Tekijä: arvi.

En tiedä mutta, minulle tulee hyvä mieli kun näen ihmisten pakkautuvan kirkonpenkeille jouluna juhlistamaan vapahtajan syntymää ja laulamaan Hoosiannaa Daavidin poikaa ja lukemaan aterialla jouluevankeliumia niin ajattelen, että taitaa se hyvyys ja laupeus kuitenkin asua ihmisen sisimmässä.

Mutta kun arki koittaa, niin muina päivinä sitten vuodessa voidaankin elää kuin Ellun kanat ja kielletään Vapahtaja ja hänen nimensä lausuminen ja hänen tekojensa ylistäminen, sillä se on saatanasta joka johtaa tuomioon maallisen vallan kammareissa.

Raha ja valtahan se on nykyihmisten ja läntisen sivilisaation Jumala jota palvotaan ja kumarretaan ja sen kaikkivoipaisuuteen uskotaan ja onnellisuuden kuvitellaan löytyvän.

Tottahan rahaa tarvitaan, mutta jos se rengin asemasta nouseekin isännän rooliin huushollissa ja yhteisöissä, kun kaverille ei jätetä ja mulle kaikki heti, niin hukassa ollaan.

Eihän köyhyys tee ihmisestä itsessään hurskasta, jos köyhyydestään syyttää taivaan isää, mutta aika vähissä taitavat olla nekin ihmiset, jotka rahan jumalasta luopuisivat ”uskossaan”.

Kaikkihan me syntisiä olemme, mutta on vain yksi Jumala, älköön ihminen pitäkö muita jumalia ja joka tähän uskoo pelastuu.

 

 

 

 

 

Nyt kun mietitään kulunutta vuotta ja sitä, että kuka ja mikä on ollut eniten ihmisten huulilla ja kun se on ihmisten hampaiden välistä ulos sylkäisty, niin sen verran voimallisia ilmaisuja on käytetty, että kotikasvatukseni kieltää niitä julki tuoda varsinkaan nyt, kun Jeesuksen syntymäjuhlaa vietetään.

Kysymyksessä ei ole suinkaan henkiolento, vaikka toiset häntä saatanaksi ja toiset Jumalaksi kutsuvatkin, riippuen keneltä kysytään.

Jotkut hänelle jo talouden Nobeliakin ehdottelevat annettavaksi, kun on saanut kansakunnat palaamaan takaisin kerskakulutuksesta juurilleen, elämään suu säkkiä myöden, vaikka herätys on joidenkin kokemana karmea.

Toiset taas pitävät häntä maanpäällisenä saatanana, joiden katsannossa Hitlerkin on rauhan kyyhky häneen verratessa.

Nyt kysytäänkin, että miten kauan saatanan vielä annetaan pitojaan järjestellä, ja jos hänelle nyt annetaan pikkusormi, niin johtaako se ennen pitkää koko käden amputaatioon.

Jeesus opetti, että rakastakaa vihollisianne ja jos hän teitä lyö, niin kääntäkää toinenkin poskenne, mutta tässä nykyisessä  tilanteessa ja kehityskulussa tällaiset neuvot ovat suoranaista herjausta.

Jatkuvastihan hoetaan sitä ja odotetaan Jeesusta palaavaksi maan päälle, mutta nyt onkin käynyt niin, että saatana olikin nopeampi.

Kukaan, en edes minä kykene sanomaan, että miten kauan  saatana Moskovan seimessä on kapaloituna ennen siirtämistään balsamoituna Kremlin ikuisen tulen mausoleumiin Lenin sedän viereen ja kun se hetki joskus koittaa, niin taitaa vain käydä niin, että pojasta polvi  PAHENEE.

Rauha on sana, jota joulun sanomassa on totuttu kuulemaan, mutta nyt sen lausuminen on vähän kuin saatanan palkitsemista..

 

 

 

 

Katselin tuossa vähän tilastoja edellisten eduskuntavaalien tiimoilta ja vertailin niitä nykyhetkeen.

Nimittäin  persujen Gallupkannatus kolmea kuukautta ennen vuoden 19 eduskuntavaaleja näytti vähän yli 8% ja kun vaalien äänet oli laskettu, niin kannatus olikin jo yli 17% ja eduskuntapaikoissa toiseksi suurin ryhmä demarien jälkeen ja voittokin jäi vain muutamista tuhansista äänistä uupumaan ja nyt sitten olemmekin Rinteen/Marinin kyydissä päätyneet seinään.

Joten kannatus olikin puolet suurempi vaalipäivänä, kuin mitä taloustutkimuksen ennustus näytti joulukuussa vuonna 18

Mutta jos nyt teemme saman laskelman, että persujen Gallupkannatus kohoaa nykyisestä 17% huhtikuun vaaleihin mentäessä puolella kuten se teki viime eduskuntavaaleissakin, niin tulokseksi saataisiin roheesti yli 30%

Persujen ei nyt tarvitse hirveästä tehdä vaalityötä, kun muut tekevät sen heidän puolestaan paniikissa ja kyllä kansa tietää, että nyt ennen vaaleja muut yrittävät hypätä persujen jalaksille äänien toivossa, niin ei kansa nyt sentään tyhmää ole, että koko eduskuntakausi kun on vastustettu persupolitiikkaa hampaat irvessä, että se nyt vähän ennen vaaleja kelpaisi muille konsensuskeinottelijoille.

 

Jos nyt mitään ymmärtämättömänä tohdin vähän sohaista kokoomuksen kusiaispesää ja muutakin, niin toistaakohan taas historia itseään Orpon kohdalla, kun kalkkiviivoilla sammakot lentävät suusta ja viimeisimpänä tämä Kaikkosen kritisoiminen vanhempainlomalle jäämisestä.

Onhan tämä Kaikkonen nyt noussut oikein korvaamattomaksi, kun ei valtakunta muka kestä muutaman kuukauden isyysvapaata ja sijaista.

Kokoomus toivoo kädet ristissä, että vaalipäivä pian koittaisi, muuten Orpo on viemässä  puhelahjoillaan heidät taas opposition penkkiä kuluttamaan.

On paljon esimerkkejä puolueista, jotka ovat lähteneet linjamuutokseen vallan sokaisemana ( PerusS ja  Kepu viimeisimpänä ) ja vain paluu juurilleen, kuten persujen kohdalla Soinin jälkeen on käynyt, niin palauttaa kansalaisten luottamuksen.  Saarikko vielä kipuilee Gallupromahduksen syövereissä ja jos aikovat vielä tupailtojen sähköt pitää päällä, niin paluu vanhaan on sille ehtona.

Kokoomus tuntuu olevan nyt ennen vaaleja kuin peura ajovaloissa ja kannatusta yritetään hakea niin oikeasta kuin vasemmastakin laidasta, kun välillä pelastetaan maailmaa vihervasemmiston opein ja toisaalla kaivetaan koti, usko ja isänmaa kypärää menneisyyden juoksuhaudoista.

Pahalta tai joidenkin mielestä hyvältä näyttää, että nykylinja jatkaa myös ensikevään vaalien jälkeen hallitusvastuussa, kun vappusataset ovat  muuttuneet vappumiljardeiksi, kun mannaa sataa taivaalta ja yhteiskunta on ottanut kuristusotteeseensa markkinatalouden lainalaisuudet ja vielä jotkut ihmettelevät, että miksi yritykset eivät suomeen investoi, mutta köyhä tykkää, kyllä valtio kyydin maksaa.

Veikkaanpa, että käyrä osoittaa jo alenemaa kokoomuksen kannatuksessa ja kuinka paljon se ehtii vielä pudota ennen vaaleja, se riippuu kuinka suurella suulla se Orpo sammakoitaan ruokkii.

Ja kokoomuksen alenema on demareiden ja persujen ylenevä, tämä on Arkimeden laki ja Ojalan laskuoppi.

 

 

 

Suomineito, äidinkieli, rakkautta tulvillaan, mutta isä kallein meille, isänmaaksi kutsutaan.

Veikkaamalla tämä maa ei, ole noussut alhosta, vaikka lotto voitto onkin, syntyminen suomessa.

Isänniksi meitä voitiin, kaikkiakin mainita, sodan jälkeen yhteen hiileen, hönki joka ainoa.

Nyt on malli vähän toinen, isänmaa on kaupattu, lotto voitot pikku hiljaa, Brysseliin on kannettu.

Rengeiksi nyt aivan hyvin, meitä voidaan sanoa, kovan työmme hedelmistä, hyödyn ottaa ”mafiat”.

Lotto voitosta ei enää, kukaan tohdi puhua, ainoastaan ”turisteille”, riittää kyllä mania.

Otsa hiessä leipä pitää, suomalaisen hankkia, vaikka oma vatsa tyhjä,  maailmalle aseita.

Kitusenkin Martti joskus, tappoi monta karhua,  nyt ne pitäis loput tappaa, loppuu pelko kerralla.

Jos ei tähän päästä silloin, aita meidät pelastaa, karhu kyllä tietää missä, passittomat ammutaan.

Lintujakin sukupuutto, useimpia odottaa, mutta pian natohaukka, taivastamme koristaa.

Pareet olis olla köyhä, ennen kuin on orjana, nyt on myöhä rypistellä, rengillä ei kotia.

 

Hyvin usein, eli lähes aina ihminen syyttää muita kuin itseään omasta huonosta elämäntilanteestaan ja keksii jos vaikka mitä selityksiä huono-osaisuudelleen.

Ja usein helpotus löytyykin pullosta ja sitä juodaan niin kauan ja niin paljon, että lopulta se viisaus löytyy selittelyjen sijaan.

Olen jonkin aikaa ollut työntekijänä sellaisessa paikassa ja sellaisten ihmisten parissa, jotka vastoinkäymisten kohdatessa ovat turvanneet pulloon ja joka lopulta on heidät saattanut tilanteeseen missä ovat.

Mutta kun heidän kansaan keskustelin, niin ei kukaan eikä yksikään enää syyttänyt muita tilanteestaan missä olivat ja sanoivat suoraan että itse ovat syypäitä, suotta siitä on ketään muita syytellä.

Se on kumma että se ymmärrys löytyy vasta siinä vaiheessa, kun on jo osin myöhäistä nousta jaloilleen, kun terveys on mennyt ja katkokävelijän apuna on rollaattorit niille, jotka vielä jotenkin kykenevät petistään nousemaan.

Se pullo on aluksi se helpommalta vaikuttava tie, mutta kun siitä tulee kuningas, niin silloin ollaan vaikeuksissa.

 

Kun seuraa tätä tämänhetkistä urheilumaailmaa kilpailuineen ja kilpailijoineen, niin varmasti aika kauaksi ollaan ajauduttu niistä jaloista urheilun ihanteista ja tavoitteista jotka sille asetettiin ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjänä.

Urheilu on mitä suurimmassa määrin nykyään yksi politiikan ja vallan väline ja niitä ei suojele taivaan isä, vaan maanpäällinen sarvipää eli raha.

Voidaan kyllä sanoa, että ollaanko silloin päästy tavoitteeseen, kun urheilijoista ollaan tehty robotteja tähän urheilusirkukseen, jota raha ja valta ohjailee oman valtansa pönkittäjäksi.

Nytkin nahkakuulan perässä potkijamiljonäärit tekevät huomaamattaan politiikkaa totalitaristisen järjestelmän mannekiineina ja kansalliskiihkoiset urheiluhullut tappavat toisiaan voiton ja tappion hetkellä.

Lääketiede on aina rinnan mitan edellä mitaleja jaettaessa ja mitä parempi robotti sen suurempi valta ja kunnia.

Eihän tavallinen ihminen kykene tätä järjestelmää muuttamaan, mutta jos nyt jonkin neuvon antaisin vanhemmille lapsiaan kasvattaessaan ja ohjatessaan terveelliseen elämään, niin älkää nyt ainakaan tehkö lapsistanne robotteja, jotka teidän omaa urheilulahjattomuuttanne paikkaisivat ja nostaisivat taloudellisen kuilunne pohjalta rikkauksiin.

Kun ollaan urheilun tarkoitusperistä menty pahasti metsään, niin minä neuvoisin vanhempia viemään lapsenne sinne metsään, pois kilpaurheilun houkutuksilta ja jos nyt karkean arvion esitän, niin kilpaurheilijat eivät tervettä päivää näe, mutta  jos metsästä on elämänsä rakennuspuut hakenut, niin jokainen päivä metsässä on kuin laittaisi rahaa pankkiin, se ei näy viivan alla, mutta yläkerta voi hyvin ja purut pysyvät kuivina.

 

 

Nyt kun kaikki näyttävät pitävän venäjän häviötä ja luhistumista väistämättömänä ja kirkossa kuulutettuna Ukrainan brutaalin sodan seurauksena, niin ehkä siinä kuitenkin viha määrää marssijärjestyksen ihmisten ajattelussa ja ei halutakkaan nähdä muuta ratkaisua venäjään nähden, kuin sen täydellisen taloudellis/sotilaallis/ kulttuurisen romahduksen.

Mutta jospa hiukan katsottaisiin sitä kolikon toistakin puolta, jossa järjen käyttö on sallittua, niin eikös se ole niin, että ilman energiaa ei ole elämää ja venäjällä sitä piisaa ja se taas tarkoittaa että sieltä ei ruoka eikä lämpö lopu ja kun se ei lopu, niin ei lopu myöskään sotalelujen ja yhä uusien tappovälineiden valmistus.

Ja kohteita kyllä löytyy, joille Ukrainan sota on toisarvoinen asia, kun venäjältä saa omiin talouksiin vipuvartta halvalla ja  Putinin sotakassa ei osoita tyrehtymisen merkkejä, vaikka Eurooppa onkin putkensa tukkinut tai osan räjäytellytkin taivaan tuuliin.

Venäjä voi huoletta jatkaa elämää omien rajojensa sisäpuolella ja ”turvallisin” mielin jatkaa Ukrainan tuhoamista, keinoista välittämättä  ja rajojensa ulkopuolella tapahtuvat taistelutappiot eivät muuta sen toimintatapoja kun se tietää, että länsi ei tule sotatoimiaan ulottamaan sen rajojen sisäpuolelle, kun vastassa on valtava ydinasearsenaali laukaisu valmiina arvaamattomine johtajineen.

Joten, en haluaisi tällaista kolikon toista puolta tuoda julki, mutta tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku ja sen taisi lausua joku toinenkin viisas jo ennen minua, taisi olla Paasikivi.

Pian saadaan juhlia vapahtajan syntymäjuhlaa ja kuten sanassa sanotaan, että tutkimattomia ovat Herran tiet, niin monasti sitä miettii, että mikähän tarkoitusperä lienee Herralla takana, kun sodan melskettä seuraa ”takapihallamme”.

Sanotaan ja varmasti siinä on vinha perä, että vaalit ovat vapaan yhteiskunnan merkittävin kulmakivi ja tae demokratiasta.  Toki on vaaleja ja ”vaaleja”, joissa  99% äänestysvilkkaus tarkoittaa sitä, että 1% on suljettu vankiloihin ja uudelleenkoulutusleireille opettelemaan ”demokratian” pelisääntöjä.

Minä kun olen vähän joka asiassa sellainen oksattomasta puusta veistetty äkkiväärä kansalainen, joka ei ota vastaan ja hyväksy mitään totuutta pureskelematta ja jota vallassaolijat kulta lautaselta tarjoilevat.

Suomessakin aina, siis sanon  AINA  ennen vaaleja poliitikot toivovat kansalaisten aktiivisesti lähtevän vaaliuurnille täyttämään kansalaisvelvollisuutensa.  Mutta itse olen sitä mieltä, että mitä alhaisempi äänestysprosentti, niin sitä parempi demokratia.

Se on kyllä sanottava, että mitä lähemmäksi vaalipäivä tulee, niin sen sekaisemmiksi poliitikot puolueineen muuttuvat ja jos joidenkin kohdalla eivät Gallupit tykkää, niin heidän ripulipaskansa on jatkuvaa.

Taitaisi olla pareet, että suoritettaisiin eduskuntavalinnat arpomalla, se olisi ehkä  kaikista toimivin tapa toteuttaa demokratiaa, jossa kaikki olisivat yhdenvertaisessa asemassa ”lottokoneen edessä” ja totuuden nimessä on kyllä sanottava, että ei se ainakaan nykyisestä olisi huonompaan suuntaan mennyt. Tai jos tämä olisi liian radikaali ehdotus, niin annetaan Gallupin päättää kuka istuu hallituksessa ja kuka kuluttaa opposition penkkiä.  Se huono puoli tosin on jos valinnat jätetään arvonnan tai Gallupin suoritettavaksi, niin jää tämä sirkus kokematta ja näkemättä ja ainakin itse otan taas nämä vaaleja edeltävät kuukaudet viihteenä, jota ei voi, anteeksi nyt,  nauramatta seurata.   Ja hyvinhän tuo demokratia näytti toimivan myös sodan ja rauhan kysymyksissä, kun Gallupit meidät kytki osaksi sotilasliittoa, niin mitäs sitä kansalaisia uurnille vaivataan jonnin joutavien takia, kyllä kans…eiku Gallupit tietää.

Kun sanotaan, että joulu on joka vuosi ja silloin tulee pukki lahjoineen, mutta kansalaisille se lahjakkain pukki tulee joka neljäs vuosi, joka lupaa kymmentä hyvää ja yhtätoista kaunista rahvaalle ja jossa taas kuten aina ennenkin, lahjojen maksajana onkin saaja itse.

Mutta muutaman päivän päästä pääsevät poliitikot joululomalle, sillä kyllä työmies on lomansa ansainnut ja vaikka itselläni ei ole kokemusta, niin onhan se varmaan tosi raskasta olla jakamassa rahaa, joka ei ole omasta lompsasta pois, se kysyy luonteen lujuutta ja moraalista selkärankaa olla tuomarina ”juomareiden” edessä.

 

 

 

 

 

Onhan se selvää että Gallupeilla on niin meillä suomessa kuin Amerikan maallakin samat tarkoitusperät, eli muokata, ohjata ja vaikuttaa ihmisten äänestyskäyttäytymistä tiettyyn suuntaan.

Jos nyt ensin otan esimerkin viimepäivien Gallupeista tuolta ison veden takaa, jossa näytetään tekevän kaikkensa, että Trump ei enää uudelleen pääsisi valkoisen talon isännäksi, mutta en oikein kuitenkaan usko, että Amerikkalaiset ovat niin medianlukutaidottomia kuin me suomalaiset ja näkevätkin tämän suuntaiset mielipidekyselyt johtuneen pelosta epädemokraattien suunnalla ja kääntyvän vain heitä itseään vastaan.

On yritetty oikeusteitse saada Trump vaalikelvottomaksi jokaisessa oikeusasteessa ja tuomioistuimessa ja valjastettu jälkikoirat nuuhkimaan Trumpin tekemisiä jopa monen kymmenen vuoden takaa ja raijattu jos vaikka minkälaisia huarria sanomaan, että Trump on hänet raiskannut……muistaakseni.

Nyt koitetaan Floridan kuvernööri DeSantosia nostattaa Trumpia suositummaksi suuren vaalivoittonsa siivittämänä ja kaiken huippu on, että miten alas voidaan äänestäjien ymmärryksen tason kuvitella olevan, kun tietyt Gallupit näyttävät nykyisen presidentin olevan edellistä valkoisen talon isäntää selvästi suositumpi kansan keskuudessa.

Ja täällä meillä iloitaan näitä Gallupeita ja nämä uppoavat hyvään maaperään suomen valtalehdistössä ja päättäjiemme taholla ja pelätään, että jos Trumpia ei naita…..eiku natotakkaan, että valtaako Ryslandia sitten Finlandian.  Tähän ei voi muuta sanoa kuin että,  voi pyhä yksinkertaisuus.

Sen verran voin teitä Jumal…eiku  Trumpin kieltäjiä valistaa, että Amerikkalaiset äänestävät sen mukaan miltä lompsa näyttää ja ulkoiset sodat ja jotkut Natot eivät ole määräävänä tekijänä äänestyskäyttäytymiseen, joten siksi Trumpi.

Varmasti nyt viestin tuoja ammutaan, mutta mikäs siinä, se ei kuitenkaan sitä asiaa miksikään muuta, että Trump valitaan ensiksi oman puolueensa presidentti ehdokkaaksi ja sen jälkeen valkoiseen taloon ja kun näin tapahtuu, niin voitte huviksenne uskoa, että siitä kyllä muistutan, että kyllä kan…..eiku arvi tietää.