Tekijä: arvi.

Olen nyt tämän hallituksen vallassaolon aikana törmännyt suureen joukkoon ihmisiä, jotka sanovat protestoivansa tätä utopioille ja saduille rakentuvaa hallituspolitiikkaa, siirtymällä ”suurimman puolueen” ( nukkuvat ) jäseneksi.

Korona on otettu käsikassaraksi, kun punaista ideologiaa ja kulttuurimarxsismia on ujutettu sivuovesta sisään valtioneuvoston iltakouluihin, johon kepukin innosta puhkuen puumerkkinsä sohaisee.

Sanon näille protestoijille, että sitähän nämä satusedät ja tädit juuri haluavatkin, että pysytte kaukana vaaliuurnilta, sillä heidän kannattajansa kyllä vaaleihin osallistuvat kun ovat omaa jakopolitiikkaansa päässeet harjoittamaan tällä hallituskaudella oikein toveri hengessä.

Mutta kun olen näille ihmisille sanonut, että alhainen äänestysprosentti ei ole mikään uhka nykypolitiikan jatkumiselle, vaan suurin uhka näille utopisteille on, että nukkuvat heräävät horroksestaan ja suuntaavat täyttämään persulaaria, sille perussuomalaiset ovat ainoa eduskuntapuolue, joka ei suomelle pyllistele eikä verorahojamme kierrättäisi Brysselin kautta takaisin puolta pienempänä.

Sanovat minulle, että eihän yksi puolue kuitenkaan pysty mitään muuttamaan ja nykymenoa estämään, niin sanon heille, että mitä suurempi on perussuomalaisten prosentit vaaleissa, sitä todennäköisempää on vihersosialistisen kuplatalouden puhkeaminen.

Nytkin hallitus itsepintaisesti päättää olla siirtämättä pilkkuakaan satukirjastaan, vaikka suomessa on sodanjälkeisen historiamme pahin kriisi, joka on vasta näyttäytynyt pienenä hipaisuna kansalaisten arjessa, mutta pahempaa on tulossa ja hallitus elää silti jo uuden nousun odotuksessa ja huumassa, vaikka vihollisen motti on laukeamassa.

Ihmisille on syötetty uskomusta, että perussuomalaisten kanssa ei yhteistyötä tehdä, että turhaa on niitä äänestää.  Mutta sanon, että mistähän sellainen profeetta löytyy, joka ei demokraattisen vaalin tulosta kunnioittaisi, sillä vielä emme sentään ole mikään Valko- Venäjä.

Joten, muutosta ei tapahdu nukkumalla, vaan heräämällä tähän suomalaisuuden halventamiseen ja alistamiseen, äänestämällä PS.ää

 

Kun luin äsken verkkouutisista, että heinäkuussa Helsinkiin muutto oli vilkkaimmillaan kymmeneen vuoteen.

Joten olin taas oikeassa, kun epäilin täälläkin olevia kirjoittajia, jotka sanoivat pyörän kääntyneen maaseutua kohti koronan vaikutuksesta.

Tekisi mieleni sanoa että mitäs minä sanoin, mutta jätän sen sanomatta.

Kun kepu koki viime eduskuntavaaleissa veretseisauttavan vaalitappion, niin yksi putoajista oli Kimmo Tiilikainen joka oli neljännen kauden kansanedustaja ja ympäristöministeri Sipilän hallituksessa.

Hän oli ehdolla Helsingissä ja kuviteltiin, että hän nyt ainakin kepulle tuo yhden kansanedustajanpaikan pääkaupungista, mutta nöyryytys oli suuri kepulle ja etenkin Tiilikaiselle itselleen, kun jäi rannalle ruikuttamaan, joten se siitä kepu-cityläisyyden maihinnoususta ruuhkasuomeen.

Tosin, kyllä kepu palkitsi pudonneen Tiilikaisen puolueelle tekemästään työstä, nostamalla hänet nykyisen hallituksen kepuministereiden valtiosihteeriksi.

Mutta ei auttanut Tiilikaista tittelit eikä prenikat rintapielessä, kun hän koki varsinaisen nöyryytyksen, kun pienen kotipaikkansa Ruokolahden kunnanjohtajuutta hakiessaan ei tullut valituksi.

Valituksi tuli nainen Imatralta ( Anu Sepponen )

Ruokolahdella taidettiin nyt ottaa kunnanjohtajaksi pätevä sopivan sijasta ja siellä ei kuvia kumarrettu.

 

 

Olen tasa-arvon kannattaja, enkä aseta toista sukupuolta toisen edelle siksi, että hän on nainen/mies.

Mutta yhdessä asiassa haluan ”syrjiä” naisia, sillä ”pakollinen” asepalvelus kuuluu vain miehille. piste.

Tämä on minun rakkaudentunnustukseni kaikille suomen naisille ja ilman teidän kotirintamaanne, etulinjakaan ei kykene isänmaata puolustamaan.

Näin se oli vuosina 39- 45 ja niin se on oleva myös vastakin.

Vapaaehtoinen asepalvelus naisille on ollut jo vuosikymmeniä voimassa, joka tähän haluaa osallistua se sallittakoon, mutta pakko on huono isäntä tässäköhtaa.

 

 

Helsingin Sanomat kirjoittaa varmana tietona, että Antti Rinne tahtoo palata takaisin valtioneuvoston jäseneksi ( työministeriksi )

Ja jos Kulmunikin vaihtuu Saarikkoon, niin on yksi ”kylänvaiva” pois tieltä.

Ja eihän se Antin paluu ministeriksi olisi mitään ennenkuulumatonta, Vanhasestakin tuli vielä valtakunnan rahasalkun vartija, vaikka oli valtakunnansyyttäjän tutkinnassa, kun oli kuvitellut nuorisosäätiön yleishyödyllisten varojen kuuluvan kepun vaalityöhön.

Eihän Rinne ole mitään laitonta tehnyt ministerintoimessaan, kepu halusi vain Jäätteenmäen kohtalon Rinteen kohtaloksi ja kusti polki sopivasti avuksi ( tekosyyksi )

Enpähän sitten tiedä, olisiko entisestä lakkokenraalista apua tämän solmun aukaisijaksi, jossa vastakkain ovat AY ja EK.  Hallitus nyt pääasiassa elvyttää ja ottaa lisää syömävelkaa julkisen talouden rattaisiin, mutta jos yhteiskunnassa ei ole työtä, joka kansantalouden kakkua kasvattaisi ( vientituloja ) niin loppuu se leipä ennenpitkää myös niiltä, joiden levän sanotaan olevan pitkä ja kapea.

Mutta totuuden nimessä on sekin sanottava, että olipa maamme tilanne koronan osalta kuinka valoisa tahansa, niin eihän ne tuotteet mene kaupaksi muihin maihin, jossa korona määrää kaapinpaikan.

Nythän olisi hyvä aika lähteä toden teolla purkamaan ylisuurta julkisen talouden sektoria priorisoimalla, mutta pahaa pelkään, että sitä kasvatetaan entisestään, kun ideologia sanelee marssijärjestyksen.

 

 

 

 

Olen kuntavaalien siirtämisen kannalla, jos koronan toinen aalto johtaa korona kolmoseen, eli pahenee vanhetessaan.

En ajattele tätä nyt puoluepoliittisesti, enkä sitä, että kenelle mikäkin ajankohta on sopivin.

Nyt pitää kaikki paukut asettaa koronasodan voittamiseen ja ajattelen niin, että kuntavaalit tulevat taatusti aiheuttamaan eduskunnassa jatkuvaa vaalitaistelua ja sota koronaa vastaan jää tois sijaiseksi, joten vaalien siirtäminen ei ole elämän ja kuoleman kysymys, korona on.

 

 

Meillä nuoruus on valttia ja eipä olisi haitta sekään, että olisi vielä kaunis ja komeakin, kun politiikan hississä liikutaan.

Amerikassa taidetaan ajatella toisin, kun nytkin presidentiksi hakee kaksi herraa, joiden parasta ennen päivämäärä on aikaa sitten mennyt umpeen.

Titenkin tärkeintä olisi, minkälaiset ”hoksottimet” omaa ja meillä suomessa on käynyt niin ”onnellisesti”, että kauneus ja hyvät hoksottimet ovat sattuneet tulemaan samaan pakettiin ( Marin )

Itse lähentelen seitsemääkymmentä ja kai ne minunkin puruni ovat jo niin kostuneet, kun en Sannan hoksottimien oivalluksia aina tahdo ymmärtää ja hyväksyä ja mottoni onkin, että parempi vanha konsti kun pussillinen uusia ja vanhassa vara parempi.

Onhan se yhteiskunta meillä mennyt nuoruuden ja kauneuden ylikorostumiseen ja työmarkkinoillakin viisikymppinen on jo ikäloppu, kun paikkoja täytetään.

Ennenaikaan käytiin kysymässä kylän vanhimmalta, jos yhteisössä oli ratkaisemattomia ongelmia, nyt vanhukset ovat ongelma, jotka saavat kansantaloutemme kuralle.

Tosiaan, mailman mahtavimmalle valtiolle, joka on ylivoimainen kaikilla mittareilla mitattuna, niin presidentiksi valitaan joko muistinsa menettänyt tai muistinsa hukannut.

 

 

 

 

Manne oli kylillä tuttujen miesten luonna nauttinut ”miestä väkevämpää” ja oli jo aika tuiterissa kun lähti pyörällä polkemaan kotia kohti.

Ja huomasi kun oli laskemassa kovaa vauhtia edessäolevalle sillalle, että poliisit pitivät siellä ratsiaa, niin ajoikin pyörineen suoraan jokeen, luullen näin selviävänsä ratsiasta.

Mutta virkavalta saikin kovien ponnistelujen jälkeen ongittua Mannen kuiville, mutta sitten Manne rimpuili vielä itsensä vapaaksi ja oli hyppäämässä takaisin sillalta veteen, kun poliisi viime hetkellä sai sen estettyä.

Saatanan Manne sanoi poliisit, yritit vielä karata mokoma, johon Manne vastasi, hai sie konstaapeli, en toki karata yrittänyt, olisin vain käynyt laittamassa pyöräni lukkoon.

Tampereella proletaarit, monarkkia juhlistaa, kuningatar Marinille, arvonimi annetaan.

Rinteen Antti Kulmunilta, potkun sai hän perseeseen, eipä tiennyt Kulmunikaan, kenet sai hän riesakseen.

Korona se koko piru, kansaa kaltoin kohtelee, mutta Sannan päähän piru, nosti kruunun helmineen.

Toivotaan et velkahanat, pysyy auki vastakin, silloin voidaan satukirjaan, painaa sivut uudetkin.

Kunpa pian järvet jäätyis, meret saisi kantensa, ettei pääsis toinen aalto, pilaan meidän sirkusta.

Saulikaan se ei nyt jouda, Lukasenkka työllistää, taitaa Saulin puheluille, Putin herra hymähtää.

Älä Sauli joka paikkaan, ole itsees tunkemas, anna ”karhun” rauhas mennä, nukkuun talvi untansa.

 

 

 

Maailmalla kuohuu vähän joka kolkassa ja veljet ovat asettuneet toisiaan vastaan.

Suomessa on sentään rauhallista, ainoat jotka ovat käymässä toistensa kraiveliin kiinni ovat kepulaiset, kun kaksi naista kisaa kummalle se ”kaulin”, kuuluu, jolla voi toisen porukan lähettää takarivin taaveiksi.

Eilen kun kokustivat Hämeenlinnassa, niin vesilasikin jäätyi Saarikon ja Kulmunin edessä, kun oli niin jäätävä tunnelma.

Suomen oloon ja eloon ei vaikuta Amerikan vaalit ja vielä vähemmän valkovenäjän eikä minkään muunkaan maan äänestykset.

Mutta kepun vaalit ovatkin sitten luku sinänsä, niiden vaalien kautta voi hallitus kaatua ja hyvässä lykyssä kepulaisista osa valitsee itselleen ”sinisen tulevaisuuden” tien, eli 10 % puolueesta tulee kaksi 5 % puoluetta.

Niin tai näin, joka tapauksessa, kepu elää nyt veitsen terällä ja jos se ei vasemmistolaista politiikkaa lakkaa tukemasta, niin se on kuolemaks.