Tekijä: arvi.

Orpo,  joka on hyvin pestinsä pääministerinä hoitanut, niin yhden perustavaa laatua olevan virheen hän teki ja sen virheen vuoksi,  on hallitus menettänyt tehokasta työaikaansa, kun on lähtenyt rasisminmetsästykseen vasemmiston metsäkaartilaisten uraata peläten.  Ja kun hallituksen sisälläkin yksi maginaali kiljuu vasemmiston äänellä, niin olisi heti kättelyssä pitänyt Ruotsalaisille tehdä selväksi, että ota tai jätä, eikä sallia heidän diskuteeraamistaan.

Minä kyllä olen oppinut näkemään ihan käytännössä mitä on vasemmiston poliittinen terrori  ja itse olisin Orpolle antanut ilmaisen neuvon,  että koskaan ei pidä neuvotella terroristien kanssa, jos sen teet kuten nytkin huomataan, niin se on päättymätön tie.

 

Köyhät kyykkyyn.

Tämä  on sanahirviö, jota tänä päivänä kailotetaan jokaisessa niemessä, notkossa ja saarelmassa, sekä torien kulmilla ja kulmien takana.

Mutta jos nyt vähän katsottaisiin mistä tämä ns.köyhyys kumpuaa ja ketä siitä on syyttäminen kunkin yksilön kohdalla, niin valtaosin, ei kaikkien kohdalla omat valinnat ja vääriksi  koituneet elämänarvot ovat suistaneet talouden ”pakkaselle”.  ( poislukian sairaat/sairaus )

Se on aina se helpoin tie syyttää yhteiskuntaa  kun on itse housuunsa paskantanut.

Suomessa on kuitenkin niin kattava sosiaaliturva nyt ja tulee olemaan myös oikeistohallituksen jälkeenkin, että se millä köyhyys määritetään, niin köyhä ei ole kukaan Suomalainen jos ei sitä itse tee mahdolliseksi omien elämäntapojensa ja valintojensa myötä, jotka ovat vapaaehtoisia, niihin ei kukaan pakota eikä ole velvoittamassa.

Kun ajatellaan että sosiaalietuudet kaikkineen ovat Suomessa vähimmäispalkkatason luokkaa ja olipa se miten mittava hyvänsä, niin mikään rahamäärä ei kuitenkaan suojaa köyhyydeltä jos sinne eämänarvot johtavat.

 

 

Minä erosin sinä päivänä ja sillä kellonlyömällä perussuomalaisesta puolueesta, kun Soini lahjoitti valtiovarainministerin/ ministeriön kokoomuksen hoteisiin ja lähti itse kiertelemään mualimoo.

Ja liityin takaisin ”persulaiseksi” puoluekokouksen jälkeen, jossa Jussi Halla-aho otti puheenjohtajuuden ja ”jätesäkki” lähetettiin opetuslapsineen katsomoon.

Moni perussuomalaisiin kuulumaton uskoi silloin kun hajaannus tapahtui, että siihen päättyy persutarina lopullisesti ja että kenttäväki kyllä seuraa Soinin koplaa ja viittä ”viisasta” ministeriä.

Mutta toisin kävi, Jussi Halla-ahon johdolla puolue kokosi rivinsä ja Soinin siniset vaipuivat hypotermiaan, kun kusi housuissa oli lakannut lämmittämästä.

Nyt Riikka Purran johdolla saatiin veretseisauttava vaalivoitto ja noustiin toiseksi suurimmaksi puolueeksi eduskunnassa ja sitä kautta hallitusvastuuseen.

Ja taas kuuluu näiltä haudankaivajilta samaa saarnaa, että kun hallitusohjelma, jota vasemmisto kiljuu köyhiä ja kipeitä rankovaksi, että perussuomalaisille tulee käymään ”Soinit”, eli puolue hajoaa kahdeksi, kun hallituksen leikkaus onnistuu, mutta potilas kuolee.

Mutta ikävä tuottaa näille ikuisille haudankaivajille pettymys, sillä perussuomalaisten perseet kyllä kestävät merivettä olletenkin,  kun vaihtoehtona on vasemmiston vastuuttomat.

Väitän, tai itseasiassa olen varma, että perussuomalaiset kyllä hyväksyvät vyönkiristyksen, kun puolueen yksi tärkeistä tavoitteista, ehkä se tärkein on kuitenkin toteutumassa, eli sisäinen turvallisuus.  Se koskee kaikkia hallinnonalojen ministeriöitä ja jos nyt perussuomalaisten ajamat hallituskirjaukset vesitetään, niin Ruotsin tie on edessämme,  jonne vasemmisto fundamenttinen  hallitus niin kovin hinkusi.

 

Nyt tiedoitusvälineet kirkuvat suurilla kissankokoisilla kirjaimilla, että Orpon hallitus ei nauti vihervasemmiston luottamusta, kuten ei myöskään ministerit Purra ja Rydman.

Minä sanon että entäs sitten.  Ei vaikuta hallituksen ohjelmiin eikä henkilövalintoihin tuon taivaallista, vaikka vihervasemmisto seisoisi päällään tai juoksisi  sadetanssia eduskuntataloa ympäri Aatamin ja Eevan puvuissa 24/7

Yhden huomion olen tehnyt solisaliratti Lindtmanista, jonka oletetaan olevan seuraava ”työkansan” puheenjohtaja ja  jonka jotkut ajattelevan tuovan Marinin johtaman äärivasemmistolaisen linjan piirun verran oikeammalle, niin saavat kyllä pettyä.

Sillä sama äärivasemmistolainen kaiku näyttää kuuluvan Lindtmanin marssikengistä kuin on kuultu viimeiset neljä vuotta Marinin tanssikenkien kopseestakin, eli jos et ole meidän puolella olet meitä vastaan, ei puhettakaan minkäänsortin nöyryydestä eikä kunnioituksesta vaalitulosta kohtaan.

Näyttää että niin vasemmistossa kuin vihreissäkin on  miehet laitettu nyrkin ja hellan väliin, jossa  miehet vaijetkoon seurakunnassa ja Lindtmaninkin on aika mennä kolttukaupan kautta, jos aikoo nuijan saada nykyiseltä  nuijalta.

Hyvin menee mutta menköön ja kun kuulen epätoivoista kiljuntaa vasemmalta, niin se on musiikkia korvilleni.

Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä että Ukrainaa autetaan kaikilla niillä resurseilla joita meillä on tarjota ja antaa.

Mutta miksi sitä auttamista pitää niin kauheasti mainostaa ja tuutata joka paikasta ja kanavilta meille kansalaisille ja liittää siihen monensortin seremonioita lippu,-ja marssirivistöineen ja mainostaen omaa kaveria ei jätetä menttaliteettia.

Kun kerran on päätetty että autetaan niin autetaan, niin  miksi sitä tähänastisen avun ja tuen rahallista määrääkin pitää jatkuvasti toitottaa kansalaisten suuntaan, se maksaa minkä maksaa.

Pelkona on että kun asiat pitkittyvät niin ne myös tuppaavat mutkistumaan, eli tämä yletön julistaminen voikin pian kansalaisten suunnalta kääntyä itseään vastaan.

Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa ja nyt toivon että tehdään niin myös Ukrainan kohdalla, varmasti sillä avulla on yhtä suuri osuus ilman julistuksellisuuttakin.

Tiedän että tässä halutaan myös viestiä Venäjän suuntaan, mutta eiköhän ne jo ilman näitä meidän Ukraina seremonioitakin tiedä että keiden joukossa seisomme.

Nyt kun olen vähän miettinyt ( mikä on harvinaista ) sitä, että kenelle sen suurimman kiitoksen osoitan ja annan oikeistohallituksen mahdollistajana, niin suurin ansio eittämättä lankeaa äänestäjille.

Mutta ketä sitten on kiittäminen siitä, että äänestäjät tähän ratkaisuun päätyivät, niin yllätys yllätys, en kiitä siitä Orpoa enkä Purraa, vaikka suuri ansio heille kuuluukin, kiitän ennen kaikkea Sanna Marinia, joka kansan kahtiajaon  airueena ja ”mannekiinina” avasi kansalaisten silmät näkemään, että millään muulla kuin yhteen hiileen puhaltamalla pieni kansakunta ei tule säilymään ns.hyvinvointivaltiona.

Marin lokeroi kansan hyviin ja pahoihin ja oikeassa oleviin ja vääräuskoisiin ja jos et äänestä sosialisteja, niin olet yhteiskunta vastainen ja sinimusta fasisti.

Onneksi Suomen kansa on jo sen verran medialukutaitoista, että ei tällainen vihapuhe enään uppoa vasemmiston toivomaan hyvään maaperään.

Nyt sitten kun oikeistohallitus on kasattu ja ohjelma aloittamista vaille valmis kuin Savolaisten työmaalla, niin vasen laita keskushyökkääjineen uhkaa ottaa kaikki lailliset ja laittomat keinot käyttöönsä oleskeluyhteiskunnan jatkumoksi.

Nyt patistaisin kyllä työministeri Satosta kiirehtimään hallitusohjelmassa olevien lakko ja työrauhapykälien jouduttamiseksi, vaikka eihän vasemmisto silloin varsinkaan demokratiaa kunnioita, kun heidän omat norsunluutorninsa on uhattuna.

Mutta jos punaiset aikovat yhteiskunnan uhollaan ja lakkoiluillaan pysäyttää niin olen sitä mieltä, että lakkoilkoon ja huutakoon vaikka itsensä ennenaikaiseen hautaan, sillä jos nyt anarkian annetaan sanella ehdot kuinka parlamenttaarisen enemmistön tulee taipua vähemmistön tahtoon, niin silloin kyllä voidaan sanoa että vaalien tuloksella pyyhitään perseet.

Kyllä Orpon hallituksella on kova neljä vuotta edessä, kun se koettaa kansalaiset saada näkemään illuusioiden ja utopioden varaan rakentuvan yhteiskunnan olevan se viimeinen naula hyvinvointivaltiomme arkuun.

Neljä vuotta Marin toverityttösineen kaivoi maata hyvinvointiyhteiskuntamme perustuksien alta ja toivottiin ja toivottiin hullujen päivien ikuiseen jatkumoon ja siihen, että syömävelkakin on itseasiassa investointi  tulevaisuuteen.

Ja nyt kun Orpon hallitus näiden neljän vuoden jälkeen tarjoaa lihaa luun ympärille, eli konkreettisia ehdotuksia hallitusohjelmassaan saada taas tukevaa maata jalkojen alle sen jälkeen, kun Marinin konklaavi on ollut pää ”pilvessä” ja jalat tukevasti ilmassa. Niin mitä hullua, samaa litaniaa vaan lauletaan vasemmalta, ihmisoikeus on koskematon, solidaarisuus, yhdenvertaisuus ja koko rimpsu mitä erilaisempia uskomuksia jokaista sääntömääräistä, kansainvälistä sopimusartiklaa kohtaan, jolla pystytään Orpon hallitusohjelma teilaamaan ihmisoikeuksien ja perustuslain vastaiseksi.

Ja varmasti pian nämä samat illuusioiden viimeiset mohikaanit lähtevät sirppien ja vasaroiden kanssa sateenkaariliput hulmuten vaatimaan oikeuksiaan elää maassa omilla tavoillaan, jossa työn tarjoaminen koetaan vain herrojen metkuiksi päättää heidän elinikäinen liitonsa  eroon Kelan ottoautomaatista.

Varmassti osa kansasta tulee seuraavat neljä vuotta kokemaan hyvinvointivaltion menetyskrapulaa, kun yhteiskunnan piikki ei ollutkaan ehtymätön.  Mutta tervehtyminen kyllä lähtee liikkeelle kun opitaan ymmärtämään, että  sirkushuvit eivät enään tulekaan valtion kustantamana, vaan on itse oltava huviensa mittainen, koska tyhjästä on paha nyhjästä.

 

 

Nyt kun Orpon hallitus on laatinut toteutettavaksi hallitusohjelman, jossa yhä suurempi osa Suomalaisista olisi työssä Kelan nälkäluukkujen sijaan, niin mikä itku ja parku kuuluukaan AY-mafian suunnalta, että antaa niiden köyhien olla vain siellä kyykyssä, sillä työhön patistaminen on heidän mafiaoppaansa mukaan ihmisen yksilönsuojaan kajoamista.

Mutta ei huolta Suomen köyhät, mafia kun tuo soppatykkinsä  Senaatintorille ja eduskuntatalon porraspäähän, niin sen jälkeen ei enään köyhän suolenmutkakaan mourua tyhjyyttään ja voi täysin vatsoin jatkaa kaduilla makoiluaan ja huutaa sosialistista iskulauseita hallituksen suuntaan.

Minä jos olisin siinä asemassa, niin iskisin nyt niin voimallisesti tätä AY-mafiaa vastaan, että kiveä en kiven päälle jättäisi, vain sitä kautta tämä palkansaajien pakkopaita kyetään riisumaan työmiehen/naisen päältä ja pelastaa heidät AY.n keskitysleiristä elävien kirjoihin. Silloin olisi työtä ja toimeentuloa kaikille, eikä mikään mafia enään määrittelisi heidän ihmisyytensä rajoja, eikä heidän työnsä hedelmät valuisi kynnysrahoina mafian ylläpitoon.

 

En ole kepulainen ja olen melko varma tai itseasiassa täysin varma, että minusta ei koskaan sellaista tulekkaan.

Siksipä ihmettelen mahottomasti, että kun ovat muutamassa vuodessa onnistuneet kannatuksestaan veistämään pois puolet, niin silti ei kyetä tai eikö osata kurssia reivata ylös siitä juoksuhaudasta jossa nyt makaavat.

Poliittinen tervehtyminen olisi vaalien jälkeen lähtenyt varmasti oikeistohallitukseen osallistumalla, mutta nyt sitten jäätiinkin tuleen makaamaan vasemmistotovereiden rinnalla ja huutamaan kuorossa uraata hallituksen suuntaan.

Ja näin katsomosta käsin politiikan penkkiurheilijana voin vain ihmetellä sitäkin, että eikö kepusta löydy muuta puheenjohtajaa nykyisen tilalle, joka on ollut ja on  keskeisessä roolissa kepun matkassa nykyisille prosenteilleen. Istuu yhtä tiukasta paikallaan kuin paska Junttilantalon seinässä.

Nyt kun oikeistohallitus ja maatalousministeri Essaya on lähtenyt käärimään hihat alkutuottajien ja itseasiassa koko ruokaketjujemme tilanteen ja kannattavuuden parantamiseksi kepulaisten jäljiltä, niin sen jälkeen voidaankin hyvällä syyllä sanoa, että mihin enään kepua tarvitaan.

On se poijaat mukava seurata kepun oppositiopolitiikkaa jossa huutavat, että hallitus toteuttaa talonpojan tappolinjaa, vaikka ovat itse olleet  vuosikymmeniä tämän tappolinjan arkkitehtinä.

Joten jos nyt lähdettäisiin kepun tervehtymisessä aluksi helpommasta päästä, niin nykyisen puheenjohtajan ja koko puheenjohtajiston vaihto olisi se ensimmäinen toimenpide, ennenkuin koomassa oleva puolue voidaan herättää, sen jälkeen onkin hyvä puhtaalta pöydältä uuden johdon lähteä nostamaan Alkio takaisin kunniaan ja viedä nykyisen puheenjohtajan muotokuva pannuhuoneeseen.

Vaikka eipä silti, nykyisen kepujohdon ja heidän toveripolitiikkansa tulee kansalaisille näyttämään käytännössä, että perussuomalaiset ovat tulleet jäädäkseen keskeiseksi maaseudun ihmisten ja elinkeinojen puolustajaksi, joten laulakoon kepu jatkossakin omaa intternationaaliaan ja vetäköön vain uutta punaa poskiinsa, niin vanhakin näyttää nuoremmalta.

 

 

En tiedä kyllä näin maallikkona sanoa, että löytyyköhän minkään apteekin hyllyltä enään minkäänsorttista pilleriä, rohtoa tai  yrttiä,  joka kykenisi edes pienen helpotuksen antamaan niille, jotka perussuomalaisten vaalivoitosta paskahalvauksen kokivat.

Onhan tämä nyt ennen kuulumatonta, että noin 600000 ihmisen kansanryhmä rasisteja rasistijohtajineen sanelee sisäisen turvallisuutemme kaapinpaikan

ja määrittää hyville ihmiselle heidän hyvyytensä rajat.

Mutta tätä kyseistä paskahalvausta ei paranneta kyllä ennen kuin myönnetään että paskat on housuissa ja itse on paskapyykkinsä pestävä.

On se poijaat surkuhupaisaa seurata kun tämä rasismin määrite tuodaan koko kansan töllisteltäväksi, sille nauraa jo naapurin pässikin.

Kun nämä punavihreät, jotka nyt pahinta paskahalvausta kokevat, että jospa uskaltautuisivat ulos vähän aistimaan kuplansa ulkopuolistakin elämää, niin voisi olla yllätys heille, että kansalaiset ovatkin tulleet jo immuuneiksi heidän utopioilleen, eivätkä kumartele enään heidän mailmanparannus ja pelastus-proknoosiensa edessä, vaan pyyhkivät niillä perseensä.