Radio PUHEeen kuuntelu hiipumassa

Helmikuussa täällä purnasin YLE Puheen päätöstä sisällyttää musiikkia lähetyksiinsä. Ohjelmapäällikkö Junes päätti viisaudessaan suunnata kanavansa antia 30 – 45 vuotiaille. Nyt tilastot osoittavat että hän on oivalliseesti onnistunut, kuuntelijoiden lukumäärä on pudonnuut 700sta tuhannesta  428 tuhanteen eli lienee tuo valittu ikäluokka on jäänyt nauttimaan kanavan annista musiikkeineen päivineen.

Kuulun joukkoon joka lopetti kanavan kuunntelun musiikkilähetysten myötä, mielenterveyteni ei kestänyt kesken asiallisen juttellun ilmoille rämähtävää musiikkia joka oli äärimmäisen kaukana omasta musiikkimaustaani.

Tässä kesän mittaan olen jonkun kerran uhkarohkeasti kuunnellut tovin kanavaa mutta äkkiä kääntänyt YLEn ykköselle. Rämisevän musiikin lisäksi siellä on näet sattunut juuri jaaritelemaan Ali, tuo tyhjän nauraja, loputtomasti itsestään kertoileva ”humoristi”. No tämä suhteeni Alin sanataiteeseen on tietysti henkilökohtainen ongelmani tai oikeastaan päähäni lapsuudesta iskostunut kummisetäni hokema että räkänokastakin mies tulee vaan ei tyhjän naurajasta.

Tässähän vielä tuskaa lisää se että Radio PUHEttakin toimitetaan minun verorahoillani ja se että verovaroin rahoitettu monopolin omainen laitos voi toimia juuri niinkuin se itse parhaaksi näkee.

Huh huh – vähän helpotti kun tuskaansa ylös kirjoitti, ei pidä ihmisen sisäänsä umpioida pahaa oloaan.

Taistolaisuudesta toipuminen

Juuri luin APU lehdestä kirjailija Raija Orasen haastattelun. Hänhän oli yksi niistä kulttuurialan pesunkestävistä taistolaisista jotka ihastuivat ja sokaistuivat kommunismin ja Nuvostoliiton ihmeellisiin lupauksiin ja mahdollisuuksiin. Muita tunnettuja kulttuuritaistolaisia olivat ainakin
Kaj Chydenius, Kristiina Halkola, Heikki Kinnunen, Kaisa Korhonen, Marja-Leena Mikkola, Aulikki Oksanen,  Pirkko Saisio ja Sinikka Sokka.

Haastattelussa Oranen katuu katkerasti ja häpeää hairahtumistaan, näin lähes päivittäin vielä nytkin kymmenien vuosien jälkeen.
Orasen silmien avautuminen ja takinkääntö, katumisesta puhumattakaan lienee ainutlaatuista kulttuuritaistolaisten kohdalla. No joskus olen kuunnellut Sinikka Sokan haastattelua, ymmärtääkseni ei kadu taistolaisuuttaan vaan piti sitä ”normaalina” nuoruuden intomielessä tapahtuneeksi asiaksi. Toki nyt kai tervehtynyt kun ollut myöhemmin Vihreiden vaaliehdokkaanakin. No joku voi tässä kohtaa hymähtää, tykönään tovin ihmetellä onko loikka taistolaisuudesta Vihreisiin nyt kuinkakin pitkä.

Tarkemmin en muiden toipumisesta ole selvillä, jos häpeävät eivät siitä kerro. Ehkä monella vasemmistolaisuuden perusvire on säilynyt mutta jalostunuut tyynempään ja realistisempaan, enemmänkin ehkä sisäiseen ja filosofiseen muotoon.

Itse häpeäsin syvästi jos olisin taistolaisten riveissä kurkku suuorana julistanut että Suomi on syyllinen Neuvostoliiton kanssa käytyihin sotiin ja on meillä tehtävä vallankumous päästäkseemme rinta rinnan Neuvostoliiton kanssa rakentamaan kommunistista Suomea.

M.A. Nummisen näkemyksiä

Kuuntelin tuossa toisella korvalla sohvalla torkkuessani 5 vuotta vanhan M.A.Nummisen haastattelun. Pari asiaa jäi korvaani pyörimään. Kun kysyttiin oletteko (haastattelija teititteli) vasemmistolainen vastasi M.A. hetken mietittyään että olen minä mutta sillä edellytyksellä etta vasemmistolaiset ymmärtä(isi)vät talouspolitiikan päälle. Mitähän Numminen tuolla oikein tarkoitti? Olisiko että vasemmistomme ajattelun ja taitojen taso olisi vielä kehitysvaiheessa

Moitti kovasti itsekkyyden ilmapiiriä joka on maassamme saanut vallan. Muisteli että 1980 luku oli hyvää aikaa siis ennen tätä puhjennutta itsekkyyttä. Kantanaan pahoitteli nykymenoamme ajattelusta jossa keskiössä on vaade että minulle, juuri  minulle lisää sitä ja tätä ihan mitä hyvänsä, näin säätyyn ja varallisuusluokkaan katsomatta. Sauli Niinistöä kehaisi kun puheissaan on yrittänyt saada kansalaisia ymmärtämään että hyvä elämä voidaan pilata olemalla koko ajan tyytymätön.

Paljon muutakin, mielestäni etupäässä harkittua ja filosfistakin jutteli, miehestä on ollut ja on moneksi.

Trumputin

Jos suvaitaan pieni kevennys huolekkaan ja  vakavan parranpärinän oheen niin tässä sellainen jossa toki pientä vinkkiäkin mukana.

Siitä mitä Trump ja Putin kahdenkeskisissä kekusteluissaan käsittelivät emme tiedä.  Kuvitellaan että jotain suurta ja merkittävää, atomipommeista, Ukrainasta ja Syyriasta kenties, toivottavasti eivät etupiiriensä laajentamisista sentään.

Ilkikurisuudessani kuvittelen että jos ei kuvan mukaista perunoiden pesintä jo olisi keksitty niin olisivat voineet sellaista yhteistuumin ruutupaperille  hahmotella ulkopuolisen maailman kuvitellessa että veret hyytävistä suurista asioista kättä vääntävät.  Senkin kuvittelin että nimeksi vehkeelle olisivat  häijysti hihitellen antaneet trumputin.

Mutta leikki leikkinä, kuvan perunanpesin on erinomaisen käyttökelpoinen ja tehokas apuväline karuihin mökkioloihin.  Ravakkaotteinen emäntä kun tämän lataa vaikka kuinka savisilla potuilla ja tovin lurskuttaa rantavedessä laiturinnokassa niin kelpaa hänen pian putipuhtoiset perunat keitinveteen porisemaan siirtää.

EU sakottaa Googlea

EUta yleisimmin moitiskellaan näillä sivuilla mutta mitä mieltä pitäisi olla tästä kun EU antaa Googlelle miljardisakkoja.  Viime vuonna 2,4 ja nyt 4,3 miljardia. Pitääkö tästä kehua vai haukkua EUta?

Jos ei EUta olisi niin voisiko vaikkapa Suomi vaatia Googlelta sakkoamaksuja? Entäpäs Romania, Turkki ja Bulgaria?

Mihinkähän EU nuo sakkotulot sijoittaa, saanko minäkin jonkin pienen osuuden kun aika ahkera Googlen kääyttäjä olen.

EUn monet näkevät aivan mustavalkoisena, omasta mielestäni EUssa on paljon hyvää jos toki korjattavaakin.

Kyllä työmies on palkkansa ansainnut

Juuri lehdestä (IS) luin että jääkiekonpelaaja Patrikki Laineen ansio tulevalla kaudella olisi jopa 9 – 10 miljoonaa euroa kuukaudessa. Räpsyttelin epäuskossa silmiäni, luin uudestaan eikä se siitä muuksi muuttunut.

Vaikea on minun äkkiseltään olla jotain mieltä, niin tähtitieteellisistä rahoista puhutaan. Onko tässä mitään tolkkua, mistä rahat tulevat, mitä ihminen tuollaisilla rahamäärillä tekee. En minä kade ole, ei sinne päinkään mutta pakosta tulee mieleeni että suhteellisuudentaju on hakusessa. Jos itse tuollaiset summat tienaisin saisi minusta pidellä kiinni etten repisi rahojani niin menisi oletettavasti pääni pyörälle. Jotenkin minulle käsittämätöntä on sekin että pelailijaa hänen taitojensa ohella kansa arvostaa sitä enemmän kuta paremmin hän tienaa tai kuinka monta autotallia hänen talossaan on.

Käynnissä olevissa jalkapallon MM kisoissa kuuluu monien pelaajien palkka olevan useampia miljoonia vuodessa. Sirkushupien tuottaminen massoille on tuottoisaa niin huvittajille kuin heidän ympärillään pyöriville perskärpäsille ja bisnekselle. Näin se elämä on että mitäpäs kai tätä suotta taivastelemaan.

 

 

Urheilijan kehon kielestä onnistumisen hetkellä

Eilen kun katselin telkkarista urheilukisoja ja siellä naisten korkeushypyssä kun entisen mestaripituushyppääjä Junnila tyttö paransi ennätystään useampaan kertaan. Voi sitä aitoa onnea ja iloa tytön kasvoilla ja sponttaania riemua tulkittuna koko sorjan vartensa kehon kielellä, oli sitä ilo katsella, myötäelää onnistumisen iloa. Myös haastateltaessa oli aivan konstailematon ja iloinen nuori nainen. Siinäpä esikuvaa sohvan nurkassa puhelintaan tai ipadia näplääville nuorille.

Mutta toisin on vaikkapa jalkapallon MM kisojen miehisillä onnistujilla, yleisemmin nyrkkejään hurjasti ilmaan heristellen karjuvat suu ammollaan äärimmäisen agressiivinen ilme naamallaan. No joskus toki ilon pilkahduksiakin mutta harvemmin.

Moni-ilmeinen on urheilijan ilo.

 

 

Taksiliikenteen mullistus

Nytkin juuri TV ykkösen uutisissa taas kerran uudesta tavasta taksiliikenteessä  uutisoitiin erinomaisen negatiivisesti. Ja näin se on kaikessa mediassa, peljätellään kaikella pahalla mikä uudistuksesta koituu.  Olisin iloinen jos TVssä tai lehdissä olisi yksikin tarina lohdukseni mitä hyvää siitä voisi seurata kun joudun taksikuljetuksiin turvautumaan, uskallanko ylipäänsä enää taksiin mennä.  Onko hallitus nyt jostain ihmeen syystä tehnyt päätöksen mistä ei mitään hyvää voi seurata.

Katainen väistyy politiikasta

TVssä eilen katselin kun Katainen sanoi luopuvansa tykkänään politiikasta. Kertoi 46 vuotiaana vielä katselevansa itselleen jotakin uutta askarta jossa kuitenkin voisi käyttää hyväkseen monessa mukana olleen miehen kokemuksia.

Omalta vaatimattomalta osaltani onnittelen ja toivotan hänelle menestystä ja mielenrauhaa uusien tehtäviensä parissa mitä ikinä ovatkaan. Toivottavasti ehtii myös enemmän hirvimetsälle laatuaikaan luonnossa tavallisten tasajalkaisten savolaisten kanssa, havukka-aholaisittain maailmaa parantamaan ja sen menoa ihmettelemään , se on kokolailla erilainen näkökulma maailman menoon kuin on Brysselistä päin katsottu. Siinä saattaa maailmankuva rikastua niin Kataisella kuin muilla jahtimiehillä.

Ei se kovin yleistä ole että niinkin pitkälle päässyt poliitikko noin vain kääntää kelkkaansa, uusia haasteitakin EUnkin puitteissa olisi ollut näköpiirissä. Voisiko Kataisen kohdalla soveltaa tai muistella vanhoja kansanviisauksia kuten ”aikansa kutakin mies, vaikka aidan vittaksena” tai ”aikansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin”.

Jonkinlainen menetyshän asia nyt on osalle tämänkin blogin kirjoittajia niin monet kitkerät vuodatukset on Kataisen väärintekemisistä ja tekemättä jättämisistä sydänverellä tänne vuodatettu. Mutta eihän syytä lopulliseen synkkyyteen, vuosiksi vielä riittää peräänantamattomalla paremmin asiat tietävillä nakerrettavaa ja mahdollisuutta tehtyjen virheiden toisteluun Kataisen (ja Urpilaisen) hallitusajoilta.

Puhelinterroriako

Kännykkääni on yhä useamin alkanut tulla sellaisia soittoja että heti kun vastaan lyödään luuri kiinni. Tänäänkin kolmesta eri numerosta.  Nyt olen lopettanut vastaamisen vieraisiin numeroihin. Olen koittanut noihi numeroihin soittaakin ja vastaus on että tähän numeroon ei nyt saada yhteyttä. Fonectalla kun katsoin oli vastaus että tästä numerosta soitetaan paljon puheluja.

Pitäneekö olla huolissaaan? Liekö täällä joku muu ken on tällaisia puheluja saanut?