Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Vastuullisuutta pilvipalveluihin

Sydänpilvi

Hieman yksinkertaistaen, pilvipalvelut on kattotermi tietotekniikan palveluille, joissa laskutetaan laitteiden ja ohjelmistojen sijaan käytön mukaan. Tällaisilla palveluilla on perinteisiin verrattuna helpompaa skaalata hankintoja nopeasti ja tästä on hyötyä etenkin jos voi olettaa palvelutarpeen muuttuvan nopeasti suuntaan tai toiseen. Pilvipalvelut pyörivät niin perinteisissä tietokonesaleissa, kuin ennen kaikkea muutaman suuren, globaalin toimijan keskitetyissä pilvipalvelusaleissa. Näiden palveluiden hankinnassa ei perinteisesti ole vaadittu vastuullisuutta, mutta muutos on nähtävillä. Kerron nyt, miksi se on tärkeää ja miksi yksi kolmesta erottuu erityisen pahana.

Google GCP, Microsoft Azure, Amazon AWS

Länsimaissa kolme toimijaa, Google, Microsoft ja Amazon, ovat käytännössä markkinoiden de facto -nimet. Kaikki ovat amerikkalaisia jättejä, joilla on toimintaa myös EU:ssa. Toki toimijoita on lähempänäkin, voisi nostaa vaikka kotimaisen UpCloudin tai saksalaisen Hetznerin. Venäjällä on omat pelurinsa ja Kiinassa omansa, mutta meidän markkinoista isoimman osan kakusta leikkaavat nämä kolme.

Google GCP on hakukonejätin oma pilvialusta. Se on lähtenyt liikkeelle ehkä hieman tarkemmin määritellyllä palvelulla ja vasta sittemmin laajentanut yleistasoiseksi pilvitoimijaksi. Googlen toiminnan voi sanoa kestävän suvereenisti parhaiten kriittistä katsantaa. Täysin viattomia he eivät tietenkään ole, kilpailulainsäädäntö ja verosuunnittelu nousevat pinnalle, mutta näissäkään eivät onneksi ole pahimmasta päästä. Suuret kehut tulevat melko hyvästä henkilöstöpolitiikasta, ihmisoikeuksien vähintään tyydyttävästä kunnioittamisesta ja ennen kaikkea täysin ylivoimaisesta ympäristövastuusta. Google on toiminut vain hiilineutraalisti jo toistakymmentä vuotta ja 100% uusiutuvalla energialla vuodesta 2017. Vuosikymmenen päästä on määrä olla täysin hiilivapaa. Muutkin ympäristötavoitteet ovat suvereenisti etukenossa, tehden Googlesta suunnannäyttäjän. Tälle kehtaa nostaa hattua.

Microsoft Azure on perinteisen ohjelmistojätin pilviprojekti. Se on rakentunut ennen muuta työasemista ja yritysverkoista tutun Windows-teknologoiden ympärille, mutta tarjoaa tänä päivänä hurjasti muutakin. Azure on keskitien kulkija. Hiilineutraalius on toteutunut kahdeksan vuoden ajan. Uusiutuvan energian osuus oli 50% vuodesta 2017, tavoitteena 100% vuoteen 2023. Myös he ovat Googlen tavoin saaneet negatiivista mainetta verokikkailusta ja monopoliaseman väärinkäytöstä, joskin verovastuun kannossa he ovat tehneet roimia parannuksia viime vuosina. Yleinen henkilöstövastuullisuus on kohtuullisessa tilassa ja kaiken kaikkiaan suunta on oikea. Aiemmin ahdasmielisenä jääräyrityksenä tunnettu Microsoft on avautunut lukuisin tavoin vuosien varrella ja se on ollut mukavaa katsottavaa.

Amazon AWS sen sijaan on ongelma ja tähän ongelmaan haluan keskittyä nyt juurta jaksain. Irtonaisia uutisjuttuja yrityksen ongelmista näkyy muutama viikossa, mutta kokonaisuutta puidaan harvemmin. Kaiken kaikkiaan voisi todeta, että tälle firmalle sen paremmin ympäristö, demokratia, sosiaaliset vastuut, työntekijät tai ihmisoikeudetkaan eivät merkitse tipan tippaa. Pieniä merkkejä muutoksesta parempaan on ajoin näkyvillä, mutta usein yhtä hyvää uutista seuraa kolme huonoa. Tästä on syytä huolestua.

Jutun kirjoittamisen periaatteet

Olen koonnut aihetta muutaman kuukauden ajan, pitkälti seuraamalla maailman medioita: yleisuutisia, poliittisten toimittajien kolumneja sekä teknologiauutisia. Jos aiheesta on sisältöä pitkältä ajalta, keskityn viimeisen vuoden näkökulmaan ja etsin kuranteimman linkin aiheesta. Osa aiheista on aivan tuoreita, osa ongelmista on vuosikymmenen ajalta mutta yhä akuutteja. Merkittävimmät isot otsikot ovat nousseet pinnalle viimeisen kahden vuoden aikana. On selvää, että osassa asioita puhutaan ns. suorasta, välittömästä ongelmasta ja osassa kritiikin aihe on välillinen. On tietenkin selvää, että suuri yritys tekee aina virheitä ja osasta tekoja voi olla myös montaa mieltä. Tarkoitus ei ole keskittyä mihinkään yksittäiseen asiaan, vaan osoittaa ongelmien laaja-alaisuudella selkeä kuvio.

Henkilökohtaisuuksille ei ole tilaa. Juorulehdet ovat kirjoittaneet osansa Amazonin avainhenkilöiden ja ennen kaikkea johtajansa henkilökohtaisen elämän kommervenkeistä, mutta niihin en koske tikullakaan. Kritiikki kohdistuu puhtaasti liiketoimiin. Mitä niihin tulee , on toki pieni ero siinä puhummeko Amazonin pilvipalveluista AWS:tä, vaiko Amazonin halpatuotteiden verkkokaupasta. Näiden liitos on kuitenkin vahva, ja molempien liiketoimet vaikuttavat kriittisesti ja jatkuvasti toisiinsa. Yhteiskunta- ja ympäristövastuun asiat ovat myös sellaisia, jotka kohdistuvat tasaisesti koko yritykseen. Se on sama yritys, samalla johdolla, samoilla omistajilla, samoilla hallintoperiaatteilla ja vain pienillä eroilla henkilöstöpolitiikassa, kuten ao. eronnut johtajahenkilökin mainitsee.

Amazon ja ihmiset

Vuosia kestäneet raportit Amazonin ongelmista työntekijöiden kanssa nousivat erityiseen valoon tämän vuoden toukokuun alussa, kun pilvipalvelujohtaja Tim Bray jätti yrityksen, vedoten pitkään listaan ongelmia. Amazon oli jo pitkään potkinut yrityksen ympäristövastuuta kritisoivat työntekijät mitä mielenkiintoisimmilla tekosyillä, mutta linja oli koventunut samalla kun vastuulliset toimet vähentyneet. Potkut tulivat myös yrityksen fyysisestä turvallisuudesta sisäisiä valituksia tehneille. Potkujen lisäksi seurasi usein myös julkista häpäisyä, vahvasti henkilöön menevää herjausta. Pikapotkut, vailla mitään perusoikeuksia, pystyi saamaan myös olemalla henkilökohtaisissa mielipiteissään työntekijöiden liittoutumisoikeuden puolella. Sairastuminenkaan ei kannata, sairasloman sijaan pikainen poisto takaovesta on preferoitu toimintamalli. Samaa ovea näytetään sairaslomien puutteesta kritiikkiä esittäville henkilöille.

Tilanne on pahentunut koronavuonna traagisesti. Työntekijöille ei annettu suojavarusteita ainakaan riittävästi, ei järjestetty turvavälejä, ei annettu mahdollisuutta käydä testeissä ja vaadittiin töihin tulemista sairaana. Sairatapaukset yrityksen työntekijöillä pompsahtivat ja kuolemantapauksiakin alkoi ilmenemään. ”Tauti sai levitä kulovalkean tavoin” ja ”Amazon on uhka julkiselle terveydelle” ovat kuultuja asiantuntijakommentteja. Traagisia yksittäistapauksia on myös nostettu esiin, osoittaen miten massapotkut ja -rekryt samassa putkessa olivat omiaan pahentamaan tautitilannetta. Vaikka pääosa jutuista koskee Yhdysvaltoja, on tilanne ollut sama useissa EU-maissa. Olipa työntekijöitä kritisoitu laiskoiksi pelkästään huolellisten käsien pesuun käytetyn ajan tuhlaamisesta. Jo luvatut vaarallisen työn lisät peruttiin ja säästyneet rahat käytettiin työntekijöiden vakoilun lisäämiseen. Koronaviruksen vaaroihin ei selvästikään työntekijöiden osalta uskottu (tai siitä ei välitetty), mutta virus tottavie nähtiin hyväksi tilaisuudeksi riistohintojen pyyntiin, johon yhdistyi melkoisen ovela huijaus ja kumppaniyritysten häiriköinti.

Ihmiset tekevät virheitä, mutta onneksi on koneita, vai mitä? Amazonin pilvipalveluissa itse kehitetyt automaatiojärjestelmät ja optimoinnit ovat todellaki tehokkaita, viisinkertaistaen vakavat onnettomuudet työpaikoilla. Kulujen säästämiseksi turvallisuuspäälliköt potkittiin pois, jotta eivät suotta häiritsisi tehokkuutta. Tehokkuus oli vain yksi monista syistä, jotka johtivat loppuvuodesta suureen lakkoaaltoon useissa maissa. Lakkoilijoiden vaatimuksissa oli esimerkiksi, että työntekijöitä ei potkittaisi vaaratilanteiden raportoinnista, eri maiden laissa määrättyjä oikeuksia työntekijöiden järjestäytymiseen kunnioitettaisiin ja päästöjä vähennettäisiin. Kritiikkiin vastattiin yhä lisääntyvällä työntekijöiden ja muiden kriitikoiden seurannalla. Ilmastoaktivisti Greta Thunberg voinee tuntea itsensä tässä kohtaa imarrelluksi, sillä Amazonin johtaja Jeff Bezos on todennut Gretan olemassaolon uhaksi liiketoiminnoilleen. Kenties uhka EU-kansalaista kohtaan sai ryhmän europarlamentaarikkojakin tarttumaan kynään ja kirjailemaan huoliaan suoraan Bezosin suuntaan. Suomalaismepeistä sen allekirjoittivat Alviina Alametsä ja Eero Heinäluoma. Myös Amnesty on nostanut aiheen esiin näkyvästi.

Amazon ja ympäristö

Amazon ja etenkin pilvipalveluosasto AWS tarvitsevat paljon energiaa ja jostain se on hankittava. Vuosi sitten AWS-pomo Andrew Jassy puhui aiheesta – missäpä muualla kuin fossiilisen energian etujärjestön konferenssissa, ylistäen AWS:n lämpimiä suhteita hiili- ja öljyteollisuuden kanssa. Vastaavia puheenvuoroja on pidetty ja pidetään tiuhaan. Kieltämättä saastuttavien energiamuotojen yrityksille on tarjolla lämmin kumppanuus, onhan Amazon ottanut linjakseen potkia ilmastonmuutokseen uskovat työntekijät. Johonkin yritys toki uskoo, nimittäin öljytuotannon kasvattamiseen pilviteknologian avulla. Amazon haluaa olla mukana yhä nopeammassa uusien öljykenttien avaamisessa ja tuotannon kasvattamisessa, löytäen yhteistyön kavereiksi kansainvälisen öljyteollisuuden suurimmat nimet. Toimintaa tuetaan rahoittamalla lobbausjärjestöjä ja muita enemmän tai vähemmän päivänvaloa kestäviä taustavaikuttajia. Lobbausbudjetti on tähtitieteellinen, mutta onpa satojen täysipäiväisten lobbarien joukossa yksi (1) ympäristöaiheitakin seuraava.

On todettava, että kyllä uusiutuvaa energiaakin toimintaan mahtuu, ja AWS-osaston on kerrottu käyttävän tällä hetkellä noin 50% uusiutuvaa energiaa toiminnoissaan, jääden roimasti jälkeen kilpailijoistaan. Korvia särkevään kritiikkiin on vastattu asettamalla tavoitteita tulevaan, esittäen hiilineutraaliutta vuodelle 2040 – reilut 30 vuotta Googlen jälkeen siis. Lupaukseen on tosin piilotettu ympäripyöreyksiä, joiden ansiosta todellista päästöjen vähennystä ei tarvitse tapahtua ja hiilivoimakin voidaan laskea vihreäksi(!). Myös aiemmin tehty lupaus kymmenen miljardin dollarin ympäristörahastosta osoittautui vedätykseksi – sensaatioiden sijaan rehellisempi uutisotsikko olisi ollut ”upporikas veronkiertäjä ostaa lisää osakkeita”. Toimea on syytetty myös ihan perinteiseksi viherpesuksi, kääntäen huomiota pois yrityksen omasta toiminnasta. Tämän voi ymmärtää, sillä esimerkiksi Greenpeacen raporteissa vuodesta toiseen Amazon sekä AWS saavat aina pitkän listan heikoimmat arvosanat, häviten jopa kiinalaisille. Myös lukuisissa muissa ympäristöraporteissa tulos on pohjanoteerausta toisensa perään.

Jos saastuttaminen itsessään ei olisi tarpeeksi, aika ajoin myös eläinten oikeudet nousevat esille, sisältäen laajaa tukea eläinkokeille, biodiversiteetin vaarantamista ja lemmikeille vaarallisten tuotteiden jakelua. Tästä aiheesta ei valitettavasti löytynyt hyvää maksumuuritonta linkkiä. Toivoisin eläinten oikeuksia paremmin tuntevien paneutuvan tähän, sillä se on itselleni aiheena kovin tuntematon.

Amazon ja ihmisoikeudet

Työntekijöiden härski, jopa väkivaltainen kohtelu kertoo jo sinänsä paljon siitä, miten tärkeää ihmiset tai ihmisyys ovat Amazonille. Toiminta laajenee kuitenkin työpaikan ulkopuolellekin. Siihen voidaan laskea niin tietoinen hengenvaarallisten tuotteiden myynti ja välitys kuin myös aktiivinen yhteistyö täysin vastuuttomasti toimivien tehtaiden kanssa. Vaikka vaateala on saanut hurjaa kritiikkiä aiheesta laajemminkin, Amazon on vienyt vastuuttomuuden monta pykälää pidemmälle. Ihmisoikeuksia loukkaavat myös Amazonin älytuotteet, kuten kamerat ja kaiuttimet, jotka vuotavat tietoa niin henkilökunnalle kuin kyseenalaisin toimin viranomaisillekin. Aihe on johtanut myös laajempaan spekulaatioon tietojen käyttämisestä ristiin, varsin pelottavin tavoittein. Henkilökohtaisen viestinnän, terveystietojen ja jopa geenidatan yhdistäminen suljettujen ovien takana tehtävää bisnestä varten soittaa hälytyskelloja. Täydellinen avoimuuden puute pahentaa ongelmaa. Kuka vartijoi vartioita?

Vähemmistöt ovat aktiivisesti Amazonin tulilinjalla. Yritys kerää aktiivisesti rahaa useille seksuaalista tasavertaisuutta vastustaville organisaatioille. Vuosikymmen sitten Amazon kärähti LGBT-myönteisen materiaalin poistamisesta kauppapaikaltaan ja totesi sen olleen vain vahinko. Vastaavia ”vahinkoja” on kuitenkin sattunut tuon tuosta sittemmin. Puheissa Bezos on pyrkinyt olemaan solidaarinen seksuaalivähemmistöjen suuntaan ja puheita voi pitää kehuttavina. Valitettavasti käytännön toimet ovat täysin eri tasolla. Muidenkin ihmisoikeusvastaisten ryhmien tukeminen tuon tuosta herättää myös huolta ja eri jutuista löytyy kavereita salaliittoteoreetikoista valkoisen ylivallan järjestöihin. Vähemmistöt lienevät ok niin kauan kun se ei haittaa bisnestä, mutta vihalta otetaan mieluusti kaikki rahat – valtioiden rötösten paljastelijat sen sijaan ovat firman vihollisia. Tämä linja sopii toki mainiosti yrityksen yhteistyöhön Kiinan kanssa uiguurien ihmisoikeuksia vastaan, valvontatoimien lisäksi pakkotyöleirien osalta. Jos tämä ei vielä riitä, firman valikoimista löytyy myös antisemitismiä. Onpa älykaiutinkin opastettu myötäilemään syrjivien toimijoiden linjauksia. Kirsikkana kakun päällä on vuosien kritisoinnista huolimatta jatkuva yhteistyö maahanmuuttajien oikeuksia vastustavan toimijan kanssa.

On todettava, että tästä aiheesta on hurjan vaikea löytää parhaita linkkejä – ei siksi etteikö Amazonin sodasta vähemmistöjen oikeuksia vastaan olisi paljon sisältöä, vaan juuri siksi että sisältöä on hurjasti. Seassa on hurjasti sateenkaaripesua, paljon juttuja puheista ja spekulaatioista. Moni aiheesta kirjoittava laittaa myös itsensä vaaralliseen asemaan, kuten arvata saattaa. Merkittävin ongelma (tai ominaisuus) aiheesta tietoa haettaessa kuitenkin on sinänsä ymmärrettävä fokus työntekijöiden heikkoon kohteluun. Blogaajat ja kolumnistit puhuvat yrityksestä valkoisen heteromiehen turvasatamana. En ole varma tarvitaanko sellaisia.

Amazon ja sosiaalinen vastuu

Kuten todettua aiemmin, veronmaksu on laji joka ei tahdo oikein miltään kansainväliseltä teknologiayritykseltä sujua. Tämä vuosi on itse asiassa ollut yllättävä, sillä Amazon on maksanut veroja ensi kerran vuosiin, peräti 1,2% liikevoitostaan aiemman 0% sijaan. Yhdysvaltain lain mukaan oikea summa olisi tällä hetkellä 21%, mutta veronkierto yhtiöltä sujuu erinomaisesti. Jos lasketaan liitto- ja osavaltiotason avustukset, Amazonin nettoveroaste on jo vuosia ollut negatiivinen. Tämä muodostaa ison sosiaalisen ongelman Amazonin toimipisteiden alueilla Yhdysvalloissa, sillä kyseisessä järjestelmässä raha on käytännössä pois paikallisilta palveluilta kuten kouluilta. Yhdysvaltojen verovertailussa Amazon johtaa häpeälistaa (PDF), Microsoftin toimiessa listan kuudesta nimestä vähiten ikävästi. Yhdysvaltojen ulkopuolellakin ongelma on tuttua ja se ilmenee esimerkiksi brittilässä eri tavoin. Kansainväliset järjestöt ovat äskettäin liittoutuneet yhteen vaatiakseen toimia. Kritiikin ytimessä on äärimmäisen kyseenalaisin keinoin koronaviruskeinottelulla tienatut lisämiljardit ja niiden ympärillä kierretyt verovastuut. EU:ssa aiheesta käydään vääntöä oikeudessa. Joka päivä Amazon saa kuitenkin kohtuutonta kilpailuetua, sillä kuten tiedämme harmaasta taloudesta, hinnat saa kätevästi edullisemmaksi kun välttelee yhteiskunnallisia maksuvelvoitteita. Joku muu maksaa kuitenkin aina laskun, useimmiten me kaikki, korkojen kera.

Sosiaaliseen vastuuseen voidaan laskea myös reilu kilpailutilanne, tai sen puute. Amazon on harjoittanut aggressiivista ja räikeää teollisuusvakoilua niin EU:ssa kuin yhdysvalloissakin, johtaen molemmissa maissa yhä kesken oleviin mittaviin oikeustoimiin. Perinteistä kilpailun tuhoamista tapahtuu monin järein keinoin vuodesta toiseen, niin yksittäistapauksissa kuin laajemmaltikin. Ristiin sekä ympäristö- että sosiaalisen vastuun kanssa menee hintakikkailu, jonka osana käyttökelpoista elektroniikkaa viedään kaatopaikoille – tai joskus ei jakseta edes sinne asti. Joskus sekin olisi parempi idea kuin toimittaa ongelmajätteitä asiakkaille.

Jo aiemmin mainitut vähemmistöjen heikot kohtelut ovat myös yhteiskunnallisen tason ongelmia, kun etnistä profilointia tarjotaan eri yhteiskunnan toimijoiden käyttöön, ikävin seurauksin. Rasistinen ilmapiiri voi myös herkästi levitä yrityksen seinien sisältä yhteiskuntiin, ja tuskin sitä tarvitsemme yhtään enempää. On toki oltava rehellinen ja mainittava, että pieniä muutoksia parempaan on myös nähty tänä vuonna. Toisaalta, tietoturvaongelmat vievät pohjaa ongelmalta – kun tiedot on kerätty, eikä niitä suostusta poistamaan, on vain ajan kysymys mihin kaikkialle ne päätyvät. Vaikka esim. kasvotunnistuksen käyttöä on hetkellisesti rajoitettu, on liiketoiminta yksityisyyden tuhoamisessa massiivista. Kieltämättä tulokset ovat parhaina päivinä tehokkaita, mutta sosiaalinen hinta on kova. Ongelmallinen tekniikka tuntuu myös aina palaavan: loppuvuodesta 2018 Amazon ilmoitti lopettavansa automaattisen etnisen profiloinnin rekrytoinnissa, mutta kyseenalaista toimintaa jatkettiin vielä tänä vuonna, ainoastaan automatiikan tilalle vaihdettiin ihminen.

Tästä aiheesta on tehty myös mainioita koontiartikkeleja, kuten Ethical Consumerin lista tai vaikkapa Wikipedia-sivu.

Amazon ja kaikki muu

Kun lähdin tätä artikkelia alun perin keräämään, tuli selväksi että siitä saisi lähes niin pitkän kuin vain haluaisi. Vaarallisista tuotteista voisi laajentaa sisältöä paljon ja työolosuhteista on vastaavia raportteja satamäärin eri puolin maailmaa. Putin-korttia ei tällä kertaa tullut heiluteltua yhtään, vaikka siihenkin löytyisi pohjaa, kuten myös informaatiovaikuttamiseen laajalti. Tekijänoikeuksien rikkomista etenkin pieniä toimijoita vastaan tapahtuu reilusti. E-urheilun puolella ongelmat ovat myös paisuvaa sorttia. Yhä laajeneva keskustelu on yrityksen asema niin teknologiarunkona, myyjänä että muiden myyjien kauppapaikkana – eturistiriidat ovat selvät ja näistä isoimmat oikeustapauksetkin nousevat. Tässä vaiheessa jätin myös pois sormella osoittelun, mitä tulee Amazonin merkittävimpiin asiakkaisiin esimerkiksi Suomessa. Ensin on mielestäni asiallista nostaa ongelma esille, ja kun siitä on tarpeeksi keskusteltu, voidaan katsoa mitkä asiakkaat eivät ole lähteneet tekemään parempia valintoja. Ensin pitää antaa tilaisuus valita viisaammin, ei ole järkevää aloittaa kepillä. On kuitenkin mahdollista, että laajennan tätä artikkelia myöhemmin esimerkiksi joillain em. aiheilla.

Tosiasia on, että miljardöörejä ja jättiyrityksiä kiinnostaa vain raha ja sen tuoma valta. Tosiasia on, että alamme yhä paremmin tiedostamaan Amazonin toiminnan vaativan jo suoria ihmisuhreja – epäsuorista puhumattakaan – voittojen kasvattamiseksi. Olen antanut ymmärtää, muutaman pohjoismaalaisen professorin kanssa viime aikoina juteltuani, että pilvipalveluyrityksetkään eivät voi ikuisesti välttää vastuuta vaan keskustelu kytee jo. Jokin päivä yhä useampi yritys ja julkinen sektori vaativat myös teknologiakumppaneiltaan samaa vastuuta mitä he nyt vaativat ”perinteisempää” työtä tekeviltä alihankkijoiltaan. Mielestäni se päivä voisi olla jo tänään.

Vaatikaamme vastullisuutta hankintoihin

En esitä tätä pyyntöä minkään väriselle puolueelle tai tietylle hallitukselle, vaan yleisesti: Hyvä ensiaskel Suomen valtiolta ja muulta julkiselta sektorilta sekä maamme johtavilta yrityksiltä voisi olla pilvipalveluiden siirto pois Amazonilta. Vaihtoehtoja on ja kilpailu on pitänyt hinnat kurissa. Toimimalla ajoissa on mahdollista toimia suunnannäyttäjänä. Suomi on tehnyt paljon viisaasti, mitä tulee vastuuseemme yhteisestä maailmastamme. Tämä teko olisi mainio lisä sille listalle, josta voi jo tähän asti jakaa kiitoksia laajalti.

Jos palveluiden siirto vastuullisemmille tahoille olisi laastari, sen jälkeen pitää puhua haavojen välttelystä jatkossa. Erinomaisia pelinavauksia on tehty. Yksi tärkeä toimija on CLC, jossa on jo mukana merkittäviä kotimaisia IT-toimijoita sekä merkittäviä kaupunkeja. Valtioneuvoston hanke ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategiasta on myös toimiva pelinavaus, joskin nykyisellään hyvin rajallinen. Vastuullisuuden siemeniä on kylvetty, nyt niitä on kasteltava. Suomi osaa edelläkävijän roolin ja voisi olla kokoaan suurempi toimija myös EU-tasolla.

Amazonin kokoinen yritys ei ole mihinkään kuolemassa ja niin kauan kuin vastuuttomuus takaa nopeamman kasvun, niin tapahtuu. Mikäli tarpeeksi moni merkittävä asiakas päättää toisin ja lakkaa palkitsemasta vastuuttomuutta, voi raha puhua toisin. Sinä päivänä, kun asiakkaat eivät suostu ostamaan vastuuttomasti tuotettua tuotetta, on järkevämpää tuoda tarjolle vastuullinen versio. Jos Microsoft pystyi muuttumaan kankeasta jäärästä ketteräksi tiimipelaajaksi, siihen pystyy myös Amazon. Molempien yritysten nousu on ollut yhden miehen sankaritarina. Niin Bill Gates kuin Bezoskin rakensivat miljardifirman. Toinen heistä oli aikanaan lakia yhtenään rikkova ongelmanuori ja on tänä päivänä aikamme suurin filantrooppi. En näe mitään syytä miksei toisellekin muutostarinalle olisi vielä tilaa.

Päivityshistoria

Julkaistu

Välittämisen vaakakuppi

Yhdessä päässä on täysi kyynisyys ja välipitämättömyys, keskellä on kohtuullisuus, toisessa päässä murheisiin hukkuminen. Matka tällä janalla on haastava, enkä usko tarkkaa vastausta löytyvänkään. Minua tämä on kuitenkin haastanut kovasti, joten ajattelin että ajatuksia ylös kirjoittamalla voisi ehkä saada umpisolmuja avattua.

Pikapaniikki vastaan Minhajin ohje

Olen vuosien varrella oppinut olemaan ottamatta kierroksia aika monesta asiasta, mitkä aiemmin veivät suoraan tangentin suuntaan. Tämä oli hyvä harjoitus. Vakavia asioita mainiolla huumorilla käsittelevä Hasan Minhaj antoi aikanaan vinkin: tiputa murheittesi listalta pari semmoista asiaa, josta sinun nyt ei vain tarvitse välittää. Välitä, huolestu, mutta älä kaikesta. Tiputa pari turhinta asiaa listalta. Tämä on julmetun hyvä vinkki. Valitse taistelusi. Joskus se on toki helpommin sanottu kuin tehty.

Vaan entäpä kun voi vain hävitä? Olen törmännyt pari kertaa tilanteessa, jossa pitäisi joko pettää elämäni tärkeimmät perusarvot, tai pettää lähimpien ystävien luottamus. Ja ei, ystävät eivät ole ne jotka laittavat tähän asemaan, tarkennettakoon heti. Myydäkö arvot vähiten tarjoavalle vaiko jäädä haukuttuna yksin makaamaan korkeampien moraaliensa kanssa? Tämä jos mikä on niitä elämän tilanteita, joissa kannattaa hakea isoin lapio ja lähteä kaivamaan maata, kunnes löytyy kolmas optio. Usein se on kunniallinen perääntyminen: häviä itse, mutta älä vie muita mukanasi. Olen joutunut kerran elämässäni tekemään tällaisen valinnan, jossa lopputuloksena minulta meni maine ja rahat, mutta seisoin ystävän puolella. Se oli karmiva kokemus, mutta en ikimaailmassa suostu vihaamaan itseäni siitä. ”Kato ystävyys, se on kallista, se ei riipu hallintomallista”. Kiitos, Juice.

Joskus tarvitaan perusteluja

Joskus, kun tärkeimmät arvot ovat koetuksella, sitä asettuu voimakkaalle puolustuskannalle. Tässä kohtaa minut heitti puolustuskannalle halu puolustaa perhettä – liekö voimakkaampaa motiivia? Vastapuoli oli kuitenkin ymmällään, sillä ei nähnyt mitä tarkoitin ja mitä ajoin takaa. Tällaisessa tilanteessa voi riita puhjeta kukkaan joka ei koskaan kuihdu. Joskus on hyvä ottaa pari askelta taaksepäin ja perustella kantansa. Se ei ole periaatteidensa myymistä, vaan ymmärryksen lisäämistä. Et voi olettaa toisen ihmisen tietävän sinun taustoja, sinun ajatuksia, sinun tietoja. Jos et kerro mitä ajattelet, on turha kuvitella muiden kykenevän kunnioittamaan arvojasi, vaikka miten hyvä ihminen olisi kyseessä. Tieto peliin.

Jos kyse on perustavanlaatuisista arvoista, niissä olemme yllättävän tasapaksuja tässä maassa. Vaikkapa maahanmuuttopolitiikasta ollaan montaa mieltä, mutta kahta puolen tätäkin argumenttia allekirjoitetaan perustasolla ihmisten koskemattomuus, taustastaan riippumatta. Sosiaaliturvastakin on puolia, mutta työnteon keskimääräinen mielekkyys yhdistää silti markkinaliberaalin ja kommunistinkin. Esimerkkejä piisaa – isoja riitoja on lopulta vähemmän kuin voisi kuvitella. Erot tulevat siinä, mitkä ovat prioriteetit. Toiselle jokin asia on maailman tärkein, toiselle vasta listan kymmenentenä. Kysymys taas on tämä: onko henkilö paskiainen, jos sinun tärkein asia on hänellekin tärkeä, mutta ei vain kaikkein tärkein? Vai onko hän ihan hyvä tyyppi, koska kuitenkin pitää asiaa tärkeänä? Jokainen vastatkoon tähän sydämessään.

Joskus tarvitaan näppäimistöä

Olen huomannut, että stressinlievityksenä näppäimistö on vertaansa vailla. Enkä sano tätä vain siksi, että käyttämäni näppäimistöt ovat alkuperäisiä klassikoita ja kestävät siten vaikka lukuisia nyrkiniskuja. Tarkoitan tällä sitä, että asioiden kirjoittaminen – vaikka ihan muidenkin asioiden – lievittää stressiä. Kirjoitin tässä parina viime päivänä kokoon julmetun pitkän ja lähes sata lähdereferenssiä sisältävän hyötyblogauksen ja voi veljet, se helpotti mieltä. Saatte lukea sen lähipäivinä jos uskallatte.

Mieltäni rauhoittaa tieto siitä, että olen usein väärässä. Sieluni lepää, kun voin pyytää anteeksi ja kun tiedän, etten ole paisuttanut riitaa määräänsä enempää. Väärässä oleminen ja tiedon puute ovat viisauden alkulähteitä. Kaksi kolmesta vastapuolesta käyttää nöyryyttäsi hyväkseen, mutta se ei lopulta ole kuin pikkuvika. Kun oma mieli kestää haasteet, voi jatkaa eteenpäin kohti uusia haasteita. Voittamalla jokaisen taistelun ei välttämättä siihen pääse.

Julkaistu

Pekka Haavisto ja vihreä valinta

Pekka Haavisto

Varoitus: tämä blogaus ei kehu tai hauku ulkoministeri Pekka Haaviston politiikkaa, vaan on paljon tylsempi. Pohdin hieman laajemmalle zoomaten vihreiden viestintähaasteita ja itsensä etsintää viime ajoilta. Kuten monessa muussakin puolueessa, heilläkin on monta kulmaa, särmää ja porukkaa, jotka etsivät paikkaansa.

Hyvä ihminen

Totean sen yksiselitteisesti alkuun: Pekka Haavisto on hyvä ihminen. Hän on yksi harvoja, joka osaa rakentaa rauhaa, ymmärtää, kuunnella ja nähdä ihmisiä siellä, missä moni muu näkee vihollisia. On mahdollista, että ministerin ura ei ole hänelle paras paikka ja siihen tehtävään hän ei sovellu parhaiten, mutta se ei vähennä nanometriäkään hänen saavutuksia ja taitojaan ihmisenä. Minä kunnioitan häntä ja minä toivon hänen kaltaisia enemmän maailmaan. Ehkä en ministeriksi, mutta ihmiseksi, rauhantekijäksi. Poliitikkoja tulee ja menee, mutta inhimillisyys on jotain vahvempaa.

Vaan katsotaan yhden miehen sijaan vihreitä puolueena laajemmin viime vuosina. Puheenjohtajistossa on vuoroteltu laidalta toiselle, räyhäpopulistista asiapoliitikkoon ja taas pulinapopulistiin. Laajemminkin puolueessa tuntuu olevan retromeno ajoin tulossa. Vihreät oli aluksi kansanliike, ja hyvin kunnioitettava sellainen, kahliten itsensä puihin ja työkoneisiin, vaatien luonnolle ääntä politiikassa. Sitten he päättivät ryhtyä politiikkaan ja vaihtaa kansalaistottelemattomuuden parlamentarismiin. Aika monessakin tempauksessa viime vuosina tämä muutos on kääntynyt päälaelleen. Odottaisin tätä joiltain muilta puolueilta herkemmin, mutta vihreille se näyttäytyy aika rumana. Nyt olisi tärkeä päättää mikä on toimintatapa: parlamentarismi vai kapina? Valitettavasti näitä kahta ei saa yhteen kovinkaan siististi.

Jokainen puolue tarvitsee ajoin itsetutkiskelua ja itsensä löytämistä uudelleen. Juuri nyt vihreät eivät oikein tunnu kohtaavan kansalaisten huolia. Perustuslakivaliokunnan osalta tehtiin oma maali, Al-Hol-asiassa kansalaisten huolilla ei tunnu olevan painoarvoa ja saivatpa Vihreät satikutia jopa Elokapinan aktiiveilta. On hurjan haastavaa miellyttää sekä radikaalivihreitä että byrokratiavihreitä samaan aikaan. Se on kahta vaikeampaa, jos ei ole aivan varma puolueen linjasta ja hallitusvastuu luo vielä vastuuseen aivan oman särmänsä. Toivon todella, että he linjansa löytävät, sillä olen aina oppinut kuulemaan vihreiltä mielenkiintoisia ajatuksia. Hiomattomia kenties, vähän korvissa räsähteleviä, mutta aina mietteitä herättäviä. Nykyinen populismi ei sen sijaan paljoa ajatuksia herätä, lähinnä myötähäpeää.

Ääni vai sanoma?

Vihreiden päätös lakkauttaa puoluelehti ja kääntää huomio somemainontaan on saanut aika monet journalistit naljailemaan. Vihreät voivat toki olla oikeassa siinä, että seuraavat vaalit voitetaan Instagramissa eikä lehtipainossa, vaikka miten sertifioitua olisi lehteen käytetty paperi. Se on silti kovin haastava valinta puolueelle, joka on mielletty tieteen ja luotettavien faktojen ystäväksi. Tämä yhteys on saanut melkoisesti säröjä epäonnistuneista julkituloista, eikä tätä skismaa kannattaisi ruokkia määräänsä enempää. Ei somehuutelulla, ei akateemista maailmaa kahlitsemalla, eikä taatusti arvostettuja poliittisia instituutioita halveksimalla.

Lopulta, henkilökohtainen ja tohelon subjektiivinen mielipiteeni tiivistyy tähän: minä haluan, että tässä maassa on vihreiden kaltainen puolue muistuttamassa meitä velvoitteistamme luontoa kohtaan. Minä haluan, että joku puhuu kaupunkien ilmanlaadusta, järvien vesistä ja merien kaloista. En ehkä heitä herkästi äänestä, mutta en halua olla ilmankaan heitä. Arvon vihreät, koittakaa löytää itsenne. Tämä maa tarvitsee teitä.

P.S. Otsikkokuvan nappasin Tampereella, Herättäjäjuhlissa kesällä 2018. Hän puhui rauhasta tavalla, joka sai rahvaammankin kuulijan herkistymään.

Julkaistu

Hatunnosto Jamendolle

Jamendo SA on Luxemburgissa toimiva tekijänoikeusjärjestöistä riippumaton musiikin lisensointiyritys. Todennäköisesti et ole koskaan kuullut heistä ja yhtä todennäköisesti olet kuunnellut heidän välittämää musiikkia. Heidän positiivinen toimintansa ansaitsee blogauksen verran tilaa.

Reilua bisnestä

Aloitetaan oleellisesta. Jos hankin perinteisten tekijänoikeusjärjestöjen kautta oikeuden käyttää jotain musiikkikappaletta vaikkapa videossa tai televisiossa, se maksaa aika paljon rahaa. Tästä paljosta rahasta artisti saa tilanteesta riippuen jotain välillä ei mitään ja muutama prosentti. Jos ostan vastaavan oikeuden Jamendon kautta, artisti saa 65 prosenttia summasta. Lisäksi Jamendon kautta osto on äärimmäisen suoraviivainen. Klik-klik-valmis. Yhdestä biisistä pitää maksaa kymmenen euroa henkilökohtaiseen käyttöön (esim. oma youtube-video), viisikymppiä yrityskäyttöön, satanen alueelliseen tv-käyttöön ja kolmesataa laajamittaiseen käyttöön.

Jamendon järjestelmässä on erittäin helppoa löytää sopivaa musiikkia. Avainsanoja, tyylejä, valmiita listoja, genrejä ja haluttuja instrumentteja voi valita. Valikoima on ”vain” neljännesmiljoona biisiä, eli toki murto-osa tekijänoikeusmafian valikoimista, mutta enpä ole kertaakaan jäänyt vaille useampaa sopivaa ehdokasta. Ei toki haittaa yhtään että biisiä voi testata tuotannossaan maksutta, maksu pitää suorittaa vasta kun haluaa virallisen käyttöoikeuden.

Lisäksi pidän kovasti heidän taustamusiikkipalvelusta, joka noudattaa myös ihailtavaa yksinkertaisuutta. Hinta määräytyy toimitilan neliömäärän mukaan. Pieni kauppa saa musiikin vitosella kuussa, kun tuhannen neliön tilasta maksetaan kuussa parikymppiä. Ei radiolupia, ei teoston mafiosoja tarkistuskierroksella. Sitten vain valitsemaan haluamansa musiikkityyli tai -tyylit: rokkia aamulla, kantria päivällä ja jatsia illalla? Olen huomannut sekaan mahtuvan todella mielenkiintoista musiikkia ja lauletuissa biiseissä esiintyy ihailtavasti eri maailman kieliä. Soittolaitteistonkin saa itse valita, oli se sitten tietokone, mobiililaite tai erillinen soittolaite.

Välikäsillä on väliä

Koko 2000-luvun on kasvanut keskustelu musiikkiteollisuuden epäreilusta toiminnasta. Perinteisesti musiikin kuluttajan ja muusikon välissä on levy-yhtiö, sen emoyhtiö, useampia kansainvälisiä lobbarijärjestöjä ja muita juridisia elementtejä, kaikilla hurjat kulut ja voiton tavoitteet. Muusikolle ei vaan jää paljoa käteen. Ei Jamendo tietenkään hyväntekeväisyyslaitos ole vaan ehta firma, miljoonaluokan liikevaihdolla. Kyllä sielläkin pomoille paistirahat löytyvät, paistin syöjiä on vaan muusikon ja maksajan välillä pirusti vähemmän. Ehkä tässä onkin se punaisen langan kovin ydin. Markkinatalous ei ole vihollinen, vaan innovaattori, oli tarve sitten koronarokotteelle tai terveemmälle musiikin jakelumallille.

Ketterä yritys tarjoaa ratkaisun vanhanaikaisille monopoleille ja Jamendo on malliesimerkki siitä. Jos aihe kiinnostaa, käy koekuuntelemassa. Musiikin kuuntelu ja artisteihin tutustuminen ei maksa mitään, ei edellytä tunnusten tekoa, eikä tyrkytä mainoksia naamalle. Ja jos satut olemaan muusikko itse, voit löytää tätä kautta lisätienestejä. Osaltani totean, että niin työssä kuin vapaa-ajallakin aion hankkia musiikkilupia Jamendolta yhä enemmän.

Julkaistu

Kiinteää ruokaa

Pinaattikeitto

Niin sitä on käynyt että kiitos varsinaisen klusterillisen erinäisiä terveysyllätyksiä (ei koronaa), yhtenä oireena olen ollut nestemäisellä ruoalla jo kuukauden päivät. Ei siinä mitään, kaikki merkit näyttävät hitaaseen mutta varmaan paranemiseen. Tämä on vain opettanut minulle jotain, joka on täysin turhaa tietoa.

Pinaattikeitto. Siinä on asia jolla olen elänyt pääosan päivistä. Tietenkin olen täydentänyt muilla ravinteilla. Laitetaan marjoja, jugurttia ja ruislesettä blenderin kautta että saa sitä ja toista ravintoainetta. Marjoissa on jytkyä. Mutta pinaattikeitosta minä pidän, edelleen.

Joten…

Nyt kun alkaa olemaan fiilis että pehmeää ruokaa voisi mennä jo vähän kiinteämpääkin alas ja kykenin tekemään jotenkuten kauppareissuakin, mitä tein?

Minäpä marssin einesosastolle ja ostin pinaattilättyjä. Juuri niitä halusin. Minulla ja em. kasviksella taitaa olla jonkinlainen erityinen suhde. Pitäisiköhän varoittaa ulkovaltoja?

Tai ehkäpä näissä taudeissa on vielä käsittelemättömiä sivuvaikutuksia. Ei hätää, niiden vuoksi ostin myös puolukkahilloa.

Julkaistu

Hädässä riittää vähempikin

Pääministeri Sanna Marinin ja hallituksensa toimia tällä hetkellä arvostetaan yhä erittäin laajalti, vaikka hallituspuolueiden kannatus heikkenee. En tokikaan väitä että maamme johto olisi surkeasti koronaa hoitanut, mutta virheitä on tehty hieman enemmän kuin olisi suotavaa. Voisiko olla niin, että hädän keskellä emme ole niin tarkkoja lasten ja pesuveden suhteesta?

Syyllistä on turha osoitella

Pitää alkuun korostaa, että minulla (tai sinulla) ei ole riittävästi tietoa, analyysiä tai taitoa osoittaakseen absoluuttisella varmuudella juuri missä hallinnon portaassa ja kenen suoralla vastuualueella virheitä on tapahtunut. En siis syytä Marinia sen paremmin kuin ketään muutakaan sormella. Marinin henkilökohtaiseksi virheeksi voi laskea yhteistyöhaluttomuuden ja ajoin hieman ailahtelevan viestinnän. Ne eivät ole kuolemansyntejä. Voidaan toki argumentoida minkä tahansa valtiojohdon virheen ylimmän vastuun kuuluvan ylimmälle johdolle, mutta eipä pääministeri voi käyttää kaikkea aikaansa pyytääkseen anteeksi jokaista vinoon mennyttä t:n viivaa ja i:n pistettä. Edelleen: maan johto saa mielestäni joka tapauksessa tyydyttävän arvosanan koronan hoidosta, eikä summittainen haukkuminen myöskään auta mitään. Keskityttäköön siis ongelmiin. Niitä ei tule lakaista maton alle, vaan tutkia rauhassa ja varmistaa, etteivät ne toistu.

Ensin nostaisin tiedevastaisuuden. Ideologiat, ministeriöiden ja ammattilaisten väliset nokittelut ja suurten egojen taistelut ovat aivan liian usein jyränneet tutkitun tiedon ohi. Tästä johdetaan pian tie viestintäongelmiin, esimerkiksi hoitajien ammattijärjestöt eivät ole koskaan ennen saaneet luuria korvaansa yhteydenotoissa Sosiaali- ja terveysministeriöön. Hoitajia on muutenkin kohdeltu kuin märkää rättiä, ei kunnioitusta, ei solidaarisuutta. Maahantulotarkastukset ryssittiin moneen otteeseen. Työterveyshuollon pääsy koronaseurantaan evättiin. Kesän luvattu valmisteluaika käytettiin ekstrapitkiin lomiin ja yleiseen laiskotteluun – syksyllä tilanne yllätti päättäjät housut kintuissa. Yritysten osalta tilanne on vieläkin sekavampi, osasta on pidetty huolta ja osa on heitetty bussin alle. Osaaminen yritysaiheissa on kenties huteraa, sillä päätökset heiluvat äärilaidalta toiselle. Oma lukunsa ovat sitten tarvikehankinnat, joissa ilmeisesti Sipilän ajalta tuttu linja jatkuu: huonoin tarjous voittaa.

Suomen ei tarvitse hävetä globaalissa vertailussa, olemme keskiarvon yläpuolella koronahoidossa. On myös erinomaista, että hallituksemme saa globaalia näkyvyyttä, se voi tuoda maahamme töitä ja investointeja ajan myötä. Viisas hallinto osaa kuitenkin muutakin kuin esitellä ylemmyyttään. Se on myös sopivasti nöyrä, ymmärtäväinen ja kehittyvä. Se ottaa haasteet vastaan, vastaa kun kysytään ja parantaa kun on parantamiselle tarvetta. Viisas hallinto käsittelee virheet avoimesti, ymmärtää kriisiviestinnän taidot ja julkistaa suoraselkäisesti toimet, joilla vastaavat virheet vältetään jatkossa.

Viisas rakentaa huomista

Ennen kaikkea viisas hallinto ymmärtää, että tänään rakennetaan huomista ja että huomenna maailma on erilainen. Sitä voi osoitella sormellaan taaksepäin ja menneisiin vääryyksiin, tai maalata kuvaa huomisesta, joka on eilistä parempi. Minä haluaisin nähdä tulevaan, mutta niin usein keskitytään milloin menneeseen, milloin aiheen välttelyyn, milloin summittaiseen syyllisten nimeämiseen. Järki on poissa ja tunteet tanssivat pöydällä. En tiedä aloittiko tuon tanssin hallitus, oppositio, virkakoneisto vai jokin ministeriö, mutta kukaan ei pysy tahdissa.

Ehkäpä meillä vaan on nyt niin iso kriisi päällä tässä maailmassa, että moiset murheet eivät juuri kiinnosta. Juuri nyt pääosa meistä tyytyy maamme hallinnossa kovin vähään. Minä haluaisin kuitenkin enemmän.

Julkaistu

Älä pihtaa, älä osta

Toinen puoli huutaa: talouden pyörät pyörimään, ostakaa lisää, hankkikaa tavaroita, luokaa työtä, älkää jättäkö rahoja tileille. Toisella puolen menee näin: luonto tuhoutuu, älä osta mitään, säästä rahasi. Minä sanon, kuinkas muutenkaan: olette kaikki väärässä, onneksi olen kaunis, viisas, vaatimaton ja hyvä valehtelija.

Täysin turha vastakkainasettelu

Siinä ei ole mitään pahaa, että joskus ostaa itselleen jotain kivaa. Jos on kovasti tehnyt työtä, on ihan ansaittua palkita itseään. Kaikkea kuluttamista ei koskaan saa perusteltua järjellä, mutta hyvä jos pääosaan se pätee. Jos alkaa päätymään siihen että koko ajan ostaa uutta tavaraa jota ei tarvitse, ei käytä tai josta ei edes nauti kuin pienen hetken, sitten kannattaa pohtia asioita hetki. Syyllisyys ei kuitenkaan ole paras lääke. Kohtuus kaikessa.

Jos puolestaan elää tiukkaa elämää, joko talouden pakosta ja/tai omasta halusta, siitäkin voi olla ylpeä. Säästeliäisyys on perisuomalainen hyve, josta voisi ehkä hieman paremminkin pitää kiinni. Erityisen hyvä periaate on olla ostamatta mitään asuntoa pienempää velaksi. Tuo oli aikanaan hyvä perusperiaate. Sitä voi noudattaa edelleen.

Kompromissi on kaunis

Säästämistä en siis lähtisi tuomitsemaan ajatuksena koskaan, mutta säästämisen tavoista voisi keskustella. Jos haluat sekä vähentää turhaa kulutusta että aktivoida taloutta, sijoita! Älä pidä rahaa pankkitilillä. Rahastosäästämiseen pääsee pikatarkastuksella katsoen jo 15 eurolla. Osakekaupoille, joko osakesäästötilin tai arvo-osuustilin kautta pääsee myös vauhtiin kymppien budjetilla. Osakesijoittamisessa ei tarvitse olla guru: etsi 3-7 perusvakaata osaketta esim. finanssilaitosten suosituslistoilta, osta säännöllisin väliajoin vähän lisää – siinä se. ”Osta ja unohda” on täysin pätevä säästöstrategia.

Jos haluat yhdistää edelliseen vielä parempaa vastuullisuutta, voit aina kohdentaa sijoituksesi paremmin. Investoi niihin asioihin mitä tärkeäksi koet: uudet energiamuodot, kiinnostavat teknologiat, uudet elintarviketeollisuuden alat, avaruuden valloitus – vaikka mitä. Voit sillä samalla parilla kympillä toteuttaa useita tärkeitä tavoitteita, niin omiasi kuin yhteiskunnallisestikin mielekkäitä.

Perästä kuuluu

Sijoituksilla on paha tapa muistuttaa itsestään kun vähiten odotat. Heräät yhtenä päivänä, otat aamukahvia, kun yhtäkkiä huomaat verkkopankissasi outoja – sinne on ilmestynyt osinkoja. Ehkä sillä saa uuden paketin kahvia, ehkä sen tarjousmyynnistä kovasti himoitsemasi joulukoristeen. Mutta se tunne kun ostat jotain säästöjesi koroilla, se on aika vänkä ja mukava. Sanomani onkin tämä: suo itsellesi mukava tilanne. Siihen tarviset vain vähän rahaa ja vähän malttia.

Julkaistu

Se on luonnossa

Harvinaisen synkkä vuodenaika, vähät auringonpaisteet ja vesisateet päälle. Kaikki yhteisöllinen pannassa ja maan johto selvästi joko haluton tai kyvytön auttamaan kriisistä ohi. Terveys pettää ja kipu on sitä tasoa että luulisi minun lukeneen Väyrysen kirjoja. Silti maailma pyörii radallaan.

Hiljaisuus puhuttaa

Luonto on syksyllä kuten keskitalvellakin aika hiljaa, mutta ei kuollut. Se kuiskaa ja odottaa, että joku muistaa kuunnella. Luonto muistuttaa meille, että aina paras viesti ei ole äänekkäin viesti. Joskus luonnon hiljaisuuden kuunteleminen tarjoaa voimakkaan sanoman, kunhan sitä on valmis kuuntelemaan. Luonto osaa myös odottaa ja koittaa sitä opettaa meillekin.

Olen myös oppinut, että itsensä kanssa keskusteleminen toimii sopivassa hiljaisuudessa. Moni asia lisää stressiä, huolta ja masentaa mieltä, mutta jos vain on rehellinen itselleen, voi löytää hyvää. Hyvää itsestä, hyvää läheisistä, hyvää maailmasta, hyvää tulevaisuudesta. Jos päättää olla oikealla asenteella, löytää hyviä syitä jaksaa huomiseen. Se on mukava kuulla toiselta ihmiseltä, mutta siihen uskoo täysillä vasta kun sen kuulee itseltään.

Tulevaisuus rohkaisee

Kaikilla meillä on aikamme, mutta suuressa kuvassa maapallomme elää hieman suurempaa sykliä. Tosiasia on, että opimme koko ajan uutta. Käytämme myös uusia oppeja viisaammin. Aina välillä kompuroimme, mutta nousemme taas ylös. Tällä hetkellä toki katse on lääketieteeseen. Uudet RNA-rokotteet tulevat tekemään lähimpinä vuosina merkittäviä parannuksia, ei vain koronaan vaan muihinkin sairauksiin.

Mutta tapahtuu muuallakin lääketieteessä. Suomalainen Tilt Biotherapeutics on aloittanut syksyllä kliiniset kokeet ihmisillä, ensin Tanskassa. Parantumattomaan melanoomaan sairastuneille ollaan löytämässä uutta toivoa. Lääkkeet on annettu, potilaat ovat pärjänneet, vakavia haittavaikutuksia ei ole ilmennyt. Kokeita jatketaan myös Suomessa ja muualla lähikuukausina. Akseli Hemminki on kehittänyt hoidon, joka voi antaa uutta toivoa sinne, mistä se oli kaikonnut. Vastaavia tutkimuksia, oppeja ja hoitoja kehitetään jatkuvasti, ympäri Suomen, ympäri maailman, ympäri tautikartan.

Jaksa tulevaan, jaksa huomiseen

On ihan hyvä idea muistuttaa, että nyt on vielä hyvä jaksaa muutama kuukausi ja olla varovaisena, sillä ensi kesä voi olla jo paljon parempi. En kiistä tätä, mutta ehdotan lisäystä. Myös huominen voi olla parempi, ei vain ensi vuosi. Joka päivä voimme päättää, että tänään olemme pikkuisen piirun parempia kuin eilen. Ei tarvitse siirtää vuorta, ensin voi siirtää oljenkorren.

Kaikkea emme voi valita, mutta haluaisimmeko? Koska huominen on tuntematon, sitä kannattaa odottaa.

Julkaistu

Vale, emävale, tilasto, alennusmyynti

Musta viikko, musta perjantai, sen ja tuon värinen mega-alennusmyynti – tai kuten meillä päin tupataan asia ilmaisemaan, käynnissä ovat asiakkaiden valppauspäivät. Alennuksesta voi löytyä hyviä yllätyksiä, mutta myös sen tason huijauksia ja kikkailuja ettei tosikaan. Mitä suurempi alennusmyynti, sitä suurempi valppaus on tarpeen.

Yhdistä tarve ja tieto

En laske kuolemansynniksi käydä heräteostoksilla, kunhan on budjettirajat määritellyt. Useimmiten ostoksille kannattaa kuitenkin lähteä tarve edellä. Puhun nyt tietotekniikasta, koska se on itselleni tuttua. Ostatko tietokonetta? Onko se keveään arkikäyttöön, pelaamiseen, työkäyttöön, valo/videokuvaukseen vai mihin? Aivan kuten autoja on kaikkea mopoautosta maasturiin ja mönkijästä yhdistelmärekkaan, on tietokoneitakin moneen junaan. Älä osta tuotetta jossa on isoin alennusprosentti, jos se ei ole tuote mikä vastaa tarpeeseen.

Älä osta uusvanhaa

Kaikenlaisessa elektroniikassa alennusmyynneissä myydään usein hyvin vanhoja tuotemalleja. Pikavilkaisulla nytkin löysin myynnistä jopa viiden vuoden takaisia malleja. Hinta on tuntuvasti halvempi kuin uuden mallin, mutta silti rankasti ylihinnoiteltu. Valitettavasti vain valppaus pelastaa. Jotkut ketjut tilaavat uusia mallikoodeja vanhoille koneille ja siten malli voi näyttää numeroissa upouudelta, mutta komponentteja ja tehoja katsoessa paljastuu museoarvo nopeasti. Tietokoneissa helpoin tarkistettava asia on suorittimen eli prosessorin malli. Pikagoogletus paljastaa suorittimen vuosikerran ja kertoo paljon laitteen iästä.

Käytetyn ostaminen sen sijaan voi olla viisasta. Laadukas yrityskäyttöön tehty läppäri, esim. Lenovo Thinkpad voi kolmevuotiaana olla edullisempi, tehokkaampi ja pitkäikäisempi kuin tuliterä kuluttajasarjan halpamalli. 100-200 eurolla voi saada erinomaisen käytetyn kodin yleisläppärin.

Tarkista hinta

Älä usko alennusprosenttia tai lähtöhintaa. Bongasin tänään erään läppärin 1 100 eurolla superalennuksesta. Se osui silmään, koska tein vastaavasta mallista kauppoja reilu viikko sitten 800 eurolla. Rehellisyyden nimissä pitää todeta, että toki myös hyviä alennuksia on, kehuttakoon vaikkapa Verkkokauppa.com:n tarjouksista Samsungin ulkoisia T7 touch-kiintolevyjä, jotka olivat kaupan reilusti alle tukkuhinnan. Malli on ominaisuuksiltaan hieman niche, mutta huippulaadukas ja hyvään hintaan – mikäli siis satut oikeasti tarvitsemaan sellaista.

Taktikoi tarjouksilla

Tarjoukset ja alennusmyynnit voivat olla hyvä tapa tehdä hyviä kauppoja, kunhan osaa pelata peliä. Mustalta viikolta en ole juuri koskaan löytänyt mitään maata mullistavaa, mutta hieman tylsemmät esimerkit toimivat. Halvimmat jouluvalot saat tammikuun alussa, grillitarpeiston saat puoli-ilmaiseksi syyskuussa, ym. Tietotekniikan ostaja voi tehdä diilejä mallisarjan vaihtuessa, mutta valppaana on syytä olla. Punainen lanka on, että myös valmistajat ja tukkukaupat ovat joskus tilanteessa, jossa varastoa pitää saada pihalle vaikka sitten roimalla alennuksella. Mustan perjantain tarjouksissa ei kuitenkaan useimmiten ole kyse tästä, vaan puhtaasti markkinoinnista. Keskimäärin alennuksista pääsee hyötymään parhaiten, kun sen taustalla on aito tarve poistomyyntiin. Toki jokaisella kaupalla, alalla ja tukulla kerääntyy romua nurkkiin eri aikoihin ja eri määrissä.

Lue vertailuja

Jos nyt ei lusikasta tai kukkaruukusta ole kyse, on hyvä idea varmistaa tarjoustuotteen kyvykkyys. Joskus tuotetta myydään pois halvalla hyvästä syystä, eli siis huonosta laadusta johtuen. Tietotekniikassa käy myös joskus niin, että edellisen vuoden tuotemalli on ratkaisevasti nykyistä vuosikertaa heikompi ja reilukaan alennus ei auta. Näin on esimerkiksi näytönohjaimissa, joita tarvitaan pelitietokoneissa. Viime vuoden ökyhintainen huippumalli häviää tehossa tämän vuoden edullisemmillekin malleille. Sen sijaan esimerkiksi televisioissa vuoden vanha malli saattaa olla hyväkin ostos, jos hinta on kohdillaan. Yhtä kaikki, etsi verkosta ainakin pari vertailua ennen ostopäätöstä.

Erityinen varoitus pitää antaa kännyköiden osalta. Vanha kännykkämalli voi olla liian vanha saadakseen päivityksiä enää. Se tarkoittaa pahimmillaan sitä, että muutaman kuukauden päästä et saa asennettua haluttuja päivityksiä – ja siten haluamiasi sovelluksia laitteeseen. Uutta kännykkää ostaessa on syytä varmistaa mustaa valkoisella, että laitteeseen saa päivityksiä ainakin kahden vuoden ajan. Vähempi on vain rahan heittämistä kaivoon.

Kysy!

Jos törmäät epävarmaan alennukseen, etkä ole varma onko se lintu vai kala, kysy! Voit kysyä alla, tai Twitterissä, koitan vastata.

Julkaistu

Niin paljon, niin turhaan?

Koronavirus on melkoinen vitsaus ja se tuli selväksi jo alkuvuodesta, kunhan ymmärsi lukea asiantuntijoiden eikä poliitikkojen puheita. Koitin noudattaa ohjeita, varovaisuutta monenlaista, enkä minä siitä mitalia ansaitse, ihan vain itsesuojeluvaistoa. Silti tuntuu aika tyhmältä nyt, kun tilanne on räjähtänyt täysin käsille.

Inhimillisyys selittää

Turhaan etsin selitystä ihmisten päämäärätietoisesta pahansuopaisuudesta. Aika pieni kourallinen on kansalaisia, joiden intressissä on levittää tartuntatautia. Ihmisten käytös on ns. lajityypillistä käytöstä. Ketut leikkivät, sudet metsästävät, ihmiset kokoontuvat. Lajityypillisen käytöksen vastustaminen vaatii strategiaa, pään sisään menemistä, erityisen osaavaa porkkanan ja kepin yhdistelyä.

Jotain kiehtovaa siinä kuitenkin on, miten eri tavoin käsittelemme tilannetta. Moni tietenkin menee pandemiasta paniikkiin, se on ymmärrettävää. Osa on kovin varovaisia, osa taas ei vaan jaksa varovaisuutta, ehkei alunperinkään tai ehkä taisteluinto loppui kesällä. Liian moni on kuitenkin heittänyt pyyhkeen kehään. En syytä heitä, mutta haluaisin tottavie ymmärtää heitä ja vielä tärkeämpänä haluaisin valtiovallan ymmärtävän heitä, jotta jotain voisi tehdä. Voiko olla niin, että tiukat täyssulut ovat ainoa tapa ohjata joitain ihmisiä? Olemmeko me niin joustamattomia, vai sietääkö käyttää sanaa – typeriä?

Jos olet tähän asti lukenut, lienee jo selvää että tässä blogauksessa ei ole jyrkkiä vastauksia, lähinnä kysymyksiä. Internet on täynnä vastauksia, toinen toistaan tohelompia, mutta kysymyksiä kaivataan lisää. Kenties valtiovallankin, esimerkiksi THL:n, pitäisi hieman laajentaa kyselytutkimuksiaan ymmärtääkseen kansalaisten käyttäytymistä ja motivaattoreita. Kun tiedämme mikä ihmisiä motivoi, voimme ohjata lempeästi näitä motivaattoreita johtamaan ihmiset turvallisempiin valintoihin. Suora käsky on aina kankea keino ja parempi tulos saadaan keinoilla, jolloin ihmiset kokevat itse tekevänsä valintansa ja pitävät niitä hyvinä.

Riski vastakkainasetteluun on suuri

Moni koronasta eri tavoin kärsinyt on vihainen ja moni, aina toimittajia myöten, osoittelee sormella ihmisiä. Milloin syyllinen ovat perussuomalaiset lihavat miehet, milloin nuoret punavihreät opiskelijat, milloin ruutupaitaiset ja milloin vasenkätiset. Nyt jos koskaan vastakkainasettelu on hengenvaarallista, sillä se voi ajaa ihmisiä tekemään typeryyksiä pelkästään vihapäissään.

Ehdotan akuutiksi koronan hoitolääkkeeksi vanhaa ja arvostettua reseptiä, jonka nimi on armo. Nyt on aika olla kanssaihmiselle armollinen, ymmärtää häntä, auttaa häntä ja tukea häntä toimimaan niin, että tämä painajainen päättyy ennemmin kuin myöhemmin. Turhaan odotamme valtiojohdon tekevän tätä puolestamme, mutta se ei ole ongelma. Armoon kykenee meistä jokainen.