Elämän tähtihetkiä on ikimuistoisista ajoista lähtien juhlistettu nautti- malla hienoja juomia hienoista astioista. Kantauralilaisten juhlajuomista ei ole säilynyt sanallisia todisteita, mutta suomen kielen vanhassa perintösanastossa on kaksi eri verbiä, jotka viittaavat juomiseen. ”
Alan johtava auktoriteetti Ralf-Peter Ritter ei kelpuuta väitöskirjas- saan Suomalaisten ja germaanisten kielten varhaisimmista laina- kosketuksista, ajanlaskun alun aikaan sanoja malja, kalja (liukas jäinen maanpinta) ja vierre germaanilainoiksi
”… § 42. Im Zusammenhang mit dem vermeintlich hohen Alter des Wandels urgerm. *ē > nwgerm. ā nennt [Hans] FROMM in seinem Überblick (vgl. oben § 4) die finnischen Wörter paljas, kalja und malja.
… § 44. Fi. malja ‘Schüssel, Trinkschale’, weps. mal´l´ = ´(aus einem Bir-kenauswuchs geschnitzte) Schale für Speise’ (3AйЦEBA/ MYЛЛOHEH), ”lange Zeit das einzige allgemein anerkannte alte Lehnwort aus dem Germanischen, das /a/ für urn. (nwgerm.) /ā/ hatte” (HOFSTRA 142), wäre, als *māl(i)ja- zu an. maalir ‘Maß = mitta’, ae. maale ‘Becher = pikari, Schale = malja, kulho, tuoppi, kuori, Eimer = ämpäri’ gestellt, in der Tat mit KOIVULEHTO ein bedenkenswerter Beleg, der ”als unzutreffend oder unwahrscheinlich” erweisen würde, ”daß die ā-Qualität erst unmittelbar vor ihren ersten Bezeugungen in den alten Runeninschriften aufkam (RAMAT 1981, 24)” (FROMM 1986, 219), denn die Wieden gabe des germanischen *ā durch ostseefi. a wiese ebenso auf eine relativ frühe Zeit wie das wahrscheinlich im ostseefinnischen Wort reflektierte Fehlen des SIEVERSschen Gesetzes. Nun ist aber das nordwestgermanische Wort offensichtlich eine Sekundärableitung.
Die ursprüngliche Bildung von der germanischen Wurzel *mē– ‘messen’ ist in got. mēla- (m.) ‘Scheffel = (jauhomitta)vakka’ belegt. Es spricht nichts dagegen, daß die Nordwestform erst nach dem Übergang von *ē’> ā entstanden ist, d.h. aus einem der gotischen Form entsprechenden *māla-.
[HM: Myös Faenckelin Liettuan etymologinen sanakirja yhdistää gootin sanan mēla mittamiseen, se ei kuitenkaan ole täälläkään ongelmtonta.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/suomen-balttilaisia-vesistonnimia-imatra-keitele-simpele-inkere-kymi-vanaja-saimaa-paijanne-jne
Iranilainen sana ”matas” = mitta liittyy parveen:
Lithuanian: mãtas = mitta ,
Etymology: auch mẽtas ’Mass = mitta ,
víenu matù, metù ’auf einmal, in einem Zug, im Augenblick, sofort, sogleich’ = yhtäkkiä, silmänräpäyksessä
(mẽtas ’Zeit’ = (kalenterin) aika),
matúoti ’messen’ = mitata, mãstas ’Mass(stab) = mittakeppi, Elle(nmass)’ = kyynäräkeppi,
mastúoti ’mit der Elle messen’ = mitata kyynäräkepillä,
mẽstas ’Mass’ = mitta;
mesto ir gálo ne túri = Wujek: miary y kon’ca niema, = ”ei määrää eikä loppua”, ”ei äärtä eikä rantaa”
saikųse m(i)estuose ’w miarach’, davon mestúoti ’messen’ = mitata; garbos ne iszmestuotos = chwały niezmierney, = ”kalliot mittamattomat”, (=”tutkimattomat tiet”)
ne iszmestuotos gieribės = niezmierney dobroci;
mestýbe ’Mass’, turi mokitis mestibės arba mieros gierimy ir walgimy = mają się uczyc’ miernos’ci w piciu y w jedzy = ”opittava syömisen ja juomisen määrät”;
neižmestibė = määrättömyys, kohtuuttomuus.
Das Adj. mesčias ’massvoll’ = mitallinen, kohtuullinen
Adv. mesčiey ’massvoll, mässig’ = kohtuus, zitiert Szyrwid Dict. s.v. mierny, miernie.
(HM: Sanasta mesčias [ suomalaisen korvaan mäsh(t)shäs] = kohtuullinen (syöminen ja juominen) tulee luultavasti hyvin tutulla pejoratisoivalla kaavalla suomen mässätä, mässäillä = syödä ja juoda kohtuuttomasti.)
Lett. mats ’Metze in der Mühle = kappa,
matuot ’die Metze in der Mühle nehmen’ = ottaa (oma) kappa mukaan myllylle
(]in dieser Bed. durch mnd. mat(te) ’Metze’ = kappa =3.44 l, woher auch estn. matt, beeinflusst, s. M.-Endz. sowie Sehwers Spr. Unter. 77).
Urverw. mit ačech. mén, mit anderem Suffix abg. méra,
russ. mera, poln. miara ’Mass’ = määrä, mitta, toimenpide
russ. metit’ ’zielen = tähdätä, trachten = katsoa’,
zametit’ ’bemerken’ = huomata, dazu als post verb. Nomen meta ’Zielscheibe = maali(tautlu)’ etc.,
ai. mā’ti, mímīte ’misst’, mā’naī ’Mass, Messung’,
mā’trā ’Mass’, mātòī ’Mass = mitta, richtige Erkenntnis = oikea tieto’,
griech. métron ’Mass’, resimétran tán geōmetrīan Hesych
(1. TL zu œraj gāj ders., got. aíra ’Erde’ = Maa, etc.),
métra ’Grundstück’ = maatila, kiinteistö (Wackernagel),
mātij ’Klugheit’ = viisaus,
mãtiãn ’raten’ = neuvoa,
alb. mas (Aor. mata) ’messe’ = veto(mitta), masz ’Mass = mitta, Massnahme = mitanotto’,
lat. mētīri ’messen’ = mitata,
ae. māēðī ’Mass = mitta, Gemässheit = yhtäläisyys, Anteil = osuus’, mit stimmhafter Dentalerweiterung
lett. aumež ’gar viel, zu viel, zu sehr’ = liikaa, eig. ’masslos’ = määrätön
(aus *auī, s.s.v. + *medī),
griech. médesqai, médeoqai,
lat. meditari ’ersinnen = miettuä, erwägen = punnita (mielessään), bedenken = tuumia’,
griech. médōn, medéōn ’Walter, Herrscher’ = vallanpitäjä,
médea ’Sorge = suru, Ratschlag = neuvottelu’,
méstōr ’kluger Berater’ = viisas neuvonantaja,
osk. mediss ’iudex’, medicatinom ’iudicationem’ = lainsäädäntö,
umbr. meȓs ’ius, fas’ = laki, asetus, mersto ’iustum, legitimum’ = laillinen, legitiimi,
lat. modus ’Mass = mitta, Art = taito, taide, und Weise = tapa, tyyli’,
modestus ’massvoll, bescheiden’ = maltillinen,
ir. airmed ’Mass’ etc.,
got. mitan, ahd. mezzan ’messen’ = mitata, māza ’Mass.
got. mitōn, ahd. mezzōn ’bedenken, ermessen’ = tuumia, pohtia,
got. gamot ’finde Raum’,
ahd. muoz ’darf, muss’ = pitää,
ae. mót ’darf = tarvitsee’, eig. ’habe zugemessen = ”olen määrännyt”’.
air. émdim (aus *esmedim) ’ich verweigere = kieltäydyn hyväsymaästä’, forémdim ’kann nicht = en osaa, voi’.
Hierher noch got. mela ’Scheffel’ = vakka
(cf. griech. médimnoj, lat. modius dass.).
Über lit. mierà ’Mass’ aus wruss. méra etc. s.s.v.
Es ist möglich, dass weiterer Zushg. mit
mèsti (mẽta, mẽto) ’werfen’ = heittää, näkyä (heittyä silmään), olla, näkyvissä, usw. besteht, vgl. zum Semasiologischen Jokl WS 12, 79 ff., wo auch auf
lit. mẽtakis ’Augenmass’ = silmä(määräinen )mitta (vgl. russ. glazomer = silmämitta) verwiesen worden ist.
Ferner sei an lett. izmest erinnert, das die Bedeutungen ’herauswerfen’ = heittää ulos, und ’ausmessen’ = mitata (jokin), ottaa mitta, vereinigt.
On myös saman näköinen verbi
mę̃sti (meñčia, meñtė) = sekoittaa, vaivata (savea, taikinaa ym.), kaivaa, kääntää (maata)
1. jaut (piem., miltus ūdeni) = sekoittaa jauhoja veteen
2. pārn. vandīt (ko meklējot) = kuv. myllätä
Sekä slaavin mera (määrä, toimenpide mitta) että gootin mela ovat tässä yhteydessä ongelmallisia. Myös Vasmer kuitenkin yhditää nuo.
Jos liettuan sana mesti = heittää, josta tulee preesensistä *meta = heitto, (erityisesti keihäänheittäjän) veto > mitta! Ja koko rimssu kulkee kantabltin kautta!
Jos ”mitta = heitto”, niin gootin mitan = mitata voi tulla kantabaltista – tai sitten ei. Se voi tulla kantagermaanin kautta (jota gootti ei ole, vaikka jotkut luuveat, samoin kuin he luulevat vasarakirveskieltä ”kantabaltiksi”, vaikka se oli eriytynyt siitä kauemmaksi kuin nykyliettua). Tai se voi olla iranilaina goottien heimoystäviltä alaaneilta.
Kreikan mitta on metron = ”heiton kaltainen” kirjaimellisesti. Jollakin kielellä se saatta olla myös *metla. Muttaluulo ei ole tidon väärti.
Yksi kysymys, joka nousee kaikissa noissa tapauksessa, jos vartalo on tuo mes-, met- = heittää, mitata, osua, näkyä (”heittää ilmään), mitata], että mikä ihmeen varvinmuoto tai johdannainen tuosta gootin mēla (tai venäjän mera) olisi? Katsotaan pressia, jossa on yksi –l-tunnuksinen muoto konjunktiivi: jotta tekisi, tehdäkseen jotakin.
http://wirdeins.prusai.org/
ēngliskai: a throw prūsiskai: mītis
| m |
sg |
pl |
| Nōm: |
mītis |
mītei |
| Gēn: |
mītes |
mītin |
| Dāt: |
mīțu |
mītemans |
| Akk: |
mītin |
mītins |
ēngliskai: to throw prūsiskai: mestun
| As: |
metta |
metti |
As asma mettuns / mettusi |
As wīrst mettuns / mettusi |
messei! |
metlai |
tēntiskas aktīws: |
| Tū: |
metta |
metti |
Tū assei mettuns / mettusi |
Tū wīrst mettuns / mettusi |
mettais! |
metlai |
metānts |
| 3sg: |
metta |
metti |
… ast mettuns / mettusi |
… wīrst mettuns / mettusi |
messei! |
metlai |
pragūbiniskas aktīws: |
| Mes: |
mettimai |
mettimai |
Mes asmai mettusis / mettušas |
Mes wīrstmai mettusis / mettušas |
mettimai! |
metlimai |
mettuns |
| Jūs: |
mettitei |
mettitei |
Jūs astei mettusis / mettušas |
Jūs wīrstei mettusis / mettušas |
mettaiti! |
metlitei |
pasīws: |
| 3pl: |
metta |
metti |
… ast mettusis / mettušas |
… wīrst mettusis / mettušas |
messei! |
metlai |
mestas |
Nyt on l-llinen muoto, aianoa lajissaan, metlai = heittääkkseen, jotta heittäisi(n), muuta vartalon t ei katoa minnekään, eikä se myöskään muutu äänteellisesti pitkäksi e-:ksi, kiten –n-, –m-, –p– ja jopa –l– voisivat tehdä.
Vielä vähemmän näin käy johdannaissa metītun (metēi, metē; metīwusi, metīsei! metīlai, metīnts, metīwuns, metīts = to throw around, about = heitellä ympäriinsä, tuhlata; tai
mitātun (mitāi, mitāi; mitāwuns/mitāwusi, mitāsei!, mitālai …) = heitellä
TUO JAUHOMITTA EI KUITENKAAN VÄLTTÄMÄTTÄ TULE ”MITASTA YLEENSÄ” vaan se voi tulla myös verbistä
malti (mala, malo) = jauhaa, kantabalissa *mil-, *mel-, *mal- (aspekteja), kantaindoeuroopassa *melh– = jauhaa.
Nyt on kuitenkin pääasia osoittaa, että Häkkinen, Koivulehto ja Fromm ovat varmasti väärässä, joten katsotaan toisen kerran, miten asia oikeasti on.
” Rechnet man nun auch für das Germanische mit der Wirkung des OST-HOFFschen Gesetzes, hätte ein vor der Wirkung des SIEVERSschen Gesetzes gebildeter Stamm *mālja-, da es dann keine Bildungen mit *VRC gegeben haben konnte, als *malja– realisiert werden müssen. Die belegten Formen mit Länge ließen sich unschwer durch Wiederherstellung nach dem Verb, etwa *mālidō ‘ich maß’, bzw. anderen Bildungen wie an. maaling erklären. Das finnische malja würde mithin die zu erwartende Form reflektieren. Da es sich bei dem in an. mælir vorliegenden i-Umlaut um die letzte Phase mit erhaltenem i handelt,könnte durchaus eine recht späte altnordische Entlehnung vorliegen, was sich im übrigen mit der Verbreitung des Wortes verträgt (fi.‚ karel.‚ olon., lüd. und weps.).
Ritter epäili tätä etymologiaa, sen ”germaanisuutta” kaikinpuolisesti jo vuonna 1977 (Suomen sanojen alkperä SSA: malja).
Es gibt mithin kein verläßliches Beispiel, das die FROMMsche Behauptung stützen würde, da auch paljas und kalja entfallen (s. oben). Ein ”älteres osfr. mālja”, aus dem fi. malja ”mit einer Kürzung des Langvokals vor einer Konsonantenverbindung erklärt werden könnte” (so HOFSTRA 1985, 145, nach T. ITKONEN 1982, 133), hat es den ostseefinnischen phonotaktischen Regeln zufolge schwerlich gegeben; auch das Urostsee-finnische hatte wie das Finnische einen ”Sievers”.
§ 45. Gegen das OSTHOFFsche Gesetz verstieße eine lautgesetzliche germanische Vorform von fi. vierre/vierte- ‘Bierwürze’:*wērtez-. Die Vertretung ie für *e oder *i (an. virtr, ahd. wirz ‘Bierwürze’ < *wirtiz-) wäre dagegen singulär. Im Indogermanischen findet das Wort u.a. in griech. ρiξα (riksa), ράδαμνος (radamnos), lesb. ßρiσδα (brisda), lat. rādix, got.waúrts, ahd. wurz Anschluß. Die Formen werden unter einem Ansatz fiterázd– vereinigt, von dem kein direkter Weg zu *wērtez- führt.
115.
Man müßte daher für diegermanische Vorform von einer Dehnstufe ausgehen (vgl. den s-Stamm as. hon ‘Huhn’ – RAMAT 1969 § 79, S. 102 f.; KRAHE / MEID III 5 111, S. 133), der später mit ”Osthoff” gekürzt worden wäre. Die Dehnung müßte dann freilich als Verdeutlichung der Zugehörigkeit angesehen werden: *wertez-: *wun‘-> *wērtez– (> *wertez-, ahd. wirz): *wurt- nach *hönez-, *hanan- 66.
§ 46.Nach LUICK ist *ē > ā nach Ausweis der Eigennamen im Gebiet des Oberdeutschen nicht vor dem 3. – 4. Jh. – im Norden noch später – eingetreten (I/1, 114). Die Behauptung eines Wandels *ē > ā im 1. Jh. v.Chr. bedeutet in Anbetracht des südgermanischen Befundes (s. STREITBERG, 5 77; BRAUNE / MITZKA 5 34), daß der Herd dieses Wandels in Skandinavien lag. KOIVULEHTO vermutet,daß nichts gegen diese Möglichkeit spreche. Das mag zutreffen; wie die west- und insonderheit die südgermanischen Verhältnisse bei dieser Konzeption zu interpretieren sind, hätte aber zumindest angedeutet werden müssen. Das Angelsächsische macht aufgrund der ur-sprünglichen, kontinentalen Wohnsitze der beteiligten Stämme keine Schwierigkeiten. Im Südgermanischen deutet sich indessen eine Süd-Nord-Bewegung des Wandels an (Literatur s.o.). Das würde bedeuten, daß irgendein germanischer Stamm den skandinavischen Impuls nach Süden verfrachtet hat, um ihn dann an die nördlichen Nachbarn abzugeben. Waren es vielleicht die Markomannen, für die ein sicherer Beleg mit ä schon für das Jahr 170 n. Chr. vorzuliegen scheint (BRAUNE/MITZKA l.c.; doch s. auch STREITBERG l.c.)?
In Frage kämen dann auch die Langobarden, die auf ihrem Zug über Böhmen und Pannonien nach Italien wohl nur mit Ostgermanen und sächsischen Bundesgenos-sen aus der Nachbarschaft ihrer Heimat – bei denen sich ē aber am längsten bewahrte (BRAUNE/MITZKA l.c.) – in engeren Kontakt kamen.
66. THIEME hat kürzlich die Zugehörigkeit von lat. radix zu got. waurts usw. als ”keineswegs zwingend, nicht einmal wahrscheinlich” bezeichnet (493 f., 497 Anm.15). Er stellt das lateinische Wort mit an. rät ‘Wurzel’ zu einer urindogermanischen Wurzel *rod- ‘graben’, die auch in der altpersischen Postposition rädix ‘wegen’ vorliegen soll.Dann wäre wohl auch griech. ράδαμνος (radamnos) abzutrennen. THIEME setzt für das persische Wort einen Nominativ *rādi ‘Ergebnis’ an und verweist auf skrt. müla- ‘eßbare Wurzel’, das in der Bedeutung ‘(wichtiges nützliches) Ergebnis’ verwendet werde, hält aber wohl selbst den Bedeutungsansatz für nicht sicher (492).
KH: ” Toinen on neutraali juoda, toinen on siemata, josta yleensä käy- tetään johdoksia siemaista tai siemailla. Näistä edellinen tarkoittaa nopeaa, ahnasta kulauttamista, jälkimmäinen viittaa hitaaseen nautiskeluun.
Juhlajuoman ikivanha aines on mesi, jonka nimitys on vanha indoeu-rooppalainen laina. Samasta lähteestä juontuvat ruotsin simaa tar- koittava mjöd ja venäjän mjod, joka tarkoittaa sekä mettä että simaa. Mehua, nestettä, mahlaa tai mettä tarkoittava mehi saattaa olla mesi-sanan nuorempi muunnelma. Joka tapauksessa siitä on johdettu nykykielen mehu.
RJK: Mesi-sanaa on tähän saakka pidetty joka paikassa kantauralilai- sena. Sen EI tarvitse olla samaa perua kuin liettuan medis = puu, monikossa medžiai
Lithuanian: medùs = mesi, hunaja
Etymology: ’Honig’, medaĩnis ’Honig-, Pfeffer-, Lebkuchen’;
lett. medus ’Honig, Met’,
mędaĩns ’mit Honig bestrichen, honiggelb’,
mędaļa ’Lekkermaul, Lüsterne(r)’,
preuss. meddo Voc. 391 ’Honig’ (altes Neutr.).
Abg. med´ (Gen. medu neben meda),
russ. mëd,
poln. miód ’Honig’,
hierzu auch ksl. medvéd’,
russ. medved’ usw. ’Bär = karhu’, eig. ’Honigfresser’ = hunajansyöjä, ”mesikämmen”
(Meillet Ling. hist.1, 283 ff., der es als euphemistische Umschreibung der durch
ai. r´iksiaī, griech. árktoj, lat. ursus repräsentierten idg. Bez. dieses Tieres betrachtet).
Ai. mádhu ’Honig, süsses und berauschendes Getränk’,
av. madu ’Beerenwein’,
toch. B mit ’Honig’
(dagegen toch. B mot ’Alkohol’ gehort trotz Duchesne-Guillemin nicht hierher),
der es auf *mādī zurückführt und zu
ai. mádaī ’Trunkenheit’, mádati ’berauscht sich’,
av. madī ’sich betrinken’,
lat. madēre ’nass, berauscht sein’ usw. zieht),
griech. méqu ’berauschendes Getränk’ = juomingit,
méqā ’Trunkenheit’ = juopumus, meqúein ’betrunken sein’ = olla juovuksissa,
ir. mid ’Met’, ahd. metu dass.
(der noch über ahnliche Vertreter im finn.-Ugr. wie estn. mezi ’Honig’, finn. mesiläinen ’Biene’, siis mehiläinen, usw. spricht),
Über lit. mìdus ’Met, Honigwein’, das dagegen aus dem Germ. stammt, s.s.v.
https://lexicography.online/etymology/vasmer/%D0%BC/%D0%BC%D0%B5%D0%B4
” мед
род. п. -а, укр. мiд, мед, род. п. ме́ду, блр. мед, ст.-слав. медъ μέλι (Супр.), болг. мед(ъ́т) (Младенов 292), сербохорв. ме̑д, род. п. мȅда, словен. mȇd, чеш., слвц. med, польск. miód, род. п. miodu, в.-луж. měd, mjód, н.-луж. mjod. Древняя основа на -u Родственно лит. medùs «мед», лтш. medus — то же, др.-прусск. meddo, др.-инд. mádhu ср. р. «мед, медовый напиток», mádhuṣ, madhurás «сладкий, приятный», авест. maδu– ср. р. «мед, вино», греч. μέθυ ср. р. «хмельной напиток». μεθύω «я пьян», ирл. mid «хмельной мед», д.-в.-н. metu — то же; см. Бернекер 1, 31; Траутман, ВSW 173; Арr. Sprd. 376; М.-Э. 2, 591; Педерсен, Kelt. Gr. I, 37; Уленбек, Aind. Wb. 213.
Предполагают исходную и.-е. основу на -u среднего рода (Мейе, Baudouinowi dе Соurtеnау 1 и сл.; Dial. ideur. 128).
Близкие в звуковом отношении слова есть в финно-уг., кит., яп.: ср. фин. mesi, пракит. *mit, яп. mitsu, источник которых видят в и.-е.; см. Поливанов, Зап. Вост. Отд. 22, 263 и сл.; Петерссон, Lunds Univ. Årsskr. 19, № 6, стр. 10 и сл.
Sana on siis japaniksikin mitsu, muinaiskiinaksi mit. Germaania se ainakaan ei ole.
KH: ” Entisajan sima on ollut käyttämällä valmistettua alkoholijuomaa. Sima-sana on mettä paljon nuorempi siitä päätellen, että se tunnetaan vain Itämeren alueella. Sitä on arveltu sekä balttilaiseksi että turkkilaiskielistä saaduksi lainaksi, mutta eniten kannatusta on saanut germaaninen lainaetymologia.
RJK: Sima saattaa olla turkkia. Se tarloitta tšuvassin kielessä hunajaolutta, parasta laatua. Se on saattanut olla hunnien voimajuomaa.
http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=sima&F=M&C06=et
sima : sima : sima ’pärmiga kääritatud sidrunikali’; mrd ’magus taimemahl; leemendav vedelik, lima’
? ← alggermaani *sim-
taani mrd sime ’nõrguma, tilkuma’
? ← balti
leedu syvas (hrl mitm syvai) ’mahl, puumahl; mesi’
● vadja rhvl sima ’mesi’
soome sima ’pärmiga kääritatud magus sidrunikali’; rhvl ’mesi’
karjala rhvl sima ’mesi’
On peetud võimalikuks ka laenamist kaupmeeste vahendusel turgi keeltest, vrd tšuvaši sim ’magus jook, nektar, meejook’. Vadja vaste võib olla soome keelest laenatud.
Sana liittyy luutavasti sanaan siema(ta, -us), viroksi sõõm:
http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=s%C3%B5%C3%B5m&F=M&C06=et
sõõm : sõõmu : sõõmu ’lonks, suutäis; ühe korraga kopsudesse tõmmatav kogus õhku v suitsu’
● liivi sēmḑa ’piim’
soome siemaista ’lonksata; rüübata’
ersa śimems ’jooma’
mokša śiməms ’jooma’
Läänemeresoome-mordva tüvi.
Sana näittää vahvasti palautuvan liettuan verbiin;
” sémti (sẽmia, sė́mė) = ammentaa, lappaa, tulvia
1. smelt = ammentaa
semti vandenį – smelt ūdeni = ammentaa vettä
2. applūdināt = huustoa, tulvia
vanduo semia pievas – ūdens applūdina pļavas = (tulva)vesi huuhtelle niittyjä
semtis (sẽmiasi, sė́mėsi)
1. smelties (savām vajadzībām)
2. pārn. smelties = ammentaa kuvaannollisesti
semtis jėgų – smelties spēkus = ammentaa voimia
semtukas (2) smeļamais (trauks, kauss) = kauha;
semtuvas (2) smeļamā ierīce = lappo;
semtuvė (3a) smeļamais /trauks/; liekšķere = äyskäri”
Sana saattaa tulla kantaindoeuroopan johdannaisesta sanasta *s-em- = pois-ottaa. paino on siis jonkin poistamisessa ammentamalla, vaikka äyskäröimällä. Sen 3. persoonan preesensmuoto on saattanut olla juuri *sima. Germaanikielissä on tässä yhteydessä toinen, oma (?) johdannainen *n(u)-em- (nehmen, nimmt). Vasarakirvessanaksi on arveltu *soimen = ryyppy, kahmaisu.
http://etimologija.baltnexus.lt/?w=semti
Antraštė: sémti
Straipsnelis: žr. imti
Šaltinis: Karaliūnas 1990a, 129
Antraštė: sémti
Straipsnelis: Taip pat ir arm. argelum „sukliudau = häiritä estää“ yra turbūt pirminis veiksmažodis [Šitaip – Pedersen priešingai nei Meillet, Esquisse d’une grammaire compareé de l’armenien classique, 2 éd. (1936) p. 112, kuris jame deminutyvinį veiksmažodį įžiūri. Pedersenas dar atsimena atvejus kaip kad gr. ἰνδάλλομαι [indallomai] „pasirodyti = näyttää joltakin, osoittautua joksikin, ilmestyä, esiintyä, näyttäytyä (jossakin ominaisuudessa), lyginti = verrata, tasoittaa“, kur vardažodis tik atskleistas yra, ir lo. sepelio; pastarasis Benveniste’o (Origines p. 47) vėl siejamas su vardažodžiu sep-el- (daiktav. ar būdv. n.) (su *sep– s. i. sapati „rūpinasi = huolehtii“). Bet galvotina ir apie la. smelu, smelt greta lie. semiù, sémti„schöpfen = ammentaa“ su W. Schulze, Kleine Schriften p. 474]
Šaltinis: Solta 1970, 75 (Tässä ilmeisesti vartaloa sem- verrataan itseä tarkoittavaanpronominiin sep-. Näillä ei ole tekemistä keskenään.) Seuraavassa käsitellään mm. tokaarin kieltä, ja ollaan paljon lähempänä totuutta:
Antraštė: sémti
Straipsnelis: Toch. A sum–, B sāmp– (taip pat somp–) „imti = ottaa, pa- grobti = kaapata; pašalinti = poistaa (esteet), išnešti = viedä pois, traukti = vetää“ su formomis: A praes. med. sumnātär, part. praes. act. sumnānt = ottava, subst. verb. sumālune; B inf. sā̌mpatsi, praet. med. sampāte-ñ, part. praet. sassāmpau, praes. med. sompastär, subst. der. sampauca „kas išneša, kas ima = se joka ottaa, vie“. Šis veiksmažodis negali būti atskirtas nuo toch. A. sām-„imti į save = otta itselleen, išsaugoti = jättää itselleen, varata, kaupti = osta“, kurį reikia kildinti iš ide. *sem- ir t. t. „vientisas, visuma = kokonaisuus“: plg. gr. ἀμάομαι [amaomai] „rinkti = poimia, kaupti = ostaa, taupyti = säästää, koota“ < ἅμα [ama] „visuma = kokonaisuus, ”otto vs. otos” “. Kadangi greta gr. ἀμάομαι taip pat yra ἄμη [ame] „vandens kibiras = vesiämpäri, -tynnyri (amme?)“ (ἅμη), tai taip pat reikia nurodyti lie. semiù, sémti „(mit einem Schöpfgefäss = ammennusastialla, der hohlen Hand = kämmenkourulla, einem Löffel = kauhalla) schöpfen = ammentaa, nehmen = ottaa, schaufeln = lapioida, luoda, entleren = tyhjrntää“, kurio reikšmė visiškai atitinka A sum–, B sāmp– reikšmę (vastaa täsmälleen liettuan sanaa). Dėl gr. ir lie. žodžių plg. Frisk, GEW I 88 ir tol.). Toch. A sum– < *sämu-< ide. *sₑmu– (vardažodinė forma reiškianti „kėlimo veiksmas“ = nostotoiminta). Vokalizmas u, atsiradęs ir ä umliauto (gale *-u- išnyko vėliau) A dialekte buvo apibendrintas. B sāmp- kilo iš senesnio *sōmu̯– (tas pats pailginimas kaip ir A sum– < ide. *sₑmu-, tačiau atsiradęs prieš balsį: *sōmu̯o–, tematizacija?) su *u̯ > p. Reikia pabrėžti, kad B sāmp– vokalizmas yra toks pat kaip ir A sām–. B somp– reikia kildinti iš senesnio *sompo– < *sāmpo-: žr. daugelį kitų veiksmažodinių formų su o–o < ā-*o. [445] Gretinimo su lo. sumere „imti = ottaa, pakelti = nostaa“ (Hermann, KZ 50 [1922] 311) reikia atsisakyti (žr. taip pat Pedersen, Tocharisch (1941) 226).
Šaltinis: Windekens 1976, 445–446 (nimi mieleen, hyvä juttu!)
Seuraavassa puhutaan myös tokaarista, mutta tulkitaan slaavilaisten kilten tapaan vrbin etuliitteen s- (liettuan su-, preussin san-, germaanin sam-) merkitsevann yhteen eikä irti kuten kantaindoeuroopassa
Antraštė: sémti
Straipsnelis: [Karaliūnas linksta pritarti, kad semti giminiškas su ἀμάομαι(FRnW). Jų giminaičiai toch. A sām– „imti sau… kaupti…“ < ide. *sōm-, A sum- „(nu-, at-) imti, pašalinti…“ (< protoch. *sämu- < ide. (ei kun *sm̥u-, s-emu, RK)), B sāmp– „t. p.“ (< ide. *sōmu̯– su *-u̯- vėliau virtusiu –p–); iš germ. čia gali priklausyti go. samjan ‘patikti = miellyttää’, s. isl. semja ‘(su)daryti, (su)durti, (su)dėti = koota (yhteen), (su)tvarkyti = järjestää’, norv. semja, šved. dia. sämjas ‘vieningu būti ar tapti = yhdistyä’. Germ. veiksmažodis iteratyvams-kauzatyvams būdingą šaknies vokalizmą a (< ide. o (ei kun e, RK)) kaip ir lie. deverbatyvai pvz. samáuti (-áuja, -áuna) „samstyti = kauhoa; su samčiu gaudyti žuvis = kalastaa ”kauhalla” “, samuoti „samstyti“] Kai kurios toch. veiksmaž. formos atspindi ide. šaknies *sem–/ sm̥– „viena, kartu“ alomorfą *sōm–. Įdomu, kad šios šaknies variantą su pailgintu šaknies vokalizmu randame, atrodo, paliudytą ir lie. kalboje.
Tai somúoti„dainuojant sudaryti naują formą su kitu žodžiu = laulaessa kerrta sama asia uusin sanoin“ (Kuten Kalevalassa, tämä on joissakin sanakirjoissa liitetty ”suomalaisten tapoihin”, EIKÄ silliin tulisi tuosta sanasta vaan toisesta *žem-juuresta) […] [130] […]
Kad čia esama pailgėjusio trumpo šakninio balsio, matyti iš samatúotistruktūra rodo jį deminutyvą esant […] Buvęs pamat. vardaž. *sam-at- „posmas ir pan.“ su priesaga -at- jau galėjo būti pasidarytas iš veiksmažodinės šaknies *sem– „vieną su kitu segti (sega)= panna kiinni, nappiin, solkeen, sieti (sieja)= sitoa, jungti (jungia) = liittää“ (eivät liity semti-verbiin, RK) […]
Su formantu *-eu̯- (: toch. *-u̯-) ir šakninio balsio pailginimu somúotigalėjo būti pasidarytas iš šaknies *sem-. Veiksmažodžiui somúotiesant pirminiam […] soma ir súoma būtų retrogradiniai vediniai. [131] [Karaliūnas apžvelgia ilgą nuomonių virtinę, siejančių sémti su la. smel̂t, bet jis linkęs šį ryšį paneigti].
Šaltinis: Karaliūnas 1990a, 130–133
The Dolan dance. (Chinanews.com/Wang Tuo)
Kiinalaiset pitävät nykyään Sinkiangin dolani-uiguurela Xiognu-valta- kunnan boma-kansan, ensimmäisten hevosenkesyttäjien etnisinä pe- rillisinä. Tämä perustuu sekä arkeologiaan että kielen piirteisiin, vaikka nämä nykyisin puhuvatkin turkkilaissukuista kieltä.
” Mysterious ’Dolan Tribe’ in Xinjiang
(People’s Daily Online) 13:26, March 06, 2014
Located in Awati County in northwest China’s Xinjiang, the Dolan Tribe is a state AAAA-class scenic spot. Visitors can fully enjoy the mysterious Dolan folk culture in the tribe.
Covering an area of more than 8,000 mu (about 1317.9 acres), the Dolan Tribe consists of folk customs exhibition halls, folk sports area, sand sculpture theme park, and populus euphratica forest area.
Dolan culture refers to the song and the dance with the Dolan Muqam as the representative. Visitors can get to know the architecture, food, handcrafts, and life of Dolan people through the historical relics exhibitions and the cultural activities show in the tribe.
Bomat eli otait tosiaan kesyttivät ensimmäisenä hevosen nykyisen Kazahstanin alueella lypsy- ja ratsatuseläimeksi, mutta sepä ei ollut- kaan nykyhevonen, vaan kromosomi määrältääkin eri laji, jonka ainoita edustajia ovat nykyään przevalskin hevoset.
Botait/Bomat eivät todennäköisesti olleet Xiognu-kansaa.
***
Myös sanat lypsää ja lehmä (joka on saattanut tarkoittaa lypsyhevosta:* li(p)) näyttäisivät olevan
http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=l%C3%BCpsma&F=M&C06=et
lüpsma : lüpsta : lüpsan ’lehma vm emaslooma udarat piimast tühjendama; piima andma’
○ lõunaeesti nüsmä
● liivi lipsõ, lüpsõ ’lüpsta’
vadja lühsää ’lüpsta’
soome lypsää ’lüpsta’
isuri lüpsää ’lüpsta’
Aunuse karjala ľüpsiä ’lüpsta’
lüüdi lüpsädä ’lüpsta’
vepsa ľüpsta, ľipsta ’lüpsta’
Kildini saami la̮´pseδ ’lüpsta’
? ersa lovso ’piim’
? mokša lofca ’piim’
Läänemeresoome-saami või läänemeresoome-mordva tüvi. Saami vaste võib olla läänemeresoome keeltest laenatud. Eesti keelest on laenatud eestirootsi lipsik ’piimapütt’ (← lüpsik).
http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=lehm&F=M&C06=et
lehm : lehma : lehma ’emane veis; emane veislane’
● liivi ni’em(õ) ’lehm’
vadja lehmä ’lehm’
soome lehmä ’lehm’
isuri lehmä ’lehm’
Aunuse karjala ľehmü ’lehm’
lüüdi lehm ’lehm’
vepsa ľehm ’lehm’
ersa ľišme ’hobune, ratsu’
mokša ľišmä ’hobune, ratsu’
Läänemeresoome-mordva tüvi. Teisalt on arvatud, et võib olla tuletis samast tüvest mis sõnas lõhmus.
… ”
Sanat ovat usein uskomattoman vanhoja, erityisesti jos niillä ei ole mitään lähisanojen parvea ympärillään.
Sanat on ”unohdettu” Álgu-tietokannassa, vaikka molemmat ovat sekä suomessa että saamessa…
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=haku&o=hae&l=1&valinta=1&valintaryhma=1&kieli=45&hakusana=lehm%C3%A4
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=haku&o=hae&l=1&valinta=1&valintaryhma=1&kieli=45&hakusana=lyps%C3%A4%C3%A4