Polttoainekulut.

Tuossa kuukauden alussa laskeskelin taas, paljonko Volvolla pelkät polttoainekulut ovatkaan euroina.

Päädyin melko tarkkaan summaan 7€/100 km. Ei minun mielestäni paljon runsaan kahden tonnin kokonaismassan liikutteluun.

Varsin tyytyväinen muutenkin olen ollut tuohon autohankintaani; ei ole ollut yllätyksiä.

No sitten tänään tuli hieman ”kylmää kyytiä” laskelmiin.

Käytiin läpi koko Volvon alusta, kaikki tarvittava uusittiin/korjattiin, parkkitutkan huolto kallein.

Kokonaissummaksi tuli 1355€, kuitenkin nyt kaikki kunnossa. Ei ainakaan vuoteen pitäisi olla mitään yllätyksiä.

Semmoista se on, ei auton ja varsinkaan kahden ylläpito ihan halpaa ja edullista ole.

 

Sähkön tuotto aurinkopaneelilla.

Minulla nyt on muutaman oikeastaan yli vuosikymmenen käytännön kokemus aurinkosähköstä.

Pienin mahdollinen paneeli käytännössä on 100W, sitä pienemmillä ns halpispaneeleilla ei juurikaan ladata mitään.

Veneakkuihini olen lataillut tuolla 100w paneelilla huhtikuu – lokakuu, ihan kohtuullisia tuloksia, keskiteho n 5A.

Monella aurinkokennon omistajista tuo latausteho; W/voltti = amppeeri.

saattaa olla hieman hukassa.

Aurinkosähkön paneelien tuotto = W jaettuna volteilla. se saattaa olla hakusessa.

Siinä se lainalaisuus ja kuitenkin optimaalisesti vain osan vuotta.

Mietteitä Mirrin touhuista.

Sitä kun tuon Mirrin kaikkia touhuja tulee seurailtua, merkille on tullut pantua, että se tuo Mirri kyllä nukkuu melko tehokkaasti nuo yön tunnit, ani harvoin se kyllä noissa kamerakuvissa yön tunteina esiintyy.

Tänä aamuna taas postilaatikolle mennessä, teki varsinaisen tiikerihypyn ja toi silminnähden ylpeänä entisen jyrsijän, siis jyrsijävainajan näytille; ei syönyt, vaikka aamiaistarpeet tälle aamulle olivat vielä taskussani.

Mirrillä muuten on melko pätevä tapa painostaa vaimoani antamaan herkkupalan. Se pyörii vaimoni ja ulko-oven edessä niin kauan kunnes vaimo antaa sille terassilla olevasta laatikosta semmoisen herkkupussukan, vasta sitten vaimo pääsee sisälle. Minuun Mirri ei koskaan moista metodia harrasta.

Semmoinen se Mirri, uskollinen kaverini.

Kebabia; ei nyt sentään.

Moni hehkuttelee tuon kebabin kohdalla sen herkullisuutta.

Se tuo ehkä herkullisuus saadaan erilaisilla kastikkeilla muutoin se on mielestäni samanlaista mättöruokaa kuin eineslihapullatkin, saa niihinkin makua hyvällä soosilla. Samanlaisia jauhelihamössöjä molemmat. Kun raaka-aine jauhetaan, sinne voi laittaa lähes minkälaista lihanleikkuujätettä, kuin vaikkapa sika-nauta purkkiliha, ei muuten saisi lihaksi kutsuakkaan. Dönerkebabhan tehdään jauhelihasta.

Mielestäni nuo kebabannoksetkin ovat lähes epämääräisen näköisiä.

Kebabhan jakaa suomalaisten mielipiteitä laidasta laitaan. Pitsaanhan suhtaudun lähes samalla tavalla kuin tuohon kebabiinkin.

Hyvän käsityksen kebabista saa kun laittaa hakusanaksi esim dönerkebab.

Kesän viimeiset.

Siinä ne kesän viimeiset kuivattuna.

Kun meillä tehdään mehuja, kaikki ns jäämät kuivasin ja pussitin vakuumiin. Varsin hyvä lisä talvisiin marjakeittoihin.

Riisi ja riisi.

Monellekkin riisi on vain riisi, siis lähinnä puuron raaka-aine.

Näin ei kuitenkaan ole, viljeltyä riisiä löytyy noin puolen tusinaa lajiketta. Minun makumaailmassani kaksi on ylitse muiden; Himalajan alarinteillä kasvatettava basmatiriisi, hienosti aromaattinen ja kypsennettäessä ei tahmaannu. Sitä käytetään eniten pilahveihin. Suosikkini on venäläinen pilahvi eri variaatioineen. Pilahvihan tehdään riisipohjaisesti sian ja lampaanlihakuutioin , porkkanaa, sipulia, valkosipulia, chiliä ja mausteita. Lihat, sipulit, chili ruskistetaan pannulla öljyssä, kaadetaan pataan ja raaka riisi päälle; kattilaan vettä siten, että riisi peittyy. Haudutetaan kypsäksi ja maustetaan.

Jasmiiniriisi, jota kasvatetaan lähinnä Vietnamissa ja Thaimaassa. Hyvin aromaattinen sekin, keitettäessä tahmaantuu ja on näin maustamisen jälkeen helppoa puikoillakin syödä.

Jasmiiniriisiin voidaan lisätä lihaa, kalaa tai pelkästään juureksia. Maustetaan yleensä, suolalla, currylla ja kurkumalla,  kuten basmatiriisikin. Mausteiksi sopivat mm korianteri, basilika, timjami yms. Rusinat kuuluvat oleellisesti pilahviin.

Kuva lainattu visit Pietari.

 

 

Ikioma tosi-TV:ni.

Juuri äsken katselin olohuoneen ikkunasta kun tuossa metsikön reunassa viisi kaurista, parinkymmenen metrin päässä talostamme laidunsi aivan kaikessa rauhassa ja hätäilemättä.

On se vaan kaunis eläin; minun silmissäni, en kyllä koskaan ampuisi tuollaista, en edes ”lihanhimossanikaan”.

Metsäkauris muutoin oppii tunnistamaan turvallisen, vaikkakin ihmisen asuttaman elinpiirin, lienee kait elinehto.

Meillä näitä metsäkauriita asustelee kaksikin pikkulaumaa; joskus päästävät minut ja Mirrinkin jopa kymmenen metrin päähän.

Vetokoukku on hyödyllinen varuste.

Tänään lähtiessäni Forssan kylään, peruuttelin, kunnes kolahti. Luotin liiaksi peruutustutkaa (neljä sensoria), sitten kolahti, nimittäin venetreilerin aisaan.

Jostain syystä sensorit eivät reagoineet vaakatasoista vetoaisaa. Kolahti. Menin katsomaan ”vaurioita”, ei mitään, tuo vetokoukku otti vastaan kevyehkön kolhaisun; ei vaurioita.

Yleensäkkin mm pysäköintipaikalla, pysäköin ns ”läpiajoruutuun”.

Siis jos autossani ei olisi ollut vetokoukkua; vaurioita olisi tullut.

Ne katevaraukset.

Tulihan vahingossa kommentoitua tuon ;Markon avaukseen. Sinnehän bittiavaruuteen se kohtapuoliin menee, joten teinpähän oman avaukseni.

Nuo katevaraukset sinällään ovat aivan normaalia pankkitoimintaa. Turha sitä on dramatisoida. Linkissä tietysti ilmeni pankin virhetoiminta ja linkin mukaan korjattu.

Katevarauksia luonnollisesti tililläni lähes jatkuvasti on, koska laskuni netissä hoidan. Tietysti se tulee hoitaa, että tilillä on katetta, koska tililläni on myöskin automaattisesti veloitettavia, toistuvia e-laskuja.

Meidän piha on suosittu.

Tässä tänä aamuna huomasin Mirreille muikkuja viedessäni, että Mirrillä oli kohtuullinen ”seurusteluvamma” nenänpielessä. Joku kissa ei ollut samaa mieltä meidän pihapiirin kuulumisesta ainoastaan meidän Mirreille ja kanoille, siis vammoja tuli, tosin ei pahoja mutta huomasin kun molemmat päivittäin mm punkkienkin varalta ihan näppituntumalla tarkastelen.

Usein olen havainnut kun jompi kumpi häätää tunkeilijoita reviiriltään ja pääsääntöisesti onnistuukin.

Edelleenkin huomioni koko kesänkin ajalta; kumpikaan ei kiinnostu pikkulinnuista, minkäänlaisia ”luonnonsuojelullisia” oppitunteja heille en ole pitänyt.