Tekijä: htiainen

 

 

Moitin usein kärkevästi iltapäivä – ja muuta lehdistöä. Kuitenkin media tuo esille myös sellaisia asioita jotka muuten jäisivät ehkä kansalta pimentoon. Siitä kiitokset lehdistölle jotka jaksavat kaivaa monia tärkeitä asioita luettavaksemme.

 

Kun iltapäivälehdet uutisoivat Business Finlandin jakamista rahoista ja keille rahaa oli myönnetty, alkoi kansan niskakarvat pörhistyä. Yhdelle jos toiselle jatkuvasti television ja muun median kautta esillä oleville ”julkkiksille” oli annettu myönteisiä päätöksiä, jopa 100 000 euroon saakka.

 

Kansalaiset hieraisivat silmiään ja huulet pyöreinä ihmettelivät, miksi juuri heille? En ihmettele ärsytyskynnyksen nousua. Nämä samat jotka myönteisen päätöksen saivat, pyörivät illasta toiseen eri kanavien ohjelmissa, eivätkä varmaan ole tyhjätaskuja. Ja kun vielä lehdistö tekee jatkuvalla syötöllä heidän kaukomaille suunnatuista lomista juttuja, esittelevät luksustalojaan jne., ei ole kumma jos monilla ns. keitti yli.

 

Mistä kuitenkin lopulta on kysymys? Kateudestako? En kateuteen usko. Ennemmin uskon ihmisten oikeudenmukaisuuden tajuun. Minulla ei ole tietoa, ketkä kärkkäimmin ovat arvostelleet epäoikeudenmukaista rahan jakoa? Voisiko olla, että ns. kehäkolmosen ulkopuolelta on tullut eniten kriittistä palautetta?

 

Aprikoin kuinka pienissä – ja keskisuurissa kunnissa ja kaupungeissa ihmiset tuntevat toisensa kohtuullisen hyvin. Tunnemme oman kuntamme pieni ja – keskisuuret yrittäjät. Heitä on monenmoisia. Maanrakennus, metallialan, rakennuspuolen, hierojia, kampaajia, ravintolanpitäjiä, kauppiaita ja mitä muita heitä onkaan.

 

Juuri näille korona iski päin korvia. Laskut pitäisi hoitaa, työntekijöiden palkat, kiinteät kulut ym. Mitä he saivat? Muutamia tonneja!! Näitä ihmisiä me tunnemme omissa kunnissamme. Heistä me kannamme myös huolta. Nämä ihmiset ovat yhteiskunnan raatajia. Tekevät kohtuuttoman pitkiä päiviä. Eivät pidä lomia. Heistä ei tehdä juttuja lehtiin.

 

Myös suuryritysten mahdolliset osingonjaot aiheuttivat/aiheuttaa suuttumusta. Palkkaneuvotteluissa työnantajat puhuvat maltillisista korotuksista, vedoten yritysten kerryttävän puskurirahaa huonojen päivien varalle. Missä ne rahat nyt ovat? Eikö olisi osingonjakojen sijaan kannattanut satsata nekin rahat näihin puskurirahastoihin?

 

Siksi kansan suuttumus on aiheellinen. Vaikka tiedämme sen valtavan paineen alla missä vastuulliset henkilöt toimivat yhteiskunnan pyörittämisessä ja virheitä tulee, silti rahanjaon paljastuminen kaikelle kansalle ja reagoinnit siihen ovat ymmärrettäviä.

 

En kuitenkaan halua vastakkainasettelua maaseudun ja kaupunkilaisyrittäjien kesken. Yhtä lailla siellä pienyrittäjät kärvistelevät omien yritysten olemassa olojensa puolesta. Isoissa metropoleissa ei kuitenkaan ole sellaista yhteisöllisyyttä kuin meidän maaseutukunnissa. Selvää on kuinka myös eri aloilla olevat, nyt lomautetut tai irtisanotut työntekijät suhtautuvat epäilyihin, että osinkoja edelleen tullaan jakamaan. Voi olla, että ammuin ihan ”metsään” kritiikin antajista, mutta noin voisin kuvitella käyneen. Toki eri poliittiset ryhmittymät myös hyödynsivät rahajaon epäkohtaa.

 

Korjausliikkeitä aiotaan tehdä ja hyvä niin. Se mikä huoli on edelleen olemassa miten käy koronan jälkeen? Tehdäänkö taas uusjako, jossa jyvät erotellaan akanoista. Kaikesta leikataan, konkurssiaalto pyyhkii yli maan. Toiset taas jatkavat niin kuin ennenkin.

Kai tuo lopun synkistely kaipaa myös piristystä: Äskeisestä työntekijöiden ja työnantajien pohdinnasta tuli mieleen eräs tapaus. Yhdessä paitatehtaassa syntyi palkkariita. Silloin olivat työntekijät ja työnjohto napit vastakkain.

 

Laitetaan nyt kaupan päälle vielä toinen tarina:

Paljon oli kuulemma konsultteja jotka saivat rahaa Business Finlandilta. Eräässä firmassa meni vähän huonosti. Johtaja tuli pääluottamusmiehen puheille: Mitä luulet, kutsuntaako konsultti paikalle vai sotketaanko asiat itse.

 

 

Nukuin pommiin. Normaalisti nousen jo kuudelta. Nyt heräsin seinäkellon moikinaan tasan seitsemältä. Huono omatunto viilsi mieltä, kun lukijani ovat jo tunnin odotelleet uutta päivitystä. Ja taas unet veivät mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin. Tällä kertaa unessa oli mukana Vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäki, mutta ei siitä sen enempää. Ei kuitenkaan huonossa ”valossa” ollut unessa.

 

Jostain syystä lauantai on minulle viikon mukavin päivä. Vaikka en ole enää työelämässä ja korona rajoittaa tekemisiä, on lauantaissa jotain jolle muut viikonpäivät eivät vedä vertoja. Maalla lapsena oli saunapäivä aina lauantaisin ja siitä lähtien näihin päiviin asti tapa on säilynyt.

 

Olin sitä ikäluokkaa, jolloin lauantaisin käytiin koulussa aamupäivisin. Sen muistan, kuinka oli vastenmielistä mennä silloin kouluun. Kesälauantait kyllä korvasivat sitten monenkertaisesti nuo koulupäivät. Vieläkin aistin saunan piipuista nousevan savun tuoksun. Koivikossa käytiin tekemässä saunavastat – voi sitä uuden vastan tuoksua. Kyläläiset kylpivät viikon liat ja pölyt pois saunoissaan. Lauantai iltapäivisin oli leppoisat tunnelmat.

 

Palataan tähän päivään. Käytiin rannassa. Kalliojärvi oli jäässä. Pientä sulaa rannoilla. Jään reunalla tepasteli västäräkki. Keinussa istuimme. Minua alkoi selästä kutittaa. Mirjam kysyi, miksi raavit itseäsi. Siksi, että minä olen ainoa joka tietää mistä kutittaa.

 

Saunan lauteilla äimistelimme edelleen USA: n presidentin puheita. Siitä sain idean. Pitäisi lähettää Trumpille viesti eräästä virus testimahdollisuudesta. Otetaan sirkuksesta tulennielijä ja tartutetaan häneen korona virus. Sitten vain laitetaan tulennielijä töihin ja katsotaan minkälaisen äkkilähdön virus saa. Jos koe onnistuu, sen jälkeen amerikkalaiset opettelevat tulennielijöiksi.

 

Korona uutisia:

• YLE: n Ykkösaamussa THL: n Mika Salminen kertoi tautihuipun tulevan vasta syyskuussa. Immunologian professori Seppo Meri taas kertoi Ilta-Sanomissa huipun tulevan aikaisemmin. Laitetaan arviot puoliksi, niin silloin tautihuippu olisi n. heinäkuun lopulla.
• uutiset hoivalaitosten kuolemista vetää mielen matalaksi. Omaiset eivät voi viettää viimeisiä hetkiä rakkaidensa vierellä. Olen sanaton.
• korona niittää satoa ympäri maailmaa. Soditaanko enää missään? Uutiset eivät ainakaan kerro. Saadaanko koronan avulla aseet maailmasta vaiennettua lopullisesti? Sitä toivon sydämestäni.

 

Seuraava päiväkirjamerkinnän aion taas vaihteeksi tehdä yhdestä aiheesta. Avustusrahojen jakamisesta on noussut iso kohu ja mielestäni aiheesta. En lähde syyttelemään, en ole asiantuntija, enkä tiedä millaisen paineen alla päätöksiä tehtäessä oltiin. Pohdin miksi rahanjako suututti suomalaiset.

 

Urheilukevennys: Jääkiekon huippuvalmentaja Hannu Jortikalta kysyttiin tulisiko jääkiekkoliigassa vähentää joukkueiden määrää? Ehdottomasti tuumasi Jortikka, sillä silloin ei kenenkään tarvitsisi jäädä viimeiseksi.

 

Aamu alkoi hieman ankeasti. Näin jotain kamalaa unta kissojen ja koirien tappamisesta ja niistä tehtyihin ruokiin. Samassa unessa Saksaan oli palannut natsivalta. Onko ihme jos herätessä oli kulmat kurtussa ja ilmiselvästi olin huonolla tuulella.

 

Muutenkin oli vetämätön olo. Johtuko siitä, että olimme jo alkuviikosta puhuneet kotipäivän pidosta. Ihmisten psyyke on kummallinen. Heti kun pitemmät vapaat alkavat tai lomat, niin kohta iskee flunssa. Toki rehkittiin Mirjamin kera aika lailla puiden teon kanssa, sekin tietysti vei voimia. Myös koleaksi muuttunut ilma, ei mitenkään mieltä lämmittänyt.

 

Hyvät lukijat, pitäkää tuoleistanne kiinni, sillä voitte hämmästyä! Aloitin vihdoin siivouksen. Keräsin matot kasalle, vein ulos ja puistelin. Suurimmat roskat (klapeista tulevia) lakaisin harjalla. Sitten imuri käteen ja ei kun imuroimaan. Tietysti imurin pussi oli täynnä. Niin mun tuuria. Nyt jo varmasti ymmärrätte kuinka vastenmielistä siivoaminen oli. Pienet asiat paisuttelin ja purkaa mieltäni seinille. Vilma karkasi heti imurin nähtyään ulos ja näin pesi kätensä koko siivousoperaatiosta.

 

Minä kun rakastan Mirjamia paljon, niin päätin hänenkin saavan ottaa osansa ja kunnian siivoamisesta. Pölyjen pyyhkimisen ja lattioiden pesun suostuin jättämään hänelle. Pyhänä tehdään lopullinen siivous, tai hän tekee. Minä niin aina ajattelen hänen parastaan.

 

Iltapäivällä, siivoamisesta aiheutuneen tuskan hien kuivumisen jälkeen lämmitin ruokaa. Edelleen sitä jauhelihakeittoa söin/söimme kolmatta päivää. Ei muuten tule päivän ruualle hintaa kun tekee kerralla ison annoksen. Vielä kun ostamme niitä punaisen ja keltaisen lapun tuotteita, niin aika halvalla syömme.

 

Ruuasta tuli mieleen, etteivät kaikki naiset osaa sitä taitoa. Minulla oli joskus kumppani joka ei osannut edes teevettä keittää. Keitin sen hänelle illalla valmiiksi, ettei hänen tarvinnut aamulla ennen töihin lähtöä kuin lämmittää se. Nyt te taas joudutte miettimään oliko tarina totta vai tarua?

 

Korona uutisia:

• koko ajan saa lukea ristiriitaisia uutisia. Joskus koronan kerrotaan tarttuvan ilmasta jopa 10 metrin päästä. Torstaina taas A – Talkissa eräs lääkäri oli sitä mieltä, ettei tartu jos pitää parin metrin etäisyyden.
• Samassa ohjelmassa ministeri Krista Kiuru ennakoi, että yli 70 kymppisten rajoituksia voidaan joutua jatkamaan ties mihin asti. Kyllä me vaivan saimme riesaksemme – koko maailma sai. Olemme kuitenkin vielä hengissä ja aika hyvässä tilanteessa. Eihän anneta periksi. Tuetaan toinen toisiamme.
• meitä varoitellaan kesäisin ultraviolettisäteilystä. Nyt amerikkalaiset tutkijat ovat havainneet auringonvalon tappavan korona viruksen niin pinnoilta kuin ilmasta. Tutkimusta ei ole vielä julkaistu, joten todellista tai varmaa näyttöä ei taida olla. USA: n presidentti Trump tarttui tuohon oitis ja kehitteli jo ajatusta kuinka sitä saisi ihmisen kehoon sisälle, siis ultraviolettisädettä. Samalla voisi ruiskutta desinfiointiainetta joka tappaisi viruksen. Noin puhun suurvallan presidentti, huh huh.

 

Huumoria:

Ei pitäisi miehen leipoa. Pari kertaa yritin Mirjamille leipoa syntymäpäiväkakun, mutta eihän siitä mitään tullut. Molemmilla kerroilla laittaessani kakun uuniin, kynttilät sulivat.

 

 

 

Valoisa aika sen kuin etenee. Sisällä ei tarvitse valoja kun vasta illalla ja aamulla herätessä on ulkona mukava köpötellä kuunnellen keväisiä ääniä. Vielä en ole nähnyt västäräkkiä, mutta ei mene kauaa. Jännä miten ihmiset ikään kuin heräävät talven horroksesta kevätauringon paistaessa. Sen mitä nyt näkee koronan aikana, ovat kaikki hyvällä tuulella ja hymyilevät.

 

Villainen paita aiheutti mysteerin, joka kuitenkin selvisi. Mirjam alkoi kysellä harmaata paitaani. Laittaisi sen pyykkiin. Sanoin, että jätin sen eilen tänne. Sitten käännettiinkin kämppä lähes nurin niskoin. Ei löytynyt. Kävin pesukoneen tutkimassa – ei ollut sielläkään. Aloin jo epäillä vahvasti muistisairautta. Jos olinkin tullut ilman paitaa edellisenä päivänä, pelkkä päällystakki päällä? Asemanperällä sen täytyy olla.

 

Kysyin varmuuden vuoksi, olinko eilen ylipäätään ollenkaan Virroilla? Olin kun kerran syötiin, kuten eilinen päiväkirja todisti ja kumpikin muisti mitä olimme touhunneet. Lopulta paita löytyi, hänen tyhjentäessä pesukonetta. Sinne se paita oli jotenkin itsensä luikerrellut. Miten meille aina sattuukaan kaiken näköistä.

 

Muistista tuli mieleen yksi loru jota ajattelin ja muistin ajaessani armaani luo. Olen lukenut paljon runoja eri runoilijoilta, mutta tuskin muistan yhtäkään. Isä oli aikanaan ostanut Sotilashuumoria nimisen kirjan, kertoi sodan aikaisia kaskuja. Pienenä pentuna luin niitä. Uskomatonta, että vieläkin muistan yhden. Uskomatonta myös kuinka se nyt justiin ajaessa tuli mieleen. Kasku kertoo sotilaasta vartiopaikalla yöllä, jossa hän ajattelee tyttöään jolle aikoo kirjoittaa. Moni voi myös muistaa kaskun ja näin se meni: ”Aatoksin siivin, luoksesi hiivin, vaivutan itseni uneen, vartiopaikalla suorana seisten kirjoitan nimesi lumeen.” Läksyt eivät jääneet mieleen, mutta tuollaiset kyllä.

 

 

Korona uutisia:

• Mehiläisen hoivakodissa Espoossa on kymmenen asukasta kuollut koronaan. Mehiläinen on ostamassa Pihlajalinnaa joka on myös meidän toimija alueellamme. Hurjalta tuntuu, mutta ei tästä sen enempää.
• kun ei vai pääministerimme olisi sairastunut koronaan. Sanna Marin on erinomaisesti pitänyt, ns. langat käsissä tänä vastuullisena aikana. Kesärannan työntekijän läheisellä oli todettu korona virus. Nyt Marin tekee töitä etänä.
• Lindl marketissa oli ollut kova ryntäys, ihmisten metsästäessä halpoja lenkkareita. Ei siis mitään pelkoa koronasta tai piitattu rajoituksista ja suosituksista, kun piti päästä lenkkarikaupoille. Toivottavasti ei koronan aikana avata yhtään uutta jättikauppaa. Olisi satojen metrien jonot ämpäreitä hakemassa.

 

Sukunimestäni on muutama mukava tarina. Asuin Karjalohjalla rivitalossa. Aluetta sanottiin lintutaloiksi. Siellä nimittäin asui Tiainen, Varis, Kukko ja Kurki. Kyllä lintujen ääntä piisasi. Isän veli vei aikoinaan vihille naisen nimeltä Tikka. On siinä papilla ollut naurussa pitelemistä vihkiessään parin: Otatko sinä Tiainen puolisoksi tämän Tikan. Meille kotiin tuli myyntimies, rännejä vai mitä oli kauppaamassa. Esitteli itsensä kätellen, Leivo, minä siihen Tiainen. Meinasi pokka pettää. Luuliko kauppamies, että kettuilen hänen sukunimellään, en tiedä.

 

Kevennys: Minulla oli radio auki. Juontaja: Kuuntelette Radio Novaa. Minä: Mistä pirusta se tiesi mitä kuuntelen?

 

Vaikka olenkin Tiainen, alkoi aamun mieli iloisena kuin peipposella. Kaunis ilma otti vastaan heräilijän. Työnteosta kireät lihakset, mutta vailla särkyjä, kiittävät jokaisesta lämpimästä ja kuivasta säästä. Se taas nostattaa mielen korkealle, piristää kummasti elämää.

 

Maurintorilta hain äkkiä palan juustoa ja sitten auton nokka kohti Virtain Ohtolan kylää. Kuinka ollakaan kyydissäni oli salamatkustaja. Puolessa matkaa huomasin autossa perhosen. Minä kysymään, minne päin sitä ollaan matkalla. Ei kuunnellut, sen kuin liihotteli piiloon. Tiedustelin vielä onko tarkoitus meno – paluu reissu, eli takaisin asemanperälle? Vai aikooko herra tai rouva perhonen jäädä kenties rilluttelemaan Virroille? Hyvin piiloutui ja salasi matkansa tarkoituksen. En huomannut, tultiinko yhtä matkaa takaisin.

 

Aamupäivän töiden jälkeen asetuttiin syömään herkullista jauhelihakeittoa. Kesken kaiken olin tiputtaa lusikan keiton sekaan. Mirjam katsoi silmiin ja sanoa töksäytti sanat, joka pisti minut kalpenemaan. Pokkana hän sanoi ajatelleensa jos alkaisi kasvissyöjäksi. Hyvä ettei ollut ruokaa suussa. Anteeksi rakkaani, tuo kuulo meinaa tehdä tepposet? Kuulinko väärin, että suunnittelet kasvissyöjäksi alkamista? Et kuullut, hän totesi ja hymyili ovelasti. Lopun ruokailun lusikka tärisi kädessä.

 

Yritin kerätä ilmeilläni säälipisteitä ja sanoin, eikö riitä, että puputan jo nyt parsa – ja kukkakaalia, selleriä, jäävuorisalaattia, porkkanaa, kurkkua ja monia eri hedelmiä. Onko raavaan, lihaa syövän miehen luovuttava makkarasta, kinkusta ja muista herkuista? Johan isäkin pyörisi haudassa, että Kataran kangas tärisisi. Huh huh, ei kuulemma tarvitse.

 

Korona tunnelmia:

• rahanjako näyttää karanneen käsistä. Näyttää näin maallikosta, että rahaa on jaeltu vähän miten sattuu. Satojatuhansia euroja on jaeltu vähän sinne sun tänne. Joku luksusblogaaja oli myös saanut 10 000 summan. Perhana kun olisin hoksannut laittaa yrityksen pystyyn ja hakenut avustusta päiväkirjani tekemistä ja julkaisua varten. Tosin, ei minusta olisi noin röyhkeään toimintaan. Laki estää Business Finlandia jakamasta muuta rahaa kuin suunnitteluihin, mutta miksi muut tahot antavat vain muutamia tonneja?
• yleisötapahtumien rajoitus jatkuu heinäkuun loppuun. Kihniö 100 vuotta juhla on elokuussa, kuten myös Kura juhlat. Toivotaan silloin jo korona voitetuksi tai ainakin siinä määrin nujerretuksi, että tapahtumat voidaan pitää.
• Kasvomaski kohu saa uusia piirteitä. Poliisi on kuulemma raudoissa vienyt Onni Sarmasteen, joka maskit toimitti. Eipä tarvitse seurata saksalaisia dekkarisarjoja, kun löytyy ihan omasta takaa ja tapahtuu tässä ja nyt.

 

Kalastajaveljesten seurassa: Päätettiin kerran koota itse katiskat. Siinä tehdessä velipoika jäi miettimään mitä varten tehdään turhaa työtä. Eihän katiskaan tarvii tehdä pohjaa kun kuitenkin se lasketaan järven pohjaan? Nerokas ajatus tuumasin minä. Aikaa ja tavaraa menee hukkaan. No, tuli sitten kaveri käymään ja sanottiin meidän loistoidea. Totesi: Mitäs sitten pojat kun aiotte nostaa katiskan ylös? Ai niin, me veljekset hoksattiin ja raavittiin päitämme urakalla.

 

Kevennys:

Sanoin Mirjamille: Sinä olet kaikesta eri mieltä kuin minä.

Totta kai, Hannu! Muutenhan me olisimme molemmat väärässä.

 

 

 

 

Päiväkirjani korona viruksen ajalta on ilmestynyt yli kuukauden. Paljon on mahtunut tapahtumia koronan osalta. Omia, lukijoiden, ystävien ja tuttujen tuntoja olen kirjannut ylös. Olen myös pyrkinyt nostattamaan mielialaa kevyillä kommelluksilla ja vitsinpoikasilla.

 

Osin on ollut hämmentävää seurata median uutisointia viruksesta ja sitä vastaan taistelua. Totta kai median tehtävä on kaivaa plussat ja miinukset esiin, raportoida niistä. Kuitenkin varsinkin iltapäivälehtien on tarkoitus myydä mahdollisimman paljon ja siksi negatiiviset uutiset lisäävät mielenkiintoa ja lehtiä luetaan ja ostetaan.

 

Myös politiikka on aina tavalla tai toisella mukana kun yhteiskuntaa ravistellaan. Sekin kuuluu asiaan. Silti kaikki eduskuntapuolueet kilvan vakuuttelivat ”samassa veneessä” oloa, kansankunnan hädän hetkellä. Siitä huolimatta osaa valtakunnan laajaa mediaa ja poliitikoita kaihertaa ihan silmiinpistävästi väärien puolueiden hallituksessa torjuvan korona pandemiaa.

 

Välillä on ihmetyttänyt kun itse olen kokenut ja tilastoja meiltä ja muualta seurannut, kuinka erinomainen tilanne meillä on koko ajan ollut muihin maihin verrattuna. Kun naapurimaa Ruotsissa on kuollut koronaan n. 1600 ihmistä – meillä suunnilleen 150, siksi tuntuu kohtuuttomalta sättiä hallitusta ja jopa vaatia ministereiden eroja.

 

Varsinkin kun tiedämme miten kovan paineen alla koko virkakoneisto ja muu organisaatio ovat olleet jo pari kuukautta. Ei levon hetkeä, onko siis ihme jos myös virheitä on tullut. Ihmeen vähän kuitenkin siihen nähden kuinka ennalta arvaamattomasta ja vaarallisesta viruksesta on kysymys. Valtavalla kiireellä on haettu keinoja sen pysäyttämiseksi ja kansalaisten pelastamiseksi kavalalta taudilta.

 

Sitten myönteistä pohdintaa. En voi olla hämmästelemättä kaikkien työntekijöiden valtavaa uurastusta, jonka ovat uupumatta antaneet näissä poikkeusoloissa. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat jälleen kerran näyttäneet sitkeytensä kun ihmisten pelastamisesta on kysymys. Ei voi edes kuvitella kuinka väsyneitä he ovat, terveytensä uhmaten päivästä toiseen jaksavat lähteä antamaan arvokkaan panoksensa.

 

Pois ei voi missään nimessä jättää muitakaan, kuten kauppojen työntekijöitä ynnä muita jotka ovat laittaneet oman kortensa kekoon yhteiskunnan rattaiden pyörittämisessä. Pienyrittäjät jotka ovat etsineet keinoja selvitäkseen vaikean ajan yli.

 

Me tavalliset kansalaiset olemme myös kiitettävästi antaneet oman osamme, rajoituksia ja suosituksia noudattamalla kiltisti, taudin nujertamiseksi ja pitämällä huolta lähimmäisistämme. Aina on joukossa vapaamatkustajia jotka eivät piittaa rajoituksista tai suosituksista. Ylipäätään suomalaiset ovat mallikelpoisesti käyttäytyneet.

 

Kokonaisuutta ajatellen, olemme selviytyneet hyvin. Hanskoja ei missään nimessä ole syytä heittää tiskiin. Korona virusta ei suinkaan ole vielä voitettu. Kyllä me jaksamme vaikka välillä poikkeuksellinen tilanne tuntuu saavan pään halkeamaan ja toivoisi tavallisen arjen palaavan ihan pian.

 

Kiitän kaikkia ystäviäni ja lukijoita ja muita kannustavista kommenteista ja myötäelämisestä korona päiväkirjan tekemisessä. Kieltämättä päiväkirjan pitäminen joka päivä on välillä raskasta henkisesti, myös ihan vaan niska – ja hartialihaksille. Kesken ei hommia jätetä, eihän, itse kukaan.

 

Eilen oli pitkästä aikaa valtuuston kokous. Lyhyt ja ytimekäs, vain yksi kohta asialistalla. Pänttäsin kuitenkin hallintosäännön muutosta päivällä, koska sen muutoksesta kokoonnuttiin. Mukava oli tavata valtuustotovereita vaikka jouduttiin poikkeusoloissa pitämään etäisyyttä ja muutenkin järjestelyt olivat erilaiset totuttuun.

 

Yskimisen ja aivastuksen ehkäisemiseksi otin varoiksi kotona ryypyn risiiniöljyä. Ei tullut mieleenkään yskiä tai aivastaa. Kahden puheenvuoron aikana puristelin tiukasti takaposkia yhteen. Tarua vai totta, miettikääs sitä.

 

Aamupäivällä kävin renkaiden vaihdossa. Oli mukava rupatella parhaan kaverini kanssa. Ei ole korona vienyt huumoria kummaltakaan meistä, monet naurut kaikuivat kevätaamuun. Skodaan tuli kesäkumit. Muistatteko vitsiä -60 luvulta Skodasta: ”Pyörät ja loora, siinä on skooda, isä ohjaa, äiti työntää, lapset kantaa pohjaa.”

 

Harmittaa kun Vilma on yöt ulkona. Päivät sitten nukkuu, ei ole kaveria jolle juttelisin. Käyn häntä herättelemässä, silitän ja puhelen. Kissanomistajat tiedätte kissojen ilmeet ja viestit: ”Et kuule viittis”.” Koita ymmärtää, hei haloo – mä oon yön ollut duunissa”. ”Onko pakko tulla siihen – joka kevät sama homma”. ”Älä unta nää, että vielä väsyneenä sulle alkaisin kehrään”. ”Mee ny jo sinne keittiöön ja anna mun olla rauhassa”.

 

Huokaisen, silitän hellästi, toivotan hyviä unia ja painun keittiöön. Mutta tämä muistetaan kun sadepäivänä jäät sisälle yöksi ja aamuviideltä alat herätellä – luuletko, että nousen ylös? Parempi olla uhoamatta – nousen kuitenkin.

 

Korona uutisia:

• nuoriso ei oikein ota uskoakseen rajoituksia. Pohjanmaalla on autoilla kokoonnuttu sadoittain. Nuoruus ja hulluus – vanhuus ja viisaus – tuossako selitys.
• Lapset eivät sairastu koronaan, kerrottiin uutisissa. Heillä ei ole vasta-aineita ja siksi välttyvät sairastumasta. Noin sen käsitin! Hieno asia.
• laumasuoja, siitä on puhuttu. Tukholmassa on jo kuulemma tutkijoiden mukaan suoja jo 30%. 50 prosentin suoja riittää takaamaan täyden immuniteetin. Mutta maksoiko Ruotsi liian kovan hinnan kun kuolemia on reippaasti yli tuhannen?
• ilmat lämpenee, mutta muistakaa nyt ihmiset, korona ei ole ohi. Välitetään toisistamme yhä ja pidetään turvavälit ja noudatetaan annettuja ohjeita.

 

Sarjassamme mestarikalastajaveljekset: Naurettiin kerran, kun kerrottiin kalastajien merkkailleen hyvän kala apajan veistämällä kolon veneen reunaan. Minä velipojalle nauroin miten hullua hommaa. Toiset kalastajat näkevät merkin kun veneet ovat rannassa vierekkäin. Näin paljastuu apajapaikka. Sen sijaan sanoin veljelle, että sinulla kun tuo komia kalahattu, niin teeppä siihen merkki kun löydetään oikein hyvä paikka. Hän teki työtä käskettyä ja kehui ideaani.

 

Kevennys:

Kaverini kertoi kuinka häntä harmittaa bensan hinnan lasku. Minä ihmettelemään, kuinka niin? No kun ei se häntä hyödytä, hän kun ostaa aina bensaa 50 eurolla. Jaahas, vai niin, totesin minä.

 

 

 

 

 

Sunnuntai alkoi lottovoitolla. 10 eurolla lottosin ja neljä numeroa oli oikein. Vain kolmen numeron päässä oli täyspotti ja niissäkin kahdessa oli vierekkäinen numero. Katselen aamua kamarin ikkunasta pihalle. Kohta pääsee kasvimaalle, tai Mirjam pääsee. Mansikkamaa siistimistä vaille – täytyy pajukkoa ympäriltä raivata. Ei vaan, yhdessä on mukava ahertaa.

 

Ja taas on ongelma? Menisikö ulos kaatamaan muutaman puun vai pitäisikö lekottelupäivän? Aina joutuu tekemään päätöksiä? Miksi kukaan ei ole komentamassa? Puiden kaatamisesta tuli mieleen kuinka herkkäluontoinen olen. Säälittää kaataa puita jotka ovat eläneet kanssani vuosikymmenet. Keväisin koivunlehdet puhkeavat hiirenkorville, pian avautuen täyteen kukoistukseen, antamaan iloa ja riemua suomalaiseen suveen. Eivät ole syytelleet, eivät moittineet. Ja nyt minä onneton menen puunjuurelle moottorisahan kanssa ja kaadan armotta koivuparan jos toisenkin.

 

Lantin heiton jälkeen lähdin ulos. Kaadoin, karsin ja pätkin ison koivun. Iltapäivällä touhusin vähän aikaa pihassa. Juri koiran haudan lakaisin. Aina vaan tulee poikaa ikävä. Otin riskin ja vein lumikolan liiteriin. Satakoot vaikka puolimetriä lunta vielä, mutta takaisin en kolaa hae ennen syksyä.

 

Onneksi oli osin pihassa lunta, sain tekosyyn itselleni olla lehtiä haravoimatta. Ihmettelen kovasti, olinpa sisällä tai ulkona, aina siivoaminen on yhtä vastenmielistä. Onko kyse mielenkiinnosta? Muistan kuinka lapsena urheiltiin aamusta iltaan, pyöräiltiin uimaan monta kertaa päivässä, mutta kun isä pyysi tuomaan sylyllisen puita sisälle, niin johan oli marinaa. Ei ole tehty harjaa tai haravaa käteeni sopiviksi, se se täytyy olla syy.

 

Uutiset kertoivat tien menneen poikki? Ja vielä molemmilta puolilta. Oliko joku käynyt kaivinkoneella katkaisemassa? Tällaisen uutisen luin: ”Valtatien 9:lläTampereella rekan ja henkilöauton kolari – tie poikki molempiin suuntiin”. Oliko ihme jos tuli kolari kun tie oli katkaistu!!

 

 

 

Korona havaintoja:

• korona uutisoinnissa alkaa monella mitta olla täynnä. Tilastoja kuolonuhreista, tartunnan saaneista ja ties mistä. Jotkut tarvitsevat noita tietoja. Mitä muuta voi kuin odotella, milloin virus koputtelee oven takana ja toteaa, nyt minä sitten tulin.
• jossittelu on kiva harrastus. Nyt koronan aikaan löytyy jos minkälaisia teorioita, epäilyjä ja syyttelyitä. Aion huomisen jutun tehdä pelkästään jossittelemalla.
• ihailemani kirjailija Veikko Huovinen teki aikanaan teoksen Lentsu. Luin ja naureskelin kippurassa. Kirjasta tehtiin myös televisiosarja jossa kertojana oli Heikki Kinnunen. Siinä virus loikki ihmisistä toiseen ja aiheutti kommelluksia. Nyt sen voisi esittää.

 

Kohta saa veneen vesille. Kuten tiedämme, minä ja veljeni olemme mestarikalastajia ja veneilijöitä. Sattui metka tapaus viime kesältä. Oli satanut vettä, täyttäen venettä jonkin verran. Velipoika ehdotti, äyskäröi pois ennen kuin lähdetään. Minä siihen, mitä turhia, lähdetään meneen, koska taitaa alkaa sataa, otan matkalla katiskoille vain tapin pois, niin saadaan vene tyhjäksi. Ei tyhjentynyt.

 

Laitetaan vielä yksi laihialaisvitsi: Laihialainen oli voittanut lotossa 1000 euroa, mutta oli harmissaan. Hän kun oli ottanut täyden kupongin ja voittorivi olikin ensimmäisessä rivissä.

 

 

Hieman ennen viittä nousin ylös. Vilma oli yön ulkona. Piipahti äkäiseen sisällä ja riensi jatkamaan projektejaan – mitä lienevätkään. Näyttäisi tulevan hyvä työilma. Siis puita poikki, halki ja pinoon. Kolea päivä luvassa, mutta odottakaas ensiviikkoon. Jopa 15 astetta lupasivat säätieteilijät.

 

Eurojackpotia pelasin – taas tyhjän sai pyytämättä. Ja niin kuin olin valmistautunut voittopotin suunnittelussa. Apua olisivat saaneet monet tahot. Säätiön oisin perustanut, mutta ei kun ei niin ei. Jatketaan cennittömänä uneksijana.

 

Vaihteeksi taas huomioita iän tuomista ongelmista. En olisi uskonut vuosia sitten kompuroivani joka päivä lattian mattoihin. Ei se korkea ole, matto meinaan, mutta ei vaan jalka nouse edes sen vertaa, ettei olisi lähes turvallaan muutamaa kertaa päivässä. Anteeksi Mirjamin kutomat upeat matot – olette syyttömiä.

 

Olin kauan unohtanut ostaa kalanmaksaöljyä. Niin myös aamulla kun poikkesin Maurintorilla. Päätin käydä hakemassa Virroilla Marketista. Siitä missä on Alko. Autoja oli parkissa jonkun verran. Äijät tietysti ratin takana ja paremmat puolisot kaupassa. Yksi taksikin siinä odotteli. Ostin ison pullon ja pari pakettia kahvia.

 

Tuli yhtäkkiä pirut mieleen. Iso kalanmaksapullo on ihan viinapullon näköinen. No, laitoin pullon auton katolle, heitin kahvit takapenkille ja aukaisin pullon. Pyörittelin päätäni, näkeekö kukaan ja otin pullosta huikat – sitten muina miehinä auton rattiin ja menoksi. Hihittelin itsekseni miettien, moneltakohan loksahti leukaluut sijoiltaan. Hullulla on halvat huvit.

 

Päivä oli yhtä säheltämistä. Laitoin peräkärryn auton perään ja ajoin rantaan hakemaan puita. Rantaan on jyrkkä alamäki. Tein kuorman ja iloisena lähdin viemään pihaan. Mitä vielä, upposin jyrkimmässä kohdassa. Ei muuta kuin puut tien sivuun, ajoin auton mäen päälle. Taas kuorman tekoon, käsin kannoin jyrkkää mäkeä: Ahneella on sitä ihteään oleva loppu.

 

Korona ajatuksia:

• Yhä ihmettelen mediaa. Toisena päivänä annetaan rohkaisevia tietoja ja heti seuraavana päivänä vedetään matto alta. Nyt kerrottiin kuinka Suomessa todennäköisesti kuolee yhtä paljon koronaan ihmisiä, kuin Ruotsissa. Ja nämä kerrotaan ”lööpeissä”, joita ihmiset pelkästään lukevat, useat.
• tuntuu ilkeältä myös lukea otsikko: Kuka voittaa koronakriisissä? Jotenkin menee yli ymmärrykseni kun koko Suomi kärvistelee koronan kourissa, niin jotkut poimivat tästäkin kriisistä ”hillot” omiin taskuihin.
• huutokauppakeisari sai yritykselleen 100 000 euron tukipaketin. Kuulemma monet muut julkisuudessa olevat yritykset ovat saaneet tukipäätökset. Ei siinä mitään, mutta miten vaan mahtaa käydä meidän pienten ja keskisuurten kuntien pienyrityksille ja monille muille tuskassa kärvisteleville.

 

Virtain Toisvesi vapautui jäistä. Ns. umpipohjassa oli jäälauttaa. Kesä lähenee vääjäämättömästi kuten aina. Alkukesästä on tulossa erikoinen. Kuinka kukin meistä ottaa sen vastaan? Ei mitenkään osaa kuvitella tunteita joita joutuu kokemaan kun ei ole tuttuja tapahtumia ja kesän virstanpylväitä. Mitäpä sitä etukäteen murehtimaan, tulee mitä tulee.

 

Kevennys:

Tiedättekö miksi Aatami asui paratiisissa? Hänellä ei ollut anoppia.

 

 

Vihdoin kaunis, aurinkoinen aamu. Perjantaipäivä alkoi miettimällä, miten kirjoittaisin, etten ala toistaa itseäni ja tylsistyttää lukijoita. Toisaalta päiväkirjan täytyisi olla sellainen kuin päivä oli.

 

Aloitetaan pienellä runolla:

aamuaurinko lämmittää rappusia

naapurin kissa tepastelee kotiinpäin

piha puoliksi lumenpeitossa

linnut pitävät konserttiaan

hengitän syvään

korona vapaata

kihniöläistä, raikasta

saasteetonta aamuilmaa

mikä on ihmislapsen herätä aamuun

kirkkaan sinisen taivaan

alla.

 

Yllättävän paljon oli ihmisiä liikkeellä. Ajelin päivällä Virtain keskustassa, autoja oli tienvarsilla, kauppojen pihoissa kuin ennen. Kotiin ajellessa liikenne oli melko vilkasta, verrattuna muutamaan kuluneeseen viikkoon. Kova puuskittainen tuuli hieman häiritsi ulkona oloa, veisi vaan viruksen taivaan tuuliin.

 

Korona päivitys:

• Pirkanmaa on Taysin infektioyksikön osaston ylilääkäri Jaana Syrjäsen mukaan tartuntojen osalta lähes nollassa. Hämäläiset ovat kuulemma tunnollisia noudattamaan rajoituksia. Ja minä kun arvelin hämäläisten hitaudesta johtuvan, etteivät vielä ole ehtineet mukaan korona hässäkkään.
• on surullista lukea kuinka hoivakodeissa on menehtynyt runsaasti vanhuksia koronaan. En ala syyttelemään ketään, kun ei ole tietoa. Hoitajat tekevät sen minkä kykenevät heille annetuissa olosuhteissa. Jos on kova paikka omaisille, ovat hoitajien henkiset ja fyysiset paineet lujilla.
• onko jo selvinnyt mistä johtuu viruksen toinen aalto? Miten siihen varaudutaan, jokohan uusia lääkkeitä on silloin käytössä tai rokote?

 

Toissapäiväinen päiväkirjani keräsi yli 800 lukijaa. Ihan äimänä tässä olen. Kiitos ystävät ja lukijat eläessänne mukana korona – aikaa. Ei tätä nyt voi lopettaa. Olen ajatellut, kun lukijamäärä jää alle 50, niin silloin ehkä on viisainta laittaa piste. Tietysti, jos virus päättää häipyä ja palataan normaaliin, silloin päiväkirjani tietysti sulkeutuu.

 

Laitetaan toinen laihialaisvitsi: Meidän Kihniön kunnanjohtaja on Laihialta kotoisin, mutta tämä ei kerro hänestä:

Laihialla alettiin kerätä nimilistaa kunnanjohtajan erottamiseksi. Syytettiin tuhlaavaisuudesta. Oli päättänyt juhlapuheen sanomalla: Tuhannet kiitokset.