Eipä tuota Kyuun tiedotetta pääse kommentoimaan.

Ihan asiallinen muistutus silti, minä vaan ihmettelen, miksi siitä pitää jatkuvasti huomauttaa aikuisille ihmisille.

Minä eilen katselin  televisiosta lähetystä eduskunnasta, ”eduskunnan kyselytunti”. Usein ei sitä tule katseltua, eilen vaan ei sattunut olemaan muutakaan tekemistä. Silmiin pistävää oli se kun eduskunnan tekniikka ei toiminut ja puheenjohtaja joutui tekemään omia ratkaisujaan. No, se oli seurausta pitkästä kesälomasta.

Eniten töihin joutui tietysti ajankohtaisista kysymyksistä johtuen ministeri Paatero. Hän kyllä vastaili sujuvasti niin Veikkauksen, kuin Postinkin  asioihin. Aika näyttää puhuiko hän oikeista asioista.

Paljon joutui vastailemaan ministeri Harakkakin, työasioita ja niiden tulevaisuutta selvittäen. Silmiinpistävää oli se, kun hänen pikkutakkinsa nappi oli aina auki. Aina vastatessaan kysymyksiin puolet ajasta meni siihen, kun hän hypelöi sitä nappiaan. Sen hän joutui tekemään kuusi- seitsemän kertaa.

Valtiovarainministeri olikin sitten kolmas joka pari kertaa joutui vastailemaan, muut aitiossa olijat haukottelivat, jos eivät peräti nukkuneet.

Kysymysmerkki sen vuoksi, että onko sitä kokemusta. Nyt liikenneministeri Sanna Marin ehdottaa työajan lyhentämistä.

https://www.sannamarin.net/ansioluettelo

Onko hänellä työkokemusta, jolla voi perustella työajan lyhentämistä. Minä en ainakaan löydä muuta kuin koulutusta maisteriksi ja erilaisia kesätöitä 2000- 2005 Nuo tiedot SDP,n sivuilta, jotka liitteenä.

Jossain haastettelussa hän sanoo, että harrastuksiin kuuluu koiran ulkoilutus. Toisaalla taas, että kahvin juonti baarissa? Hmn.

Onko siis maisterin koulutus ja yo. harrastukset riittäviä päättämään työajan lyhentämisestä. En millään muotoa halua aliarvioida häntä, mutta mielestäni nuo asiat eivät riitä ministerin tehtäviin, eikä varsinkaan työajan kokemuksiin.

Ministeri Mika Lintilä

Radiosta kuulin ja olen monta kertaa ennenkin kuullut, Mika Lintilän puhetta. Nyt se vaan jotenkin erityisesti sattui korvaani ja jäinkin kuuntelemaan molemmilla korvilla.

Tähän asti olen kuullut vain toisella korvalla, tai muuten huonosti samaan tapaan mitä poliitikkoja yleensäkin. Yleensähän poliittiset puheet ovat luonteeltaan niin, ettei niitä ole kuultavaksi edes tarkoitettu, ei varsinkaan pelkässä radiossa.

Nyt en tarkoita, enkä edes tiedä ihan varmaksi hänen puoluetaustaansa. Luultavasti hän on Keskustapuolueen edustajia, koska on hallituksessa ja olen aika vahvasti ymmärtänyt hänet oikeistolaiseksi.

Kuinka ollakaan, juuri sattui televisiossa Lenita Airisto haukkumaan Lintilän. Lenita, todellinen ”naisasianainen” melkoinen ”variksenpelätin” lenkkareissaan ja iltapuvussa.

Niin se Lintilän ääni, siinä on jotakin valtiomiesmäisyyttä ja kovasti alhaalta lähtevää äänenpainoa.  Sieltä hallituksen parhaasta päästä, varmasti.

---

Taas lähti tämä blogisivusto huolestuttavaan suuntaan. Pahimpana ilmiönä toisten blogistien nimellä haukkuminen ja mollaaminen. Se nyt vaan on kiellettyä sivuston sääntöjen ja yleistenkin hyvien tapojen mukaan.

Pari blogia on poistettu ja samanlaiset tullaan vastaisuudessa poistamaan.

 

 

 

Missä ovat Jussi Niinistö ja Sampo Terho?

Kovin ovat painuneet kyseiset herrat  ministerit vaalien jälkeen pinnan alle, vaikka vaalit yksin ei sitä edellytä. Saman puolueen Sinisen Tulevaisuuden Soini on ollut näyttävästi ulkoministerinä esillä. Hän on toiminut Arktisen Neuvoston ja Eurooppa-neuvoston virallisena edustajana Suomen ulkoministerin ominaisuudessa.

Mielestäni Soini on hoitanut tehtävänsä niinkuin on odotettukin. Häneltä jää mittavat suhteet ulkomaisiin päättäjiin, ainakin ulkoministeritasolla. Ei ole helppo tehtävä täyttää hänen jälkiänsä.

Palaan vielä näihin kahteen alussa mainitsemaani ministeriin. He olivat jatkuvasti esillä ennen vaaleja. Pahat kielet kertovat, että Niinistö olisi saanut tehtävän jossain yrityksessä yksityisellä sektorilla. Terho taas on sanonut lopettavansa täysin politiikan ympyröissä elämisen.

Kaikki kunnia ja menestystä heille!

Kuvassa yli 30 metriä pitkä tuulenkaatama puu. Tyvestä se on lähes puoli metriä paksu, eli voisi luokitella erittäin suureksi puuksi. Minä olen siivoillut pitkin kevättä muita sortuneita puita, eli ihan kyllästymiseen asti.

Tämän kuvassa olevan olin luvannut naapurille, ihan ilmaiseksi, jos hän itse korjaa sen pois. Viime viikolla sitten olikin eräänä päivä tekemässä sitä ja oli jo ehtinyt oksia puun, kun menin minäkin raivaamaan niitä, jotka oli jäänyt kesken.

Olin 20- 30metrin päässä kun jostain syystä vilkaisin naapuriin ja näin miten hänen sahansa ja kuulosuojaimet lensivät monen metrin päähän. Samalla itse mies hävisi näkyvistä, minä tietysti juoksin katsomaan, mies oli jäänyt tuon ison puun alle. Hän oli yrittänyt katkaista sitä oksittua puuta, kun se yllättäen kierähtikin hänen päällensä.

Voin sanoa, että minä ainakin siinä järkytyin yhtä paljon kuin isäntäkin, ehkäpä vielä enemmän. Meni siinä tovi miettiessä mitä pitäisi tehdä ja mitä minä voin tehdä. Isäntä kiroili puun alla, että miten näinkin voi käydä. Toinen jalka oli puun toisella puolella ja mies itse toisella, painoa päällä oli varmasti monta sataa kiloa. Mietin soitanko ambulanssin, soitanko palomiehet, ajattelin aikaa kuluu paljon kunnes kumpikaan ehtii tänne korpeen tiettömän taipaleen päähän. Sinä aikana jalkaan ehtii tulla kuolio, kun veri ei pääse kiertämään siinä.

Päätin sitten tehdä niistä huonoista vaihtoehdoista sen parhaan mukaisesti. Otin moottorisahan ja nykäisin käymään, sahasin miehen päältä tuon kuvassa näkyvän lyhyen pätkän, jonka sitten jaksoin vaivatta nostaa. Olihan sekin riskialtis teko, mutta ainut toimiva jonka silloin osasin. Nyt mies makaa Taysissa ja on maannut kohta viikon. Joitain ongelmia on jalan hoidossa, mutta säilyi mies muuten.

Niinhän se vaan on, että mitään ei tapahdu, jos ei jotain tee. Emmekä me kokaan tiedä, milloin sen lähdön aika on.

 

Minä olen ollut BirdLife Suomi ry ;n jäsen jo pitkään.

Tämän sain eilen sähköpostiini, kehotus lähteä mielenosoitukseen ilmastomuutoksen puolesta, tai sitä vastaan. Yhdistys on tähän asti toiminut ihan kiitettävästi lintuharrastuksen puolesta, niiden ruokinnan ja muun hyvinvoinnin asialla.  Minä kannatan ehdottomasti kaikkea mikä lintuihin liittyy, mutta en ota saamaani haastetta vastaan. En yleensäkään ole ihminen, joka lähtee kaduille ajamaan asioita puolestaan, en marssimaan, enkä muuhunkaan pahantekoon.

Ilmastonmuutos on asia, joka pitää ottaa huomioon monessakin tekemisessä, mutta keinot pitää ottaa vakavasti ja niitä pitää järkevästi harkita, eikä niihin mielestäni kuulu mellastaminen kaduilla. Koko ilmastonmuutos on asia, joka ei sisälly tähän, se ansaitsee ihan oman lukunsa.

Luettuani saamani sähköpostin erosin yhdistyksestä välittömästi. Minun jäsenmaiksuillani ei lähdetä kaduille mellastamaan, kaikenlisäksi osaan linnut ruokkia ilman kattojärjestöäkin.

Tule mukaan Suomen suurimpaan ilmastomielenilmaukseen 6.4.

Ilmastonmuutos uhkaa kaikkea mitä rakastamme, kaikkea mikä on meille korvaamatonta: arvokasta luontoamme, hienoja lintujamme, vuodenaikoja ja lastemme tulevaisuutta.

Suomen ilmastopolitiikka on riittämätöntä. Ilmastotieteen viesti on selvä: meidän on kyettävä parempaan. Kauniit puheet eivät riitä. Päättäjien on pantava asiat tärkeysjärjestykseen. Seuraavan eduskunnan on aloitettava Suomen jälleenrakennus.

Joukko huolestuneita kansalaisia sekä Korvaamaton-kampanjan järjestöt kutsuvat kaikki mukaan vaatimaan vahvoja toimia ilmastokriisin torjumiseksi. Kampanjassa mukana BirdLife, Greenpeace, Fingo, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Natur och Miljö, Protect Our Winters, Suomen Luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi.

Yhdessä voimme rajoittaa ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen ja tehdä Suomesta maailman ensimmäisen fossiilivapaan hyvinvointivaltion.

Ilmastomarssille kokoonnutaan lauantaina 6.4. klo 14.00 Senaatintorilla. Kulkue kohti Eduskuntataloa lähtee noin klo 14.30.

Takseista on kerrottu ihan riittävästi, mutta otetaan hiukan eri näkökulmasta, eli omasta kokemuksesta niin ei olla huhujen varassa.

Maanantaina minä menin Taysiin kutsuttuna pieneen päiväoperaatioon. Vaimo kyyditsi minut ja jäi kaupungille odottelemaan. Päivä oli melko varhainen kun piti jo 7.30 olla paikalla. Aikataulussa kuitenkin edettiin ja minun piti iltapäivän alussa päästä pois. Kävi kuitenkin niin, että minulle tyypillisesti tapahtui jotakin, eli jotain meni pieleen. Lääkäri ilmoitti pois pääsyn siirtyvän seuraavalle päivälle. Vaimo jäi yöksi tyttären luo odottelemaan minua seuraavaksi päiväksi.

Sama kuitenkin toistui tiistaina, keskiviikkona, vielä torstainakin, eli lääkäreiden vastatoimet eivät onnistuneet kaikista yrityksistä huolimatta. Vaimo tietysti poistui kaupungista ilmoittaen, että tule millä tulet se on sinun asiasi. Tämä on kuitenkin sivujuonne, eikä suoraan liity takseihin.

Eilen ei sitten lääkärit tehneet mitään ja tämän aamun röntgenkuvan mukaan asia olikin korjaantumassa ihan itsestään, ilman toimenpiteitä. Silloin alkoi selvittely millä minä lähden pois Tampereelta. No onhan olemassa edullinen KELA-kyyti, jota ennen en ole kokeillut. Sanoin ottavani sen sairaalan pihasta pirun pitkästä jonosta, ei se sitten kuulemma menekään niin, se pitää sairaalan sihteerin tilata. Sihteeri ilmoitti sen tilanneensa ja tulee klo. 13.00. Sanoin taas meneväni pihalle vastaan, sekään ei sitten onnistunut, pitää odottaa huoneessa kuski tulee hakemaan. Ihan ajalleensa se kuski tuli ja me menemme peräkanaa pihalle ison pikkubussin viereen jossa on täydellinen invavarustus. Ei hitto, tuleeko meitä montakin ja joku pyörätuoliasiakaskin vielä. Eikun sinä ole ainoa kuskattava, muita ei ole siihen suuntaan tulossa.

Matkalla juttelimme kuskin kanssa, minä kun olen kova höpöttämään enkä saa pidettyä suutani kiinni vieraankaan kanssa. Hän kertoi olevansa Pälkäneeltä ja aikansa odottanut siellä noin kello kymmeneen, mutta yhtään kyytiä ei tullut. Siirtyi sitten Tampereelle sairaalan jonoon, jossa hän oli silloin 60;s kyytiä odottava taksi. Minä olin sen päivän ensimmäinen asiakas, jolloin hän ajatteli tekevänsä edes jotakin. Minua kuskaaminen hänen mielestään ei ollut alkuunkaan kannattavaa, heidän palkkionsa Kelakilpailutuksensa jälkeen oli noin 20% halvempaa kuin hänen laskemansa kannattavuushinta.

Auton varustelua ihmettelin, se oli kuin tietokonetoimistossa. Siinä oli kaksi kännykkää, joista toinen oli puhumista varten, toinen toimi navigaattorina. Oli kortinlukija, sekä tulostin ja pakollinen taksamittari. Johan niiden operaattorimaksut tekevät kuukaudessa jotakin. Itse auto on kallis niillä invavarusteilla. Minun kuskaaminen ei taatusti ollut kannattavaa.

Minua kuskaaminen ei varmasti ollut kannattavaa, koska meiltä hän ajoi tyhjänä Tampereelle takaisin. Hän olisi voinut jäädä odottelemaan paluukyytiä, mutta se olisi voinut olla vaikka kohti Turkua, jolloin hän olisi ollut aina vaan kauempana Tampereesta.

Palvelu häneltä oli ihan ensiluokkaista, mutta joku mättää pahasti näissä nykysäännöissä. Hän itse sanoi, että näillä säännöillä ei sen ammatin harjoittaminen kannata pitkän päälle, ei yksi kannattamaton kyyti päivässä elätä.

Minun omavastuuosuuteni oli siitä matkasta 25 euroa. Siis yhteiskunta maksoi todella paljon, taidan edelleenkin kulkea omalla autolla.

Sairaalan palvelut ja hinnat ovat muuttuneet sitten viimenäkemän, mutta se on ihan oma tarinansa.

Se on tietysti asia, josta ei pitäisi vielä puhua, mutta kun kiivaasti puhutaan,niin puhutaan sitten. Vaalien jälkeen muodostetaan hallitus, mutta miten pitkään siihen menee. Jos ennusteet pitävät paikkansa, niin demarit on suuri menestyjä ja sen mukaisesti pitäisi Rinteestä tulla uuden hallituksen muodostaja. Rinne on ihan mukava mies katsella televisiossa, mutta onko hän nykyään liian rauhallinen ja hidas pääministeriksi. Jättikö viimeaikainen sairaus kuitenkin jälkensä ja onko hänellä enää ”särmää” pääministerin tehtäviin, no se ei ole minun tehtäväni päättää siitä.

Nykyään tuntuu siltä, että hallituksen muodostaminen Euroopassa on äärimmäisen vaikeata. Se varmaan johtuu uuden maailman puoluekenttien jakaumasta, en halua sanoa, mutta paljon puhutaan populismista. Se on nykyään muotia, vaiko oikeata todellisuutta, en osaa siihenkään vastata.

Hallituksen muodostaminen kesti Ruotsissa monta kuukautta, siltä kuulostaa myös Virossa. Ei ollut helppoa Italiassa, ei Ranskassa ja vaikeata tuntuu olevan Englannissa. Englannissa on hiukan eri asia, mutta lujaa tahtoa sielläkin vaaditaan.

Aika näyttää miten meidän käy.