Terhveisiä saunasta, siis mie kävin tuossa isossa(?) saunassani, joka tuli niinko mielestäni asunnon kylkiäisenä, pyytämättä. Ja sitähän molen ihmetelly.
No Sanna päivitti, kuinka toivo kaikile mindflulness kurssia, ja siinä miehleeni juolahti niinko johonki takaraihvoon, että oisko minun sauna sitte semmonen mindfulnessretriitti mulle, ko mie niin kans toivosin kaikile tietosuustaitoa, jonkako kerran oivaltaa ja oppii ja saa, son aina käytettävissä.
Toinen juttu on Irjatellervo, joka aina kirjottaa tänne niin mukavasti käyhneensä saunassa ja olen ihmetelly, kuinka son mulle niinko pitkä matka tuohon sauhnaan.
No tänhään se sitte tapahtu. Mie pyhitin aamuhetken ja panin saunan lämpeähmään ja jo keskityin tai valpastuin siihenko kumarruin panheen saunan päälle, se juttu on tosiaan kummallisessa paikassa, ettei kyllä vahingossa paa kukhan sitä päälle, no se napsahus ja ratina ja kumarrus ja ryömiminen sen kaitheen alta, se oli jo sitä, jossa harjotin tätä minun minfluenssia.
Ja sitte menin sauhnaan ja heitin löylyvettä ja kiuas lahjotti löylyänsä ja saunatonttuhan on sinne laittanu yhen suolalyhyn, niin suuhun tuli suolan maku, mikä on uutta mulle saunassa.
Nojoo siinä ensimmäisen löylyveen kans minun mielessä kulki aivanko filminauhana elämäni eri saunat, lopuksi olin sielä lapsuuteni pimeässä ulkosaunassa äitin ja pikkuveljen kans, haistoin ihan sen ulkosaunan tuoksunki ja sen lattian viileyen.
No sitte pallautin itteni ja mieleni tuohon omhaan nykysauhnaan, mutta nyt aattelen, että sauna muuttu minun elämässä suoritukseksi ehkä noin parikymmentä vuotta sittekko oli ehkä liikaa töitä tai ainaki ussein väsytti lähteä sinne kellarhiin lämmittään saunaa. Sen niinko aattelen siittäkö Hiukkavaarassa sauna oli ihana juttu ja sielähän soli semmonen armeijan jättisauna (miksikähän ihmettelen tuon nykysen saunan issoutta?) ja soli valhmiina oottamassa ja se niinko jotenki toimi ja sieltähän muutin tänne ja sain tuon saunan.
Saunasta tuli suorittamista, pitäs saunoakko se kerta on. Sitähän mie olen hävitön yltäkyllänen feispuukannu.
Mutta nyt aattelen, että siinä oli semmonen väsymystaakka, lapinmökin sauna on napsauttamista isompi homma, muttei sinänsä rasita, kohan saan pesän syttyyn, mutta tämä kerrostalosauna on ollu ihmejuttu, ilo niinko puuttunu.
Seuraampa nyt saunakäytöstäniko luulen tajunneeni sen ja siis ei ihme, että on ollu pitkä matkako on ollu tuommonen historia matkassa. Seuraan ja tutkin asiaa ja kerron lissää, luultavasti teen mielikuvaharjotuksen nimeltä pikkuhilkan saunatarina.
– No tähän mindfulnessiin liittyy vielä semmonen, että puhuin yksile, että ostan heile lahjaksi semmosen kurssin, ko heän elämässä on niin paljon kaikkea, vaatimuksia ja töitä ja ovat urheita kaiken kans, ettei oiken vappaa aikaa ihan ittele.
Ei kelvanu ja viesti ole semmonen, että miksi heile sen lahjan antasin on iso ilo heile, ei sole mikhän suoritus, joka häätyy tehä.
Se siittä sitte ja opiksi mulle, ei saa sisällyttää lahjan matkhaan tuommosta viestiä, ko mulla oli. Eri asia ostanko niile kurssin vai en.
Hahhahahaa kukas tämmöstä söperrystä tajuaa, ei kukhan ittele kirjotin ja toivotan kaikile ihanaa elämänpäivää, rakastan teitä 
– hilkkapien
