Juttu ei perustu Leninin eikä kenenkään muunkaan ”persoonallisten mo- tiivien arvuuttelulle”, vaan faktoille siitä, miten Lenin alaisineen (kuten Stalin) toimi, ja ertyisesti vielä tapauksiin , jotka eivät ole muulla tavalla selitettävissä ja jotka myös osottavat, että päättäjä oli nimenomaan Lenin eikä jokin vaihtelevaenemmistöinen kollektiivi.
Otan yhden esimerkin: oman Suomen punaisia lähellä olleen vasemmis- topuolueen perustaneen kenraalikuvernööri Nekrasovin viran ja tätä kautta mm. hallituksen viimeisenkin komentoketjun lakkauttaminen vallankumousyönä 7. 11. 1917 ja näin faktuaalisen itsenäisyydentilan luominen Suomelle, kun han Suomi vain julistatuu itsenäiseksi, mistä Stalin kävikin muistuttamassa puheessaan ensimmäisellä kansankomis- saarin ulkomaanmatkalla Suomen Ammattijärjestön (ei siis SDP:n, sen kokous oli viikkoa myöhemmin!) liittokokouksessa 16. 11. 1917.
Jos noin olisi ollut ”Leninillä olisi ollut enemmistö” Senaatissa eli hallituk- sessa, jonka puheenjohtaja olisi ollut kenraalikuvernööri, ja jäseninä oli ollut yksi enemmän porvareita kuin sossareita, mutta puheenjohtajan ääni oli ratkaissut sosialistien, aivan samoin kuin keväällä/kesällä kuver- nööri Stahovitshin ääni porvarien hyväksi, jopa päätettäessä Senaatin suostumisesta Eduskunnan ja myös itsensä hajottamiseen. Tämä kaikki olisi tietysti edellyttänyt, että Lenin olisi houkutellut sosialistit mukaan Senaatin toimintaan, mikä nyt olisi todennäköisesti onnistunut ainakin äkkivasemmis.tolaisimpien sosialistien avulla.
.
Elimme Suomessa kauan Neuvostoliiton elinaikana erityisesti sodan jälkeen lukemattomien valheellisten historiakuvien aikakautta. Vähitellen mennyt todellisuus oikenee. Kitinättä se ei tietenkään ole tapahtunut, niin monet jopa ammattilaisina esiintyneet ovat olleet valheiden vankeina.
On erittäin tärkeätä vapautua neuvostoajan propagandasta. Sotien jäl- keistä aikaa on hyvästä syystä kutsuttu paljolti suomettuneisuuden ajaksi. Neuvostoliiton romahdus vuonna 1991 ei vapauttanut meitä suomettumiskudelmasta, mutta antoi siihen mahdollisuuden. Liian moni nousi KGB:n tuen turvin kestoasemiin, eikä tarpeellista urakiertoa tapahtunut. Asioita täytyy kutsua niiden oikeilla nimillä. Kun vuonna 2017 Suomessa elettiin juhlahuumassa, paluu arkeen tammikuussa 2018 sata vuotta sitten vasemmistososialidemokraattien (puolue Sdp) käynnistämän aseellisen vallankaappausyrityksen jälkeen on ollut va- pauttavaa uutisvirtaa. Tämä vuosi näyttää siten suorastaan hyödylli- semmältä kuin vuosi 2017. On jatkettava jälkikäteen rakennettua historian virhekuvan korjaamista.
Elimme vuosia, joiden aikana väite Leninin Suomelle lahjoittamasta itsenäisyydestä eli puheesta toiseen, kirjasta toiseen, lehtiartikkelista toiseen kuin se olisi ollut itse Totuus. Ei, ei se niin mennyt. ”
RK: Kyllä se vaan niin meni, että Lenin piti kiinni Suomelle Wienin kong- ressin kansainvälisesti ympäri Euroopan valtioasemasta personaali- unioni Venäjään -itsenäisyydestä tsaarinhuoneen lakatessa olemasta.
” Venäjän romahdukset vuosina 1905 ja 1917 avasivat Suomelle ja monelle muulle tsaarin ajan alusmaalle tien itsenäistymiselle. ”
RK: ”niiden avaama tie Suomelle ja (Kongressi-)Puolalle(-Liettualle) oli eri- lainen monin tavoin kuin esimerkiksi Virolle, Latvialle Ukrainalle ja Kausasialle.
Suomessa ja Puolassa esimerkiksi ei ollut VÄLIAKAISEN HALLITUK- SEN VENÄJÄLLE LUOMAA NEUVOSTOJEN JÄRJESTEMÄÄ vaan muu, kansallinen hallintomalli, Suomessa Eduskunta.
” Itsenäisyys oli kuitenkin itse otettava, ei sitä Venäjä lahjoittanut. ”
RK: JOs hähän tuhmasti sanoisi, niin suorastaa ”työnsi perseestä sisään” Suomelle itsenäisyyden!
” Tärkeätä oli, että säätyjen aika Suomessa päättyi vuonna 1906 ja oikeasti edistyksellisen valtiopäiväjärjestyksen aika alkoi. ”
RK: Juu niin oli, tämä oli tärkeää!
Ja tämä oli eri tavalla kuin Virossa, jossa neuvoa-antavana valtioelime- nä tsarin aikaan oli ollut VENÄJÄN Duuma eikä mikään oma kansanedustuselin!
” Säätyvaltiopäivien lakkauttaminen ja eduskuntauudistuksen läpivie- minen oli länsimaisen demokratian riemuvoitto autonomisessa Suomessa. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus astui voimaan. ”
RK: Säätyvaltiopäivät vastasi puolan Aateliskokousta, Rzeszposzpolitaa ….
” Naiset saivat ensimmäisinä Euroopassa äänioikeuden. Tätä tapahtumaa on syytä todella juhlia.
Punaisten johtomiesten lyhytnäköinen toiminta 1918 on suhteutettava myös eduskuntauudistukseen vuonna 1906. Kun se ei kelvannut, on tulkittava bolshevistisen tien houkutelleen Sdp:n vasemmiston katastrofaaliselle tappamisen tielle. ”
RK: MIKÄ HELVETTI ON, ETTÄ MUKA ”EI KELVANNUT”!!!!!!?????
Nimenomaan vasemmisto ja keskustahan JULISTIVAT VALTALAIN, oikean (mutta) parlamentaarisen demokratian!!!!
SEHÄN EI KELVANNUT ÄÄRIOIKEISTOLLE!!!
” Sdp:llä olisi ollut toinen tie valittavana. Se oli ratkaisevassa asemassa. Sillä oli vuoden 1916 eduskuntavaalien tulosten mukaan yksinkertai- nen enemmistö (103 edustajaa), jolla lakien säätäminen omin voimin oli laillista. Moni silloinen demari ei kuitenkaan siitä piitannut. Kaikki ja heti, oli henki.
Sdp:n vasen laita haistatti lailliselle menolle. Radikaali virtaus pesiytyi Suomen Sdp:hen. Sille ei riittänyt mikään rauhanomainen kehitysmalli. Kun bolshevikit saivat yllättäen ja helpon näköisesti vallan pienellä röyhkeällä joukolla syksyllä 1917 Venäjällä, malli oli valmis.
Suomi ei kuitenkaan ollut edes tuolloin Venäjää. ”
RK: Kas kun Seppinen nyt huomasi…
” Punaiset tekivät pelkkiä strategisia munauksia.
Kaikki mahdollisuudet ratkaista rauhanomaisesti vallinneet yhteiskun- nalliset ongelmat olivat olemassa eduskunnassa.Ongelmia toki oli,eikä torpparikysymys ollut niitä pienimpiä. Silti punaisten radikaali johto yritti Leninin viitoittaman tien innoittamana samaa kuin aateveljet idässä. Se yritti täydellistä selkävoittoa ja monien yhteiskunnallisten ryhmien tuhoamista tappamalla luokkasodan nimessä. ”
RK: PASKAT YRITTÄNYT MITÄÄN TAPPAMISTA HELVETIN SKITSOT!!!
” Lenin näytti tietä äärimmäisen väkivallan käyttäjänä. Punaiset aloittivat verilöylyt Suomessa. ”
RK: Ai millaiset verilöylyt?
Valkoiset suorittivat VENÄLÄISILLE verilöylyn, lopulta myös porva- reille, ja suomalaisillekin, jotka tulivat Venäjän armeijassa palvelleita perheistä, kuten säveltäjä Toivo Kuula!
” Onneksi kuitenkin reformistinen sosiaalidemokratia piti rauhano- maisen linjansa Väinö Tannerin noustessa tämän linjan johtajaksi. ”
RK: Pääasiassa oikeistodemarit tappelivat psyssyn kanssa ja pääasi- assa punaisten puolella kuten kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Oskari Tokoi!
Eduskuntaan jäi vain yksi (1) absoluuttipasifisti, koko ajan hänkin murhauhan alla, SDP:n puheenjohtaja Matti Paasivuori!
” Valkoinen Suomi kävi nopean sisällissodan punaisia vastaan. Näinä maaliskuun päivinä sata vuotta sitten Tampereen taisteluissa oli rat- kaisun makua. Mannerheimin harmi saksalaisten otettua Helsingin en- sin on ymmärrettävä. Mannerheim armeijoineen olisi lyönyt punaisten hajanaiset ja kouluttamattomat harrastelijasotilaat joka tapauksessa. ”
RK: Saksalaistentulo oli keisari Wilhelmin perskohtaisesta äänestä kiinni armeijan sysvimmässä sisäpiirissä, sanoo asiaa tutkinut yht. tri Mauno koivisto.
” Voittajien kostoreaktio aseiden vaiettua olisi pitänyt pystyä välttämään.
Kaikkien punaisten murhaajien ja tappajien olisi pitänyt joutua oikeus- valtion periaatteita kunnioittaen vakinaisen oikeuslaitoksen tuomitta- viksi. Kapina tapahtui Suomen valtioalueella. Ilman kohtuutta ei ole oi- keutta. Suurimmat syylliset eli Otto Wille Kuusinen kärjessä pakenivat hyvissä ajoin maasta bolshevikkien huomaan Moskovaan. He jättivät joukkonsa raukkamaisesti ja halpamaisesti oman onnensa nojaan. Kuitenkin Suomi sääti pian kaksikin armahdusta, ensimmäisen jo joulukuussa 1918.
18.3.2018. ”
Tämä antaa väärän kuvan sotapahtumista. Mannerheim aloitti ne jo 24. 1. Viipurissa tuotuaan sinne ulkopuolisen ”lentävän” valkokaartin riisumaan aseista venäläistä varuskuntaa, joka organisoi muidenkin varuskuntien kaotiuttamista.
Seppisen ”fisioita” ei niellä, koska ne eivät perustu historialliseen materiaaliin, vaan muihin näkyihin:
Jukka Seppinen: ”Mannerheimin harmi saksalaisten otettua Helsingin ensin on ymmärrettävä.”
Eikä kyseessä ollut mikään Mannerheimin turhamainen mielipaha. Kaukana siitä. Saksa sekaantui itse asiassa huomattavan röyhkeästi Suomen asioihin.
Wikipedia: Von der Goltz jäi joukkoineen Suomeen sisällissodan jälkeen ja oli maassa merkittävä poliittinen vaikuttaja. Hänen valta-asemansa Suomessa vahvistui, kun keisari Vilhelm II antoi hänelle heinäkuussa 1918 ainutlaatuisen arvonimen ”Saksan kenraali Suomessa”
Tilannetta kuvaa hyvin saksalaismielisen kenraalimajuri Hannes Ignatiuksen kirje silloiselle Suomen Berliinin-lähettiläälle Edvard Hjeltille, taustana keskustelu valtionhoitaja Svinhufvudin kanssa:
»Tajusin selvästi, että itsenäisyydestämme on vain varjo jäljellä, von der Goltz on Suomen todellinen valtionhoitaja ja kaikki muut vain sätkynukkeja hänen käsissään.»
*******
Ei ihme, että Mannerheim järjesti voitonparaatin 16.5.1918 Helsinkiin osoittaakseen kenelle kuuluu kunnia punakapinan ja bolsevikkisuuntauksen kukistamisesta Suomessa. Seppinen kertokoon oman näkemyksensä; varsinkin jos se poikkeaa edelläolevasta kansanomaisesta kuvauksesta.
Niin, mitenkäs ne porvarillisten puolueiden valtuuston jäsenet, jotka kävivät Pietarissa pyytämässä Leniniltä tunnustusta Suomen itsenäisyydelle. Mihin Lenin sitten suostuikin. Ei se Lenin hyvää hyvyyttään Suomea tunnustanut, mutta se tunnustus oli kuitenkin ratkaiseva ja tuloksen kannalta motiivit ovat yhdentekeviä.
Tätä et käsittele kirjoituksessa ollenkaan.
Suomen itsenäisyyden tunnustaminen on eri asia kuin itsenäisyyden antaminen. Kyllä Suomen itsenäisyysjulistus olisi jäänyt voimaan ilman Leninin tunnustustakin. Onko siihen jotakin näyttöä, että se olisi peruttu?
Varmaan, mutta sillä oli vaikutuksensa siihen että esim. Yhdysvallat jaIso-Britannia tunnustivat itsenäisyyden.
Omituista on ettei blogissa käsitellä kuitenkaan tätä ollenkaan, vaikka niin luulisi otsikon perusteella.
Karo Kankukselle: tunnustamiset ovat tuttuja, punaisten logiikan suhde parla-mentarismiin on vähemmän käsitelty aihe. Suomen itsenäisyyden tunnustami- nen tapahtui portaittain. Kun Venäjä oli 4.1.1918 tunnustanut virallisesti Suomen itsenäisyyden, Ruotsi tunnusti sen ensimmäisenä samana päivänä. Ranska toimi nopeasti kuten Ruotsi. Saksa odotti kaksi päivää ja ilmoitti 6. 1. 1918 tunnusta- misestaan. Kankus nostaa Yhdysvallat ja Ison-Britannian esiin, mutta ei muita. Kävi niin, että kaksi viimeksi mainittua maata odottivat aina vuoteen 1919 ennen tunnustamistaan. Väliin asettui joukko muita maita.
Venäjän tunnustus oli kuitenkin myöhemmän historian valossa vailla sito- vuutta. Neuvostoliitto asetti tavoitteeksi Suomen suunnalla vuoden 1914 rajojen palautuksen. ”
RK: Paskat asettanut.
” Siihen Stalin pyrki talvisodalla ja vielä uudella sodalla, kunnes sopeutui vuonna 1943 ”
RK: Ei pyrkinyt. Huijasi vain Hitkeriä.
” Suomen jättämiseen rauhaan 1940 rajoin (ynnä Petsamo. Länsimaiden tunnustus oli pitävä kaikissa historian vaiheissa. Tämä asia ei siis kuulunut blogini rajausten sisään, mutta mainitsen nämä faktat erikseen, koska niitä on kysytty. ”