Tekijä: arvi.

Minulle oli tärkeintä että maahan saataisiin/saatiin hallitus, joka lopettaisi/lopettaa  harjoitetun maahanmuuttopolitiikan haittamaahanmuutosta yhteiskuntaa hyödyttäväksi maahanmuutoksi, niin siksi se vaati/vaatii PerusS läsnäoloa valtioneuvostossa.

Siksi en kovinkaan suuresti ole kiinnostunut muista taloudellisista lillukanvarsista, jossa rahaa siirrellään taskusta toiseen sen kuitenkaan lisääntymättä, vain sisäinen turvallisuus, jossa jo oltiin/ollaan luisumassa Ruotsin tielle on pysähdytettävä, resursseissa säästämättä.

Nämä hallitusohjelmassa olevat toimet talouden taspainoittamiseksi on vain hyttysen kusemista pumpulituppoon, eli ne eivät ketää vie kyykkyyn, päin vastoin yrittää nostaa siellä jo olevia, eikä se lisää kenenkään hypotermiaakaan niillä, jotka eivät ole tähänkään asti osanneet/halunneet  pukeutua sään mukaisesti.

Hallitus on jo nyt minun katsannossani täyttänyt/täyttämässä sille asetetut odotukseni ( maahanmuutto ) joten nyt vain jalka pois jarrupolkimelta, sillä jos nyt lähdetään ajamaan vasemmiston vaatiman nopeuden mukaisesti, niin silloin emme koskaan pääsisi perille ja olisimme koko ajan liukumassa yhä kauimmaksi hyvinvointi yhteiskunnan määreestä.

Minä aijon katsoa hallituksen onnistumista siitä näkökulmasta, että mitä enempi on soppatykkejä eduskuntatalon porraspäässä ja mitä useampi on sitä lusikoimassa ääntä kohti, niin sitä paremmin katson hallituksen onnistuneen jo tässä vaiheessa.

Sen vielä sanon, että nyt onkin hallituksessa sellainen puolue mukana, joka ei taivu eikä taitu vasemmistovalheen edessä, joten Orpokin voi nukkua yönsä rauhassa kun PerusS valvoo, ettei vasemmistoverit enään pääse keittiön oven kautta livahtamaan sille puolelle kammaria, jossa vastuulliset kokoontuu.

 

En tiedä mitä laki sanoo, mutta itse pidän sellaisen mielenosoituksen järjestämistä vastenmielisenä ja iljettävänä, jossa juhlistetaan  terroristista tekoa joka tapahtui viikko sitten Israelissa.  Ja vaikka sanotaan että siinä marssittiin Palestiinan eikä Hamasin puolesta, niin kyllä ne ovat aika läheisessä liitossa keskenään.

Yhtä kiellettävänä, sanoo laki mitä hyvänsä, niin pidän jos jotkut lähtisivät Venäjän puolesta marssimaan kaduillemme, mutta näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.

On henkilö/henkilöt, jotka ovat ns.hyvin toimeentulevia ja joiden palkka riittää leivän lisäksi mainiosti myös niihin sirkushuveihin kaikensortin ulkomaanmatkoineen ja viikonloppujen ”kosteine” päivällisineen.

Mutta !

Kun heistä riippumattomista syistä johtuen hän joutuukin YT-neuvottelujen jälkeen siirtymään kilometritehtaalle  ja sitä kautta työttömyysturvan piiriin, niin kaikki kai ymmärtävät, että entisenlainen elämäntapa ei ole enään mahdollista, eli  jostain on tingittävä.

Olen melko varma, tai itseasiassa täysin varma, että lähes kaikki, tai sanoisinko kaikki Suomalaiset lähtisivät karsimaan ”sirkushuveista” ennen leipää ja kukaan tolkun ihminen ei lähde velkaa ottamalla säilyttämään aikaisempaa elämäntapaansa, siinä tulee ennen pitkää varmasti pää vetävän käteen.

Mutta siitä pääsenkin mainiosti ikäänkuin aasin siltaa pitkin siihen, että miksi puolet Suomalaisista hyväksyy kuitenkin valtion kohdalla, että mistään ei karsittaisi .Tämä käy hyvin ilmi kun kuuntelee eduskuntakeskusteluja, jossa toinen puoli haluaa jatkaa entiseen malliin mistään tinkimättä ja ylikin, kun taas toinen puoli haluaa laittaa suun säkkiä myöden ja karsia sellaisista menoista jotka eivät kuulu yhteiskunnan ydintehtävien piiriin.

Minä en kyllä erottelisi perheitä ja valtiota toisistaan, sillä se on varmaa, että jos kovin pitkään jatketaan sillä linjalla, että syödään enempi kuin tienataan, niin varmuudella on niin valtion kuin rajojemme takaisetkin vouditkin kyselemässä, että missä on velipuoli.

Siis ne vasemmistolaiset, jotka osaavat oman elintasonsa rinnastaa kuhunkin elämänsä vaiheeseen sopivaksi niin leivälle kuin sirkushuveillekkin, niin mikä kumma siinä on, että valtio voi jatkaa ”ylensyöntiään” tulevien sukupolvien pöydästä ja kun nyt hallitus tähän haluaa muutoksen, niin jo ollaan poistamassa aseista varmistimet punalippujen hulmutessa.

Huudetaan että kylmää kyytiä ja köyhät kyykkyyn, mutta jos nyt jatkettaisiin vasemmiston toivomalla linjalla, niin se on taivahan tosi, että tulevat sukupolvet ne vasta paleleekin kyykyssään meiltä saamallaan perinnöllä.

Valtio olemme me, joten heiluttaako häntä koiraa vai päin vastoin.

Lieneenkö tänne ”pirkkaankin” levinnyt nyt lakkolun kautta tarve tulla kuulluksi ja ”nähdyksi”, kun on hiljaista kuin huopatossu tehtaassa lakon aikaan.  Niin tai näin, itse olen lakkoiluni lakkoillut ja eläkkeellä voin olla samaan aikaan niin rikkuri kun rakkarikin.

Ottaisin nyt blogini aiheeksi addiktiot, eli riippuvuudet.  Rippuvuuksia on varmasti monen sorttisia ja tunnetuimmat ainakin yleisessä keskustelussa ovat kaikensortin huumeet ja päihteet, sekä peliriippuvuudet.

Mutta sitten nostaisin esiin nuoret ja jopa lapset, jotka ovat täysin riippuvaisia kännykkänsä läsnäolosta 24/7 ja hyvin voidaan sanoa, että se on kasvanut käteen kiinni ja sen siitä erottaminen saa varmasti valtaosalle lapsistamme hyppimään seinille.

En tiedä miten pitkälle ollaan päästy hallitusohjelman perussuomalaisesta aloitteesta kännykän käytöstä kolupäivän aikana, mutta sen tiedän varmasti, että jos ja kun sitä aletaan toteuttaa, ei suositusten vaan pakon kautta, niin se tulee olemaankin kova ponnistus kolurauhan saralla, sillä vastarinta tulee olemaan kovaa ei yksin oppilaiden taholta, vaan huoltajatkin ottavat kyllä osansa mussukoiden ”ihmisoikeuksien” puolustajana.

Jos siinä onnistutaan, että kolupäivät ovat kännykkävapaita, niin se on varmasti suuri ellei suurin edistysaskel parempiin Pisa sijoituksiin.

Sanotaan että pakko ei ole kuin köyhän kuolema, mutta kyllä se pakko on myös paras lääke kolulaisillemme silloin, kun kännykän käytöstä kolupäivänä puhutaan.

Politiikkakin on jonkin sortin urheilua, jossa nopeat yleensä syövät hitaat ja sanonta, että maraton alkaa vasta jossain tuossa 35 km hujakoilla sekä kovimmin huutavat valitaan johtajiksi, tämä pätee joihinkin politikoihin, mutta yleensä harvempiin.

Jos nyt alan tuosta kovimmin huutajista ja heidän nopeudestaan, niin ensimmäiset kolme kuukautta huudettiin niin että eduskuntatalon seinistä rappaukset irtoilivat että rasisti rasisti rasisti ras….  Ja kun olivat äänensä kiljuneet käheäksi ja kun huomasivat että sillä ei ole minkäänsortin vaikutusta hallituksen liiman pitävyydessä, niin se loppui kuin seinään.

No, eikös mitä, huuto jatkuu ja rasisti rasisti rasisti kertosäe on vaihtunut köyhät köyhät köyhät muotoon ja hyvin todennäköisesti todelliset köyhät tuntevat suurta vastemielisyyttä näitä vakokaulus sosialisteja ja heidän hurskautta kuunnellessaan.

Nyt haluankin tehdä blogisteille jonkin sortin urheilu veikkauksen, että mikähän mahtaa olla seuraavana ”ruokalistalla” oppositiolla, kun heidän rasisti ja köyhät luu on loppuun kaluttu.

Oma veikkaukseni on, että seuraavaksi vihersosialistit jättävät suden ulvonnan ja vaihtavat sen lampaan määkimiseen, sillä eihän seuraavaa neljää vuotta kenenkään kunto kestä, kun edellisenä nelivuotis periodina reenattiin vain syömällä kuormasta herkkuja mahan täydeltä.

Voin vain kuvitella sitä epätoivon määrää mitä opposition orsilla nyt koetaan, kun neljän vuoden hillopurkki on kansan tahdosta vaihtunut kylmään kyytiin eduskunnan herrahississä,  jossa toverit ja kaverit kyselevät  nyt toisiltaan, että voiko vitutukseen kuolla.

On se hyvä että nyt on hallituksessa puolue, joka kyllä kestää vasemman ja keskustan suunnalta tulevan paskamyrskyn, jolloin kokoomus, Rkp ja kristilliset voivat nukkua yönsä rauhassa luottaen siihen, että perussuomalaiset eivät ota takaskelia, vaikka opposition juoksuhaudoista räkäpäät papattaa.

Onhan tämä  aivan  ennen kuulumatonta, kun  entiset ns. valtionhoitaja puolueet kepu ja demarit jotuvat noloina  seuraamaan sivusta, kuinka  maassa onkin nyt sellainen rahakirstun vartija, joka ei kylvä euroja mahoon maahan, eikä anna yhteisiä varjoja sellaisten käyttöön, joilla ei ole kuin tuulen huuhtoma perse toimintansa vakuutena ja jotka syövät kuormasta heti kun silmä välttää.

Lisäksi nyt Suomessa on sen sortin sisäisestä turvallisuudesta vastaava tomera likka, että nyt voimme nukkua taas yömme rauhassa sen jälkeen, kun Marinin/Saarikon hallitus oli maastamme toiminnallaan tekemässä Ruotsi II.sta.  Loppui hyssyttely ja rikollisten päänsilittely kerralla.

Ja tämän sisäisen turvallisuuden ministerimme hyvänä aisaparina toimii oikeusministeri, joka ei rikollisia päästä kuin koirat veräjästä.  Nyt otetaankin käyttöön kovempien rangaistusten linja, höpöttäköön nämä ihmisoikeus juristi mitä hyvänsä, sillä heidän kaikensalliva päänsilittely rikollisille ja rikoksiin aikoville  on tullut toimimattomana tiensä päähän.

Lisäksi liikenne ministerinä toimii nyt sellainen nainen Hämeenlinnasta, että jokaiseen suon pitkospuuhun ja isännän siltarumpuun ei enään ”markkoja” tuhlata, vaan toimiva raide ja tieverkosto toimii ikäänkuin koko valtakunnan verisuonina, joka kuljettaa happea tehokkaasti suomineidon ”pääkeskukseen”.

Näiden edellämainittujen jatkoksi tuli samasta puolueesta viideskin vahva naisministeri Lapista, joka laittaa edellisen hallituksen sote sotkut  ymmärrettävään ja toimivaan muotoon, kova tulee olemaan duuni, kun vasemmisto sääti lakeja ilman rahoitusta.  Nyt mennäänkin tämä lapin likan toimin ihminen, ei ideologia edellä.

Sitten on vielä pari miestä nostamassa Suomea kyykystä ylös, toinen hoitaa kauppa,-ja teollisuusministerinä kauppataseet ylijäämäiseksi ja toinen lopettaa kehitysyhteistyö rahojemme kantamisen pohjattomiin kaivoihin.

Seitsemän on tähteä otavassa ja seitsemän on tähteä ministereissä, jotka raivaavat suomineidolle tietä  kulkea kohti turvallisempaa huomista edellisen villin lännen hallituksen jäljiltä.

Ajatelkaahan sitä, että haukuttu ja halveerattu puolue onkin se, joka palauttaa Suomen takaisin sille kasvun ja kehityksen uralle,  kun vasemmisto vain työnsi/työntää  päätään yhä syvemmälle pensaaseen kuvitellen, että kyllä valtio kyydin maksaa ja piikki on auki ilman omien käsiensä tahrimista.

Toki näissä pelastustalkoissa voidaan myös kokoomusta ja kristillisiä kiittää osallisuudesta ja ehkä vähän Ruotsalaisiakin.

Itse koen jonkinsortin vastenmielisyyttä niitä politikoita kohtaan, jotka vielä päivänpolitiikan keskiössä tai sen reunamilla hoippuvina  kirjoittelevat muistelmiaan mennestä tapahtumista mutuun perustuen ilman ainoatakaan faktaa tai dokumenttia, lähinnä omaa hurskautta korostaen ja muita kirjan kansiin ottamiaan joko mustamaalaten tai ainakin vähätellen suhtautumalla.  Minusta niissä liikutaan jo aika lähellä kunnianloukkaus syytettä.

Saahan näitä toki kirjoitella, itselle tulee mieleen kuolevan politikon viimeiset korahdukset ennenkuin häipyvät kansan mielistä ikuiseen unholaan ja en varmasti kovin paljoa erehdy sanoessani, että nämä kirjaset eivät kyllä tule kulumaan poliittisten historiantutkijoiden  käsissä.

Voihan niitä joululahjaksi ostella pukinkonttiin, mutta jos itse sellaisen saisin, niin ilman pienintäkään omantunnon tuskaa sen sivut tulisi kulumaan vain saunan pesää sytytellessä.

 

Metsän poika tahdon olla,  sankar  jylhän kuusiston, Tapiolan vainioilla karhun kanssa painiin lyön, ja MAAILMA UNHOLAAN JÄÄKÖÖN.

Tuntuu että maailmassa enään aseilla on puheoikeus ja siksi laitoin tähän tämän päivän syntymäpäivä sankarin runon pätkän.

Vantaalla sattui erittäin murheellinen ja sydäntä riipaiseva kerrostalon tulipalo, jossa neljä alle kymmenvuotiasta lasta ja heidän äitinsä kuolivat palossa.

Yksi tulipalosta selvinnyt oli perheen isä, joka pääsi palavasta huoneistosta ulos ja teki hälytyksen.

Poliisi jo tiedoitustilaisuudessa heti vapautti isän syytteistä, vaikka tutkimukset eivät olleet vielä edes päässeet alkamaan. On sitten syyllinen tai syytön, niin ei pidä poliisinkaan mennä sanomaan julki asioita, josta ei vielä ole mitään varmuutta.

Saattaahan isä puhua totta, tai sitten ei, siinä onkin sitten tutkijoilla kova urakka osoittaa, onko kysymyksessä rikos vai tapaturma.

Poliisin olisi minun mielestäni pitänyt lausua vain, että vielä ei tiedetä tutkimuksien tässä vaiheessa mikä osuus isällä on tulipalon syttymiseen, vai onko mitään.

Eilen taas näytettiin medioissa, kuinka noin parisataa liian aikaisin hiekkalaatikkonsa jättänyttä osoitti mieltään Helsingissä siksi, koska Orpon hallitus haluaa puuttua heidän oikeuteensa olla työtön.

Nämä kyseiset tahot jotka tuolla nyt marssivat ja huutavat proletariaatin ilosanomaa, niin pitävät itseään työläisinä, vaikka koettavat kaikin mahdollisin keinoin etsiä lainsäädännöstämme ja kansainvälisistä ihmisoikeuspykälistä  momentin, jolla voivat työnteosta kieltäytyä kaikensortin koskemattomuus ja ihmiselämä on jakamaton höpinöillä.

Mainostivat vielä  mokomat, että heidän mielenosoituksensa  on poliittisesti sitoutumaton, vaikka joukossa airueena hulmusi lippu joka oli purppuran punainen sirpein ja vasaroin kuvioitu.

Minä sanon nyt kaikille palkansaajille, olittepa mafialle maksavia jäseniä tai ette, niin älkää osallistuko lakkoihin, joka on työnantajiinne kohdistuva, sillä jos lakkoon osallistutte, niin olette sen vihollinen joka palkkanne maksaa, eli taistelette näin ollen itseänne vastaan ja vaarannatte oman työpaikkanne.

Rikkuri sanalla on huono kaiku, mutta nyt neuvon kaikkia ryhtymään rikkureiksi, vain sitä kautta tämän ulkoparlamentaarisen korporaation hirttoköysi saadaan pois kaulaltanne.

Jos nyt lähdetään pakittelemaan aijotuista työelämää koskevista uudistuksista vain siksi, kun työn vieroksujat kiljuvat koskemattomuuttaan eduskuntatalon porraspäässä, niin uutta mahdollisuutta ei ole odotettavissa, kun nämä ”työläiset” huomaavat että huutamalla saa parhaiten edistettyä proletaarin ilosanomaa.

Nyt kun sisäministerin johdolla ollaan ainakin osittain saatu estettyä ”Ruotsalaisten maihinnousu” maahamme, niin nyt ei pidä olla sinisilmäinen näiden  ”kotikutoisten” punaisten aikomuksista saattaa yhteiskuntamme anarkian tilaan, sillä huutamisesta on kovin lyhyt matka konkretiaan.

Eihän siitäkään mitään tule, että hallitus joutuu anelemaan mafialta lupaa saattaa ohjelmansa työelämän kirjaukset käytäntöön ja jos ei sitä tee, niin laitetaan sitten Suomi OY AB ja CV hiljaiseksi, jossa ei liikahda lehtikään, on kuin luonto kuollut jo ois…

Nyt on hallituksella neljä vuotta aikaa viedä ohjelmansa kirjaukset maaliin, vain sitä kautta saadaan Suomi säilymään jatkossakin hyvinvointiyhteiskuntana tuleville sukupolvillekkin ja saadaan tämän mafian hirttoköysi upotettua heidän omaan kaulaansa.