Tekijä: arvi.

Minä en kirjoita politiikasta näkökantojani omaan henkilökohtaiseen elämääni peilaten, sillä minä olen tyytyväinen siihen mitä minulla on, enkä itke sitä jos minulta jotakin puuttuu.

Kirjoittelen lähinnä siitä, mikä oman käsitykseni mukaan on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ja mikä ei.  Tottakai, kun eletään demokratiassa, jossa aina on ollut ja tulee aina olemaan voittajia ja häviäviä, eli niitä joille on elämän valttikortit olleet suotuisat, kun toisille on jäänyt kouraan musta pekka.

Hyvinvointivaltio kun mainitaan, niin se tarkoittaa sitä ( omasta mielestäni ) että sen määreenä on, kuinka yhteiskunta huolehtii heikompiosaisistaan.. Sellainen yhteiskunta, joka katsoo kaikkien olevan vain oman onnensa seppiä, eli jos joku ja jotkut ovat joutuneet syystä tai toisesta sinne kadun varjoisalle puolelle, niin se on hänen oma vikansa, eikä yhteiskunnan pidä häneen voimavarojaan tuhlata, pärjätköön omillaan, sellaista yhteiskuntaa ei hyvinvoivaksi pidä kutsuman, olipa bruttokansantuote kuinka korkea tahansa tai miljardöörejä pilvin pimein, niin sellaista yhteiskuntaa voidaan kutsua lähinnä riistoyhteiskunnaksi ja esimerkkejä löytyy jopa EU.n jäsenvaltioiden joukosta.

No, se siitä.

En tiedä tuleeko tästä blogista nyt sääntöjen vastainen pituudeltaan, kun ajattelin tähän samaan kirjoittaa vähän toisestakin asiasta, jota joskus mietin tykönäni.

Nimittäin sitä olen usein miettinyt, että mikähän siinä on, että jotkut politikot saavat erilaisen kohtelun kuin toiset silloin, kun kaikki ei olekkaan mennyt ihan lainkirjaimen mukaisesti, tai on muuten toiminut paheksuttavasti siinä lainsäädännön harmaalla vyöhykkeellä.

Esim. Antti Kaikkonen, Matti Vanhanen, Ilkka Kanerva, Anneli Jäätteenmäki, Pekka Haavisto, Heidi Hautala, jne jne ovat esimerkkejä, että mokailujen ja lainrikkomusten jälkeen ovat nousseet jopa valtakunnan korkeimmille johtopaikoille ministereiksi, puhemiehiksi asti, eli ei voida sanoa etteikö ”rikos” kannata.

Sitten on niitä, joita seuraa karman käsi, jos joskus on urallaan tai jopa sen ulkopuolella työskennellessään hairahtunut sanomaan tai tekemään jotain sellaista, joka on hänestä tehnyt hylkiön, joka ei luottamusta herätä eikä sitä pidä hänelle antaa, vaikka on rangaistuksensakkin kärsinyt.

Räikein esimerkki on Jussi Halla-aho, joka joutuu vuosien takaisia sanomisiaan ja kirjoituksiaan selittelemään jatkuvasti median edessä ja muiden puolueiden inkvisiittoreille ja hänen pitäisi jopa presidentti Niinistön mukaan osottaa julkisesti vielä katumusta muiden edessä, vaikka hän on oikeudenmääräämän tuomionsa jo kärsinyt.

Sitten nyt on Päivi Räsänen leivättömän pöydän ääressä ja taas vuosia sitten tapahtuneiden sanomisten ja kirjoitustensa vuoksi, vaikka senhetkinen lakirja ei sellaisia termejä sisältänytkään, josta hän nyt on tuomiolla.

Touko Aallon ura loppui siihen, kun erehtyi menemään homopaariin piiskaamaan jotain miespuolisista asiakasta pyllylle.

Näitä on lukuisia ja en nyt pisemälti niitä luettele, kaikki asioita seuraavat ne kyllä tietävät lähihistoriamme lehdiltä.

Ehkäpä tässä on se pärstäkerroin ja puoluetausta ( taas ) se selittävä tekijä.

Perussuomalaisissahan näitä ”poliisille tuttuja” onkin tuplasti muihin nähden ja siksipä myös heidän äänestäjänsäkkin ovat kaikki rikollisia.  (tällainen mielikuva halutaan antaa )

 

Nykyään lapset pyritään suojelemaan kaikelta ”pahalta”, mikä saattaisi olla haitallista heidän myöhäisemmälle kehitykselle ”normaaliksi” aikuiseksi, eli elävät kuin pumpulissa. ( poislukien netti )

Minun lapsuudessani meidän annettiin elää ikäänkuin ”pellossa”, leikkineen ja kiusaamisineen, eikä vahdittu joka askelta, siitä meille kertyi terve itsesuojeluvaisto oman kokemusperäisen opin kautta.  Siinä tuli myös ruumiinkulttuurin tukeva terveydellinen pohjatyö tehtyä kuin huomaamatta, kun auringonnoususta auringonlaskuun juostiin ja hypittiin ja kiipeiltiin pää kolmantena jalkana ja välillä lähes pää kainalossa. Mutta siitä olen vakuuttunut, että meistä kasvoi valtaosin kuitenkin tai ehkä siitä johtuen tervepäisiä aikuisia ( itsestäni en ole varma ), kun normaalit asiat hoidettiin tinkimättä, muuten elettiin kuin ”pellossa”.

Monasti sitä näin eläkeukkelina ajattelee, että olihan ne leikit aika rajujakin ja vaarallisia ja  niissä oli hengenkähtökin lähellä näin myöhemmin arvioitaessa.

Usein olen ihmetellyt nykyisten lasten ja nuorten tietämättömyyttä, että mistä ruoka tulee pöytään ja kuinka ja mistä se tuotetaan.

Itselleni kuului yleensä mukulana se kun sika tapettiin, niin minut pestattiin verenvatkaajaksi kun sialta kurkku aukaistiin, ettei päässyt hyytymään.  Joten useasti olen katsellut sikaa silmästä silmään, kun toiselta elonliekki samuu.

Porsittamisetkin tuli tutuiksi nöösinä, kun emakot synnyttivät porsaita ja naapurin ison talon renkipoika oli ”päästäjänä” ja aina kun ulos putkahti epänormaali mottipää, niin renkipoika sen heti löi hengiltä viereiseen betoniseen juomakaukaloon.  Se oli sitä elämää.

Olen kiitollinen että olen sen ikäinen kuin olen ja saanut elää lapsuuteni 50 luvun suomessa ja kun seuraa nykyisten lasten kasvuympäristöjä turvattomuuksineen ja uhkineen ja kiireineen elintason oravanpyörässä. niin en yhtään ihmettele että suuria sairaaloita ja kuntouskeskuksia rakennetaan heidän mielenterveytensä hoitamiseksi, mutta se on vain laastaria, kun kaikkinainen turvattomuus ja ”kilpajuoksu” pärjäämisen kyynärpäätaktiikoissa imee voimat ja kun tulevaisuudennäkymät pelottavat.,

 

Jaahas, on jokaviikkoisen poliittis-satiirisen runomatinean aika.

Kansalaiset innokkaina, himmelistä äänesti, puolet nukkui sohvillansa, puolet valheen nielaisi.

Joulupukin asuun pitäis, Saarikkokin puettaa, joka kuntaan lasareetin, lupasi hän rakentaa.

Kokoomushan voiton korjas, Orpoa nyt juhlitaan, kunpa vielä kansan saisi, natokiimaan astottaa.

Marini se toiseksi pääsi, siitäkös se iloitsee, mutta taitaa häpee olla, hopee tähtee kirvelee.

Mitäs noilla rahattoman, markkinoilla väliä, persut tiesi himmeleiden, lainarahoin elävän.

Vihreet myöskin joutui karvaan, tappion nyt kärsimään, koska kupla Helsingissä, piti heidät sisällään.

Jonot kyllä lyhemmäksi, uudistus tuo mukanaan, hautuumaalle suoraan viedään,  hiekkakylpy tehoaa.

Masokistin vikaa lienee, suomalaisten perimäs, koska kepun ruoska tuntuu, ihanalta perseessä.

Koronasta kova huoli, kansalaiset peloissaan, nyt kun Krista Kiuru lähtee, kuka meitä puolustaa.

Jos ei tämä tauti tästä, kesään mennes hellitä, sitten pitää viina, terva, sauna ottaa käyttöönsä.

Kovaa aikaa joudutaan nyt, suomessakin elämään, korana ja venäjäkin, vievät unet mennessään.

Olympia kisat pian, alkaa ”tauti” kiinassa, sieltähän tää pandemia, karkas labran uunista.

 

 

 

 

Metsäyhtiö UPM rakentaa uuden biojalostamonsa Hollannin Rotterdamiin.

Kotkaa pidettiin alkujaan mahdollisena tai jopa todennäköisenä sijoituspaikkana, mutta jos en nyt tässä ruodi sen paremmin ja tarkemmin syitä Rotterdamin valinnalle, niin sanon vain taikasanan,- ana nasa käämä,  eli vihreä siirtymä.

Olen useasti hämmästellyt sitä, että miksi eduskunnassa on äänestysnappi, että voi äänestää tyhjää, kyllähän mielipide pitää olla jos on sinne valittu, joko puolesta tai vastaan ja jos ei osaa tai uskalla olla puolesta tai vastaan, niin pysyköön kotonaan.  Minä ristisin nämä tyhjää äänestäneet tyhjäpäiksi toimintaansa mukaellen.

Sitten tähän kuumaan natoperunaan mennäkseni, kun se tuntuu nyt olevan kansaa kahtia repivä voima ihan ylintä valtiojohtoa myöden.

Presidentti ja pääministerikin tuntuvat pelaavan kysymyksen ympärillä sököä keskenään, kun vuoroo toisiaan nokittelevat.

Itse olen ”puolueettomana” kyllä pääministerin lausuntoon tyytyväinen kun hän sanoi, että tällä hallituskaudella suomi ei tule jäsenyyttä hakemaan. Se on selvä kanta ja uskoakseni se viilentää tunteita myös naapurissa, mikä on hyvä asia meidän kannaltamme.

Presidentti on sillä kannalla, että kansanäänestys natosta on välttämätön ja kun pääministeri sanoi, että eduskunta päättää, niin minä tulkitsen sen niin, että eduskuntaan valitut parlamentaarikot tekevät päätöksen ilman kansanäänestystä natosta., tässäkin yhdyn pääministerin lausumaan jos tulkintani on oikea.

Ensikeväänä on eduskuntavaalit ja silloin tulisi vaatia sinne pyrkiviltä selvä kanta natojäsenyyden puolesta tai sitä vastaan, sillä se tulee varmuudella olemaan asia, joka voi äänestykäyttäytymiseen vaikuttaa ratkaisevastikkin ja jolla ei kantaa ole tai ei sitä uskalla julki tuoda niin hänelle ei pidä myöskään ääntään antaa.

Onhan se hyvä että presidentti yrittää viilentää asekalistelijoiden tunteita idässä ja lännessä, sitä en tiedä onko sillä sitten kummepaa vaikutusta puolin taikka toisin, sillä siinä tanner tömisee ja aitaa kaatuu kun hevoset nai.

Jos tuosta natosta vielä mainitsen, niin kyllä se on eduskunta joka päättää, järjestetäänkö natosta kansanäänestys ja jos presidentti on eri linjoilla sen tarpeellisuudesta, niin se merkittäneen pöytäkirjaan, mutta päätöksen tekee kuitenkin hallitus eduskunnan tuella, ei presidentti.

Joten perustuslakia tulisi siltä osin muuttaa sanallisesti, että suomen ulkopolitiikkaa johtaakin hallitus ja eduskunta, eikä kuten nykyään sanotaan, että presidentti johtaa, se on harhaanjohtava lausuma, sillä eduskunta on se joka sen kaapinpaikan määrää, jos sen paikasta ollaan erimielisiä.

En vielä olisi valmis omastapuolestani uskomaan kuten muut puolueet satraappeineen, että perussuomalaisista viimeinen sammuttaa valot lähtiessään.

Kun esimerkiksi tarkastelee vähän vaaleja muutama vuosi takaperin, niin perussuomalaiset saivat vuoden 2017 kuntavaaleissa 8,8% kannatuksen ja jo vuonna 2019 eduskuntavaaleissa jäimme vain muutaman tuhannen äänen päähän suurimman puolueen asemasta ( sdp 17,7% ja PerusS 17,5%

Joten minä olen tyytyväinen tähän roheeseen yhteentoista prosenttiin ensimmäisissä kepuhimmeli vaaleissa.

Siinä on vielä kova selitteleminen kepulaisilla, kun aletaan kaikkia lupauksia lunastamaan mitä kansalaisille lupasivat ennen vaaleja.

Perussuomalaiset voivat kulkea pystypäin turuilla ja toreilla ja katsoa äänestäjiään silmiin häpeilemättä, kun ovat samaa mieltä ennen ja jälkeen vaalien, eikä olla unelmahöttöö ja ”vappusatasia” jaettu ja valtiokirstun tyhjä pohja loistaa yhdessä rahaministerin kanssa kuin naantalin aurinko.

Ymmärrän kyllä hyvin näin pienen äänestysprosentin, sillä aluevaltuustot saavat kaiken rahoituksensa valtiolta, heillä on vain organisaattorin virka ja siksipä eduskuntavaalit ovatkin ne, joihin perussuomalaiset tulevatkin ryminällä ja suurimman puolueen mandaattia ei heiltä vie edes kolmas valtiomahti valhemedioineen ja vihajournalisteineen.

Se on huvittavaa kun lukee näitä valhemedioita, kun Jussi Halla-aho onkin yht´äkkiä heidänkin silmissään muuttunut päteväksi, osaavaksi ja taitavaksi, vaikka aikaisemmin Jussia ei erottanut tapeetista punastelevana ja nieleskelevänä Eiran elitistinä. joka on kaukana jäsenistönsä ja äänestäjiensä junttiudesta.  Rikka Purra on nyt ottanut Jussin paikan median sylkykuppina, mutta siinä tulee käymään kuin aikaisemminkin, että mitä enemmän paskaa heittelevät perussuomalaisten tuulettimeen, sitä suurempi on taas prosentit, eli kyllä kansa tietää, että kaveria ei jätetä, kun vaarassa on isänmaa.

Tulee olemaan mielenkiintoinen vuosi edessä, kun hallitus huutaa ei  oota joten pitää lainata ja velkavuori kasvaa kuin voivuori aikoinaan.

 

 

Kyllä silloin on koko kansakunnan mediakerma ja tähtireportterit paikalla, kun kourallinen elintasointiaania on ottanut oikeudekseen asettua mannerheimintielle taloksi ja osoittamaan kansalaistottelemattomuutta lakia rikommalla ja josta poliisisedät ja tädit sitten turvallisesti heidät vievät turvallisesti kukin omaan pahnueeseensa tuutimaan

Ottamatta nyt kantaa, kuka on oikeassa ja kuka väärässä tässä koronasodassa, vai onko kukaan, niin lukaisin tuossa pienen präntin lehdestä, että esimerkiksi Helsingissä oli ollut 5000 henkilöä mieltänsä osoittamassa nykyisiä koronatoimia vastaan. Poliisin mukaan kaikki oli sujunut rauhanomaisissa merkeissä lakia rikomatta.

Mutta sitä minä ihmettelen, että tiedoitusvälineet loistivat lähes täysin poissaolollaan ja näyttää siltä, että kun pidetään pois silmistä, niin ”ongelma” pysyy poissa myös ihmisten mielistä.

Sehän tästä asiasta tekee ikävän, että kansalaiset eivät ole kuitenkaan rikkoneet lakia ja käyttävät vain heille suotua perustuslaillista oikeuttaan omaan mielipiteeseensä ja koskemattomuuteensa, että heitä pidetään rikollisina, jotka tulisi eristää omaan reservaattiinsa palvomaan omaa toteemiaan.

Korostan nyt vielä, että tämä ei ole kannanottoni kenenkään puolesta tai ketään vastaan, mutta ihmettelen kuitenkin mihin ollaan menemässä ja mihin tämä sota vielä johtaa sen pitkittyessä, kun tuomioistuimet ovat siirtymässä oikeussalien ulkopuolelle.

 

 

Tässä oma vaaliveikkaukseni.

1) kok – 20,2 %

2 )  Marin – 17,9 %

3 ) PerusS – 17, 7 %

4 ) kepu – 15 ,0 %

5 ) vas – 8 %

6 ) vihr. – 7,7 %

Jotkut, tai lähes kaikki ihmettelevät vaalien yhä laskevia äänestysprosentteja ja suorastaan paheksuvat niitä, jotka kääntävät vain kylkeä äänestyspäivinä.

Minä en.

Sillä kun annat äänesi ehdokkaalle, joka on yhtä sinun arvojesi ja asenteidesi kanssa ennen vaaleja puheissaan, niin valituksi tullessaan hän toimiikin täysin lupaustensa vastaisesti, kun puolueet pakottavat hänet ruotuun omien valtapyrkimystensä betonoimiseksi ja jatkumoksi.  Joten turhaa on enään ihmetellä miksi puolet ja ylikin jättää äänensä käyttämättä, kun valtakirja joutuukin vekseliksi.

Hallitukseen pääsyä voidaan jo pitää lottovoittona puolueille ja siinä kyllä äänestäjille annetuilla lupauksilla pyyhitään peräpeiliä ja myydään vaikka anoppi, kunhan taivaan portit vain aukeavat.

Yhteistyön kättä ja konsensusta ylistetään ja sehän kuuluu toimivaan demokratiaan, mutta sen konsensuksen myötä saattaa juuri se sinulle tärkeä tavoite ja arvo joutua silppuriin, joten pettyneitä riittää ja nukkuvien puolue vahvistuu entisestään.

Joten muutosta on turha odottaa ja jos jotkut aina huutavat sveitsin mallia pelastajaksi, niin ei kai kukaan oikeasti usko, että suomessa puolueet valtaansa luovuttavat kansalle, vaikka nimellisesti sanovatkin olevansa edustajiensa kautta kansan asialla.

 

Voi että minä olen ollut harmissani, kun olen syntynyt sotien jälkeen ( 1952 ) ja en ole päässyt osalliseksi joko nuorena raskaansingon ampujana eturintamassa tai edes nyt vanhana kotirintaman nostomiehenä aistimaan ja kokemaan sitä ”kaveria ei jätetä# tunnetta, jonka meitä edeltävä sukupolvi on kokenut.

Voiko olla parempaa ja kunniakkaampaa tapaa kuolla, kun kaatua taistelussa kodin, uskon ja isänmaan puolesta ja päästä osaksi sankarihautojen rivistöä.

Nyt minussa on kuitenkin toivo herännyt, että pitkäaikainen unelmani vielä toteutuu, että sodan ihanuudesta pääsen osalliseksi, vaikka en rintamalla niin kuitenkin, hengessä mukana.

Se yhdistäisi taas eripuraisen kansamme, kun pääsisimme lyömään ry…ää turpiin ja jos hyvin kävisi, niin otettaisiin takaisin ne alueet, jotka meiltä iivana ryösti.

Turhaa tässä nyt ketään kaivataan vahvistukseksemme, kyllä se r…ssä rautaa totelleet kuten muutkin ja kyllä koo koo ruakkoo.

Sillähän me saataisiin sota aikaiseksi, kun vaatisimme karjalaa takaisin ja jos eivät tähän suostu, niin meidän on se silloin tultava ottamaan.

Nyt ei pidä mitään salpalinjoja rakennella, nyt mennäänkin vain eteenpäin ja siirretään raja mihin se oikeasti kuuluu.