Kannattaa lukea pari kokemusta 90- luvun lamasta, ettei taas eräiden hullujen saateta antaa meistä väärää käsitystä.
Minäkin olin yksi työllistäjistä, mutta selvisin melkein kuivin jaloin, mutta tässä on todella kovia kokenut Katinkullan perustaja Pertti Lindeman:
Marinin hallitus epäonnistunut? | Uusi Suomi Puheenvuoro
Tässä se vähäinen mitä minä koin:
80-luvun lopulla yrityksillä meni hyvin ja investoitiin koneisiin ja tuotantoon. Työllisyys oli kunnossa. Pankit tarjosivat pääasiassa vakuudellisia lainoja investointeihin, mutta myös vakuudettomia ml. ulkomaisia valuuttalainoja. Ja niistä kilpailtiin.
Sitten oli yksitystalouksia, jotka rakensivat kotejaan ja myivät alta pois edelliset. Mutta oli sellaisiakin, joitka jostakin syystä jäivät kahden asunnon loukkuun, kun markkinat romahtivat pankkirkiisin vuoksi muutamassa päivässä kuin seinään poliittisita lupauksita huolimatta.
Viinasen/Ahon lupaukset petettiin raskaasti. Pankit menivät konkurssiin ja veivät mukanaan sadat tuhannet työpaikat.
Asuntojen hinnat romativat tasolle 30 % entistä hinnoista. Normaalit velatkin jäivät takaajien maksettaviksi tai itse järkevän lainan ottajille.
Sitten tulivat ilkkujat, jota eivät tehneet mitään tai elelivät turvakoloissaan. Roskapankit ja jobbarit, jotka ostivat asuntoja pilkkahintaan.
500 000 työtöntä, konkursseja ja itsemurhia ja Suomi ajautui kaaokseen.
Ja, että tuosta vielä ilkutaan.
Nyt ei ole sellaista vastuutonta Brysselin konetta, jossa asiat olisivat sekasin kuin Suomessa aikanaan, vaan kaikkien maiden hyväksynnällä toimitaan.
Satuin olemaan taksin takapenkillä palaamassa työmatkalta SKOPin tietohallintojohtajan kanssa, kun hän sai soiton, että Ali-Melkkiä on tehnyt itsemurhan. Että sellaista.
Minäkin sain takiini, en valuuttalainoista, vaan takasin luotettavalle rakentajalle pienen lainan, että sai valmiiksi ostamani asunto-osakkeen Helsingissä. Rakentaja meni konkurssiin , ja läheltä piti minuakin.
Minulla oli myös pääosakkuus F-Musiikkiliikkeessä oman päätyön osalla.
