Kaihileikkaus.

Kävin eilen kaihileikkauksessa Kantahämeen Hyvinvointikeskuksessa Forssssa;jonotusaika n 3 viikkoa.
Yöllä oli, kuten muistanette, melkoinen pyry, taksi tuli kuitenkin tilatun täsmällisesti pihaamme 10,30 pihaamme.
Siis sairaalaan ja valmistelujen jälkeen leikkauspöydälle.Valmistelut ja leikkaus toimivat erittäin ystävällisessä ja huolehtivassa hengessä, koko ajan kerrottiin, mitä nyt tehdään. Erittäin ystävällinen ja huolehtivainen kohtelu.
N 13,20 soitin vaimolle, että saisi hakea pois mitä jäljellä oli.
Kela-taksi oli tullut täsmällisesti ja minut talutettiin taksiin ja sitten vaimon huolehtiessa kotiin.
Näköni oli niin sumea, että kävelykin valkoisella lumella melkoisen haparoivaa.
Illan tullen näkemiseni alkoi kirkastua ja lieviä kipuja oli mutta hyvin lieviä.
Kohtuullisesti nukutun yön jälkeen siinä aamu neljän aikoihin (tapani mukaan ja Mirri mukana), hain lehden ja laitoin Mirrille aamiaisen.
Tätä kirjoitellessani, tai tätä ennen oikeastaan luin lehden, söin aamiaisen, lehden luin ilman laseja, kuten tätäkin kirjoittelin. Yli 30 vuotta olen käyttänyt laseja täyspäiväisesyti, taitavat toistaiseksi jäädä hyllylle.
Kyllä meillä on loistava terveydenhuolto ja asiakaslähtöisesti toimivat sairaalat, toimiva taksijärjestelmä, mm invataksit.
No, kritijoita tietenkin riittää, niinkuin kaikesta.

Lumikengät.

Tänä talvena kun täälläkinm tuota lunta on jo tuommoiset 40cm+, innostuin kaivelemaan varastoistani nuo metsästäjäajoilta peräisin olevat siperialaistyyppiset sukset; ne ovat n 15cm leveät ja pituutta n 120 cm. Ne ovat kätevät kun hiihtelee rantapusikoissa yms pusikoissa.
Lumikenkää meillä juurikaan eivät tarvitse ketkään; huvittajimpia ovat ns lumikenkäilyt, lunta n 15cm.
Minulla on n reilut neljäkhymmentä vuotta sitten hankitut NATO-joukkojen lumikengät, koiravaljakkohommissa olivat paikallaan.
Ne olivat ns ojibwa-tyyppiset, runko alumiinia ja pohjaverkko muovipäälysteistä vaijeria.
Nykyiset kaupalliset lumikengät ovat lähinnä lumikenkien irvikuva.
Se siperialaistyyppinen suksi korvaa nykyoloissa täysin ns muovisen lumikenkärimpulan.
Luonnoillisesti minulla ovat myöskin ns umpihankisukset; 75cm leveät Järvisen aikanaan valmistamat erittäin toimivat umpihankisukset, vaikka pituutta vain 220 cm.

Lööppiuutisointia.

Lööppiuutisointi;lehtiuutinen, jossa lennokkaan otsikon lisäksi ei juurikaan asiaa ole.
Muutama vuosi sitten kun venäläinen lentotukialus Admiral Kusnetzov sai kanaalissa konevian ja alkoi rankasti savuttamaan, jatkaen kuitenkin matkaansa Välimerelle … lööppi(IS).
Joitain viikkoja sitten Venäjä purjehdutti muutaman kuljetusaluksen sisävesireittejään pitkin Suomenlahdelle … lööppi (IS).
Muutama venäläinen kuljetusalus ajoi luvallista reittiä Kalinengradiin … lööppi (IS).
Muutama venäläinen kuljetusalus purjehti Kanaalia etelään … lööppi(IS).
Venäläinen MIG-31K, allaan hypersooninen ohjus, lensi tukikohdastaan Kaliningradiin … lööppi (IS). Luulisi olevan helpompia kuljetusmuotoja ohkjuksille kuin yksi kerrallaan pommiripustimissa.
Mielestäni kyseessä on Venäjän hallinnon tyypillinen operaatio ja tarkoitus vain ”näyttää mahtiaan”.

Aamun uutisantia.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat?fbclid=IwAR2ppyXJDUA-U5xipkS7D2m9z2X7XqaZoTuUnctyIrXlLImQZo8W4HB9Zm8
Tämän aamun uutisantia; jotenkin hieman tuttuakin, koskien tätä sivustoa ja erästä blogistia.

Erkki Tuomioja: NATO. Ruotsi, Suomi.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/66086475-5abc-4b05-97f6-e250d002b588
Tulipahan luettua ja oikein ajatellen tuo Erkki Tuomiojan pamfletti.
Harkittua, analyyttista ja helposti ymmärrettävää tekstiä.
Tulipahan uusiakin vivahteita Ruotsin ja Suomen suhteista, esim talvisodan suhteen.
NATO:sta Tuomioja toi juuri sen esiin, että Suomella NATO-jäsenyydestä Suomella ei olisi juurikaan mitään hyötyä, haittoja kylläkin.
Tuomioja kirjoittaa asiallista ja syvällisesti pohdittua tekstiä NATO:n, Ruotsin ja Suomen suhteista.

Kommentti Hannulle.

Luinpahana Hannu avauksesi, yksi harvoja olet, jonka avauksiin viitsin vastata ja varsinkin kun nykyisellään olen kaiketi ns vajaavaltuutuksin toimiva.
Uskon, että leikkauksesi sujunee hyvin; palaat Vilman ja Mirjamin huomaan.
Meillä tuo Mirri jaksaa vanhoja rutiinejaan noudattaa; sillä poikkeuksella, että saunapäivänä viihtyy visusti saunakamarissa, vaan ei saunaan tule.
Saunan jälkeen Mirri pitää huolehtia ulos ja myöhemmin taas saunakamariin. Siin urbanisoitunut tuo Mirrimmekin lienee; enää ei kiinnosta sokkelissa yöpyminen vaan saunakamari ja siellä toiminnat.

Ajaminen troo,larilla.

Täytyy nyt sitten tätä systeemiä jatkaa kun vaihtoehtoja ei ole.
Troolarin ja muunkin aluksen manöverointi on helppoa jos potkutilaitteisto on KaMeVa-tyyppistä, kuten varsin monissa troolareissa
oli yleistä ja on vielä nykyisinkin, jopa matkustaja- ja rahtilaivoissakin.
Toista oli koululaivamme kanssa; kiinteälapainen potkuri ja kaijaan ajaminen springin avustamana.

Erilaisista pätevyyskirjoista.

Minä kun en pysty kommentoimaan, on sitten tehtävä erityinen avaus kommentin sijaan.
Nämä pätevyyskirjat ovat selkeitä ammattityutkintoja. Merisotakoulussa pystyy suorittamaan aluksen päällikkökirjan mutta siviilissä sillä ei saa minkäänlaista pätevyyskirjaa, ilman tiettyä määrää meripalveluspäiviä.
Minulla kyllä nuo m eripalveluspäivät toteutuivat ja tarvittiin täyttää erillinen hakemuskirja ja liittyää, sekä koulutus-, että meripalveluspäivistä liitteet ja sitten se kirja tuli.
Minun laivurikirjani oikeutti max 300tonnisen rahtialuksen vahtiperämieheksi mutta perämieskirjaan olisi tarvittu vuoden pesti rahtialuksella Itä-meren liikenteessä.
Kalastusaluksen päällikön pätevyyteen tuo kirjani oikeutti mutta se kokemus?
Vesibussia ajelinkin muutaman vikajeerauskeikan ja siinä se aitten oli.
Omaa alustani ajelinkin sitten senkin edestä.

Monenlaista ammattia/yrittäjää.

Kun näitä sivustoja on vuosia lueskellut, välttämättä panee merkille tämän blogistien/yrittäjien moninaisuuden.
Omalta kohdaltani ammatteja varsinaisesti on ollut vain yksi; sotilas.
Se onkin sitten tuonut monenlaista pätevyys-/lupakirjaa. On ajokortti kahdellekkin eri panssarivaunulle, Pv:n yhdistelmäajokortti, erilaisia erikoisajoneuvojen kuljettajakortteja, VHS-radioaseman hoitajan lupakirja, merenkulkukurssin myötä päällikköpätevyyskirja, jonka myötä sitten siviilissä sain laivurikirjan. En tosin niin kritiikitön itseni suhteen ole ollut, että olisin troolarin ruoriin tarttunut, tai Itämerenliikenteen vahtiperäömieheksi pestaugtunut, ei kalastusalusta suurempaa en ole ohjaillut.
Yrittäjänä sitten kerkesin toimia runsaat kolme vuosikymmentä.
Yrittäjänä tuli nähtyä nekin ajat, ei tosin minua koskenut, kun työnantaja irtisanoi henkilön ja tarjosi samaa tehtävää yrittäjänä, se oli aikaa se ja moneltakaan ei onnistunut.
Joku tyuolla m ainitsikin, kunnioittavansa itseoppinutta ammattilaista, niin kunnioitan minäkin, vaan siinä on yksi mutta, jos alalla ei öpysty ns näyttötutkintoa suorittamaan, pätevyydestä ei ole todistusta. Siis milteipä ainut keino lienee yrittäjyys.
Näin nämä elämän raiteet kulkevat ja kuljettavat.