Ylläpidon tiedote: tietoturva-asetuksia säädetty

Blogialustan tietoturva-asetuksia on säädetty jonkin verran, yrityksenä hieman vähentää ylläpidon työtä roskapostittajien kanssa. Kuten jo aiemmin ilmoitettu, palveluun rekisteröintiä on rajoitettu maakohtaisesti. Sivua voi lukea aivan mistä vaan ja jos tunnus on kerran rekisteröity, sillä voi kirjautua mistä vaan. Ulkomailla asuville jotka osuvat blokkiin voidaan luoda tunnus käsin ylläpidon toimesta, kun sitä pyytää sähköpostitse.

Mikäli ongelmia ilmenee, kommentoi tässä tai sähköpostia: yllapito(ät)pirkanblogit.fi

Tulevia ylläpidon töitä:
– Keskustelu kommentointijärjestelmästä n. viikon sisään
– Tietoturva-asetuksia hienosäädetään opitun perusteella
– Ohjeita kirjoitetaan uusiksi hieman tiiviimpään

Miksei puolue voisi olla kiinnostava?

Puoluepolitiikka ei kiinnosta, jäsenkato uhkaa perinteisiä puolueita. Liike Nyt on asettunut avoimesti vastustamaan puoluejohtoista demokratiaa. Esitetylle kritiikille on perusteita, mutta on muitakin vaihtoehtoja kuin nykyjärjestelmän romuttaminen. Esitän ideoita kotipuolueeni Kokoomuksen näkökantilta.

Tiedon puolue

Olen vasta parin vuoden ajan ollut Kokoomuksessa joten minulla ei ole pitkällistä osaamista puolueemme toiminnasta. Olen kuitenkin pyrkinyt osallistumaan virallisiin tilaisuuksiin kuten tulevaisuuspäiviin, vastaamaan kyselyihin ja ennen kaikkea ammentamaan puolueen tuottamaan tietoa. Tämä jos mikä on puolueen vahva puoli joka kestää mainiosti vertailun kilpailijoihin. Kokoomus tuottaa jäsenistölleen mahtavan määrän kuranttia ja pätevää tietoa politiikasta, aiheesta toiseen, vastapuolen näkemyksiä unohtamatta.

Ylimielinen puolue

Ylimielisin puolue on edelleen Kokoomus, kertoo Ylen julkaisema tuore tutkimus. Tämä on kärkisija josta ei voi olla ylpeä. Yksi syy voi olla Kokoomuksen tilataksissa. Juttu on toki karrikoitu ja pohjautuu vain yhteen näkökulmaan, mutta se on laajalti koettu näkökulma. Tärkeää ei ole onko se faktaa vai ei, vaan se että se näyttää olevan faktaa. Tuorein Nykypäivä-lehti (ei vielä verkossa) antoi myös huolestuttavaa esimerkkiä. Mielestäni lehti suhtautui etenkin pääkirjoituksissa todella ylimielisesti kaikkeen tuoreeseen kritiikkiin ja kriitikoihin. Tekstissä oli enemmän paniikkia kuin pohdiskelua, eikä viestinnästä voinut antaa täysiä pisteitä.

Kehityskelpoinen puolue

Minulla ei ole mitään halua erota puolueesta, jossa on mielestäni roimasti enemmän hyvää kuin pahaa. Minulla sen sijaan on halua osallistua keskusteluun puolueen kehittämisestä. Näin isossa puolueessa on hurja määrä jäseniä kuten minä. Meillä ei ole mitään intressiä nousta valta-asemiin tai olla isoina ehdokkaina isoissa vaaleissa. Olemme puolueessa koska haluamme puhaltaa yhteen hiileen ja osallistua keskusteluun. Meillä on monenlaisia jäseniä joiden seassa on jos jokin alan asiantuntijoita, kokemusosaamista sekä näkökulmia. Puolue ei saisi olla yhtä kuin muutaman johtavan henkilön puheenvuorot, vaan sen pitäisi olla kokoelma puheenvuoroja eri kanteilta.

Peruskysymykseni on tämä: liittyisikö ihmisiä puolueisiin enemmän jos he kokisivat olevan muutakin kuin vain jäsenmaksun maksajia ja kuntavaalien täyte-ehdokkaita? Kysymys jota ei tarpeeksi kysytä liittyy juuri puoluepoliittisen vaikuttamisen mielenkiinnon kasvattamiseen. Myös perinteisten puolueiden pitäisi tuntua mielenkiintoisilta, enemmän ajatuspajoilta ja vähemmän kabineteilta. Mitäpä jos puolueen tiedotus ottaisi hieman avoimemman linjan, ottaisi käyttöön moderneja teknologioita, kuten uudenlaisia nettilähetyksiä, netin yli käytäviä paneelikeskusteluja, jäsenistön kolumneja, ym? Mitäpä jos puolueen jäsenet kokisivat enemmän mahdollisuuksia osallistua keskusteluun pelkän sivusta kuuntelun sijaan?

Puolue ei ole aivan surkea idea

Kaikkine haasteineenkin nykyisen kaltainen puoluejärjestelmä on pitänyt maamme vakaana pitkän aikaa, joten tuskin mallia aivan surkeaksi sopii haukkua. Toki muuttuva poliittinen ilmapiiri Euroopassa tuo yhä uusia haasteita puoluekentälle, mutta tähänkin asti haasteisiin on vastattu ja puolueet ovat mukautuneet ajan hengessä. Terve puolue katsoo haastetta silmiin ja tiedostaa myös oman tarpeensa kehittyä niin jäsenistönsä kuin kaikkien kansalaistenkin mukana.

Näkyvän jäsenen menetys epäilemättä sattui puolueen johdossa. Vaikka jäsenen menetys onkin ikävää, myös se on osa muutosta jonka saa kaikin mokomin nähdä niin merkkinä tappiosta kuin muistutuksena muutoksen mahdollisuudesta. Eiköhän tulevaisuuspuolueelle ole selvää kumpaan kelkkaan kannattaa hypätä?

P.S. Tarjosin tekstistä eri versiota myös Kokoomuksen Verkkouutiset-palveluun. He eivät viitsineet edes laittaa kieltävää vastausta, perusteista puhumattakaan. Se antoi hieman pontta muotoilla tästä julkinen blogaus.

Malliesimerkki julkisen sektorin IT-osaamisesta

Olemme lukeneet useita juttuja Hämeenlinnan moottoritietunnelin haverista jossa tuhoutui valvontakameroita, viimeisimpänä tieto uudesta huollon viivästymisestä. Aiemmin luimme, miten operaatio on vaikeaa koska tietyn mallisia kameroita ei ole saatavilla ja ne ovat hurjan kalliita. Tämä on oivallinen pieni esimerkki siitä miten surkealla jamalla julkisen sektorin tietohallinto on.

Joku mietti tämän jo

Valvontakameroita toden totta on hurja määrä eri merkkejä ja malleja. Valvontakameroiden hallinta-, tallennus- ja analytiikkajärjestelmiä on myös vino pino. Vielä vuosikymmen sitten piti varmistaa yhteensopivuudet merkki- ja mallikohtaisesti ja se oli melkoinen suo. Siitä on kuitenkin päästy ja relevantin standardin nimi on ONVIF. Standardin avulla mikä tahansa kamerajärjestelmä voi käyttää minkä tahansa valmistajan kameroita. Standardi on kattava ja sisältää kuvan siirron lisäksi hallinnan, hälytysrajapinnat, analytiikan, moottoroidun kameran ohjauksen, ym. Lisäksi löytyvät varmat standardit kaapeleille, liittimille, kuvamuodoille, optiikalle, mekaaniselle asennukselle, yms.

Kuitenkin jostain syystä julkisella sektorilla on lukittauduttu vanhaan ajatusmalliin. Yksi valmistaja, yksi malli, yksi paikka, nolla aivosolua. Eikä tämä ole ainoa paikka. Pelkästään yksi yritys, Tieto on tarjonnut viime kuukaudet tusinoittain malliesimerkkejä miten käy kun ei pelata standardeilla rajapinnoissa. Epäonnistuneita lääkärikäyntejä, vääriä potilastietoja, vääriä lääkkeitä potilaille, lukemattomien miljoonien vahinkoja ja mittaamatonta inhimillistä kärsimystä.

Ulkoista vastuu, sisäistä hinta

On yksinkertaistamista nimetä vain yksi paikka ja yksi syy ongelmille, mutta esitän merkittävän katalyytin. 90-luvun laman jälkeen eliminoitiin julkiselta sektorilta iso määrä osaamista ja ryhdyttiin sen sijaan käyttämään konsultteja. Ulkoistuksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se ei voi koskaan toimia jos ulkoistuksen tilaajalla ei ole kaikki johdot käsissään. Julkisen sektorin ongelma on että se ulkoistaa myös hallinnon asiantuntemuksen. Maksaja ei tiedä mitä ostaa. Vaikka konsultilla olisi selkärankaa vastuulliseen toimintaan, hänellä ei koskaan ole kokemusta loppukohteen arjesta.

Se kuuluisa joku on kirjoittanut johonkin hallinnon paperiin, että Hämeenlinnan tunneliin saa ostaa vain baijerilaisessa puutalossa kristillisin menoin keskiyöllä valmistettuja valvontakameroita. Se kuuluisa kukaan ei ole omannut päättäjänä järkeä että olisi huomannut ongelman. Se tosi tunnettu veronmaksaja kärsii. Taas.

Politiikan puutostilaan ei vastata

Uuden ajan politiikkaa, sanoi Sininen tulevaisuus. Uuden ajan politiikkaa lupaa myös Harkimon Liike Nyt. Samaa lupausta tarjoaa myös lukuisa määrä pienpuolueita vaihtelevalla menestyksellä. Ongelma on, että mikään näistä ryhmistä ei tarjoa juuri sitä mille olisi kysyntää.

Sitä ei saa mitä tilaa

Katson tätä asiaa värittyneiden lasien läpi, mutta mielestäni se aate mistä on Suomen politiikassa puutetta on markkinamyönteinen liberalismi, toki pohjoismaiseen hyvinvointimalliin suhteutettuna. Sen rinnalla pitäisi olla avoimempaa demokratiaa sekä faktoihin perustuvaa päätöksentekoa. Ilmiöstä iso osa kulminoituu pitkälti Kokoomuksessa turhan sivulle jätettyyn Elina Lepomäkeen. Halukkaat voivat varmasti kutsua tätä myös Macronilaiseksi politiikaksi tai löytää tusinan ja yksi vaihtoehtoista termiä asialle. Rakas lapsi ja sitä rataa.

Katsotaanpa siis tarjontaa tältä kantilta.

Sininen tulevaisuus on sinänsä vahvoilla kun on ministerejä ja kansanedustajia vaikka yksi livahtikin. Erityisesti Sampo Terho on osoittanut olevansa erittäin kyvykäs nykyajan poliitikko, joka osaa ilmaista haastavia asioita tiiviisti, perustellusti ja ilman kiihkoilua. Vaan miten ihmeessä puolue jonka de facto kärkinimenä on maamme johtava ultrakonservatiivi Timo Soini voisi vastata nuorten tai keskiluokkaisten tarpeeseen? Miten voit samanaikaisesti hakea moderneja toimintatapoja ja muutosta kun puolueen kärjessä ei hyväksytä seksuaalivähemmistöjen saati edes naisten tasavertaisia oikeuksia. Osaselitys huonolle kannatukselle saattaa olla tämä räikeä ristiriita. Ehkäpä asiaa voisi selventää iskulauseella, kuten ”keskiajan uudistaja”.

Liike Nyt on tuore ilmiö josta on vaikea muodostaa kuvaa. Sekavuus tiivistyys absurdiuteen: Politiikkaradiossa liikettä edustaneet kaksi viestinnän ammattilaista haukkuivat yleisön joka ei ymmärrä mitä he sanovat tekevänsä. Asiaa ei auta sekään että toisessa haastattelussa Jungner lupasi tuoretta ajattelua ja Harkimo vannoi konservatiivisen aatteen nimiin. En haluaisi tuomita liikettä heti alkumetreillä mutta tällaisenaan siitä voi tehdä lähinnä kaksi pikatulkintaa. Inhimillisesti se vaikuttaa lähinnä kahden siltansa polttaneen, kävelevän hermoromahduksen viimeiseltä hätähuudolta. Teknisesti ottaen kyse on jälleen yhdestä amerikkalaisesta pilvipalvelusta johon ei suomalaisten kannata antaa tietojaan. Toivon kirjoittavani joku päivä jutun jossa totean olleeni väärässä.

Pienistä puolueista Piraattipuolue on pärjännyt parhaiten viime vuosina ja on onnistunut selviytymään monista pienpuolueiden haasteista. Alkuperäinen ajatusmalli oli hyvin tiedemyönteinen ja keskusteluhakuinen, mutta sitä iloa ei kestänyt kauaa. Ymmärrän erinomaisesti miten mahdoton haaste on olla sillanrakentajana nykyisessä somevihan ajassa, mutta tulos on silti ikävä. Tällaisenaan puolue toimii lähinnä Vasemmiston pienenä sivujaostona, jossa satutaan ymmärtämään tietoyhteiskunnan tietyt teoriat varsin hyvin. Tietoa heillä on yhä laajalti, mutta aate on nykyisellään kovin kapea.

Ehkäpä suunta on toinen?

En taatusti ole mikään ylin tahto sanomaan etteikö mistä tahansa edellä mainituista voisi tulla merkittäviä poliittisia voimia tai suunnannäyttäjiä. On myös mahdollista että Suomi ei yksinkertaisesti kaipaa markkinaliberaalia toimijaa tai kukaties kotipuolueeni Kokoomus saattaa jokin päivä karistaa hieman konservatiivista painolastia punteistaan. Kansahan sen asian lopulta päättää eikä minulla ole mitään nokankoputtamista sille mitä äänestyskopeissa päätetään.

Sen verran vahvasti markkinaliberaalilla ajattelulla kuitenkin menee Euroopassakin että olen kovin ymmälläni aatteen heikosta asemasta kotimaan poliittisella kentällä. Meillä on Libera ja Lepomäki, vaan siihenkö se jää?

Internet on tieteen tuote

Kun Internetin rakennuspalikoita suunniteltiin, oli mielikuvituksesta pulaa. Ei ollut Obamaa tai Trumppia, ei Putinia tai Lindeniä, ainoastaan ensiluokkaista akateemista suunnittelua ja teknistä osaamista jonka hedelmät ovat kantaneet vuosikymmeniä. Politiikan on vaikea hajoittaa järjestelmää joka on suunniteltu vikasietoiseksi. Se ei tokikaan estä yrittämästä, myös sinun ja minun rahoilla.

Pato Atlantille

Seurasin männä viikolla alkanutta tuoreinta keskustelua Euroopan ja Venäjän Internet-osoitteistohallinnon parissa. Otsikkokuva jakaa erään, ilmeisesti venäläisen keskustelijan mietteen aiheesta hyvin huonolla englannin kielellä. Luimme siis viime viikolla Venäjän yrittäneen estää pääsyn Telegram-viestipalveluun ja nyt tämän eston metodit tulivat esille. En mene tässä tekniikan detaljeihin, mutta tätä metaforista hyttystä oli ammuttu huomattavasti haulikkoa järeämmällä aseeella. Vähintään kymmeniä tuhansia muita yrityksiä osui samaan estolistaan ja toteutusmalli oli omiaan aiheuttamaan vielä massiivisempia teknisiä ongelmia aivan muualle.

Kas, kun tämä Internet-palvelun estäminen on metaforisesti vähän sama juttu kuin rakentaa muuri keskelle Atlantin valtamerta ettei vesi pääsisi sekoittumaan toisen puolen kanssa. Vaikka muuri olisi sata kilometriä leveä, sen voisi kiertää. Molemmin puolin olisi aika lailla samaa vettä vastakin. Internet-blokit ovat suurin piirtein yhtä tehokkaita ja yhtä järjettömän hintaisia. Eston kiertäminen on naurettavan helppoa jopa vähemmän kokeneelle käyttäjälle. Sen opimme täälläkin lapsipornon nimissä tehdyn sensuurijärjestelmän myötä, jonka ainoaksi tulokseksi jäi häiritä verkon laillista käyttöä ja maksaa miljoonia veronmaksajille. Kun kansaa pelottelee hirveillä rikoksilla, saa menemään läpi vaikka miten järkyttäviä lakeja. Sanoiko joku ”sota terrorismia vastaan”?

Toisesta päästä helpompaa

Pääsyrajoitteiden teko ei sen sijaan ole aivan yhtä vaikeaa jos ne tehdään palveluntarjoajan päästä. Siellä on kuitenkin vain rajallinen määrä putkia maailmalle. Siten vaikkapa maakohtaiset estot esim. Netflixissä tai Areenassa ovat perustasolla luotettavia, joskin kaukana idioottivarmoista. Vastaavasti myös yritys voi sisäverkostaan melko tehokkaasti rajata pääsyjä pitkälti sen ansiosta että yritys omistaa koneet ja voi tehdä rajausten kiertämisen siten vaikeaksi. Itse omistetulla laitteella jonka asetuksiin pääsee käsiksi voi kuitenkin kiertää lähes jokaisen eston, useimmiten helposti.

Telegram-tapauksissa ja monissa muissa vastaavissa kyse on kuitenkin vihamielisestä estosta matkan varrella. Telegram ei halua päästää Putinia tai tiettävästi myöskään Trumpia lukemaan viestejä. Vaikka Telegram häviääkin tietoturvassa Signalille, on sen turva ilmeisesti sen verran jäykkää että se pelottaa vallanpitäjiä. Jos palveluntarjoajan, kuten Telegramin päässä on vähänkin järkeä ja edes pikkuisen rahoitusta, nämä estoyritykset jäävät farsseiksi. Niiden pysäytysteho vertaantuu puusta putoavan lehden kykyyn pysäyttää liikkuva auto.

Käsiä ei pidä nostaa pystyyn

Tarkoittaako tämä että sananvapauden tai nörttihengen nimissä pitää hyväksyä lapsiporno, terroristipropaganda tai kunnianloukkaukset? Ei tietenkään eikä missään nimessä. Se vain tarkoittaa että näissä toimissa tulisi hyväksyä teknologian perusteet. Poliitikoille on naurettavan helppo myydä isolla hintaa estojärjestelmiä, sillä heistä kukaan ei osaa teknologiaa eivätkä siten osaa tutkia asiaa kriittisesti. Äänestäjille on vielä helpompi myydä lupaus siitä että nyt iskemme pahuutta vastaan. Ketään ei kiinnosta lopputulos lööppiä pidemmälle.

Rikollisuutta vastaan toimiminen ei ole mikään uusi keksintö yhteiskuntien historiassa. En todellakaan halua verkkoon villiä länttä, päinvastoin haluaisin määrätietoisempia toimia esim. nettivihaa vastaan. Se ei kuitenkaan tule tapahtumaan tässä helppoheikkien valtakunnassa, jossa päättäjät ministereistä presidentteihin ja demokratioista diktatuureihin kuvittelevat voivansa hoitaa asian jälleen yhdellä uudella pilvipalvelulla.

Onko työttömien ketutusta tutkittu?

Olen ladannut pääkopan täyteen radio-ohjelmia työttömyyden aktiivimallista ja aiheen keskusteluista. Vähemmän yllättäen työttömien kokema ketutus nousee keskusteluissa aktiivisesti pinnalle (vaikkapa tässä). Tiedämme että vanne kiristää päätä, vaan pitäisikö mennä hieman oppositiopolitikointia syvemmälle ja tutkia tämän laatuja ja syitä?

Pinnalle pääsyn keinot

Merkittävä osa julkiseen keskusteluun päätyvää kritiikkiä sekä enemmän tai vähemmän faktuaalisia tarinoita ovat ihan puhdasta oppositiopolitiikkaa. Ei se ole mitenkään väärää, sillä opposition tehtävä on katsoa hallituksen toimia kriittisin silmin. On myös kovin luonnollista että monissa jutuissa on faktoja yhtä paljon kun vitamiineja pikaruoassa. Epäilemättä on jopa joitakin tahoja jotka kieltäytyvät aktivointitoimista varsin aktiivisesti (…) vain näpäyttääkseen Juha Sipilän egoa. Ei se väärin ole, ei Sipilä ole kovinkaan monen suomalaisen suosikkipoliitikkoja. Kaikki tämä luo mielenkiintoisia juttuja joita luonnollisesti niin oppositio kuin mediakin haluaa nostaa esille. Tutkittaessa asiaa vakavammin on kuitenkin erotettava savu tulesta.

Kun saadaan jollain tavoin eroteltua politikointi ja todellisuus, ounastelen että löytämme muutamia yleisimpiä ilmiöitä. Olisi mielestäni hyödyllistä tietää minkälaiset prosenttiosuudet näillä on. Arvelen merkittäviä prosenttiosuuksia löytyvän mm. seuraavista….

  • Fyysinen terveys: Työhaluja ja osaamistakin on, mutta liikuntaelimissä on hoitamattomia ongelmia, oli se sitten selkää, jalkaa tai muuta. Aivan liian moni vakavasti tutkittu tapaus antaa syytä epäillä että työttömiä ei juuri kuntouteta ja hädin tuskin hoidetaan.
  • Kannnustinloukut: Työn teko ei kannata. Käteen ei jää tarpeeksi ainakaan kun työnteon kulut lasketaan mukaan. Tuet voivat kadota pitkäksi aikaa. Ongelma on laaja.
  • Velkavankeus: Ulosottojärjestelmää on kritisoitu liian ankaraksi vähäisillä tuloilla. En tunne asiaa hyvin mutta ilmeisesti kovin monelle työnteko ei tämän vuoksi kannata millään muotoa.
  • Psyykkinen terveys: Aika pitkälti sama kun fyysisen terveyden kanssa ellei pahempi. Hoitoa ei saa.
  • Sijainti: Töitä varten pitäisi muuttaa kauas. Tähän usein liittyy asunnon arvon lasku, perhesuhteet, ym.
  • Elämän kontrolli: Ei kykyä vuorokausirytmiin, alkoholismia, huumeita, ym.
  • Mitä unohtui? Kommentoi toki.

Ei ihmeillä vaan tieteellä

En lähtökohtaisesti tuomitse ajatusta jonka mukaan työkykyisen työttömän pitää kantaa kortensa kekoon etuisuuksien saamiseksi, mutten ole lainkaan vakuuttunut että ymmärrämme työkykyisen ja -kyvyttömän henkilön eroa. Seassa on aivan varmasti ns. sosiaalipummeja ja opposition mannekiineja, vaan ettei heidän osuus olisi sittenkin kovin pieni? Minulla on jotenkin kutkuttava fiilis että leijonaosa aktiivimalliin suuttuneita ihmisiä on vihaisia siksi ettei heille anneta realistista mahdollisuutta. Viimeaikainen tutustuminen TE-toimiston työhön lähipiirin kautta on vahvistanut näkökantaani. Tämä on toki vain oma tuntumani, en väitä sitä mitatuksi faktaksi. En myöskään aio syyttää TE-toimiston henkilökuntaa siitä etteivät he liian vähällä väellä pysty tekemään ihmeitä sormia napsauttamalla.

Pitkittynyt työttömyys ei ole toivottava tila kenellekään työikäiselle ja -kykyiselle henkilölle. Se ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ominaisuus joka noudattaa aina yhtä kaavaa. Tällä(kin) hetkellä työttömiä ottaa päähän tosi pahasti. Tämä ketutus ei lainkaan auta ongelman korjaamisessa. Tutkitaamme siis sen syyt ja käyttäkäämme opittua tilanteen auttamiseksi.

Työni on potkiminen

Olen mikroyrittäjä, eli 2-9 hengen firmaa pyöritän. PAM:n Ann Selin tuntee minut hyvin. Hän tietää että elämäntehtäväni on antaa potkuja ihmisille. Hän epäilemättä sanoo niin koska se on hänen tapansa etsiä rakentavia ratkaisuja työelämän haasteisiin. Kovin suruisaa on tämä ratkaisukeskeisyys täältä päin kuunnellen.

Mitä olen sinulle tehnyt?

Haluaisin kysyä henkilöiltä kuten Selin tai Antti Rinne ihan suoraan: mitä olen teille tehnyt ansaitaksenne vihanne? Ihan oikeasti nyt, kertokaa mitä olen tehnyt. Jos virhe on minun, pyydän taatusti anteeksi ja korjaan virheeni. En kuitenkaan ole vakuuttunut että ansaitsen joka ikisessä haastattelussa ilmenevän rankan kiusaamisen minua ja kanssayrittäjiä kohtaan. Tämä tuskin edes liittyy siihen että AY-liikkeen pitää aina herjata firmoja, koska käsittelette suuryrityksiä paljon pieniä kohteliaammin. Nimenomaan pien- ja mikroyritykset ovat vihan kohteenne. Toistan kysymykseni: miksi?

Taatusti kritisoin ilmaisutyyliänne sekä sanomaanne ja mielestäni perustellustikin, mutta en henkilöä. Uskon todellakin että Selin tekee kovaa työtä ja hänellä on paitsi loistava osaaminen, myös vilpitön tahto parantaa jäsentensä asemaa työmarkkinoilla. Tiedän että AY-liikettä tarvitaan yhteiskunnassa. En kyseenalaista asemaanne tai puheoikeuttanne, kyseenalaistan vain vihanne. Kyseenalaistan vihan tuoman hyödyn. Tiedän että haluatte korjata havaitsemianne ongelmia ja se on erinomainen tavoite, mutta minä en ole Juha Sipilä. Sipilä on vaikeuttanut pienyrittäjien arkea lukuisin eri tavoin. Osutte omaan maaliin jos uskotte minua lyömällä Sipilää kiusaavanne.

Potkitaanko siis?

Palataanpa otsikkoon. Yrittäjän suurin tehtävä ja ilo elämässä ei ole potkia ihmisiä pois. Potkujen antaminen on ikävää ja masentavaa eikä sitä halua tehdä kuin pakon edessä. Jos talous on tiukalla, lasken omaa palkkaani pienemmäksi ennen potkujen antamista ja olette tervetulleita varmistamaan asian. Tällä hetkellä työtä on ja haluan pitkäjänteisiä työsuhteita, koska ainakin tällä alalla menee ensimmäinen puoli vuotta pelkästään työtehtävien yksityiskohtien sisäänajoon. Siinä Selin on oikeassa että yrittämiseen kuuluu riskejä. Me laskelmoimme riskejä. Jos riski on liian suuri, emme ota sitä. Työntekijän palkkaamisessa on todella suuria riskejä joskin mielestäni ne liittyvät alati kasvavaan byrokratiaan ja pykäläviidakkoon eivätkä irtisanomisen muodollisuuksiin.

Arvon AY-aktiivit, tiedämme kaikki ettemme elä enää siinä ajassa jossa järjestönne muovautuivat nykyisiin asemiinsa. Maailma on muuttunut ja meidän on muututtava mukana. Muutos tekee kipeää. Jos voisitte hetkeksi aikaa tulla rakentamaan siltoja, keskustelemaan pienten yrittäjien kanssa ja ymmärtämään mitä ajamme takaa, teillä olisi enemmän tietoa. Tieto on valtaa. Ymmärtäisitte, että se mitä EK:n porsastelijat julistavat ei ole sitä mitä me teemme tai haluamme. Ymmärtäisitte paremmin mistä kenkä puristaa ja että pääosa näistä ei ole missään ristiriidassa tavoitteidenne kanssa. Ennen kaikkea ymmärtäisitte että julkisuudessa tappelevat periaatteet, eivät todelliset asiat. Tällä hetkellä luottamus rapautuu kiihtyvään tahtiin ja alati kasvava uhkailu on mitä tehokkaimpia keinoja luottamuksen tuhoamiseen.

Toivo lähtee pohjalta

Minun ja muiden yrittäjien on tehtävä monia kipeitä kompromisseja jotta työn sopimiseen liittyvä keskusteluilmapiiri voisi tervehtyä. Samaa vaaditaan työntekijäpuolelta. Nykyinen sopimustilanne on yksinkertaisesti liian kaukana tosielämästä jotta pieni pilkunviilaus auttaisi paljoakaan. Suurimmat kompromissit on kuitenkin tehtävä lainsäätäjien toimesta eduskunnassa. Jotenkin ounastelen että niissä olemme kovin samoilla linjoilla, emme vihollisia. Asiat kuten veronkierto, kansanterveys tai kannustinloukut ovat yhteisiä ongelmiamme.

Viisaus alkaa ymmärryksestä ja sitä voi kasvattaa pitämällä mielen avoimena. Olen surullinen alati kasvavasta vihasta jota suuntaani kohdistuu. En kuitenkaan voita mitään polttamalla siltoja. Pahimman epätoivon hetkellä on myös toivolla suuret mahdollisuudet. Voisimmeko etsiä tätä toivoa yhdessä? Emmekö yhdessä olisi vahvempia isojen haasteiden edessä?

Kyllä kelpaa postitella

Viime päivinä on puhuttu postista jonkin verran interneteissä. Erään postin työntekijän pitkä tarina avasi surullisesti taustoja. Itselläkin on vähän kokemuksia – entäs teillä?

Yritetty toimittaa ™

Sanotaan asia yksiselitteisesti: posti on krooninen, määrätietoinen valehtelija. He valehtelevat suoraan, yksiselitteisesti, päin asiakkaan naamaa joka kerta. He tekevän niin, koska valehtelusta ei seuraa ongelmia.

Minulla on firmalla keskus. Se on avoinna 8-16. Se ei ole yksin minun firmalle vaan pääfirma on useamman sadan hengen toimija, joten sinne tulee muun lomassa myös paljon paketteja ja kuriireja päivän aikana. Se ei ole koskaan virka-aikaan suljettuna, varahenkilö tuuraa jos yksi poistuu. Silti aivan toistuvasti posti ilmoittaa että lähetystä ei ole voitu toimittaa koska vastaanottaja ei ole paikalla. Joskus tähän lisätään että on koitettu tavoitella vastaanottajaa. Ne ovat valheita, jotka toistuvat jatkuvasti. Posti ei ole käynyt. Posti ei ole soittanut. Faxeja tai savumerkkejäkään en ole havainnut.

Kun lähden tavoittelemaan heitä asiasta, päädyn verkkosivukaaokseen josta ei paljon pahemmaksi joudu. Siellä on rikkinäinen chat, jossa postin henkilö toteaa että tämä asia pitää sopia postin, ei heidän kanssa. Eli ”Posti chat” ei ole posti vaan… joulupukki? Jos soitan puhelinnumeroon, en saa vastausta. Tätä peliä pelataan pari-kolme päivää kunnes mystisesti he osaavatkin tulla ovesta sisään ja jättää paketin.

Ei tarvitse kauas etsiä kaveripiiriä että löytää saman selityksen kelpaavan myös kuluttajapuolella. Posti väittää käyneensä ovella muttei ole. Posti väittää soittaneensa mutta ei ole soittanut. Tämä on epäilemättä tapa saada luistettua lupauksesta toimittaa lähetys seuraavana arkipäivänä. Jos he sanoisivat ”emme ehtineet”, he voisivat joutua korvaamaan. Kun he valehtelevat, ei käy mitään. Tämän tarinan on vahvistanut jo lukuisa postin työntekijä sekä alihankkija.

Kilpailu ei ole vaikeaa

On jossain määrin osuvaa että tarvitessani kiireisesti tiettyjä komponentteja tilaan ne Ruotsista. TNT toimittaa Ruotsista tavarat seuraavaksi päiväksi aina, ongelmitta. Jos minulla on enemmän aikaa, käytän suomalaista tukkua. Aiemmin osa heistä tarjosi myös muita toimitustapoja mutta posti käyttää tiettyjä hyvin likaisia monopolitemppuja jotta kilpailijat eivät voi toimia (en mene yksityiskohtiin; salassapito).

Mikään monopoli ei ole ikuinen. Posti voi kaikin mokomin ampua itseään omaan jalkaan ja helpottaa kilpailijoiden toimintaa. Veronmaksajana en sitä arvosta mutta toisaalta tiedän hyvin miten surkeasti poliittisesti johdetut firmat toimivat. Ainoa toivomme on että tarpeeksi moni kansalainen ilmaisee tyytymättömyyttään. Liekö meissä tarpeeksi ääntä?

EU, tietosuoja ja Baabelin torni

Paljon uutisoitu EU:n tietosuoja-asetus ”GDPR” on oikeastaan aika hyvä keksintö. Se antaa tarpeellisia ohjeita, rajoituksia ja mahdollisuuksia sekä voi helpottaa EU:n sisäistä kauppaa. Ongelma vaan on että se on laadittu Baabelin tornissa, jossa on raamatullisen version lisäksi mukana myös tuhansia lobbaria. Lopputulos on epäselvä.

Vertailu: Henkilötietolaki vs Tietosuoja-asetus

Osoitan pointtini vertailemalla henkilötietolakia (yksi vanhoista laeista) ja tietosuoja-asetusta (uusi asetus).

Henkilötietolaissa lain tarkoitus sanoo:

Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista.

Tietosuoja-asetuksessa lain laatimistarkoituksen osuus on 16 146 sanaa tai printattuna 38 sivua pitkä.

Otetaanpa konkreettisempi, kielto-oikeus suoramarkkinoinnin osalta. Henkilötietolaki sanoo…

Rekisteröidyllä on oikeus kieltää rekisterinpitäjää käsittelemästä häntä itseään koskevia tietoja suoramainontaa, etämyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä markkina- ja mielipidetutkimusta samoin kuin henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten.

Ja tietosuoja-asetus puolestaan…

1. Rekisteröidyllä on oikeus henkilökohtaiseen erityiseen tilanteeseensa liittyvällä perusteella milloin tahansa vastustaa häntä koskevien henkilötietojen käsittelyä, joka perustuu 6 artiklan 1 kohdan e tai f alakohtaan, kuten näihin säännöksiin perustuvaa profilointia. Rekisterinpitäjä ei saa enää käsitellä henkilötietoja, paitsi jos rekisterinpitäjä voi osoittaa, että käsittelyyn on olemassa huomattavan tärkeä ja perusteltu syy, joka syrjäyttää rekisteröidyn edut, oikeudet ja vapaudet tai jos se on tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi.
2. Jos henkilötietoja käsitellään suoramarkkinointia varten, rekisteröidyllä on oikeus milloin tahansa vastustaa häntä koskevien henkilötietojen käsittelyä tällaista markkinointia varten, mukaan lukien profilointia silloin kun se liittyy tällaiseen suoramarkkinointiin.
3. Jos rekisteröity vastustaa henkilötietojen käsittelyä suoramarkkinointia varten, niitä ei saa enää käsitellä tähän tarkoitukseen.
4. Viimeistään silloin, kun rekisteröityyn ollaan yhteydessä ensimmäisen kerran, 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu oikeus on nimenomaisesti saatettava rekisteröidyn tietoon ja esitettävä selkeästi ja muusta tiedotuksesta erillään.
5. Tietoyhteiskunnan palvelujen käyttämisen yhteydessä ja sen estämättä, mitä direktiivissä 2002/58/EY määrätään, rekisteröity voi käyttää vastustamisoikeuttaan automaattisesti teknisiä ominaisuuksia hyödyntäen.
(6. kohta jätetty pois koska ei suoraan relevantti)

Heitän vielä yhden lainauksen henkilötietojen käsittelijän roolista. Tämä on uusi teksti, joka aiemmin sisältyi käsittelyn tehtävään, ei henkilöön. Tässä lauseessa on sitä jotain mistä on pienet byrokraatit tehty.

Kun henkilötietojen käsittelijä käyttää toisen henkilötietojen käsittelijän palveluksia erityisten käsittelytoimintojen suorittamiseksi rekisterinpitäjän puolesta, kyseiseen toiseen henkilötietojen käsittelijään sovelletaan sopimuksen tai unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen muun oikeudellisen asiakirjan mukaisesti samoja tietosuojavelvoitteita kuin ne, jotka on vahvistettu 3 kohdassa tarkoitetussa rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän välisessä sopimuksessa tai muussa oikeudellisessa asiakirjassa erityisesti antaen riittävät takeet siitä, että käsittelyyn liittyvät asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimet toteutetaan niin, että käsittely täyttää tämän asetuksen vaatimukset. Kun toinen henkilötietojen käsittelijä ei täytä tietosuojavelvoitteitaan, alkuperäinen henkilötietojen käsittelijä on edelleen täysimääräisesti vastuussa toisen henkilötietojen käsittelijän velvoitteiden suorittamisesta suhteessa rekisterinpitäjään.

Yksi lause sisältää 71 sanaa, 653 merkkiä ja kolme ulkoista referenssiä.

Sama ihmisten kielellä

Arvon lukijat, tämä ei ole kysymys siitä että suomennos on huono. Lakiteksti on englanniksi aivan samanlaista soopaa. Lähes jokainen lause referoi kymmentä muuta kohtaa, jotka referoivat edelleen toisia kohtia. Kielioppi on kankeaa, lauseet pitkiä ja koko ajatus hukkuu viimeistään kolmannessa sivulauseessa. Tämä on laki joka koskee jokaisen ihmisten arkea jatkuvasti. Kuten olen todennut, tässä laissa on hyvä ajatus ja hyvä tarkoitus. Sen voisi ilmaista noin kahdella aanelosella. EU käyttää sivuja 88 kappaletta.

Lainkirjoittajan opas kertoo myös lakikielen vaatimuksista. Tosi hyvää luettavaa, josta tiivistän vain pari avainsanaa: asiallisuus, selkeys, yleiskieli, tiivis, ytimekäs. EU:n tietosuoja-asetus ei täytä näistä ensimmäistäkään. Se ei auta kansalaisten tietosuojassa, koska kansalainen ei pysty lakia ymmärtämään. Se on kokoelma tuhannen ja yhden lobbarin vaateita, tietotekniikasta täysin pihalla olevien byrokraattien epätoivoa ja sinivalaan mentäviä porsaanreikiä.

Voin edelleen kunnioittaa EU:ta hyvästä tahdosta ja tärkeään aiheeseen puuttumisesta. Se ei muuta sitä, että lopputuloksessa menetettiin mahdollisuus tuoda EU:ta lähemmäs sen kansalaisia. Tällainen poliittinen romaani tekee täysin päinvastaista. Vain juristit voittavat tässä pelissä.

Ylläpidon pikatiedote: uuden käyttäjän kommentointiraja

Tein pienen asetusmuutoksen, joka edellyttää uudelta käyttäjältä ensimmäisen kommentin hyväksymistä ylläpidon taholta. Toivoakseni se poistaa nuo vähäisetkin roskapostikommentit, joita männä viikolla pari nähtiin.

Nykyisille käyttäjille tämä ei näy mitenkään. Uusille käyttäjille se tarkoittaa pientä viivettä alkuun.

Koko kommentointijärjestelmästä tulemme käymään pidemmän keskustelun lähiviikkoina.