UFOja tuttuja – olemmeko yksin ?

Eräs omakohtainen kokemuksemme on jäänyt vaille selityksiä Tiede-lehdeltäkin:

Hollolassa eräänä marraskuun yönä, ilmestyi etunurmikolle 3 eri kokoista pyöreää tassun jälkeä, jotka mahtuivat noin 1 m2 alueelle, ja jotka sulattivat juuri sataneen lumen. Mutta lunta tuli lisää ja tassun paikat säilyivät ja sulattivat uuden sataneen lumen. Kuvasin sen ja naapurit kävivät toteamassa saman.

Mutta, sama toistui, kun muutimme seuraavana vuonna Nastolan Villähteelle. Takapihalle marraskuun lumisateen aikana toistui täysin sama ilmiö samoine tassun jälkineen- kuvasin ne. Naapurit totesivat saman. Piirsin tarkan kuvan mittasuhteista ja lähetin Tiede-lehteen. Pitivät varmasti pöljänä, koska vastaus oli juuri sen kaltainen.

Nyt nuo monien lentäjien havainnot kertovat selittämättömiä ilmiöitä.

Olemmeko yksin  ?

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/5c8d2a93-2404-446b-910c-342e95619ec3_ul.shtml

https://www.avaruus.fi/uutiset/aurinkokunnan-pienkappaleet/aurinkokuntaan-saapui-vierailija-tahtienvalisesta-avaruudesta.html

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005897955.html

 

 

Millanen on Tamperelainen pysäköinti valvonta

Ei sitä Tampereella ole oikeasti millään alueella joka keskity keskustoriin siellä se on melkoisen tarkkaa .

Ja jos sen katsoo milloinka se on korkeimmillaan no se on vain sellasta joka tapahtuu kello 07,00 15,30 väliselle ajalle elikkä virka aikana

muuloin sitä ei todellisuudessa ole lainkaan Ja varsinkin viikonloppuisin se onkin pelkkää villiä länttä .

Kun tulet kotiin töistä pihassas on vieras auto jonka omistajaa ei sitten löydy yhtään mistään .

No tuo pölvästi jäi kiinni kun oikea tontin haltija pisti oman autonsa suluksi eteen ja takana oli autotalli .

Niin oma valtaisen pysäköinnin tehnyt ei voinut kun soitella ovikelloa aamulla että sai pirssinsä pois

Kun tuo sitten kysyi asiasta pölvästi kertoi luulin ettei siitä ole haittaa kun oli tyhjänä paikka kyse oli sitten ok talo .

Ei siis kerrrostalon tolppa paikka jossa tuollanen käytös on sääntö ei poikkeus lainkaan seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Demareiden vaalibudjetti – hunajata sinne sun tänne

Demarit ovat julkistaneet varjobudjetin ensi vuodelle, joka on samalla vaalibudjetti. Budjetti on väsätty paljolti sen varaan, että  Suomen Pankin ja Sitran taseista siirretään rahaa valtion budjettiin yhteensä lähes puoli miljardia euroa.

Kokoomuksessa vedettiin oitis herneet nenään ja syytettiin demareita ryöväreiksi, jotka ”ryöstävät” Sitran ja Suomen pankin  rahoja. Mutta kun Sitra ja Suomen Pankki ovat Suomen omistamia, niin miksi ei hallitus saisi käyttää taseissa makaavia rahoja kansalaisten hyväksi. Minne niitä satoja miljoonia sitten oikein hannataan. Pannaan taseet töihin, sanoi Sipiläkin hallituksensa alkutaipaleella.

Muuten Demareiden vaalibudjetti vaikuttaa äkkiseltään aika hyvältä. Siinä luvataan verohelpotuksia muutama sata miljoonaa euroa ja puheenjohtaja Rinne lupaa pitää lupauksensa.

Vaalitaistelu on toden teolla alkanut. Joulun jälkeen alkaa kura lentää. Kepun sylttytehdas on jo toiminnassa ja sieltä rapa roiskuu pian.

Kannattaisiko heittäytyä veronmaksu totaalikieltäytyjäksi?

Vapauttava tuomio hovissa? – tuskinpa.

Oma lukunsa on Jehovan todistajien erivapaus, jota voidaan kutsua ’positiiviseksi syrjinnäksi’ .  ( Termiä on käytetty mediassa ainakin maahanmuuttoon liittyen.)

*

Ote:

”Käräjäoikeudelle antamassaan vastauksessa mies vetosi sodanvastaiseen vakaumukseensa. Hän kertoi pitävänsä syrjintänä sitä, että mahdollisuus vapautua palveluksesta kokonaan on sallittu pelkästään Jehovan todistajille.

Esitys Jehovan todistajien erivapauden kumoamisesta eduskunnassa”
***

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005897681.html

13.11.2018

Totaalikieltäytyjää ei saanut tuomita vankeuteen – korkein oikeus ei ota tapausta käsittelyyn

Hovioikeus päätti aiemmin, että totaalikieltäytyjän tuomitseminen oli syrjivää kohtelua, ja kumosi vankeustuomion. Päätös jää voimaan, koska korkein oikeus ei ota asiaa käsiteltäväkseen.

Korkein oikeus (KKO) ei myönnä valituslupaa paljon puhuttaneesta siviilipalvelusjutussa, joten Helsingin hovioikeuden vapauttava tuomio jää voimaan.

Hovioikeus hylkäsi helmikuussa syytteen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä ja katsoi, että tuomitseminen on syrjivää kohtelua. Kyse oli miehestä, joka kertoi pitävänsä syrjintänä, että vain Jehovan todistajilla on mahdollisuus vapautua kokonaan palveluksesta. Valituslupaa korkeimpaan oikeuteen haki syyttäjä.

Laki Jehovan todistajien vapauttamisesta ase- ja siviilipalveluksesta on ollut voimassa vuodesta 1987 asti. Hovioikeus totesi, että lain säätämisen jälkeen Suomi on muun muassa liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Hovioikeuden ratkaisun mukaan yhdenvertaisuus myös velvoittaa vakaumusten yhdenvertaiseen kohteluun.

Rangaistuksesta vapautettu mies ilmoitti elokuussa 2015 kieltäytyvänsä siviilipalveluksesta. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi hänet 173 päivän vankeuteen helmikuussa 2016.

Käräjäoikeudelle antamassaan vastauksessa mies vetosi sodanvastaiseen vakaumukseensa. Hän kertoi pitävänsä syrjintänä sitä, että mahdollisuus vapautua palveluksesta kokonaan on sallittu pelkästään Jehovan todistajille.

Esitys Jehovan todistajien erivapauden kumoamisesta eduskunnassa

Hallitus antoi syyskuussa esityksen, jotta Jehovan todistajien vapauttaminen asepalveluksesta kumottaisiin. Muutos toisi kaikki uskonnot ja vakaumukset samalle viivalle asevelvollisuutta koskevassa lainsäädännössä.

– Vapautuslaki asettaa yhden uskonnollisen vakaumuksen parempaan asemaan muihin vakaumuksiin nähden, ja lain onkin useassa yhteydessä todettu olevan ristiriidassa perustuslaissa turvatun ihmisten yhdenvertaisuuden ja siihen liittyvän syrjintäkiellon kanssa, valtioneuvoston tiedotteessa sanottiin.

Vapautuksen kumoavien lakien ehdotettiin tulevan voimaan mahdollisimman pian.

STT

Meillä nuohottiin.

Tänään kävi nuohoaja (todella ammattimies), ihan vanhan konseptin mukaan, kävi ja kysäisi, koska sopisi. Huomenna sopisi.

Oliko se sisäministeri, joka sai aikaan lakimuutoksen, että asiakkaan on kutsuttava nuohooja tarvittaessa. Tämä homma kun palovakuutustenkin suhteen on lakisääteinen; jo meni homma sekavaksi.

Nuohouspiirit kun ovat melko laajojakin, jos työn tekijä sukkuloisi esim piirin laidasta toiseen, tietäisi varmasti taksojen rankkoja korotuksia.

No meillä homma hoitui vanhalla kaavalla ja hyvää  jälkeä tuli.

Ay-liike tuhosi vanhustenhoijjon

Moni yksinkertanen, kiltti ja hyvä ihminen ois hyvä hoittaan vanhusta ja varsinki jossaki hoitokoissa tai vanhusyhteisössä, mutta eikö ei, pittää olla tutkinnot ja paffit ja taulukkopalkat ja sekunttityöajat ja ruudut ja raidat ja sen ja sen verran teoriaoppeja.

Siis mikhän raha ei tule riittään hyvhään hoittoon ja siksi jo nyt vanhustenhoito on huonoa.

En tarkota, että nykyhoitajien pitäs ilmaseksi tehä töitä, tarkotan, että tavaliset ihmiset, joila riittää lähimmäisen rakkautta ja viitseliäisyyttä ja halua auttaa, tukea, silittää, pestä, lukea, laulaa vanhuksille, semmosten pitäs saaha joku perehytys näiltä nykyvirkamieshoitajilta ja joku peruspalkka.

Näin varhmaan tehtiinki joskus, mutta ees se vuen tai puolen vuenko soli vanhusten hoitoapulaisten koulutuksen järjestyminen esty, koska ay-liike puolustaa koulutettujen hoitajien työpaikkoja muka paremman hoijjon nimissä.

Kyllä tiättä syämmessänne jokhainen, että puhun asiaa, näin ei vaan sais sanoa eikä puhua, mutta se korkea koulutus ei tee hyviä hoitajia, son syämmessä se asia, jokon ihan kaikkein tärkein, eikä pitäs liiotella, yks ammattihoitajahan nytki hoitaa ylenmäärin ja liikaa vanhuksia.

Ääh, siis tajuattako, mitä selitän, siis vanhukset tarttee mukavia, kilttejä, ihmistä rakastavia, yksinkertasia ihmisiä lähelleen avuksi.

Eikä ura vanhustenhuollossa ole usseinkkaan se ylpeyenaihe nykyään, kaikila mennee huonosti, hoitajilla ja vanhuksilla?

Mietimäpä asiaa?

Rakastavin, ilosin, ajattelevin terhveisin hilkkapien!

Ps. Otsikko on liian räikeä ja koko kirjotus huonosti muotoiltu, mutta tämonki tarkotettu syämmellä luettavaksi. t. se samanen hilkka

Haamuhoitajat vanhusten palvelutaloissa

Paljon on puhuttu ja kirjoitettu vanhustenhoidon huonosta tilasta. Mitään korjausta asiaan ei ole saatu. Yksityiset hoivayritykset, joista monet ovat pörssiyhtiöiden omistamia on perustettu tekemään voittoja sijoitetulle pääomalle. Se tarkoittaa mm. sitä, että kun ala vaatii paljon henkilökuntaa, niin kaikki tehdään yrityksissä henkilökunnan tarpeen vähentämiseks kustannusten alentamiseksi ja voittojen suurentamiseksi.

Nyt on paljastunut tapa millä hoivayritykset selviävät v iranomaisvalvonnasta hoitakamitoituksen suhteen. Hoitajia on oltava tarpeellinen määrä suhteessa asiakkasmäärän nähden. Tästä on alettu tinkimään kirjoittamalla hoitajien työvuorolistoihin tekaistuja nimiä eli haamuhoitajia. Esiin tulleiden tapausten joukossa on entisiä työntekijöitä, jopa kuollut henkilö ja tietty Jaska Jokunen, Näin selvitään pienemmällä hoitajamäärällä, joiden työtaakkaa on lisätty ja asiakkaat eli vanhukset kärsivät. Palvelu on varsinkin suurissa yksityisissä palvelutaloissa todella heikkoa ja kotipalveluhan on alle arvostelun. Vanhukset on jätetty heitteille ja viranomaisvalvonta tökkii. Valvontaa pitäisi tehostaa ja varsinkin kentällä tapahtuvaa valvontaa. Yllätystarkastukset esim. öisin voi tuottaa karmeita tosiasioita päivän valoon.

Kenen on vastuu, että vanhustenhoitoa ei saada edes tyydyttävälle tasolle Suomessa? Se on maan hallituksen vastuulla. Sipilän hallitus ja sen sosiaali -ja terveysministeri ovat laiminlyöneet erään tärkeimmistä tehtävistään, hoitaa Suomen vanhukset kunnialla hautaan.

Syksylyriikkaa.

Minäkin syksyiset riimini repäisen,

pimeää aamua pälyilen,

nuo kanat kelloa siirtämättömät,

isoa kelloa ymmärtävät;

toisin kuin ihminen.

Sataa vettä meilläkin, miltei kaataen,

kesää mennyttä muistelen.

Klo 4 kun kesällä heräilin,

aamun kajo jo mieltäni hyväillen,

kohti postilaatikkoa käveleskellen,

kesää ihaillen.

Nyt kaamos ja syksy ihmisen,

sen lukenut olen; mielen sortaen.

Minun suojani syksyn pimeyteen,

kas otsalamppu näin valaisten,

synkkää syksyistä säätä halkoen.

Lehdenkin löytänen,

kera kahvin uutiset lukien ja menoa taivastellen.

Tämä synkeä syksy, sitäkin ihailen,

antaa pienellekkin valolle arvostuksen;

se on kuulkaa jotain sekin.

Onni löytyy myös marraskuusta

 

äärimmäinen kosteus

märkä litisee jalkojen alla

lihaksia särkee

mitä sitten

ajattelen karrelle palaneita

elinkelvottomia savanneja

kuivuuteen kuolleita lapsia

eläinten raatoja

 

olen etuoikeutettu

rännistä tippuvasta vedestä

kasteisesta maasta

kosteudesta ihollani

lottovoitosta sammuttaa janoni

milloin haluan

 

Missä on Euroopan kokoinen kansallismielisyys?

Viime vuosisadan puolivälissä heiteltiin ilmoille ikävä termi pan-eurooppalaisesta nationalismista. Yllätyin, että keskustelu aiheesta on viimeksi noussut niinkin pitkä aika sitten pöydälle. Kas kun meillä on EU:n rajojen avaamista ajava ns. EU-myönteinen liike, sitten kansallisvaltioiden rajoja sulkeva ns. EU-kriittinen liike – mutta ei mitään välissä? Voisiko tämä portti aueta Merkelin lähdön myötä?

EU:n ristiriitainen arvomalli

On pitkäaikainen tosiasia, että EU:n ja Euroopan valtioiden välillä on monia samanlaisuuksia sekä siten potentiaalia yhteistyöhön. EU:kaan ei ole ihan pöhkö idea, joskin sen toteutus jättää hieman toivomisen varaa. En kuitenkaan aivan ymmärrä EU:n johtavaa ajatusta, jonka mukaan EU:n avainsanoma on tehdä EU:n rajoista merkityksettömät. Maahanmuuttoa ei saa rajoittaa tai hallita – jos edes tutkia. EU:n vanhojen kulttuurien ainoa tehtävä on kuolla pois ja tieteen pitää hiljentyä ääritoimijoiden niin vaatiessa. Vaikka koen olevani enemmän EU-myönteinen kuin -vastainen, en aivan ymmärrä tätä ristiriitaa.

Maailmanhistoria opettaa meille trendiä, jossa poliittiset toimijat tuppaavat kasvamaan ja ylittämään vähitellen poliittisia, maantieteellisiä ja aattellisia rajoja niiden madaltuessa sopivasti. Helsingissä taannoin kokoontunut EPP on yksi esimerkki tästä, joskin heidän kutsuminen puolueeksi perinteisessä mielessä on vielä vaikeaa. Heillä ei ole vielä kosketuspintaa EU-kansalaisiin. Osin se on omasta halusta, osin EU:n rakennemallista johtuvaa. Joskus tulevaisuudessa EPP tai jokin muu EU:n laajuinen puolue voi kuitenkin olla ihmisille lähteinen konsepti, sillä potentiaalia tähän on. Jokin päivä he kenties näkyvät myös Suomen tai Saksan politiikassa, ehkä jopa Münchenin tai Tampereen poliittisella kentällä.

Jos tämä on trendi, spekuloin EU:n kentille syntyvän myös liikkeen, joka näkee EU:n arvokkaana itsessään, ilman ulkopuolista referenssiä. Sanoivat eri maiden kansallismieliset puolueet mitä vaan, leijonaosa EU:n maista ja kansalaisista kuitenkin pysyisi mieluiten EU:ssa jäsenenä. Iso osa tästä suuresta kansanjoukosta ei kuitenkaan allekirjoita ajatusta ääriuskontojen ylivallasta, kontrolloimattomasta maahanmuutosta tai ylipäänsä häpeästä kaikkea eurooppalaisuutta kohtaan. Tämä ryhmä saattaisi joku päivä näkyä yhtenä EU:n poliittisena voimana, jonkinlaisena maantieteellisesti paisutettuna versiona maltillisesta kansallisaatteesta. Tälle aatteelle on nähdäkseni poliittista kysyntää, mutta ei kovinkaan määrätietoista tarjontaa. EPP:kin yrittää tälle aatteelle flirttailla, mutta toimet ovat olleet sanojen kanssa ristiriidassa. Weberin sanoma vaikuttaa hieman paremmalta, mutta aika näyttää jääkö sekin vain puheeksi.

Mistä pallo liikkeelle?

Mielenkiintoinen kysymys on pohtia mistä tällainen eurokansallismielisyys voisi lähteä. Se voisi olla uusi populistinen toimija, kansanliike tai vastaava. On spekuloitavissa että Perussuomalaisten ja heidän aateveljiensä parissa voi jossain kohtaa syntyä ajatus, että EU nyt vain on ja pysyy eikä sitä kannata vastustaa, järkevämpää on vahvistaa sen hyviä puolia. Euromyönteisille oikeistoliberaaleille tämä voi olla myös kehityksen suunta, mikäli he kokevat tarpeeksi haastetta toisaalta vasemmistoliberaalien nousevista äänenpaineista ja toisaalta kansallismielisistä jääristä. Tätä on vaikea spekuloida, kun EPP:kin on puoliksi liberaalihippeilyä ja puoliksi jumalanpalvelusta.

Sitten pitää toki kysyä mihin tämä johtaa. Ikuinen optimisti sisälläni kokee, että EU:hun kenties suhtauduttaisiin positiivisemmin, mikäli sen sisällä olisi tilaa myös tällaiselle kompromissiajatukselle. Tai sama toisin sanoen: jos EU itsessään nähtäisiin jonkin arvoisena myös sen kansalaisille, sitä olisi ehkäpä hieman helpompi rakastaa – tai ainakin kunnioittaa.