Tekijä: Kalle Pohjola

Virolaisupseeria epäillään maanpetoksesta – kerrotaan opiskelleen myös Suomessa (STT).

Eilisen iltapäivän uutisantia STT:ltä, lähteenä naapurin Postmees.  Kovin nihkeästi tietoa oli, oikeasti vain se, että maanpetossyytettä epäillään Eestissä. Vangittu kaksi henkilöä. Kyseessä  komentajatason ammattiupseeri (s -80), ylennetty majuriksi 2015, palveluspaikkana pääesikunta ja toinen vangituista oli hänen isäänsä. Viime maanantaina oli siirretty Kaitseliidiin.

STT:n toimittaja epäili, että upseeri olisi Maanpuolustuskorkeakoulussa Suomessa opiskellut jatko-opintonsa, siis epäili. Maanpuolustuskorkekoulusta ei kommentoitu, virka-aikahan oli jo eilen ohi.

En ole oikein perillä Eestin rikoslaista mutta aiemmin on maanpetossyytteestä tuomittu virkamies 16 vuoden vankeuteen; Suomessahan maksimirangaistus on 10 v vankeutta, sekä maanpetoksesta, että törkeästä maanpetoksesta. Maanpetossyyte Suomessa edellyttää sota-, miehitys- tai muuten poikkeusolosuhteita.

Tämä Eestin tapaus nyt nykylainsäädäntömme mukaisesti menisi maanpetosrikosten alanimikkeistössä vakoilusyytteeksi, siis näin Suomessa.

Yrittelin eilisiltana onkia Postmees-lehden verkosta sekä muutamalta tutulta sähköpostitse lisää tietoa, heikoin tuloksin.

Tänään sitten kait lisätietoa tulee.

Yllättävän paljon Eestissä näitä vakoilutapauksia on ilmennyt sitten 90-luvun alun jälkeen.

Suomessa viimeinen vakoilutapaus armeijan piirissä on v 2001 eikä tapauksia muutenkaan paljon.

.

Helsingissä jos missä ja Helsingin seudulla näitä sisällissodan muistomerkkejä on ja paljon. Pitää muistaa, että Helsinki oli punaisten hallussa ennen kuin saksalaiset tulivat. Sen myötä  myöskin noita patsaita ja muistomerkkejä löytyy toistakymmentä ja kaikki eivät tosissaankaan ole hautamuistomerkkejä.

Tunnetuin ehkä lienee entisen postitalon edessä Mannerheimin patsas.

Sain muuten aikanaan henkilökohtaisen kutsun kuvanveistäjä Taisto Martiskaiselta tuolla Töölössä sijaitsevan punaisten patsaan paljastustilaisuuteen. Syytä en tiedä mutta epäilen edeltäjäni Abel Ruottisen peruja. Martiskainen kun palveli 2./KaartP ja molemmat, Ruottinen ja minä olimme ko komppanian vääpeleitä aikanaan.

Suomalaisten rauhanturvaaminen alkoi 1956; Suezin kriisinä tunnetusta konfliktista. Se oli suomalaisten ehkä maineikkainta aikaa, mitä rauhanturvaamiseen tulee.

Rauhanturvaaminen sinällään on arvokasta työtä, sikäli kun se on todellakin sitä ja ansaitsee täyden kunnioituksen.

Eniten kuitenkin kunnioitan YK:n ns aseettomia ja humanitaarisia toimintoja sotaa käyvissä maissa. YK:n ulkopuolinen Lääkärit ilman rajoja, eritoten ansaitsee maininnan.

Valitettavasti viime vuosikymmeninä on useita sotatoimia ja suurvaltojen pyrkimyksiä naamioitu YK:n lipulla. Afganistan yksi merkillisimmistä operaatioista, kuin myöskin Afrikan rauhanturvaoperaatiot, ovat enemmän tai vähemmän osoittautuneet suurvaltojen etuisuuksien ja suurliikemiesten bisneksen turvaamiseksi.

Surullisia lukuja tarjoavat mm Israelin ja Palestiinan operaatiot; hampaaton YK.

Entisen Jugoslavian alueet (mm Bosnia) eivät kyllä mitään kunniakkaita sivuja YK:n historiassa liene, Afganistanista puhumattakaan.

Rauhanturvaamisen sisälle kuuluu mm rauhaan pakottaminen, siis sotatoimi. Kun samaan nippuun lasketaan esim uskontokiistat, politiikka, suurvaltapolitiikka ja ns piilo-operaatiot kuten jonkin maan sisäisen ryhmän tukeminen jne. Ei siis ihme, että YK:n rauhanturvaoperaatioista luvattoman moni on jotain aivan muuta kuin rauhanturvaamista.

En sanoisi aivan painokkaasti, että YK on epäonnistunut monissa operaatioissaan mutta liian usein on.

Maan sisäinen rauhantila on uskomattoman arvokas asia asukkailleen, maan ulkopolitiikalle ja yleiselle arvostukselle.

https://areena.yle.fi/1-1571148

Tuollaisen suomalaista käsialaa olevan dokumentin katselin. Se ei käsittele eestiläistä vastarintaliikettä, vaikka onkin otsikoitu metsänveljiksi.

Katselin elokuvan, varsin ristiriitaisin tuntein; lopussakaan ei selvinnyt, mikä oikein oli 14 vuoden pakoilun todellinen syy.

Tapahtumat asemoituvat Viljandin metsäseudulle, Tartun vankilaan ja tartulaiseen oikeussaliin.

Tapahtumista voi näköjään tehdä totuuden, muunnetun totuuden tai jotain siltä väliltä.

Tapahtumat ajoittuvat Neuvosto-Eestin ja itsenäisyyden  alkuvuosiin.

Tuossa lueskelin näitä ”tuulimyllytaistelusivustoja”, siellä kommentteja aurinkosähköstä.

Kokemuksesta voin sanoa, että ei oikeastaan alle 200W kennoilla mökkiä alkuunkaan sähköistetä. Esim  230v kompressorijääkaappi tarvitsee vähintään 2500W invertterin, käynnistyäkseen, toisaalta taas tasavirtajääkaappi maksaa n 500€. Siinäpä valintaa.

Valot mökille led-valoina, kuin myöskin kännykän + läppärin lataaminen; aivan pieniä kuormia järjestelmälle mutta kalliihkoja jos tarvitaan ehdottomasti siniaalto-ominaisuutta.

Aamun uutisissa mainittiin, että omakotiasujalle aurinko tuo helpotusta sähkö-/sähkönsiirtomaksuihin. Siis rivitalo-/kerrostaloasukkaat jäävät kohtuullisesta hyödystä sivuun.

Puukkoa; armeijan palveluksessani ollessani kannoin, kenttäkouluttajana vyössäni. Kouluttajalle tuli aina tehtäviä, joissa puukko oli tarpellinen; tähän kasvoin.

kun tuli uusi teräaselaki; paljon myöhemmin kuin jv-kouluttajien normaali käytäntö. Silti armeijan käytäntö oli, että puukko kuului kouluttajan ”vyövarustukseen”. Näin meni yli 25 vuotta ja siitä jäi ehkä ”trauma”, kyllä minulla puukko pitää olla.

Vielä nykyisinkin minulla on taskuklipsissä  Solingenin taittoveitsi, on ollut liki 30 vuotta.

Aikanaan kun ajoimme pitkiä valjakkokilpailuja, sanoin ystävälleni; man ohne messer ist kaine man.

Kaverini osti M Keräsen puukon ja tuli luokseni ja lausahti; Kalle nun bin ich obgleigh, ein man? Myönsin.

Tämä puukko on jotain ehkä perisuomalaista perinnettä, näin oletan.

 

 

Kun täällä tuo ruudinsavu taas vähän hälveni; päätinpä kirjoittaa ihan arkiruuasta.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

En ole varsinainen perunan ystävä, vielä vähemmän pastat yms. Juurekset kyllä aina herkkua.

Meillä kun on kuorma-auton lokasuojista tehty parikin ”karikekompostia”, sinne keväisin joutuu väkisinkin perunaa.

Vaimo sitten eilen poimi sieltä ”uusia perunoita” ja keitettiin sekä syötiin savumuikkujen ja  kermaviilikastikkeen (kermaviiliä + Dijoun aitoa sinappia + mustapippuria + kiinanruohosipulirouhetta) kanssa. Ei vaadi kokkaustaitoja kunhan perunat sentään osaa keittää höyrykattilassa.

Sanoisin, että herkullista oli.

Olen tässä jo jonkin aikaa, parikin vuotta todennut tuon Prisman lisääntyneen ”Kiinankrääsän” tarjonnan. Vaimo osti paikallisesta Prismasta polkupyörän vaijerilukon; ei toiminut, jumissa koko lukko, sai tietysti uuden lukon ja yllätys, yllätys ei toiminut sekään.

Elintarvikkeissa myöskin sama linja; mahdollisimman suurella katteella, alkuperästä ei niin väliä.

Koko Prisman konsepti ”asiakasomistajuisuus”???

Osta viidellä eurolla vähän kalliimpaa, saat bonusta, saman tuotteen saa monesta paikasta halvemmalla.

Polttoaineet S-ryhmän pihalta, kalliimpia mutta kun saat bonusta.

Käytän meidän paikallista yksityistä p-aineasemaa; periaatteestakin.

Tämä kaikki toimii Balttiassakin samoin; Prismat ovat niitä kalliimpia, mutta kun saat bonusta?

Tulinpahan Eestistä loppuviikolla kotiin muutaman päivän reissulta. Viimeinen majoituspaikkani; Fat Margaretha, hostel, nimensä mukaisella paikalla lähellä sitä Fat Margareta bastionia.

Tuli sitten nälkä ja kun vielä nuo alaselkäkivut häiritsivät, päätin mennä syömään läheisen Pikkadun ja Tollin kulmaan.  Se oli jonkinlainen italialaistyyppinen ravintola. Tilasin häränfileen lohkoperunoilla ynnä lisukkeilla. Hinta listallakin oli järkyttävä, 28€, en viitsinyt perua.

Kun ruoka tuli, pihvi oli alle 200g, siis vähemmän kuin Suomessa kohtuullisessa ravintolassa, vaikka hinta kylläkin edellytti jotain muuta. Olihan se ateria kohtuullisen hyvä mutta jos olisin syönyt monessakin tuntemissani ravintoloissa, n 50% olisin säästänyt.

Eipä tuolle nyt mitään voinut koska nälkä oli ja siirtyminen olisi vaatinut ratikkaa ja kävelemistä, joten tyydyin kohtalooni.

Taitaa taas mennä se runsaat viisitoista vuotta, että vanhaan kaupunkiin syömään menen, tuskin edes pakottavassa tilanteessa.

Taas se vahvistui, se mielipide, että se Tallinnan vanha kaupunki on ihan laillistetun ryöstön mahdollistava kohde.