Tekijä: arvi.

Timo ”Juudas”  Soiniin ei voi olla törmäämättä, kun niin kokoomuksen verkkouutiset, kepun suomenmaa kuin  demareiden demokraattikin häntä kuulevat politiikan asiantuntijana, lisäykseni tietenkin myös IL, IS ja Yle.

Ainoa joka ei koomikon katkeruutta sivuillensa laita on suomen uutiset, sillä miksi ruokkisi tolloa….anteeksi trollia.

Itse koen myötähäpeää Soinin puolesta, koska hän todella uskoo yhä olevansa korvaamaton ja erehtymätön, eikä huomaa että muut pitävät häntä pellenä.

Jos Soinikin olisi suoraselkäisesti hyväksynyt puoluekokuksen demokraattiset päätökset ja sanonut että pulinat pois, niin hänestä olisi historiankirjoihin jäänyt jokin muu kuin Juudaksen leima ja kun vielä johdatti opetuslapsensakkin poliittiseen kuolemaan, niin harvalla on tällainen cv.

On paljon puheenjohtajia, jotka jäsenistö on laittanut vaihtoon, mutta en kyllä ketään muuta entistä puheenjohtajaa tunne, joka vuosi tolkulla vinkuu medioissa omaa täydellisyyttään.

Jääköön tämä päivä minun osaltani viimeiseksi, kun Soinista kirjoitan.

 

Nyt ovat viikonloppuvapaata viettämässä kaikki säätytalolla hallitusneuvotteluissa olevat puolueet ja jätän nyt heidän työnsä kommentoimatta ja katson vähän mitä todennäköinen oppositio hommailee.

Vihreät siellä nuolevat haavojaan ja valmistautuvat valitsemaan Ohisalolle seuraajaa ja aika hiljaista siellä on ollut säätytalon suuntaan, sillä vaalijärkytyksestä palautuminen viekin oman aikansa, ennenkuin vihreä siirtymä pääsee jälleen laulamaan tuttuja maailmanlopun säkeitään.

Vasemmistoliitossa myös vie oman aikansa väälijärkytyksestä palautuminen ja huuli pyöreänä nyt miettivät, että miten ne demarit onnistuivat niin huomaamattomasti koukkaamaan  heistä vasemmalta ohi.

Demareissa on käynnissä ruumiinvalvojaiset, kun vielä virassaan olevaa puheenjohtajaa pestään puhtaaksi median hyvällä avustuksella.

Mutta kaiken huippu kuitenkin on kepu, joka ei edes halunnut  osallitua hallitustunnustelija Orpo kutsuun, vaan marssi suoraan oppositioon nuolemaan haavojaan.   No mikäs siinä tapansa kullakin mutta,  nyt näkyy Saarikko jo jakelevan neuvojaan säätytalon suuntaan ja varoittelee siellä olevia puolueita milloin mistäkin kuten varoittelee  koskemasta soteen ja älkää leikatko ihmisten terveyspalveluista ja sanoo kepun olevan suomen puolella koko voimallaan ja sydämmellään.  Tässä kepun sanomassa on kyllä jokin  paradoksi, kun ensin kieltäytyy vastuusta ja sitten onkin jo hallitusneuvotteluihin omia vastuuesimerkkejään tuputtamassa.

Saas nähdä kuinka kovat kissa ja kollitappelut vielä nähdään ja kuullaan demarileiristä, kun Kuningattarelle suraajaa valitaan.  Valitaanko tasavaltalainen Lindtman, vai kuningattaren hovinarri  Porista.

Kun nyt säätytalolla neljä puoluetta yrittää kasata hallitusohjelmaa tulevaksi neljäksi vuodeksi, niin vaikea yhtälö on ainakin perussuomalaisille se, että vaikka toisit pöytään minkälaisia todisteita ja tutkimusdataa esim. haittamaahanmuuton  taloudellis/turvallisuus/kulttuurisillisista lieveilmiöistä ja haitoista  kansantaloutemme ja yksilöiden kantokykyvyssä, niin aseeton olet siinä vaiheessa, kun vastassa on arvo,-ja ihmiskäsitys julistajat ismeineen, joille suomen katastrofaalinen kassavaje on sivu seikka, kun maailmaa pelastetaan.

Ja samaa julistusta se on tämä ilmastohysteriakin ismeineen, kun perussuomalaiset pitävät tärkeimpänä pitää oma pesä puhtaana, niin muut huutavat maailmanloppua, jos me emme ole ensimmäisenä pujoittamassa hirttosilmukkaa kaulaamme.

Jos nyt yksinkertaistan lausumaani, niin vaikea on säätytalolla neuvotella suomalaisten ensisijaisuutta, kun vastassa on hurmokselliset maailmanparantajat, joille tärkeintä näyttää olevan että mitä meistä muut ajattelevat ja että viis suomen perustuslaista, kunhan kansainvälisiä velvoitteita noudatetaan Raamatullisesti, vaikka taitaapa sen kirjan opit jo nykyään ollakin saatanasta.

Nyt sitten kun hallitusohjelma kokoon saadaan, niin valtava vinkuminen alkaa perussuomalaisten suuntaan, että miksi ette tehneet mitä lupasitte,  Mutta jos vastassa on utopiat jotka julistavat, että kun me teemme henkisen ja taloudellisen joukkoitsemurhan, niin kyllä se myöhemmin se aurinko vielä meidänkin hautakummulle paistaa.

Mutta itse puolustan nyt perussuomalaisten Orpon tulevassa hallituksessa mukanaoloa sillä, että saatana istuu yksityiskohdissa, eli nyt se pyöveli saatiin onneksi istumaan oppositioon, joten pieniä ovat säätytalon pyövelit niihin verraten, jotka nyt sarviaan teroittelevat oppositiossa, maailmanlopun kulttiaan piiskaten urotekoihin, jossa  suomea uhraten maailmanlopun alttarille.

 

Meillä kun on tapana kylän miesten kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti kokoonutua ”Esson baariin”  kaffeekupin ääreen parantelemaan mualimaa, niin eilenkin.

Hyvin vapaasti otamme kantaa monen sortin kysymyksiin niin meiltä kuin muualtakin ja vaikka jokaisen puoluekannat tiedämme, niin sivistyneesti kykynemme silti ilman riitasointuja sanomaan sanottavamme.

Politiikka se yleensä näyttelee pääosaa ja nyt parhaillaan käytävät hallitusneuvottelut saavat meidän kaikkien huomion.

Asko, joka demariksi tiedetään niin sanoi, että miksi Marin eroilmoituksensa  jälkeen vielä halusi olla demareiden pääneuvottelija hallitustunnustelijan  ( Orpo ) ja puolueen välisissä neuvonpidoissa, että Marin ikäänkuin sitoi puolueensa kädet mahdollisuudesta saada maahamme kolmen suuren koalitio.  Marinhan sanoi että perussuomalaisten kanssa ei hallitukseen, mutta Asko oli sitä mieltä, että se olisi ollut mahdollista, jos Marin olisi vetäytynyt syrjään neuvotteluvastuusta ja mainitsi vielä Lindtmanin olevan yhteistyö haluisempi ja kykyisempi myös perussuomalaisten suuntaan.

Kaikki olimme kuitenkin pyöreässä pöydässä sitä mieltä, että kyllä Orpo tästä nyt säätytalolla olevista puolueista hallituksen kasaan leipoo ja kukaan ei uskonut sen kaatuvan ennen virkakautensa päättymistä, vaikka nyt Ruotsalaiset näkyvät oksentelevankin pahaa oloaan omille kengilleen.

Tulevista presidentinvaaleistakin muutama sana vaihdettiin ja liekkö ollut syynä siihen se, kun kukaan meistä ei vihreäksi tunnustaudu, niin kaikki olivat siitä yksimielisiä, että Haavistosta ei ainakaan tule Saulin seuraajaa ja se tuli kaikkien suusta niin vakuuttavasti ilmoille, että kyllä kansa tietää.

Suomi on auttanut ja avustanut Ukrainaa niin sotamateriaalien kuin kaikenkattavan humanitaarisenkin avun puitteissa kuten varmasti on pitänytkin ja pitää.

Mutta jossain se raja tulee vastaan, että miten pitkälle velkainen ja velaksi elävä kansantaloutemme voi mennä muita auttaakseen, kun omassakin maassa riittää avun ja hoivan tarvitsijoita.

Nyt pitää priorisoida ja jos Ukrainaa samalla mittakaavalla tuetaan ja autetaan kuten tähänkin asti, niin vuosittainen yli miljardin kehitysapu kolmansiin maihin tulee suunnata nyt pääosin Ukrainan auttamiseen niin pitkään kuin sotatila sitä vaatii.

 

 

Ruotsalaiset, jotka ovat 9 edustajan mandaatilla mukana hallitusneuvotteluissa, niin uhkaavat  säätytalon muita 99 edustajaa sillä, että jos heidän suunsa mukaista kakkua ei leivota, niin sitä ei sitten leivota ollenkaan.

Toivon totisesti, että vaikka Petteri näkyy olevan varustetun lehmän hermoilla, niin kyllä se ovi pitää pian aukaista marginaalille ulospäin ja nähtäisiin taas sekin, kun kepu tulee hätiin kun isänmaa kutsuu poikiaan.

Petteri kun lupaa Saarikolle, Kurviselle ja Honkoselle mustan auton ”kyyditysten” jatkumisen ja Lintilälle täyden baarikaapin pysyvyyden, niin uskooko joku että vasemmiston kanssa oppositiossa vielä heitä tämän tarjoilun jälkeen himottaisi ja kun muistaa mitä riitelyä heidän avioliittonsa oli jo mennyt neljä vuotta.

Sinne vaan oppositioon Biudikin tovereineen tovereiden joukkoon hoilaamaan saatanallisia säkeitään ihmisarvoista, se ei ketään sieltä käsin vahingoita, huutakoon kurkkunsa kipeäksi jo se heidät pelastaa.

Jos nyt kuitenkin niin käy, että tämä vasenkätisten marginaali on mukana Orpo ykkösessä, niin se tietää sitä, että tulevat neljä vuotta on melkoista strapetsitaiteilua ilman suojaverkkoa, kun opposito istuu hallituksessa Ruotsalaisilla ryyditettynä.

Ja vaikka taidan nyt ennakoida jo tulevaa niin ennakoin kuitenkin kun sanon, että jos, siis jos Orpon hallitus kaatuu tämän kyseisen marginaalin sirkukseen, niin se ei ole automaatio uusista vaaleista, sillä kyllä se kepu sieltä mukaan saadaan kesken vaalikaudenkin, kunhan kapioista sovitaan.

 

 

On tämä nyt yhtä juhlaa, kun kesäkuussa juhlistetaan Prideä koko kuukausi ja oletettavasti myös uusi, perussuomalaista politiikkaa tekevä hallitus vihitään virkaansa kesäkuussa.

Saas nähdä kuinka Pridessä tätä ”persu ykköstä” huomioidaan, voi olla että airueeseen ei liity kukaan tulevasta hallituspuolueesta, ei edes Rkp, jos terveytensä on heille tärkeää.

Luulatavasti siellä marssii koko vihervasemmisto korporaatioineen ja osoittaa suvaitsevaisuuttaan huutamalla iskulauseita ja nopeita hautajaisia persuhallitukselle.

Itse en ole Priden puolella enkä heitä vastaan, eläköön kukin tavallaan, kunhan noudattavat lakeja.   Eikä minua saa minkäänsortin marsseille yleensäkkään osallistumaan, olen sen verran laiska että en voimiani turhuuteen tuhlaa.

Hautajaisia juhlin, siis vasemmistovallan hautajaisia ja tekipä nyt persupolitiikkaa tekevä hallitus minkäsortin päätöksiä hyvänsä  niin en valita, sillä kulunut neljä vuotta oli karmeaa seurattavaa, kun suomineidolle punaista pakkopaitaa puettiin.

En nyt enään sen kummemmin halua vanhoja muistella, kun Petteri Orpolle perussuomalaiset olivat ”liian hapokkaita”, kun tarjolla oli Soinin makeaa mahan täydeltä.

Nyt perussuomalaiset ovat ne jotka mahdollistivat sen, että Petteri välttyi koputelemasta vasemmiston ovea ja Soinilla opetuslapsineen on takanaan loistava menneisyys.

Se on selvä että seuraavat neljä vuotta perussuomalaiset saavat kaikesta, tehtiinpä niin tai näin, niin vasemmistopaskaa tuulettimeen ja varmasti kannatuksestakin osa siirtyy katsomoon, mutta sen ei pidä säikäyttää, sillä jos nyt jätetään tekemättä, niin vasemmisto kyllä tekee ja jatkaa siitä mihin nyt jäivät, eli kakun syöntiä ennen sen leipomista.

Nyt jo kaikensortin helppoheikit ennustelevat, että Orpon / Purran hallitus kaatuu ensimmäiseen välikysymykseen, mutta sen tiedän varmasti, että tämä hallitus tulee olemaan virassaan koko nelivuotis kvarttaalinsa ajan ja jo se tieto siitä, että vaihtoehto on vasemmisto, niin se kyllä pitää rivit suorana.

Minä odotan jo vesi kielellä sitä, kun pääsen seuraamaan kuinka kepu ja vasemmisto tekevät yhteistyötä oppositiossa hallituksen kaataakseen.

Perussuomalaiset lienevät aatteellisesti ja tavoitteellisesti eduskunnan yhtenäisin puolue ( Harkimon jälkeen ) ja kun hyvin on muistissa mihin johtaa Soinismi, niin vaikeimpienkin päätösten myötä me henki ei muutu enään minäksi.

Saas nähdä että valitaanko Jussi Halla-aho hierarkisesti valtakunnan kaapin päälle eduskunnan puhemieheksi, vai ministeriksi, mutta Jussin tuntien hän ei ole tittelien kipeä.

Riikka Purra rahaminst.- Mari Rantanen sisäminst.-  Leena Meri oikeusmist.-  Arja Juvonen sos.terv,minist.- Lulu Ranne  kaup.ja teol.minist.  sitten Ville Tavio ja Sakari Puisto miehistä.   Eli 5 naista ja 2 miestä, se on perussuomalaista äijäpuolueen tasa-arvoa.

Minulle tuli kuusikymmentä luvulta mieleeni jännityselokuva Kierreportaat  jota lapsena seurasin televisiosta paska jäykkänä ja sieltä assosiaatio säätytalon kierreportaisiin yli puoli vuosisataa myöhemmin, nyt ei pelottanut vaan jännitti, että hukkuuko sivuosan esittäjä ankkalampeensa, kun lähti äkkisyvään uimaan käsipohjaa.

Pelastusrengas on heitetty ankkalammen polskuttelijalle, että tarttuuko siihen, vai hukkuuko vasempaan syvään päätyyn muiden tovereiden ohella.

Lopputuloksen tietävät kaikki, että eihän ankkalammen polskuttelija nyt omasta ammeestaan pohjatulppaa irti nyppää joidenkin tomaatinpoimijoiden takia.

Ei tullut orpopojan valssia vaan tuli oropojan marssi kohti kesärantaa, josta edellinen asukki on jo lähtenyt ”aamiaistarjottimineen” ja siivonnut valtakunnan ensimmäisen piikityshuoneen takaisin edustuskuntoon.

Itse myönnän hieman yllättyneeni, että Orpo katsoi vaalituloksen olevan yksi keskeisimmistä kriteereistä hallitustaan muodostaessaan, eikä enään korviaan lopsauttanut rasismi rasismi levyn pyörityksestä, jota vihersosialistit tarjoilevat vastaukseksi kaikkiin kysymyksiin.

Tietenkin, vaikka siihen en usko, että ruotsalaiset valitsevat viiteryhmäkseen sosialistit, niin nähtäisiin ehkä sekin, että ehtiikö kukko vielä kolmannenkin kerran kiekaista, ennenkuin kepu istuu TAAS hallituksessa.

En tiedä että mikä puolue voitti eniten, mutta sen tiedän varmuudella, että jos ja kun nyt Orpo / Purra syntyy, niin voittaja on suomi ja suomalaiset, sillä neljä viime vuotta on osoittanut, että kakku ei kasva syömällä kuten vihersosialistit olettavat.

 

 

 

Nyt eletään mielenkiintoisia aikoja säätytalolla, jossa pohditaan hallitusohjelman kirjauksia siitä, että mihin suuntaan yhteiskuntaamme lähdetään muovaamaan seuraavan neljän vuoden aikana.

Kaikki asiat, olivatpa ne kuinka pieniä tai suuria, niin niistä tehdään, tai ainakin pitäisi tehdä vaikutusarviot koko kuvasta, ei yksilöiden kulloistenkin mieltymysten ja oikkujen mukaan, vaan yhteiskunnan kokonaisetu huomioiden ja niiden tulee katsoa pidemmälle tulevaisuuteen kuin neljän vuoden päähän.

Kaikkea päätöksentekoa ja momentteja ohjaa kuitenkin raha ja nyt sen puute, joka on pitkälti peritty nykyisen, vielä virkaatekevän toimitusministeriyden leväperäisyydestä.

Miljoonat ja miljardit yritetään sijoittaa parhaalla katsotulla tavalla ja nyt kun on päätetty myös velaksi eläminen lopettaa, niin siinä on yhtälö, joka sattuu jokaiseen kansalaiseen tavalla tai toisella, joihinkin enemmän ja joihinkin vähemmän, mutta sattuu kuitenkin, sillä jos tekemättä jätetään, niin sitten se vasta sattuukin.

Nyt hoetaan rahojen ja rahoitusten riittämättömyyttä joka hallinnonalan sektorilla ja yritetään asiat priorisoida tärkeys järjestykseen, tavoitteena taata tulevillekkin sukupolville elämän edellytykset.

Mutta vaikka kaikkea ohjaa raha, niin itse katsoisin erään asian, joka ei maksa yhteiskunnalle senttiäkään ja vaikka se nyt on vapaaehtoisella pohjalla, niin se pitää kirjata lakiin, muuten se ei toimi, sen ovat nyt kaikki nähneet nykykäytännöissä.

Nimittän kännykkä  kielto koulupäivän ajaksi. Nyt on viimeinen hetki tehdä se mikä olisi alun perinkin pitänyt olla, sillä jos halutaan koulutulosten ja koulurauhan toteutuvan ja oppimistulosten paranevan, niin ehdoton edellytys tälle on kännyköiden täyskielto, se on lasten ja nuorten parhaaksi ja mitä nopeammin se nyt toteutetaan jokaisessa oppilaitoksessa, ei vapaaehtois vaan lakiinkirjauksen muodossa, niin se on paras satsaus tulevaisuuteen tervepäisempien nuortemme muodossa.

Se on selvä että vastustu tulee olemaan voimallista lasten ja nuorten suunnalta ja vieroitusoireet ovat kovat, mutta ottakaa nyt päättäjät säätytalolla edes tässä asiassa selkäranka käyttöönne, sillä teillä on vastuu lapsiemme ja nuortemme henkisestä hyvinvoinnista ja jaksamisesta ja koska huoltajat eivät siinä kaikilta osin enään onnistu, niin nyt yhteiskunnan tulee olla se taho, joka sairaan mallin suuntaa terveemmälle pohjalle.

Katsokaa lastemme ja nuortemme pahoinvointia, joka on niin fyysistä kuin henkistäkin sorttia ja jos edes koulupäivän ajaksi saadaan heidät irtaannutettua näistä vempaimistaan, niin se on satsaus tulevaisuuten jos mikä ja se mahdollisuus jos nyt hukataan, niin mikään yhteiskunta ei niitä vaurioita korjaa enään siinä vaihessa, kun nuori on menetetty, aikuisten hukkattua vastuunsa rajojen asettajina.  Rajat on rakkautta, se on unohtunut ja lapset ja nuoret ovat ottaneet auktoriteetin aseman niin kodeissa kuin kouluissakin, kun se on heille luovutettu jopa lansäätäjän toimesta.

Tämän kun säätytalolla tekisivät, niin sotet ja muut ongelmat ovat pieniä siihen nähden, jos nuoremme eksyvät lansäätäjien löperyyden seurauksena ja kun ajatellaan, että säästää pitää, niin tämä kännykkäkielto on kuin rahaa laitettaisiin pankiin nuorten tulevaisuuden puolesta.