Tekijä: Pentti Tuominen

Myöhemmin
Julkaistu

Ylellä on taas asiaa

Ylellä on tapana valita jokin teema, jota toistetaan monta kertaa päivässä.

Nyt on sunnuntain ratoksi valittu luonnonsuojelu ja siinä samassa ilmastonmuutoskampanja. Metsänomistajat halutaan syyllistää metsien liian hyvästä hoidosta, kun ei jätetä riittävästi lahopuita, ei siis puita niiden syntymiseksi.

Toisaalta Metsäkeskus ja nykylaki sanoo, että tuulen kaatamat puut ja muut hakkuissa hylätyt ”lumpit”, sekä hakepuut pitää korjata kesällä heinäkuun loppuun mennessä. Niitä lahopuiksi tarkoitettuja puita pitää jättää hehtaaria kohden noin 2- 4 kappaletta kaatamatta. Se nyt tämän päivän uutisen mukaan ei riitä, liian hitaasti syntyy kuulemma lahopuuta.

Pitäisikö talousmetsien hoito lopettaa täysin ja jättää metsät oman onnensa nojaan. Minä olen nähnyt esimerkkejä hoitamattomista, enkä todellakaan pidä näkemästäni. Kuka sitten maksaa hoitamattomien metsien hävinneet tuotot ja kuka maksaa toukkien ja kirjanpainajien tuhot, jotka saattavat olla mittaamattomia.

On alueita, jossa nuo kirjanpainajat ovat levinneet hehtaarien alueelle. Niiden hävittämiseksi täytyy kaataa monen hehtaarin metsät suoja-alueineen. Toistaiseksi ei ole keksitty mitään tehokasta keinoa niiden hävittämiseksi, ilmaston lämmitessä ne vaan aina helpommin leviävät. Niiden lisäksi on tulossa muita tuhoeläimiä, joten kohta on Suomen metsätalous hukassa itikoiden kanssa.

LUKE tiedoittaa.

 

Julkaistu

Jokaiselle jotakin

Tuo otsikko tarkoittaa sitä, että täällä voi kirjoitella hyvin monipuolisesti, monesta eri näkökulmasta ihan oman näkemyksen ja harrastuksen mukaisesti. Tämä juttu ei mitenkään liity viimepäivien poliitikan tapahtumiin, eikä niiden seurauksiin.

Minä en paljon välitä politiikasta, seuraan kyllä sitä monestakin lähteestä ihan päivittäin. On minulla tietysti omat mielipiteeni, jotka ovat vuosien varrella muodostuneet tehdystä ja toteutuneesta politiikasta.

Minä en tiedä enkä paljonkaan osaa ruoanlaittoa, syön kyllä sujuvasti ja syön enemmän jos sattuu olemaan suunmukaista. Se tietysti näkyy sitten painossa, joka viimeksi Taysissa punnittuna oli juuripuidun kaurasäkin verran.

Hyötyliikunta on minun alani ja harrastukseni, se on ollut sitä vuosikymmeniä. Se oli sitä jo ollessani yriryselämässä, kaikki liikenevä vapaa- aika kului sen parissa. Olen ollut joskus jopa keskellä yötä selkeällä kuutamolla tekemässä töitä metsässä, koska kuitenkin se käytettävä aika oli aina vähissä.

Nyt olen ollut muutaman viikon, kaikista nykyajan suosituksista ja metsäalan suuntauksista välittämättä taas kerran metsätöissä. Olen tosin siivonnut toistakymmätä suurta tuulenkaatamaa ja katkaisemaa kuusta. Pitkään mietin  mitä niiden kanssa teen. Ei  ollut oikein mahdollista liikkua siellä isolla traktorilla, kolhimatta pystyssä olevia puita. Ei oikein ollut myöskään mahdollista vaihtoehtisesti korjata niitä mönkijällä, kuten tekisin kesäkelilällä. Meille tullessa on iso liukas mäki jota pitkin en olisi uskaltanut tulla, jos olisin mönkijän peräkärryyn lastannut 1000kg painon, se varmasti olisi ottanut oman komennon alas tullessa.

Siispä pätkin kaikki puut moottorisahalla pesänmittaisiksi, noin 33sm. Halkelin jokaisen pölkin kirveellä puolikkaiksi, tai neljäsosapalasiksi. Siellä saavat kuivua koko kevään ja kesänalun, putoaa niiden painokin huomattavasti, sitten ovat paljon mukavampia kuljetellakin.

Olihan siitä hommansa, jäätynyt puu kyllä halkeili ihan parilla kolmella kirveennäyttämisellä, isommatkin. Ihan lystikseen sitä teki, tulihan niiden kanssa hiki, mutta se oli tarkoituskin. En ollut mitään täysiä päiviä, muutaman tunnin ihan oman mielen mukaan olin. Oli siitä mukavaa, kun ei kukaan pakottanut, jos oli huono ilma, en ollut aina silloinkaan. Etu oli sekin, kun olin riittävän kaukana politiikasta.

Julkaistu

Kaikilla mahdollisilla keinoilla ja mahdottomillakin

Kaikkia keinoja nykyään yritetään käyttää, allaolevan löysin aamulla postilaatikostani. Tämän mukaan pitäisi postilaatikkoni lopettaa toimintansa. Tällaista en olekaan ennen nähnyt, en ainakaan heti muista. Tuon allaolevan linkin toimivuuden poistin, ettei se vahingossa lähde ketään huijaamaan.

Minulla on tässä koneessa käytossä Outlook 365 sähköposti, jota vielä F- secure seuloo. Siis tänne eivät vieraat pääse hääräämään.

————————————————————————————

”Tämän tarkoituksena on ilmoittaa kaikille arvostetuille asiakkaillemme, että päivitämme parhaillaan hallintatietokannan keskusta ja laajennamme kiintiörajaa sähköpostiviestien vastaanottamiseen ja lähettämiseen.

Sinun on päivitettävä ja laajennettava kiintiörajan postilaatikkoasi, ennen kuin voit jatkaa postilaatikkosi käyttöä. Nämä tiedot edellyttävät, että tilisi tarkistetaan ja päivitetään, jotta vältytään suljetulta.

Vahvista postilaatikko napsauttamalla linkkiä.

https://sahkopostin-paivitys-ja-yllapito.webnode.com/

 

Tilisi pysyy aktiivisena sen jälkeen, kun olet vahvistanut huomioon seurantakeskukseen.

Kiitos

Hallintoryhmä”

Julkaistu

Saako olla vahingoniloinen?

En halua osallistua täällä olevaan vaalikiimaan, en toisten haukkumiseen, enkä liioin perusteettomiin väittämiin. En liioin harrasta useinkaan otsikon mukaisia riemuja, vaikka se onkin tunnetusti sitä parasta iloa. Joskus tietysti tulee poikettua säännöstä, mutta eikös sekin ole pelkästään inhimillistä.

Pari päivää sitten seurasin telkkarista MM kisojen naisten viestihiihtoja, joka sitten oli Suomen osalta todellinen pohjanoteeraus, se taisi olla huonoin kautta- aikojen. Naiset hävisivät minuuttitolkulla ja heistä kaikki olivat todella huonoja.

Yksi positiivinen suoritus  oli Ruotsin ankkuriosuuden hiihtänyt Stina Nilssonin hiihto. Se oli melkoinen suoritus varsinkin siltä loppuosaltaan, joka telkkarista suoraan näytettiin. Norjan Johaug yritti muutamaan otteeseen hiihtää ohitse, mutta aina päästessään rinnalle Nilsson lisäsi vauhtia ja tuli voittajana maaliin. Loppusuoralla näkyi miten Johaug taipui, hän oli kuin ihmisrobotti, kädet ja jalat kävivät mutta vauhti hiipui, eikä voinut mitään.

Ei mahda mitään, siinä tilanteessa minäkin olin hiukan vahingoniloinen ja ajattelin, että vihdoinkin joku voittaa ihmisrobotin. Hattua nostan Stina Nilssonille, vaikka olikin ruotsainen verivihollisemme.

Julkaistu

Suomen kansa on sairasta

Mikä meitä oikein vaivaa, kun jatkuvasti keksitään uusia sairauksia? Nyt on otsikoissa ainakin Ylen uutisissa ”synnytyksen jälkeinen masennus”. Miten meidät on tänne maailmaan saatettu ja miten masentuneita ovat vanhempamme olleet, kun ovat meitä tänne maailmaan päästäneet.

On siis niitä muitakin uusia, on työpaikkakiusaukst, työuupumukset ja kaikenlaiset ”burnautit”, sekä seksuaaliset pahoinvoinnit. Luettelo on pitkä ja mitä ilmeisemmin se vaan pidentyy.

Suomalaiset rohmuavat mahan täydeltä kaikenlaisia masennuslääkkeitä. Toisaalta lääkkeet, kuten antibiootit ovat loppumassa eikä uusia keksitä.

Psygiatreille rittää töitä.

Julkaistu

Mittayksiköitä, paljon, vaiko vähän?

Onko 1.4 sekuntia paljon, vaiko vähän? Riippuu tietysti siitä mitä sillä mitataan, tai mitä sillä on mitattu, eikö niin. Jos sillä on mitattu vaikka 10km hiihtoa, niin sillä ei ole mitään merkitystä, hän joka on merkitty hävinneeksi, tai joka on muka parempi, on pelkkää hienostelua. Molemmat ovat yhtä huonoja, tai yhtä hyviä, miten vaan. Aikanaanhan Mietaa hävisi sen kuuluisan sadasosan ja jäi toiseksi, olikohan se 30 km hiihdossa. Sen jälkeen niiden sadasosien käytöstä luovuttiin ja mitataan kymmenysosan takkuudella.

Jos taas mitataan 100 metrin juoksua ja joku häviää 1.4 sekuntia se on todella paljon ja voi lähteä harjoittelemaan. Jos mitataan vaikkapa Formula 1 autojen nopeutta, jo tuhannesosakin on mitattava. Siinä kierretään noin 4- 6 kilometrin rataa ja yleensä parhaiden ajat on mitattavissa kymmenysosan- tuhannesosan eroilla.

Nykyisillä mittalaitteilla voidaan mitata miten tarkasti halutaan, kyse vaan on saadun tarkkuuden tarpeellisuudesta. Monesti se on toki tarpeellista, avaruudessa, teollisuuden robotiikassa ja sairaanhoidossa, noin esimerkiksi.

Julkaistu

”Minä en hiihdä, en ole hiihtänyt, enkä tule hiihtämään.”

Siinä YLE; n toimittajien teema tälle päivälle. Kuuntelin aamusella radio Pirkanmaan lähetystä, siinä oli toimittajat ottaneet pääasiakseen tuoda esille sen, että hiihtäminen ei kuulu koulujen ulkoiluohjelmaan, eikä myöskään oppilaiden vapaa- aikaan.

Muistan hyvin sen ajan, jolloin meikäläinen kulki kouluun täällä maaseudulla talvella. Silloin käytettiin suksia ja niin tehtiin pitkilläkin matkoilla, jotkut oppilaat jopa viidenkin kilometrin päästä. Silloin ei vaivanneet lumipyryt, eikä pakkaset, jos nyt ei puhuta ihan ääriolosuhteista. Välitunnit hiihdeltiin lyhyttä kilometrin, tai parin latua. Oltiin terveitä, eikä vaivannut yskät, eikä nuhat.

Nyt koulumatkat kuljetaan linja- autolla tai taksilla. Jopa kilometrin matka oikeuttaa kunnan maksamaan kuljetukseen. Kyllä se sitten näkyykin poissaoloina, yskän ja nuhan, sekä muiden sairauksien aiheuttamina.

Kouluissa ei harrasteta enää minkäänlaista liikuntaa, tai ainakin hyvin vähän. Sekin vähä mitä harrastetaan tapahtuu sisätiloissa, tuulelta ja sateelta suojassa.

Nuoret menettävät täysin vastustuskykynsä ja valitetaan syylliseksi milloin homekoulua ja kaikkea muuta mahdollista. Sekin hometouhu on ihan uusi, tai muutaman vuoden vanha ilmiö. Miten ne koulut olisivat yht” äkkiä sellaisiksi tulleet.

Lisää liikuntaa, se on terveellistä.

Julkaistu

Suomalaista byrokratiaa

Byrokratiaa parhaimmillaan.

Kertomus juvalaismiehen henkilökortin hausta, joka ei paljon saatesanoja tarvitse. Tähänkö on tultu hallituksen byrokratian purkutalkoissa, helpottamaanhan ihmisten arkea kaikenlaisten typerien lakien oikomisella oli tarkoitus tulla. Vaan kuinkas kävikään, varsinkin täällä maaseudulla saatiin monet asiat entistäkin hankalemmiksi.

Hyvänä esimerkkinä suuresta viisausesta, värkättiin uusi taksilaki, sen seurauksena täällä maaseudulla vaikeutettiin liikkuminen. Iltaisin ei näy takseja missään, eikä kulje linja- autot, eikä pysähdy junat. Junakin lisää vaan vauhtia ja painelee yli kahtasataa aseman ohi. Taksikuskit nukkuvat, tai katsovat televisiota paremman puutteessa ja ikä vei oman ajokortin.

Nyt sitten tämä henkilökorttikin, juvalaismiehen kertomukseen on helppo samaistua. Monella meistä on ihan samanlaiset olosuhteet, jos ei peräti pahemmat.

Julkaistu

Lotta- patsasta puuhataan Hämeenlinnaan

Patsas piti jo pystyttää Forssaan, siellä se kuitenkin sai niin suuren vastustuksen, että suunnitelmista luovuttiin. Se kuulemma repi niin suuria puolurajoja ja menneiden aikojen haavoja, että kaupungin päättäjät eivät uskaltaneet sitä hyväksyä. Hämeenlinnassa kaikki valtuutetut allekirjoittivat patsashankkeen, ainoastaan Vasemmisto ei hyväksynyt sitä.

Patsas on kuvanveistäjä Tiina Torkkelin valmistama  sinkittyä terästä oleva 3.5 metrinen Lotta Svärd muistomerkki. Se on nykyään tilapäispystytettynä Taidekeskus Salmelassa. Sieltä se mahdollisesti siirretään jo tulevana kesänä Hämeenlinnaan. Siitä on useampikin kaupunki ja paikkakunta ollut kiinnostunut, onhan niitä Suomessa jo ennestäänkin.

Suomessa oli lottia enimmillään Jatkosodan aikaan yli 320 000, he olivat tavallisia nuoria naisia eivätkä mitenkään poliittisesti sitoutuneita. Oli myöskin pikkulottia 13-18 vuotiaita, he korvasivat lotat monissa paikoissa ja tehtävissä. Moni lotta menetti sodissa henkensä ja siviilissä tulevaisuutensa ja terveytensä, eivätkö he ole muistamisen arvoisia. Miksi heistä tehdään poliiittisesti unohdettavia  ja piilossa pidettäviä.

Minä kannatan patsaan pystyttämistä ilman poliittista saivartelua.

Julkaistu

Kannattaako somessa sanoa mitä tahansa?

Paljon somessa sanotaan kaikenlaista, niin sopivaa kuin sopimatontakin. Onko se vaan aina niin oikein, sekin että sanotaan vasten parempaa tietoa. Onko oikein haukkua poliitikot, puolueet ja koko järjestelmä, vaikka ei olisi pienintäkään totuudenmukaista tietoa. Onko oikein, että mennään henkilökohtaisuuksiin ja toisten ulkoiseen olemukseen pelkällä oikeudella sanoa jotakin. Onko sananvapauden voima sittenkään täysin rajaton.

Eräs yritys HK Scan joutui ongelmiin yhden  naisihmisen Facebook päivityksen valehtelun ansiosta.

Siinä väitettiin, että sikoja oli pahoinpidelty teurastamolle tuotaessa, kun niitä oli purettu kuormasta. Poliisitutkimuksissa oli kuitenkin todettu, että väitettyä eläinten pahoinpitelyrikosta ei ole tapahtunut, eikä syyteharkintaa tehdä.

Väärän tiedon levittäminen netissä sensijaan tutkitaan ja epäillään kunnian loukkauksesta HK Scania kohtaan. Naisen tekemä Facebook – päivitys oli ehditty lukea jo tuhansia kertoja ja osittain siihen ja sen julkisuuteen nojaa poliisin tutkinta. Aika näyttää johtaako se syyteharkintaan.

Onko siis sittenkin parempi ensin ajatella hetki ja sanoa vasta sitten, eli ettei sano mitä ajattelee.