Ei siitä kahta sanaa, Ruotsi on töpännyt pahasti, toistuvasti ja tällä kertaa hengenvaarallisesti. Varautumisesta luovuttiin ja työnnettiin pää pensaaseen, kaikesta asiantuntijakritiikistä huolimatta, vuosikymmenten ajan. He varmasti ottavat tästä opikseen, mutta sitä ennen pitää katsoa voimmeko auttaa.
Hyväntahtoinen höpsö on hyväntahtoinen
Ruotsin politiikka jos jossakin aiheessa on vuosien ajan ollut ”hyväntahtoisen kylähullun” toimintaa. Jokainen järjenkäyttöön myöntyvästi suhtautuva on nähnyt heidän koulutuksen, terveydenhuollon, asuntopolitiikan ja inhimillisen vastuun alasajon. Heidän suhtautuminen tutkittuun tietoon on surkeampaa kuin mihin Trump, Bolsonaro ja Johnson pystyisivät yhdessä. He ovat olleet välinpitämättömiä kotimaassaan, mutta silti aina valmiita sotkeutumaan toisten maiden sisäpolitiikkaan. He eivät kuitenkaan ole tehneet tätä ilkeyttään, vaan lähinnä humaltuneena omaan historialliseen hyvyyteensä. Ruotsi on ollut erittäin hyvä maa, mutta pelkä historian aate ei kanna nykypäivän taakkaa.
Suomi lienee nyt paremmassa asemassa globaalin kriisin kanssa ja on jo pieniä merkkejä siitä, että maamme ongelmat ovat tasaantumassa. Emme ole päässeet yli, mutta pärjäämme tyydyttävästi. Kun katsotaan se, mitä Suomi tarvitsee itse, voimme katsoa mitä jää viivan alle. Uskoakseni pystymme tarjoamaan Ruotsille nyt ainakin jonkin verran apua ja sitä pitää tarjota, ei siitä kahta sanaa. Vaikka maidemme historia onkin verinen ja ikävä, he ovat kuitenkin naapureita ja jos naapuri voi huonosti, me voimme huonosti. Emme voisi katsoa itseämme peiliin, jos naapuri kärsii vaikka olisimme voineet auttaa. Se ei sovi suomalaisuuteen, eikä se sovi eurooppalaiseen inhimillisyyteen.
Ruotsi on sotkeutunut Suomen sisäpolitiikkaan aika reilusti pitkän aikaa. Ounastelen, että se vähenee vähitellen tämän myötä. Meidän ei pidä kostaa tekemällä nyt samoin, vaikka tilaisuutta tarjotaan. Meidän tehtävä on auttaa, kaikin mahdollisin tavoin. Jälkipyykki pitää heidän pestä itse yksin, jotta he voivat löytää tien parempaan. Vastataan kun kysytään, mutta ei mennä huutelemaan vieraisiin pöytiin. Meillä on omat maailman muutoksemme tiedossa täällä, joskin uskoakseni lievemmässä muodossa kuin Ruotsilla, saatika Italialla tai Iso-Britannialla. Meillä ei kuitenkaan pitkään aikaan ole varaa besserwisseröidä kenellekään. Oman pyykkimme pesua ei ole vielä aloitettukaan.
Ei naljailua, ei pesua
Ruotsalaisille ihmisille naljailu on mautonta, aiheetonta ja sillä saa vain pahan mielen meille. He kärsivät nyt, vielä meitäkin pahemmin. Kunnioitus toista ihmistä kohtaan on hyvä lääke, jonka voimme itse kukin ojentaa heille. Se ei kuitenkaan tarkoita historian valkopesua. Siitä, mitä on tapahtunut, voimme olla rehellisiä, mutta syyttävää sormea on turha osoittaa yhtä ihmistä päin. Syyllisyyden jakaminen luo vain vihaa ja viha heijastuu aina myös takaisin. Se on viimeinen asia, jota tämä tilanne tarvitsee.
Kuten useampikin tuore lehtiartikkeli muistuttaa, Ruotsi ei ole kärsinyt yhdestäkään suuresta kriisistä moneen sukupolveen. Me olemme. Maassamme on on vielä monia, jotka voivat ymmärtää miten he kärsivät nyt. Emme voi poistaa tautia, mutta voimme osoittaa että toivoon ja inhimillisyyteen voi luottaa pahimpanakin hetkenä. Olemme sen velkaa heille ja itsellemme.