Tekijä: arvi.

Joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään sanotaan, mutta minä nyt kuitenkin senkin uhalla muistelen vaikka tikusta saisinkin, sillä se on aasinsilta toiseen nykypäivän tapahtumaan.

Nimittäin, kuinkas silloin kävikään, kun Soini ministereineen ja vielä silloin perussuomalaisina oli hallituksessa, tarkoituksena tietenkin ajaa hallitusohjelman kirjauksia niiltäkin osin, jotka perussuomalaiset olivat ohjelmaan saaneet mukaan kannattajiensa toiveen mukaisesti.

Mutta ne perussuomalaisten hallituohjelmaan saadut kirjaukset olivatkin Soinin poppoolle vain tahroja paperilla ja tämän huomasivat myös perussuomalainen kenttäväki ja äänestäjäkunta ja pian olikin jo kannatusprosentit tippuneet puolella vaalien aikaisista prosenteista.

Ja puoluekokouksessa sitten se Giljotiinin terä katkaisikin Soinin poppoolta kaulan, kun jäsenistö näytti mitä se ajatteli puolueen ministereistä ja heidän tavastaan ajaa perussuomalaisten tavoitteita, tuli potkut persuksiin.

Lopun kaikki tietävät, eivät kestäneet demokratian toteuttamista kohdallaan ja luikkivat kepun ja kokoomuksen tarjoaman hillotolpan suojiin nauttimaan vielä kahdeksi vuodeksi hankkimistaan henkilökohtaisista saavutetuista eduistaan sinisen sateensuojansa alle.

Nyt näistä ”hillotolppalaisista” ei enään kukaan kuulu Arkadianmäen muonavahvuuteen ja äänestäjät kyllä näyttivät vaaleissa mitä mieltä he ovat puliveivareista. Ei painanut tittelit mitään, kun ministeritkin laitettiin ”kilometritehtaalle”, kun kannattajien vaatimukset olivat vain tuulen huminaa heidän korvissaan.

Nyt sitten hyppään nykypäivään ja kepuun, joka toimii nykyisessä vasemmistohallituksessa kuin Soinin poppoo edellisessä hallituksessa, eli toimii vain vihervasemmiston tavoitteiden siunaajina ja kumileimasimena ja kentän vaatimukset ovat vain kuin hukkuvan ääni korvessa, kun hallituspaikkaa ja henkilökohtaisia etuja suojellaan.

Mutta nyt kun kepun kannatus kyntää syvällä, niin vieläkään kepun johto ei näytä käsittävän mistä heidän huonot kannatusluvut johtuvat.  Mutta kyllä ne johtuvat vain ja ainoastaan samasta syystä kuin Soinin poppoollakin aikoinaan, että ollaan mukana hallituksessa, joka toteuttaa täysin päinvastaista politiikkaa mitä kentäväki ja kannattajakunta on tavoitteeksi asettanut.

Eli, jos vallanhimossa unohdetaan ne ja niiden vaatimukset jotka valtakirjansa on vaaleissa antaneet, niin se on varma kuin pläkki, että vaaleissa se veri punnitaan.

Nyt kepu koettaa valtavalla volyymilla muuttaa veden viiniksi ja pestä mustan valkoiseksi kannattajiensa suuntaan kun vaalit ovat ovella, mutta kyllä kansa tietää, että punainen pakkopaita ei ole se, joka vilun pitää poissa kepulaisten ”ruumiista” ja maakuntien suomesta, kaupungeista puhumattakaan, mutta itseppä ovat vapaaehtoisesti punaorvon valaa lähteneet hoilaamaan vasemmiston illanistujaisiin, niin turhaa on sitten itkeä jos peilikuva irvistää.

 

Useimmat blogini täällä ovat olleet politiikka painotteisia ja ovat polveilleet historiasta nykypäivään ja tulevaisuuteen.

Poliittisesta historiantutkimuksestakin on yhtä monta totuutta kuin on tutkijaakin ja yhtään puolueetonta historiankirjoitusta ei ole olemassa, kaikki polveutuvat enemmän tai vähemmän tutkijan omia ambitioita mukaillen ja sieltä varmasti kukin sen oman ”totuutensa” löytää omaa uskoaan vahvistamaan, niin minäkin.

Tämänpäivän politiikka on huomispäivän historiaa, jota toiset ylistää ja toiset manaa maan rakoon, kaikki omia ”ismejä” mukaellen ja kuka kansalaisten enemmistön pystyy oman totuutensa taakse saamaan, sillä on valtakunnan avaimet taskussaan.

Sitten tulevaisuuden ennustaminen, sen sanovat vaikeaksi ne, joiden ennustukset menevät useimmiten metsään. Itse olen esimerkisi jos puheeksi otetaan vaikka tulevat kuntavaalit, niin ennustanut perussuomalaisille sellaisia prosenttikorotuksia, että minua on pidetty kahjona prosentteineni.

Mutta olen varma, että jos nämä minun ennustukseni epäilijät, menisivät kysymään tulevien vaalien prosentteja vaikka mustalaispovarilta, joka korteista ennustaa ja hän olisi ennustuksessaan samansuuntainen omaani nähden, niin häntä nämä uskoisivat, sillä minun otsassani on persuleima                 ( kainin merkki )

Varmasti valtaosa suomalaisista allekirjoittaa nykyään sanonnan, että suomalaiset ovat mailman onnellisin kansa, mutta sen nyt kaikki ymmärtävät sanomattakin, että osalle Jumala on jakanut sellaiset kortit, että heidän elämänsä on kärsimyksien kukittamaa ja siinä on onnen muruset vähissä.

Itse ajattelen, että ei sitä pidä koskaan yrittää olla onnellinen, on mieluimmin yritettävä elää oikein, silloin onni tulee ikäänkuin sivutuotteena.

Kun nyt suomessa hallitus suojee vanhuusväestö koronalta, niin eipä päättäjä suojelleet 70 + vuotiaita joutumasta nettien julmaan kitaan.

Olisi 1950 ja sitä aikaisemmin syntyneille pitänyt asettaa heidän tarvitsemilleen eri palvelumuodoille mahdollisuus saada tarvitsemansa eri palvelut ilman joutumista robotti,-ja nettimaailman kylmään todellisuuteen.

Ja kun yli 70 vuotiaissa on tietenkin myös tekniikan hallitsemia, jotka ovat sinut helvetinkoneidensa kanssa, niin nämä pärjäävät kyllä nettien ja koneiden ihmeellisessä maailmassa, mutta kun on sadoin tuhansin niitä, jotka ikäänkuin hylätään yhteiskunnan ulkopuolelle, kun eivät ole syystä tai toisesta näihin nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin sopeutuneet, kyenneet, pystyneet.

Joillakin on lapset ja lapsenlapset auttamassa asioiden hoidossa, mutta onhan se itsenäiseen eloon ja oloon tottuneille ihmisille alentavaa, ”kerjätä” päivittäisiin toimiinsa ulkopuolisten apua, kun nettihelvetti heidät siihen pakottaa.

Fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan useat yli seitsemänkymppiset kyllä pystyvät liikkumaan ja menemään palvelunsa hakemaan henkilökohtaisesti ja siinähän sitä liikuntaa ja ihmiskontakteja tulisi kuin kaupanpäällisinä, mutta nämä puuttuvat nyt, kun masiinat pakottavat pysymään kotona.

Tämä on suuri vääryys ja yhden väestönosan heitteille jättämistä ja jos joku sanoo, että kyllä sitä neuvontaa ja opastusta annetaan, mutta vaikeata on vanhuksen muutaman opetuskerran jälkeen sopeutua sellaiseen muutokseen, josta ovat koko ikänsä olleet ulkona ja jossa nuoremmillakin ovat vaikeuksia pysyä ajan hermolla.

Kyllä meistä suuremmista ikäryhmistä pian eroon jo pääsette, sitten saatte robottienne kansaa leikkiä ”jumalaa”,  paljoa emme pyytäneet, vain pientä siirtymäaikaa ja meidän loppuelämällemme hivenen turvaa tuomaan, mutta tyhjää saimme.

 

 

Nyt kun vuosi vaihtuu huomenna, niin olisin kuvitellut, että juhlimiseen liittyvä yksi muoto olisi loistanut poissaolollaan.

Mutta mitä vielä, tuollahan niitä taas myydään kaupoissa ja vaikka monet julkihallinnot ovatkin näistä nyt pidättäytyneet, niin yksityisesti se jatkuu varmasti taas entistäkin kiivaampana ”tulituksena”.

Sehän siinä on myöskin, että nyt kun sairaalat ovat jo muutenkin kestämisensä ylärajoilla ja hoitohenkilöstö raataa itseänsä lähes hengiltä koronasta johtuen, niin nyt vielä sallitaan lisäkuormaa näiden ammuskelijoiden taholta.

Nyt ei kyllä ole vielä juhlimisen aika ja varsinkaan rakettien ja pommien paukuttelijat ja ihannoijat olisivat saaneet pysyä poteroissaan.

Mutta niihän se on, että mikä ei ole kiellettyä niin se on sallittua, mutta jos ei järki päätä pakota, niin se sallii myös tällaisen toiminnan itselleen.

En olisi pitänyt ollenkaan vääränä ja ketään syrjivänä, että päättäjät olisivat näin ”sotatilan” vallitessa kieltäneet kaikkien tulitteiden ja pommikaupan tänä uutenavuotena.

 

 

Kovaa polemiikkia ja kannunvalantaa käydään median toimesta tulevien kuntavaalien tiimoilta, että kuka voittaa kenet ja kuka on kukkulan kunkku.

Mutta nyt minä sanon, että jos joskus jotkut vaalit sanotaan olevan turhat ja mitään merkityksettömät, niin nämä ovat sitä.

Kuntien rooli jatkossa tulee olemaan vain lähinnä teoreettinen, kun maakunnat ovat se joka rahakirstun päällä istuu ja kun kerran herrallakin on herra oltava, niin valtio sen viimeisen sanan sanoo maakunnillekkin.

Suurin osa kansalaisista menee vaaliuurnille, antamaan äänensä valtakunnan politiikkaan nojaten ja olipa tulos mikä hyvänsä, niin vaalitulos ei tule hallituksen eikä opposition toimintaympäristöä miksikään muuttamaan.

Vain joidenkin puolueiden puheenjohtajat kukitetaan hyvän vaalituloksen tai loistavan torjuntavoiton seurauksena ja hävinneetkin voivat turvautua nykyiseen syy,-ja seurausilmiöön,  MUTTA KUN SE KORONA.

 

Galluppien mukaan perussuomalaisten kannatus on suurempi kuin ääriliikkeiden, eli vihreiden ja vasemmistoliiton yhteensä.

Siksi en voi olla ihmettelemättä, että niin kepu, demarit kuin kokoomuskin tanssivat näiden kahden ääriliikkeen kanssa utopioihin perustuvaa viherhumppaa ja ovat tekemässä suomesta EU.n koelaboratorion, jossa maailmanlaajuisesti voivat turistit ja kirjanoppineet käydä ihmettelemässä, kuinka niukalla ja vaatimattomasti ihminen pystyy elämään luontoa säästäen.

Perussuomalaisten arvoja pidetään saatanasta seuraavina ja hurskaina lyödään rintoihinsa, että rasistin kanssa ei leikitä.

Katsokaahan mitä tämä vihreiden ja vasemmistoliiton ideologia on jo ensimmäisenä kahtena vallassaolovuotenaan  saanut aikaiseksi suomen nujertamiseksi, jossa kiveäkään ei jätetä kääntämättä, matkalla egolokiseen helvettiin ja demarit ja kepu kehtaavat vielä sanoa olevansa isänmaan asialla.

 

 

Lapin yrittäjiä ja erityisesti matkailusta siellä elantonsa hankkivia koetellaan nyt kovalla kädellä koronasta johtuen, kun ulkomaiset turistit puuttuvat lähes kokonaan.

Mutta mitä lehdistä olen lukenut, niin aika paljon kotimaan matkailijat ja lomalaiset vähän osaltaan pahimpaa iskua kykenevät helpottamaan ja matkailusta ja turismista elantonsa saavat välttyvät laittamasta lopullisesti lappua luukulle.

Mutta varmasti vielä huonomassa asemassa ovat kaakkois ja itäsuomen ja erityisesti Lappeenrannan ja Imatran kaupunkien ja kaupunkikuntien yrittäjät ja kauppiaat, jotka itäturismin ja matkailun täysin pysähtyneisyyden tilan vuoksi joutuvat toimintansa lopettamaan ja sitä eivät ole pelastamassa Lapin tapaan kotimaiset asiakkaat.

Ja kun nämä yrittäjät kiinteistöineen lopettavat, niin sitähän ei sen jälkeen ihan sormia napsauttamalla uudelleen käyntiin polkaistakkaan.

Kysymyksessä on satojen ja taas satojen miljoonien menetykset vuositasolla, minkä alueen kunnat ja yritykset/yrittäjät menettävät itämatkailun puuttumisen myötä.

 

 

Kun taas etsitään vuoden parasta urheilijaa suomessa, niin näkökantoja ja kulmia on yhtä monta kuin on arvioitsijaakin.

Itse asetan valintani pohjaksi sen, että lajin tulee olla laajasti, jokaisessa mailmankolkassa harrastettu laji, joten talviurheilu jää heti valintani ulkopuolelle ja tietenkin myös lajit, joissa hevosvoimat ja lajiin ominaiset ”apuvälineet” ovat keskeisessä merkityksessä menestymiseen.

Yleisurheilu ja uinti olisivat lajeja, joita laajasti harrastetaan kaikissa maanosissa ja kun ovat yksilöurheilua, joka on yksi ehdoton edellytys valinnalleni.  Edellämainituissa lajeissa ei suomesta löydy mitat täyttävää ehdokasta, kuten ei tenniksen, voimistelun kuin ei pyöräilynkään osalta.

Sitten löysin pohdintani päätteeksi ehdokkaan, jolle huomionosoituksen ojentaisin ja kun laji on vielä ympäri maailman harrastettu ja arvostettu erittäin korkealle, niin valintani on selvä, vaikka jotkut tahot eivät tätä lajia urheilun kunniakkaaseen perheeseen soisikkaan kuuluvaksi, vaikka se on ollut mukana jo antiikin kreikan ajoilta lähtien.

Valintani on raskaansarjan nyrkkeilijä ROBERT HELENIUS.

On pitkä tie minkä ”Robbe” on käynyt, kun tavoitteena on olla joskus raskaansarjan maailmanmestari ja nyt hän on lähempänä kuin koskaan.

 

 

Varmasti tämä korona-aika koskettaa ja koettelee ihan kaikkien suomalaisten elämään monilla eri tavoilla.

Mutta näin eläkeläisenä, kun säännöllinen toimeentulo tulee kuin ”manulle illallinen” joka kuukausi ja uskoakseni velatkin on tullut kuitattua jo aika päivää sitten suurimmalla osalla senioreista, mitä on elämän aikana otettu oman tuvan ja luvan lunastamisissa, niin hyvässä asemassa olemme.

Ja varmasti meille ei tuota vaikeuksia elää vähän kuin erkon elämää koronasta johtuen ja monelle elämä soljuu entiseen malliin koronasta huolimatta.

Sairaudet ja elämän niukkuus toki on monille eläkeläiselle tuttu jokapäiväinen ”vieras”, mutta se olisi sitä myös koronasta huolimatta.

Kun ajattelen työntekijöitä ja yrittäjiä, joilta on mennyt toimeentulo ja velat ja huoli huomisesta on päällimäisenä 24/7, niin en osaa kuvitellakkaan sitä epätoivoa, jonka korona on heidän osalleen langettanut.

Sitten lapset ja nuoret koululaiset, kun elämän riemuja ja uskoa tulevaisuuteen ovat rajoitukset, kiellot ja suositukset ohjailemassa, niin kovin aikaisessa vaiheessa hekin taakkaa joutuvat kantamaan kapeilla harteillaan, kun elämän tulisi olla avoin mennä ja toteuttaa omia haaveitaan.

Rahallahan ei toki ongelmia ratkaista, mutta se olisi nyt sellainen renki, jota tulisi käyttää nyt sitä säästämättä, kun kysymyksessä on kansalaisten henkinen ja fyysinen hyvinvointi.

Joten, pelastetaan kaikki mikä rahalla on pelastettavissa ja murehditaan takaisinmaksua vasta sitten, kun piru ei enään istu aisalla markkinoille mentäessä.