Ensi kuussa kepu päättää, kelle nuija annetaan, sontakärryt ei nyt kaipaa, hajutonta johtajaa.
Viime vaaleis sontakärryt, perälaudan kadotti, tovereiden hallitukses, piilos pysyy vastakin.
Rahastajaks kepu pääsi, Rinteen Antin onnikkaan, kansalaiset saavat maistaa, kepulaista ruoskintaa.
Kulmuni ei hajussansa, ollut tarpeeks väkevä, oma kehu Saarikolla, sillä hurmaa itsensä.
Toverit ne jännitykses, seuraa kepun vaalia, Saarikko ois heille oiva, puna lipun kantaja.
Kulmunia hallituksen, riveihin ei haluta, siinä saattaa Marininkin, kruunu päästä pudota.
Kepulaisten prosentit kun, pikku hiljaa vähenee, persulaisten prosenteilla, Audin kyyti lähenee.
Kepu näyttää omaa kuoppaa, itsellensä kaivavan, koskaan ei oo proletaari, ollut suomen puolella.
Kokoomus ja persut toivois, että kepu palaisi, suomi neidon hellään huomaan, siitä kansa kiittäisi.