Kremlin ankka

Uusimmassa Viestimies-lehdessä (2/2023) on hyvä kirjoitus: Informaatiopuolustus. Pitkässä kirjoituksessa käsitellään myös Ukrainan sotaa.

Lainaan sivulta 24 pätkän: ”Venäjän sanaan ei luoteta. Aiheesta onkin sanonta. ”Jos se kävelee kuin ankka, vaakkuu kuin ankka, ui ja lentää kuin ankka ja kieltää olevansa ankka, on se todennäköisesti Kremlin ankka.””

Eletään riskiaikoja, toimitusministeriön valta pitää muuttaa hallitusvallaksi

Euroopassa on sota, maailma hermoilee, Nato ja sen valta kasvaa Pohjolassa, Suomessa erityisesti, Eurooppa hermoilee Orbaneitten ja Turkin kanssa. Suomi on tuuliajolla.

…ja meillä kyvyttömät, osaamattomat ja rittelevät vallasta, jota eivät osaisi käyttää, vaan veisivät Suomen takapajulaksi.

Niinistön, Haaviston, Kaikkosen, Marinin, Andersonin, Henrikssonin, Saarikon ja Ohisalon pitää jatkaa virallisena presidenttinä ja hallituksena lisäajan, jolloin presidenttikin vaihtuu.

Neuvotelkoot kyvytyömät ja osaamattomat menneen maailman ”mestarit”, kuka lyö ja ketä turpaan eniten.

Jos meillä ei ole päätösvaltaista hallitusta, ottaa ohraleipä, jonka päälle ei ole edes voita !

 

Pieni lohtu suomelle, kun pääpyövelit kiljuvat oppositiossa.

Kun nyt säätytalolla neljä puoluetta yrittää kasata hallitusohjelmaa tulevaksi neljäksi vuodeksi, niin vaikea yhtälö on ainakin perussuomalaisille se, että vaikka toisit pöytään minkälaisia todisteita ja tutkimusdataa esim. haittamaahanmuuton  taloudellis/turvallisuus/kulttuurisillisista lieveilmiöistä ja haitoista  kansantaloutemme ja yksilöiden kantokykyvyssä, niin aseeton olet siinä vaiheessa, kun vastassa on arvo,-ja ihmiskäsitys julistajat ismeineen, joille suomen katastrofaalinen kassavaje on sivu seikka, kun maailmaa pelastetaan.

Ja samaa julistusta se on tämä ilmastohysteriakin ismeineen, kun perussuomalaiset pitävät tärkeimpänä pitää oma pesä puhtaana, niin muut huutavat maailmanloppua, jos me emme ole ensimmäisenä pujoittamassa hirttosilmukkaa kaulaamme.

Jos nyt yksinkertaistan lausumaani, niin vaikea on säätytalolla neuvotella suomalaisten ensisijaisuutta, kun vastassa on hurmokselliset maailmanparantajat, joille tärkeintä näyttää olevan että mitä meistä muut ajattelevat ja että viis suomen perustuslaista, kunhan kansainvälisiä velvoitteita noudatetaan Raamatullisesti, vaikka taitaapa sen kirjan opit jo nykyään ollakin saatanasta.

Nyt sitten kun hallitusohjelma kokoon saadaan, niin valtava vinkuminen alkaa perussuomalaisten suuntaan, että miksi ette tehneet mitä lupasitte,  Mutta jos vastassa on utopiat jotka julistavat, että kun me teemme henkisen ja taloudellisen joukkoitsemurhan, niin kyllä se myöhemmin se aurinko vielä meidänkin hautakummulle paistaa.

Mutta itse puolustan nyt perussuomalaisten Orpon tulevassa hallituksessa mukanaoloa sillä, että saatana istuu yksityiskohdissa, eli nyt se pyöveli saatiin onneksi istumaan oppositioon, joten pieniä ovat säätytalon pyövelit niihin verraten, jotka nyt sarviaan teroittelevat oppositiossa, maailmanlopun kulttiaan piiskaten urotekoihin, jossa  suomea uhraten maailmanlopun alttarille.

 

Kotini on linnani

Asuntopula ja asuntojen kova hinta ovat ongelmia Helsingissä, paljon pahempia ongelmia Tukholmassa ja katastrofaalisia ongelmia Lontoossa. Ongelmat eivät kuitenkaan ole samalla tasolla Etelä-Korean tai Japanin pääkaupungeissa. Tuore kolumni pohdiskelee syitä.

Parasta ennen

Japanin Tokiossa kodin käyttöikä on keskimäärin noi 30 vuotta. Kun kodilla on ikä täynnä, tehdään tilalle uusi. Asuntokanta kehittyy hurjaa tahtia. Pienen, epäkäytännöllisen talon tilalla on uusi, korkeampi, modernimpi. Samalle alueelle saadaan yhä enemmän asumuksia. Kun on tarjontaa, voidaan vastata kysyntään ja mahdollisuuksia on monille. Toki rajojakin on. Aivan vähävaraisimpien asumukset ovat masentavia – kuten kaikkialla. Lisäksi ulkomaalaisilla on hyvin vaikea saada asuntoa, sillä pääosa asuntovälittäjistä ei yksinkertaisesti suostu välittämään vuokra-asuntoa ulkomaalaiselle.

Asuntojen nopea kehitys edellyttää myös nopeaa lupaprosessia. Suomessa lupa- ja valituskierrosprosessit kestävät vuosikausia ennen kuin yhtä tiiltä saadaan toisen päälle. Tokiossa luvan asuntorakentamiselle saa helposti, eikä mikromanagerointiin käytetä turhaa aikaa. Valituksia ja vastalauseita toki on, mutta niiden teho jää rajalliseksi. Lopputulosta ei voi moittia tehottomaksi, sillä laadukkaita asuntoja toden totta valmistuu hurjaa tahtia.

Käymässähän täällä vain ollaan

Toinen kulma asiaan tulee filosofisemmalta puolelta. Maanjäristysten riivaamalla alueella kotien pysyvyys on jo itsessään mahdoton konsepti, halki vuosituhansien. Asuntoon ei muodostu sellaista tunnesidettä. Se on paikka jossa käydään nukkumassa, eikä paljoa muuta. Jos se jyrätään ja uusi tehdään tilalle, elämä jatkuu ilman suurempia kyyneliä.

Sivuvaikutus tästä on heikko mahdollisuus etätöihin. Edes koronapandemien pahimpina aikoina etätyö ei ollut kuin pienessä osassa Japanissa. Kotona nukutaan, ei työskennellä, eikä siellä juuri muuhun tilaakaan olisi. Japanilaiset kodit ovat moderneja ja tehokkaita, mutta myös pieniä. Viihtymistä voi harjoittaa muuallakin. Vieraita tavataan enemmän ravintoloissa, vähemmän olohuoneissa.

Mikään ylläoleva ei ole kannanotto sen puolesta että kaikki mitä teemme on pöhköä ja Tokiossa on kaikki paremmin. Se on vain muistutus siitä, että monet perusasiat voi nähdä myös toisin. Suomalaiselle koti on sijoitus, japanilaiselle se on vain väliaikainen makuuhuone. Molemmille näkökulmille on perusteensa ja taustansa.

Lämmintä

1.6.2023

+5C erämökille vievän venerannan luona. Toppaliivit päälle. Se on se ilmastonlämpeäminen menossa🤠👍

 

 

Käsi pystyyn, jonka mielestä Krakovan makkara on hyvän makuista

Ostin maanantaina vaihteeksi ja testattavaksi HK:n Lihaisaa Krakovan makkaraa (leike). Valmiiksi siivutettua makkaraa paketissa 225g. Kannessa väitetään, että suomalaista lihaa 63%. Takakannessa kerrotaan lisää, että eläinperäisiä valmistusaineita yhteensä 83%.

Hinta oli 2,79€, joten kilohinnaksi tulee 12,40 €/kg.

Äkkinäinen voisi luulla, että se Krakovan makkara olisi herkullista.

Hyvä maku on tietenkin makuasia, mutta en tykännyt siitä sellaisenaan, en myöskään voilla voidellulla Reissumiehellä. Syötävää se on mielestäni vaikkapa sinapin tai maustekurkkusiivujen kera.

Enpä taida ostaa toista kertaa – en vaikka se jonkun toisen mielestä olisi hyvän makuista.

19,70 eur

Tuolla pitäisi pärjätä 7. päivään asti. Nyt pitää vain valita tärkeysjärjestys, eli se on joko tai eikä sekä että. Eli ostaisinko ruokaa vai tupakkaa, kun en voi molempia…..

Halliuksen muodostamisneuvottelut etenevät

VM auttoi kokoomuksen johtoon
ja nyt Orpo tukeutuu heidän viisauteensa,
mutta onko VM-talousviisaat viisaita vai harhaoppisia
sillä kansa ei välttämättä toimi heidän nuottiensa mukaan?
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009621921.html
– Pieni sivuhuomio: Poistetaan AY-maksun veronvähennysoikeus ja annetaan ansiotuloveron huojennus. Maallikkona päättelen että tulos on plus miinus nolla!
– Amerikka nostaa velkakattoa – eivätkö kuuntele Suomen VMän oppeja?

”Wittusen” hyvä kuvaus persujen agendan pohjapaperista

”Voisiko joku tehdä jotain: perinteitä ei enää kunnioiteta – Kaikki on pilalla, mikään ei ole enää ennallaan

Maailma ei ole enää ennallaan, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Juho Korpela.”

https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000009615940.html

”LÄÄKÄRILLE ei enää pääse. Passia ei saa. Posti ei enää kulje. Kynällä ei kirjoiteta. Kirjoja ei enää lueta. Ajokorttia ei ajeta. Autoa ei enää omisteta. Kouluun ei hiihdetä. Mäkeä ei enää hypätä. Poliiseja ei ole tarpeeksi. Sairaanhoitajia ei ole tarpeeksi. Opettajia ei ole tarpeeksi. Tarjoilijoita ei ole tarpeeksi. Yrittäjiä ei ole tarpeeksi…………………………………………………………..”

On sentään vielä ”tutkivia journalisteja”, jotka löytävät asioiden syvintä olemusta Suomen ”persulandiasta”, jossa mikään ei ole hyvin.

Olen suorastaan ylpeä, että Aamulehdessä osataan yhdistää tärkeät asiat poliittiseksi huumoriksi ja vielä siten, että se paljasti yhden Suomen junttipuolueen agendan perusteet:

Mutta tämä on se Suomen edistynyt viesti maailmalle:

”Marinin hallitusviisikon taustoista tulossa pian dokumentti – ohjaaja pitää merkittävänä, ettei kukaan kasvanut perinteisessä ydinperheessä

Ensi viikolla julkaistava dokumentti on jo herättänyt suurta kiinnostusta kansainvälisesti.

”He ovat olleet todella hyvä kombo. Mitä he ovat saaneet jossakin vaiheessa irti toisistaan ja esiin toisistaan”, kuvaa ohjaaja Mia Halme hallitusviisikkodokumentin esiin nostamia huomioita.

”He ovat olleet todella hyvä kombo. Mitä he ovat saaneet jossakin vaiheessa irti toisistaan ja esiin toisistaan”, kuvaa ohjaaja Mia Halme hallitusviisikkodokumentin esiin nostamia huomioita. 

31.5. 19:55

SANNA Marinin (sd.) hallituksen johtoviisikosta ensi viikolla julkaistavassa dokumenttisarjassa on luvattu kertoa naisista julkikuvan takana. Kolmiosainen Viisi Valittua -sarja on suoratoistopalvelu HBO Maxin ensimmäinen suomalaisdokumentti.

Ohjaaja Mia Halme sanoo olleensa työstä harvinaisen innostunut ja odottaa, että nyt sen pääsevät näkevät muutkin. Erityisesti hän haluaa yleisön näkevän monia feminismiin ja naisjohtajiin liittyviä repliikkejä sekä koskettavia hetkiä.

Yhtenä tällaisena hän mainitsee tilanteen, jossa pääministeri Marin uskalsi heittäytyä puhuessaan Ukrainan tapahtumista. Silloin alkoi itkettää sekä ohjaajaa että Marinia. ”Vaikka sitä ennen oli ollut ne hirveän typerät uutiset, saako poliitikko näyttää tunteensa. Joka kertoo kyllä suomalaisesta mediasta todella paljon”, Halme sanoo.

Toisena esimerkkinä hän nostaa esiin tilanteen, jossa Natosta puhuttaessa valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) puhui siitä lastensa kautta. ”Miten hänen lapsensa leikkivät Putinia ja Zelenskyä.”

Viisikkoon kuuluivat Marinin ja Saarikon lisäksi myös opetusministeri Li Andersson (vas.), ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo (vihr.) sekä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.).

Ei ydinperheestä

Halme kertoo halunneensa tehdä dokumenttisarjan Marinin hallituksen johtoviisikosta, koska pitää hallitusta poikkeuksellisena. Hän korostaa, ettei kyseessä ole poliittinen sarja, vaan kyse on enemmänkin siitä, millä tavalla viisikko toimi ja tarttui asioihin. Tästä syystä dokumentissa nähdään esimerkiksi lapsille korona-aikana järjestetty tiedotustilaisuus, jota Halme piti poikkeuksellisena.

Halme pitää isona asiana myös sitä, että sarjassa kerrotaan viisikon taustoista. Hänelle itselleen selittää monia asioita se, ettei kukaan naisista ole kasvanut perinteisessä ydinperheessä.

”Koen, että heillä on arvoja ja he ovat jotenkin aika oikeudentuntoisia ihmisiä. He eivät ehkä kukaan ole saaneet asioita ihan itsestäänselvyytenä. On joutunut katsomaan ehkä myös hiukan marginaalista joitakin asioita jo hyvin nuorina”, hän pohtii.

”Pidän sitä tietyllä lailla etuna. Että he ovat saaneet löytää oman polkunsa ja he ovat sitä kautta saaneet olla vahvoja. Minusta siinä on jotakin merkittävää, että se todellakin koskee koko sitä viisikkoa.”

Halme huomauttaa, että viisikon taustat kertovat jotakin myös Suomesta, jossa ilmainen koulutusjärjestelmä, asumistuki ja opintotuki ovat antaneet nuorille mahdollisuuksia.

Anna-Maja Henriksson (vas.), Li Andersson, Sanna Marin, Maria Ohisalo ja Annika Saarikko kertoivat hallituksen talousarvioneuvotteluista Säätytalon edustalla Helsingissä syyskuussa 2020.

Anna-Maja Henriksson (vas.), Li Andersson, Sanna Marin, Maria Ohisalo ja Annika Saarikko kertoivat hallituksen talousarvioneuvotteluista Säätytalon edustalla Helsingissä syyskuussa 2020. Kiinnostus suurta

Viisikko on herättänyt kiinnostusta erityisesti kansainvälisesti myös siksi, että he ovat kaikki naisia. Halme sanoo, että tätäkin teemaa käsitellään paljon myös dokumentissa. Hän kuitenkin painottaa, ettei kaikkea voi typistää kysymykseen sukupuolesta. Viisikossa olisi hyvin voinut olla myös viisi hyvin erilaista naista, jolloin lopputulos olisi ollut toinen. ”He ovat olleet todella hyvä kombo. Mitä he ovat saaneet jossakin vaiheessa irti toisistaan ja esiin toisistaan. Ja pystyneet luomaan tiettyä luottamuksen ilmapiiriä.”

Dokumenttisarja on menossa myös kansainväliseen levitykseen, ja siksi sitä on koko ajan tehty sekä kansainvälistä että suomalaista yleisöä silmällä pitäen. Halme kertoo, että kansainvälinen kiinnostus sarjaa kohtaan onkin ollut suurta.

 

”Kyllä kansa tietää”.

Meillä kun on tapana kylän miesten kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti kokoonutua ”Esson baariin”  kaffeekupin ääreen parantelemaan mualimaa, niin eilenkin.

Hyvin vapaasti otamme kantaa monen sortin kysymyksiin niin meiltä kuin muualtakin ja vaikka jokaisen puoluekannat tiedämme, niin sivistyneesti kykynemme silti ilman riitasointuja sanomaan sanottavamme.

Politiikka se yleensä näyttelee pääosaa ja nyt parhaillaan käytävät hallitusneuvottelut saavat meidän kaikkien huomion.

Asko, joka demariksi tiedetään niin sanoi, että miksi Marin eroilmoituksensa  jälkeen vielä halusi olla demareiden pääneuvottelija hallitustunnustelijan  ( Orpo ) ja puolueen välisissä neuvonpidoissa, että Marin ikäänkuin sitoi puolueensa kädet mahdollisuudesta saada maahamme kolmen suuren koalitio.  Marinhan sanoi että perussuomalaisten kanssa ei hallitukseen, mutta Asko oli sitä mieltä, että se olisi ollut mahdollista, jos Marin olisi vetäytynyt syrjään neuvotteluvastuusta ja mainitsi vielä Lindtmanin olevan yhteistyö haluisempi ja kykyisempi myös perussuomalaisten suuntaan.

Kaikki olimme kuitenkin pyöreässä pöydässä sitä mieltä, että kyllä Orpo tästä nyt säätytalolla olevista puolueista hallituksen kasaan leipoo ja kukaan ei uskonut sen kaatuvan ennen virkakautensa päättymistä, vaikka nyt Ruotsalaiset näkyvät oksentelevankin pahaa oloaan omille kengilleen.

Tulevista presidentinvaaleistakin muutama sana vaihdettiin ja liekkö ollut syynä siihen se, kun kukaan meistä ei vihreäksi tunnustaudu, niin kaikki olivat siitä yksimielisiä, että Haavistosta ei ainakaan tule Saulin seuraajaa ja se tuli kaikkien suusta niin vakuuttavasti ilmoille, että kyllä kansa tietää.