyötyä pitää lyödä aina vaan ja kovempaa. Jumala ei olekaan rakkaus, vaikka niin olen kuullut monen papin sanovan.

Eikö kirkon väki tunne kahdeksatta käskyä?

Minä en halua olla näin kylmän ja anteeksiantamattoman kirkon jäsen. Uskon, että moni muu ajattelee samoin.

Leningradin sotilaspiiri valehteli Suomen tappiot

Virallinen Venäjä valehteli Suomen tappiot Talvisodassa moninkertaisiksi todellisiin tappioihin nähden – noin kolme kuukautta Talvisodan jälkeen.

”(käsin:) Julkaistu 3.6.40 (Pravda, No. 153)

Leningradin sotilaspiirin esikunnan tiedonanto.

Suomessa on ilmoitettu virallisesti, että Suomen menetykset Suomen ja Neuvostoliiton konfliktissa olivat 66 400 henkeä, joista 2594 upseeria, 11564 aliupseeria ja 52 248 sotilasta. Kaatuneita oli 19 576, kadonneita 3263 ja haavoittuneita 43 ja puoli tuhatta henkeä. Suomalaisten mielestä tappiot olivat erityisen kovat sodan viimeisen viikon aikana taisteluissa Karjalan kannaksella ja Laatokan luoteispuolella.

Leningradin sotilaspiirin esikunta katsoo velvollisuudekseen ilmoittaa, että yllä esitetyt sotilasviranomaisten viralliset ”tiedot” vääristävät karkeasti suomalaisten tappioita Neuvostoliiton ja Suomen konfliktin [Talvisota – jpu] aikana. Itse asiassa suomalaiset menettivät taisteluissa kaatuneina yli 70 tuhatta henkeä, ja jos otetaan haavoihin kuolleet vähintään 15 000 henkeä, menettivät suomalaiset yhteensä vähintään 85 000 miestä kaatuneina. Suomalaisten menetykset haavoittuneina ovat yli 250 000 henkeä.

Näin ollen, mikäli Suomen armeijan vahvuuden konfliktin aikana olleen 600 tuhatta henkeä, joista taistelukykyisiksi voidaan katsoa parhaassa tapauksessa kaksi kolmannesta armeijasta, voidaan päätellä suomalaisten menettäneen armeijansa lähes koko taistelukelpoisen osan. Itse asiassa suomalaiset olivat konfliktin lopulla jo aivan armeijattomia. Tällä oikeastaan selittyykin se, että voitoistaan meteliä pitäneet suomalaiset, jotka väittävät Neuvostoliiton armeijan kärsivän Napoleonin armeijan kohtalon Venäjällä, jos vain saavat jotakin apua ulkomailta, onkin pakotettu antautumaan heti Neuvostoliiton joukkojen ensimmäisen (käsin lisätty: vakavan) iskun päätteeksi (vedetty yli: kolme kuukautta konfliktin alun jälkeen, käsin korjattu:) Karjalan kannaksella huolimatta siitä, että ovat saaneet huomattavasti apua Norjalta, Ruotsilta, Englannilta, USA:lta, Ranskalta ja muilta mailta.

Suomalaiset kirjoittavat suurista tappioistaan ”Karjalan kannaksen taistelujen aikana” konfliktin viimeisinä viikkoina, mutta eivät kerro, paljonko he näiden taistelujen aikana ovat menettäneet. Leningradin sotilaspiirin vahvistamattomien tietojen mukaan pelkästään helmikuun 11. päivän jälkeen, jolloin Neuvostoliiton joukot aloittivat hyökkäyksensä Karjalan kannaksella, aina maaliskuun 12. päivään eli konfliktin päättymiseen asti, suomalaiset menettivät kaatuneina päivässä keskimäärin vähintään 2 tuhatta henkeä.

Esikunta on pakotettu julkistamaan tietonsa tehdäkseen lopun Suomen, Euroopan ja Amerikan lehdistön järjestelmällisesti levittämistä, Neuvostoliiton ja Suomen konfliktin ajan suomalaisten todellisia menetyksiä koskevista naurettavista valheista.

Delo 580, sivut 150-151.”[iv]

Ylläoleva on Venäjän virallinen valhe Suomen tappioista Talvisodassa – noin kolme kuukautta sodan päättymisen jälkeen. Katsotaanpa millaisia lukuja löytyy suomalaisista sotahistoriaa koskevista teoksista.

Suomen miestappiot 1939-40: Kaatuneita 21 396; Lopullisesti kadonneita 1 434; Haavoittuneita 43 557; Yhteensä noin 66 400.[v]

Tässä on esitetty yksi kappale artikkelista Venäläinen valehtelu.


[iv] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 218

[v] Suomi 85 – Itsenäisyyden puolustajat – Rintamalla (Ohto Manninen); 2002; sivu 113

Hallitukseen änkeävillä ovat tavoitteet ristiriidassa keskenään

Luvataan vastikkeetonta rahan jakoa, mutta ollaan köyhdyttämässä kansantaloutta hiilimonomanian  ja Telluksen sosiaalitoimiston ideoilla.

Luvataan energian käytöllekin valtion tukea (sähköauto, sattumavoima), kun tähän asti halpa energia on mahdollistanut sen, että valtio on voinut ottaa energian hinnasta verosiivun toimintojensa rahoittamiseen.

Loppukevennyksenä laitan ruotsalaisen etnonationalistipuolueen huikeaa huumoria. (Ei kai kukaan tuollaista tosissaan.)

”Anna-Maja Henriksson korostaa uuden hallituksen toimintakykyä – ”Ihmisarvo on asia, jossa emme ikinä tule tekemään kompromisseja””

Juuri RKP on tehnyt puolueista eniten kompromisseja yli sadan vuoden ajan oman edun edistämiseksi ja ihmisarvon alentamiseksi.

Anna-Maja Henriksson korostaa uuden hallituksen toimintakykyä – ”Ihmisarvo on asia, jossa emme ikinä tule tekemään kompromisseja” | Uusi Suomi

Tilulii, tilulii, tilulii

Vassarien ”hirmulisko” Li Andersson ruoskii yhä vaan persuja, vaikka vaalit olivat jo ja menivät. Nyt Lii-tyttönen on kovasti harmistunut ja häntä suorastaan ketuttaa, kun persut veti niin hyvän vaalituloksen.

Nyt hän funteeraa sitä miten saisi vahingoitettua persuja vielä vaalien jälkeenkin. Hän jaksaa jankuttaa siitä, että persut olivat hallituksessa tekemässä päätöksiä leikkauksista mm. sotaveteraaneilta. Mutta hän jättää mainitsematta, että Halla-ahon persut eivät silloin enää olleet hallituksessa vaan siellä istuivat loikkarit, kun ne päätökset tehtiin.

Se oli sininen tulevaisuus, joka nyt on sininen menneisyys, joka silloin oli kepun ja kokkareiden panttivankina ja joutui tekemään niitä kettumaisia päätöksiä.

Neuvo Liille, mene lääkäriin niin saat jotain lääkettä pakkomielteeseesi.

Kansanedustaja Hussein Al-Taee on oikeassa

Seida Sohrabi, Turku, Kokoomus

Yhteiskuntavaikuttaja ja islamin asiantuntija. ” Olen koulutukseltani valtiotieteiden maisteri.

Kiinnostuksenkohteitani ovat maahanmuutto, kotouttaminen, islam, yhdenvertaisuus, kansainväliset suhteet, Lähi-itä ja ulko -ja turvallisuuspolitiikka. ”

Kurdipakolainen Saita Sohraapi (kok) söhrääpi pahasti USArissa sodan taustoista: joko ei ole seurannut kurdimediaakaan laikaan tai sitten vain valehtelee vastin parempaa tietoaan:

Al-Taeen on aika myöntää tai kieltää kirjoittaneensa Facebook-kirjoitukset

28.4.2019 13:11 Seida Sohrabi

Kurditaustainen entinen demarivaikuttaja Anter Yasa kirjoitti muuta- ma viikko sitten blogissaan kovia syytöksiä Uudeltamaalta kansan- edustajaksi valitusta sillanrakentajaksi tituleraatusta Hussein Al-Taeesta. Al-Taee tunnetaan työstään Martti Ahtisaaren perustamassa Crisis Managmenet Initiative (CMI) -konfliktinratkaisujärjestöstä. CMI:n arvot ja ajamat asiat ovat täysin ristiriidassa niiden törkeiden Facebook-kirjoitusten kanssa, josta Hussein Al-Taeeta nyt syytetään. Ei voi olla rauhanvälittäjä kun samaan aikaan haukkuu ja herjaa valtioita ja kansanryhmiä. Tuore kansanedustaja on esimerkiksi myöntänyt rinnastaneensa Israelia ja Isisiä toisiinsa.

Syytökset ja kuvakaappaukset ovat sen verran järkyttäviä ja raskaut- tavia, että kansan valitseman Hussein Al-Taeen olisi syytä avata taus- toja rienaaville kirjoituksilleen paremmin. Olin 7v sitten vihainen ja eri ihminen ei yksinkertaisesti riitä selittämään räikeitä kirjoituksia. Jos et ole tehnyt mitään väärää ja kuvakaappaukset ovat tekaistuja niin ei ole vaikeaa sanoa, en kirjoittanut niitä.

Näiden eri tapausten ilmetessä ei voi ajatella muuta kuin sitä sinisilmäi- syyttä, josta olen aikaisemminkin kirjoittanut. On selvää, että Hussein Al-Taeeta on suojeltu ja täten asiasta noussut kohu vasta vaalien jälkeen, kun tapausta on alettu perkaamaan. Ei voida suojella jotakuta vain, koska tämä ei kuulu kantaväestöön. Jokainen ihminen on tasavertainen hyvässä ja pahassa. Jokaisen on vastatta sanoistaan ja teoistaan. Myös Hussein Al-Taeen. ”

T.: Sahtivaari kannattaa itsekin Hamasia.

Sohrabi ei tunne Obaman, Cameronin ja Israelin terroritaustoja.

On aika perehtyä niihin: tässä on ensimmäisen YK:n korkeimman virkamiehen tieto, hänen yläpuolellaan oli vain pääsihteeri tässä asiassa:

https://www.youtube.com/watch?v=o5RWC9joWKk

https://beforeitsnews.com/v3/terrorism/2015/2452716.html

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/ranskan-tutkimus-syyrian-kaasuista-todistaa-tosiasiassa-etta-hallitus-ei-ollut-syypaa-vuoden-2013-kaasuihinkaan

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/sahtivaari-valehtelee-syyrian-al-assadin-tappaneen-200000-kansalaista

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto-koivula/aiheellisia-kysymyksia-bellingcat-peltikissalle/

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto-koivula/naton-infosotasivusto-bellingcat-on-eduskunnalle-totuuden-maaritelma/

Nyt onkin sitten marttyyrien aikaa

Nyt kun vaalit ovat takana päin ja uudet tulossa ollaan varmaan niitä marttyyreja no kaikkeen pitää kait sitten tottua .

Mutta todellisuudessa ei ne ihan oikeita marttreja ole vaan lähinnä ne ovat marttyyreja vai ihan omasta mielestään .

Ja siinä sitten samalla sanomaan emme vaihda kommisaaria se vaan on isoimman puolueen mandaatti ja sellasena se tulevassakkin on .

Mutta eipä kait sitä mielellään mistään luopuisi vaikka yhdessä asiat olisikin sovittu kauan sitten

Voihan se olla vaikka emmentaali joka niiden päitä vaivaa .

Mutta lopettakaa tuo  marttyyri asenne siitä ei ole kellekkään minkään asteen hyöty prosenttia

Korkeintaan jos on saama puolella se onkin miinus merkkistä jos edes sitäkään

Ulkona tosin nyt 1,3 astetta miinuksella seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Opetammeko syyllisyyttä?

Tiedekeskeisen verkkojulkaisu Quilletten perustaja Claire Lehman totesi hänen päiväkoti-ikäisen lapsensa palaavan kotiin yhä useammin syyllisyyden olo niskassaan. Poika tuntee syyllisyyttä ja mielipahaa mm. ilmastosta ja siirtomaavallan ajoista. Lähihistoriamme jo muistuttaa toisaalta miten huono idea on opettaa lapset syylliseksi ja toisaalta miten paljon hyvää saisi aikaan erilaisella asenteella.

Niin Suomessa…

YYA-Suomessa ei ollut paljoakaan pulaa neuvostomielisestä opetuksesta. Opetimme lapset rakastamaan itänaapuria ja tuntemaan syyllisyyttä siitä että sotaveteraanien paskiaiset kehtasivat sotia rakastavaa Stalinia vastaan. Veteraanimme saivat elää hylkiöinä vuosikymmeniä, osaamisemme kapeni ja lopulta päädyttiin luomaan rankkoja poliittisia jakolinjoja yliopistoja myöten. Opetimme lapsia rakastamaan massamurhaajaa ja näkemään maailman todella kapeasti. Kun ontto pallo vihdoin puhkesi, koko maa oli melkoisen hukassa, niin hukassa ettemme vieläkään ole uskaltaneet käsitellä 1990-luvun mustia vuosia.

…kuin Saksassa…

Saksalaiseen koulujärjestelmään kuuluu keskeisesti opetus syyllisyydestä juutalaisten kansanmurhaan. Painotus tähän on jopa niin vahva että muut Hitlerin murhaamat miljoonat eivät aina mahdu sivulauseeseenkaan. Tämän myötä Saksa on oppinut rahoittamaan miljardeilla Israelin toimintaa, kääntäen katseen sivuun aina kun siviilejä murhataan. Paitsi että tämä on tehnyt taas uuden sukupolven saksalaisia joilla on verta käsissään, se on myös tuhonnut ison osan historiantutkimusta ja potentiaalia kansainväliseen diplomatiaan. Poliittinen väkivalta on saanut kasvualustaa, rikosseuraamuslaitos toimii ylikierroksilla ja poliisin rinnalle ilmestyi lain yläpuolella toimiva mielipiderikosten tutkinta- ja tuomintalaitos, surkuhupaisasti nimettynä erään vähemmän totuudesta piitanneen henkilön mukaan.

…kuin vähän muuallakin

USA:ssa syyllisyysopetus ja sen jatkotoimet ovat johtaneet ennennäkemättömän rajuihin eriarvoistumisiin ihmisryhmien välillä. Ruotsin syyllisyysmalli on johtanut haluttomuuteen parantaa kotoutumista ja onpa etninen väkivaltakin siellä päässyt melkoisiin liekkeihin. Ihan oma tarinansa on väkivahvan ilmastosyyllisyysopetuksen luonnollinen kääntöpuoli, joka ilmastodenialisminakin tunnetaan. Kun ampuu kovilla, joku ampuu vähintään yhtä kovilla takaisin.

Sekä tietenkin se isoin asia, joka ansaitsee oman kappaleensa: onko se ihme että yhä nuoremmat lapset sairastuvat yhä pahempaan ahdistukseen ja masennukseen, kun päivästä toiseen opetamme heidät vihaamaan itseään ja ruoskimaan itseään vääryyksistä joita he eivät ole tehneet. Sanat eivät riitä kertomaan miten paljon meidän vastuullisiksi väitettyjen aikuisten pitäisi hävetä. Kasvatamme sukupolvea jotka näkevät edessään vain dystopian, tuhon ja kuoleman. Varastimme kokonaiselta lasten sukupolvelta toivon ja uskon huomiseen. Tuo jos mikä on perisynti.

Toivon päälle voi rakentaa huomisen

Tietenkin meidän pitää toimia fiksummin maapallon kasassa pitämiseksi. Se on jättimäinen tieteen haaste joka tarvitsee koko yhteiskunnan voimia. Meillä on semmoisesta esimerkki, 1960-luvulta kun joku pöhkö ajatteli että pitäisi saada ihminen kuuhun. Syyttivätkö jenkit silloin kouluissa nuoria siitä etteivät heidän isovanhempansa käyneet kuussa? Ei, silloin oli toivoa, uskoa siihen että pystymme ihmeisiin, eikä taivaskaan ole enää rajana. Toivo synnytti USA:han kokonaisen sukupolven tiedenaisia ja -miehiä, uusia tieteenhaaroja ja hyvinvointia.

Täytettäköön suuren syyllisyyden tila toivolla, yhteisellä rohkeudella ja globaalilla asenteella jolla ihan joka ikinen – kotimaahan, ihonväriin tai asemaan katsomatta – haluaisi uskoa semmoiseen maapalloon jota kehtaisi esitellä uusillekin sukupolville. Ehkä jopa uusille vieraille. Syyllisyyteen keskittyminen johtaa masentumiseen, kaoottisuuteen ja saamattomuuteen. Toivo johtaa voimaantumiseen, ylös katsomiseen ja käden ojentamiseen uudelle ystävälle. Eiköhän valita fiksumpi polku.

Suvaitsevaisuuden syövereistä – 2

Halla-ahon Scripta

Itse suvaitsevaisuuden apostolille, HS:n toimittaja Saska Saarikoskelle,  on jäänyt päähänpinttymiksi kaksi poliitikkoa, joita hän ei suvaitse:
D. Trump ja J. Halla-aho. Artikkelisarjan toinen osa käsittelee tri Halla-ahoa.

Päivän paperi-Hesarissa on Saarikosken kolumni: Halla-aholla on tilaisuus tehdä iso palvelus.  Siinä Saarikoski ei kuitenkaan osaa kertoa, mikä tuo palvelus olisi. Oletan kuitenkin, että Saarikosken käsitys siitä eroaa siitä, mitä Halla-ahoa tai persuja äänestäneet ajattelevat.

Niinpä nettiversiossa se on korjattu muotoon:
Halla-ahon kirjoitukset ovat niin poikkeuksellisia, että niistä on pakko puhua, mutta samalla niiden poikkeuksellisuus on tehnyt niistä puhumisen vaikeaksi

Saarikoski todellakin pahoittelee, että media ei ennen vaaleja nostanut esille Halla-ahon Scripta-blogeja, vaikka ne ovat vaivanneet Saarikoskea yli kymmenen vuoden ajan. Vasta, kun Antti Rinne käytti niitä sulkeakseen PS:n hallituksen ulkopuolelle, on niistä jälleen lupa kirjoittaa. Ikävä kyllä vaalit oli ja meni, eikä media pystynyt torpedoimaan PS:n vaalivoittoa.

Saarikoski väittää, että nyt Halla-aho on reagoinut ja vetänyt takaisin kaikkein ”julkeimpia” juttujaan. Sikäli kuin itse ymmärsin, Halla-aho on pahoitellut joitakin käyttämiään ”brutaaleja” ilmaisuja, mutta itse asiasisällöstä ei ole tinkinyt. Ja hyvä näin.

”Ei ole käskyjä” – joten Venäjä ei hyökännyt

Otsikossa on yksi sotahistorian kirjoituksen dilemmoista.

Sotahistoriaa kirjoitettaessa arvokkaimpia dokumentteja ovat alkuperäiset arkistodokumentit. Se komentaja käski sinä päivänä tekemään sitä ja sitä.

Jos jotakin on vain tapahtunut, niin se ei ole niin arvokas todiste kuin, että löytyy arkistosta käsky, josta ilmenee kuka on sen hyökkäyksen, tms. käskenyt.

Venäjää koskien tämä on erityinen ongelma, sillä tärkeät arkistot eivät yleensä aukene edes puoli vuosisataa tapahtuman jälkeen puolueettomille tutkijoille. Siten joudutaan kokoamaan faktaa kuten tuhansia paloja käsittävää palapeliä.

Edellä mainittuun ongelmalliseen ”teräsbetonipatoon” on kuitenkin silloin tällöin ajoittain tullut pieniä ”halkeamia”, joista alkuperäisdokumentteja on päässyt vuotamaan tutkijoiden käsiin.

Yksi sellainen ”halkeama” oli kun neukkula kemahti ja juopon presidentti Jeltsinin aikana jotkut tutkijat pääsivät lähinnä vahingossa satunnaisesti penkomaan joitakin arkistoja lyhytaikaisesti. Silloinkaan eivät suinkaan kaikkia arkistoja. Hyvin monet arkistot ovat Venäjällä edelleen tiukasti suljettuja koskien vaikkapa vuotta 1941. Mitä kaikkea silloin tapahtui ja kenen käskystä?

Jokainen ”vuoto” on arvokas ja auttaa kasaamaan palapeliä nimeltään historiallinen totuus. Tietysti pitää koko ajan olla tarkkana, että ei erehdy luulemaan väärennettyä dokumenttia aidoksi.

Talvisota on sotahistoriassa jo yleisesti ottaen selvää ”pässinlihaa” – mutta sieltäkin puuttuu usein niitä alkuperäisiä arkistodokumentteja.

Siksi muutaman päivän kuluessa nettiin ripustamani neljä alkuperäistä käskyä ovat arvokkaampia kuin moni niitä lukeva tietääkään:

Voroshilov alkoi johtaa sotatoimia Suomea vastaan 9.12.1939

Ylipäällikön käsky 9.12.1939 8. Armeijalle

Ylipäällikön käsky 10.12.1939 14. armeijalle ja Pohjoiselle laivastolle

Ylipäällikön käsky 10.12.1939 9. Armeijalle

Tässä ei tietenkään ole kaikki, mutta on nimenomaan konkreettisia käskyjä, joista ilmenee Venäjän tavoitteita.

Ilmenee myös jopa divisioonan resoluutiolla mitä minkin divisioonan piti saada aikaiseksi. Tiedetään mitä ne tekivät, mutta nyt on olemassa myös ne kysytyt käskyt.

Kyseessä eivät olleet Venäjän armeijan lomalaiset, jotka olivat eksyneet Suomen alueelle – kuten nyt väitetään olevan Ukrainan alueella.