Puusta tehtyä eli tikusta asiaa

Tuossa muovin korvaamiskeskustelussa oli ideoita tehdä juttuja puusta.  Kun en tiedä enkö osaa vai eikö kommentteihin voi liittää kuvia (voiko?) laitan tähän yhden sovellutuksen mieliharrastukseni tiimoilta.

Näin unessa seuraavan hallituksen

Näin mennäyönä unen, yleensä en juuri aamulla öisiä uneksimiani muista mutta tämä oli niin veret seisauttava että jäi mieleen.

Elettiin seuraavien eduskuntavaalien jälkeistä aikaa, oli käynyt niin että demarit pääsivät muodostamaan hallitusta. Että saatiin aikaan niukka enemmistöhallitus oli Rinne ottanut mukaan  Vihreät, Vasemmistoliitto,  RKP, Kristilliset ja Harkimon kansanliike. Ministerijako meni  niin että pääministeriksi tuli Rinne, valtionvarainministeri oli Anderssoni Li, ulkoministeri Erkki Tuomioja, opetusministeriksi RKPläinen, en muista ken, sisäministerin paikalle oli valittu Enbuske, muita ministereitä en muista mutta tuossahan ne tärkeimmät.

En tiedä oliko se painajainen vai toiveuni mutta kylmä hiki oli otsallani kun heräsin.  Pitkin aamupäivää olen pohdiskellut että mitenkä muuttuisi meno Suomessa tuollaisen hallituksen viisauden pohjalta. Sellain arvelu nyt ainakin että SOTEa sorvataan seuraavatkin neljä vuotta.

 

Jo kaupassa ostohetkellä rikkinäiset housut

Vanhan liiton ihmisenä riittää nykyhetkessä ihmettelemistä. Esimerkiksi nämä reikäiset farkut. Tuntuu että varsinkin teini-ikäisillä ja vähän vanhemmillakin ne alkavat olla aivan must. Käsittämätöntähän se minun mielestäni on että valmiiksi risoja kalliilla hinnalla ostetaan. Ja sitäkin ihmettelen että kun nykyihmisellä on pyrkyä kulkea omia polkujaan olla yksilöllinen niin kuitenkin kaikilla risat housut jalassa eli laumasieluja kuitenkin loppuviimeksi ovat.

Tästä ei kai voi nuoria arvostella vaikka mieli tekisi mutta rikkinäiset housut hyvinvointivaltiossa tuntuu näin vanhemmalla iällä irvokkaalta kun tietää että maailmassa miljoonat ihmiset kulkevat risoissa vaatteissa ihan muista kuin ulkonäkö ja imago syistä.

Sen v-alkuisen sanan käytön lumo

Ei se nyt niin häävi ohjelma ole tämä Salminen, Enbuske ja Veitola mutta sitä sivusilmällä tulee katsottua kun perheessäme se en ole minä ken valitsee mikä kanava TVssä on auki.

Monellakin tavalla tekisi tuota ohjelmaa moitiskella jossa juontajat ovat piripintaan täynnä itseään, nokkeluuttaan ja erinomaisuuttaan. Tavallaanhan ovat kuitenkin koulujakäyneitä ja ymmärtääkseni sivistyneitä, monitaitoisia ihmisiä. Niin mikä se pistää heitä kesken puheen käyttämään aivan luonnollisen tuntuisesti tuota v–ttu sanaa ja v-tuttaa verbiä.  Minusta se on tylsää ja paheksuttavaa, osaltaan iskostavat näitä jo TV kielestä pois jääneitä sanoja uudestaan arkikäyttöön käyttöön.

Olenko vanhoillinen kun tällaista paheksun, pitääkö olla huolissaan, mitä mieltä Sinä ollet? Jos v-sanasta tulee kovin arkinen niin menettääkö se tehonsa, pitääkö keksiä uusia voimasanoja sanottavaksi kun eteen tulee tosi paha paikka.

Ei sämpylöitä tähteeksi jääneestä puurosta Raumalla

Rauman ruokajohtaja on kieltänyt sämpylöiden leipomisen ylijääneestä puurosta tiesi IS kertoa.

Päätös kuulemma johtuu elintarvikelain määräyksistä. Rauman terveyviranomaiset ovat viisaudessaan kieltäneet puurosämpylät.

Mihin tämä maailma on menossa? Yhtäaikaa pauhataan paljosta roskiin menevästä ruuasta ja sitten tämmöisiä määräyksiä. Kun byrokratia ja virkamiehet hallitsevat niin tällaista järjen ja etikkan vastaista on meno. Siinä olisi todellinen kansalaitottelemattomuuden paikka jatka sämpyläntekoa vanhaan malliin. Ja olisi Sipilääläkin paikka normien purkutyössään.

Toivottavasti muilla Suomen paikkakunnilla luotetaan arkijärkeen.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005652708.html

 

Helkavirttä

Vähän kadehdin H Tiaista hienoista runoistaan. Nyt yritin itse ryhtyä runolle, ei  siitä tullut valmista ja niinpä lueskelin Helkavirsiä, poimin pari otosta albumistani kuvittamaan joitakin säkeitä. Ihan vaan aikani kuluksi tämän tein.

Tulin kylähän kummahan,  säppihin ol ukset pantu,  kodot ketjujen takana.  Ei ole avainta annettu, tiirikkata tarjoeltu, mihin nyt polo kellistynen, univirttä kuulemahan, lampahita laskemahan

 

Siin on närhen näpyttimet, mustalinnun kuukunaiset, lauloi julki ilman leivo, harjatukka helskytteli

Vanhusasiavaltuutettu

Juuri katselemani TV1 puoliyhdeksän pääuutinen oli lapsiasiavaltuutetun vaade lisätuesta köyhille lapsiperheille ja hyvä niin. Vaikka pöhöttynyttä virkamieskantaa ja holhousta vastustankin niin yhden uuden vakanssin verorahoilla kustannettuna toivoisin perustettavan, julkisuutta ja TV aikaa ja  muutakin vaikutusvaltaa saamaan ehdotan laitettavaksi hakuun vanhusasiavaltuutetun tointa.

Olenko onnellinen vaiko hyvinvoiva

Taas olemme pärjänneet hyvin YK:n tuoreimmassa onnellisuusmittauksessa, ykkösenä 156 maan joukossa.
Onnellisuutta on mitattu mm selvittelemällä bruttokansantuotetta, eliniän pituutta, sosiaalista tukiverkostoa ja mikä ainakin minun onnellisuuttani lisää on vapautta tehdä itse valintoja omassa elämässään.

Aika ajoin tällaisia tutkimuksia saamme lehdistä lukea, mitä nyt kulloinkin mitataankin niin kolmen parhaan joukossa useimmin olemme. Tykönään monikaan perisuomalainen ei synkkämielysyydessään tällaisiin tuloksiin usko, jos ei tutkimuksia leimata suoranaisiksi valheiksi niin ainakin on väärin tutkittu. Tai sitten niin että jos yksikin asia meillä on huonosti niin sen myötä kaikki on menetetty ja toivorikkus menetetty. Maanpinnalle meitä pudottaa myös suomalainen onnellisuudentutkija professori Markku Ojanen, edustaen parempaa viisautta kuin YKn käyttämä tutkimuslaitos, väittäen että väärin kriteerein on asiaa tutkittu.

Ojasen mukaan tutkimus on paremminkin selvittänyt kansalaisten hyvinvointia. Jos Ojanen on oikeassa niin pittääkö minun ripotella tuhkaa päälleni, ruveta suremaan kun en olekkaan maailman onnellisin vaan maailman hyvinvoivin kansalainen.

Facebookin vaarat

Nyt monesta tuutista kerrotaan että Facebook on vaarallinen. Itse ekstroverttinä ihmisenä olen aika ajoin suorastaan innokas FBn käyttäjä mutta nyt ongelmani on etten tiedä miksi minun sitä pitäisi peljätä. Muuta en ole keksinyt kuin että jos julkisesti kerron että olen kuukauden ulkomailla niin rosmo voi sen lukea ja tulla ryöstämään vaatimatonta kiinteistöäni.

Voisivat mediassa pelätelyn ohessa myös yksilöidä juttuja vaaroista. Pitääkö olla huolestunut, olisiko täällä joku ken voisi valistaa?

 

Kateus vie kalatkin vedestä

Kateus on tunne. Polittikot tämän tietävät ja käyttävät ovelasti hyväkseen. Kateuden taustalla ihmisellä on oma heikkous, pienuus, huonommuus, köyhyyys esimerkiksi. Tällaiset piirteet itsessä ovat tuskallisia, ei niitä haluta ymmärtää todeksi, nimeltä mainita, vältellään aiheen pohdiskelua itse tykönämme. Ääniä kalastelevan poliitikon tai puolueen onkin tarkkaan välteltävä antamasta kuvaa että vetoaa ihmisten kateuteen.

Kun poliittinen puolue vertaa potentiaalista äänestäjäänsä taloudellisesti parempiosaisiin vetoaa se itse asiassa myös ihmisissä piilevään kalvavaan  kateuden tunteeseen. Kateuden kohde voi olla myös parempi koulutustaso tai vaikkapa niinkuin Perussuomalaisten kohdalla maahanmuuttajat, heistä kun yhteiskunta tavallaan pitää parempa huolta kuin syrjäytyneistä supisuomalaisista. Progressiivinen verotus ja ylellisyysverot, vaade niiden kiristämiseen ovat sen lisäksi että tasaavat varallisuuseroja  myös hyviä täkyjä vaalien alla kateellisuuteen taipuvaiselle vähempivaraiselle.

Mistä sitten juontuu kansanviisaus ”Kateus vie kalatkin vedestä” mikä on sen opetus? No äkkiä tulee mieleen että jos kaikki ahnaasti ryhtyvät kalastamaan yli tarpeen niin kalat vain yksinkertaisesti loppuvat ylikalastuksen seurauksena ja kaikki häviävät.

Ihan lopuksi rupesin pohtimaan taustoja sellaisen puolueen kuin Vihreät nimelle. Onhan sellainen tunnettu hokema että olla kateudesta vihreä. Kun Vihreiden politiikan teko yhä yksiselitteisemmin on aivan tavallinen valtaa hamuava puolue jolta isompi huoli luonnon vihreydestä on unohtunut niin pahanilkisesti voisi yhdistää sanan vihreä kateuteen mikä taas tarkoittaisi vähävaraisten ihmisten alitajuisella kateudella pelaamiseen kuten tekevät selkeästi demarit ja vasemmistoliittolaiset.

No kaikki puolueet pelaavat, unohtavat faktoja, korostavat lillukanvarsia, lyttäävät surutta toinen toisiaan tasatahtia, ei niistä toinen propagandassaan ole parempi toista vaan toinen on ketkumpi toista. Ja onhan se onneksi toki niin että valtaosa meistä äänestäjistä äänestää arvojensa pohjalata menemättä mihinkään juoniin tai halpaan.