Maailmantalouden nousun imussa Suomenkin talous elpyy

Sipilän hallitus on jo ottanut kaiken ansion talouden elpymisestä itselleen, mutta talous nousee Suomessa hallituksesta huolimatta.

Hallituksen toimet talouden piristämiseksi ovat olleet vain näpertelyä, kuten esim. kiky-sopimus. Näin sanovat yritysjohtajat.

Sipilän hallitus on epäonnistunut kaikessa, mihin se on ryhtynyt. Kaikki kärkihankkeet on joko sössitty tai muuten ajettu päin seinää.

Ainoa hanke, joka oli vähällä onnistua oli valtapeli Kepun ja Kokoomuksen kesken, mutta onneksi perustuslaki näytti voimansa ja torppasi hallituksen yrityksen.

Mitä tekevät entiset persut ja nykyiset loikkarit hallituksessa. Eivät muuta, kuin painavat äänestyksissä nappia, joka pitää heidät hallituksessa. Mitenkähän mahtaa nukkua työministeri Lindström yönsä, joka on entinen paperitehtaan duunari ja nyt tukee porvareita kaikessa? Ministeriauton takapenkki on sumentanut loikkariministereiden aivot. He eivät tiedä, mitä ovat tekemässä.

Kaikella on kuitenkin aikansa. Hallitus voi kaatua milloin vaan vaikka puolivahingossa. Parhaimmillaan loikkariministereiden kannalta on, jos saavat käyttää ministeriautoa vielä melkein kaksi vuotta, mutta sitten se varmasti loppuu.

Mitä sen jälkeen tapahtuu loikkariministereille? Tulevaisuus on heille ankea, jos ei heille ole järjestetty pakastevirkoja Sipilän toimesta jossain valtion virastossa.

Ainakin itse pääkonna Soini on turvannut tulevaisuutensa pakasteviralla.

Kaupungilla puhutaan ja huhutaan

Kaupungilla liikkuessaan ja tuttuja tavatessaan saa kuulla joskus uskomattomiakin tarinoita .

Eräänä päivänä kuulin jutun, joka oli lähtöisin hevosmiesten tietotoimistosta, jota yleisesti pidetään luotettavana tiedon lähteenä.

Jutun mukaan Kokoomuksen puheenjohtajaan Petteri Orpoon ollaan laajalti pettyneitä puolueessa. Ensimmäiseksi tuli mieleeni tapaus Ville Itälä, joka oli tovin myös Kokoomuksen nokkamiehenä, mutta ei vakuuttanut kokoomusväkeä ja joutui luopumaan kesken kaiken. Itälä siirtyi Brysseliin EU:n leipiin ja on sillä tiellä edelleenkin.

Olisiko siis Petteri Orpon kohtalo suunnilleen sama, kuin Ville Itälän. Kokoomus on hyvin EU-myönteinen puolue, joka takaa sen, että puolueen kärkinimet saavat helposti hyviä ja hyväpalkkaisia virkoja EU:n mammuttiorganisaatiossa. Esimerkkeinä Jyrki Katainen, Alex Stubb ja Ville Itälä.

Nyt on menossa varsinainen tulikoe Petteri Orpolla. Hänen pitäisi nyt saada kelvollinen valinnanvapauslaki, vaikka pakkoyhtiöittämisen kielsi perustuslakivaliokunta. Poliittinen sopimus Kepun ja Kokoomuksen kesken takasi Kokoomukselle kelvollisen valinnanvapauslain, mutta se ei kelvannut eduskunnalle ja nyt on yritettävä saada uusi lakiehdotus, joka ei ole helppoa.

Jos uusi valinnanvapauslakiehdotus ei täytä Kokoomuksen ja yksityisten lääkärifirmojen vaatimuksia , niin poliittinen sopimus raukeaa ja Kokoomus palaa takaisin lähtöruutuun ja ryhtyy vastustamaan Kepun maakuntamallia.

Sellaisessa tilanteessa on vain yksi vaihtoehto ja se on hallituksen ero.

Mutta pääseekö Orpo niinkään pitkälle vai halutaanko Kokoomuksessa vaihtaa nokkamiestä jämäkämpään tyyppiin jo ennen tämän näytelmän loppuhuipennusta? Orpo on nimittäin vähän niin kuin se pieni mies, joka pani päänsä parturin ovesta sisään ja kysyi ”ajetaanko täällä miehen parta”? ”Kyllä ajetaan” sanottiin sisältä ja jatkettiin, että ”käske vaan sisään se mies”.

Tällaisia kaupungilla puhutaan ja huhutaan.

Tänään Eino Leinon sekä runon ja suven päivänä

Tässä Eino Leinon yksi kuuluisimmista runoista.

Nautiskele suomalaisesta kesäyöstä ja sen mystisyydestä Nocturnen parissa.

Ruislinnun laulu korvissani tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesä-yön on onni omanani,kaskisavuun laaksot verhouu. En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus, uskontoni, soipa säveleinä,tammenlehvä-seppel vehryt, uus. En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär’ elon piiri; aika seisoo, nukkuu tuuliviiri; edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie.

Tätä voisi sanoa musiikin vertauksella andante festivoksi.

Ja tätä sydämeni laulua letkajenkaksi.

Tilulii tilulii tilutilu lilulii.

Mites nyt suu pannaan herra sotepäällikkö Rehula?

Sotepäällikkö Rehula julisti eduskunnassa vielä perustuslakivaliokunnan annettua täystyrmäyksen sotevalmistelulle, että soten aikataulu pitää. Sote astuu voimaan vuoden 2019 alusta samoin uusi maakuntahallinto.

Tänään olemme saaneet kuulla pääministerin suulla, että sote lykkäntyy ainakin vuodella, jos valmistuu koskaan.

Taisi mennä puihin koko sote, kun täytyy alkaa alusta valmistelu. Mutta oppositiota ei silti oteta mukaan valmisteluun, vaikka se on ollut aina tapana Suomessa, kun on valmisteltu yli vaalikausien meneviä uudistuksia.

Otsikkokysymykseen viitaten, mitä nyt sanoo herra Rehula, joka pian jättää  ministeriautonsa, kun tilalle tulee toinen kepulainen, josta on sovittu silloin, kun hallitusta muodostettiin.

Sotepäällikkö Rehula jää historiaan ministerinä, joka on epäonnistunut kaikessa, mihin on ryhtynyt.

Matti Vanhanen (kepu) valmis luopumaan itsenäisyydestämme

Kuten tunnettua on Matti Vanhanen Kepun presidenttiehdokas seuraavissa presidentin vaaleissa. Siksi on perin outoa, että hän ilmoittaa olevansa valmis luovuttamaan osan suvereenisuudestamme Brysselin byrokraateille. Vanhanen ei käytä ilmaisua ”itsemääräämisoikeus” tässä yhteydessä siksi, että vierasperäisen ilmaisut tekee viisaan vaikutelman ja mikä tärkeintä vierasperäisiä ilmaisuja, kuten sivistyssanoja ei läheskään kaikki kansalaiset ymmärrä. Kansaa hämätään silläkin tavoin.

Jos joku meistä tavallisista suomalaisista ihmisistä luovuttaisi esim. raha-asiamme naapurin hoidettavaksi, me luovuttaisimme ison osan itsemääräämisoikeudestamme naapurillemme.

Nyt Vanhanen olisi valmis luovuttamaan mm. Suomen raha-asioiden hoitamisen Brysselin byrokraateille. Sen jälkeen Suomi ei olisi enää itsenäinen valtio, koska itsenäisyyden yksi tärkeimmistä tunnusmerkeistä on, että maa itse päättää omista raha-asioistaan eli budjettitaloudesta.

Jos näin kävisi, kuin Vanhanen toivoo, olisimme EU:ssa rengin asemassa.

Miten ihmeessä Matti Vanhanen kuvittelee, että kansa äänestäisi hänestä seuraavan presidentin, joka ensi töikseen presidenttinä möisi maansa Brysselin byrokraateille?

Näitä federalisteja eli liittovaltion kannattajia alkaa olla Suomen poliittisessa eliitissä jo huolestuttavan paljon. He kaikki yrittävät välttää puheissaan kertomasta asioista selkokielellä, käyttävät kiertoilmaisuja ja hämäävät siten kansalaisia.

Tosiasia on, että Suomi on jo nyt luovuttanut paljon itsemääräämisoikeudestaan EU:lle. Kaikki on tapahtunut vähitellen ikään kuin hissukseen. Taktiikkana on ollut pienten askelten politiikka, että kansalaiset eivät huomaisi muutoksia. Se on ollut huolella valittu taktiikka, jonka keksi jo 1920-luvulla Kansainliiton apulaispääsihteeri Monnet.

Nyt kun EU on tullut siihen vaiheeseen, että on tehtävä päätöksiä siitä, miten EU:ssa jatketaan, ei federalistit voi enää kierrellä ja kaarrella, vaan on sanottava asiat niin, kuin ne ovat.

Kysymys on nyt siitä pannaanko varat ja velat yhteen ja näin syntynyttä yhteistaloutta hoidetaan Brysselissä EU:n valtiovaraiministerin jodolla. Yksi selkeä tunnusmerkki liittovaltiosta olisi syntynyt.

EU:ssa on muutamia hyvin taloutensa hoitaneita valtiota, mutta enemmistö valtioista on, joiden talous on kuralla. Ne joiden talous on kuralla, kuten Kreikka, Ranska, Italia ja Espanja hyötyvät, mutta ne jotka ovat hoitaneet taloutensa hyvin, kuten Suomi häviävät ja paljon.

Seuraavat eduskuntavaalit ovat ratkaisevat Suomen tulevaisuuden kannalta. Jos Kokoomus ja Kepu ovat edelleen hallituksessa vaalien jälkeen on Suomen kohtalo sinetöity. Suomi menettää itsenäisyytensä lopullisesti.

Nyt kannattaa seurata tarkoin, mitä varsinkin poliittinen eliitti puhuu ja tekee.

Valtapeli lehmänkauppoineen sokaissut Kepun ja Kokoomuksen

Valtapeli ja lehmänkaupat eivät ole mikään uusi ilmiö suomalaisessa politiikan teossa. Jo 1970-luvulla pelattiin ajoittain kovaakin valtapeliä punamulta halitusten aikana. Tuolloinhan Kokoomus oli pitkällä korpivaelluksessa oppositiossa, kun Neuvostoliitto ei luottanut Kokoomukseen. Silloin Kekkonen piti huolen, että Kokoomus ei kelvannut mihinkän hallitukseen.

Se oli Demarien ja Maalaisliiton aikaa hallita maata. Se oli punamultahallitusten aikaa.

Silloin rakennettiin Suomeen sosiaalisia turvaverkkoja Demareiden toimesta ja Maalaisliitto/Kepu sai palkkioksi aina vaan suurempia tukiaisia maataloudelle. Se oli aikaa, jolloin Suomen maatalous lepäsi vielä paljolti pienten ja keskisuurten perheviljemien varassa. Maalaisliitto/Kepu oli asiallisesti tuolloin maanviljelijöiden etujärjestö, joka osasi lypsää hallituskumppaniltaan viimeisenkin pisaran maatalouden tukiaisiin.

Silloin syntyivät sellaiset termit politiikkaan, kuin lehmänkaupat ja iltalypsyt, joissa Kepu oli taitava.

Nyt sitä samaa taktiikkaa noudattaen käydään edelleen valtapeliä, joka on leimallista sotessa ja maakuntaudistuksessa. Kun sote uhkasi jämähtää paikoilleen ja pääministeri uhkasi hajoittaa hallituksen tuli avuksi lehmänkaupat. Kaupat tehtiin siten, että Kepu saa maakuntauudistuksen ja Kokoomus saa valinnanvapauden soteen. Se oli valtapeliä parhaimmillaan. Kansalaisten sosiaali -ja terveydenhoito poljettiin valtapelin alle.

Siitä alkoi vimattulla kiirellä soten valmistelu, johon tuli mukaan yksityisten lääkärifirmojen lobbariarmeija. Loppu onkin historiaa, joka tunnetaan. Kaikki näytti valmiilta, mutta vielä oli käytävä kysymässä noin niin kuin muodon vuoksi, mitä sanoo perustuslaki.

Ja perustuslaki sanoi, että ei käy. Suurelta osin on koko sote pantava uuteen valmisteluun. Kokoomus on jo hävinnyt yhden taistelun valtapelissä. Pakkoyhtiöittäminen, joka oli Kokoomuksen vaatimus yksityisten lääkärifirmojen vaatimuksesta on perustuslain vastainen ja sitä ei voi siis toteuttaa.

Jos näitä häviöitä tulee lisää, niin Kokoomus vaatii myös maakuntauudistukseen muutoksia. Sitä on se valtapeli.

Nyt jäädään odottamaan hallituksen korjattua esitystä sotelaeiksi edelyttäen, että Sipilän hallitus istuu vielä syksyllä. Hallitus nimittäin horjuu pahoin myös siksi, että se on nyt loikkareiden varassa. Loikkarit voivat nimittäin loikata takaisin sinne mistä loikkasivat Sipilän syliin.

Voiko tämä olla totta?

Vain muutama viikko sitten Aamulehti ilmoitti lopettavansa blogipalvelunsa. Siinä meni silloin monilla aamukahvit väärään kurkkuun. Oli  monia vuosia totuttu siihen, että Aamulehden blogit olivat, kuin aamun sanomalehdet, pakko lukea uudet postaukset ja niiden kommentit. Somesta oli tullut tärkeä osa tiedon välitystä ja uutisten taustojen penkomista.

Nyt on siten tämä uusi uljas blogipalvelu nähnyt päivänvalon. Osaavien ja innokkaiden ihmisten aktiivisuus on enemmän, kuin kiitettävää. Tämä nopealla aikataululla pystyyn pantu blogipalvelu on myös osoitus siitä, että kansan syvissä riveissä on tarvetta saada äänensä kuuluuville päätöksiä tehtäessä.

Suomessa tapahtuu näinä päivinä suuria. Kansalaiset ovat ymmällään. Voiko poliitikkoihi enään luottaa lainkaan. Ylen verkkojulkaisu paljastaa tänään, että soten valinnanvapaus on vain kaapu sille tosiasialle, että koko terveydenhuolto on haluttu Kokoomuksen ja Kepun toimesta yksityistää. Lobbarit ja viestintätoimistot ovat ottaneet vallan Suomessa.

Näitä ja monia muita meitä  kansalaisia kiinnostavia asioita on mahdollista nyt puida myös täällä Pirkan Blogeissa, joka on hieno asia.

Toivotan pitkää ikää Pirkan Blogeille.