Kaikki blogaukset

Ken on elänyt Helsingissä 80 – 90 luvuilla ja jo aiempiakin vuosia, omaa tuntuman ko kaupungin rikollisuuteenkin. Väkivaltarikokset, murrot, varkaudet jne.

Kun tullaan 90-luvulle ja siitä eteenpäin, Helsingissä trendi on mennyt huonompaan suuntaan. Aiemmin varsinaisia rikollisjengejä ja järjestäytynyttä, avointa  väkivaltaa käyttäviä ryhmittymiä ei juurikaan ollut; nyt niitä  riittää ja kovinkaan paljon valoa ei ole näkyvissä. Oma osansa ovat mm latvialaiset pienryhmät Suomessa, ja vapaa liikkuvuus Eestin läpi Suomeen ja takaisin.

Jos vertaamme Tallinnaan, kehitys on ollut päinvastainen. Suomen poliisin yhdyshenkilö Tallinnassa, kehuu Tallinnan poliisin tehokkuutta, runsasta teknistä valvontaa, kalustoa ja ammattitaitoa. Eestin poliisi- ja rajavartiolaitos saavat runsaasti kiitosta ja suomalaisen viranomaisen taholta.

Tallinnahan on aina ollut suomalaisten rikollisten turvasatama ja pakopaikka; nyt vaan alkaa käydä ahtaaksi eläminen ja oleminen. Toisaalta, riittäähän noita suomalaisiakin rikollisia vieläkin ja lukuisasti.

90-luku olikin loistoaikaa kaikkine ns ”maanpuolustusryhmittymineen”; tosiasiassa rikollisjoukkoja keräämässä yrittäjiltä suojelumaksuja yms. Usein johtajina olivat venäläis/eestiläiset entiset sotilaat; korkeastikkin  koulutetuja.

Tänä päivänä kuljen kävellen mieluummin Tallinnan katuja; siellä mm kameraverkosto on todella tiheä. Niitä teknisiä laitteita ei monikaan turisti osaa paikantaa mutta kun asioiden parissa olen kouluttajan ominaisuudessa vuosia viettänyt, ei sille mitään voi kun ne tulevat huomioiduksi.

Siispä turvallista matkailua mm Tallinnassa; pakko ei ole mennä sinne pahimpiin paikkoihin ja humalassa. Kyllä Tallinnassa turvallista on kuten paljolti muuallakin, järkevästi liikkuen.

 

 

Tänään keskityn poikkeuksellisesti vain yhteen aiheeseen. Alueemme kunnat ovat ns. mökkikuntia. Väestömäärä kasvaa roimasti kesäisin. Elinkeinoelämälle ja kunnille siis tuiki tärkeitä ovat sankoin joukoin mökeille rientävät ihmiset.

 

Korona virus muutti kaiken – ainakin toistaiseksi. Mökkiläiset, varsinkin ne jotka asuvat Uudenmaan alueella, viruvat nyt asunnoissaan ja kaipailevat mökeille. Mökkikuntien kauppiaat ja muut pienyrittäjät odottavat sesongin alkua kuin kuuta nousevaa.

 

Hermostuneisuutta alkaa ilmetä. ”Eikö nyt jo voisi hieman höllentää rajoituksia”, pyörii monien ajatuksissa. Ovatko ajatukset itsekkyyttä? En tiedä. Näin unta, kuinka keskustelin kunnanjohtajan kanssa ja olimme huolissamme, miten meidän käy. Olemme kovalla kädellä yrittäneet laittaa kunnan taloutta kuntoon, monin eri keinoin. Nyt tulevaisuus näyttää olevan hämärän peitossa.

 

Elämme oudon tilanteen edessä – meidät yllätettiin ikään kuin housut kintuissa. Onko ihme jos ajatuksemme ovat sekaisin – onko tämä kaikki unta vai totta? Minkälainen on tulevaisuutemme, kuntien, koko yhteiskunnan – elämän?

 

Itsekkyyden sijaan puhuisin mieluummin tuskastumisesta. Varsinkin pienissä kunnissa joissa ei ole todettu tartuntoja, ajatellaan ehkä toivorikkaina pahimman olevan ohi. Siitäkin huolimatta, kuinka uutisvirta kertoo karuja lukuja koronasta päivittäin. Toisaalta pelätään, ”älkää tulko tänne tartuttamaan meitä”.

 

Kaikesta huolimatta, vaikka kuinka sormenpäitä polttelisi palata normaaliin päiväjärjestykseen, on pysähdyttävä ja ajateltava kokonaisuutta, vaikka kuinka sattuisi ja hermoja raastaisi. Irtiottoja yhteisöstä ei vain voi tehdä.

 

Meitä koetellaan nyt, mutta me kestämme koettelemuksen. Tähän mennessä olemme selvinneet suhteellisen pienin menetyksin. Voimme vain kuvitella miten syvältä on riipaissut heitä jotka omaisensa ovat menettäneet.

 

Emme sydämissämme tahdo menettää enää yhtään ihmishenkeä. Siksi meidän on yhtenäisinä oltava siinä rintamassa, jolla tuo pahuksen korona virus voitetaan.

 

Eikös se ole jännä kuinka Suomessa pystytään tilailemaan netin kautta valtion varoilla varmistamatta virolaisten roistojen kautta kiinalaista paskaa. Miksi ministeri joka on vastuussa pääsee kuin koira veräjästä. Pitäisikö nyt samalla tutkia kaikki muutkin rahaliikenteet mm ulkomaanapuun ja muuhun roskaan meneviä rahoja. Veikkaan että tämä tapaus oli vain jäävuorenhuippu.

Jatkossa roistovaltio Viroa pitää kiertää.

”Suojavälineskandaali lyö melkoisia laineita kaikkialla. PS-kansanedustajat oudoksuvat työministeri Tuula Haataisen (sdp.) väitettyä tietämättömyyttä kansakunnan kannalta kriittisesttä suojavarusteasiassa.

Kansanedustaja Mari Rantanen (ps.) ei niele selitystä siitä, että Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Tomi Lounemaa olisi yksin tehnyt kymmenien miljoonien kaupat.” (Suomen Uutiset)

Olisin käynyt äidin haudalla, mutta bussikortissani ei ole enää saldoa ja käteinen ei enää kelpaa Lahden paikallisliikenteessä. Äitini nukkui pois pitkäperjantaina vuonna 2003.

Huomenna tulee veljeni ja yksi ystävä Hollolasta kylään. Sauna, kiuasmakkaraa ja muutama olpponen.

Niin, kaikkien sotien ja pakolaiskriisin lopettamiseen!
Yksi näkymätön viirus ilmeisesti lopetti sodat ja pakolaisten kärsimykset ja nälänhädät, koska enää ei missään uutisissa mainita niitä, vaikka vajaa kuukausi sitten kaikki uutiset olivat täynnä niitä!
Näkyy olevan pienestä kiinni isot asiat!
Monikaan meistä ei ole kyseistä viirusta nähnyt, mutta se kuitenkin saa koko maailman sekaisin.
Voisikohan se Jumalakin kuitenkin olla olemassa ja Hänen antamansa Sanakin pitää paikkansa!?

Olen jo muutaman kymmenen vuotta käyttänyt ns fotokromaarttisia laseja. En yhtään pidä siitä, että pitäisi kuljetella ja pitää kaksia laseja.

Tuolla järvellä tuo aaltovälke on vihonviimeinen kirkkaalla auringonpaisteella.

Siksi aikanaan hankin tämmöiset tummuvat lasit. Aivan uskomattoman hyvät nykytekniikalla toteutettuna, kaiken lisäksi toimivat nykyisin autoa ajaessakin, siis auton lasin takana, ennen ei näin ollut..

Asialle tulin heränneeksi tänään kun aurinko helottaa tosi kirkkaasti ja kun uutiskissakin  varoiteltiin otsonikadosta.

Tämä siis toinen avaukseni tänään, ei yleensä kuulu tapoihini.

Pitkään on luvattu ja puhuttu kotimaisten kasvosuojusten valmistuksen alkaminen. Eräskin ministeri on luvannut tuotannon aloittamisen ihan lähiviikkoina, tai ainakin ihan lähiaikoina. Niiden valmistuksen aloittaa kaksi, tai kolmekin kotimaista yritystä. Enää ei valmistuksen esteenä ole, kuin raaka- aineen puute ja pienenä sivujuonteena valmistuksessa tarvittavat koneet.

Minäkin olen päättänyt aloittaa vastaavan tuotteen valmistuksen. Ei minultakaan puutu muuta, kuin nuo pikkuasiat ja tietysti tarvittava taito. Nehän ovat kuitenkin asioita, joita ei ilmeisesti tarvitse osatakaan ja ne oppii matkan varrella.

Minä puhun yhtä paljon totta, kuin ne kolme muuta kotimaista yrittäjää, niiden puheista ei ota kukaan selvää. Niiden tuotanto alkaa tässä kuussa, tai vähintäänkin kolmen viikon päästä, sitten ollaankin jo toukokuussa.

Nyt vaan odottelen, että tililleni ilmestyy muutama miljoona rahaa, sitten voin aloittaa tuotannon, taikka ostaa kiinalaista hukkatavaraa. Tulossa tilille on vähintään viisi miljoonaa euroa, tai eihän sen määrää kukaan tiedä, kun se tulee hämärän välittäjän kautta.

Miten voi olla näin huteralla pohjalla jonkun valtion omistaman yrityksen elämä. Sitä ehdittiin jo etukäteen paljon kehua, kun Suomi on ainoa Euroopan ainoa maa…

Kerronko lisää satuja?

Onko niissä sitten totuutta se onkin aivan eri juttu eräiden mielestä arvostelu hänen kirjoitiksillee olisi halveksuntaa

Eihän se noin ole vaan kyllä kirjoitusta voi ja saa arvostella koska sehän on aivan eri juttu kun kenenkään  suora nimittely johon muutamat syyllistyvät

Sellasta taas ei kenenkään pidä tehdä se ei ole asiaa eikä sillä saa aikaan mitään kehittävää

Onko joku juuri sinun kirjoituksiin mennyt muka halveksuunnan linjalle  sellasta ei ole tapahtunut kun lukijan omassa päässä

Suomi on onneksi moni puolue maa ja toivottavasti myös pysyy ja on jatkossakin koska se on Suomelle elintärkeä asia

Elämme silti mukana koko maailmaan nähden eri kulttuurien kanssa rinnakkain ja teemme kauppaa joka ilman  suuntaan

Ei pitäisi olla mitenkään epäselvää tuon käytöksen olevan eikä siinä nimittelyt ole oikeaa asiaa

Ne muut maat on silti meille tärkeitä kauppakumppaneita jossa nimittelykin on hyvin  kyseenalaista

Ja kun meillä ei aina ymmärretä Suomessa asioita joita muissa maissa käytetään  esim joissakin maissa on kasvojen menetys pahinta

mitä olla voi sellaseen ei pidä mennä kenenkään siitä ei synny ainakaan kauppoja  voi tulla jopa kissa tappelu

Kokonaan eri asia on sitten eri maiden uskonnon  puoli olkoot siinä ihan mitä mieltä meidän ei pidä mitään näistä asioista halveksia

Ne asiat ovat jokaisen maan ihan omia asioita eikä ne oikeasti muille maille kuulu

On tunne että että tuossa asiassa vois sanoa kun etelän varis kysyy lapin pojalta montakos poroa se omistaa

En usko että Lapin poika kysyy paljonko sulla onkaan tilillä rahaa siksi voi sanoa etelän variksen kyselyä porojen lukumäärästä

Mutta mikään kirjoitus ai ole halveksuntaa mihinkään suuntaan sehän juuri on tarkoituskin arvostella tekstiä ilman laatunimittelyjä seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

 

 

Eilen kiirastorstaina oli taas vaihteeksi veto täysin pois. On tämä vanhan ihmisen elämä välillä vaikeaa – yhtä kiirastulta. Mieli on kuin nuorella vasikalla, mutta kroppa pistää vastaan minkä ehtii. Muutamana päivänä kun riehuu metsähommissa, ja vielä niin vähän aikaa, ettei kehtaa edes sanoa, niin jo seuraavina päivinä lihakset, kuin kylätappelussa olisi ollut.

 

Yhtenä päivänä kun kävelimme Mirjamin kanssa rannassa ja tultiin metsän läpi takaisin, poikettiin lähteellä. On lähdevesi raikasta ja hyvää ja joinkin sitä pari kauhallista. Siinä juodessa Mirjam hyräili vanhaa Junnu Vainion laulua: ”Lähteellä Hannu joi kauhasta, sillä sen täytyi taas kapseli niellä, kun vaivasi niin eturauhasta”. En ollut kuulevinaniJ)

 

Olin aikanaan kova lukemaan. Nyt ei millään tahdo aika riittää. Meillä on Virtatuvalla ns. Kirjavinkkarit kerran kuussa. Nyt tietenkään ei ole, joten vetäjämme Maija lähetti jokaiselle osallistujalle kirjan. Minä sain Virroilla asuneen kirjailijan Teuvo Saavalaisen teoksen: ja poika vaikenee. Mielenkiinnolla luen, puhuvathan virtolaiset vieläkin paljon Saavalaisesta.

 

Ihmisten pitäisi oppia laiskottelemaan. Mikä sen mukavampaa, kun mihinkään ei ole kiirettä, ei pakkoa. Henkinen hyvinvointi suorastaan vaatii laiskottelua. En muuten ikinä olisi uskonut kuinka rankkaa henkinen työ on, kuten tämä kirjoittaminen. Tähän mennessä on tullut 27 korona aiheista kirjoitusta ja siihen muut päälle, muutaman viikon aikana.  Isä usein sanoi: Ahkeruus on ilomme – laiskuus intohimomme. Jaksaa kun toteuttaa tuota sanontaa säännöllisesti.

 

Korona uutisia:

• edelleen puhuttaa suojavarusteiden saanti. En ota kantaa kun en asiasta tiedä kuin mitä media on kertonut. Kun sotku on tapahtunut, on halukkaita ilmennyt sotkun sekoittajiksi ja iltapäivälehdet hykertelevät.
• arvostettu tutkimuslaitos ennustaa taas vaihteeksi hyviä uutisia. Suomen koronaepidemia olisi pitkälti ohi toukokuun alussa. Huomenna tietysti saadaan vuorostaan vettä niskaan, voi mennä pitkälle kesään. Aika sen näyttää.
• poliiseilta tuli taas varoituksen sana huijareista. Ei kannata antaa rahaa vaikka kuinka ovelta ovelle kerääjät, esittäisivät keräävänsä koronan hoitoon hyväntekeväisyysrahaa. Ollaan tarkkana.

 

Pääsiäinen on ensimmäinen juhla jota Korona virus koettelee. On varmaan outoa viettää pääsiäisen aikaa kun perinteistä täytyy luopua. Itselle pääsiäinen ei ole ollut sen kummempi, mitä pääsiäiskokolla on käyty. Mämmiäkään ei ole tullut syötyä sitten lapsuuden. Kai sitä voisi muutaman pääsiäismunan ostaa.

 

Kevennys:

Tunsin kauan aikaa sitten erään perheen jossa mies oli kova urheilemaan ja vaimoa ei taas olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kerran, miehen tultua kisoista, vaimo kysyi, miten meni? Voitin kolmen tonnin esteet. Ai kun kiva, mihin aiot laittaa ne?

 

Hyvää pääsiäistä kaikille ystäville ja lukijoilleni – olette ihania kun jaksatte seurata päiväkirjaani.