Conit verkkoon osa 8: turvallisuus

Conit verkkoon -blogisarja käsittelee yleisötapahtumien, kansankielellä conien, muuntautumista verkkotapahtumiksi koronakriisin keskellä. Uusi osa ilmestyy joka toinen päivä. Tässä osassa käydään läpi turvallisuusnäkökulmia lähetyssijaintien osalta.

Turvaa fyysiset tapaamiset

Mikäli järjestät paria henkeä suurempia tapaamisia, esimerkiksi lavaohjelman kuvauksia tai vastaavia, muista kiinnittää huomiota turvallisuuteen. Vaikka ihmismäärä jäisikin vain muutamaan kymmeneen, on ajankohtaisten varotoimien huomiointi vähintäänkin hyvä ajatus, mutta todennäköisesti myös hyvä tapa madaltaa osallistumisen kynnystä. Muista myös vastuukysymykset, sekä juridisen vastuun että mainehaittojen hallinnan osalta. Mikäli vain mitenkään mahdollista, käytä hyväksesi järjestyksenvalvojien osaamista pienessäkin mittakaavassa. Vaikka tapahtuma olisi liian pieni järjestyksenvalvojien asettamiselle tehtävään poliisin määräyksellä, heidän osaamista kannattaa silti hyödyntää.

Varmista tarvittavat suojatarvikkeet paikan päälle. Tilanteesta riippuen esille tulee tärkeimpänä käsien pesu ja/tai desinfiointi, lisäksi apuna voivat olla hengityssuojaimet sekä mahdolliset fyysiset erottimet, kuten pleksit. Kertakäyttöiset FFP2-hengityssuojaimet ovat helppo ratkaisu pieniin tarpeisiin. Kasvovisiirit ovat myös hyvä optio ja näiden askarteleminen sujuu myös omatoimisesti 3D-tulostimen ja piirtoheitinkalvon avulla. Kertakäyttöiset suojakäsineet ovat myös edullinen apu.

Pohdi tilojen käyttöä ja panosta normaaliakin enemmän opastukseen. Turvavälit ovat tila-asioiden A ja O, joten varmista että niiden noudattaminen onnistuu vaivattomasti ja ongelmatilanteet voidaan havainnoida nopeasti. Mikäli paikalle saapuvien henkilöiden määrässä on epävarmuutta, suunnittele kipurajat ja vaihtoehtoiset suunnitelmat.

Huolehdi siivouksesta. Varmista, että kertakäyttöiset suojavälineet, mukit, nenäliinat ja vastaavat menevät suoraan roskiin. Mikäli käytössä on tarvikkeita ja laitteita, joita käyttää useampi henkilö, tulee näiden desinfiointiin myös panostaa. Tähän voi käyttää esimerkiksi etanolipohjaisia desinfiointispray-tuotteita.

Hiemankin suuremmalla väkijoukolla on hyvä, että vastuu turvallisuusasioiden hoidosta on nimetyllä henkilöllä tai ryhmällä, mieluiten tehtävään asetetulla järjestyksenvalvojalla tai ainakin järjestyksenvalvojakoulutuksen käyneellä henkilöllä. Näin kukaan ei joudu epäkiitolliseen asemaan, jossa pitää puntaroida ajankäyttöään vaikkapa verkkolähetyksen tekniikan pystyssä pysymisen ja turvajärjestelyjen toteutumisen välillä. Mahdollisuuksien mukaan tällaisten henkilöiden tulisi olla myös näkyviä, esimerkiksi huomio- tai järjestyksenvalvojaliivien avulla. Pelkkä turvallisuudesta vastaavien henkilöiden selkeä näkyvyys rauhoittaa tilannetta ja vähentää huolia.

Hyvä ennakointi tukee turvallisuutta

Isoin osa turvallisuudesta on tehty jo ennalta. Koska haaste ja huoli ovat yhteisiä, on mielekästä myös paneutua turvallisuuden aiheisiin ennalta.

Varmista, että paikalle ei saavu henkilöitä, joilla ei ole ehdottoman välttämätöntä tarvetta olla mukana fyysisesti. Korosta, että kaikki työ on yhtä tärkeää, niin turvallisesti etänä tehty kuin paikan päällä suoritettava. Varmista, että paikan päälle tulemisesta ei tule minkään asteen kunnian mittaria.

Mahdollisuuksien mukaan on eduksi, että kaikki paikalle saapuvat ovat ainakin edellisen viikon ajan tarkkailleet omaa olotilaansa ja pyrkineet välttämään kaikkea mahdollista fyysistä kontaktia.

Turvallisuudesta vastaava henkilö voi edesauttaa kuvaustapahtuman turvallista sujumista järjestämällä kaikille osallistujille etukäteen neuvonta- ja keskustelutilaisuuden verkon välityksellä. Keskustelkaa matalalla kynnyksellä huolista, niiden ratkaisuista, sekä tavoista parantaa omaa ja muiden turvallisuutta. Avoin ja turvallinen keskusteluilmapiiri on tärkeää ja jo itsessään tärkeä osa tulevan tapaamisen onnistumista.

 

Blogissarjan selaus:
<<< edellinen osa: Tekniikka (osa 2)
>>> seuraava (viimeinen) osa: Kertaus

En ole vähään aikaan käynyt täällä koska..

…läppärini posahti vaikka hyvin se palveli siihen asti, varsinkin kun ostin sen käytettynä pikkurahalla. Naapurin Eikan tietokoneelta tämän laitan.

Nyt on tiedossa vähän käytetty acer, mutta saan sen vasta viikon päästä.

Hyvää alkukesän jatkoa kaikille.

EU:n koronatuki onkin taloutensa kusseiden maiden pelastamispaketti

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006522979.html

”EU:n tukirahojen piti auttaa pahiten pandemiasta kärsineitä maita, mutta jakoperusteet ovatkin ihan toiset

Suorien tukien jakoperusteissa ei huomioida lainkaan koronapandemian vaikutuksia jäsenmaiden talouteen.”

Tukia siis jaetaan perustuen tilanteeseen ennen koronapandemiaa eli taloutensa kusseille maille mukaan lukien Ranska.

Näyttää siltä, ettei Suomen hallitus tätäkään tosiasiaa tajua, kun tuntuvat olevan suopeita tuolle jumalattomalle velalle ja sen maksajaksi joutumiselle.

Tampere-talo istuttaa metsää hyvittämään päästöjään, 3670 tainta

Otsikon teksti on AL: n 29.5.2020 etusivulta.

Vuosien ajan kestänyt aivopesu puree. Valitettavasti asian kuitenkin niin, että metsä ei voi toimia hiilen loppusijoituspaikkana, vain välivarastona. Puu, kuten kaikki kasvit, sitovat elinkaarensa aikana ilmassa olevasta hiilidioksidista hiiltä itseensä. Tätä auringon valon energialle tapahtuvaa ilmiötä kutsutaan fotosynteesiksi. Kasveissa fotosynteesi tapahtuu erityisesti lehdissä, jotka sisältävät viherhiukkasia.

Mitä tapahtuu Tampere-talon puille, kun ne ovat tulleet elinkaarensa päätepisteeseensä? – ne kaadetaan. Niitä ei kuljeteta mihinkään luolaan, joka suljettaisiin betonilla. Todennäköisesti niitä hyödynnetään jotenkin. Loppujen lopuksi ne puumassa poltetaan tai ne joutuvat kaatopaikalle. Puumassaan sitoutunut hiili päätyy takaisin ilmakehään. Niin hiilen kiertokulku jatkuu ja jatkuu..

Itse asiassa öljyssä ja kivihiilessä oleva hiili on joskus ollut ilmakehässä, hiilidioksidin osana. Miten hiili on päätynyt merien planktoniin ja myöhemmin merenpohjaan, on oma tarinansa. Sillä ei ole mitään tekemistä metsien toimimisena muka hiilen loppusijoituspaikkana.

28.5 – erakoitua

 

 

Kello on kuusi ja aurinko helottaa jo korkealta. Kesäaika näköjään saa heräämään jo ajoissa. Viideltä nousin ja nautin aamun hiljaisuudesta. Kyllä, pääskyset tekevät pesää liiteriin. Olivat pesäntekopuuhissa mennessäni hakemaan puita, jäivät siksi aikaa odottamaan langalle. Päivitys pääskysistä näyttää tulevan osaksi päiväkirjaani.

 

Aamusta riennän rakkaani luo. Puita pitää vielä jonkin verran kaataa, sirkkelöidä ja pilkkoa. Viileämpi aamu, joten on vielä kohtuullinen lämpö ryskätöille. Majavien patoja täytyy myös käydä purkamassa. Vesi täytyy saada laskemaan, että päästään viikonloppuna uimaan.

 

Tiesittekö, että olen lukenut Kalle Päätalon Iijoki sarjan neljä kertaa ja kertaalleen Koillismaa sarjan. Hersyvää ja samalla koskettavaa tekstiä, ajankuvaus on ainutlaatuisen tarkkaa. On Kallen kirjoista muutakin hyötyä. Teen aamuin illoin kaularangan, niskan ja hartioiden harjoituksia lattialla. Päätalon tiiliskiven paksuiset kirjat ovat sopivan korkuisia pään alle venytysharjoituksissa.

 

Äkkiä sitä kuulkaa erakoituu. Käytiin tänään ryskätöiden jälkeen kylällä. Poikkesimme Virtatuvalla ja uudessa paikassa johon muutamme. Olin jotenkin kuin ”orpopiru”, ihan hukassa. Marika kyseli ihan samaa mitä itse oli myös kokenut. Monta kuukautta olemme käytännössä Mirjamin kanssa olleet kaksin. Ei minnekään suuntaan velvoitteita, mitä nyt yksi valtuuston kokous.

 

Otimme osaa pienyrittäjien tuskaan ja haimme noutoruokaa vaikka kotonakin olisi ollut syötävää. Virtain Ruokapajasta haimme annokset. Oli mukava tavata yrittäjäpariskuntaa ja vaihtaa kuulumisia. Pieni ele, mutta molempia lämmitti jälleentapaaminen.

 

Olen jo kertonut ihmisen kummallisista aivoista. Ne kun ovat sellaiset, että minkä ne oppivat, on siitä hankala päästä eroon. Esimerkki: Mirjam siirsi peilin paikkaa ja minä kampatelineen siihen viereen. Puolitoistaviikkoa meni, että joka aamu kävelin vanhalle paikalle kampaa hakemaan. Alkoi jo suututtaa vaikka kuinka olin tanittanut päähäni missä kammat nykyään ovat, niin ei kun aina vaan käsi ojossa entiseen. Pitäisi olla ohimossa sellainen avattava luukku, josta käsin saisi ohjelmoitua aivot uuteen asentoon, kun muutoksia tapahtuu.

 

Korona hässäkkää:

  • matkailla kotimaassa vai ei? Harhauttaako media nappaamalla osia sanomisista vai eikö informaatio kulje hallinnossa?
  • muistatteko sen taannoisen vitsin dinosauruksesta, tuleeko se vastaan Mannerheimintiellä? Nyt sitten ennakoidaan tuleeko koronasta toinen aalto. Mahdollisuudet ovat 50 ja 50 uutisoi Ilta-sanomat. Eli joko se tulee tai sitten ei tule.
  • Viro päästää vapaasti suomalaiset maahan. Mitä pitäisi ajatella? Miten olikaan sen kotimaan matkailun laita? Täyttyvätkö Viron kylpylät ja suomalaiset ammottavat tyhjinä?

 

Kesäkuussa aukeavat maauimalat ja uimahallit. Uimisesta onkin mukava tositarina. Täällä asemanperällä asui vanha mies, joka -60 ja -70 lukujen taitteessa kävi meillä usein kylässä. Olin Kankaanpäässä ammattikoulussa ja siellä kävimme urheilutunneilla uimassa uimahallissa. Oli kovat helmikuun pakkaset kun tulin kotiin perjantai-iltana. Mies oli kylässä ja äiti oli tarjonnut kahvia. Siinä juodessa äiti sitten kysyi, kävitkö viikolla uimassa? Minä, että joo, kyllä kävin. Mieheltä oli kahvikuppi tipahtaa lattialle, hän kun ei koskaan ollut kuullut uimahalleista ja luuli minun muka käyneen järvessä. Luuli aluksi vähän suuttuneena, että vedämme häntä höplästä, mutta leppyi kun kerroimme mistä oli kysymys. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.

 

Kevennys:

Poliisi pidätti joskus muinoin ja totesi vihaisena, ettei teillä kuulkaa pala valot. Minä siihen rauhallisena, ei tietenkään pala, miksi palaisi kun eihän meillä ole kotona ketään.

Populistit puolustavat suomea ja suomalaisia, eikä olla Saksalaisten kynnysmattona.

Ruotsalainen kansanpuolue on opittu tuntemaan siitä, että olipa hallitus minkä värinen tai makuinen hyvänsä, niin he ovat aina valmiita hallitukseen, kun isänmaa kutsuu poikiaan.   Demarit, kepu ja kokoomus ovat aina kukin vuorollaan ottaneet Ruotsalaiset tilkepuolueekseen hallituksiinsa, nytkin RKP istuu kuin tatti sodanjälkeisen historiamme vasemmistolaisimmassa duum…anteeksi hallituksessa.

En tiedä, mutta nyt suomi toimii Ruotsalaisen kansanpuolueen tavoin suhteessaan Saksaan, jolloin suomelle käy kaikki mitä saksa esittää ja vaatii EU.ssa. Nytkin esiinnytään tätä 750 miljardin lahjapakettia kohtaan tiukasta, suomen etua korostaen, mutta kun saksa sanoo, että nyt nimi prosyyriin, niin suomen hallitus ”misseineen” juoksee korot kopsuen ja pallohameet heiluen ylipapitar Merkkelin luo kuin viimeiselle ehtoolliselle.

Kyllä se taas eduskunnassa vain perussuomalaiset ovat se puolue, joka vastustaa joutumista muiden maiden velkojen maksajaksi, luulisi jo yli 120 miljardin omassa velassakin olevan tarpeeksi vyön kiristystä kansalaisilla, että nyt vielä pitää välimeren-maiden siestaakin lähteä rahoittamaan.

Tekisi mieli sanoa kova sana…..ja sanonkin……RAUTAKANKI.

 

 

 

Liittovaltiota ajetaan kuin käärmettä pulloon – Stubb vähättelee seurauksia Suomelle

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/alexander-stubb-pitaa-eu-komission-elvytyspakettia-erinomaisena-varoittaa-vastakkainasettelusta-jasenmaiden-kesken-nakisin-taman-enemman-vasemmisto-oikeisto-jakona/7831716

”Stubbin mielestä vastakkainasettelu on turhaa.

– Meidän ei kannata sisäsiittoisesti katsoa tätä keskustelua, ikään kuin ”mitä tästä tulee meille”. Koska meidän on ymmärrettävä se, että Italian talous on osa Suomen taloutta.”

”– Omalla tavallaan nämä viimeiset kuukaudet ja viikot ovat vieneet oikeasti EU:ta kohti jonkinlaista sosiaalista Eurooppaa. Ja sen me tulemme näkemään tämän paketin ja tulevaisuuden myötä, Stubb sanoo.”

Siis suomalaisten pitää ajatella Italian etua, koska Italia ajattelee omaa etuaan…

Tosiasiassa tässä on kyse Stubbin kaltaisten U-liittovaltiofanaatikkojen ja sitä vastustavien välisestä asetelmasta.

Tuo ”elvytyspaketti” on väline liittovaltion luomiseksi ja johtaa vääjäämättä siihen, että katkossa taloutensa hoitavat maat maksavat holtittomien velkoja jatkuvasti.

Samalla se johtaa siihen, että komission vallan kasvaessa suuret maat yhä enemmän tekevät päätöksiä omien etujensa perusteella ja Suomen kaltaiset pienemmät maat jäävät vain maksajiksi.

Ei toimi posti ei omaposti nimittäin

Oon jo monen monta kertaa yrittänyt kirjautua Omapostiin jota pitää Suomen alas vajonnut Posti. Ei onnistu ei. Olen yrittänyt myös muita selaimia-ei auta. On toi vähän uudistunut tuo Omaposti. Huonommaksi ja toimimattomaksi. Pari päivää sitten onnistuin sinne pääsemään ja melkeinpä viime hetkessä sain tiedon laskuista yms. Nääs kun toi Omaposti ilmoittaa uusista saapuneista mailiin .Nyt ei ilmoittanut. Törkeää ja ala-arvoista asiakaspalvelua. On löydettävä äkkiä joku toinen paikka kuin tää Omaposti. Postista voi sanoa että ei toimi maalla, merellä, ilmassa eikä netissä. Sen johto lienee täynnä vähä-älyisiä tolloja.

Cooperin testi.

Luinhan tuossa tuoreen uutisen; MPKK:n sisäänpääsykokeisiin kuuluu cooperin testi, vähintään 2600m/12min.

Aikanaan palveluksessa ollessani se oli jokavuotinen testi. Viimeisenä vuotenani ollessani 45-vuotias, vielä juoksin 2800m kuten aina ennenkin ja sitten radalta sivuun.

Aivan nuorena miehenä taisi paras tulokseni olla 3300, tosin vähän vetoapuakin sain.

Jos joku väittää, ettäkö nykynuoriso ei olisi lähes rapakuntoista?

Cooperin testi testaa lähinnä hapenottokykyä, jos hyvällä juoksutekniikalla lienee pikku osa.

27.5 – kiirettä piti

 

 

Hieman alkoi herääminen ”kulmat kurtussa”. Näin inhottavaa unta ja kuten sanotaan, nousin ”väärällä jalalla” ylös. Aamutoimien jälkeen alkoi tuntua paremmalta. Eikä kyllä paljoa ehtinyt murjottaa kun riensin autokorjaamolle.

 

Aurauskulmat säädettiin ja pari rengasta uusittiin. Takaiskunvaimentajat täytyy vaihtaa ja toisen takapyörän jarrusatula. Todennäköisesti uusi käynti Ratikylään perjantaina. Mukava oli tavata tuttuja kavereita. Verstaalla on aina leppoisa tunnelma, mutta hommat tapahtuvat ripeästi. Pojat virnuilivat hieman, että mitä sitä on takapenkillä touhuttu, kun takaiskarit ovat noin huonossa kunnossa?

 

Korjaamolta kiireellä apteekkiin, apteekista kauppaan, josta ostin pitkästä aikaa lenkkimakkaraa, enkä muuta. Kotiin päästyä katkaisin aika pätkän lenkistä ja pistin parempiin suihin. Ennen vanhaan oli suomimakkaraa ja oli hyvää. Sanottiinko sitä aikoinaan ”hampparin vääräksi”, vai mitä makkaraa se oli?

 

Päivällä kävimme veli Raunon kanssa Aureessa katiskat. Hauen vonkale ja ahvenia oli jonkun verran saaliina. Kyllä se vaan sielu lepää järvellä. Tiira lenteli tervehtimässä vanhoja tuttuja. Pihassa kastelin tultua kukkia, ettei tule sanomista.

 

Iltapäivällä luin paikallislehdestämme kuinka myös meillä on ongelmia vanhusten hoivassa. Aluehallintovirasto oli tehnyt yllätystarkastuksen ja todennut liudan puutteita. Asioita joita olen valtuustossa myös kysellyt.

 

Korona uutisia:

  • nyt sitten EU miettii mittavia tukipaketteja koronan tiimoilta. Nähtäväksi jää miten Suomi niihin suhtautuu? Mietin, jos sitoudumme elvytysrahastoon, olemmeko silloin pääsemättömissä, jos haluamme irrottautua vaikka eurosta?
  • suomalaiset ovat tutkineet koronan leviämistä hengityksen kautta. Totesivat aerosolin leijuvan ilmassa aika laajasti ja pidempään kuin on luultu. Ettei vieläkään ole hyvä sisätiloissa olla kauaa ja lähekkäin.
  • Trumppi se jaksaa olla ”sotajalalla” vähän kaikkien kanssa. Nyt uhkailee jo sosiaalista mediaa. Olisi ihan hauskaa seurattavaa, mutta kun kyseessä on USA:n vaikutusvaltaisin mies, kyllä hymy hyytyy.

 

Katsoin säätietoja. Maanantaina olisi luvassa hellepäivä. Yöt ovat lämpimiä. On se hienoa hypätä aamulla vain sortseihin ja sandaalit jalkaan. Nuorilla veri kiertää ihan eri tahtiin kuin meillä iäkkäillä. Katselin aamulla kun lapset odottivat kouluautoa T-paita päällä ja sortsit jalassa. Eräs poika oli pyörällä matkassa ja samanlainen asu, minua autossa puistatti. Lämpötila taisi olla siinä 10 asteen paikkeilla. Muistatteko kun hetken aikaa sitten värjöteltiin räntäsateessa. Silloin toivottiin aurinkoa. Sitten kun saimme auringon, niin mitä muuta kuin piti eilen mennä varjoon istumaan. Lupaan ja vannon, että tänä kesänä en valita säästä.

 

Huumoria:

Tapahtui kun nuorena vielä tuli maisteltua. Olin junamatkalla ja poikkesin ravintolavaunuun. Mennessäni takaisin paikalleni, en löytänyt sitä. Onneksi konnari sattui sopivasti tulemaan ja minä kysymään paikkaani. Muistatteko vaunun numeron? En. Muistatteko missä osastossa te olitte? En, mutta muistan, että ikkunasta oli järvimaisema.