Tshekkoslovakia oli alistettu Venäjän pakottamana kommunistihallintoon jo parikymmentä vuotta aiemmin. Nyt tshekit olisivat halunneet muuttaa kommunistista hirmuhallintoa ”ihmiskasvoisen sosialismin” suuntaan. Venäjän johto päätti estää tämän asevoimin, ettei ”ihmiskasvoisuus” heikentäisi kommunistista diktatuuria – tiedä vaikka ihmisille alkaisi tulla mieleen demokratia ja ihmisoikeudet.
Lainaan (suomennan) tähän pari pätkää nimimerkki Viktor Suvorovin kirjasta Vabastaja (vapauttaja). Hän oli nuorena panssariluutnanttina ”vapauttamassa” Tshekkoslovakiaa: ”Tapahtumat etenivät. Kaikille oli selvää, että joukot viedään pian sisään (Tshekkoslovakiaan – jp), avoinna oli vain tarkka ajankohta. Kaksi päivää sitten lähetettiin upseereille salainen päiväkäsky Karpaattien rintaman ja Keskisen rintaman perustamisesta. Meidän Karpaattien rintama (armeijaryhmä – jp) oli perustettu Karpaattien maanpuolustusalueen (sotilaspiiri) johdon ja joukkojen pohjalta ja sinne kuului meidän lisäksemme myös monta puolalaista divisioonaa. Karpaattien rintaman komentajaksi oli määrätty kenraalieversti Bisjarin. Rintaman vahvuuteen kuului neljä armeijaa: 13., 38. ja 8. kaartin panssariarmeija sekä 57. ilma-armeija. Samana päivänä siirtyivät 8. kaartin panssariarmeija ja osa 13. armeijan joukoista Etelä-Puolaan, jossa niihin liittyivät Puolan divisioonat.
Keskistä rintamaa johti kenraalieversti Majorov. Rintama perustettiin Baltian maanpuolustusalueen (sotilaspiiri) johdon pohjalta ja sen joukkoihin liitettiin GSVG (Neuvostojoukkojen Saksan ryhmä) ja SVG (Pohjoinen ryhmä), samoin yksittäisiä Puolan ja Itä-Saksan divisioonia. Keskinen rintama oli organisoitu tavallisesti ja sijaitsi Itä-Saksassa ja Puolassa. Rintamien vastuualueiden raja kulki Krakovan lävitse. Keskiseen rintamaan kuului neljä armeijaa: 11. ja 20. kaartinarmeija, 4. kaartin panssariarmeija, sekä 37. ilma-armeija.
Tuntuvasti myöhemmin sain tietää, että vielä yksi rintama oli luotu Unkarissa, mutta sen joukot eivät tunkeutuneet Tshekkoslovakiaan, ne ainoastaan suojasivat hyökkääviä joukkoja. Länsirintaman lisäksi Unkarin alueelle oli perustettu myös operatiiviryhmä ”Balaton”. Se ryhmä tunkeutui Tshekkoslovakiaan. Siihen kuului kaksi neuvostodivisioonaa, samoin joukkoja Bulgariasta ja Unkarista. Liittolaisia oli otettu ryhmään ”Balaton” vain silmänlumeeksi.
Pelloilla vilja varisi (viljankorjaajat oli mobilisoitu joukkoihin, samoin maanviljelystraktorit ja kuorma-autot – jp). 19. elokuuta aamulla upseereille luettiin salainen päiväkäsky ylijohdon ”Tonava” perustamisesta. Ylipäälliköksi määrättiin armeijankenraali Pavlovski. Ylijohto alkoi johtamaan Keskistä- ja Karpaattien rintamaa, operatiiviryhmää ”Balaton” ja riippumatonta neljättä elementtiä – kahta laskuvarjojääkäridivisioonaa. Operaation ensimmäisenä päivänä annettiin laskuvarjojääkäridivisioonien maahanlaskua varten ”Tonavan” käyttöön viisi kuljetuslentodivisioonaa.
Meidän rykmentissämme annettiin taisteluhälytys kello 23.00. Suljettujen viestikanavien kautta välitettiin kaikille rintamille, armeijoille, divisioonille, prikaateille ja pataljoonille signaali: MUTTA NYT ON MEIDÄN VUORO. Sen signaalin saamisen jälkeen kaikkien komentajien tuli avata yksi viidestä salaisesta kirjekuoresta ja esikuntapäällikön läsnäollessa polttaa neljä muuta kirjekuorta avaamattomana. Operaatiosuunnitelmasta oli tehty viisi eri versiota. Nyt yksi niistä oli vahvistettu, ja loput piti hävittää.
Tuhansien salaisten kirjekuorien samanaikaisen avaamisen perusteella saivat kaikkien tasojen komentajat käskyn suorittaa operaatio ”Tonava”, jatkaa täydessä taisteluvalmiudessa toimintaa suunnitelmien ”Tonava-Kanava” ja ”Tonava-Kanava-Karttapallo” mukaisesti. Vapauttaminen oli alkanut.
Valkoiset viivat – viimeinen pysähdys valtakunnanrajalla Uzhgorodin kaupungin lähellä. Divisioonan esikuntapäällikkö suuntasi lyijynraskaan katseensa minuun ja vaati lujasti – kertaa!
Suoristauduin ja löin kantapäät yhteen ja suolsin päähäni aikoja sitten taotun määräyksen ”Määräykset ”Tonavan” suorittamiseksi” tekstin ulos.
– Valkoinen viiva on omien ja liittolaisjoukkojen tunnus. Kaikenlaiset ilman valkoisia viivoja olevat neuvosto- tai liittolaisten kalusto tulee neutraloida, mieluiten ilman tulenavausta. Ilman viivoja panssarivaunut ja muut taistelu-ajoneuvot pitää välittömästi hävittää varoittamatta ja ilman käskyä ylhäältä, jos osoitetaan vastarintaa. Kohdattaessa NATOn joukkoja tulee pysähtyä eikä saa avata tulta ilman käskyä.
Divisioonan esikuntapäällikkö liikkui eteenpäin upseeririviä, käskien yhden ja toisen kerrata määräyksiä. Lopuksi hän astui eteemme ja antoi ohjeensa:
– Toverit upseerit! Kielto ampua NATO-joukkoja ei tarkoita sitä, että jätämme näyttämättä päättäväisyytemme! Siellä missä johtovaunumme joutuu vastakkain heidän tankkiensa kanssa, täytyy joukkueen tai komppanian viipymättä levittäytyä. Jos mahdollista voi myös ampumatta työntää heidät pois jo vallatulta alueelta. Meidän tehtävämme on vallata mahdollisimman suuri alue. Antaa diplomaattien neuvotella jälkeenpäin mihin kohtaa tulee Itä- ja Länsi-Tshekkoslovakian raja. Se on kunnia-asia, että Tshekkoslovakian sosialistisesta itäosasta tulee suurempi kuin länsiosa. Jos ammuskelu alkaa, älkää innostuko. Parempi on perääntyä pari kilometriä. Älkää pyrkikö lähitaisteluun, sillä eivät hekään sitä erityisesti halua. Mutta jos tilanne menee taisteluksi, niin valmistautukaa pahimpaan.
Esikuntapäällikkö löi saappaanvarttaan pajuvitsalla ja lisäsi tasaisesti, mutta kuuluvasti:
– Joka lurjus, joka yrittää loikata länsipuolisten, eli viivoitta olevien leiriin, pitää hävittää heti. Kaikenlaisiin yrityksiin pyyhkiä meidän valkoisia viivojamme ja loikata viivattomien leiriin täytyy reagoida välittömästi ampumalla hänet. Sellainen oikeus on teillä kaikilla. Valitettavasti sellaisia yrityksiä voivat tehdä Unkarin ja Puolan joukkojen lisäksi myös omamme. Toivotaan parasta. Muuttaen sävyään hän karjaisi kaikuvasti: – ASEMIIN!!!”[i]
Miehitysjoukot saapuivat Prahaan: ”Samaan aikaan kadut täyttyivät nopeasti ihmisistä. Nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, kaikki suuntautuivat neuvosto-tankkien luo.
- – Miksi te tulitte?
- – Me emme ole teitä kutsuneet!
- – Me ratkaisemme omat ongelmamme ilman tankkeja!
Sotilaat eivät osanneet vastata mitään sellaisiin viisaisiin kysymyksiin. Eikä he yleensä vastanneetkaan, paitsi silloin tällöin.
- – Me tulimme teitä puolustamaan.
- – Amerikkalaiset ja saksalaiset tahtovat valloittaa teidät. Oletteko unohtaneet sodan?
- – Tulkaa vasta sitten kun he ovat aloittaneet valloittamisen!
Upseerit, erityisesti politrukit, sukelsivat heti massoihin, mutta ilman nähtävää tulosta.
- – Me tulimme teidän hallituksenne pyynnöstä!
- – Nimetkää sitten edes yksi hallituksen jäsen, joka pyysi teitä sekaantumaan meidän asioihimme!
- – Toverit!!!
- – Me emme ole sinulle tovereita! – ja politrukille annettiin selkään.
Hän vetäisi pistoolin, mutta sotilaat kiskoivat hänet pois kansanjoukosta.
- – Perkeleen fasistit!
- – Päinvastoin te olette fasisteja!
- – Olette vienyt oman valtionne niin kauas, ettei ole syötävää ja nyt päätitte, että toistenkin pitäisi olla ympärillänne nälässä!
- – Ne ovat väliaikaisia vaikeuksia, eteenpäin meillä lähtee paremmaksi!
- – Ilman teitä olisi vieläkin parempi.
- – Alkakaa painua sinne mistä tulittekin! Yhdessä Marxinne ja Lenininne kanssa!
- – Kansalaiset, rauhoittukaa toki!
- – Mene perseeseen!
- – Kansalaiset, oman ymmärtämättömän käytöksenne kanssa panette kaikki sosialismin saavutukset … reunalle …
- – Sinun sosialismiasi olisi pitänyt ensin kokeilla koirilla, kuten kaikki normaalit tiedemiehet tekevät. Sinun Leninisi oli typerys eikä ymmärtänyt tieteestä mitään, siksi hän ei testannutkaan koirilla …
- – Te ette saa puhua Leninistä sillä tavalla! – Politrukin punoittaviin kasvoihin lensi mätämuna.
- – Mutta jos kommunismin voimaan saattaminen olisi annettu Pavloville, niin hän olisi nopeasti todistanut koirien avulla, ettei sellainen elämä sovi eläville olennoille!
Kolonnan lopussa keskustelu muuttui elävämmäksi. Nuorukaiset alkoivat heittelemään kolmea viimeistä panssarivaunua katukivillä ja sitten särkivät rautakangilla varapolttoainetynnyrit. Minuutin kuluttua alkoi toiseksiviimeinen tankki savuta ja kohta vielä yksi. Kuului ammuskelua. Kansanjoukko poistui viimeisten tankkien luota, mutta vain hetkeksi. Tankkien miehistöt yrittivät turhaan sammuttaa panssarivaunujaan … hajaantukaa! Tankkien ammukset alkavat räjähtelemään! – Oh, kirotut fasistit!”[ii]
Nordberg: ”Maahanlaskujoukkoja käytettiin tarkastelukaudella myös miltei tositoimiin. Kaksi divisioonaa operoi Tshekkoslovakiassa vuonna 1968. Toinen otti aluksi haltuunsa Prahan ja toinen Brnon lentokentän. Kenttien valtaamisesta vastasivat divisioonien vahvennetut tiedustelukomppaniat, jotka toimivat etuosastoina yhdessä erikoisjoukkojen kanssa (Sandell et al. 1997a, 61). Ne ottivat haltuunsa kiitoradat, saartoivat lentokenttävaruskunnat, miehittivät lennonjohtotornit ja ottivat valvontaansa sähkönsyöttöjärjestelmät. Kuljetuskoneet laskeutuivat sen jälkeen kentille puolentoista minuutin välein. Niillä tulleet joukot miehittivät kahden tunnin kuluessa kaupungin muut kriittiset kohteet: Prahassa neljä Valtavajoen ylittävää siltaa, opposition päämajan, kommunistisen puolueen keskuskomitean, sisäministeriön, poliittisen akatemian, pääpostin sekä televisiokeskuksen. (Alafuzoff & Lähde 1999, 225.) Toisen kerran maahanlaskujoukkoja käytettiin Kiinan rajalla vuonna 1969.”[iii]
Vielä vähän: ”NKP:n 20. puoluekokouksen jälkeen neuvostojohtajat puuttuivat vielä kahdesti satelliittivaltioidensa asioihin käyttämällä asevoimaa huomiota herättävällä tavalla. Näin kävi Unkarissa 1956 ja Tshekkoslovakiassa 1968. Kummassakin tapauksessa panssarivaunut murskasivat kansan kannattaman kapinan, jolla pyrittiin vapautumaan totalitarismin vallasta.”[iv]
”Invaasiojoukkojen ensimmäiseen portaaseen kuului 165 000 miestä ja 4 600 panssarivaunua; viiden päivän kuluttua Tshekkoslovakiaa miehitti 27 divisioonaa, noin 400 000 miestä, joilla oli käytössään 6 300 panssarivaunua, 800 lentokonetta ja 2 000 tykkiä. — Tshekkoslovakian väkiluku oli hyökkäyksen tullessa vajaat 14,3 miljoonaa”.[v]
”Intervention poliittinen perusjuoni oli epäonnistunut kiusallisella tavalla: miehittäjät eivät onnistuneet saamaan kokoon suunnitelmaan sisältynyttä yhteistoimintahaluista »työläisten ja talonpoikien hallitusta».”[vi]
[i] Viktor Suvorov, Vabastaja, 2001, sivu 190
[ii] Viktor Suvorov, Vabastaja, 2001, sivu 208
[iii] Erkki Nordberg, Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 309
[iv] Stéphane Courtois et al, Kommunismin musta kirja, 2002, sivu 487
[v] Stéphane Courtois et al, Kommunismin musta kirja, 2002, sivu 491
[vi] Stéphane Courtois et al, Kommunismin musta kirja, 2002, sivu 491
Kuva lehdestä Sotaveteraani 5/2005 sivulta 18.