Tekijä: arvi.

Kaiken sortin unitutkijat ja hyvän olon ja elon asiantuntijat voivat tunkea tutkimusmateriaalinsa vaikka omaan perseeseensä.

Suomessa on sadoin tuhansin ihmisiä, jotka joutuvat tulemaan toimeen muutaman tunnin yöunilla kymmeniä vuosia ja lähes koko aikus ikänsä, niin näiden unitohtoreiden neuvot tuntuvat lähinnä vittuilulta.

Sadattuhannet omaishoitajatkin, jotka ovat 24/7 jatkuvassa valvetilassa yötä päivää, kun huolehtivat läheisensä jaksamisesta itseään säästämättä, mutta rakkaudesta sen tekevät.  On kipua kolotusta ja särkyä ( ikään katsomatta ) jotka useasti ovat kroonisia ja joiden vuoksi nukkuminen on hetkittäistä ja pinnallista ja jää pariin tuntiin yötä kohden ja useasti menee päiviä, että ei anna yöunia ollenkaan.

Ja on suuri joukko henkilöitä, jotka kärsivät unettomuudesta ja johon ei löydy selittävää tekijää mistä se johtuu ja johon ei pure lääkehoidotkaan missään muodossa.

Osaan kuvitella miltä tuntuu lukea lehdistä näitä unitohtoreiden ja hyvän olon asiantuntioiden ohjeita unen tärkeydestä ja mihinkä sairauksiin unettomuus voi johtaa, jos sen annetaan jatkua pitkään.  Neuvotaan ja suositellaan liikuntaa ja mitä erilaisempia vippaskonsteja unen saannin ja määrän lisäämiseksi.

Useasti saa lukea lehdistä myös näiden pintajulkkisten ja monensortin sirkustaiteilijoiden hulestumista siitä, kun yhtenä yönä ovat nukkuneet vain neljä tuntia, että kuinkahan heidän psyyke tulee sen kestämään, niin näille unitutkijoiden puoskaroinnit uppoavat kuin kuumennettu naskali voihin.

 

 

 

Kyllä nyt ollaan melkoisessa vaaliputkessa suomessakin, kun ensin käytiin Yhdysvaltain presidentinvaalit ja keväällä on kuntavaalit ja jo seuraavana vuonna maakuntavaalit ja siitä sitten vuoden päästä eduskuntavaalit.

Se on jatkuvaa vaalitaistelua ja valtataistelua eduskunnassakin, kun puolueet koettavat äänestäjiään vakuutella mustan olevan valkoinen ja päin vastoin.

Verissä päin taistellaan puolueiden kesken, mutta varmasti ne verisemmät taistelut käydään omien puolueiden sisällä ja ennenkaikkea omien vaalipiirien sisällä saman puolueen ehdokkaiden kesken.

Ennenkuin tämäkin vaalisuma on läpi kahlattu, niin tullaan näkemään useampia puheenjohtajavaihdoksia, koska torjuntavoitot eivät kannattajia kiinnosta, niin naamaria vaihtamalla se vanhakin ( arvot ) näyttää nuoremmalta.

 

 

 

 

 

Betlehemin tähti loistaa, ameriikan taivaalla, syntynyt on vapahtaja, vanhan vaarin kuosissa.

Suomestakin Sauli lähtee, vapahtajaa katsomaan, vaippa käärön mennessänsä, suomalainen lahjoittaa.

Neljä vuotta pimeyttä, poistunut on vihdoinkin, pahuus poissa maailmasta, vaari vauva pelasti.

Rauha saadaan kaikkialle, aseet auroiks taotaan, vaari vauvaa Putinikin, oppii vielä rakastaan.

Itämaiden tietäjätkin, lahjoinensa vaeltaa, ”aasin” paikan vaari vauva, seimeksensä haluaa.

Enkelitkin paimenille, suuren ilon ilmoitti, vaari nukkuu kapaloissa, Kamala kun nukutti.

Neljä vuotta lyhyt aika, maailma on pelastaa, toinen vauva taustalla, revanssia odottaa.

Toivon et ei multa kaula, katkee näistä säkeistä, kun ma käytin satiiria, ameriikan sedästä.

 

 

( HS ) Islamistit marssivat Helsingissä ja osoittavat mieltään Muhammedin pilakuvien julkaisemisesta ja tuomitsevat Muhamedinsa pilkkaamisen.

Voihan perkele, olisivat nyt marssineet ja tuominneet näiden terroristien ja kurkunleikkaajien teot, eikä antaa hyväksyntäänsä, jota tämä minun mielestäni hyvin kuvastaa.

Viattomia ihmisiä teurastetaan jonkun pilakuvan vuoksi, niin saatanoita nää on eikä mitään pyhimyksiä.

 

Nyt kun Yhdysvaltain presidentinvaalien lopputulos on selvillä, niin ehkä suomelle kuitenkin suurempi kysymys on, kuka johtaa Venäjää.

”Luotettavat lähteet” kertovat, että Putin joutuu luopumaan presidenttiydestään terveydellisistä syistä johtuen. Toki häntä suomessa eräät tahot ovat nimittäneet seinähulluksi, mutta laskettakoon se näiden ryssäkauhuisten kosteaksi päiväuneksi.

Jos nyt saan olla vähän leikkisä, niin Sulo on hyvä esimerkki siitä, kuinka karhun kanssa voidaan rakentaa luottamukselliset suhteet.

Mutta kun seuraan mailmanpolitiikkaa näin omasta pienestä pesästäni käsin, niin mieleeni tulee runo oravasta, joka nukkuu sammalvuoteellansa, sinne ei yllä hallin hammas, eikä metsämiehen ansa, niin toivottavasti suomi saa elää oravan auvoista elämää jatkossakin.

Joka tapauksessa, suomi on voimaton aina, kun isot rajoja siirtelee ja täytyy uskoa ja toivoa, että karhua ei pesältään mennä årsyttämään ainakaan suomen aloitteesta eikä toimesta ja jos sinne ”vanhasta tottumuksesta” jotkut änkeävät, niin pysytään me ainakin poissa.

Ei meidän tarvitse mitään rakkaudentunnustuksia naapurille vannoa eikä kielisuudelmia jakaa, osoitetaan vaan se, että suomalaisen miehen/naisen sanaan voi luottaa.

Blogini otsake koskee myös ja ennenkaikkea sanan miekkaa.

 

 

Näyttää nyt siltä, että neljän vuoden viha,- ja lokakampanjointi on tuottanut tulosta, kun presidentti vaihdetaan Yhdysvalloissa.

Ei kai tässä auta kuin tunnustaa, että veikkasin väärää hevosta.

Tosin, ei se minun henkistä tasapainoa, mikä se sitten onkaan, niin tule hetkauttamaan kuin hetkellisesti ja nyt lähden siikaverkoille ja laitan n/arvin kuumaksi ja otan uuden vihdan, jolla vihdon itseni ”terveeksi”.

Kuten olen sanonut aikaisemminkin, niin tulevat ensikevään kuntavaalit ovat eduskuntavaalien esivaalit.

Sen huomaa jo siitäkin, että kuntavaaleissa ovat ehdolla kaikki valtakunnan ylintä johtoa pääministeri Marinia myöden.

Ja vaikka kuinka jotkut väittävätkin, että vaalit ratkaistaan kunkin kunnan paikallisesti tärkeissä kysymyksissä ja kaveri tuntumalla, niin olen eri mieltä, kyllä eduskunnan ja hallituksen päätökset ohjaavat vaalikäyttäytymistä pääosin kunatavaaleissakin.

Onhan näillä kuntavaaleilla ennenkaikkea suuri imagollinen merkitys ja jos näissä menestyy, niin se luonnollisesti poikii menestytä myös parinvuoden päässä oleviin eduskuntavaaleihin.  Ja vaalitappiotakaan ei voitoksi käännetä eduskuntavaaleihin mennessä, ne ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan.

Perussuomalaiset kun pitävät kuntavaaleissa esillä valtakunnallisia teemoja, mutta kun ihmiset turuilla ja toreilla juuri näihin haluavat vastauksia saada, niin pitäisikö niistä puhuminen ja tiedottaminen ihmisille kieltää muiden puolueiden mieliksi.

 

Minä koen ilmastonmuutoksen henkilökohtaisesti hyvänä, olipa se ihmisten aiheuttamaa tai ei.

Lunta en kaipaa, mutta pakkasta voisi olla sen verran, että pilkille uskaltautuisin.

Ja jos ilman lunta on pimeää, niin minä rakastan hämärää ja pimeää vuorenaikaa ja valoisuutta sitten kyllä saadaan riittämiin, kun kevät alkaa kynttelistä.

Tietenkin ilmaston muuttuminen jossakin päin maailmaa tuottaa suuriakin ongelmia kasvustoille ja eläimistölle, mutta koska itse en pysty siihen vaikuttamaan, niin en murehdi sitä mikä ei minun kädessäni ole ja jos hiilijalanjäljestä puhutaan, niin varmasti oma jalanjälkeni ei maapalloa eikä ympäristöä rasita.

Antaa hevosen murehtia, sillä on isompi pää.

Ainoa mikä murehdittaa on suomalaisten työpaikkojen, investointien ja yritystin karkaaminen sinne, missä se on kannattavaa, koska nämä vihersosialistit rakastavat ilmasto-ideotismillaan suomalaiset hengiltä, eli antavat kansalaisillemme kuoleman suudelman.

Ei saa antaa vihalle valtaa, vaativat politikot, jotka kääntävät toisenkin poskensa rikollisten ja terroristien edessä, sekä ovat heidän pelossaan lisäämässä yhteskuntamme kaikkinaista suojelua heidän ”harrastuksiinsa”.

Mutta minä ainakin annan itselleni luvan olla vihainen, tai jopa erittäin vihainen meidän poliittisille päättäjillemme, jotka ovat samaan aikaan kun kurkunleikkaajat ja islamistinen jihadismi tekee itsestään marttyyreita viattomien verellä pitkin eurooppaa, niin täällä hyysätään näitä saman uskon omaavia taistelutovereita ja tarjotaan parasta mitä talosta löytyy.

Mutta vaikka olenkin vihainen ja suuttunut tälle suomen sinisilmäisyydelle, niin muutosta en lähde tähän järjettömyyteen kuitenkaan hakemaan väkivallan kautta.

Kunpa kansalaisetkin ymmärtäisivät sen, että antamalla äänensä vaaleissa muille kuin perussuomalaisille, niin se on avoin valtakirjan nykyiselle, yhden uskonnollisen ideologian hyysäyspolitiikalle.

 

 

Minua huvittaa nämä demokratian nimeen vannovat poliittiset puolueet ja heidän siipiveikkonsa suomessa, jotka ovat demokraattisten vaalien tuloksesta riippumatta ja jo ennen vaaleja kieltäytymässä yhteistyöstä yhden, kansanvaltaisilla vaaleilla valitun puolueen kanssa.

Vakiokysymys kaikissa paneeleissa ja puoluejohtajien tenteissä on, että suostutteko tekemään yhteistyötä perussuomalaisen puolueen kanssa, niin sitten kuullaan puoluejohtajilta tutut litaniat samoja itkuvirsiä arvoista, ihmisoikeuksista, solidaarisuudesta ja rasismista, jolla perussuomalaisten syrjinnälle saadaan oikeutuksensa.

Mutta valveutuneet kansalaiset, joita on yhä kasvavampi joukko, niin he näkevät tämän perussuomalaisia syrjivän politiikan sumuverhon taakse, jossa rasismi on määräävä arkumentti syrjinnän sallimiseksi.

Perussuomalaiset eivät ole yhteistyöstä kieltäytyneet muiden puolueiden kanssa ja yhteistyön edellytyksenä tulee tietenkin olla myös omien jäsenien ja äänestäjiensä tahdon puolustaminen ja tavoitteiden edistäminen, mutta jos suomen ja suomalaisten nostaminen prioriteettien ykköseksi ei muiden puolueiden arvoja kohtaa, niin pulinat pois.

Luulenpa kuitenkin, että tämän yhden puolueen demonisointi vain kasvattaa entisestään heidän painoarvoaan parlamentissa ja valtuustoissa ja lusikka on otettava kauniiseen käteen muissa puolueissa, kun omat laarit kiiltävät tyhjyyttään ja tyhjät rasismitynnyrit kolisevat mäessä.