Tekijä: Kyuu Eturautti

Tamperelainen rivikokoomuslainen, tietoturvapäällikkö, yrittäjä, kulttuurihörhö. Motto kuuluu: "Ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus." Lisää mukaviisauksia sitten kotisivuilta. Blogauksissa käsittelen mm. seuraavia aiheita: kaikki mahdollinen.
Julkaistu

Voiko demarihallitus torjua työmarkkinoiden rasismia?

Tänään on kirjoiteltu paljon maahanmuuttajavoittoisten työpaikkojen väärinkäytöksistä. Olen itse avustanut paria tusinaa mamua vastaavissa ongelmissa, joten asia ei ole uusi. Työministeri Tuula Haatainen otti kantaa odotetulla tavalla, vaatimalla AY-liikkeelle lisää rahaa ja valtaa. Vaan mitenkäs tehdään, kun iso osa työmarkkinoiden rakenteellisesta rasismista tulee AY-liikkeestä?

Vaikea pala Marinille

Minulla ei tietenkään ole mitään absoluuttista kokonaiskuvaa, mutta sen verran usein tutut elementit ovat toistuneet, että olen valmis seisomaan havaintojeni takana. Niiden mukaan AY-liike, erityisen vahvasti Palvelualojen ammattiliitto PAM, ovat ääriään myöten saturoitu rasismilla, niin rakenteellisella kuin muillakin muodoilla. Ei ole yksi tai kaksi heidän toimijaa, jotka syyttävät maahanmuuttajia suomalaisten työpaikkojen varastajina, eikä ole yksi tai kaksi kertaa kun palvelua kieltäydytään antamasta maahanmuuttajalle. Milloin englanninkielisessä palvelussa on taas kerran kaikki kipeänä, milloin tulkin tuominen paikalle loukkaisi yksityisyyttä, milloin vain penseästi kirjataan asia ylös ja tungetaan ö-mappiin. Kun katson tuoreita SAK:n julistuksia, havaitsen aivan liian paljon yhtäläisyyksiä, jonka pohjalta epäilen asenteen olevan AY-liikkeessä yleisempääkin. Voi kyllä, yleviä puheita ja julistuksia on, mutta pinnan alla laitos on joka nurkkaa myöten mätä.

Minulle on jäänyt se käsitys, että pääministeri Sanna Marin ei omaa niin vahvaa AY-järjestöjen kabinettitaustaa kuin keskivertodemari, saati hänen edeltäjänsä. Hänellä voi olla ihan aito halu tonkia työelämän sikailuja, kuten rakenteellista rasismia, löytyi tunkiosta sitten mitä tahansa. Kollegansa Haatainen esimerkiksi on varsin hyvin AY-kabinetit läpikäynyt perusdemari ja puolueen taustahahmoilla tämä on vieläkin vahvempaa. Rinteen valta ei sekään ole mihinkään kadonnut ja voisin nähdä kyseisen jäärän yhdistävän taas joskus kaksi rakkainta harrastustaan: AY-räyhäämisen ja naisvihan. Siitä ei hyvä seuraisi tälläkään kertaa.

Koska mieluiten oletan aina parempaa kuin huonompaa teoriaa, oletetaan siis että pääministerimme haluaa torjua tätä melkoisen häpeällistä ongelmaa maassamme. Minkälaisen vastaiskun hän saa? Vihreät todennäköisesti ovat valmiita rasismin torjuntaan vailla liiallisia ennakkoehtoja, vasemmisto todennäköisesti ei, kepusta ei osaa sanoa ja RKP:ta asia ei kiinnosta suuntaan eikä toiseen. Eduskunnan enemmistö todennäköisesti tulisi Marinin taakse tässä asiassa, mutta demarikabineteissa saatetaan puukkoja terottaa innolla. Kysymys oikeastaan on se, milloin ja miten sabotaasi alkaa. Koitetaanko Marin saada perääntymään projektista ennen sen alkamista, vai tyydytäänkö vesittämään toimenpiteet kun on päästy eteenpäin? En tiedä onko pääministerillämme taistelutahtoa vielä siinä kohtaa, mutta tietenkin toivon sitä löytyvän.

Ei bisnestä ilman pelisääntöjä

Yrittäjänä, oikeistoliberaalina ja kapitalistisikana olen aina sanonut, että markkinatalous pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa edellyttää samoja sääntöjä kaikille. Aina, kun luen vaikkapa sikailevasta siivousfirmasta, kiroan kahta lujemmin, koska tuollaiset täydelliset paskiaiset pilaavat markkinatalouden maineen. Tampereellakin toimii eräs laitos- ja hotellisiivousta tarjoavat yritys, jonka toimintaan jouduin tutustumaan viime viikkoina. Maahanmuuttajille ei tarjottu lainkaan taukoja, ei tietoa luottamusmiehestä tai työsuojeluvaltuutetusta, ei ylityökorvauksia, ei koulutusta työtehtävistä, mutta kylläkin suomalaistaustaisiin verrattuna tuplat kovemmat suoritusminimit. Tuollainen firma mustaa jokaisen firman maineen. En nimeä firmaa tässä tarinaan liittyvien asianomaisten pyynnöstä, sillä heidän on määrä lähteä jatkotoimiin.

En hetkeäkään usko, että SDP kokonaisuutena pystyy tai haluaa torjua työelämän rasismia, se on liian suuri osa heidän poliittista pääomaa. Toivon, että Marin sitä kuitenkin yrittää, vaikka läpi harmaan kiven. Maassamme on kuitenkin muitakin toimijoita. Voimme itse kukin vaikkapa seuraavalla hotellimatkalla vähän kysellä siivoajien oloista. Voimme pitää keskustelua yllä. Voimme vaatia parempaa. Kukaan suomalainen ei hyödy riistosta, se vain satuttaa meitä kaikkia hieman eri tavoin.

Julkaistu

Anteeksipyynnön dekonstruktio

Jokaisen meidän sietäisi tietää, että ”anteeksi” on melko tärkeä sana, jonka käyttö on hyvä hanskata. Jokainen meistä on tehnyt jotain, joka johtaa tuon sanan tarpeeseen. Kuten mikä tahansa toimenpide, myös anteeksipyyntö on teko jota voi käyttää sekä oikein, että myös väärin tai turhaan – ja se on myös teko jota voi katsoa monesta suunnasta.

Teko ja motiivi

On totta, että ”pahoittelen jos joku loukkaantui” on mitäänsanomatonta tuubaa. Jos aiot pyytää anteeksi, pyydä anteeksi. Ymmärrä kuitenkin mistä pyydät anteeksi. Itse tein vuosikausia sitten erään valtamedian haasteen yhteydessä rasismin vastaisen tempauksen, joka näyttää tänä päivänä tosi pahalta. Voin pyytää anteeksi tekoa, sillä se ei kuulu tähän päivään. En kuitenkaan aio pyytää anteeksi motiivia ja tarkoitusta. Vastaavasti kansanedustaja Juha Mäenpään sietäisi pyytää todella nöyrästi anteeksi vieraslajipuhettaan. Se ei tarkoita, että hänen pitäisi pyytää anteeksi sitä että hän kritisoi maahanmuuton ongelmia. Virhe yksittäisessä teossa ei tarkoita automaattista elämän- ja linjanmuutosta.

Kohteliaisuus ja rituaali

Suoraselkäinen ihminen siis osaa myöntää virheensä ja pyytää anteeksi. Tämä ei kuitenkaan aina somekratiassa riitä. Anteeksipyynnöstä tehdään jonkinlainen erikoinen rituaali, jossa itse anteeksipyynnöllä ei ole enää virkaa. ”Minä tein virheen ja pyydän anteeksi” on mielestäni vahvasti sanottu, mutta osa on tästä eri mieltä. Sen sijaan pitäisi osallistua jonkinlaiseen kestorituaaliin, jossa anteeksipyyntöä toistetaan ja toistetaan, tapahtunutta puidaan kymmeniä, satoja kertoja aina uudestaan ja uudestaan, eikä koskaan mennä asiassa eteenpäin. En näe mitään arvoa tällaisella koko sesongin mittaisella häpeäpaalutuksella.

Kohde ja reitti eli tavoite ja metodi

Otan vielä toisen ajankohtaisen esimerkin tähän loppuun. Eräs henkilö kysyi Twitterissä, mielestäni fiksun asiallisesti, että mitä antifeministit oikeastaan vastustavat. Pienen mutkittelun jälkeen esiin nousi teoria, että lopulta tavoitteesta ollaan samaa mieltä, meillä kaikilla pitäisi olla samat, reilut mahdollisuudet yhteiskunnassa. Metodi sen sijaan vaihtelee: yksi näkee ratkaisuna intersektionaalisuuden, toinen katsoo enemmän esim. klassisen feminismin, tai perinteisen mahdollisuuskeskeisyyden kautta. Tappelu on kuitenkin hurjan kovaa ja anteeksipyyntöjä vaaditaan herkästi, vaikka lopulta eroavaisuudet ovat lillukanvarsia. Debatointi on tervettä, mutta tarviiko joka asiasta aloittaa heti ydinsota?

Raamattu opetti, että synnitön voipi heittää ensimmäisen kiven. Hyvä kasvatus opettaa, että omista virheistä sopii kantaa vastuu. Maalaisjärki opettaa, että anteeksi pitää myös osata antaa.

Julkaistu

Ajatusharjoitus: kova linja pehmeässä huoneessa

Persujen kanssa ei tehdä yhteistyötä! Anarkisteille ei antauduta! Laittomat huumeet pysyvät laittomina! Politiikasta ei kauaa tarvitse etsiä ehdottomuuksia, ja niitä tuntuvat sekä äänestäjät että toimittajat haluavan. Vaan miten kävisi, jos kukaan ei olisi kuulemassa? Pohdiskellaan hetki.

Hiljainen huone

Kuvittele huone, johon ei Internet tai kännykkä kuulu, jossa ei ole laitteita, ainoastaan pari mukavaa tuolia ja pannu kahvia. Laitteet jätetään ovelle, kuten myös kynät ja paperit. Sisään menee vain kaksi ihmistä, keskustelemaan. Mitään ei kirjata ylös, ketään ei siteerata jälkikäteen. Tässä ei tehdä toimittajan työtä, ainoastaan inhimillistä pohdiskelua, ainoastaan pohdiskelun vuoksi. Debatoidaan, ymmärretään toisia, jotta keskustelun jälkeen maailmankuva on laajempi.

Mitenkä olisi? Löytyisikö kristilliskonservatiivilta ymmärrystä huumeiden dekriminalisoinnille, jos ei pitäisi vastata äänestäjille vaan ainoastaan pohtia asian puolia ja puolia? Löytyisikö persulta ymmärrystä translain muutokselle? Löytyisikö vasemmistolaiselta ymmärrystä yleissitovuuden poistoon? Näkisikö kansallismielinen rasismin ongelmia, tai kärkkään maahanmuuttomyönteinen ongelmia avoimissa rajoissa?

Kaikkiin edellisiin väitän: kyllä. Pääosa meistä, aivan ylivoimainen pääosa, osaa ottaa vastaan neutraalia informaatiota, näkemyksiä, joustoa. Jos nyt ei käsketä luopumaan Jumalasta tai olemaan suojelematta läheistä ihmistä, melkein kaikessa pystymme näkemään toisen kulman.

Tämä johtaa kysymykseen: miksi siis näin ei tehdä? Kysyn kysymyksen, mutta en halua vastata siihen. Tämä pitää jokaisen itse pohdiskella. Luulen, että vastauksia on useita. Osa vastauksista löytyy joen alajuoksulta, mutta käyttämällä hieman aikaa, voivat todelliset syyt löytyä vuoren huipulta, joen alkulähteiltä. Matka sinne on kuitenkin pitkä, ja matkan varrelta löytyy niin mukavia leirintäpaikkoja ja helppoja vastauksia. Totuuden etsintä on harvemmin sprintti, eikä aina maratonikaan riitä.

Ihmisissä on toivoa – vaan onko ihmiskunnassa?

Julkaistu

Historia: teot, kontekstit ja kipeät tarinat

Osana halki maailman pidettyjä mustien oikeuksien ajavia BLM-protesteja ja -mellakoita on tuhottu yksi jos toinenkin historian merkkihenkilön patsas. Etenkin Yhdysvalloissa paikallinen julkinen valta on myös pitkälti hyväksynyt teot, tai ainakin ymmärtänyt niitä – eikä orjakauppaa tehneen ihmisen tuomitseminen sinänsä paljoa vaadi. Historian tuomitseminen nykypäivän kriteereillä, ilman kontekstia, voi johtaa kuitenkin historiattomuuteen, joka on vaarallinen polku.

Tekojen summa

Parhaassa tapauksessa ihmiset nähtäisiin tekojensa summana. Jos nostat henkilön jalustalle tai tuomiset hänet yhden teon perusteella, satutat ennen muuta itseäsi. Tällöin suljet silmäsi tiedolta ja se on pahinta mitä itselleen voi tehdä. Se todella, todella vaikea asia ymmärtää on että ihminen voi olla sekä hyväntekijä että ihmishirviö. Esimerkiksi Edward Colston, jonka patsas taannoin tuhottiin, on tästä esimerkki. Kyllä, hän harjoitti julmaa orjakauppaa. Kyllä, hän lahjoitti omaisuutensa hyväntekeväisyyteen ja perusti säätiöitä jotka ovat tehneet hyvää vuosisatojen ajan. Mikä mies hän siis oli? Hirviö vai sankari? Yksi ei poissulje toista. Tämän ymmärtäminen on vaikeaa.

Yhtä tärkeää on nähdä asiat kontekstissa. Andrew Carnegie oli yksi historian suurimpia filantrooppeja, joka kuitenkin tienasi rahansa sisäpiirin tietoa väärinkäyttämällä ja työntekijöitä polkemalla. Hän ei tehnyt rikoksia aikanaan, mutta tänä päivänä nämä ovat paitsi vääryyksiä, myös rikoksia. Myös orjakauppa oli aikanaan normaalia, kiistatonta arkea Colstonin aikaan. Monia historian suuria kirjailijoita ripitetään tänä päivänä surkeasta naisten tasa-arvon ajamisesta – vaan kun koko konseptia ei ollut yhteiskunnassa olemassakaan heidän elinaikanaan. Laitamme historian henkilöille jälkikäteen sellaiset vaatimukset, joita he eivät olisi elinaikanaan voineet noudattaa. Vaan tämä trendi voi jatkua. Sadan vuoden päästä parhaatkin meistä nähdään sen ajan standardeilla hirviöinä. Sitäkö haluamme?

Minä en halua, että kiellämme historiasta hyvää tai pahaa. Lahtasimme toinen toisiamme veljessodassa vuosisata sitten. Hyysäsimme Leniniä pitkin Suomea aikanaan. Fanitimme Stalinia vähän myöhemmin. Saamelaisia kohtelimme kuin eläimiä ja tähän kaikkeen osallistuivat maamme sen ajan kirkkaimmat nimet. Heidän tarinat pitää kertoa, ja korostaa, ja hyväksyä että heistä monet olivat suuria naisia ja miehiä, historian merkkihenkilöitä. Sen yhteydessä pitää museoissa ja kirjoissa kertoa henkilön tekojen lisäksi ajasta, olosuhteista, puitteista. Heidän teot pitää lukea aikajanaan, jotta ymmärrämme mikä johti siihen aikaan missä he olivat, ja mihin se aika johti seuraavaksi. Historia ei ole piste, eikä edes jana, vaan miljoonia janoja jotka kohtaavat toinen toisensa, tuon tuosta, melko kaoottisesti.

Patsaista voi silti keskustella

Tietenkin voidaan, ja on tervettäkin kysyä pitääkö minkäkin henkilön patsaan näkyä paraatipaikalla. Ymmärrän virolaisia veljiämme, jotka näkivät punaista julmia neuvostosotilaita juhlistavassa Pronssisoturissa. He tekivät viisaan kompromissin: patsas säilyy, mutta siirtyy sivummalle ja siitä kerrotaan historiallisessa kontekstissa. Varmasti jotkut patsaat sopii siirtää toreilta museoihin, mutta toisaalta joskus on hyvä olla rohkea ja antaa kontroversiaaleidenkin patsaiden pysyä esillä. Kumpikin vastaus voi olla oikein.

Vaan joka kerta, kun annamme huligaanijoukon tuhota historiaamme, tuhoamme jotain tärkeää. Historiamme tehtävä ei ole juhlistaa vain kunniaa, vaan muistuttaa virheistä, kivusta, surusta, sekä henkilöistä jotka ovat osallisia tarinan molempiin puoliin. Jos jokin historiallinen patsas satuttaa sinua, hyväksy se kipu ja näe sen toinen puoli: se tarkoittaa, että sinulla on etuoikeus saada kokea historiaa vailla sensuuria.

Julkaistu

Jenkkilän rasismi on seuraus, ei syy

Niin sokeaa miestä on vaikea löytää, joka ei myöntäisi Yhdysvalloissa olevan melkoinen ongelma rasismissa ja syrjinnässä. Sen sijaan sen verran sokeita löytyy vino pino, jotka näkevät poliisin harjoittaman rasismin kaiken keskiössä, syynä kaikelle pahalle. Yhdysvaltojen ymmärtämiseksi on luettava lööppiä pidemmälle.

Tuotan Youtubeen Tylsä mies -videosarjaa, jossa käsittelen joka toinen sunnuntai ajankohtaista asiaa laajemmassa kontekstissa. Viime sunnuntaina hieman pidemmän jakson aihe oli Yhdysvaltain sielunelämä. Tämä blogaus on tiivistelmä samasta aiheesta.

Rahan valtaa ei ymmärretä

Kaikki Yhdysvalloissa on kvantifioitavissa dollareilla. Suomessa sanotaan ”kel onni on, se onnen kätkeköön”, kun siellä rahalla pröystäily on kaikki kaikessa. Lainaa on pakko ottaa, sillä luottokelpoisuuden saa vain hankkimalla ison lainataakan. Luottoa annetaan, oli kelpoisuutta tai ei, velkavankeus on vakio. Turhamaisuus ja löyhät luottomarkkinat luovat ihmiskohtaloita. Raha pitää saada millä tavalla vaan, eikä rikollisuus ole lainkaan poissuljettu tapa. Tämä mielenmaisema ohjaa ihmisiä. Hyvänä puolena se toki ohjaa myös laajamittaiseen yrittämisen kulttuuriin.

Jokainen amerikkalainen tietää, että rikkaat eivät maksa veroa ja että maan isoimmat firmat tulevat yhteiskunnalle todella kalliiksi. Nämä firmat eivät maksa veroja, saavat hurjia tukiaisia ja työllistävät lähinnä pohjapalkalla jota on subventoitava. Kansalaiset tietävät tämän kaiken, mutta eivät toimi sitä vastaan, koska he uskovat että voivat itse olla joskus rikkaita. He eivät halua lopettaa riistoa, he haluavat tulla riistäjiksi.

Syrjintää joka suunnassa

Yhdysvallat on vapaiden mahdollisuuksien maa ja se johtaa vahvimman oikeuteen. Mustat ja valkoiset on yksi aihe, jota en lainkaan vähättele. Vaan on maassa miljoonittain nälkäköyhyydessä eläviä valkoisiakin. Joissain paikoissa mustilla on etulyöntiasema, joissain valkoisilla. Alkuperäiskansojen jälkeläiset ovat todella heikoilla monessa päin. Joissain osavaltioissa on vaikea saada leipää pöytään. Jokainen pykälä ja käytäntö on luotu etninen raja mielessä. Mustille on yhdet kriteerit, valkoisille toiset, aasialaisille kolmannet. Koko yhteiskunta perustuu siihen, että etnisyytesi määrittää pelin säännöt. Tasa-arvosta ei ole etäistä käsitystäkään. Mustien ja valkoisten pöydällä oleva skisma on vain oire siitä. Ei syy. Jos syytä ei korjata, oireet palaavat aina uudestaan.

Morgan Freeman sen sanoi, löyhä käännös: Rasismi loppuu sillä, että sinä lakkaat kutsumasta minua mustaksi ja minä lakkaan kutsumasta sinua valkoiseksi. Hän ymmärsi pelin ongelman, lokeroinnin. Ihmisiä ei nähdä ihmisinä. Kulttuurien sulatusuuni on lähinnä kokoelma kulttuurien erillisiä tallelokeroita.

Koulutuksessa voi olla ydin

Usein kuultu näkökulma on, että paljon voisi tapahtua jos Yhdysvalloissa olisi tyydyttävä perusopetus. Peruskoulut ovat siellä kroonisen alirahoitettuja, opettajat alipalkattuja, alikoulutettuja ja aliarvostettuja. Jokainen uusi sukupolvi mitä niistä kouluista valmistuu omaa edellistä huonommat mahdollisuudet tehdä maasta parempi paikka. Maailmasta ei opeteta mitään. He eivät edes tiedä, että esimerkiksi polisiiväkivalta on ollut ongelma muuallakin, ja monissa maissa asiaa on korjattu. He eivät voi ottaa mallia muualta, koska kaikki mitä he tietävät maailmalta tulee Hollywoodista tai sosiaalisesta mediasta. Heillä ei ole valmiuksia tehdä maastaan parempaa.

Yhdysvallat on kaunis maa, jokaisella osavaltiolla tarinansa ja elämyksensä kuultavaksi ja koettavaksi. Se on hieno maa vierailla, eikä mitenkään hirveä paikka asua jos tulotaso on riittävä. Mutta se on sairas maa. Sen maan sairauden perusilmentymiä ovat epätasa-arvo, rahan palvonta, kapeakatseisuus ja tiedevastaisuus. Emme puhu näistä perustason ongelmista, sillä näemme vain yhden umpirasistisen, hullun väkivaltaisen poliisin ja/tai poltetut kaupungit. Me näemme valkoisen mustaa vastaan ja päinvastoin. Teemme todella tyhmästi, jos keskitymme vain siihen.

Zoomatkaamme ulospäin. Ymmärtäkäämme ongelman lähde, jos ei muuta niin omaksi hyväksemme. Mitä enemmän ymmärrämme ongelmista maailmalla, sitä paremmin osaamme välttää niitä täällä.

Julkaistu

Conit verkkoon osa 9: kertaus

Conit verkkoon -blogisarja käsittelee yleisötapahtumien, kansankielellä conien, muuntautumista verkkotapahtumiksi koronakriisin keskellä. Tässä osassa tiivistetään sarjan sisältö. Sarja päättyy.

Tuumasta toimeen siis

Kerätäänpä yhteen tässä opitut asiat vielä tiiviinä pakettina.

Epätietoisuus on todellinen haaste. Ihmisen mieli on haasteellisina aikoina herkällä ja on hyvä huomioida tämä tekijöitä ja apureita etsiessä. Epätietoisuuden vähentäminen madaltaa kynnystä.

Valitse tiimi sen mukaan kenellä on intoa nettitapahtuman tekoon. Se ei välttämättä ole sama tiimi kuin perinteisellä tapahtumalla. Ole ymmärtäväinen – kaikki eivät voi, osaa tai halua tehdä nettitapahtumaa vaan kaipaavat perinteistä. Ethän unohda heitä sitten, kun suuria kokoontumisia voi taas järjestää.

Tee linjanvedot nettitapahtuman luonteesta ja mittakaavasta. Päätä suuret linjat ensin pienellä ryhmällä ja lähde sitten täyttämään sopivaa formaattia. Voit toki joustaa hyvien ehdotusten tullessa esiin, mutta älä tarjoa sisällön tuottajille vain tyhjää pöytää.

Laske rahat ja huomioi toiminnan jatkuvat menot sekä tulojen katoaminen. Selvitä, voitko paikata tilannetta nettitapahtumaan sopivilla sponsoreilla. Muista huolehtia tekijänoikeusmaksuista.

Harkitse uutta lähestymiskulmaa. Ehkäpä nettitapahtuman ei tarvitse olla perutun fyysisen tapahtuman korvike, vaan se voi olla täysin irtonainen projekti? Käytä tilaisuutta hyväksesi uusien asioiden kokeilemiseen.

Tunne yleisösi ja kaiva vanhat kyselytulokset esiin. Muista, kenelle lähetystä teet ja valitse niin sisältö kuin työkalutkin heidät tuntien.

Laita tekniikka palvelemaan, ei määrittämään. Varmista lähetyksen äänenlaatu. Pyri järjestämään valmiita sijainteja ohjelmien taltioinnille tai lähetykselle, mutta varaudu auttamaan myös kotoa ohjelmiaan tuottavia.

Turvaa tapaamiset, käytä järjestyksenvalvojien osaamista ja varmista että isommat kuvaussessiot tapahtuvat turvallisesti. Muista vastuukysymykset ja pyri estämään ongelmat jo kaukaa ennalta.

Varaudu tapahtumatauon jatkoon. Aivan viime hetken tiedot kertovat, että moni alalla toimiva organisaatio varautuu isoimpien tapahtumien kieltoon vielä pitkälle ensi vuoteen. Lähteeksi toimijat siteeraavat julkishallinnolta saatuja tietoja. Toki hyvässä lykyssä näin ei ole, mutta varautua kannattaa.

Niin ja toki, pidä hauskaa. Väitän kovalla kokemuksella, että nettitapahtuman tekemisestä saa myös mielen iloiseksi siinä missä perinteisen fyysisen kokoontumisenkin tekemisellä. Puhumme kuitenkin harrastuksesta tässä ja harrastusta tehdään hyvän mielen vuoksi. Kriisi tai ei, ole huoleti, hyvää mieltä on yhä tarjolla.

Sarja ilmestyy ladattavaksi

Tämä blogisarja ilmestyy Säätöyhteisö B2 ry:n sivuille ladattavaksi PDF-muodossa, mutta se pysyy yhä myös blogina. Mikäli kokemukset lähiaikojen varrelta antavat osviittaa, harkitaan myös laajennetun painoksen tekemistä myöhemmin. Latauslinkki lisätään tähän sekä aloitusartikkeliin viikon päästä eli 7.6.2020, ja ilmoitan asiasta myös Twitterissä.

Blogisarjan tekstiä saa käyttää edelleen käyttöehdoin CC-BY-4.0-FI. Toisin sanoen, voit jakaa sisältöä edelleen, kunhan lähde mainitaan.

 

Blogissarjan selaus:
<<< edellinen osa: Turvallisuus

Julkaistu

Conit verkkoon osa 8: turvallisuus

Conit verkkoon -blogisarja käsittelee yleisötapahtumien, kansankielellä conien, muuntautumista verkkotapahtumiksi koronakriisin keskellä. Uusi osa ilmestyy joka toinen päivä. Tässä osassa käydään läpi turvallisuusnäkökulmia lähetyssijaintien osalta.

Turvaa fyysiset tapaamiset

Mikäli järjestät paria henkeä suurempia tapaamisia, esimerkiksi lavaohjelman kuvauksia tai vastaavia, muista kiinnittää huomiota turvallisuuteen. Vaikka ihmismäärä jäisikin vain muutamaan kymmeneen, on ajankohtaisten varotoimien huomiointi vähintäänkin hyvä ajatus, mutta todennäköisesti myös hyvä tapa madaltaa osallistumisen kynnystä. Muista myös vastuukysymykset, sekä juridisen vastuun että mainehaittojen hallinnan osalta. Mikäli vain mitenkään mahdollista, käytä hyväksesi järjestyksenvalvojien osaamista pienessäkin mittakaavassa. Vaikka tapahtuma olisi liian pieni järjestyksenvalvojien asettamiselle tehtävään poliisin määräyksellä, heidän osaamista kannattaa silti hyödyntää.

Varmista tarvittavat suojatarvikkeet paikan päälle. Tilanteesta riippuen esille tulee tärkeimpänä käsien pesu ja/tai desinfiointi, lisäksi apuna voivat olla hengityssuojaimet sekä mahdolliset fyysiset erottimet, kuten pleksit. Kertakäyttöiset FFP2-hengityssuojaimet ovat helppo ratkaisu pieniin tarpeisiin. Kasvovisiirit ovat myös hyvä optio ja näiden askarteleminen sujuu myös omatoimisesti 3D-tulostimen ja piirtoheitinkalvon avulla. Kertakäyttöiset suojakäsineet ovat myös edullinen apu.

Pohdi tilojen käyttöä ja panosta normaaliakin enemmän opastukseen. Turvavälit ovat tila-asioiden A ja O, joten varmista että niiden noudattaminen onnistuu vaivattomasti ja ongelmatilanteet voidaan havainnoida nopeasti. Mikäli paikalle saapuvien henkilöiden määrässä on epävarmuutta, suunnittele kipurajat ja vaihtoehtoiset suunnitelmat.

Huolehdi siivouksesta. Varmista, että kertakäyttöiset suojavälineet, mukit, nenäliinat ja vastaavat menevät suoraan roskiin. Mikäli käytössä on tarvikkeita ja laitteita, joita käyttää useampi henkilö, tulee näiden desinfiointiin myös panostaa. Tähän voi käyttää esimerkiksi etanolipohjaisia desinfiointispray-tuotteita.

Hiemankin suuremmalla väkijoukolla on hyvä, että vastuu turvallisuusasioiden hoidosta on nimetyllä henkilöllä tai ryhmällä, mieluiten tehtävään asetetulla järjestyksenvalvojalla tai ainakin järjestyksenvalvojakoulutuksen käyneellä henkilöllä. Näin kukaan ei joudu epäkiitolliseen asemaan, jossa pitää puntaroida ajankäyttöään vaikkapa verkkolähetyksen tekniikan pystyssä pysymisen ja turvajärjestelyjen toteutumisen välillä. Mahdollisuuksien mukaan tällaisten henkilöiden tulisi olla myös näkyviä, esimerkiksi huomio- tai järjestyksenvalvojaliivien avulla. Pelkkä turvallisuudesta vastaavien henkilöiden selkeä näkyvyys rauhoittaa tilannetta ja vähentää huolia.

Hyvä ennakointi tukee turvallisuutta

Isoin osa turvallisuudesta on tehty jo ennalta. Koska haaste ja huoli ovat yhteisiä, on mielekästä myös paneutua turvallisuuden aiheisiin ennalta.

Varmista, että paikalle ei saavu henkilöitä, joilla ei ole ehdottoman välttämätöntä tarvetta olla mukana fyysisesti. Korosta, että kaikki työ on yhtä tärkeää, niin turvallisesti etänä tehty kuin paikan päällä suoritettava. Varmista, että paikan päälle tulemisesta ei tule minkään asteen kunnian mittaria.

Mahdollisuuksien mukaan on eduksi, että kaikki paikalle saapuvat ovat ainakin edellisen viikon ajan tarkkailleet omaa olotilaansa ja pyrkineet välttämään kaikkea mahdollista fyysistä kontaktia.

Turvallisuudesta vastaava henkilö voi edesauttaa kuvaustapahtuman turvallista sujumista järjestämällä kaikille osallistujille etukäteen neuvonta- ja keskustelutilaisuuden verkon välityksellä. Keskustelkaa matalalla kynnyksellä huolista, niiden ratkaisuista, sekä tavoista parantaa omaa ja muiden turvallisuutta. Avoin ja turvallinen keskusteluilmapiiri on tärkeää ja jo itsessään tärkeä osa tulevan tapaamisen onnistumista.

 

Blogissarjan selaus:
<<< edellinen osa: Tekniikka (osa 2)
>>> seuraava (viimeinen) osa: Kertaus

Julkaistu

Conit verkkoon osa 7: tekniikka jatkuu

Conit verkkoon -blogisarja käsittelee yleisötapahtumien, kansankielellä conien, muuntautumista verkkotapahtumiksi koronakriisin keskellä. Uusi osa ilmestyy joka toinen päivä. Tässä ja edellisessä osassa käydään läpi verkkolähetyksen teknistä toteutusta.

Neuvoja nettipaneeleihin

Edelliset huomiot äänen ja muiden faktoreiden osalta ovat toki tärkeitä myös tehdessä useamman henkilön keskusteluja verkon yli. Usean hengen keskinäiset videoneuvottelut on helppo lähettää suoraan verkkoon laajalle yleisölle, tai taltioida myöhemmin lähetettäväksi. Kun äänet ja tarvittaessa kuva ovat tyydyttävällä tasolla, pohdi mittakaavaa ja operatiivista toimintaa.

Mittakaava voi tuoda esille teknologisia rajoitteita. Useimmissa videopalaverijärjestelmissä vaateet laitteistolle kasvavat hieman kovemmiksi aina jokaisen uuden osallistujan myötä. Neljän hengen keskustelu sujuu keveilläkin laitteilla, mutta kymmentä lähestyessä voivat tietyt laitteet kompastella. Tässä kohtaa laitteiden ikä painaa hintaa enemmän, sillä teknologia videosignaalin tehokkaaseen käsittelyyn on rakennettu muutaman viime vuoden ajan myös edullisimpiin suoritin- ja grafiikkapiireihin. Vähän vanhempi tehokone voi hävitä suorituskyvyssä uudemmalle halpamallille. Jossain kohtaa jopa modernimpi tabletti tai kännykkä pesee erillisen tietokoneen, tosin pienemmällä määrällä käytettäviä ominaisuuksia. Etenkin jos osallistujien määrä ylittää puolen tusinaa, voi pientä kenraaliharjoitusta pitää erittäin suositeltavana.

Poliittisia paneelikeskusteluja seuranneet tuntevat päälle puhumisen jalon taidon. Se on sekavaa kokoonnuttaessa samaan huoneeseen, mutta nettilähetyksessä se on täysi kaaos. Hallitse ja jaa puheenvuoroja, joko keskustelemalla tai tarvittaessa ylläpitäjän työkaluin. Varaudu siihen, että jonkun osallistujan lähetys pätkii jossain välissä. Älä jää pitkäksi aikaa sitä murehtimaan etenkään suorassa lähetyksessä vaan siirry eteenpäin.

Viimeinen vinkki lienee jokaiselle nettipalaveriin osallistuneelle jo painunut mieleen pysyvästi, mutta olkoon kertaus opintojen äiti: kun et puhu, pidä mikrofonisi mykistettynä. Tämä yksinkertainen tapa on kovaa vauhtia sijoittamassa itseään osaksi ihmisen ikiaikaisia perusvaistoja.

Varmista luvat, harkitse lähetysalustaa

Tekijänoikeuskorvauksissa pätevät pitkälti samat säännöt kuin fyysisten tapahtumien videoinnissakin. Epäkaupalliset toimijat voivat musiikin osalta hyötyä Teoston mediapienluvan käytöstä. Mikäli lisensoitua materiaalia käytetään ohjelmassa runsaasti, voi varautua suurten alustojen, kuten Youtuben kanssa tuttuihin ongelmiin. Tähän ei valitettavasti ole kriisiaikanakaan sen parempia ratkaisuja, vaikka pientä ylimääräistä joustoa on tehtykin. Lopulta alustat eivät voi vaikuttaa lisenssejä hallinnoivien lobbausorganisaatioiden toimintaan.

Vaihtoehtona on käyttää omaa lähetysalustaa. Työmäärä on huomattavasti valmiita videoalustoja suurempi, mutta tällöin kukaan kolmas osapuoli ei valvo TO-asioiden hoitamista tai katkaise lähetystä epäillyn rikkeen tapauksessa. Ylimääräinen työmäärä tulee siis paitsi tekniikasta, myös suuremmasta vastuusta huolehtia kaikki lupa-asiat ja niiden selvitykset omatoimisesti. Oman lähetysalustan voi vuokrata täysin valmiina palveluna useilta eri toimijoilta, siihen voi ostaa pilvilähetyskapasiteettia suurilta pilviyrityksiltä kuten Microsoftilta, tai sen voi rakentaa omalle palvelinalustalle. Budjetti, katsojamäärä, oma osaaminen sekä makuasiat ratkaisevat tähän oikean valinnan. Tärkeintä on tiedostaa mahdollisuuksia olevan reilusti.

Varmista verkon riittävyys

Suomi lienee maailman parhaita paikkoja toteuttaa verkkolähetyksiä, sillä nopean yhteyden saa lähes mihin vaan. Muutamalla pienellä tarkistuksella välttää yleisimmät sudenkuopat, jotka pahimmillaan johtavat lähetyksen pätkimiseen tai laadun vaihteluun.

Etenkin kotoa tehtävien lähetysten osalla varmista, että samaa verkkoyhteyttä ei käytetä lähetyksen aikana muuhun paljon kapasiteettia vaativaan toimintaan. Jätä siis Netflix- tai Youtube-sessio myöhemmälle, kuten myös isojen päivitysten lataus. Sopu mahdollisten yhteyttä jakavien perheenjäsenten kanssa on helpompi tehdä etukäteen.

Etenkin jos käytössä on mobiiliyhteys tai kodin laajakaista, varmista yhteyden vakaus myös kotoa verkkoon päin vaikkapa Speedtest-ohjelmalla. Tee testi pariin kertaan eri aikoina. Katso, voitko siirtää antennia sivummalle. Joskus kiinteää 4G-reititintä paremman tuloksen saa jakamalla yhteyden kännykästä, sillä kännykän voi sijoittaa fiksummin. Varmista, ettei kännykän akku lopu kesken, sillä yhteyden jako vie hurjasti virtaa.

Jos lähetysnopeus verkkoon ei koskaan putoa alle viiden megabitin sekunnissa, olet turvallisilla vesillä. Yli kymmenen megabitin vauhtia tarvitaan harvoin, paitsi jos ylläpidät omaa lähetysalustan palvelinta (ks. ed. kohta). Tällöin vaatimukset ovat aivan eri mittaluokissa.

Youtube ja muut lähetysalustat tarjoavat valmiita työkaluja yhteysnopeuden testaamiseen. Voit näillä avuin varmistaa yhteyden vakauden, vaikka jo useampaa päivää ennen lähetystä.

Taustalla paljon, edustalla vähän

Kaikella todennäköisyydellä käytät aika monenlaisia teknologisia ratkaisuja ja palveluita lähetyksesi toteuttamiseen. Se on hyvinkin perusteltua pinnan alla, mutta katsojille on syytä tarjota yhtenäinen kokemus.

Etäosallistuminen paneeli- tai muuhun keskusteluun voidaan toteuttaa lukuisin eri tavoin: Kaupallisista vaikkapa Zoom, Microsoft Teams ja Google Meet tai avoimen lähdekoodin puolelta Jitsi Meet. Oikeaa vastausta ei ole, mutta valinta on syytä tehdä ajoissa. Jälleen kerran kyse on epätietoisuuden hälventämisestä: mikäli tarjoat ohjelmanpitäjälle valmiit vastaukset teknologiaan, siinä on hänelle vähemmän mietittävää. Jos ohjelmanpitäjä haluaa välttämättä toimia toisin, jousto kannattaa sallia.

Yleisön reaaliaikaiset kommentit voi toteuttaa joko videoalustalla suoraan (kuten Youtube) tai esimerkiksi moderoidulla Twitter-keskustelulla. Jälkimmäinen on suosittu tapa esimerkiksi Yleisradion lähetyksissä. Toki Twitterin voi korvata myös toisella ratkaisulla. Yleisön kommentit sopivissa kohdin suoraa lähetystä voivat piristää ja elävöittää tunnelmaa kaikille katsojille, kunhan välissä on moderointi, eivätkä kommentit näy taiteellisen sisällön päällä.

Lähetyksen viive voi johtaa tarpeeseen luoda useampia lähetysväyliä. Teknologiasta riippuen yleisö näkee tapahtumat 10-30 sekunnin viiveellä. Mikäli yleisön joukossa on ohjelmaan osallistuvia, jotka kutsutaan lähetykseen sen aikana, tämä viive voi luoda kohtuuttoman pöhköjä odotusvälejä lähetykseen. Tietyillä lähetystekniikoilla voi olla mahdollista tarjota rajatulle katsojajoukolle ns. ohituskaista, jossa viive saadaan painettua pariin sekuntiin.

Harjoitus tekee mestarin

Niin monta palasta kuin paketissa onkin, niistä jokainen on syytä testata huolella etukäteen. Tämäkään oppi ei ojaan kaada jatkonkaan varalta, sillä nettilähetyksistä on paljon iloa myös fyysisissä tapahtumissa. Myös hybriditilanteita tullee vielä pitkään vastaan: voit kenties pitää fyysisen tapahtuman, mutta ulkomaalaisia vieraita on vaikea saada. Nyt hankkimasi opit auttavat sinua toteuttamaan heidän virtuaalisen läsnäolon entistä paremmin.

 

Blogissarjan selaus:
<<< edellinen osa: Tekniikka (osa 1)
>>> seuraava osa: Turvallisuus

Julkaistu

Conit verkkoon osa 6: tekniikka

Conit verkkoon -blogisarja käsittelee yleisötapahtumien, kansankielellä conien, muuntautumista verkkotapahtumiksi koronakriisin keskellä. Uusi osa ilmestyy joka toinen päivä. Tässä ja seuraavassa osassa käydään läpi verkkolähetyksen teknistä toteutusta.

Verkkotapahtuman voi tehdä teknisesti äärimmäisen helposti tai sen voi viedä juuri niin pitkälle kuin mielikuvitus ja/tai budjetti kantaa. Muista, että teknologia on työkalu, kuin vasara. Se ei luo tapahtumaasi, se vain tarjoaa tavan sen toteuttamiseen. Älä tee tapahtumaa teknologia edellä.

Oikea ratkaisu kävijöille

Jos lähetät ohjelmasi Youtubessa, voit olla melko varma, että lähes jokainen pystyy sitä katsomaan ongelmitta. Jos lähetyskanava on jokin muu esimerkiksi tekijänoikeussyistä, varmista että kävijäkuntasi pääsee siihen helposti käsiksi. Pyri järjestämään mahdollisuus lähetyksen katsomiseen uudelleen jälkikäteen. Jos tämä mahdollisuus on rajattu, jälleen esimerkiksi TO-syistä, ilmoita tästä ennakkoon selkeästi.

Pyri suosimaan ratkaisuja, joissa rekisteröintejä uusiin kolmannen osapuolten palveluihin ei edellytetä ainakaan ohjelman seuraamiseksi. Jos kävijöilläsi on jo oletusarvoisesti tunnus tiettyyn palveluun esimerkiksi tapahtumasi lipunmyyntiä varten, pohdi voitko käyttää tätä samaa tunnusta nettitapahtuman osallistumiseen siltä osin, kun kirjautumista tarvitaan.

Pohdi mitä sosiaalisen medioiden palveluita kävijäsi käyttävät eniten ja mieti, voitko järjestää reaaliaikaisen kommentoinnin eli ns. virtuaaliaplodien jaon tähän palveluun. Jos järjestäjät ja kävijät ovat kovinkin eri palveluiden käyttäjiä, somepöhinä voi jäädä kovin pieneksi nettitapahtuman aikana ja se väkisinkin leikkaa tunnelmaa.

Investoi vähät resurssit tärkeimpiin

Ääni. Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvailla tärkeintä nettilähetysten teknistä aspektia, se on tuossa. Mitkään propit, kamerajärjestelmät tai mukaansatempaavat nettipalvelut eivät auta, jos äänenlaatu on huono. Vastaavasti jos äänenlaatu on hyvä, se voi pelastaa muutoin kompastelevan lähetyksen, sillä ainakin ohjelmaa voi tällöin seurata. Nykymarkkinoilla hyvä äänenlaatu ei edellytä suuria investointeja, mutta huomiota siihen kannattaa kiinnittää. Puhuttaessa kuluttajatason ja –hintaluokan tekniikasta, yksi nyrkkisääntö vie pitkälle: luota langalliseen langattoman sijaan. Langaton äänen siirto kuluttajalaitteissa on suunniteltu puheluihin eikä lähetyksiin, siinä missä edukaskin langallinen mikrofoni voi pystyä erinomaiseen laatuun.

Kuvan osalta järkevää on vetää sopiva linja siihen, paljonko kuvanlaatua tarvitset. Huipputarkat 4K/UHD-lähetykset sujuvat nykyään jo monilla laitteilla, mutta se tuo harvoin mitään tuntuvaa etua hieman keveämpiin vaihtoehtoihin verrattuna. Koska katsojasi todennäköisesti ovat melko heterogeenisiä, erilaisin laittein ja erilaisin yhteysnopeuksin, voit aivan hyvin tehdä mielekkään kompromissin. Perustason teräväpiirto eli teknisesti 720p30 (tai p60) on lähtökohtaisesti täysin riittävä ja sen katselu sujuu laiskemmillakin yhteyksillä. Myös lähetysnopeus on kohtuullinen, tarkoittaen että lähetyksen voi suorittaa hitaammankin yhteyden perästä, kunhan yhteys on vakaa.

Mikäli rakennat yhtä tai useampaa lähetyssijaintia verkkotapahtumalle, eikä kaikki tapahdu ihmisten kotoa käsin, pieni taiteellinen silmä pelastaa. Pienet propit, koristeet, värit, kankaat, rollupit tai printit taustalle ovat edullisia tapoja luoda lisää persoonallisuutta ja ammattimaisuutta lähetykseen. Useamman kameran käyttö ja kuvakulmien vaihtelu luo myös pientä iloa sopivasti käytettynä. Lisäkameroihin ei tarvitse käyttää merkittäviä budjetteja, esimerkiksi käytöstä jo poistetut vanhat videokamerat voivat toimia apukameroina. Jopa kännykällä voi tehdä paljon.

Neuvoja kotistudioille

Vähänkin pidemmän sisällön tuottaminen sujuu aina parhaiten erikseen suunnitellussa yhteisessä nauhoitussijainnissa, oli se sitten sisätiloissa tai ulkona. Asioita on voinut harjoitella ja testata, siten löytäen jo ennalta ongelmat vaikkapa juuri äänen laadussa. Myös ohjelmanpitäjälle ns. valmiiseen pöytään astuminen on monin tavoin paljon helpompaa. Tässäkin asiassa matala kynnys vähentää epävarmuutta ja helpottaa osallistumista.

Koska osa sisällöstä kuitenkin tuotetaan kotistudioilta käsin, pyri tarjoamaan tähän neuvoja. Tarjoa tekniikkaa osaavan henkilön tavoitettavuutta kaikille apua tarvitseville. Kirjoita yksinkertaisia oppaita ja tarjoa mahdollisuutta harjoitteluun. Stressaavina aikoina on asteltava varoen, jotta avuliaat neuvot eivät ala tuntua liian vaativilta tai ahdistavilta. Varmista siis, että ohjeet ovat lyhyitä ja helppolukuisia.

Monesti ratkaisut ovat varsin yksinkertaisia. Voiko kotona kuuluviin äänilähteisiin vaikuttaa, löytyykö ehkäpä hiljaisempaa kellonaikaa? Onko kuvattava ikkunan edessä, jolloin taustavalo häiritsee, tai paistaako aurinko ilkeästi kasvoille? Onko mahdolliselle erilliselle mikrofonille vaihtoehtoisia sijainteja? Rakentavalla asenteella ja pienellä kokoelmalla helppoja vinkkejä voit auttaa kotistudion pitäjiä nostamaan tuotannon laatua huomattavasti. Improvisointi sujuu pienelläkin budjetilla. Valoa voi suunnata ammattiheijastimilla, mutta myös kartongilla. Kaikuja voi eliminoida ammattimaisella akustoinnilla tai vanhoilla petivaatteilla.

Todennäköisyys puhuu sen puolesta, että joukossa on jokunen kotistudion pitäjä, joilla on tekniikka hallussa. He saattavat myös arvostaa mahdollisuutta saada hyvinkin tekninen selvitys siitä, minkälaisessa muodossa toivot materiaalia ja miten sitä aiot käsitellä. Havaintoni mukaan ääni- ja kuvatekniikan virittelijät voivat jopa nauttia pienistä haasteista kriisiajan keskellä.

 

Blogissarjan selaus:
<<< edellinen osa: uusia mahdollisuuksia
>>> seuraava osa: tekniikka jatkuu

Julkaistu

Conit verkkoon osa 5: uusia mahdollisuuksia jatkuu

Conit verkkoon -blogisarja käsittelee yleisötapahtumien, kansankielellä conien, muuntautumista verkkotapahtumiksi koronakriisin keskellä. Uusi osa ilmestyy joka toinen päivä. Tässä ja edellisessä osassa käsitellään verkkotapahtuman tekemistä erillisenä tapahtumana.

Kenelle

Tämä on yksinkertainen asia, mutta siihen voi harkita pysähtymistä pieneksi hetkeksi. Verkkotapahtumasi on suunnattu mitä varmimmin samalle yleisölle kuin peruuntunut fyysinen tapahtumasikin. Pohdi kuitenkin kävijäkuntaa hetken ajan.

Jos käytettävissäsi on kävijäkyselyjä ja tietoa kävijöittesi iästä sekä muista tiedoista, pyri soveltamaan tätä verkkolähetyksen tyyliin. Käytä sellaisia verkkotyökaluja, joita kävijäsikin todennäköisesti käyttävät. Vaikka tekisit täysin erillisen ja erilaisen verkkotapahtuman, pyri vastaamaan sillä kävijöiden toiveisiin. Pidä mielessä ketkä tapahtumaa seuraavat ja katso asiaa heidän silmin, jos vain mahdollista.

Voit aina harkita kävijöiden aktivointia verkkotapahtuman osalta vaikka pienillä kyselyillä tai kommentoinnille avoimilla somejulkaisuilla. Kuten fyysisen tapahtumankin osalta, muista ylläpitää hypeä. Nostata vesi kielelle ennen varsinaisen aterian tarjoilua.

Keskimäärin verkkotapahtumaa seuraa pienempi määrä ihmisiä kuin mitä fyysiseen tapahtumaan heitä tulisi. Tähän on useitakin selityksiä. Toisaalta verkkotapahtuma ei tunnu niin suurelta jutulta kuin matkaaminen tapahtumapaikalle ja siten siihen ei innostuta samalla tapaa. Toisaalta moni ajattelee että sen voi joka tapauksessa katsella jälkikäteen kiinnostavilta osin, koska suoran lähetyksen katselusta ei ehkäpä koe saavansa sellaista etua kuin paikan päällä olemisesta. Lopulta ihmisten yleinen taisteluväsymys kriisin äärellä myös painaa.

Poikkeuksia edelliseen on, mutta keskimäärin verkko houkuttelee vähemmän yleisöä. Toisaalta, yleisö verkkotapahtumassa voi olla erityisen aktiivista, tapahtumasi ja harrastusaiheesi ydinyleisöä joille verkkolähetys on erityisen tärkeä kokemus. Huolehdithan siis, että kävijäsi kokevat olonsa tervetulleiksi myös verkossa.

Miten

Perinteinen tapahtuma kokoaa ihmiset saman katon alle päiväksi tai muutamaksi. Verkkotapahtumallakin on syytä olla tietty aika ja avainhetki, jolloin ohjelma esitetään. Sopivassa osassa ohjelmaa on hyvä olla ainakin jonkin asteen interaktiota yleisön kanssa, jotta ns. virtuaaliaplodit toteutuvat. Merkittävän osan voi kuitenkin taltioita ennalta, kunhan vaan voi luottaa sisällön pysymiseen valtionsalaisuutena esityspäivään asti.

Edelliseltä tieltä löytyy myös kompromissi. Oletetaanpa ohjelmanumeroksi vaikkapa luento tai paneelikeskustelu. Siihen on voitu kysyä ennalta yleisön kysymyksiä ja se on voitu toteuttaa nämä huomioiden hyvissä ajoin mukavassa sijainnissa, kaikessa rauhassa. Ohjelma voidaan lähettää nauhalta verkkoon haluttuna päivänä, mutta sen lopuksi voidaan pitää vielä pieni etäyhteyksin järjestettävä Q&A-tilaisuus. Näin pääosa ohjelmasta on voitu toteuttaa hyvin vapaamuotoisesti, mutta tilaisuus interaktiolle jää yhä. Mikään ei myöskään estä ottamasta yleisön live-kommentteja katsojien näkyville ohjelman lähetyksen aikana.

Yksinkertaisia ohjelmanumeroita voi rakentaa myös nimenomaan tietoisena kriisitilanteen yleisöön luomista poikkeusoloista. Kun asioita on pitänyt tehdä kotioloissa ja jopa yksin aiemman tiimityöskentelyn sijaan, se on voinut luoda melkoisen resurssipoolin toisaalta hyviä kysymyksiä, toisaalta niksipirkkamaisia villejä ideoita. Pelkästään tällaisten tilanteiden puiminen tietyn harrastuskentän aiheiden sisällä voi saada aikaan hyvin mielenkiintoista sisältöä, josta on iloa pitkäksikin aikaa.

Missä-kysymystä lähelle liippaa myös hajautetun toteutuksen malli. Ehkäpä ohjelman tuotannon voi jakaa pienemmille tiimeille, joista kukin toteuttaa omaa osa-aluettaan tietyssä sijainnissa, tietyllä porukalla? Keskitetystä toimintamallista voi luopua laajemminkin, kunhan välttämättömistä budjetti ym. kysymyksistä vaan sovitaan. Voit antaa sisällöntuottajille aiempaa vapaammat kädet toimia ja samalla rohkaista myös aiempaa enemmän uusia kasvoja mukaan. Hyvässä lykyssä sekaan löytyy muutama uusi nimi, joista on apua tulevina vuosinakin.

Kuka

Fyysisen tapahtuman järjestäjät ja sisällöntuottajat ovat toivon mukaan halukkaita osallistumaan myös verkkolähetyksen tekoon. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja joskus fyysiset välimatkat voivat myös rajoittaa tuttujen henkilövalintojen tekemistä. Ensimmäinen neuvoni on olla armelias. Moni on väsynyt, eikä intoa nettitapahtuman tekoon ole. Älä anna kieltäytymisen luoda kenellekään pahaa mieltä. Älä tiputa ketään kelkasta, vaan pidä lippu korkealla tulevaa, perinteistä tapahtumaa varten. Jos porukka on vähänkin suurilukuisempi, joukosta ja lähipiireistä löytyy varmasti myös niitä, jotka haluaisivat tulla kokeilemaan jotain uutta.

Nettitapahtuman tekeminen vaatii huomattavasti työtä ja vaivannäköä, jossain määrin jopa perinteistä tapahtumaa enemmän. Kaiken kaikkiaan kynnys on kuitenkin monelta osin matalampi. Pienempi budjetti, pienempi vastuualue ja pienempi liikkuvien osien määrä tarkoittaa poikkeuksellisen hyvää mahdollisuutta tarjota uusille ihmisille tilaa. Mahdollisuus kokeilla vastuullista tehtävää pienemmissä puitteissa voi tarjota tien tulevaan pienemmän paniikkikertoimen kera.

Järjestävästä organisaatiosta riippuu myös tekemisen mallin avoimuus. Joillekin tapahtumille on luontevaa ja mahdollisen sisällön yllätyksellisyyden vuoksi myös erittäin tärkeää tehdä toteutusta pienessä ryhmässä. Toisissa oloissa suunnittelemisen ja ehkä toteutuksenkin avaaminen suuremmallekin yleisöjoukolle voi olla uniikki mahdollisuus. Koska perinteisiä kokouksia ei kuitenkaan pidetä, vieraiden kutsumisen kynnys on poikkeuksellisen matala.

On myös melkoisen suuri todennäköisyys, että edustamasi harrastuskentän aktiiveissa on oma yhteisösi lisäksi myös muita toimijoita. Eri toimijoiden eri fyysiset tapahtumat ovat toimineet luonnollisena erottimena, mutta tätä rajaa ei tällä hetkellä ole. Voit aivan hyvin lähteä rakentamaan vaikka koko nettitapahtumaa yhdessä rakkaan kilpailijasi kanssa. Voit kenties löytää kumppaneita aivan eri puolelta kulttuurikenttää. Kyse voi olla myös pelastusrenkaan heittämisestä. Omalla tapahtumallasi voi olla hieman resursseja käytettävissä nettitapahtuman tuottamiseen, kun toinen saman aiheen tapahtuma on saattanut päätyä vararikon partaalle kriisin vuoksi.

 

Blogissarjan selaus:
<<< edellinen osa: uusia mahdollisuuksia
>>> seuraava osa: tekniikka